Mikä on "normaali" elämä?

En mä ole masentunut. Työuupumuksenkin kokeenena (ja sen masennuksen) niin ei tässä olla vielä lähelläkään.

Vituttaa niin paljon vaan että tekisi mieli itkeä. Itku ei vaan ei tule.

Enpäs ole sinkku. Mutta kun se ukko tekee hidasta kuolemaa, johon ei enää kohta kykene lääketiedekään.

Joka vatun päivä tulee joku uusi asia. Mitä järkeä on ihmisen mennä rakastumaan johonkin ihmiseen, jonka menettää kuitenkin lopulta - jollain lailla?

Seksi on mulle hetken helpotus. Se voi toki pitää tyytyväisenä, jos se muukin elämä on.

Ymmärrän ihmisiä, jotka kaipaavat seksiä, luulevat jopa tulevan onnelliseksi sen kautta. Ehkä, mutta peruspilarit pitää olla kunnossa.

Mun peruspilarit murenee ympäriltä. Silloin se seksi menettää merkityksensä. Ensin vähitellen, sitten kokonaan. Se on vain hetken tyydytystä, enää.

elisakettu kirjoitti:

Seksi on mulle hetken helpotus. Se voi toki pitää tyytyväisenä, jos se muukin elämä on.

Ymmärrän ihmisiä, jotka kaipaavat seksiä, luulevat jopa tulevan onnelliseksi sen kautta. Ehkä, mutta peruspilarit pitää olla kunnossa.

Mun peruspilarit murenee ympäriltä. Silloin se seksi menettää merkityksensä. Ensin vähitellen, sitten kokonaan. Se on vain hetken tyydytystä, enää.

Lue lisää

Sama käänteisesti vielä. Seksi voi auttaa, jos ne peruspilarit on viturallaan. Hetken helpotus, unohdus.

Mutta se ei tee onnelliseksi. Ei ainakaan mua.

elisakettu kirjoitti:

Enpäs ole sinkku. Mutta kun se ukko tekee hidasta kuolemaa, johon ei enää kohta kykene lääketiedekään.

Joka vatun päivä tulee joku uusi asia. Mitä järkeä on ihmisen mennä rakastumaan johonkin ihmiseen, jonka menettää kuitenkin lopulta - jollain lailla?

Lue lisää

"Mitä järkeä on ihmisen mennä rakastumaan johonkin ihmiseen, jonka menettää kuitenkin lopulta - jollain lailla?"

Niin ... näin kyynisenä ja varsin mustan huumorin omaavana ihmisenä sanon, että normaali elämä on loputon ketju pettymystä ja menetyksiä. Kaikki loppuu aina lopulta ja kaikki katoaa. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin pysyvä.

Vaan siis juu, en ole ihmisenä lähestään noin negatiivinen kuin miltä ehkä kuulosti. Olen pikemmin peruspositiivinen ja ainakin yritän nähdä jokaisessa pilvessä sen hopeareunan. Syvälläkin on tullut käytyä, mutta itselläni se on oikeastaan vaan vahvistanut sitä peruspositiivisuutta. Itse uskon siihen, että kyllä elämä aina kantaa, kun vaan jaksaa katsella ympärilleen. Aina on jotain, josta voi olla onnellinen. Joskus niitä juttuja on tietysti vaikea nähdä, mutta senkin oppii, kun jaksaa vaan harjoitella. Tai niin ainakin itselle on käynyt.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä järkeä on ihmisen mennä rakastumaan johonkin ihmiseen, jonka menettää kuitenkin lopulta - jollain lailla?"

Niin ... näin kyynisenä ja varsin mustan huumorin omaavana ihmisenä sanon, että normaali elämä on loputon ketju pettymystä ja menetyksiä. Kaikki loppuu aina lopulta ja kaikki katoaa. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin pysyvä.

Vaan siis juu, en ole ihmisenä lähestään noin negatiivinen kuin miltä ehkä kuulosti. Olen pikemmin peruspositiivinen ja ainakin yritän nähdä jokaisessa pilvessä sen hopeareunan. Syvälläkin on tullut käytyä, mutta itselläni se on oikeastaan vaan vahvistanut sitä peruspositiivisuutta. Itse uskon siihen, että kyllä elämä aina kantaa, kun vaan jaksaa katsella ympärilleen. Aina on jotain, josta voi olla onnellinen. Joskus niitä juttuja on tietysti vaikea nähdä, mutta senkin oppii, kun jaksaa vaan harjoitella. Tai niin ainakin itselle on käynyt.

Lue lisää

*sanattomaksi*

Kiitos.

elisakettu kirjoitti:

Enpäs ole sinkku. Mutta kun se ukko tekee hidasta kuolemaa, johon ei enää kohta kykene lääketiedekään.

Joka vatun päivä tulee joku uusi asia. Mitä järkeä on ihmisen mennä rakastumaan johonkin ihmiseen, jonka menettää kuitenkin lopulta - jollain lailla?

Lue lisää

Ootko Ellu kuullut tään biisin?

https://youtu.be/T3Sk9XsH3Wc

Tässä on tärkeä sanoma....

interlocutrice kirjoitti:

Ootko Ellu kuullut tään biisin?

https://youtu.be/T3Sk9XsH3Wc

Tässä on tärkeä sanoma....

Lue lisää

En. Enkä just nyt halunnut kuunnella alkua pitemmälle. Musiikki on mulle vaikea asia. Tykkään kuunnella esimerkiksi sadetta (relax).

Mulla on aika viheliäinen viikko/kuukausi/tai jtain takana.

Taidan olla aika hiton väsyksissä.

elisakettu kirjoitti:

En. Enkä just nyt halunnut kuunnella alkua pitemmälle. Musiikki on mulle vaikea asia. Tykkään kuunnella esimerkiksi sadetta (relax).

Mulla on aika viheliäinen viikko/kuukausi/tai jtain takana.

Taidan olla aika hiton väsyksissä.

Lue lisää

Ok.

Mutta tiedäthän että toi on ok?

Et tuohon olotilaan jää... vielä sä Elluseni hymyilet ja naurat. 😊

Lupaan sen. 😊

interlocutrice kirjoitti:

Ok.

Mutta tiedäthän että toi on ok?

Et tuohon olotilaan jää... vielä sä Elluseni hymyilet ja naurat. 😊

Lupaan sen. 😊

Pakko laittaa yks biisi. 😀

https://youtu.be/ytg6EV4yj1E

Tää ei oo paha... mä oon vaan toinen ihminen, kuten säkin Elluseni mulle. ❤️

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä järkeä on ihmisen mennä rakastumaan johonkin ihmiseen, jonka menettää kuitenkin lopulta - jollain lailla?"

Niin ... näin kyynisenä ja varsin mustan huumorin omaavana ihmisenä sanon, että normaali elämä on loputon ketju pettymystä ja menetyksiä. Kaikki loppuu aina lopulta ja kaikki katoaa. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin pysyvä.

Vaan siis juu, en ole ihmisenä lähestään noin negatiivinen kuin miltä ehkä kuulosti. Olen pikemmin peruspositiivinen ja ainakin yritän nähdä jokaisessa pilvessä sen hopeareunan. Syvälläkin on tullut käytyä, mutta itselläni se on oikeastaan vaan vahvistanut sitä peruspositiivisuutta. Itse uskon siihen, että kyllä elämä aina kantaa, kun vaan jaksaa katsella ympärilleen. Aina on jotain, josta voi olla onnellinen. Joskus niitä juttuja on tietysti vaikea nähdä, mutta senkin oppii, kun jaksaa vaan harjoitella. Tai niin ainakin itselle on käynyt.

