Oletteko koskaan miettineet perusteellisemmin, mitkä asiat teille on pahiten tuottaneet pettymyksiä parisuhteissa? Ja ne jotka eivät ole parisuhteissa vielä olleet, oletteko miettineet mitkä asiat voisivat olla sellaisia seikkoja, jotka olisi teille pettymyksiä parisuhteessa?
No aika varmasti näitä jokainen on miettinyt tahollaan useamminkin kuin kerran eläissään.
Itselleni ehkä pahimmat ns. pettymykset parisuhteissa on olleet ja tulee aina olemaankin hellyydenpuute. Enkä viittaa niinkään seksiin, vaan erityisesti nimenomaan hellyyteen ja toisen huomioimiseen muilla tavoin arjessa.
Kaikkihan ei mitään halipusi hommia arkeensa edes kaipaa, se on ok. Mutta meikäläinen suorastaan tekee kuolemaa ilman näitä hellyydenosoituksia ja läheisyydessä aikajoin kyhnäämistä. Mikään ei ehkä satuta niin syvästi, kun olla jatkuvasti hellyydennälässä siksi ettei toista huvita sen kaltainen huomioiminen.
No ehkä kuitenkin satuttaa kaikki satuttaminen on se nyt henkistä tai fyysistä toki joo, mutta ehkä näistä asioista mitkä ikään kuin vaan saattaa unohtua tai olla toiselle vähemmän tärkeitä asioita, niin tämä hellyydenpuute on se itselleni kipein juttu.
Ei haittaa vaikka joskus suuttuu mulle, sanoo rumasti, mököttää tms. mutta haittaa ihan hirveesti, jos eväät multa läheisyyden ja ne pienet rakkaudenosoitukset ilmeissä ja eleissä.
Sitten myöskin pettymyksiin menee se, ettei kiinnosta mitään tehdä yhdessä. Kyse ei ole edes siitä että tarttisin pakosti jonkun tekemään kanssani, vaan siitä että jokin asia tekee yhdessä tekemisestä vaikeeta. Mä vaan nautin suunnattomasti yhdessä tekemisestä, vaikka osaan ja pärjään helvetin hyvin itseksenikin ja osaan tehdä yksinkin. Mikään läheisriippuvaisuus ei ole kyseessä. Mulle vaan yhdessä oleminen on muutakin kun seksiä ja laskujen maksua yhdessä.
Minusta parisuhde ei oo parisuhde, jos se on vaan rikkojen nyppimistä kasasta. Ja oikeestaan mikään ei yhdessä huvita.
Mites teillä?
Tunteet ja suhteet asiaa
157
1110
Vastaukset
- Anonyymi
Jos ei ole korkeat odotukset olleetkaan, niin ei voi pahemmin pettyä.
Aikoinaan kun tähän lähdin, niin ajattelin että hoidellaan yhdessä puutarhaa kuolemaa odotellessa, ja niin se on pitkälti mennytkin.
Ainoa mikä vähän jurppii on tuo muijan alhainen libido ja vanhemmuuttaan myös kyvyttömyys. Alkujaan ajattelin, että se olis kovempikin mökinmummo, mutta aika ja ikä on osoittaneet ettei se tässä yksin ilman minua pärjäis.
Eli suomeksi siis: Muuten menee hyvin, mutta seksin laatu ja määrä ei ole halutulla tasolla.- Anonyymi
Eikö kannattaisi tavata aloittajan ja sekstailisitte eli olisitte seksi kavereita kumpikin sais hellyyttä
No sekin on varmaan totta, että jos ei ole odotuksia ei pahemmin pety. Vaan onko ihan ilman odotuksia pahemmin ihmiset suhteisiin ikinä osanneet mennä? Jokainen tai lähes jokainen kuitenkin jossain kohtaa elämää keksii jotain nurinaa suhteistaan.
Eli jonkinlaisia odotuksia on ollut. Sinulla seksi?Anonyymi kirjoitti:
Eikö kannattaisi tavata aloittajan ja sekstailisitte eli olisitte seksi kavereita kumpikin sais hellyyttä
Ei se nyt noin mene. Ei se ole ollenkaan sama asia halailla ketä vaan, kun että halaisi ihmistä jota kohtaan on tunteita ja rakkautta.
JasuM kirjoitti:
Ei se nyt noin mene. Ei se ole ollenkaan sama asia halailla ketä vaan, kun että halaisi ihmistä jota kohtaan on tunteita ja rakkautta.
Siinä katsos kaikki aistit saa ravintoa samalla, kun halailee rakastaan. Tunnet, haistat, maistat, sydän täyttyy rakkauden energiasta ja olo on kuin teräsmiehellä. :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö kannattaisi tavata aloittajan ja sekstailisitte eli olisitte seksi kavereita kumpikin sais hellyyttä
Luulen että hänen arvomaailmaansa ei voi sisällyttää tällaista fwb-toimintaa.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Ei se nyt noin mene. Ei se ole ollenkaan sama asia halailla ketä vaan, kun että halaisi ihmistä jota kohtaan on tunteita ja rakkautta.
Ainakin saisitte seksiä haleja pusuja hyväilyä ja rakkautta niin onko kovin rakas jos ei seksiä halua
JasuM kirjoitti:
Siinä katsos kaikki aistit saa ravintoa samalla, kun halailee rakastaan. Tunnet, haistat, maistat, sydän täyttyy rakkauden energiasta ja olo on kuin teräsmiehellä. :D
Teräsmieskin voi väsyä tai kyllästyä naisen huomionnälkään? :D
https://youtu.be/jfnWgNm5Om0- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Siinä katsos kaikki aistit saa ravintoa samalla, kun halailee rakastaan. Tunnet, haistat, maistat, sydän täyttyy rakkauden energiasta ja olo on kuin teräsmiehellä. :D
No onko tunne molemmin puolinen eli jos sinuakin rakastais niin kokis hänkin noin
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
No sekin on varmaan totta, että jos ei ole odotuksia ei pahemmin pety. Vaan onko ihan ilman odotuksia pahemmin ihmiset suhteisiin ikinä osanneet mennä? Jokainen tai lähes jokainen kuitenkin jossain kohtaa elämää keksii jotain nurinaa suhteistaan.
