Elämä tuntuu tyhjältä ilman rakkautta, mutta ilmeisesti toiset on luotu kulkemaan yksin.
Toiset on...
Anonyymi
47
157
Vastaukset
Yksin on hyvä olla, jos se tuntuu siltä. Tärkeää on että osaa rakastaa itseään. Jokainen meistä on rakas jollekin.
- Anonyymi
Arvasin että kukaan ei ymmärrä. Tässä on yksin menty jo useita vuosia. äh antaa olla... Rakas jollekin, joo mutta puhun romanttisestarakkaudesta, en kakkaudesta lapsiin taikka kavereihin. kokonaan eri asia.
- Anonyymi
Rakkaus on elämäntapa.
- SheenaKyllä se voidaan nähdä myös elämäntapana.
Ja jos osaa rakastaa, niin onhan sekin jo ihanaa. Ei rakkaus tarvitse välttämättä vastakaikua.- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Kyllä se voidaan nähdä myös elämäntapana.
Ja jos osaa rakastaa, niin onhan sekin jo ihanaa. Ei rakkaus tarvitse välttämättä vastakaikua.Menen metsään erakoksi. Tämä alkaa olla selvä.
- Anonyymi
Rakkaus on perustarve jokaisella ihmisellä. Jokaisella on ymmärretyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen perustarve, ei vain tietyillä ihmisillä vaan kaikilla.
Anonyymi kirjoitti:
Menen metsään erakoksi. Tämä alkaa olla selvä.
Siellä on paljon puita halattavana.
- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Kyllä se voidaan nähdä myös elämäntapana.
Ja jos osaa rakastaa, niin onhan sekin jo ihanaa. Ei rakkaus tarvitse välttämättä vastakaikua.Itse sanoisin, että jokaisella ihmisellä on perustarve saada rakkauden vastakaikua ainakin jossakin muodossa. Joillekin voi riittää se, että tietää, että Jumala rakastaa ja hyväksyy, mutta hyvin harvoille vain tuo rakkauden muoto riittää, on se silti parempi kuin epätäydellinen ja epävarma inhimillinen rakkaus, joka voi lähteä, pettää ja hylätä millä hetkellä hyvänsä.
- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Siellä on paljon puita halattavana.
Puuthan korvaakin ihmisen? Kyllä jotkut on vähään tyytyväisiä.
Anonyymi kirjoitti:
Itse sanoisin, että jokaisella ihmisellä on perustarve saada rakkauden vastakaikua ainakin jossakin muodossa. Joillekin voi riittää se, että tietää, että Jumala rakastaa ja hyväksyy, mutta hyvin harvoille vain tuo rakkauden muoto riittää, on se silti parempi kuin epätäydellinen ja epävarma inhimillinen rakkaus, joka voi lähteä, pettää ja hylätä millä hetkellä hyvänsä.
Ateistina en odota, että Jumala rakastaisi minua.
Lapsena minut on ladattu niin täyteen rakkautta, että se on tehnyt minusta itseriittoisen. Itseriittoisuus taas on auttanut minua yksinäisten hetkien yli. Ainakin oletan näin.
Toki minulla on ollut myös hyviä kavereita, jotka ovat tukeneet psyykettäni.Anonyymi kirjoitti:
Rakkaus on perustarve jokaisella ihmisellä. Jokaisella on ymmärretyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen perustarve, ei vain tietyillä ihmisillä vaan kaikilla.
Rakkaus on perustarve. Se mainitaan jopa Maslow’n tarvehierarkiassa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkauden tarve pitäisi olla täysin tyydytetty.
Useat ihmiset saavat auttavasti rakkautta ympäristöstään. Jo kassaneidin hymy voi virkistää mieltä.- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Ateistina en odota, että Jumala rakastaisi minua.
Lapsena minut on ladattu niin täyteen rakkautta, että se on tehnyt minusta itseriittoisen. Itseriittoisuus taas on auttanut minua yksinäisten hetkien yli. Ainakin oletan näin.
Toki minulla on ollut myös hyviä kavereita, jotka ovat tukeneet psyykettäni.Mielenkiintoisesti muotoiltu lause. Jumala rakastaa kaikkia - ateistejakin. Taivaaseen pääsyn peruste on kuitenkin usko Jeesukseen ja turvaaminen Hänen sovitustyöhönsä.
Kyllä minuakin on lapsena rakastettu ja minusta huolehdittu, vaikka kenenkään vanhemmat ei ole täydellisiä. Todella hyvin minusta kuitenkin huolehdittiin. Ei se lapsuudenkodin rakkaus ja huolenpito kuitenkaan minua ole rakkaudessa täyteen todellakaan ladannut eikä voikaan muuten kuin omalta osaltaan omalla keskeneräisellä tavallaan.