Lue lisää

Siellähän on syvempää elämänkokemusta ja viisautta. Elämä on luopumista. Mitä nuorempana ajatuksen sisäistää sen kevyemmin täällä matkustaa.

-kvm-

Joo. Mulla ei ole maitoakaan. Tosin en juo niitä kumpaakaan.

Viinaa olisi. Mutta kun huomenna pitää mennä töihin, niin en voi juoda sitäkään.

Voi v*tun v*tun v*ttu.

elisakettu kirjoitti:

Joo. Mulla ei ole maitoakaan. Tosin en juo niitä kumpaakaan.

Viinaa olisi. Mutta kun huomenna pitää mennä töihin, niin en voi juoda sitäkään.

Voi v*tun v*tun v*ttu.

Lue lisää

Hae päri päivää saikkua ja juot ns lätty täyteen ja hyvää seksiä tänään ja huomenna niin nollautuu kunnolla

Anonyymi kirjoitti:

Hae päri päivää saikkua ja juot ns lätty täyteen ja hyvää seksiä tänään ja huomenna niin nollautuu kunnolla

Höps.

En mä voi.

Mä elän kaikkea muuta kuin "normaalia" elämää.

Työ on omituinen. Neljässä eri paikassa. Koti on kolmessa. Perhettä on joka puolella maailmaa.

Hyväksyntää? Heh. Minusta yleensä ottaen joko pidetään ja rakastetaan, korkeintaan suvaitaan tai inhotaan.

Teen riittävästi erilaisia asioita poiketen "normista", joita en viitsi edes ikätovereille, nuoremmille tai edes kaikille lähimmille tunnustaa. Moni pitää mua vähintäin omituisena.

Tää van ei tunnu enää riittävän. Elämä on hyvää, erilaista, rikasta (kokemuksellisesti) mutta se syö sut (mut) saatana elävältä.

Patologista kuolemaa. Mä en voi avata tarkasti, koska hän ei pitäisi siitä.

Joskus musta tuntuu käsittömättämälle se, että tuolla tien päällä pidän hengissä ihmisiä, joista yksi on esimerkiksi väkivaltainen pedofiili. Kotona en sitten pysty tekemään yhtään mitään, sen yhden puolesta.

Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?

elisakettu kirjoitti:

Patologista kuolemaa. Mä en voi avata tarkasti, koska hän ei pitäisi siitä.

Joskus musta tuntuu käsittömättämälle se, että tuolla tien päällä pidän hengissä ihmisiä, joista yksi on esimerkiksi väkivaltainen pedofiili. Kotona en sitten pysty tekemään yhtään mitään, sen yhden puolesta.

Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?

Lue lisää

No huh, aika pahan pistit.
Tuo varmasti riippuu myös miehestä ja elämäntilanteesta mitä haluaisi naisen tekevän.
Itselleni olisi tärkeintä se että tulisi luottamus siitä että pärjäisivät ilman minua.
Jokainenhan täältä joskus lähtee mutta jos olisi vielä pieniä lapsia toivoisi vaan ettei oma poismeno vaikuttaisi liikaa heidän hyvinvointiinsa. Aikuiset kyllä pärjäävät.

Anonyymi kirjoitti:

No huh, aika pahan pistit.
Tuo varmasti riippuu myös miehestä ja elämäntilanteesta mitä haluaisi naisen tekevän.
Itselleni olisi tärkeintä se että tulisi luottamus siitä että pärjäisivät ilman minua.
Jokainenhan täältä joskus lähtee mutta jos olisi vielä pieniä lapsia toivoisi vaan ettei oma poismeno vaikuttaisi liikaa heidän hyvinvointiinsa. Aikuiset kyllä pärjäävät.

Lue lisää

Pitääkö mun joku reipas tässä olla vai?

Tiedätkö, mua pelottaa aivan helevetisti. Joo, olen reipas, yritän tehdä helpommaksi. Ja silloin aiemminkin, kun näytti pahalle.

Ehkä siinä on syy, että en pysty nukkumaan, itkemään tai rauhoittumaan. Olla joku - vitun irvikissa vaan.

Mun tekisi mieli ryömiä jonnekin koloon. Piiloon. Karkuun. Mutta sitä koloa ei ole.

elisakettu kirjoitti:

Patologista kuolemaa. Mä en voi avata tarkasti, koska hän ei pitäisi siitä.

Joskus musta tuntuu käsittömättämälle se, että tuolla tien päällä pidän hengissä ihmisiä, joista yksi on esimerkiksi väkivaltainen pedofiili. Kotona en sitten pysty tekemään yhtään mitään, sen yhden puolesta.

Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?

Lue lisää

"Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?"

Anna hänen mennä, ymmärrä että suurinta rakkautta on luopuminen, tajua että kun loppuu matka täällä loppuu myös kivut ja tuska, kerro että asiat kyllä järjestyvät eikä hänen tarvitse enää murehtia ja huolehtia mistään. Älä ole itsekäs ja anna hänen ajatella että jättää surun jälkeensä vaan että muistat hänen rakkaudella ja ilolla sitten aikanaan, et ihan heti mutta et myöskään jää surun vangiksi, hän haluaa tietää että kykenet olemaan vielä onnellinen hänen mentyäänkin. Kukaan ei halua olla taakkana tai jäädä taakaksi kenellekään, paras viesti hänelle on että sinä kyllä selviät ja muutkin läheiset, sitten voi lähteä rauhassa kun tuntee että ei jää mitään jälkeen mikä ei myös korjaantuisi.

-harmiseikirj-

elisakettu kirjoitti:

Pitääkö mun joku reipas tässä olla vai?

Tiedätkö, mua pelottaa aivan helevetisti. Joo, olen reipas, yritän tehdä helpommaksi. Ja silloin aiemminkin, kun näytti pahalle.

Ehkä siinä on syy, että en pysty nukkumaan, itkemään tai rauhoittumaan. Olla joku - vitun irvikissa vaan.

Mun tekisi mieli ryömiä jonnekin koloon. Piiloon. Karkuun. Mutta sitä koloa ei ole.

Lue lisää

Se ettet pysty nukkumaan on varmasti yksi suurin syy sille miksi tilanne tuntuu vielä hankalemmalta.
Väsyneenä ongelmat tuntuvat 10 kertaisilta.
Nuo tilanteet ovat myös niitä jossa kannattaakin itkeä ettei tarvitse itkeä myöhemmin purkaen patoutumiaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?"

Anna hänen mennä, ymmärrä että suurinta rakkautta on luopuminen, tajua että kun loppuu matka täällä loppuu myös kivut ja tuska, kerro että asiat kyllä järjestyvät eikä hänen tarvitse enää murehtia ja huolehtia mistään. Älä ole itsekäs ja anna hänen ajatella että jättää surun jälkeensä vaan että muistat hänen rakkaudella ja ilolla sitten aikanaan, et ihan heti mutta et myöskään jää surun vangiksi, hän haluaa tietää että kykenet olemaan vielä onnellinen hänen mentyäänkin. Kukaan ei halua olla taakkana tai jäädä taakaksi kenellekään, paras viesti hänelle on että sinä kyllä selviät ja muutkin läheiset, sitten voi lähteä rauhassa kun tuntee että ei jää mitään jälkeen mikä ei myös korjaantuisi.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Harmis, senkin perseensuti, nyt sinä kaikista ihmisistä saat mut itkemään.