Eli jonkinlaisia odotuksia on ollut. Sinulla seksi?Niin, no kyllähän sitä ajatteli että tässä sitten loppuikä toisiamme tyytyväisinä työstetään.
Viime aikoina on puheena ollut, että pitääkö tähän nyt kolmas osapuoli kuvioon hommata. Anonyymi kirjoitti:
Ainakin saisitte seksiä haleja pusuja hyväilyä ja rakkautta niin onko kovin rakas jos ei seksiä halua
Seksihalut kärsii helposti, jos muunlaista huomiota ei suoda lainkaan. Ainakin mulla. Kumppanuus sanaa kannattaa maistella, mitä se tarkoittaa itselle ja sille kumppanille.
Panokaverit on minusta ihan eri asia, kun kumppanuus. Mä en kauaa jaksaisi mitään panosuhteita, kun ottaisin hatkat suhteesta kokonaan. Ei ravitse mua tarpeeksi.Anonyymi kirjoitti:
No onko tunne molemmin puolinen eli jos sinuakin rakastais niin kokis hänkin noin
Tuskin se tunne on samanlainen kun mulla. Onhan hän eri ihminenkin, ei olla homogeenisiä keskenään. Toinen kaipaa enemmän jotain muuta toisen kaivatessa sitten taas jotain muuta. Nämä asiat varmaan ennenpitkää ajaakin ihmiset eroon, liian erilaiset tarpeet?
Oliskin ideaali tilanne, jos löytäisi ihmisen jolle rakkauden ylläpitäminen on samanlaisia asioita joilla on merkitystä molemmille, silloin ei olis ehkä niin hankalaa saada haluamaansa kummankaan?Anonyymi kirjoitti:
Niin, no kyllähän sitä ajatteli että tässä sitten loppuikä toisiamme tyytyväisinä työstetään.
Viime aikoina on puheena ollut, että pitääkö tähän nyt kolmas osapuoli kuvioon hommata.Okei. Mitäs jos se kolmas osapuoli tuo teidän väliin kiilaa? Jos seksin sijaan alkaa kehittyä tunteitakin?
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Seksihalut kärsii helposti, jos muunlaista huomiota ei suoda lainkaan. Ainakin mulla. Kumppanuus sanaa kannattaa maistella, mitä se tarkoittaa itselle ja sille kumppanille.
Panokaverit on minusta ihan eri asia, kun kumppanuus. Mä en kauaa jaksaisi mitään panosuhteita, kun ottaisin hatkat suhteesta kokonaan. Ei ravitse mua tarpeeksi.Itselläkin se kolmas osapuoli vähän arveluttaa, kun olen tällainen munalla rakastuja. Se vie sitten koko miehen.
Anonyymi kirjoitti:
Itselläkin se kolmas osapuoli vähän arveluttaa, kun olen tällainen munalla rakastuja. Se vie sitten koko miehen.
Että tie miehen sydämeen meneekin munan eikä mahan kautta, sitähän mäkin olen aina epäillyt. Mahasta on vaan tehty tekosyy saada palveluina myös ruokaa. :D
Niin, eroaminenkaan ei aina ole paras mahdollinen juttu. Eikä mikään takaa, että kenenkään muunkaan kanssa sen paremmin onnistuu, vaikka eroaa miljoona kertaa. Jos asiat vaan aina menee vituiksi, ne menee.JasuM kirjoitti:
Seksihalut kärsii helposti, jos muunlaista huomiota ei suoda lainkaan. Ainakin mulla. Kumppanuus sanaa kannattaa maistella, mitä se tarkoittaa itselle ja sille kumppanille.
Panokaverit on minusta ihan eri asia, kun kumppanuus. Mä en kauaa jaksaisi mitään panosuhteita, kun ottaisin hatkat suhteesta kokonaan. Ei ravitse mua tarpeeksi.Mä kaipaan tunnetta parisuhteessa, että kun katson kumppaniani mun päähän tulee ajatus, sä olet kaikki mitä mä kaipaan ja tarvin. Ei tarvita mitään kolmansia osapuolia. Kyetään ja halutaan yhteistuumin antaa ja vastaanottaa toisiltaan se kaikki ihana mitä osataan tarjota. Ja että se rakkaus motivoisi oppimaan kumppanin tarpeita, eikä laiskana vaan todeta vittu ei mä osaa eikä mua kiinnostakkaan.
Ja olishan se mukavaa, jos se olis kumppanillekin samanlaista.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Että tie miehen sydämeen meneekin munan eikä mahan kautta, sitähän mäkin olen aina epäillyt. Mahasta on vaan tehty tekosyy saada palveluina myös ruokaa. :D
Niin, eroaminenkaan ei aina ole paras mahdollinen juttu. Eikä mikään takaa, että kenenkään muunkaan kanssa sen paremmin onnistuu, vaikka eroaa miljoona kertaa. Jos asiat vaan aina menee vituiksi, ne menee.Niin. Tässä puhutaan siis yksittäistapauksesta eli minusta. Ikää jo 46 ja edelleen hoikka. Testot siis jyrää ruokahalun mennen tullen.
Näinhän se on. Jos eroaisi, niin pitäisi löytää semmonen pillullaan rakastuva nainen, ja vielä sellainen joka ei kyllästy työstämään samaa kohdetta loppuelämän. Miten sellaisen voi etukäteen tilata? Ja onko niitä yhtään vapaana? Anonyymi kirjoitti:
Niin. Tässä puhutaan siis yksittäistapauksesta eli minusta. Ikää jo 46 ja edelleen hoikka. Testot siis jyrää ruokahalun mennen tullen.
