Isoäidin imelletty perunalaatikko.

Isoäidin aikaan isoäiti valmisti perunalaatikon nykyiseen verrattuna varsin isosta määrästä perunoita. Sangollinen perunoita oli varsin yleinen perunoiden määrä. Iso määrä perunasosetta pitää yllä riittävän lämpömäärän imeltymiseen. Imeltyminen perustui lähes kokonaan perunasoseen isoon määrään - tapahtuihan imeltyminen suurelta osin perunasoseen oman lämmön avulla. Tästä syystä jauhot pyrittiin lisäämään mahdollisimman kuumaan soseeseen, varoen kuitenkin jauhojen palamista. Maistamalla pyrittiin varmistamaan imeltymisen alkaminen ja jauhot lisättiin soseeseen kaksi kertaa ja sillä osaltaan varmistettiin imeltymisen alkaminen. Jauhot "paloi" 78 asteessa ja jauhot pyrittiinkin lisäämään noi 75-76 asteiseen soseeseen. Jauhojen palamisen riski oli aika suuri ja siksi lisättiin usein toinen jauhoerä.

Perunat kuorittiin raakoina, koska ison erän kuorimisen aikana soseen lämpötila olisi saattanut laskea niin alas että imeltyminen olisi hidastunut rakaisevasti, tai saattanut kokonaan estyä.

Isoäidin aikaan imelletty perunalaatikko valmistuu näistä aineksista:

1 sangollinen perunoita.

1-2 litraa suolatonta vettä perunoiden keittämiseen. Huomioi veden määrä, koska vesi voi jäädä soseeseen.

300-500 g vehnäjauhoa aika yleisesti 1950 luvulla. Aikaisemmin käytettiin ruisjauhoa. Ruisjauhoa käytetään nykyisinkin aika yleisesti.

300-600 g voita. Voita käytettiin jo 1950 luvulla. Perinteisemmin sian läskistä sulatettua rasvaa.

½ sangollista maitoa. Maidon määrä vaihtelee runsaasti.

2-3 ruokalusikallista suolaa - maun mukaan.

Mausteita käytettiin jo 1950 luvulla, mutta aikaisemmin imellettyä perunalaatikkoa ei juurikaan maustettu. Maku saatiin imeltämällä ja suolasta.

Isoäiti valmisti perunalaatikon näin:

Perunat kuorittiin isoon kattilaan ja keitettiin kypsiksi suolattomassa vedessä. Keittoveden määrästä riippuen vesi jäi kokonaan soseeseen tai osa kaadettiin pois. Perunat muussattiin perunanuijalla soseeksi keittoveteen niin että saatiin sakea puuromainen sose. Tarvittaessa lisättiin kuumaa keittovettä.

Tarkin vaihe oli soseen jäähdyttäminen. Tavoittena oli että jauhot lisättiin mahdollisimman kuumaan soseeseen, mutta jauhot ei kuiten saanut "palaa". Lämpötila määriteltiin aistinvaraisesti. Kunnianhimoisimmat isoäidit pyrkivät jauhot lisäämään mahdollisimman kuumaan soseeseen, mikä mahdollisti tehokkaimman imeltymisen. Jauhojen palamisen riskistä johtuen jauhojen lisäys toistettiin imeltymisen varmistamiseksi. Suurin osa isoäideista antoi soseen jäähtyä niin että jauhojen "palamisen" riski todettiin olemattomaksi.
Jauhot lisättiin soseeseen vähitellen ja koko ajan varoen mutta hyvin sekoittaen. Tarvittaessa lisättiin noin soseen lämpöistä keittovettä tai soseen lämpöiseksi kuumennettua vettä.

Sosekattila eristettiin keittiöliinoilla, "vällyillä", ja laitettiin imeltymään lämpimään paikkaan. 3-4 tunniksi. Sose imeltyi eristetyssä kattilassa vaikkapa keittiön pöydällä.

Imeltyneeseen soseeseen lisättiin voi sulamaan tai perinteisemmin sian läskistä sulatettu rasva. Lisättiin maitoa niin että saatiin notkea puuromainen sose - tavoittena oli haarukalla syötävä vatsan täyttävä ruoka. Lisättiin suola maun mukaan.

Sose laitettiin voideltuun posliinivuokaan tai poltettuun saviruukkuun. Aikaisemmin käytettiin saviruukkuja tai pellistä tehtyja vuokia. Pinnalle lisättiin voinokareita tai aikaisemmin sian rasvaa.

Imelletty perunalaatikko valmistettiin perinteisesti leivontapäivinä leivinuunin jälkilämmössä, muiden laatikkoruokien tapaan. Paistoaika vaihteli jonkin verran uunin lämmön mukaan noin 3 tunnista alkaen. Paistoastioihin jätettiin jonkin verran kuohumisvaraa.

Imelletyn perunalaatikon valmistaminen nykyisin sähkölieden uunissa on varsin vaivatonta!!!