Sä olet harvoja mun tietämiäni, joka tietää että rakkaus on myös luopumista.

Ehkä mä itse ehdin lähteä ensin. Mutta sitä en haluaisi hänelle. En ikinä. Jos on valittava, sitten näin päin.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?"

Anna hänen mennä, ymmärrä että suurinta rakkautta on luopuminen, tajua että kun loppuu matka täällä loppuu myös kivut ja tuska, kerro että asiat kyllä järjestyvät eikä hänen tarvitse enää murehtia ja huolehtia mistään. Älä ole itsekäs ja anna hänen ajatella että jättää surun jälkeensä vaan että muistat hänen rakkaudella ja ilolla sitten aikanaan, et ihan heti mutta et myöskään jää surun vangiksi, hän haluaa tietää että kykenet olemaan vielä onnellinen hänen mentyäänkin. Kukaan ei halua olla taakkana tai jäädä taakaksi kenellekään, paras viesti hänelle on että sinä kyllä selviät ja muutkin läheiset, sitten voi lähteä rauhassa kun tuntee että ei jää mitään jälkeen mikä ei myös korjaantuisi.

-harmiseikirj-

Lue lisää

"Älä ole itsekäs ja anna hänen ajatella että jättää surun jälkeensä"

Tuo jos mikä on itsekäs tapa ajatella. Se, että rakkaan poismeno jättää surun, on itsestään selvää. On se nyt helvetti, jos ei sitä suruaan muka saisi näyttää. Rakkaudestahan se sureminen kertoo! Tietenkään kuolevan oloa ei saa tehdä vielä raskaammaksi vaikka nyt jatkuvalla itkulla, mutta kyllä surunsa saa näyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Se ettet pysty nukkumaan on varmasti yksi suurin syy sille miksi tilanne tuntuu vielä hankalemmalta.
Väsyneenä ongelmat tuntuvat 10 kertaisilta.
Nuo tilanteet ovat myös niitä jossa kannattaakin itkeä ettei tarvitse itkeä myöhemmin purkaen patoutumiaan.

Lue lisää

Totta.

Ehkä siinä pelottaa sekin, että pelkää hajoavansa? Ettei pääse enää jaloilleen?

Anonyymi kirjoitti:

"Älä ole itsekäs ja anna hänen ajatella että jättää surun jälkeensä"

Tuo jos mikä on itsekäs tapa ajatella. Se, että rakkaan poismeno jättää surun, on itsestään selvää. On se nyt helvetti, jos ei sitä suruaan muka saisi näyttää. Rakkaudestahan se sureminen kertoo! Tietenkään kuolevan oloa ei saa tehdä vielä raskaammaksi vaikka nyt jatkuvalla itkulla, mutta kyllä surunsa saa näyttää.

Lue lisää

Niin onkin itsestään selvää että jättää surun joksikin aikaa, mutta lähtevä voi lähteä rauhassa kun tietää että siitä surusta pääsee aikanaan yli ne rakkaat jotka jälkeen jäävät. Kyllä se joka lähtemään joutuu ihan eniten on huolissaan siitä miten ne muut selviää sitten jatkossa koska heistä välittää, hänen on mukavampi mennä kun saa uskoa että toiset pärjäävät hänenkin jälkeensä.

-harmiseikirj-

elisakettu kirjoitti:

Totta.

Ehkä siinä pelottaa sekin, että pelkää hajoavansa? Ettei pääse enää jaloilleen?

Turhaan sitä pelkäät. Kirjoituksiesi anti on sellaista tuottavaa joka kertoo kirjoittajastaan paljon. Luulen että jos käy ikävästi olet aina päässyt jaloillesi suruajan tai muun "käsittelyajan" jälkeen minkä ihminen tarvitsee. Joskus tuo aika voi olla tosi pitkä ja voi myös tuottaa elämäntyylin joka ei ole entistä vastaava.

Erohan tuntuu kuolemalle sillä erotuksella että se toinen on vielä elossa.
Itselläni meni 3-4 vuotta kunnes se suruaika helpotti ja nyt en paljon edes tuhlaa ajatusta tuolle tapahtumalle. Kai se oli kohtalo ja jokaisella tapahtumalla voi olla jokin syvällisempi tarkoitus jokaisen elämässä. Tuota kaavaa mukaillen jos en olisi eronnut en olisi vienyt tänään tätä 5 vuotiasta pirteää ihanaa neitosta eskariin ja käynyt nyt myös hakemassa jo pois. Loppujen lopuksi vaikka silloin se tuntui elämän lopulta ei olisi koskaan kokenut näitä uusia mukavia hetkiä. Jokaisen jutun lopussa on aina uuden tarinan alkua?

elisakettu kirjoitti:

Harmis, senkin perseensuti, nyt sinä kaikista ihmisistä saat mut itkemään.

Sä olet harvoja mun tietämiäni, joka tietää että rakkaus on myös luopumista.

Ehkä mä itse ehdin lähteä ensin. Mutta sitä en haluaisi hänelle. En ikinä. Jos on valittava, sitten näin päin.

Lue lisää

"Ehkä mä itse ehdin lähteä ensin. Mutta sitä en haluaisi hänelle. En ikinä. Jos on valittava, sitten näin päin."

Varmaan se on hänellä sama, ei haluaisi sinulle sitä luopumisen tuskaa mutta mitään kun ei voi, hänelle paras on tieto että jälkeenjäävät kuitenkin pärjää, sinä varmaan ennenkaikkea. Hän tahtoo sieltä pilvenraunalta nähdä sitten senkin kun sinä taas hymyilet, hetkenhän se ottaa mutta sitten aikanaan.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Turhaan sitä pelkäät. Kirjoituksiesi anti on sellaista tuottavaa joka kertoo kirjoittajastaan paljon. Luulen että jos käy ikävästi olet aina päässyt jaloillesi suruajan tai muun "käsittelyajan" jälkeen minkä ihminen tarvitsee. Joskus tuo aika voi olla tosi pitkä ja voi myös tuottaa elämäntyylin joka ei ole entistä vastaava.

Erohan tuntuu kuolemalle sillä erotuksella että se toinen on vielä elossa.
Itselläni meni 3-4 vuotta kunnes se suruaika helpotti ja nyt en paljon edes tuhlaa ajatusta tuolle tapahtumalle. Kai se oli kohtalo ja jokaisella tapahtumalla voi olla jokin syvällisempi tarkoitus jokaisen elämässä. Tuota kaavaa mukaillen jos en olisi eronnut en olisi vienyt tänään tätä 5 vuotiasta pirteää ihanaa neitosta eskariin ja käynyt nyt myös hakemassa jo pois. Loppujen lopuksi vaikka silloin se tuntui elämän lopulta ei olisi koskaan kokenut näitä uusia mukavia hetkiä. Jokaisen jutun lopussa on aina uuden tarinan alkua?

Lue lisää

Olet kyllä oikeassa. Tuo on pätenyt mun kohdalla.