Näinhän se on. Jos eroaisi, niin pitäisi löytää semmonen pillullaan rakastuva nainen, ja vielä sellainen joka ei kyllästy työstämään samaa kohdetta loppuelämän. Miten sellaisen voi etukäteen tilata? Ja onko niitä yhtään vapaana?Heh, kyllä ne testot hoikillakin hupenee. Ei ne ole elopainoon ja vartalonmalliin sidoksissa. Vaikka lihominen oliskin merkki estrogeenien noususta. :)
Mullakin on testosteronia ( en tiedä miksi) kropassa mikäli oikein olen lekurien puheista ymmärtänyt aika ajoin pikkasen reilummin, kun naiskehossa olisi tarpeen olla. Ehkä se joskus tasoittuu, kun hormonitoiminta hiipuu hiipumistaan. Saattaa aiheuttaa kanimaista käytöstä. :)
Sehän se kun pitäisi tietää mitä saa tilatessaan, että saa kanssa mitä tilasi. Toisaalta minusta on aika tylsää sekin, jos toinen ihminen on mittatilaustuotteen kaltainen omaa persoonaa vailla oleva tahdoton tossukka. Ihan kivaa on jos hän motivoi myös aivonystyröitä pysymään töissä, ettei kaikki mene automaatiolla, vaan joutuu stimuloimaan aivolohkojaankin. :)
Sapiona kiihotun ja kiinnostun ihmisistä jotka puhuttelee mun aivokapasiteettiani ja ruokkii sitä aktivoiden pysymään toiminnassa. Aina pitää olla pikkasen ärsykkeitä....- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Tässä puhutaan siis yksittäistapauksesta eli minusta. Ikää jo 46 ja edelleen hoikka. Testot siis jyrää ruokahalun mennen tullen.
Näinhän se on. Jos eroaisi, niin pitäisi löytää semmonen pillullaan rakastuva nainen, ja vielä sellainen joka ei kyllästy työstämään samaa kohdetta loppuelämän. Miten sellaisen voi etukäteen tilata? Ja onko niitä yhtään vapaana?Joululahja kertoo että tavatkaa ja treffatkaa ja katsokaa alkaako siitä rakkaus vai seksirakkaus jouluntaika neuvoo tavatkaa sinä ja jasu
Anonyymi kirjoitti:
Joululahja kertoo että tavatkaa ja treffatkaa ja katsokaa alkaako siitä rakkaus vai seksirakkaus jouluntaika neuvoo tavatkaa sinä ja jasu
Eläpä taas höpöttele levottomia siellä. Meillä taitaa olla eri intressit. Hänellä seksin saaminen, minulla se muu hellyys kun seksi. :D
Siksees ymmärsin, että hän on miessukupuolta ja minä olen kiinnostunut solmimaan parisuhteita jatkossa vain naisten kanssa. Ei pahalla, mutta pitää olla itselleen ja muillekin rehellinen. :)JasuM kirjoitti:
Eläpä taas höpöttele levottomia siellä. Meillä taitaa olla eri intressit. Hänellä seksin saaminen, minulla se muu hellyys kun seksi. :D
Siksees ymmärsin, että hän on miessukupuolta ja minä olen kiinnostunut solmimaan parisuhteita jatkossa vain naisten kanssa. Ei pahalla, mutta pitää olla itselleen ja muillekin rehellinen. :)Korjaan sen verran, että mielellään vaan yhden parisuhteen tietenkin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä saako yhtäkään. Elämä on. :)
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Eläpä taas höpöttele levottomia siellä. Meillä taitaa olla eri intressit. Hänellä seksin saaminen, minulla se muu hellyys kun seksi. :D
Siksees ymmärsin, että hän on miessukupuolta ja minä olen kiinnostunut solmimaan parisuhteita jatkossa vain naisten kanssa. Ei pahalla, mutta pitää olla itselleen ja muillekin rehellinen. :)No tavatkaa ja katsokaa mitä tapahtuu esim rakastutte tai kumpikin pitää suhteensa mut te tapailette seksin ja hellyyden merkeissä ja kumpikin olette onnellisia eikö olis hienoa että saisit olla rakastettu ja saisit hellyyttä ja kumpikin jaksaa taas olla suhteessa kunnes taas tapaatte jne jne
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No tavatkaa ja katsokaa mitä tapahtuu esim rakastutte tai kumpikin pitää suhteensa mut te tapailette seksin ja hellyyden merkeissä ja kumpikin olette onnellisia eikö olis hienoa että saisit olla rakastettu ja saisit hellyyttä ja kumpikin jaksaa taas olla suhteessa kunnes taas tapaatte jne jne
Joulun henki ja amor toivoo sydämmestään et jasu m olis onnellinen ja siksi toivonkin että tapaisitte treffaisitte ja pussaisitte ja tulis sinunkin elämääsi äksöniä
Anonyymi kirjoitti:
Joulun henki ja amor toivoo sydämmestään et jasu m olis onnellinen ja siksi toivonkin että tapaisitte treffaisitte ja pussaisitte ja tulis sinunkin elämääsi äksöniä
Heh, mä haluaisin olla onnellinen puolisoni kanssa. Ja siksi katson meidän suhteen viimeiseen pisteeseen asti loppuun, enkä ala ryntäilemään uusiin suhteisiin. :)
Kiitos silti, oli mukavasti ajateltu tuo onnellisuus toiveesi. <3Anonyymi kirjoitti:
No tavatkaa ja katsokaa mitä tapahtuu esim rakastutte tai kumpikin pitää suhteensa mut te tapailette seksin ja hellyyden merkeissä ja kumpikin olette onnellisia eikö olis hienoa että saisit olla rakastettu ja saisit hellyyttä ja kumpikin jaksaa taas olla suhteessa kunnes taas tapaatte jne jne
