Moikka!
Minulla on aivan kamala olo, tein nuorena tyhmyyksiä ja yksi niistä oli varastelu.
Vein kohtalaisen summan vanhemmiltani, tietenkin he sen huomasivat ja yrittivät saada meistä (minä veljet) jonkun tunnustamaan. Minähän se olin mutta en mitenkään uskaltanut sitä tunnustaa.
Vanhempani ovat todella jyrkkiä ja siksi teki mitä tahansa sai aina vihaa niskaansa vaikka olisi täysin viaton. Valehtelusta tuli minulle voimakas pakokeino ja siksi en ole uskaltanut aina puhua totta.
Nyt kuitenkin minulla on kamala syyllisyys ja häpeä varastamistani rahoista ja se painaa mieltäni päivittäin. Minun on vaikea edes mennä käymään vanhemmillani, koska siellä syyllisyys vain kasvaa. Tekisi mieli kertoa totuus, mutta olen pimittänyt sitä sisälläni niin kauan, että kertominen tuhoaisi enemmän kuin korjaisi.
Mitä pitäisi tehdä? :(
Olen valehtelija
Anonyymi
3
81
Vastaukset
- Anonyymi
Maksat velkasi mitä varastit.
- Anonyymi
Nimenomaan. Maksusuunnitelma jos ei ole heti varaa. Tunnustamisen ohessa tämä pitää tehdä.
- Anonyymi
Ootko ihan varma ettei vanhemmat ole keksineet että sinä veit rahat?
Miksi veit rahat?
Jäikö he pulaan varkautesi takia?
Pyydä anteeksi ja kysy maksatko ne takaisin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä423394- 361984
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301729- 161527
- 231508
- 91391
- 241377
- 141227
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781125- 221102