Jos ei voi saada sitä,

Kädet ovat taivaallinen syntymälahja.

Ei tosiaankaan😊

Yksinhän sinä sinne olet matkalla kun et mitään parisuhteesta näytä ymmärtävän. Minäminä ja mulle kaikki tyyppi 😂

Olen täysin samaa mieltä.

Paremman puute on vain sinun päässäsi, aloituksesta sitä ei näkynyt.

Lentokapteenit on niin harvassa, yksin joudut olemaan.

Oletko sitä mieltä, että suhteessa tärkeintä on se, mitä sinä tunnet?

Ei se, mitä yhdessä tunnetaan?

Tuossa olen toki samaa mieltä, että tunteiden näyttäminen ja tunteminen on tosi tärkeää💟💟💑

Tunteiden sivuuttaminen ei ole aina ihan viisasta. Tulee pian tunnekylmyys.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa olen toki samaa mieltä, että tunteiden näyttäminen ja tunteminen on tosi tärkeää💟💟💑

Tunteiden sivuuttaminen ei ole aina ihan viisasta. Tulee pian tunnekylmyys.

Lue lisää

Ei tunnekylmyydessä mitään vikaa ole. Eipähän satu.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tunnekylmyydessä mitään vikaa ole. Eipähän satu.

Eikä tule hölmöiltyä tunnekuohuissa👍

Eilen join itkuviinat, tänään taas hommiin👌☀

Anonyymi kirjoitti:

Ei tunnekylmyydessä mitään vikaa ole. Eipähän satu.

Tai sitten jompaa kumpaa tai molempia sattuu kunnolla ja pitkään. Ehkä koko loppu iän.

Anonyymi kirjoitti:

Tai sitten jompaa kumpaa tai molempia sattuu kunnolla ja pitkään. Ehkä koko loppu iän.

Voin senkin ottaa, jos paras meni jo.

Ainakin kipu jäi.

Voi voi. Niin kun hölmö sydän sitä tajuaisi ottaa huomioon, saako vai ei. :)

Älä kerjää huomiota. Hyvin yksinkertaista.

Ei sydäntä voi määräillä. Joskus vaan rakastuu, myös sellaiseen, jota ei edes halua saada. Parisuhteeseen kun tarvitaan paljon muutakin kuin rakkaus.

JanK kirjoitti:

Voi voi. Niin kun hölmö sydän sitä tajuaisi ottaa huomioon, saako vai ei. :)

Paskapuhetta. Kyllä sydäntään voi ohjailla.

Ihastua toki voi holtittomasti, mutta sen jälkeen on tietoisen valinnan paikka lähteekö tätä ihastumistaan ruokkimaan vai kuolettamaan. Jos haluat ruokkia sitä, niin pyörittele tyyppiä mielessäsi, kuvittele kaikenlaista ja pidä yhteyttä tyyppiin, kohta huomaatkin olevasi rakastunut. Jos taas haluat kuolettaa ihastuksesi, niin toimi juuri päin vastoin ja anna ajan kulua. Kohta huomaat olevasi ohi ihastuksesta.

Eli sydäntään, tunteitaan ja rakastumistaan voi ihan hyvin ohjailla tietoisten valintojen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Paskapuhetta. Kyllä sydäntään voi ohjailla.

Ihastua toki voi holtittomasti, mutta sen jälkeen on tietoisen valinnan paikka lähteekö tätä ihastumistaan ruokkimaan vai kuolettamaan. Jos haluat ruokkia sitä, niin pyörittele tyyppiä mielessäsi, kuvittele kaikenlaista ja pidä yhteyttä tyyppiin, kohta huomaatkin olevasi rakastunut. Jos taas haluat kuolettaa ihastuksesi, niin toimi juuri päin vastoin ja anna ajan kulua. Kohta huomaat olevasi ohi ihastuksesta.

Eli sydäntään, tunteitaan ja rakastumistaan voi ihan hyvin ohjailla tietoisten valintojen kautta.

