Hei. Elin normaalissa perheessä, jossa oli vain yksi yksinhuoltajaisä. Olin onnellinen, hyvä lapsuus rakastava perhe. Kolme veljeä ja perheen ainoa tytär. Isä kävi kolmivuorotyötä asuntolahermannissa, oli politiikassa ja piti aina vähäosaisten puolta. Mutta jostain kumman syystä meidän perheen asioihin puututtiin, sosiaalityöntekijä Eija Vironen- Forsström "poliisin tytär". Minut sijoitettiin Vaasaan erittäin uskonnolliseen perheeseen, jonka ko henkilö koulutti sijaisvanhemmiksi. Elämä muuttui tosi pahasti, "sijaisperheen" muka isä alkoi murrosiässä ahdistelee seksuaalisesti. Onneksi ei kerinnyt käydä fyysisesti käsiksi, koska olin nopea juoksemaan ja pääsin aina iskälle piiloon Kokkolaan. Sen jälkeen olen ollut todella vihainen ja käyttänyt päihteitä piilottaakseni sen taakan mikä minulle annettiin ja ei tässä vielä kaikki, mun ihanaa oikeaa iskää alettiin syyttämään pedofiiliksi ja hän tappoi itsensä loppujen lopuksi kaikesta tästä. Mitä teen kuka ottaa vastuun, miten voi enään luottaa yhteiskuntaan!!! Mitä voi tehdä enään?!?! Onneksi kävin lähihoitajakoulutuksen on ees jotain toivoa työelämän puolesta, mutta SE MASENNUS!! On ihan hirveä, miten yhteiskunta voi kylmästi pilata toisten perheen en ymmärrä. Voiko enään kukaan auttaa? Auttakaa joku kertokaa edes mielipiteitä?!
Vitun hyvät sosiaalityöntekijä
Anonyymi
5340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän sinänsä tympääntymisen jos koet itse, että asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, mutta kannattaa siitä huolimatta pyrkiä katsomaan asiaa myös objektiivisemmalta kannalta. On täysin selvää, ettei sosiaalihuolto huvikseen kiusaa ihmisiä, vaikka tutkinnan kohteiksi joutuneet ihmiset yleensä niin luulevatkin.
Huomauttaisin myös, että tällä Tiede>Psykologia -palstalla on tarkoitus keskustella tieteenalasta nimeltä psykologia, ei valtion sosiaalihuollosta. Tyytymättömyydestäsi sosiaalihuoltoon voit keskustella esimerkiksi Yhteiskunta-palstalla.
Aika naivi ajatus, ettei sosiaalityöntekijät tai ihmiset ylipäänsä tekisi moraalittomia ja kyseenalaisia päätöksiä.
Aika lapsellinen ajatus, että virheitä ei ole mahdollista tehdä muuten kuin tahallaan.
Mitähän hyötyä siitä on sossun muutenkin ylityöllistetyille tädeille, että he hankkivat vielä lisää ylitöitä huostaanottamalla lapsia hyvin pärjääviltä perheiltä?
Olisikohan aavistuksen verran realistisempi näkemys se, että lapsia otetaan huostaan silloin kun se näyttää tarpeelliselta (mikä ei aina tietenkään osoittaudu parhaaksi ratkaisuksi, mutta mitäpä ehdottaisit vaihtoehdoksi?) ja lapsia sijoitetaan perheisiin, joilla näyttää asiat olevan kunnossa (mikä ei myöskään tietenkään aina osoittaudu toimivaksi, mutta mitäpä ehdotat vaihtoehdoksi?).
Kukaan ei ole väittänyt, että virheitä tehtäisiin vain ja ainoastaan tarkoituksella. Eikä ketään kiinnosta mikä on todennäköisintä vaan mitä on tapahtunut.
Miten tämä liittyy psykologiaan?