Suruja, menetyksiä ja muitakin kipuja on ollut. Olen sitä myötä saanut aina jotain muuta. Asiat muuttuneet. Kummaa onkin, miten omituista elämää sitä on tullut viettäneeksi. Ja aivan valtavasti myös hyvää, siitä kiitos.

Elämä. Niin.

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä mä itse ehdin lähteä ensin. Mutta sitä en haluaisi hänelle. En ikinä. Jos on valittava, sitten näin päin."

Varmaan se on hänellä sama, ei haluaisi sinulle sitä luopumisen tuskaa mutta mitään kun ei voi, hänelle paras on tieto että jälkeenjäävät kuitenkin pärjää, sinä varmaan ennenkaikkea. Hän tahtoo sieltä pilvenraunalta nähdä sitten senkin kun sinä taas hymyilet, hetkenhän se ottaa mutta sitten aikanaan.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Tunnet hänet hyvin. Näin hän puhunut.

Tunnen silti itseni aika räpeltäjäksi. Räpistelen täällä elämässä ja yritän hätistellä mörköjä nurkista luuhaamasta, mutta joskus vaan tuntuu, että mikään ei riitä.

Nuorempana ajattelin, että minä olen se, jonka pitää lopulta aina pyyhkiä muiden perseet.

Opin nauramaan tuolle. Silloin kun toi sairastui ensimmäiseen syöpäänsä, uhkasin survoa hänet yhteen vitriiniinsä ja haudata siinä. Arvoisensa hautajaiset siis. Naurettiin hysteerisenä molemmat. Kuin mielipuolet. Tällä on jaksettu.

Moni ihmettelee miksi kerron tälläistä. Siksi, koska kysyn onko millainen elämä normaalia? En minä tiedä. Sitä vain räpistelee mukana, luulee ajoin olevansa hyväkin kuski vaikka onkin välillä matkustaja.

elisakettu kirjoitti:

Tunnet hänet hyvin. Näin hän puhunut.

Tunnen silti itseni aika räpeltäjäksi. Räpistelen täällä elämässä ja yritän hätistellä mörköjä nurkista luuhaamasta, mutta joskus vaan tuntuu, että mikään ei riitä.

Nuorempana ajattelin, että minä olen se, jonka pitää lopulta aina pyyhkiä muiden perseet.

Opin nauramaan tuolle. Silloin kun toi sairastui ensimmäiseen syöpäänsä, uhkasin survoa hänet yhteen vitriiniinsä ja haudata siinä. Arvoisensa hautajaiset siis. Naurettiin hysteerisenä molemmat. Kuin mielipuolet. Tällä on jaksettu.

Moni ihmettelee miksi kerron tälläistä. Siksi, koska kysyn onko millainen elämä normaalia? En minä tiedä. Sitä vain räpistelee mukana, luulee ajoin olevansa hyväkin kuski vaikka onkin välillä matkustaja.

Lue lisää

Niin no eihän tuossa tarvitse kuin ajatella että miten tahtoisi asioiden menevän jos itse olisi vastaavassa tilanteessa.

Saahan sitä räpeltää, ole armollinen itsellesi vaan ja anna niiden mörköjen olla, ne on siellä mutta älä anna liikaa häiritä elämääsi äläkä nyt vielä aloita suruaikaa kun ei ole vielä sen aika, se tulee sitten myöhemmin.

Tuosta naurustasi hän varmaan pitää, ja ihan taatusti tahtoisi että se pulppuilee hänen lähtöönsä asti ja sitten joskus vielä myöhemminkin. Kyllä sun pitää vaan jaksaa olla iloinen pienistä jutuista kun noille isoille et kuitenkaan mahda mitään, itselleskin parempi jos/kun saat puserrettua vähän iloa puseroon.

Parhaan mahdollisen lopuuliu'un annat kun kieltäydyt luhistumasta suruun ennenaikojaan ja teet siitä ajasta mitä teillä on vielä hyvän hänelle olemalla ihan niin kuin olet ollut ennenkin, siksi hän sinun kanssa on tykännyt olla ja tykkää edelleenkin, ei ole mitään järkisyytä muuttaa vielä mitään kun ei ole vielä sen aika.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Niin no eihän tuossa tarvitse kuin ajatella että miten tahtoisi asioiden menevän jos itse olisi vastaavassa tilanteessa.

Saahan sitä räpeltää, ole armollinen itsellesi vaan ja anna niiden mörköjen olla, ne on siellä mutta älä anna liikaa häiritä elämääsi äläkä nyt vielä aloita suruaikaa kun ei ole vielä sen aika, se tulee sitten myöhemmin.

Tuosta naurustasi hän varmaan pitää, ja ihan taatusti tahtoisi että se pulppuilee hänen lähtöönsä asti ja sitten joskus vielä myöhemminkin. Kyllä sun pitää vaan jaksaa olla iloinen pienistä jutuista kun noille isoille et kuitenkaan mahda mitään, itselleskin parempi jos/kun saat puserrettua vähän iloa puseroon.

Parhaan mahdollisen lopuuliu'un annat kun kieltäydyt luhistumasta suruun ennenaikojaan ja teet siitä ajasta mitä teillä on vielä hyvän hänelle olemalla ihan niin kuin olet ollut ennenkin, siksi hän sinun kanssa on tykännyt olla ja tykkää edelleenkin, ei ole mitään järkisyytä muuttaa vielä mitään kun ei ole vielä sen aika.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Kiitos Harmis.

elisakettu kirjoitti:

Tunnet hänet hyvin. Näin hän puhunut.

Tunnen silti itseni aika räpeltäjäksi. Räpistelen täällä elämässä ja yritän hätistellä mörköjä nurkista luuhaamasta, mutta joskus vaan tuntuu, että mikään ei riitä.

Nuorempana ajattelin, että minä olen se, jonka pitää lopulta aina pyyhkiä muiden perseet.

Opin nauramaan tuolle. Silloin kun toi sairastui ensimmäiseen syöpäänsä, uhkasin survoa hänet yhteen vitriiniinsä ja haudata siinä. Arvoisensa hautajaiset siis. Naurettiin hysteerisenä molemmat. Kuin mielipuolet. Tällä on jaksettu.

Moni ihmettelee miksi kerron tälläistä. Siksi, koska kysyn onko millainen elämä normaalia? En minä tiedä. Sitä vain räpistelee mukana, luulee ajoin olevansa hyväkin kuski vaikka onkin välillä matkustaja.

Lue lisää

Kaikki me ollaan vaan matkustajia täällä.

-flowersreally-

Anonyymi kirjoitti:

Niin onkin itsestään selvää että jättää surun joksikin aikaa, mutta lähtevä voi lähteä rauhassa kun tietää että siitä surusta pääsee aikanaan yli ne rakkaat jotka jälkeen jäävät. Kyllä se joka lähtemään joutuu ihan eniten on huolissaan siitä miten ne muut selviää sitten jatkossa koska heistä välittää, hänen on mukavampi mennä kun saa uskoa että toiset pärjäävät hänenkin jälkeensä.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Hän, joka on oikeasti huolissaan, ei todellakaan vaadi ettei surua saisi näyttää. Ajatus siitä, että pitäisi olla "reipas" toisen vuoksi, on ihan äärettömän itsekäs ja tuhoava. Silloin jäävät myös sanomatta ja tekemättä monet sellaisetkin asiat, jotka jälkikäteen toivoisi sanoneensa ja tehneensä. Sekin on muuten itsestään selvää, että kaikesta surusta pääsee aikanaan yli. Aika vie yli kaikesta, vaikkei se suru koskaan täysin katoakaan. Surulle pitää antaa tilaa ja lupa. Parhaimmillaan se aika voi olla myös selviämistä vahvistavaa ja luopumista helpottavaa, mutta se vaatii lupaa olla muutakin kuin "reipas".

elisakettu kirjoitti:

Patologista kuolemaa. Mä en voi avata tarkasti, koska hän ei pitäisi siitä.