Lue lisää

Pitiköhän sun vastauksen mennä tuohon anonyymille? Tai saattoi se mullekin tarkoitettu olla. Mutta joo tiedän tuon miten ihastuksista ajan kanssa eroon pääsee.

Kunhan totesin, että hölmö sydän ei sitä siinä vaiheessa erittele, kun se ihastuu johonkin, että saako sen vai ei. Rakastumaan en itseäni päästäisi ellen ole sinkku ja en ole. :)

JanK kirjoitti:

Pitiköhän sun vastauksen mennä tuohon anonyymille? Tai saattoi se mullekin tarkoitettu olla. Mutta joo tiedän tuon miten ihastuksista ajan kanssa eroon pääsee.

Kunhan totesin, että hölmö sydän ei sitä siinä vaiheessa erittele, kun se ihastuu johonkin, että saako sen vai ei. Rakastumaan en itseäni päästäisi ellen ole sinkku ja en ole. :)

Lue lisää

Ihastuminen on muutenkin kontrolloimaton tunne, toisin kun rakkaus joka vaatii tuntemista ja päätöksiä. Jos pidän jostakin ihmisestä tai viehätyn jostakin ihmisestä, se tapahtuu alitajuisesti, koska siinä ihmisessä on silloin ominaisuuksia jotka vetoaa minuun ja saa hänet tuntumaan ihastuttavalta.

Enkä siinä vaiheessa tietoisesti mieti ja säätele mihin suuntaan se tunne menee tai pysty sitä estämään. Se mihin suuntaan sen tunteen kanssa päätän lähteä on sitten se vaihe, jossa mulla alkaa olla jo tahto ja valinta mukana. Ja voin kuljetella tunnetta rakastumiseen päin tai yrittää nyppästä itseni irti ihmisestä, jotta ihastuksen tunteeni alkaa laantumaan.

Sittenkin, jos mitään riitaa ei ole jäänyt pohjalle vellomaan asian tiimoilta asianomaisen kanssa, mikä olis muokannut mun käsitystä epämukavasta tai epäviehättävästä ihmisestä, olen aina yhtä herkillä ihastua uudelleen ihmiseen, josta vain satun tykkäämään ihmisenä.

Ilman ihastumista luultavasti jää moni asia puolitiehen, jos vain päättää joo tämän kanssa mä olen. Eikä ihastumista ole tapahtunut. En usko järki liittoihin, mistä puuttuu tunne. Ne voi toimia, mutta ei niissä ole elämää, sitä sisäistä rikkautta jota mä tarvin omassa elämässä, jotta suhde on parisuhde.

JanK kirjoitti:

Ihastuminen on muutenkin kontrolloimaton tunne, toisin kun rakkaus joka vaatii tuntemista ja päätöksiä. Jos pidän jostakin ihmisestä tai viehätyn jostakin ihmisestä, se tapahtuu alitajuisesti, koska siinä ihmisessä on silloin ominaisuuksia jotka vetoaa minuun ja saa hänet tuntumaan ihastuttavalta.

Enkä siinä vaiheessa tietoisesti mieti ja säätele mihin suuntaan se tunne menee tai pysty sitä estämään. Se mihin suuntaan sen tunteen kanssa päätän lähteä on sitten se vaihe, jossa mulla alkaa olla jo tahto ja valinta mukana. Ja voin kuljetella tunnetta rakastumiseen päin tai yrittää nyppästä itseni irti ihmisestä, jotta ihastuksen tunteeni alkaa laantumaan.

Sittenkin, jos mitään riitaa ei ole jäänyt pohjalle vellomaan asian tiimoilta asianomaisen kanssa, mikä olis muokannut mun käsitystä epämukavasta tai epäviehättävästä ihmisestä, olen aina yhtä herkillä ihastua uudelleen ihmiseen, josta vain satun tykkäämään ihmisenä.

Ilman ihastumista luultavasti jää moni asia puolitiehen, jos vain päättää joo tämän kanssa mä olen. Eikä ihastumista ole tapahtunut. En usko järki liittoihin, mistä puuttuu tunne. Ne voi toimia, mutta ei niissä ole elämää, sitä sisäistä rikkautta jota mä tarvin omassa elämässä, jotta suhde on parisuhde.

