Miltä tuntuu rajapyykki, jolloin tieto muuttuu epätietoon.
Jokainen on hyvä jossakin.
Tietää jossakin kohdin muita enemmän.
Henkilö pyrkii niskan päälle tietämään.
Aika pyyhkii tiedon.
Kiinnostaa missä kohdin tieto muuttuu anti-tiedoksi.
Tietäjä huomaa tietävänsä vähiten ja on viimeinen.
Miten tietäjä suhtautuu tietoon viimeisenä olemisesta, epätiedosta?
Jokainen on hyvä jossakin.
Tietää jossakin kohdin muita enemmän.
Henkilö pyrkii niskan päälle tietämään.
Aika pyyhkii tiedon.
Kiinnostaa missä kohdin tieto muuttuu anti-tiedoksi.
Tietäjä huomaa tietävänsä vähiten ja on viimeinen.
Miten tietäjä suhtautuu tietoon viimeisenä olemisesta, epätiedosta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ymmärrä aloitusta..
Sanotaan, että tieto käy turhaksi, mutta tuskinpa vain meidän maailmassa.
Varmaa tietoa on, että minä olen olemassa ja minun ulkopuolellakin näyttäisi olevan jotain( jopa aika pysyvää.)
Yksittäinen asia tai asiakokonaisuus on käynyt läpi melkoisen lihamyllyn ennen päätymistä tiedoksi.
Eniten ristiriitaisia tilanteita syntyy varmaankin siitä, että tietona esitetään asioita, joiden varmistamiseen ei ole antaa minkäänlaisia keinoja. Ja toisaalta kertoja ei myöskään pysty hyväksymään sitä, että kuulija käsittelee asian mielipiteenä ja lokeroi sen hieman toisin.
Tutkittu tietokin voi olla väärin, ja aika usein onkin. Mutta se, että tieto olikin väärin ei yleensä ole mikään ongelma. Ongelma syntyy ennemminkin siitä miten sitä asiaa kukakin pystyy sellaisen tilanteen käsittelemään.
Eli miltä tuntuu? No, yleensä se tuntuu hyvältä. Se on kuitenkin lähtökohtaisesti hyvä asia, eikö niin?
--planeetta
Niinpäniin, ymmärsin asiasi väärin. Joten kerron mihin omakeksimääni kysymykseen vastasin. Siis se tuntuu hyvältä, että tietoa oikaistaan, koska se on hyvä asia.
Se mitä kysyit, miltä tuntuu olla se joka ymmärtää tai tietää vähiten tai on enimmäkseen vaikka väärässä.
Noh, ei sinänsä erityisen outo tai harvinainen tilanne. Helpompaa on olla enimmäkseen väärässä kuin enimmäkseen oikeassa kaikesta.
Mutta kyllä se tympäisee, turhauttaa ja on epämukavaakin. Sille kuitenkin voi ehkä tehdä jotain, usein voikin, eli ottaa asiasta selvää, eli tavallaan kannustaa ja motivoi.
--planeetta
Tiedon teillä ja ovilla on aina tien tukoksia ja tukkijoita. Kun joku heistä kyllästyy oven takana olevaan aarteeseen ja valitsee antiteesin silloin monet ryntäävät vapautuneen tiedon aarteen luokse.
Ja antiteesin esittäjä huomaa että tuo aarre on sittenkin mahtava ja suuri.
Esim. Paavali hylkäsi lain. Ja teki antiteesin. Laki on ristiinnaulittu. Monet tajusivat tilaisuuden tulleen ja opettivat lakia. Paavali katui kun alkoi menettää suosiotaan enkelten edessä ja joutui katsomaan kun muut lain avulla edistyivät tavattomasti.
Hänellä oli oikea tieto. Hän hylkäsi sen. Muut hyppäsivät pöydälle. Paavali putosi kärryiltä. Ja niin edelleen.....
Tai ainakin mulle kävi niin kun tein antiteesin vallitsevalle enemmistön käsitykselle.
Valon nopeus on maximi. Jos teen antiteesin. Valo voidaan ylittää 9 kertaisesti niin voin olla oikeassa, mutta putoan kärryiltä. Ihan varmasti.
Maanmittarina ole useinkin törmännyt rajapyykkiin, joka on selvästi väärässä paikassa. Tuolloin tieto rajasta muuttuu epätiedoksi. On sellaisiakin tapauksia että rajapyykki puuttuu kokonaan, mutta puuttuvaan rajapyykkiin ei voi törmätä. Onneksi.