Jumalalta tulee ehdoton hyväksyntä ja rakkaus (ja pelastus, koska haluan seurata Jeesusta). Toisaalta ihmissuhteiden osalta tarvitsen mielestäni muutakin kuin lapsuudenperheen rakkautta, vaikka toki sitä vieläkin sieltä saa jossain muodossa. Sitten on sellaisiakin rakkauden muotoja, joita esim. vain kumppani voi antaa. Ystävyyssuhteista saa ystävyysrakkautta, joka on omanlaisensa rakkaus. Itselläni on nuo kaikki muut rakkaudenmuodot jossain määrin läsnä elämässä paitsi eros-rakkaus, joka liittyy parisuhteeseen. - Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Rakkaus on perustarve. Se mainitaan jopa Maslow’n tarvehierarkiassa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkauden tarve pitäisi olla täysin tyydytetty.
Useat ihmiset saavat auttavasti rakkautta ympäristöstään. Jo kassaneidin hymy voi virkistää mieltä.Voiko se koskaan olla täysin tyydytetty keskeneräisellä ihmisellä keskeneräisten ihmisten keskellä katoavassa ajassa? Mielestäni ei. Monella se on vajaa, toisilla jopa liian vajaa. Jotkut on tyytyväisiä, ei kuitenkaan kaikki.
Anonyymi kirjoitti:
Puuthan korvaakin ihmisen? Kyllä jotkut on vähään tyytyväisiä.
Jos vaikka puun takaa löytyy halaava tyttö. Puunhalaus on ollut jo pitkään herkkien naisien harrastus.
Anonyymi kirjoitti:
Voiko se koskaan olla täysin tyydytetty keskeneräisellä ihmisellä keskeneräisten ihmisten keskellä katoavassa ajassa? Mielestäni ei. Monella se on vajaa, toisilla jopa liian vajaa. Jotkut on tyytyväisiä, ei kuitenkaan kaikki.
Yksinäisyys on tunnistettu ongelmaksi ihan valtiollisella tasolla. Jostain syystä, mitä enemmän on ihmisiä, sen yksinäisempiä me olemme.
- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Yksinäisyys on tunnistettu ongelmaksi ihan valtiollisella tasolla. Jostain syystä, mitä enemmän on ihmisiä, sen yksinäisempiä me olemme.
Se on kyllä melko käsittämätöntä.
- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Yksinäisyys on tunnistettu ongelmaksi ihan valtiollisella tasolla. Jostain syystä, mitä enemmän on ihmisiä, sen yksinäisempiä me olemme.
Sekään ei auta, että yhdistetään (ketä vain) yksinäisiä keskenään, koska yksinäisyyttä kokee hyvin erilaiset ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset. Yksinäisyys itsessään ei riitä yhdistäväksi tekijäksi kahdelle yksinäiselle.
Carl-Gustaf kirjoitti:
Yksinäisyys on tunnistettu ongelmaksi ihan valtiollisella tasolla. Jostain syystä, mitä enemmän on ihmisiä, sen yksinäisempiä me olemme.
Sehän se onkin, että yksin yksinään ei tunne olevansa yksinäinen. Yksin oleminen on ihan luonnollista, ainakin minulle. Viihdyn itseni kanssa ja saan aikani kulumaan. Yksinäisyyttä ei tule.
Mutta seurassa se yksinäisyys sitten nouseekin esiin. ihmiset saattaa olla aivan erilaisia mitä itse, eikä yhteyttä löydy tai se on hyvin hataraa, pinnallista eikä näin yllä yksinäisyyteen asti sitä poistaakseen. Enemmän siihen yksinäisyyteen tosiaan törmää ihmisten seurassa, kun ihan oikeasti yksin ollessaan.
Sitten joku vielä ihmettelee miksi innostun, jos kohtaan ihmisen joka tekee poikkeuksen kaavaan.- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Jos vaikka puun takaa löytyy halaava tyttö. Puunhalaus on ollut jo pitkään herkkien naisien harrastus.
Naamioidu puuksi , tiedä vaikka joku tyttö tulisi halaamaan sinua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puuthan korvaakin ihmisen? Kyllä jotkut on vähään tyytyväisiä.
Minkä vähempään osaat tyytyä, sen helpommalla pääset.
Kyllä se joskus ilman vastarakkautta tuntuu kylmältä ja kouraisee sisälmyksiä. Silloin kun itsekin kovasti haluaisi olla rakastettu. Kietoutua rakastavaan syleilyyn. Hukkua lämpöisiin molemminpuolisiin tunteisiin.