Lue lisää

Rakkaan ihmisen tarttee aina jotenkin lumota, muuten se on kuka vaan rivissä. Ja sen voi palauttaa koska vaan riviin. Tunne pitää sen ihmisen lähellä ja läheisenä. :)

JanK kirjoitti:

Rakkaan ihmisen tarttee aina jotenkin lumota, muuten se on kuka vaan rivissä. Ja sen voi palauttaa koska vaan riviin. Tunne pitää sen ihmisen lähellä ja läheisenä. :)

Ja yhteiset päätökset.

Anonyymi kirjoitti:

Ja yhteiset päätökset.

Nekin, mut laitan tunteen senkin edelle.

JanK kirjoitti:

Nekin, mut laitan tunteen senkin edelle.

Eikö sun mielestä yhteiset päätökset muokkaa parin yhteistä tunnelmaa ja myös yksilön tunteita?

Onhan se nyt melko tärkeä lähtökohta.

Ei jollain perus primääri ja sekondääritunteilla vielä mitään parisuhdetta luoda kestäväksi.

JanK kirjoitti:

Ihastuminen on muutenkin kontrolloimaton tunne, toisin kun rakkaus joka vaatii tuntemista ja päätöksiä. Jos pidän jostakin ihmisestä tai viehätyn jostakin ihmisestä, se tapahtuu alitajuisesti, koska siinä ihmisessä on silloin ominaisuuksia jotka vetoaa minuun ja saa hänet tuntumaan ihastuttavalta.

Enkä siinä vaiheessa tietoisesti mieti ja säätele mihin suuntaan se tunne menee tai pysty sitä estämään. Se mihin suuntaan sen tunteen kanssa päätän lähteä on sitten se vaihe, jossa mulla alkaa olla jo tahto ja valinta mukana. Ja voin kuljetella tunnetta rakastumiseen päin tai yrittää nyppästä itseni irti ihmisestä, jotta ihastuksen tunteeni alkaa laantumaan.

Sittenkin, jos mitään riitaa ei ole jäänyt pohjalle vellomaan asian tiimoilta asianomaisen kanssa, mikä olis muokannut mun käsitystä epämukavasta tai epäviehättävästä ihmisestä, olen aina yhtä herkillä ihastua uudelleen ihmiseen, josta vain satun tykkäämään ihmisenä.

Ilman ihastumista luultavasti jää moni asia puolitiehen, jos vain päättää joo tämän kanssa mä olen. Eikä ihastumista ole tapahtunut. En usko järki liittoihin, mistä puuttuu tunne. Ne voi toimia, mutta ei niissä ole elämää, sitä sisäistä rikkautta jota mä tarvin omassa elämässä, jotta suhde on parisuhde.

Lue lisää

Tää oli tosi hyvä kommentti.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö sun mielestä yhteiset päätökset muokkaa parin yhteistä tunnelmaa ja myös yksilön tunteita?

Onhan se nyt melko tärkeä lähtökohta.

Ei jollain perus primääri ja sekondääritunteilla vielä mitään parisuhdetta luoda kestäväksi.

Lue lisää

Ei ne pelkät päätökset riitä. Eikä sellaisen kanssa huvita mitään päätöksiä tehdä, johon ei mitään tunnesidettäkään ole. Työasiat on erikseen, ne ei kuulu parisuhteisiin sellaiset kuviot.

Tärkeä tietysti, muttei aina tarvi olla samaa mieltä tykätäkseen toisesta, eikä päättää yhdessä.

JanK kirjoitti:

Ei ne pelkät päätökset riitä. Eikä sellaisen kanssa huvita mitään päätöksiä tehdä, johon ei mitään tunnesidettäkään ole. Työasiat on erikseen, ne ei kuulu parisuhteisiin sellaiset kuviot.

Tärkeä tietysti, muttei aina tarvi olla samaa mieltä tykätäkseen toisesta, eikä päättää yhdessä.