En enää meinaa tehdä kuten viimeksi tein, kun on vaikeeta siirtää tunteita johkun muuhun ja häipyä toisen matkaan. Ei se niin toimi ikinä toista kunnioittavalla tavalla ja se rikkoo itseäkin. Nyt menen tanssimaan tunniksi. Pitää saada vielä 10 kiloa elopainoa pois. :)
Pitää tulla hiki ja hengästyä.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Heh, mä haluaisin olla onnellinen puolisoni kanssa. Ja siksi katson meidän suhteen viimeiseen pisteeseen asti loppuun, enkä ala ryntäilemään uusiin suhteisiin. :)
Kiitos silti, oli mukavasti ajateltu tuo onnellisuus toiveesi. <3Joo kyllä toivon ja haluan et olisit onnellinen ja rakastettu ja saisit hellyyttä ja seksii ja seksin antaja rakastaisi sinua sydämmellään ja jokaiselle palstalaiselle toivon hyvää ja että löytäisivät rakkauden
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
En enää meinaa tehdä kuten viimeksi tein, kun on vaikeeta siirtää tunteita johkun muuhun ja häipyä toisen matkaan. Ei se niin toimi ikinä toista kunnioittavalla tavalla ja se rikkoo itseäkin. Nyt menen tanssimaan tunniksi. Pitää saada vielä 10 kiloa elopainoa pois. :)
Pitää tulla hiki ja hengästyä.Tanssin iloa
Anonyymi kirjoitti:
Joo kyllä toivon ja haluan et olisit onnellinen ja rakastettu ja saisit hellyyttä ja seksii ja seksin antaja rakastaisi sinua sydämmellään ja jokaiselle palstalaiselle toivon hyvää ja että löytäisivät rakkauden
😊👍🤗
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Tässä puhutaan siis yksittäistapauksesta eli minusta. Ikää jo 46 ja edelleen hoikka. Testot siis jyrää ruokahalun mennen tullen.
Näinhän se on. Jos eroaisi, niin pitäisi löytää semmonen pillullaan rakastuva nainen, ja vielä sellainen joka ei kyllästy työstämään samaa kohdetta loppuelämän. Miten sellaisen voi etukäteen tilata? Ja onko niitä yhtään vapaana?Täs on yks vapaa, mut pidä vaan akkasi:)
Ootko jo runtannut tekopillusi kuoliaaksi?
Mul oli yks hiukka nuorempi harvinaisen kiimanen kundi tuos hollilla, mut damn, pääsi pakeneen kun pelkäsin ikäeroa ja kundi kyllästyi totaalisesti odotteleen.
Olis pitäny ees koittaa:(
En tiedä toivunko tästä ikinä.
sivusta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täs on yks vapaa, mut pidä vaan akkasi:)
Ootko jo runtannut tekopillusi kuoliaaksi?
Mul oli yks hiukka nuorempi harvinaisen kiimanen kundi tuos hollilla, mut damn, pääsi pakeneen kun pelkäsin ikäeroa ja kundi kyllästyi totaalisesti odotteleen.
Olis pitäny ees koittaa:(
En tiedä toivunko tästä ikinä.
sivustaSemmosta se on jos nuoria miehiä odotuttaa. Kyllä sinä toivut.
Mistä muuten tiedät sen kiima tason, kun et koeajoon ottanut?
Silikonikamppeet on sitkeitä :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Semmosta se on jos nuoria miehiä odotuttaa. Kyllä sinä toivut.
Mistä muuten tiedät sen kiima tason, kun et koeajoon ottanut?
Silikonikamppeet on sitkeitä :)Juu, ehkä tämä kiinnostavin koko jutussa. Ihan eri säfääreissä mennään, niin kuka jaksaa miettiä mitään parisuhteita, jos voi vain lähteä laukalle. Tai siis vahingossa...
Kerran näin miehen ihonmyötäisesti kiertettynä alaosastaan mustaan silikoniasuun. Harvoin sanon mitään ääneen, mutta silloin vain lipsahti.. Anonyymi kirjoitti:
Juu, ehkä tämä kiinnostavin koko jutussa. Ihan eri säfääreissä mennään, niin kuka jaksaa miettiä mitään parisuhteita, jos voi vain lähteä laukalle. Tai siis vahingossa...
Kerran näin miehen ihonmyötäisesti kiertettynä alaosastaan mustaan silikoniasuun. Harvoin sanon mitään ääneen, mutta silloin vain lipsahti..Parisuhteessa olevien pitäs vähän jaksaa.
- Anonyymi
Se kun toinen arvostaa ja puhuu vaan itsestään. Olkoon sit ittensä kaa. Ehkä on oikeenlainen seura
- Anonyymi
Hmm....keskustelemalla yleensä asiat vain saa muuttumaan. Helposti sitä lipsahtaa "arki" moodiin ja tekee ne perheen rutiinit . Syynä voi olla työ väsymys tai muu stressi . Silloin voi huomaamattaan laiminlyödä parisuhdetta. Sanoisin että tuo hellyyden ja läheisyyden puute on aika yleinen ongelma parisuhteessa. Itse nostin kissaa pöydälle useamman kerran että sain asiani julki. Ja puhuin ja puhuin. Selvitin kantaani ja kyselin. Kuuntelin ja yritin ymmärtää. Ei se parisuhde ole aina helppoa. Ei sen pidäkään olla. Aika hioo rosoisia reunoja ,mutta sama suunta pitää olla. Pitää nähdä iso kuva minkä takia sitä yhdessä tahtoo olla.
Pitää osata se sanainen arkku aukaista ja puhua niistä hankalistakin asioista. Helpompihan se välillä ois vain luovuttaa. Mutta itsepäiseksi jouskarinaiseksi syntyneenä pitää jokainen kivi käännellä. :) -vendela-Juu, minä olen tuossa keskustelussa kyllä varsin etevä ja kykenevä siihen. Mun luoteelle ominaista on puhua asioista ihan kuten täälläkin puhun. En pelkää puhua mistään parisuhteessa, mutta riitelyä välttelen.