- Anonyymi
Näin se juuri nyt tällä hetkellä tuntuu. 10 vuotta meni helposti, ilman mitään kaipuuta. Nyt tuntuu ettei tältä ajatukselta saa yhtään rauhaa.
Anonyymi kirjoitti:
Näin se juuri nyt tällä hetkellä tuntuu. 10 vuotta meni helposti, ilman mitään kaipuuta. Nyt tuntuu ettei tältä ajatukselta saa yhtään rauhaa.
Se on ikävä seuralainen tuo tunne. Ihan kuin olisi iso aukko rinnassa mistä kylmä tuuli puhaltaa sisään. Tyhjyys odottaa lämpöä mikä täyttäisi sisimmän kylmät ja yksinäiset huoneet.
Itkettääkö sinua tuo tunne?- Anonyymi
Suatana kirjoitti:
Se on ikävä seuralainen tuo tunne. Ihan kuin olisi iso aukko rinnassa mistä kylmä tuuli puhaltaa sisään. Tyhjyys odottaa lämpöä mikä täyttäisi sisimmän kylmät ja yksinäiset huoneet.
Itkettääkö sinua tuo tunne?Kyllä itkukin pääsee kun riittävän kauan viettää yksin, haikean musiikin soidessa taustalla.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä itkukin pääsee kun riittävän kauan viettää yksin, haikean musiikin soidessa taustalla.
Juu. Ymmärrän. Tuttuja fiiliksiä. Ei tämä mitään auta, mutta hali näin virtuaalina. Toivon sinulle rakkautta ja lämpöä. Joululahjana jos saa toivoa. :)
Uskon sen, itse en tarvitse parisuhteessa paljoakaan hellyyttä, joten minulla ei ole voimakkaita muistikuvia yksinäisyydestä. Sen sijaan mulla on voimakas tarve helliä eläimiä tai ihmisiä.
Joskus sitä huomaa silittelevänsä tyynyä :)Carl-Gustaf kirjoitti:
Uskon sen, itse en tarvitse parisuhteessa paljoakaan hellyyttä, joten minulla ei ole voimakkaita muistikuvia yksinäisyydestä. Sen sijaan mulla on voimakas tarve helliä eläimiä tai ihmisiä.
Joskus sitä huomaa silittelevänsä tyynyä :)Onnekas olet siinä mielessä. Mullakin tulee vähän puuskittain se hurja hellyydentarve. Sitä rajummin, mitä vähemmän hellyyttä saan osakseni.
Täytyy sanoa, että mulle parisuhteessa hellyys, halailu, silittely molemmin puolin, ne on ihan tärkeimpiä asioita ja kun niitä ilman jää, tuntuu että jäätyy päästä varpaisiin. Sattuu sisimpään.Suatana kirjoitti:
Onnekas olet siinä mielessä. Mullakin tulee vähän puuskittain se hurja hellyydentarve. Sitä rajummin, mitä vähemmän hellyyttä saan osakseni.
Täytyy sanoa, että mulle parisuhteessa hellyys, halailu, silittely molemmin puolin, ne on ihan tärkeimpiä asioita ja kun niitä ilman jää, tuntuu että jäätyy päästä varpaisiin. Sattuu sisimpään.Sinkkuna ne jotenkin kestää ja just hellii lemmikkejään tai vaikka tyynyä. Mutta parisuhteessa ristiriitaiset tunteet tekee välillä elämän vaikeaksi, vaikka tietää ettei toinen tahallaan ole etäinen. Hönelle vaan riittää vähempi.
Suatana kirjoitti:
Sinkkuna ne jotenkin kestää ja just hellii lemmikkejään tai vaikka tyynyä. Mutta parisuhteessa ristiriitaiset tunteet tekee välillä elämän vaikeaksi, vaikka tietää ettei toinen tahallaan ole etäinen. Hönelle vaan riittää vähempi.
Tämä tuntuu olevan yleinen ongelma parisuhteessa.
Sun yksinäisyydestä kumpuava ahdistus on sen verran suuri, että se saattaisi näkyä arjessa.
Onkohan miehesi huomannut sun tarpeesi keskustella asiasta hänen kanssaan?Carl-Gustaf kirjoitti:
Tämä tuntuu olevan yleinen ongelma parisuhteessa.
Sun yksinäisyydestä kumpuava ahdistus on sen verran suuri, että se saattaisi näkyä arjessa.
