Tietoisella olennolla ei ole ongelmaa siitä, että hän on "tietoinen" tai että hänellä on "tietoisuus".
Olennon tietoisuus ilmenee hänelle välittömänä kokemuksena, jonka olemassoloa ei (edes) voi epäillä. Ainoa kysymys (ongelma?), joka tietoisella voisi olla olemassa, on itse oleminen. Mikä siis on sen kokemuksen kohde, jossa koetaan "oleminen"?
Subjekti kohtaa maailman. Ympäristön totaliteetti on se "maailma", jonka subjekti kohtaa ollessaan. Se käsittää samalla myös subjektin itsensä, vaikka itseään se ei voikaan kokea (vrt. mielen sisällöt ovat kohteita siinä missä maailmakin eli ne ovat osa maailmallisuuden kokemusta).
Tietoisen olennon kiistäessä tietoisen olemassolon päädytään outoon paradoksiin. Jos tietoinen kokemus olisi illuusio, se olisi silti tietoinen kokemus. Tietoisuus ei siksi voi kumota itseään, vaikka voikin toki epäillä oman kokemuksensa luonnetta.
Olennon tietoisuus ilmenee hänelle välittömänä kokemuksena, jonka olemassoloa ei (edes) voi epäillä. Ainoa kysymys (ongelma?), joka tietoisella voisi olla olemassa, on itse oleminen. Mikä siis on sen kokemuksen kohde, jossa koetaan "oleminen"?
Subjekti kohtaa maailman. Ympäristön totaliteetti on se "maailma", jonka subjekti kohtaa ollessaan. Se käsittää samalla myös subjektin itsensä, vaikka itseään se ei voikaan kokea (vrt. mielen sisällöt ovat kohteita siinä missä maailmakin eli ne ovat osa maailmallisuuden kokemusta).
Tietoisen olennon kiistäessä tietoisen olemassolon päädytään outoon paradoksiin. Jos tietoinen kokemus olisi illuusio, se olisi silti tietoinen kokemus. Tietoisuus ei siksi voi kumota itseään, vaikka voikin toki epäillä oman kokemuksensa luonnetta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä oma kokemus todistaa? Se ei ole muuta kuin oma näkemys ja mielipide millä ei ole lopulta mitään merkitystä. Totuus valkenee mahdollisesti meille sitten lopulta nyt voimme vain arvailla sitä. Sekin on toki parempi kuin ei mitään, koska voimme ruokkia sitä egoa ajankuluksi ja odotellessa. Sehän on mahdollista vain olemalla enemmän oikeassa kuin muut arvailijat.
Puhut todistamisesta, mutta ei ole väitetty kokemuksen todistavan mitään. Jää epäselväksi, miksi puhut "todistamisesta". Lienee kysymys siitä, että Descartesin ajatus "ajattelen, olen olemassa" kummittelee jostakin viitekehyksestä.
Tietoisuuden välitön kokemus sen sijaan on jo sillä. Tämä on ennen kuin mitään "käsitystä" edes muodostuu siitä, mitä se kokee. Kyseessä ei siis ole mikään "arvaus", että mitäköhän olisi, jos olisi, vaan kokemus olemisesta on jo itsessään ennen kuin sitä voi sen kummemmin tajuta. Tietoisuuden kokemus on toisin sanoen faktinen tosiasia.
Ajatellaanpa vaikka esim. kusiaisen kokemusta miten se liittyy siihen millainen todellisuuden olemus on? Tietääkö se sen paremmin kuin me? Viisas ihminen tietää ettei tiedä lopulta paljon mitään.
"kusiaisen kokemusta miten se liittyy siihen millainen todellisuuden olemus on? "
Kerro sinä! Tässä on ollut puheena inhimillinen kokemus, jonka tunnetaan. Viimeinen kommenttisi on kieltämättä viisas. Tietomme on rajallista.
Olemisen luonne pakenee tavallaan kokijaa. Se on samanaaikaisesti selviö, mutta määrittämätön.