Totta, helposti lipsuu säästöliekille, jos jostain syystä henkinen kapasiteetti on vähissä tai kovilla. Joskus myös ihmiset vaan oikeasti kyllästyy kumppaneihinsa, ei sitäkään pitäisi pelätä sanoa. Eikä selitellä nokun emmä jaksa, mulla on vaikee hetki, jos oikeesti on kuitenkin kyse kyllästymisestä. Tai ettei enää vaan koe kumppaniaan vaivan arvoiseksi.
Käytös kumminkin sen ennenpikää paljastaa, kun koskaan ei kiinnosta tulla toista vastaan ja jatkuvasti on enemmän poispäin menossa kun vastaan tulossa. pelkään että omassa suhteessani on sellainen prosessi menossa toisella osapuolella. Hän vaan ei saa sanotuksi sitä. Eikä ehkä halua itsekään sitä uskoa todeksi?
Yrittää ehkä sinnitellä erinäisistä syistä ja jollain konstilla pitkittää ja ehä varttua, että vielä innostus uudestaan. Mutta selkeesti mielenkiinto on liki nolla minua kohtaan.
Mutta joo, ei se ole maailma loppu jos niin on. tykkäisin vaan rehellisyydestä, vaikak se pelottaisikin sanoa ääneen.JasuM kirjoitti:
Juu, minä olen tuossa keskustelussa kyllä varsin etevä ja kykenevä siihen. Mun luoteelle ominaista on puhua asioista ihan kuten täälläkin puhun. En pelkää puhua mistään parisuhteessa, mutta riitelyä välttelen.
Totta, helposti lipsuu säästöliekille, jos jostain syystä henkinen kapasiteetti on vähissä tai kovilla. Joskus myös ihmiset vaan oikeasti kyllästyy kumppaneihinsa, ei sitäkään pitäisi pelätä sanoa. Eikä selitellä nokun emmä jaksa, mulla on vaikee hetki, jos oikeesti on kuitenkin kyse kyllästymisestä. Tai ettei enää vaan koe kumppaniaan vaivan arvoiseksi.
Käytös kumminkin sen ennenpikää paljastaa, kun koskaan ei kiinnosta tulla toista vastaan ja jatkuvasti on enemmän poispäin menossa kun vastaan tulossa. pelkään että omassa suhteessani on sellainen prosessi menossa toisella osapuolella. Hän vaan ei saa sanotuksi sitä. Eikä ehkä halua itsekään sitä uskoa todeksi?
Yrittää ehkä sinnitellä erinäisistä syistä ja jollain konstilla pitkittää ja ehä varttua, että vielä innostus uudestaan. Mutta selkeesti mielenkiinto on liki nolla minua kohtaan.
Mutta joo, ei se ole maailma loppu jos niin on. tykkäisin vaan rehellisyydestä, vaikak se pelottaisikin sanoa ääneen.Paljon helpompi ymmärtää rehellistä puhetta, vaikka se satuttaisikin, kun kärvistellä jatkuvassa epätietoisuudessa ja arvailla ominpäin mitä sattuu syyksi. Puhuminen on tärkeä taito, mutta niin on myös kuuntelemisen taito. Ja se että yrittää olla tuomitsematta heti kumppaninsa tuntemuksia ja mielipiteitä, vaikka ne olisikin märkä rätti naamalle. Jos ei voi olla rehellinen, ei mikään voi ikinä rehellisyyteen perusten muuttuakkaan.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Paljon helpompi ymmärtää rehellistä puhetta, vaikka se satuttaisikin, kun kärvistellä jatkuvassa epätietoisuudessa ja arvailla ominpäin mitä sattuu syyksi. Puhuminen on tärkeä taito, mutta niin on myös kuuntelemisen taito. Ja se että yrittää olla tuomitsematta heti kumppaninsa tuntemuksia ja mielipiteitä, vaikka ne olisikin märkä rätti naamalle. Jos ei voi olla rehellinen, ei mikään voi ikinä rehellisyyteen perusten muuttuakkaan.
Ehkä sinä voisit tämän kertoa puolisollesi. Vai oletko jo sanonut? -vendela-
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä sinä voisit tämän kertoa puolisollesi. Vai oletko jo sanonut? -vendela-
Varmaan kokolailla kaikki sanottu mitä täälläkin. :)
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Varmaan kokolailla kaikki sanottu mitä täälläkin. :)
Mutta hän ei vastaa? Tai kerro mikä on vikana? No ,kyllä minuakin pirusti turhauttaisi tuollainen odottelu. Eikö niiden miesten pitänyt olla suoria ja loogisia ajattelultaan. 🧐 Ei kai tämän luulisi olevan tähtitiedettä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta hän ei vastaa? Tai kerro mikä on vikana? No ,kyllä minuakin pirusti turhauttaisi tuollainen odottelu. Eikö niiden miesten pitänyt olla suoria ja loogisia ajattelultaan. 🧐 Ei kai tämän luulisi olevan tähtitiedettä.
Unohtu kirjoittaa nicki perään...eli vendela se yhä täällä kommentoi.
Anonyymi kirjoitti:
Unohtu kirjoittaa nicki perään...eli vendela se yhä täällä kommentoi.
No piti se profiilikin sit luoda. :)
Anonyymi kirjoitti:
Mutta hän ei vastaa? Tai kerro mikä on vikana? No ,kyllä minuakin pirusti turhauttaisi tuollainen odottelu. Eikö niiden miesten pitänyt olla suoria ja loogisia ajattelultaan. 🧐 Ei kai tämän luulisi olevan tähtitiedettä.