Joskus musta tuntuu käsittömättämälle se, että tuolla tien päällä pidän hengissä ihmisiä, joista yksi on esimerkiksi väkivaltainen pedofiili. Kotona en sitten pysty tekemään yhtään mitään, sen yhden puolesta.

Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?

Lue lisää

"Sinä kun olet mies, niin mitä toivoisit puolisosi tekevän hyväksesi viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet?"

Rakasta edelleen ja ole lähellä; tätä nyt ei tarvitse enempää avata.

Älä näyttele. Ole edelleen se aito ihminen johon olen rakastunut. Jos itkettää niin itke mutta jos ei itketä niin voit kertoa että kyynelkanavat on tukossa. Jos tuntuu pahalta niin kerro se mutta jos se on pala kurkussa niin voit myös sanoa että tähän tunteeseen ei ole konsonantteja eikä vokaaleja. Istutaan sitten vaikka sylikkäin ja ollaan hiljaa; kaikkeen ei tarvi sanoja.

Pidetään arjen rutiineista kiinni, arki tuo turvallisuutta. Jos lauantaina on saunapäivä niin edelleen lauantaisin puita pesään tai sähköllä vastukset hehkumaan. Jos saunominen ei enää onnistu niin luodaan uusi rutiini vaikka niin että lauantaisin saunan tilalla jalkakylpy.

Ei tehdä asioita joita muutenkaan ei oltaisi tehty mutta aikaistetaan suunitelmia. Jos ei koskaan ajateltu mennä hiekkarannalle niin ei sinne kannata mennä nytkään mutta jos ollaan suunniteltu käyntiä vaikka asuntomessuilla niin käydään nyt kun myöhemmin on liian myöhäistä.

Aloita surutyö vielä minun aikanani. Tehdään esim käytännön asiat valmiiksi. Suunnitellaan hautajaiset, hoidetaan paperihommat ja käytännön asiat mahdollisimman valmiiksi.

Tehdään sunnitelma jatkosta. Otetaan tiettyjä pisteitä ja toimenpiteet siihen. Jos vaikka en enää tunnista kumppania niin silloin haetaan paikkaa palvelukodista jne.

Parasta mitä puolisoni voi tehdä hyväkseni on luoda itselleen olosuhteet joissa tiedän hänen pärjäävän pois lähdettyäni. Silloin viimeinen henkäykseni voi olla levollinen.

Joo. Sen ja sen aikaa eläneenä, tiedänhän sen. Mutta kun ei vaan tahdo uskoa. Vieläkään.

Jep, tämä oli hyvä kommentti. Tänään rohkaisin tytärtäni kun vein hänet eskariin exän kanssa.
Sanoin että hän kyllä pärjää missä asiassa tahansa kun vain luottaa itseensä. Elämässä pitää ottaa vastaan se mitä tulee ja harkiten muuttaa itseään, voimavarojaan erilaisten lähteiden kautta muuttuvissa kohtaamisissa.
Elämässä kannattaa tehdä myös jotain poikkeuksellista joka tuntuu ensin typerältä ajatukselta mutta se yleensä tuottaa kaksinkertaisesti hyvää takaisin.
Esimerkiksi huomasin exän auton kesärenkaiden olevan sakkorenkaita.
Kun saatiin tytär exän autolla eskariin ja vein exän sillä autolla töihin menin rengasliikkeeseen ja vaihdatin alle uudet kesärenkaat.
Illalla on kaksi asiaa paremmin, tytärtä ei jännitä huomenna eskari niin paljon ja exä voi ajella rauhassa autollaan ilman että ne "isot pahat virkapukuiset miehet" pyäyttävät ja nostavat palan kurkkuun. Ja onhan tuossa myös se turvallisuuspuoli, samassa autossa kuitenkin minulle kaksi tärkeää ihmistä.

Simo-sergeiltä puuttuu muuten nykyisin profiilikuva, nyt huomasin.

Kiireisenä pitäminen on tuttua. Mulla on haaveita. Suunnistan niitä kohti. Tosin järjetöntä sekin. Tiedän että se on hyödytyntä, mutta elettävä on tätä elämää.

Minä haluan rakastaa. Mä en halua luopua siitä. Joskus se olisi helpompaa, mutta en halua kokea sitä enää. Olen yrittänyt. Muuttunut kiveksi. Elämä oli aika mustaa silloin.

Onko niin pientä itkua tai aiheta, ettei saisi itkeä? Se ei tunnu lohdulliselle, tai lohduttavalle. Sanotaan niin, että lupa on, mutta jokainen kasvaa itkujensa mukaan. Ehkä?

Anonyymi kirjoitti:

Jep, tämä oli hyvä kommentti. Tänään rohkaisin tytärtäni kun vein hänet eskariin exän kanssa.
Sanoin että hän kyllä pärjää missä asiassa tahansa kun vain luottaa itseensä. Elämässä pitää ottaa vastaan se mitä tulee ja harkiten muuttaa itseään, voimavarojaan erilaisten lähteiden kautta muuttuvissa kohtaamisissa.
Elämässä kannattaa tehdä myös jotain poikkeuksellista joka tuntuu ensin typerältä ajatukselta mutta se yleensä tuottaa kaksinkertaisesti hyvää takaisin.
Esimerkiksi huomasin exän auton kesärenkaiden olevan sakkorenkaita.
Kun saatiin tytär exän autolla eskariin ja vein exän sillä autolla töihin menin rengasliikkeeseen ja vaihdatin alle uudet kesärenkaat.
Illalla on kaksi asiaa paremmin, tytärtä ei jännitä huomenna eskari niin paljon ja exä voi ajella rauhassa autollaan ilman että ne "isot pahat virkapukuiset miehet" pyäyttävät ja nostavat palan kurkkuun. Ja onhan tuossa myös se turvallisuuspuoli, samassa autossa kuitenkin minulle kaksi tärkeää ihmistä.

Lue lisää

Mimmoinen se pala kurkussa on sulle tunteena?

Anonyymi kirjoitti:

Jep, tämä oli hyvä kommentti. Tänään rohkaisin tytärtäni kun vein hänet eskariin exän kanssa.
Sanoin että hän kyllä pärjää missä asiassa tahansa kun vain luottaa itseensä. Elämässä pitää ottaa vastaan se mitä tulee ja harkiten muuttaa itseään, voimavarojaan erilaisten lähteiden kautta muuttuvissa kohtaamisissa.
Elämässä kannattaa tehdä myös jotain poikkeuksellista joka tuntuu ensin typerältä ajatukselta mutta se yleensä tuottaa kaksinkertaisesti hyvää takaisin.
Esimerkiksi huomasin exän auton kesärenkaiden olevan sakkorenkaita.
Kun saatiin tytär exän autolla eskariin ja vein exän sillä autolla töihin menin rengasliikkeeseen ja vaihdatin alle uudet kesärenkaat.
Illalla on kaksi asiaa paremmin, tytärtä ei jännitä huomenna eskari niin paljon ja exä voi ajella rauhassa autollaan ilman että ne "isot pahat virkapukuiset miehet" pyäyttävät ja nostavat palan kurkkuun. Ja onhan tuossa myös se turvallisuuspuoli, samassa autossa kuitenkin minulle kaksi tärkeää ihmistä.