Lue lisää

Mulle on ihan okei, että mun rakastettu tekee itsenäisiä päätöksiä, joissa hän kuitenkin ottaa huomioon meidän pariuhteen ja minunkin tunteet. Niin teen itsekin.

Kaikkiin asioihin ei tarvitse lupaa puolisolta. Minusta itsenäiset ihmiset kykenee tekemään itsenäisiä valintoja päätöksiä loukkaamatta parisuhteen toista osapuolta päätöksillään. Ja kun mulla on toista kohtaan tunteita, niin tottakai mä sallin hänen tehdä itsenäisiä valintoja päätöksiä, joista hän tulee onnelliseksi.

Jos mulla ei sitä tunnetta olisi, en kai mä hänelle hyvääkään soisi ellei päätös ole vaan mun mieleen tai pakko kompromissi. Voin tinkiä omasta mukavuudestanikin sen verran, että toiselle tulee hyvä mieli.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö sun mielestä yhteiset päätökset muokkaa parin yhteistä tunnelmaa ja myös yksilön tunteita?

Onhan se nyt melko tärkeä lähtökohta.

Ei jollain perus primääri ja sekondääritunteilla vielä mitään parisuhdetta luoda kestäväksi.

Lue lisää

Eikö sun mielestä yhteiset päätökset muokkaa parin yhteistä tunnelmaa ja myös yksilön tunteita?

- Missä mielessä tärkeä lähtökohta? Samat arvot on tärkeä lähtökohta, päätökset taas ei aina niinkään. Mutta jos yhteisiä päätöksiä on tehty, niistä pidetään kiinni. Tai sovitaan uudelleen, jos ne on jotenkin mahdottoman oloisia.

Mitään parisuhdetta ei luoda ainakaan mun kanssa ilman tunteita.

JanK kirjoitti:

Ei ne pelkät päätökset riitä. Eikä sellaisen kanssa huvita mitään päätöksiä tehdä, johon ei mitään tunnesidettäkään ole. Työasiat on erikseen, ne ei kuulu parisuhteisiin sellaiset kuviot.

Tärkeä tietysti, muttei aina tarvi olla samaa mieltä tykätäkseen toisesta, eikä päättää yhdessä.

Lue lisää

Työasiat?

Anonyymi kirjoitti:

Työasiat?

Joo, avasin huonosti. Jos siis suhteessa tehdään päätöksiä ikään kuin työsuhteessa. Kliinistä päätösten kanssa pelaamista tarkoitin.

Missä ei ole tunteilla sijaa. Ja ainakaan mulla ei tunteita kasvatella millään kliinisellä päätöksellä, sovitaan että nähdään kaksi kertaa kuussa ja perjantait on vapaita.

Silloin en aio sinua nähdä, no älä näe sitten ja morjes. Jos ihmisellä on tunteet mukana, se pelaa yhteen ihan erilailla, kun ilman niitä. Fakta.

JanK kirjoitti:

Joo, avasin huonosti. Jos siis suhteessa tehdään päätöksiä ikään kuin työsuhteessa. Kliinistä päätösten kanssa pelaamista tarkoitin.

Missä ei ole tunteilla sijaa. Ja ainakaan mulla ei tunteita kasvatella millään kliinisellä päätöksellä, sovitaan että nähdään kaksi kertaa kuussa ja perjantait on vapaita.

Silloin en aio sinua nähdä, no älä näe sitten ja morjes. Jos ihmisellä on tunteet mukana, se pelaa yhteen ihan erilailla, kun ilman niitä. Fakta.

Lue lisää

Ja ihmiset jotka pelkää tunteita ei ole myöskään kohderyhmääni, siksikään ei voisi tulla mitään sellaisen kanssa, joka kuvittele rakentavansa mun kanssa suhdetta liudalla ehtoja ja sopimuksia. Ne suhteet loppuu aina omaan mahdottomuuteensa, toinen on silloin selkeesti virantoimituksessa eikä parisuhteessa mun kanssa.

JanK kirjoitti:

Joo, avasin huonosti. Jos siis suhteessa tehdään päätöksiä ikään kuin työsuhteessa. Kliinistä päätösten kanssa pelaamista tarkoitin.