Onkohan miehesi huomannut sun tarpeesi keskustella asiasta hänen kanssaan?On siitä puhuttu. Vaan ei se puhuminen muuta sitä seikkaa, että toiselle riittää vähemmän nyhjäämistä, yhdessä tekemistä, vähemmän vuorovaikutusta.
Puhuminen ei muuta toisen persoonaa eikä tarpeita. Ja jos kumpikin elää omista tarpeistaan, niin joutuu hyväksymään ettei ne aivan kohtaa.Suatana kirjoitti:
On siitä puhuttu. Vaan ei se puhuminen muuta sitä seikkaa, että toiselle riittää vähemmän nyhjäämistä, yhdessä tekemistä, vähemmän vuorovaikutusta.
Puhuminen ei muuta toisen persoonaa eikä tarpeita. Ja jos kumpikin elää omista tarpeistaan, niin joutuu hyväksymään ettei ne aivan kohtaa.Vien ahdistukseni suihkuun ja avaan hanan, siinä se valuu pitkin poskia suihkuveden mukana viemäriin. :)
- Anonyymi
Rumat kiltit miehet joutuu elää yksin mut väkivaltaiset jännämiehet saa naisilta seksiä ja rakkautta.
- Anonyymi
Se on luonnon laki. Tyytykäämme siihen.
- Anonyymi
Voisiko "rumat ja kiltit" miehet löytää keskenään edes ystävyysrakkautta? Olisiko mahdoton ajatus tuo?
- Anonyymi
https://m.youtube.com/watch?v=xCBvVs77B8Y
Puhelinta tarkempi kumppani olisikin melko raivostuttava jo. Elämä ilman rakkautta olisi kova ja useimmista varmasti sietämätön kokemus.
Rakkaudenpuutteella tarkoitetaan kuitenkin useimmiten, että elämästä puuttuu vastarakkaus. Toisin sanoen joku, joka vastaisi omiin tunteisiin samanlaisella emotionaalisella lämmöllä kuin itsekin toiseen suhtautuu.
On kuitenkin täysin mahdollista olla tunnistamatta rakkautta, jota toinen tuntee itseään kohtaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa kunkin oma äiti. Kaikilla meillä on omat kokemuksemme äideistämme, mutta voinemme ainakin useimmat olla yhtä mieltä siitä, että äitimme ovat rakastaneet meitä. Tämä rakkaus on voitu osoittaa eri lailla kussakin tapauksessa, eivätkä ne tavat välttämättä ole olleet mitenkään miellyttäviä taikka rakentavia. Vastarakkaus nousee esiin, kun kysytään, millä tavalla olemme osoittaneet vastarakkautta äitejämme kohtaan.
Toki jokainen meistä haluaa olla rakastettu, pahimmat ja tunnekylmimmät narsistit kaikkein eniten. Rakastettuna oleminen on yksi asia, vastarakkauden antaminen on aivan toinen. Harva ihminen rakastaa toista ilman vastarakkautta, taikka ilman toivoa vastarakkaudesta . Vanhempien kokema rakkaus jälkeläisiään kohtaan on poikkeus, mutta edes se ei kestä mitä tahansa.
Kun nyt joku kokee olevansa ja elävänsä ilman rakkautta, onko hän vain vailla jotakuta, joka rakastaa häntä ilman mitään varauksia? Vai onko hän valmis kokemaan ja antamaan rakkautta, ja osaako hän ylipäätään ilmaista rakkautta toiselle?
Rakkaus ei siis ole vain tunne jota kokee itse, se on myös tunteiden aikaansaavia tekoja toisen hyväksi ja tätä varten.
Mikäli kokee olevansa vailla vastarakkautta, ja silti kykenevä osoittamaan rakkautta toista kohtaan, pitää sellaisesta kyvystä viestiä oikealle kohderyhmälle.
Mikä se oikea kohderyhmä on, ei voi tietää, mutta yleensä oma ikäryhmä, fyysinen kunto ja elämäntilanne varallisuuksineen antaa vihjettä siihen. Kuinka sitten lähestyä kohderyhmään kuuluvia ihmisiä, ei voi tietää. Mikä on vahvuutesi? Puhu, kirjoita, tanssi, maalaa, laula, aja vaikka autoa kovaa vauhtia, lyö toista kehässä, kunhan ilmaiset itseäsi jotenkin. Tärkeintä on, että hankkiudut jonnekin, missä kohderyhmään kuuluvat ihmiset ovat tavattavissa.Vaikea sanoa? Satasella ja yli oon laittanut itseni peliin ja oon saanut aina. Enkä sotke p.lluun.
Ja oon itsekin sitä mieltä, että kaikki mitä tulee, ansaitaan.
