Monellako on ruumita tullut?

No nii...hypis vähän tän tahdissa niin saat tota energiaasi purettua. Salille tuollainen joutais.

Tällä lähtee nyt mun treeni:

https://youtu.be/Ibvr2RPZ_VY

Mullakin kun kuoli lemmikki, niin se kuolema jäi ikäänkuin sieluun kiinni. Ei sitä voi tajuta, jossei ole kokenut, kyllä muutti mun elämää. Joku voi sanoa, että vaan lemmikki, mut rakastin sitä enemmän kun ketään ihmistä yhtä lukuunottamatta. Ite jouduin vielä lopettamaan, mieti sitä. Hätälopetus. Se tilanne on nauhalla mun päässäni.

Empä tuota haluiskaan unohtaa, hyvä että jäi. Mielelläni kannan raskaankin muiston rakkaasta.

Koita jaksaa❤

Menetyksiä on tullut koettua liiankin kanssa. Vaan ei läheisen kuolemaa tietenkään voi välttää kukaan kenellä läheisiä ylipäänsä on. Itseltä on kuollut läheisiä sukulaisia, ystäviä ja vähemmän tuttuja myös tietenkin. Vaikka tosiaan hyvin läheisiäkin ihmisiä ehti lähteä useampi jo ennen täysi-ikäisyyttäni niin jotenkin se tunne, kun 18- vuotiaana kävelin kihlattuni arkun perässä, oli aika jäätävä. Siinä tuntui kuin olisi haudannut koko tulevaisuutensa. Näin jälkeenpäin katsellen se tunne oli tietysti turhan dramaattinen. Ei minun elämäni siihen loppunut, vaikka olikin tyhjäkäynnillä useamman vuoden. Vaan sen se tunne todella teki, että tämän(kin) palstan tyhjänpäiväiset narinat lähinnä huvittaa.

Eikö olisi jo aika uuden suhteen?

Onko Timppakin otilla? 😁

Tänään aamulla oli vähän halju olo. Tempaisin lonkeroa voivotuksen suuntaan ja kohta helpotti. Kun oon mökillä, niin täräytin myös saunan tulille ja kävin uimassa. Sitten nykäisin kamat Varoriin ja nyppäisin Evikan käyntiin. Käpäsin pitsalla rantapaikassa n. 15-20 km päässä. Ostin lonkeroa lisää ja valuin takas mökille...

Kuules.... ihminen valittaa aina... sinäkin. 😄

Otahan mukia ja kuuntele musaa..

https://youtu.be/hnUA6s8UcqQ

Tästä varmaan tykkäät. 😊

Haluan varmistaa... Tarkoittaako evikka Evinrudea? En vielä kuunnellut linkkiäsi, mutta yleisesti kuuntelet varmasti, kuten minäkin klassikkoa: ...Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo elämä...

Monta kaveria ja ex tyttöystävää on kuollut. Äiti on kuollut myös.
Ex tyttöystävä kuoli huumeisiin koska alko jännämiehen kans olee ja käyttivät huumeita liikaa. Toinen kuoli koska jännämies tappoi. Kavereita kuollut myös huumeisiin. Piti kuoli keuhosyöpään eli tupakkia veti 40 vuotta.

Mulla kuoli kissa. Rakas oli. Mutta jo 18 v. Elämä on nyt tyhjää. Varsinkin yöt vaikeita. Pakko nousta ylös ja hankkia nainen.

Vai vinkujat. On meillä kaikilla varmaan omat menetyksemme. Jotkut ihan luonnollisia, niin kuin isovanhemmat, sedät, tädit ja vanhemmat. Mutta mun pahin menetys oli kun veli kuoli ja se oli vielä pikkuveli. Puolisonhan joutuu aina väkisinkin joskus hautaamaan, että harva kuolee yhtäaikaa. Mutta tästähän en mitään tiedä, kun ei ikinä puolisoo ollu. Mutta tästä täytyy jatkaa, mulla on vielä iäkäs äiti elossa ja auttaa äitiä parhaan mukaan. Kun tän oman terveyden sais ees kohtuullisen kuntoon, niin ois hyvä. Etten siitä naisesta enää uneksi ja vaikka uneksisin, niin eihän se oo keltään pois. Tollanen turha agressiivisuus on tyhmää, vaikka itekin huomasin sen jälkeen kun veli oli kuollu, niin oli jotenki hermona.