Lue lisää

Ihanaa kun lasta suojellaan. Pidetään huolta.

Tästä tulikin mieleen kivuista pahin. Olen siitä joskus maininnutkin, mutta vaikeinta on kun lasta sattuu. Tai hänet menettää, syystä tai toisesta.

Reilua. Teit hienosti. Renkaiden vaihdattaminen on pieni hinta sen rinnalla, mitä voisi sattua. Sen jälkeen mikään - ei mikään - tunnu enää kovin hinnakkaalle, jos ajan saisi käännettyä takaisin.

elisakettu kirjoitti:

Simo-sergeiltä puuttuu muuten nykyisin profiilikuva, nyt huomasin.

Kiireisenä pitäminen on tuttua. Mulla on haaveita. Suunnistan niitä kohti. Tosin järjetöntä sekin. Tiedän että se on hyödytyntä, mutta elettävä on tätä elämää.

Minä haluan rakastaa. Mä en halua luopua siitä. Joskus se olisi helpompaa, mutta en halua kokea sitä enää. Olen yrittänyt. Muuttunut kiveksi. Elämä oli aika mustaa silloin.

Onko niin pientä itkua tai aiheta, ettei saisi itkeä? Se ei tunnu lohdulliselle, tai lohduttavalle. Sanotaan niin, että lupa on, mutta jokainen kasvaa itkujensa mukaan. Ehkä?

Lue lisää

Saa itkeä. Sehän se idea varmaan on, että sen pitäisi helpottaa oloa. Mutta itselläni iskee sitten jonkinlainen (ehkä liikakin) analyyttisyys vastaan siinä, että ei mulla ole mitään syytä. Mä olen tehnyt vähän vertailevaa tutkimusta.

Poistin kuvan ja historian näkyvistä, koska sain mun makuun vähän liian henkilökohtaista palautetta siitä huolimatta että olen osallistunut mielestäni kaikkeen täällä hyvin yleisellä tasolla. Mutta sitäkin vähän liikaa.

En osaa sulle muuta sanoa kuin että asiat järjestyy. On niin paljon, mille ei mitään voi.

scrg kirjoitti:

Saa itkeä. Sehän se idea varmaan on, että sen pitäisi helpottaa oloa. Mutta itselläni iskee sitten jonkinlainen (ehkä liikakin) analyyttisyys vastaan siinä, että ei mulla ole mitään syytä. Mä olen tehnyt vähän vertailevaa tutkimusta.

Poistin kuvan ja historian näkyvistä, koska sain mun makuun vähän liian henkilökohtaista palautetta siitä huolimatta että olen osallistunut mielestäni kaikkeen täällä hyvin yleisellä tasolla. Mutta sitäkin vähän liikaa.

En osaa sulle muuta sanoa kuin että asiat järjestyy. On niin paljon, mille ei mitään voi.

Lue lisää

Mulla oli vaikeuksia joskus sen itkemisen kanssa. Mutta se kasvatti. Auttoi alkuun, kyseenalaisti, opetti. Lohduttikin, sen kiven se sulatti. Vähitellen. Siitä lähtee se mun empatiakyky, mikä nyt on.

Musta on törkeää ajatella, että sua on väärinkohdeltu palstalla. Olet älykäs, inhimmillinen osallistuja. En ainakaan muista nähneeni, että olisit ikinä sortanut henkilökohtaisesti ketään.

Me jokainen nähdään toisemme aika pienessä mitassa. Suppeassa, paremminkin. Ja jos haluaa katsoa vain siltä yhtä kantilta, niin.... Se on helpompaa lukijalle. Mutta sillä hän itse aliarvioi omaa kykyään aistia toisesta muitakin vaikutteita, kuin vain yhdestä suunnasta.

Sanoin tässä jokin aika sitten, että likipitäen jokaisesta palstakirjoittajasta paljastuu monta minää. Minusta se on oivaltavaa, rikastuttavaa. Ihminen ei ole yhtä. Ihminen on monta. Ja jos on kiinnostunut ihmisistä, huomaa sen. Monet vain eivät ole kiinnostuneita, ihmisistä yleensä. Heidät tuomitaan tai korotetaan, jos se sopii omaan arvomaailmaan.

Asiat järjestyvät aina, lopulta. On vain räpiköitävä niiden yli. Vaikeissakin asioissa. Vaikka sen tietää, pelottaa silti. Mutta siksi on hyvä tietää, että ei ole yksin maailmassa. Ei koskaan.

elisakettu kirjoitti:

Mulla oli vaikeuksia joskus sen itkemisen kanssa. Mutta se kasvatti. Auttoi alkuun, kyseenalaisti, opetti. Lohduttikin, sen kiven se sulatti. Vähitellen. Siitä lähtee se mun empatiakyky, mikä nyt on.

Musta on törkeää ajatella, että sua on väärinkohdeltu palstalla. Olet älykäs, inhimmillinen osallistuja. En ainakaan muista nähneeni, että olisit ikinä sortanut henkilökohtaisesti ketään.

Me jokainen nähdään toisemme aika pienessä mitassa. Suppeassa, paremminkin. Ja jos haluaa katsoa vain siltä yhtä kantilta, niin.... Se on helpompaa lukijalle. Mutta sillä hän itse aliarvioi omaa kykyään aistia toisesta muitakin vaikutteita, kuin vain yhdestä suunnasta.

Sanoin tässä jokin aika sitten, että likipitäen jokaisesta palstakirjoittajasta paljastuu monta minää. Minusta se on oivaltavaa, rikastuttavaa. Ihminen ei ole yhtä. Ihminen on monta. Ja jos on kiinnostunut ihmisistä, huomaa sen. Monet vain eivät ole kiinnostuneita, ihmisistä yleensä. Heidät tuomitaan tai korotetaan, jos se sopii omaan arvomaailmaan.

Asiat järjestyvät aina, lopulta. On vain räpiköitävä niiden yli. Vaikeissakin asioissa. Vaikka sen tietää, pelottaa silti. Mutta siksi on hyvä tietää, että ei ole yksin maailmassa. Ei koskaan.

Lue lisää

Kenties sulla on tässä vielä yksi kasvun paikka. Vaikka ei sitä tilanteen pyörteessä sellaiseksi tajua vaan vasta sitten myöhemmin.

Näillä mennään ja sillä siisti. Kaikilla on aikansa ja kohtalonsa. https://www.youtube.com/watch?v=RXZQ55kA1lM

Sie olet ihana. Ihana. *halaa niin että kyljet ruksaa*

Joo. Tiedostan kyllä, että monella menee pahemmin. Ja paljon pahemmin. Ja potensiin kymmenen kertaa pahemmin. Itelläkin mennyt joskus ja sieltä saamarin suosta vaan kömmitty ihmisten ilmoille.