Missä ei ole tunteilla sijaa. Ja ainakaan mulla ei tunteita kasvatella millään kliinisellä päätöksellä, sovitaan että nähdään kaksi kertaa kuussa ja perjantait on vapaita.

Silloin en aio sinua nähdä, no älä näe sitten ja morjes. Jos ihmisellä on tunteet mukana, se pelaa yhteen ihan erilailla, kun ilman niitä. Fakta.

Lue lisää

Tunteitahan voi olla ja liikaakin sitä toista kohtaan ja se voi myös tehdä asioista turhan vaikeita. Varsinkin jos on luottamus pulaa jonka se toinen esim puheillaan tai provollansa luo. Silloinhan siinä pitää jotain sääntöjä ehkä sopia ääneen. En tarkoita tällä suoraan sun kommenttia vaan ihan yleisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tunteitahan voi olla ja liikaakin sitä toista kohtaan ja se voi myös tehdä asioista turhan vaikeita. Varsinkin jos on luottamus pulaa jonka se toinen esim puheillaan tai provollansa luo. Silloinhan siinä pitää jotain sääntöjä ehkä sopia ääneen. En tarkoita tällä suoraan sun kommenttia vaan ihan yleisesti.

Lue lisää

Juu, on sekin mahdollista. Enkä missään nimessä tarkoita ja sano etteikö sääntöjä ja sopimuksia pitäisi olla tai saisi olla. kaikilla jotain yhteisiä pelinsääntöjä yleensä on ja muodostuu ihan itsekseenkin vaivihkaa edes ääneen sopimattomia sääntöjä. Ne vaan lumsahtaa suhteessa molempien puolelta tiettyyn uomaan ja toimii.

Mä kuitenkin ajattelen, että mitä enemmän niitä sääntöjä pitää keskenään laatia ja jatkuvasti jotain ehtoja ja päätöksiä tehdä, se mulle viestii jotenkin ettei se pari ole oikeen toisilleen luontaisesti sopivatkaan? Jos arvomaailma ja tietty kemia kohtaa, niin aika moni asia sujuu ikään kuin itsestään ja loksahtaa kohdilleen ilman vääntöä ja kääntöä.

Ilman pelkoa, että nyt se heti laukkaa jonnekin jotain tekemään mistä saan migreenin, heh. Pitää voida myös luottaa, että se tunne sitoo ja liimaa itsestään ja saa haluamaan molempien hyvää. Jolloin ikään kuin automaattisesti suhteessa vallitsee luottamus ja tietty harmonia, yhteisymmärrys että ei me mennä miten ja mihin sattuu eikä me loukata toisiamme tahallaan. Ja jos me loukataan, me kadutaan ja me osataan pyytää vilpittömästi anteeksi ja olla toistamatta samoja virheitä, koska me välitetään toisistamme ja halutaan meille hyvää ja olla yhdessä.

Nämä on niitä tunteita mitkä minusta ajaa hyvän äärelle. Ja jos ollaan vaan, että kattellaan nyt toimiiko tää sopimussuhde, eikä oikeen olla ihastuttu missään vaiheessa. Toisessa on joo ihan kivojakin puolia, mutta ei se oikeen sydäntä läikäytä, niin emmä usko sellasen suhteen pitkäikäisyyteen. Enkä kestävyyteen.

Se on kuin työsuhde. Tee vittu näin tai lähet kävelee, penniikää en ole susta enää kiinnostunut, mee mihin lystäät. Riviin on helppo heittää toinen takas, jos se ei ole yhtään sun sydämestäs saanu muruakaan.

Tämä👍

Niin se on kätevää varsinkin silloin, kun katsoo ettei toinen ole samanarvoinen parisuhdesijoitus, kun millaiseksi itsensä kokee😃

Voi kontrolloida tunteitaan ja hivuttaa toisen suostumaan kevyeen suhteeseen oikean parisuhteen sijasta.

Siinä sitten voi kuluttaa omat ihastus ja rakkaustunteensa turvallisesti ja sitoutumattomasti👌