Fossiilit eivät tue evoluutioteoriaa

Taksonomisia eliösukuja, heimoja, lahkoja, ryhmiä ja pääjaksoja toisiinsa menneisyydessä yhdistäneet fossiiliset välimuodot ovat edellytys evoluutioteorian toimivuudelle. Charles Darwin oli tietoinen siitä, että fossiililöydöt eivät tue hänen teoriaansa. Niinpä hän vetosi tuntemattomaan, uskoen että välittävät muodot löytyvät myöhemmin, sitten kun geologisia kerrostumia on enemmän tutkittu:

”Mutta samoin kuin tämä sukupuuttoon häviäminen on ollut äärettömän runsasta, samoin on aikaisemmin eläneiden välimuotojen lukumäärän täytynyt olla todella äärettömän suuri. Miksi ei sitten jokainen geologinen muodostuma ole täynnä tuollaisia välimuotoja? Geologia ei tosiaankaan osoita meille mitään tuollaista asteittaista toisiinsa liittyvien elollisten muotojen ketjua, ja tämä on kenties lähinnä tarjoutuva ja painavin vastaväite, johon teoriamme voi antaa aihetta. ...” (Darwin Lajien synty, s. 420).

Nyt, noin 160 vuotta sen jälkeen kun Darwin kirjoitti kirjansa, ongelma on pysynyt samana. Fossiilikokoelmat ovat entistä runsaammat - museoista löytyy 200 miljoonaa fossiilia - mutta ennustetut kehitysopilliset esivanhemmat puuttuvat, mikä on seikka joka näyttää puhuvan evoluutiota vastaan.

Esimerkkejä: Museoista löytyy 100 000:n dinosauruksen jäänteitä, mutta ei yhtä ainutta, joka sopisi niiden välittömäksi kantamuodoksi. On 200 000 lintufossiilia, mutta vanhempien lintujen esi-isät odottavat yhä löytäjäänsä. Museoissa on 100 000 kpl kilpikonnan fossiilisia jäänteitä, mutta niiden välittömät kantamuodot puuttuvat edelleenkin.

On kerätty lähes tuhat lentävän matelijan (pterosauria) fossiilia, mutta maamatelijoiden kehitystä lentäviksi muodoiksi ei ole havaittavissa. Noin puoli miljoonaa fossiilista kalaa ja sata miljoonaa fossiilista selkärangatonta on kerätty, mutta selkärangattomien kehittymistä kaloiksi ei ole havaittu. On löydetty lähes 5 000 fossiilista hyljettä, mutta ei ainuttakaan hylkeiden esi-isää” (Werner, s. 241 – 242).

Onko löydetty fossiileja kirahveista, joiden kaulan pituus olisi kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa nykyisten kirahvien kaulasta? Löytyykö fossiilisia todisteita kaloista, joille olisi ollut kehittymässä sammakkoeläimen lantio, tai näytteitä evien muuttumisesta sammakkoeläinten raajoiksi, jalkateriksi ja varpaiksi? Keskeneräisten piirteitten etsiminen fossiileista on osoittautunut turhaksi.
Olemattomista fossiileista tai muutamasta luunpalasesta tehdään mielikuvituksen tuottamia piirroksia ja animaatioita, joilla huijataan lapsia.

Hevosen kehityshistoriasta katsotaan löytyvän eniten fossiilisia välimuotoja. Ensimmäisenä hevosen esimuotona pidetty Mesohippus oli koiran kokoinen. Mesohippusta seuraavana välimuotona pidetään Merychippusta, joka on ollut viisi kertaa suurempi kuin Mesohippus. Millä todistusvoimalla se olisi jokin välimuoto nykyhevoseen? Pieni Mesohippus olisi kuollut, jos se olisi synnyttänyt Merychippus -varsan!

Evoluutiotutkimuksen mukaan näiden kahden fossiilin välissä on 15 miljoonaa evoluutiovuotta. Aikuinen ihminen alkaa siinä vaiheessa ihmetellä, missä fossiiliset välimuodot Mesohippuksen ja Merychippuksen välillä ovat. Jos oletetaan hevossukupolveksi vaikka 20 vuotta (mikä lienee yläkanttiin) niin geologisista kerrostumista pitäisi 15 miljoonan vuoden ajalta löytyä noin 750 000 fossiilia, joissa näkyy vaiheittainen kehitys Mesohippuksesta Merychippukseen.

Vaikka vain 1% fossiileista olisi säästynyt, niin silti me näkisimme 7500 fossiilia todistamassa hevosen evoluutiosta. Jos fossiileja olisi säilynyt vain yksi promille, niin silti me näkisimme 750 välimuotofossiilia. Montako fossiilista välimuotoa me oikeasti näemme? Emme yhtään! 15 miljoonan vuoden ajalta ei löydy yhtä ainutta fossiilia todistamassa, että Merychippus olisi kehittynyt Mesohippuksesta.

Muiden eliölajien kohdalla puuttuvat välimuodot ovat vielä runsaammat. Silti evolutionistit jaksavat väittää, että on löydetty riittävästi välimuotoja evoluution todisteeksi ...