Mulle on helpottavaa määkyä tuskaani täällä. Kukaan (muutamia harvoja) ei mua tunne eikä välitä, ei ota itseensä. Vaikken koskaan voi olla täysin avoin (ja olen aika avoin ollut) millään ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Näillä mennään ja sillä siisti. Kaikilla on aikansa ja kohtalonsa. https://www.youtube.com/watch?v=RXZQ55kA1lM

Lue lisää

Luonnetta, tykkään.

Mun voimavara. - Queen -

Mua riepoo, että mä en pysty hallitsemaan näitä tiettyjä juttuja. Menetän hallinnan, tiedätkö?

Mä en pysty pelastamaan tuota yhtä, jos ja kun sillon taas se stanan ....

Enkä voi omillekaan sairauksillekaan mitään. Mahaan sattuu vitusti joka päivä ja suolileikkaus odottaa. Mitenkä avanteenkaan kanssa tulee toimeen?

Ei harmainta aavistusta.

On nurinkurista, että mun (?) pitää auttaa näitten asioiden kanssa painivia mutta en osaa auttaa itseäni. Oon kyllä yksi vitun tollo vaan.

elisakettu kirjoitti:

Mua riepoo, että mä en pysty hallitsemaan näitä tiettyjä juttuja. Menetän hallinnan, tiedätkö?

Mä en pysty pelastamaan tuota yhtä, jos ja kun sillon taas se stanan ....

Enkä voi omillekaan sairauksillekaan mitään. Mahaan sattuu vitusti joka päivä ja suolileikkaus odottaa. Mitenkä avanteenkaan kanssa tulee toimeen?

Ei harmainta aavistusta.

On nurinkurista, että mun (?) pitää auttaa näitten asioiden kanssa painivia mutta en osaa auttaa itseäni. Oon kyllä yksi vitun tollo vaan.

Lue lisää

Ei sinulle jää aikaa miettii ittees... hei, mä tiedän tuon.

Mutta ei kellään oo vastauksia miten konkreettisesti hoitaisit asiat...

Vaikka mä tykkään sinusta kuin hullu polkasta, tiedän, etten tiedä sun jutuista mitään...🙄

Sä kyllä osaat, voit ja kykenet, kunhan pysähdyt ja huilaat, priorisoit rauhassa, muistaen rajallisuutesi, eli omat rajat. 😊

https://youtu.be/Pfti0duFJf0

Lopeta se hampaiden kiristys ja luovuta hetkeks...😊

elisakettu kirjoitti:

Mua riepoo, että mä en pysty hallitsemaan näitä tiettyjä juttuja. Menetän hallinnan, tiedätkö?

Mä en pysty pelastamaan tuota yhtä, jos ja kun sillon taas se stanan ....

Enkä voi omillekaan sairauksillekaan mitään. Mahaan sattuu vitusti joka päivä ja suolileikkaus odottaa. Mitenkä avanteenkaan kanssa tulee toimeen?

Ei harmainta aavistusta.

On nurinkurista, että mun (?) pitää auttaa näitten asioiden kanssa painivia mutta en osaa auttaa itseäni. Oon kyllä yksi vitun tollo vaan.

Lue lisää

Siitä avanteesta... Itselläni ei (vielä) ole, mutta ei se eloa rajoita pätkääkään.

interlocutrice kirjoitti:

Ei sinulle jää aikaa miettii ittees... hei, mä tiedän tuon.

Mutta ei kellään oo vastauksia miten konkreettisesti hoitaisit asiat...

Vaikka mä tykkään sinusta kuin hullu polkasta, tiedän, etten tiedä sun jutuista mitään...🙄

Sä kyllä osaat, voit ja kykenet, kunhan pysähdyt ja huilaat, priorisoit rauhassa, muistaen rajallisuutesi, eli omat rajat. 😊

https://youtu.be/Pfti0duFJf0

Lopeta se hampaiden kiristys ja luovuta hetkeks...😊

Lue lisää

Kiristelenpäs!

Enkä prkl luovuta ainakaan!

Vaikka tässä tollo ollaankin niin pääkin on kuin pässillä.

Haluan vaan vedellä naruista, tiedätkö? Olla se saamarin olkinukkemanipulaattori.

Musta tunuu joskus että ole puhunut vähän liikakin ittestäni, mutta ilmeisesti on aika paljon pimentoon jäänyt. Tosin ei mua kuulemma tuttavat tai läheiset kuulemma tunne.

"Hullu polkasta" :-D Hullu pulkasta kuulostaa vielä paremmalta :-D Kiits.

Anonyymi kirjoitti:

Siitä avanteesta... Itselläni ei (vielä) ole, mutta ei se eloa rajoita pätkääkään.

Avanne on optio. Mun pitää ottaa sekin huomioon. Kun nyt ensin operoidaan yksi osa, mutta nähtäväksi jää, mitä kaikkea vielä on edessä.

Ajatuksena ei nyt vaan tunnu kivalle. Alkaa tuntuu, että menettää kaiken. Ulkonäön, naisellisuuden, viehätyksen.

Mullon varmaan jokin ikäkriisikin menossa.

elisakettu kirjoitti:

Kiristelenpäs!

Enkä prkl luovuta ainakaan!

Vaikka tässä tollo ollaankin niin pääkin on kuin pässillä.

Haluan vaan vedellä naruista, tiedätkö? Olla se saamarin olkinukkemanipulaattori.

Musta tunuu joskus että ole puhunut vähän liikakin ittestäni, mutta ilmeisesti on aika paljon pimentoon jäänyt. Tosin ei mua kuulemma tuttavat tai läheiset kuulemma tunne.

"Hullu polkasta" :-D Hullu pulkasta kuulostaa vielä paremmalta :-D Kiits.

Lue lisää

No ainahsn sitä voi yrittää vedellä naruista js ohjailla, mutta ei taida onnistuu. Liian monta muutakin vetelijää. 😁

Elä vaan pety, kun suunta ei muutu vaikka kuin kiskot. 😊

Sie et saa kuolla vielä piiitkään aikaan

Halaus vastaanotettu ja vastahalaus.

Luin tässä joku päivä sun juttuja. Mulle tuli niin surullinen olo. Joo, se oli kai se broken heart syndroma-ketju. Sellainen olo, että olisitpa tässä, halaisin, pitäisin sylissä ja silttäisin hiuksia. Että kun osaisi lohduttaa, tehdä jotain.

Mie tiijän, että aina ei pysty. Mutta olla läsnä - vaikka se on vain ääni avaruudessa - tuottaa mulle ainakin lohtua. Mulla oli aikoinaan aivan järjettömän hyvä palstatiimi tukena. Kun oli vaikeaa. Kun opettelin taas kasvamaan.

elisakettu kirjoitti:

Halaus vastaanotettu ja vastahalaus.

Luin tässä joku päivä sun juttuja. Mulle tuli niin surullinen olo. Joo, se oli kai se broken heart syndroma-ketju. Sellainen olo, että olisitpa tässä, halaisin, pitäisin sylissä ja silttäisin hiuksia. Että kun osaisi lohduttaa, tehdä jotain.

Mie tiijän, että aina ei pysty. Mutta olla läsnä - vaikka se on vain ääni avaruudessa - tuottaa mulle ainakin lohtua. Mulla oli aikoinaan aivan järjettömän hyvä palstatiimi tukena. Kun oli vaikeaa. Kun opettelin taas kasvamaan.

