Moikka!
Minulla on aivan kamala olo, tein nuorena tyhmyyksiä ja yksi niistä oli varastelu.
Vein kohtalaisen summan vanhemmiltani, tietenkin he sen huomasivat ja yrittivät saada meistä (minä veljet) jonkun tunnustamaan. Minähän se olin mutta en mitenkään uskaltanut sitä tunnustaa.
Vanhempani ovat todella jyrkkiä ja siksi teki mitä tahansa sai aina vihaa niskaansa vaikka olisi täysin viaton. Valehtelusta tuli minulle voimakas pakokeino ja siksi en ole uskaltanut aina puhua totta.
Nyt kuitenkin minulla on kamala syyllisyys ja häpeä varastamistani rahoista ja se painaa mieltäni päivittäin. Minun on vaikea edes mennä käymään vanhemmillani, koska siellä syyllisyys vain kasvaa. Tekisi mieli kertoa totuus, mutta olen pimittänyt sitä sisälläni niin kauan, että kertominen tuhoaisi enemmän kuin korjaisi.
Mitä pitäisi tehdä? :(
Olen valehtelija
Anonyymi
3
149
Vastaukset
- Anonyymi
Maksat velkasi mitä varastit.
- Anonyymi
Nimenomaan. Maksusuunnitelma jos ei ole heti varaa. Tunnustamisen ohessa tämä pitää tehdä.
- Anonyymi
Ootko ihan varma ettei vanhemmat ole keksineet että sinä veit rahat?
Miksi veit rahat?
Jäikö he pulaan varkautesi takia?
Pyydä anteeksi ja kysy maksatko ne takaisin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 73883
Miltä se tuntuu
Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s104738- 36613
- 47613
- 39608
- 30601
- 40595
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?34557- 50550
- 36493