Olen aloittanuty psykoterapian, kun elämässäni on tapahtunut kaikenlaisia asioita, joista kannan syyllisyyttä ja myös itsetuntoni on aika nollassa. Psykiatri sitten "lähetti" minut psykoterapiaan ja olen sen jo aloittanut. Tuntuu ihan hyvältä puhua terapeutille jne, kun mulla ei ole oikein ketään muutakaan jolle puhua, mutta onko siitä mitään hyötyä? Odotin innolla päätöstä kelan tuesta terapiaan ja sitten kun sen sain ja aloitin, niin tuntuu, että onko tästä hyötyä, onko tämä ihan turhaa.. kaikkia tommosia asioita pyörii mielessä.. Tukea terapiaan olen saanut vuodeksi.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia psykoterapiasta. Varsinkin sen vaikutuksesta itsetuntoon, mutta muutkin tarinat kiinnostavat. Miten muka puhumalla pystyy parantamaan itsetuntoaan? Kun musta muutenkin tuntuu, että tajuan kyllä asioita, jotka on pielessä, mutta mun mielestä niille nyt ei vaan voi tehdä mitään..
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia psykoterapiasta. Varsinkin sen vaikutuksesta itsetuntoon, mutta muutkin tarinat kiinnostavat. Miten muka puhumalla pystyy parantamaan itsetuntoaan? Kun musta muutenkin tuntuu, että tajuan kyllä asioita, jotka on pielessä, mutta mun mielestä niille nyt ei vaan voi tehdä mitään..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käytä hyväksesi tilaisuus.Mieti vuoden päästä oliko siitä hyötyä.Itsetunto kehittyy lapsuudessa.Käy lapsuutesi syntymästä alkaen läpi.Minkälainen tilanne perheessä kun synnyit ja olit pieni.Utele vanhemmiltasi ja sukulaisiltasi jotka vielä elävät.Lapsuusaika ja vanhempien suhde heijastuu kummasti nykyiseen elämään ja siihen että on epämääräisen paha olo.Ehkä et pysty muuttamaan olosuhteitasi mutta pystyt asennoitumaan uudella lailla.
Käy ihmeessä, se avartaa kovin asennettasi elämään ja itseesi. Minäkin menisin heti jos pääsisin....:(
Psykoterapiaan pääsee. Aivan hatusta voi vetäistä arvelun: riittäiskö 1/10? No ei varmaan riitä!
Eli yhtä terapiaan päässyttä kohti jää yli 10 ulkopuolelle. Ei riitä butjettivarat!
Minulle kertoi se psykiatri, jolla ensin kävin, että muistaa oman uransa aikana vain muutaman, jotka ei ole saaneet kelan tukea psykoterapiaan.. Kyllä sinne pääsee, jos joku psykiatri on sitä mieltä, että tarttis mennä ja antaa lausunnon.. Mä luulin, ettei mun asiat olet niin pahasti, et terapiaa edes ehdotettaisiin, mutta sitä ehdotettiinkin sit mulle, en siis lähtenyt omasta aloitteestani.
On siitä hyötyä mutta ihmisen ajatusmaailma on semmonen ettei se muutu ihan nopeasti. Sulle myönnetään kyllä varmaan toinenkin vuosi kun vaan haet sitä vuoden päästä. Mun itsetunto on ainakin parantunu, joskus tulee semmonen olokin kun kattoo peiliin että oonpa mä komee tänään :D
Joku psykoanalyytikko varmaan ajattelis noista sun mietteistäs että epäröit sen takia että yritätkin oikeesti vältellä terapiaa koska joutuisit kohtaamaan jotain ahdistuksias ja oikeesti pitäiskin käydä terapiassa entistäkin innokkaammin :P Emmä tiiä en oo mikää terapeutti...