Lue lisää

Kiitos vastahalista. :)

Kaikki kriisit täytyy vaan läpi käydä, vaikka sattuu mahdottomasti. En ole keksinyt oikotietä onneen, mutta toki hyvä kuuleva korvapari aina hiukan helpottaa. Eikä se halaus ja hoivakaan pahaa tee heikommalla hetkellä. :)

Mutta kyllä nämä selviää. Sinun tilanne on siellä sellainen, että minä menen sanattomaksi. En osaa sanoa mitään järkevää, tunnen vaan vahvasti pahaa mieltä teidän molempien vastoinkäymisistä.

Tiiän että sattuu ihan hirveesti läheisen tilanne, kun ei pysty auttamaan määräänsä enempää eikä taikoja tekemään, vierestä joutuu seuraamaan avuttomana. Se tekee lohduttoman olon.

Mutta nyt pitää nauttia minkä pystyy siitä rakkaansa kanssa yhteisestä arjesta, tehkää omia taikoja, antakaa tunteiden tulla, rakastakaa. Se on kultaakin kalliimpaa, kun mikään ei ole ikuista.

Anonyymi kirjoitti:

Sie et saa kuolla vielä piiitkään aikaan

Ei nyt jouda kuolemaan. Sitkeesti sätkytän. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Ei nyt jouda kuolemaan. Sitkeesti sätkytän. :)

Minullakin eläkeläisellä on koko ajan kiire johonkin. Sitten kysyn itseltäni, että mihin?

Pitääkö olla huolissaan, koska olet palannut?

Sitaatti- Genio on hyvin hyvin vihainen. Huomio ei kiinnity häneen.

Anonyymi kirjoitti:

Sitaatti- Genio on hyvin hyvin vihainen. Huomio ei kiinnity häneen.

Väärin. Plagiointi on pienimunaisten etuoikeus.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin. Plagiointi on pienimunaisten etuoikeus.

Siis tarkoitin että sinä olet Genio ja sua vituttaa, kun kaikki kommentoivat kauniisti Elisaketulle. Polkaise hei joku älykkyysaloitus käyntiin, niin ehkä sinäkin saat huomiota. Laita siihen sit lopuksi:" heh, mutjoo, sitähän minäkin".

scrg kirjoitti:

Pitääkö olla huolissaan, koska olet palannut?

Nää. Ohimenevää hapatusta kaikki. Mitäs sulle kuuluu?

-flowersreally-

En mäkään nyt kaikkea tiedä, etenkään vanhojen ukkojen kälätyksistä.

-flowersreally-

Anonyymi kirjoitti:

Nää. Ohimenevää hapatusta kaikki. Mitäs sulle kuuluu?

-flowersreally-

Isot asiat ovat seesteisenä järjestyksessä. Pienempien juttujen priorisoinnissa haastetta, kun energiaa ei riitä kaikkeen mihin kuvittelee.

scrg kirjoitti:

Isot asiat ovat seesteisenä järjestyksessä. Pienempien juttujen priorisoinnissa haastetta, kun energiaa ei riitä kaikkeen mihin kuvittelee.

Eli jokseenkin normaalia?

-flowersreally-

Anonyymi kirjoitti:

Eli jokseenkin normaalia?

-flowersreally-

Jokseenkin. Vähän tässä tullut eteen vanhoja kaivellessa, että normaali elämä on sekin aika suhteellista. Sekä paikan että ajan suhteen. Kaikille yhdistävä lie, että aikansa mieli pyörii enemmän sen ympärillä mitä puuttuu. Vaikka kuitenkin elämä lopulta on enemmän luopumista siitä mitä jo on ja oli.

Voitsä kertoa vielä, mikä sun ikä ja vaatekoko on? Vyötärönympärys ja paino? Kiitos tiedoista.

Anonyymi kirjoitti:

Voitsä kertoa vielä, mikä sun ikä ja vaatekoko on? Vyötärönympärys ja paino? Kiitos tiedoista.

Ahistaako elämä?
Niin muakin, muttei onneks noin paljon.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Ahistaako elämä?
Niin muakin, muttei onneks noin paljon.

Ehkäpä joku valokuva vois olla myös.

Ihme hiippari kommentoi täällä nyt todella häiritsevästi.
Menehän nyt sille palstalle mistä tänne olen tupsahtanutkin, ei täällä kaltaisiasi tarvita.

Mulla tuo järjestys on ollut eri, mutta aikalailla tuo vakio.

Peruskoulusta jatkokoulutukseen, kuten lukio ja amis, sitten töihin, lemmikit kuten kissat ja koira, omakotitalo, avioliitto, ero, osake ja avoliitto, lapset, omaisuudesta luopuminen. :)

Siinä peruskoulun lopulta alkaen on seurustelukumppanit vaihtuneet muun toiminnan ohessa muutaman kerran. Nuorempana vaihtui hiukan tiuhempaan, 21 ikävuoden jälkeen sitten 7 vuoden välein ja nyt näyttää tämä nykyinen olevan jo "yliajalla", kun 7 vuotta meni jo 4,5 vuotta sitten.

MCMLXXVI kirjoitti:

Mulla tuo järjestys on ollut eri, mutta aikalailla tuo vakio.

Peruskoulusta jatkokoulutukseen, kuten lukio ja amis, sitten töihin, lemmikit kuten kissat ja koira, omakotitalo, avioliitto, ero, osake ja avoliitto, lapset, omaisuudesta luopuminen. :)

Siinä peruskoulun lopulta alkaen on seurustelukumppanit vaihtuneet muun toiminnan ohessa muutaman kerran. Nuorempana vaihtui hiukan tiuhempaan, 21 ikävuoden jälkeen sitten 7 vuoden välein ja nyt näyttää tämä nykyinen olevan jo "yliajalla", kun 7 vuotta meni jo 4,5 vuotta sitten.

Lue lisää

Rippikoulua en ole käynyt. :)

Enkä käy.

Paha saa palkkansa. Joskus aika kadehdittavan hyvänkin.

Sitä minä en ymmärrä, kuinka ja miksi useimmat uskonnot kertovat pahojen ihmisten kärsivän sitten elämänsä päätyttyä ja hyvien ja kärsineiden tulevan palkituiksi uhrauksistaan.

Eivät kärsi, eivätkä tule palkituiksi. Kuolema on loppu.

Kollimaattori kirjoitti:

Paha saa palkkansa. Joskus aika kadehdittavan hyvänkin.

Sitä minä en ymmärrä, kuinka ja miksi useimmat uskonnot kertovat pahojen ihmisten kärsivän sitten elämänsä päätyttyä ja hyvien ja kärsineiden tulevan palkituiksi uhrauksistaan.

Eivät kärsi, eivätkä tule palkituiksi. Kuolema on loppu.

Lue lisää

Kaikki, minkä taakseen jättää ja käsiensä tekoset.

Kollimaattori kirjoitti:

Paha saa palkkansa. Joskus aika kadehdittavan hyvänkin.

Sitä minä en ymmärrä, kuinka ja miksi useimmat uskonnot kertovat pahojen ihmisten kärsivän sitten elämänsä päätyttyä ja hyvien ja kärsineiden tulevan palkituiksi uhrauksistaan.

Eivät kärsi, eivätkä tule palkituiksi. Kuolema on loppu.

Lue lisää

Nöyrille luotu lohduttava suhtautumistapa. - cu-