Ei hän osaa vastata. Mute nappi päällä, kääntyy pois päin ja jatkaa omia puuhiaan. Ihan kun en mitään olis puhunutkaan.
JasuM kirjoitti:
Ei hän osaa vastata. Mute nappi päällä, kääntyy pois päin ja jatkaa omia puuhiaan. Ihan kun en mitään olis puhunutkaan.
Onpa kyllä erikoista .🤔
Vendela83 kirjoitti:
Onpa kyllä erikoista .🤔
Niin on, siksi mietin kuten mietin. Olisko mielenkiinto vaan loppunut tyystin?
JasuM kirjoitti:
Niin on, siksi mietin kuten mietin. Olisko mielenkiinto vaan loppunut tyystin?
Mä en varmasti osais olla noin tyyni ja järkevä kuin sinä. Todennäköisesti vaatisi neuvottelun pöydän ääressä. Ja vaatisin että nyt kaivetaan asiat juurtajaksain ylös. Eli jos on jotain mikä on hampaankolossa niin pitää käydä läpi. Se voi olla joku pikkuinenkin juttu mikä toista vaivaa..
JasuM kirjoitti:
Niin on, siksi mietin kuten mietin. Olisko mielenkiinto vaan loppunut tyystin?
Ja jos ei hän etes tiedosta miten sinä koet hänen käytöksen . Ehkä hän ei oikeasti ymmärrä kuunnella mitä sinulla on asiaa. Joskus toinen pitää pysäyttää ja ottaa vaikka hartioista kiinni ja sanoa että kuuntele minua ja kuule minua.
Vendela83 kirjoitti:
Mä en varmasti osais olla noin tyyni ja järkevä kuin sinä. Todennäköisesti vaatisi neuvottelun pöydän ääressä. Ja vaatisin että nyt kaivetaan asiat juurtajaksain ylös. Eli jos on jotain mikä on hampaankolossa niin pitää käydä läpi. Se voi olla joku pikkuinenkin juttu mikä toista vaivaa..
Mä vähän välttelen riitelyä, kun tiedän että toinen suuttuessaan on hyvin hankala. Niin pitkin matkaa tunnustelen, jotta rauha pysyy talossa.
Vendela83 kirjoitti:
Ja jos ei hän etes tiedosta miten sinä koet hänen käytöksen . Ehkä hän ei oikeasti ymmärrä kuunnella mitä sinulla on asiaa. Joskus toinen pitää pysäyttää ja ottaa vaikka hartioista kiinni ja sanoa että kuuntele minua ja kuule minua.
Kyllä hän ymmärtää. Jostain syystä ei vaan kykene enempään reagoimiseen. Ehkä se on hänellekin mysteeri?
JasuM kirjoitti:
Kyllä hän ymmärtää. Jostain syystä ei vaan kykene enempään reagoimiseen. Ehkä se on hänellekin mysteeri?
Voi minä niin ymmärrän. Aikaisemmin pelkäsin ottaa esille asioita . Juuri tuon takia koska pelkäsin toisen reaktioita. Mutta ei se ole oikein että joutuu viikosta toiseen yksin miettimään mitä toinen tuumailee.
Vendela83 kirjoitti:
Voi minä niin ymmärrän. Aikaisemmin pelkäsin ottaa esille asioita . Juuri tuon takia koska pelkäsin toisen reaktioita. Mutta ei se ole oikein että joutuu viikosta toiseen yksin miettimään mitä toinen tuumailee.
Minusta tuntuu, että ahdistamalla nurkkaan, hän kasvattaa kovemman panssarin vaan ja pian on entistäkin vaikeempi saavuttaa sisintä.
Niinpä olen antanut olla tauhassa ja jutellut kaikkea muuta välillä, ikään kuin ei olis mitään pielessä. Jos se lähtis purkeemaan hellemmin, kun en puske selkä seinää vasten.JasuM kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ahdistamalla nurkkaan, hän kasvattaa kovemman panssarin vaan ja pian on entistäkin vaikeempi saavuttaa sisintä.
Niinpä olen antanut olla tauhassa ja jutellut kaikkea muuta välillä, ikään kuin ei olis mitään pielessä. Jos se lähtis purkeemaan hellemmin, kun en puske selkä seinää vasten.Hän on ihmistyyppiä joka ei ikinä pyydä apua mihinkään. Pärjääjä, itsenäinen, sulkeutunut, vähän pessimistikin toisinaan, vastakohtana lennokas optimismi taas toisinaan. Jännä persoona. Ei tuu joka päivä vastaan.
JasuM kirjoitti:
Hän on ihmistyyppiä joka ei ikinä pyydä apua mihinkään. Pärjääjä, itsenäinen, sulkeutunut, vähän pessimistikin toisinaan, vastakohtana lennokas optimismi taas toisinaan. Jännä persoona. Ei tuu joka päivä vastaan.
Etköhän sinä sitten hyvin pärjää. :)
Vendela83 kirjoitti:
Etköhän sinä sitten hyvin pärjää. :)
Toivottavasti. Välillä mietin, että hitsi miten osasinkin kunnon jäärän valita, mutta ehkä tuo omanlainen persoona minut hurmasikin. Hän on ihan erilainen, kun kukaan muu tuntemani ihminen, kiehtova, hurmaava, vaikeaselkoinen ja epätavallinen.
Tuntuu ettei peruspsykologialla ole tuota mielenlaatua rakennettu. Jatkan tutustumista siis. Ehkä mä keksin sen jujun vielä. 😊JasuM kirjoitti:
Toivottavasti. Välillä mietin, että hitsi miten osasinkin kunnon jäärän valita, mutta ehkä tuo omanlainen persoona minut hurmasikin. Hän on ihan erilainen, kun kukaan muu tuntemani ihminen, kiehtova, hurmaava, vaikeaselkoinen ja epätavallinen.
