Olenko minä tyhmä?

Minä olen yliopistossa.
Yliopistoni opettajat kehuvat minua hyvin älykkääksi kaveriksi.
Valmistuin lukiosta lähes täydellisillä arvosanoilla.
Koulussa on aina mennyt loistavasti.
Useimmat asiat, jotka ovat olleet muille ihmisille hyvin vaikeita ymmärtää(näiden joukossa korkean ÄO:nkin omaavia), minä olen ymmärtänyt varsin vaivattomasti.

Jollekin kenties voisi tulla mieleen, että älykkyysosamääräni olisi korkea, kenties 150-160? Tai enemmän?

Väärin.

Lapsena "älykkyyteni" testattiin. Tulos oli: 79. Psykologien mukaan luokitukseni oli: psykologisesti heikkolahjainen.
Ei kuitenkaan käynyt aivan yksiin koulumenestykseni kanssa.
Kymmenen pistettä alempi tulos, ja minut olisi luokiteltu lievästi kehitysvammaiseksi!
No, ajattelin kokeilla, mitä nykypäivänä saan näistä testeistä, niin kokeilinpas sitten.
Ensin tein tieteen kuvalehden testin, jota monet ovat täällä netissä kehuneet suorin sanoin. Olisiko tulokseni nyt vähän korkeampi?
Ei.
Tulos oli 82.
No, toisena minulle suositeltiin eurooppalaista älykkyystestiä.
Tulos: 87.
No, iloinen pitäisi olla, koska se luokiteltaisiin jo keskimääräiseksi, heikoksi sellaiseksi tosin.
Sitten minulle sanottiin, kun kerroin näistä tuloksistani täällä netissä, että "mitä sinä näitä nettitestejä räpellät, ne eivät kerro mistään mitään, mene mensan testiin!"

No minä sitten menin. Hieman hermostuneena tosin, pääasiassa siitä syystä, että pelkäsin huonoa tulosta oikein tosissaan, olinhan aiemminkin saavuttanut korkeimmillaankin -vain- 87.
No, sitten kun sain tuloksen, niin maailmani musteni täysin- aika pysähtyi, ja tunsin vajoavani maan alle.
Tai siis pikemminkin lattian alle naapurihuoneistoon, toiseen kerrokseen.
Itseinhoni oli pahimmillaan.
Itsemurhaakin suunnittelin.
Ratkesin ryyppäämään.
Masennuin ja alkoholisoiduin, ja naisenikin jätti minut tästä syystä kaverieni ohella. Yliopistonkaan opiskelut eivät enää suju. Taloyhtiö uhkasi heittää minut pellolle, jos en maksa vuokraa tämän kuun loppuun mennessä.
Mutta Millä minä sen maksan; ei ole enää työpaikkaa, sain sieltä potkut. Masennukseni mursi koko elämäni.
Tulokseni oli vain 88.

Sittemmin olen hieman tasaantunut järkytyksestä ja esittänyt itselleni kysymyksen:
Mittaavatko älykkyystestit älykkyyttä?
Minun nähdäkseni kyky oppia asioita tehokkaasti on varma merkki älykkyydestä. Ilman älyä et voi oppia etkä ymmärtää. Olenko oikeassa tässä?
Jos olen, niin älykkyystestit romuttuvat, sillä olen(tai pikemminkin olin) erittäin hyvä oppimaan asioita, ja kun älykkyystestit eivät tätä oppimiskykyäni ilmennä, ne eivät myöskään voi olla "totta".

Oletteko mitä mieltä tästä?
Olen tässä yllämainitsemiani asioita pohdiskellut, ja uskon päättelyni perusteella, että minun tapaukseni todistaa sen, etteivät älykkyystestit VOI mitata älykkyyttä, kuten yllä esitin.

Näkemyksiä?