Itsehän olen alkoholisti, enkä muuksi muutu. Ystäviäni on jo kulkeutunut manan majoille. Itsekin onnettomuuden jälkeen kävin siinä rajoilla.
Jostain syystä en kuitenkaan ole suostunut kuolemaan. Ehkä minulla on sitten jokin suurempi tarkoitus?
Mene ja tiedä. Sinun eläkemaksuillasi (eläkevarma) kuitenkin vietän eloani. Nytkin ryyppään juuri sinun rahoillasi.
Jostain syystä en kuitenkaan ole suostunut kuolemaan. Ehkä minulla on sitten jokin suurempi tarkoitus?
Mene ja tiedä. Sinun eläkemaksuillasi (eläkevarma) kuitenkin vietän eloani. Nytkin ryyppään juuri sinun rahoillasi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikäs siinä. Ryyppää vaan ihan luvan kanssa. Kyllä myö maksetaan siitä ilosta. Ja ilo se on jaettu ilokin.
Muista kuitenkin, että viina tappaa pitkässä juoksussa. Se altistaa mm. suusyövälle, joka on yksi kivuliaimmista syövistä. Tappaapa alkoholi käyttäjänsä millä tavalla tahansa, yleensä lähtö on kivulias. Olen nähnyt läheltä.
Noh, noh. Tapani mukaan saatoin hieman liioitella, mutta ystäviäni on mennyt jo sairauksiin. Yksi ystäväni kuoli tosiaan viinan takia, mutta lähtö oli nopea ja luultavasti kivuton.
Itsehän olen kyllä alkoholisti, mutta onneksi tiedostan/sisäistän sen. Edesmenneet ystäväni ovat tajunneet sen aivan liian myöhään.
Oletko kuullut sellaisesta hommasta, kuin alkoholisti on raivoraitis?
Alkoholismi on synnynnäinen voimakkaasti perinnöllinen tauti, jonka alkoholin nauttiminen saattaa herättää akuutiksi sairaudeksi.
Alkoholismi on parantumaton, mutta sen saa oireettomaksi olemalla juomatta. Jos alkoholismi on jo puhjennut sairaudeksi, mikä aiheuttaa ongelmia elämässä, on alkoholin juomisen vähentämien "kohtuukäyttöön" lähes mahdotonta. Käytännössä ainoa keino on lopettaa juominen kokonaan, mutta tämäkin onnistuu alkoholisteilta "loppuun asti" eli loppuelämän ajaksi vain noin viideltä prosentilta yrittäjistä.
Jos se mitään lohduttaa...
Olen siis vähemmistössä, koska en nykyisin ole enään suurkuluttaja. Joskus juon ihan vain koska se on tapana esim. juhannuksena.
Myös itsesäälit ja krapulat ovat jääneet pois. Ensimmäinen ystäväni menehtyi jo 30 - vuotiaana. Myös rakas naisystäväni aikoinaan tuhkattiin jo karvan verran yli 50 vuotiaana.
Näillä mennään ja leuka rintaan, sekä kohti uusia pettymyksiä. Nykyisen ystäväni sisko laulaa näin hienosti: https://www.youtube.com/watch?v=jhtxdo4t544&list=RDMM&index=12
Pitää kuitenkin huomata, etteivät kaikki juopot ole alkoholisteja, eivätkä kaikki alkoholistit juoppoja. ; )
Myös "kohtuukäyttäjä" voi ottaa liikaa ja liian usein niin paljon, että alkoholiin tulee fyysinen riippuvuus, mutta vaikuttaa siltä, että alkoholistin elämää määrää alkoholi enemmän hengen kautta, eli alkoholi maistuu ja tuntuu alkoholistille alussa niin taivaalliselta, että taivas aukeaa ja kaikki on mahdollista.
Jatkossa ei sitten ole enää kenelläkään kivaa, ja alkoholistilla kaikkein vähiten. Riippuvuus on hirveä taakka, tuli se mistä tahansa.
Alkoholisti voi tosiaan olla myös raitis, rapajuoppo ja kaikkea siltä väliltä. Se on kyllä totta, että suuren riippuvuden hankkineena ei kohtuukäyttö ole enää mahdollista.
Vaikka ystäviä on lakonut elon aikana, niin on myös kaltaisiani toipilaita ystävissäni. Joskus nauramme toilailuimme, mutta tuki on tärkeää ja tuemme kaikkia alkoholisteja.
Ihan siinä rajoilla olen. Hölmöt eivät ymmärrä kuinka paljon elämäntilanne vaikuttaa asiaan. Ihminen voi elää aika hyvää elämää jos tilanne on suotuisa ja olla ihan rappiolla jos tilanne on huono.
Noin se on.
Nooh...nuinkai ajattelinkin sen mänevän.
Juon nimittäin itsekin enkä lopeta .
Nyt oli vain välipäivä.
Istun ja ihmettelen miten aika näin männee ja kuitenkaan, ikäänkuin se ei liikkuisi minnekkään.
Oikeasti me olemme jo kuolleita, mutta emme vielä tajuu sitä. Täytynee odotella eläkevarman tarkastajaa, joka sitten löytää muumioituneen ruumiin.
Juopot menee yleensä hautaan ennenaikaisesti, eivät kuormita yhteiskuntaa suurilla hoivamenoilla, joita ne 90-vuotiaaksi kituvat mummelit niskoillemme nakkaavat. Juopoille pitäs antaa ansiomitali tästä hyvästä, ihan saappaat jalassa lähtemisestä.