Ja pelikentillä missä myös olen ollut (säbä, kaukalopallo) en ole saanut millään muulla paikkaani.... tuskin se arvostus jakautuu eritavoin muuallakin...- Anonyymi
Ei mene noinkaan aina. Ihmiset on erilaisia sen suhteen, miten paljon antavat eikä kaikki välttämättä saa aina samaa ja yhtä paljon niiltä, joille antavat.
Anonyymi kirjoitti:
Ei mene noinkaan aina. Ihmiset on erilaisia sen suhteen, miten paljon antavat eikä kaikki välttämättä saa aina samaa ja yhtä paljon niiltä, joille antavat.
Joo, mutta saatko jos et anna?
interlocutrice kirjoitti:
Joo, mutta saatko jos et anna?
Ja vielä se, että en mä laske mitä oon tehnyt, panostanut, että oon jotain saanut elämässäni. Ehkä joku on saanut saman vähemmällä, mutta iloitsen siitä mitä olen saavuttanut.
Tyhjänhän saa ilmsnkin...- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Joo, mutta saatko jos et anna?
Olen kyllä aika paljon eri muodoissa antanut asioita saamatta kaikilta niiltä, joille olen antanut, samaa tai samassa määrin, vaikka olisin toivonut. Itse olen/olen ollut hyvin antelias ajan, vaivan ja muun suhteen.
En minä tietenkään kenelle tahansa mitä tahansa anna, sehän on selvää. Niille, joille antaa paljon vaivannäköä ja aikaa, usein toivoo kuitenkin saavansa takaisin. - Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Ja vielä se, että en mä laske mitä oon tehnyt, panostanut, että oon jotain saanut elämässäni. Ehkä joku on saanut saman vähemmällä, mutta iloitsen siitä mitä olen saavuttanut.
Tyhjänhän saa ilmsnkin...Minulle on ihan sama, mitä muut yleensä ottaen tekee ja saa. Kuitenkin ne ihmissuhteet, jotka toivon ja katson tai olen toivonut ja katsonut merkityksellisiksi itselleni, niiltä edellytän vastavuoroisuutta. Jos sitä vastavuoroisuutta ei ole, se ei ole oikein eikä tunnu hyvältä.
Anonyymi kirjoitti:
Olen kyllä aika paljon eri muodoissa antanut asioita saamatta kaikilta niiltä, joille olen antanut, samaa tai samassa määrin, vaikka olisin toivonut. Itse olen/olen ollut hyvin antelias ajan, vaivan ja muun suhteen.
En minä tietenkään kenelle tahansa mitä tahansa anna, sehän on selvää. Niille, joille antaa paljon vaivannäköä ja aikaa, usein toivoo kuitenkin saavansa takaisin.Jos mä osaisin sanoa sinulle mistä jäi kiinni, voisin hankkia sillä.
https://youtu.be/quqoUWP6VTQ
Hitto kun me jokainen me ollaan ihsn erilaisia...Anonyymi kirjoitti:
Minulle on ihan sama, mitä muut yleensä ottaen tekee ja saa. Kuitenkin ne ihmissuhteet, jotka toivon ja katson tai olen toivonut ja katsonut merkityksellisiksi itselleni, niiltä edellytän vastavuoroisuutta. Jos sitä vastavuoroisuutta ei ole, se ei ole oikein eikä tunnu hyvältä.
Jos kaikki menis tasan Neuvosliitto ja kimmunismi vois hyvin...🤔
- Anonyymi
Itse en voisi rakastaa, jollen saisi vastarakkautta. Toinen tärkeä seikka on luottamus, jollei sitä ole on vaikea rakastaakaan? Siksi pysynyt sinkkuna, usko ja toivo on hiipumaan päin.
- Anonyymi
itse käyn maksullisis naisissa välillä niin saan ainakin seksiä. En jaksa baareis käydä eikä tinderis naisia kiinnosta mikään joten helpommin pääsee kun maksaa seksistä.
- Anonyymi
Jaa, toisille vaikea asia ja toisille ei. Itse en koe yksin olemisessa, siis ilman parisuhdetta ongelmaksi. Hyvin tulen toimeen itseni kanssa. Toki minulla ystäviä on ja lapsiakin. Hiljattain lopetin parin kuulauden tapailun ihan kivan naisen kanssa, ei vaan natsannut ja väkisin ei oikein voi. Varmaan pitkä parisuhteeton aika on saanut jollain tavalla itseriittoiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1321503
- 1691162
- 1011150
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia761022- 187839
- 39789
- 89742
- 77714
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt70657- 86626