Tuntuu ettei peruspsykologialla ole tuota mielenlaatua rakennettu. Jatkan tutustumista siis. Ehkä mä keksin sen jujun vielä. 😊No nyt kuulostaa hyvälle. :) Niin sitä pitääkin ajatella. Minustakin tuntuu etten tunne vielä omaa puolisoani kokonaan vaikka yhdessä oltu jo 16 vuotta. 😆 Sehän se on se elämän suola kun saa opiskella näitä parisuhteen saloja.
Vendela83 kirjoitti:
No nyt kuulostaa hyvälle. :) Niin sitä pitääkin ajatella. Minustakin tuntuu etten tunne vielä omaa puolisoani kokonaan vaikka yhdessä oltu jo 16 vuotta. 😆 Sehän se on se elämän suola kun saa opiskella näitä parisuhteen saloja.
Ei tätä voi jättää kesken, vaikka välillä turhauttaa ja tekis mieilikin sanoa, että oo sitten yksinäs kun et älyä mua huomioida.
Mut mä olen häneen jotenkin sikin sokin solmussa. En tykkää ja tykkään silti, niin paljon etten vaan voi antaa periksi. Mun aivopähkinä. 😋
Onhan se meidän koko perheen etu, jos pystytään pysymään yhdessä. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä hyviä vuosia, rakkautta, ihanat rakkauslapset, hyvä suhde molemmilla lapsiin ja toisiimmekin side joka ei näköjään päästä kumpaakaan irroittamaan otettaan, vaikka välillä haparoi ja haroo tyhjää.JasuM kirjoitti:
Ei tätä voi jättää kesken, vaikka välillä turhauttaa ja tekis mieilikin sanoa, että oo sitten yksinäs kun et älyä mua huomioida.
Mut mä olen häneen jotenkin sikin sokin solmussa. En tykkää ja tykkään silti, niin paljon etten vaan voi antaa periksi. Mun aivopähkinä. 😋
Onhan se meidän koko perheen etu, jos pystytään pysymään yhdessä. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä hyviä vuosia, rakkautta, ihanat rakkauslapset, hyvä suhde molemmilla lapsiin ja toisiimmekin side joka ei näköjään päästä kumpaakaan irroittamaan otettaan, vaikka välillä haparoi ja haroo tyhjää.Väkisin sitä pitemmässä suhteessa on kuoppia ja esteitä. Ei mikään elämä ole tasaista. Elämän kumppanuus on kuitenkin huikeeta. Yhdessä tarpoa eteenpäin kaikesta huolimatta.:) se on sitä aitoa rakkautta. Arkipäivän romantiikkaa. :) Siitä puheenollen. Pitää alkaa kokkailemaan.
JasuM kirjoitti:
Ei tätä voi jättää kesken, vaikka välillä turhauttaa ja tekis mieilikin sanoa, että oo sitten yksinäs kun et älyä mua huomioida.
Mut mä olen häneen jotenkin sikin sokin solmussa. En tykkää ja tykkään silti, niin paljon etten vaan voi antaa periksi. Mun aivopähkinä. 😋
Onhan se meidän koko perheen etu, jos pystytään pysymään yhdessä. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä hyviä vuosia, rakkautta, ihanat rakkauslapset, hyvä suhde molemmilla lapsiin ja toisiimmekin side joka ei näköjään päästä kumpaakaan irroittamaan otettaan, vaikka välillä haparoi ja haroo tyhjää.Jollakin tavalla voisin päästä helpommalla lähtemällä. Aloittas vaan uuden elämän toteis, oli liian vaikeeta.
Mut joku mun sisälläni sanoo, etten mä halua lähteä. Mä haluan kokeilla kaikki konstit ensin. Mun täytyy oppia tuntemaan tuo ihminen ja jotenkin päästä takas lähelle.JasuM kirjoitti:
Jollakin tavalla voisin päästä helpommalla lähtemällä. Aloittas vaan uuden elämän toteis, oli liian vaikeeta.
Mut joku mun sisälläni sanoo, etten mä halua lähteä. Mä haluan kokeilla kaikki konstit ensin. Mun täytyy oppia tuntemaan tuo ihminen ja jotenkin päästä takas lähelle.Ja jos joskus erotaankin. Ei vihamiehinä vaan ystävinä. Yhteisymmärryksessä.
JasuM kirjoitti:
Ja jos joskus erotaankin. Ei vihamiehinä vaan ystävinä. Yhteisymmärryksessä.
Kyllä mä luulen että teillä asiat järjestyy. 😄
Vendela83 kirjoitti:
Väkisin sitä pitemmässä suhteessa on kuoppia ja esteitä. Ei mikään elämä ole tasaista. Elämän kumppanuus on kuitenkin huikeeta. Yhdessä tarpoa eteenpäin kaikesta huolimatta.:) se on sitä aitoa rakkautta. Arkipäivän romantiikkaa. :) Siitä puheenollen. Pitää alkaa kokkailemaan.
Jep. 😃
Kaveria ei jätetä kevyin perustein, vaikka se olis välillä raskaskin kantaa. Se on kuitenkin se joka on mun rinnalla joka päivä, joka yö ja silloinkin kun en olisi yksin selvinnyt. Ei se sydämettömyyttään silloin tuossa ole, vaan joku murhe painaa mieltä.
Samaten, ruoan tekoon. ☺️✨Vendela83 kirjoitti:
Kyllä mä luulen että teillä asiat järjestyy. 😄
Joko järjestyy tai uudelleen järjestyy jotenkin toisin. 😆
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Jep. 😃
Kaveria ei jätetä kevyin perustein, vaikka se olis välillä raskaskin kantaa. Se on kuitenkin se joka on mun rinnalla joka päivä, joka yö ja silloinkin kun en olisi yksin selvinnyt. Ei se sydämettömyyttään silloin tuossa ole, vaan joku murhe painaa mieltä.