No mitä enempi ryyppäät, sitä nopeammin päätät päiväs, win-win.
En suosittele. Paremminkin pistän joka verorahan lapsiin.
Parempi sijoitus.
No ainakaan minun eläkemaksuillani et ryyppää.
En ole asunut Suomessa 26 vuoteen, enkä siten sinne maksa en eläkemaksuja sen enempää kuin verojakaan.
Eläkemaksuni maksan täällä eläkevakuutukseen ja verot tämän maan verotuksen mukaan tämän maan verokassan.
Viinaan ei mene palanutta puupenniä, sen sijaan sääsöön kyllä säännöllisesti joka kuukausi. Olemme myös omilla ansioillamme ostaneet talon ja autot, lasten koulutukseen pistetään sivuun, he saavat kouluttautua niin pitkälle kuin päätä riittää ja haluavat.
Mutta joka sitä elämänsä onnea viinapullon pohjan läpi tiirailee, suotakoon se hänelle.... Prioriteettinsa kullakin.
No kyllä mä myönnän olevani alkoholisti, vaikka keväällä tuli loppuelämäni eka vuosi täyteen ilman alkoholia. En mä juuri koskaan ns. sylkenyt lasiin, vaan teini-ikäisenä valmistin kiljua, varhaisaikuisuudessa tuli juotua käytännössä joka viikonloppu ja myöhemmin se lähti sitten täysin käsistä. Sanotaan, että jostain vuodesta 2016 asti rikoin viikoittaisia riskirajoja aika kirkkaasti, ja tosiaan kesäkuusta 2018 huhtikuuhun 2020 taisi olla sellainen ajanjakso, jolloin promillet tuskin kävivät nollissa, ainakaan kovinkaan monen tunnin ajaksi. Alkuvuodesta 2020 toleranssini oli niin järkyttävä, että pystyin helposti juomaan noin 30 annosta vuorokaudessa ja olin päiväsaikaan silti näennäisen skarppina. Ja tuntuu aivan järkyttävältä määrältä kun miettii että viikkotasolla pahimmillaan yli 200 annosta 😮
No haimatulehdukseen se silloin eskaloitui, ja mä olin 9 päivää sairaalassa toissa keväänä. Meni siinä hyväkuntoinen nuori mies aivan vuodepotilaaksi, olikohan se toisena päivänä sairaalassa kun havahduin siihen tosiasiaan etten pystynyt nousemaan sängystä pyörätuoliin, vaan mut siirrettiin jollain isolla lakanalla sängystä toiseen ja työnnettiin sillä kuvauksiin yms. Lääkärit kylläkin sanoivat, että mun hyvä peruskunto auttoi siihen että toivuin ja kuntouduin verrattaen nopeasti siitä sairaudesta, ja olisihan siinä huonomminkin voinut tosiaan käydä jos olisin ollut lähtökohtaisesti aivan rapakuntoinen juoppo.
Turha syyllistä tai vastuuhenkilöä on etsiä muualta kuin peilin takaa, mutta onhan mun äidin puolen suvussa noita riippuvuussairauksia yms. rasitteena, eli varmaan osittain geeneistäkin kiinni. Ja ehkä myös siitä että minkälaisen alkoholinkäytön mallin on saanut, minkälainen elämäntilanne on jne. Mutta ei sitä kaljaa tai viinaa kukaan muu kurkkuuni kaatanut kuin mä itse, joten eipä siinä, pulinat pois.
Juodessa hölmöilin välillä myös lääkkeiden kanssa, mikä ei ollut järin fiksua, mutta en mä nyt isoa vahinkoa onnistunut itselleni tai kenellekään aiheuttamaan. Enkä mä miksikään täydeksi streittariksi missään vaiheessa edes julistautunut, joskin mulla menee hyvinkin jämpti raja siinä, etten koske mihinkään koviin aineisiin mitä nyt mainstreamina tuolla pyörii (piri, subu jne.) kun tiedostan noi omat heikkouteni ja alttiuteni. Ja olen myös oma-aloitteisesti vähentänyt kaikkien lääkkeitteni käyttöä hieman. Esim. bentsoille on nykyään paljon pienempi tarve kun ei tarvii tasoitella krapulaa, ja sitten niitä kertyy sopivasti jos joskus kokee tarpeelliseksi syödä vuorokauden aikana enemmän mitä on määrätty. Samoin Lyricaa söin jonkin aikaa yli määrätyn annoksen, mutta pudotin sen viime talvena normaalille tasolle mitä reseptissä lukee, ja pienen porsaanreiän kautta niitäkin sitten kertyy sen verran että voi joskus huuhdella aamukahvin kera alas useamman kapselin ja maailma hymyilee 😄
Kun juo viinaa pääsee mukaan porukoihin ja tapaa naisia. Viinamies aloitti juomisen jo teini-iässä ja oli kavereiden kanssa kylillä aina viikonloppuisin juomassa. Siellä sitä tapasi tyttöjä ja löysi ensimmäiset tyttöystävätkin. Myöhemmin sitten oltiin baarissa ja bileissä juomassa siellä tavattiin naisia.
Raitis mies ei teininä alkanut juomaan viinaa muiden mukana eikä päässyt mukaan porukoihin. Hän vietti viikonloput yksin kotona eikä tyttöjä tavannut. Vanhempana hän jäi sitten porukan ulkopuolelle kun ei lähtenyt bileisiin ja yökerhoihin juomaan. Naisiakaan hän ei tavannut ja on vielä tänäkin päivänä ihan yksin.
t. viinamies