Samaten, ruoan tekoon. ☺️✨Oletteko puhuneet siitä, miten hän kokee sun sukupuolenvaihdoksen? Ehkä kipuilee sitä? Ehkä rakastaa sua ed mut ei tiedä miten elää kaiken muutoksen kanssa.
Anonyymi kirjoitti:
Oletteko puhuneet siitä, miten hän kokee sun sukupuolenvaihdoksen? Ehkä kipuilee sitä? Ehkä rakastaa sua ed mut ei tiedä miten elää kaiken muutoksen kanssa.
Sukupuolenvaihdoksen? Nyt putosin kärryiltä. 😄
En ole vaihtanut enkä vaihtamassa sukupuoltani. Olen edelleen nainen ja naisena pysyn ja identiteettini kyllä on tiedossa. Etten ole omaksunut selkeesti kumpaakaan binääristä sukupuolta identiteetiksi, en tunne olevani nainen mutten mieskään. Olen kuitenkin luonnollisemmin maskuliini, kuin femiini.
Olen joku hybridi, välimalli. Vaikka fyysisesti tietysti olen nainen elämäni alusta loppuun asti. 🙃- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Sukupuolenvaihdoksen? Nyt putosin kärryiltä. 😄
En ole vaihtanut enkä vaihtamassa sukupuoltani. Olen edelleen nainen ja naisena pysyn ja identiteettini kyllä on tiedossa. Etten ole omaksunut selkeesti kumpaakaan binääristä sukupuolta identiteetiksi, en tunne olevani nainen mutten mieskään. Olen kuitenkin luonnollisemmin maskuliini, kuin femiini.
Olen joku hybridi, välimalli. Vaikka fyysisesti tietysti olen nainen elämäni alusta loppuun asti. 🙃Että se siitä suorasta puheesta.
Anonyymi kirjoitti:
Että se siitä suorasta puheesta.
No ei voi suorempaa puhua. Sanottu kaikki oleellinen.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Juu, minä olen tuossa keskustelussa kyllä varsin etevä ja kykenevä siihen. Mun luoteelle ominaista on puhua asioista ihan kuten täälläkin puhun. En pelkää puhua mistään parisuhteessa, mutta riitelyä välttelen.
Totta, helposti lipsuu säästöliekille, jos jostain syystä henkinen kapasiteetti on vähissä tai kovilla. Joskus myös ihmiset vaan oikeasti kyllästyy kumppaneihinsa, ei sitäkään pitäisi pelätä sanoa. Eikä selitellä nokun emmä jaksa, mulla on vaikee hetki, jos oikeesti on kuitenkin kyse kyllästymisestä. Tai ettei enää vaan koe kumppaniaan vaivan arvoiseksi.
Käytös kumminkin sen ennenpikää paljastaa, kun koskaan ei kiinnosta tulla toista vastaan ja jatkuvasti on enemmän poispäin menossa kun vastaan tulossa. pelkään että omassa suhteessani on sellainen prosessi menossa toisella osapuolella. Hän vaan ei saa sanotuksi sitä. Eikä ehkä halua itsekään sitä uskoa todeksi?
Yrittää ehkä sinnitellä erinäisistä syistä ja jollain konstilla pitkittää ja ehä varttua, että vielä innostus uudestaan. Mutta selkeesti mielenkiinto on liki nolla minua kohtaan.
Mutta joo, ei se ole maailma loppu jos niin on. tykkäisin vaan rehellisyydestä, vaikak se pelottaisikin sanoa ääneen.Huhuilen tähän väliin.
Yleisesti ihmiset eivät tiedä itsekään hetkessä tunteistaan, osaa selittää mikä suhteessa mättää vai mättääkö ensinkään, onko kyllästynyt vai kyse jostain aivan muusta.
Olisiko niin, että teillä on perinteisesti siten, että mitä enemmän kumppanisi tuntee (tietää) sinun hakevan läheisyyttä, sitä kauemmaksi hänen pitää mennä sinusta? Erillisyyden ja läheisyyden tasapaino molempia tyydyttävällä tavalla (edes jotenkin) on suhteessa kenties haastellisin juttu.
Jospa tekisit niin, että arvostaisit "selittelyä" "emmä jaksa, mulla on vaikee hetki ja yrittäisit keskittyä siihen mitä kumppanilla on meneillään, miksei jaksa, mikä on vaikeaa ja mitä sinä voisit tehdä asian helpottamiseksi? Unohtaisit omat tarpeesi toviksi.
Eikös se ole niin, että kumppanisi on töissä, sinä hoidat lapsia kotona? Mieti miten elämä menisi, jos asia olisi päinvastoin ja teidän persoonat myös. Jotenkin on sellainen kutina, että olet turhautunut omaan oloosi/elämääsi ja kaipaisit jotain muutakin kuin perheen, vaikka se toki tärkeä on.
Elämänkokemukseni sanoo, että jos parisuhteessa toinen tai molemmat stressaa jostain - vaikka toinen liiasta työnteosta ja toinen läheisyyden puutteesta, niin herkästi menee siihen, että mitä tahansa toinen sanoo, toiselle tulee tunne "mitä se nyt taas haluaa" tai "tyyppi vetäytyy taas, vaikka haluaisin vaan jutella, onko muka liikaa vaadittu".
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Huhuilen tähän väliin.
Yleisesti ihmiset eivät tiedä itsekään hetkessä tunteistaan, osaa selittää mikä suhteessa mättää vai mättääkö ensinkään, onko kyllästynyt vai kyse jostain aivan muusta.
Olisiko niin, että teillä on perinteisesti siten, että mitä enemmän kumppanisi tuntee (tietää) sinun hakevan läheisyyttä, sitä kauemmaksi hänen pitää mennä sinusta? Erillisyyden ja läheisyyden tasapaino molempia tyydyttävällä tavalla (edes jotenkin) on suhteessa kenties haastellisin juttu.
Jospa tekisit niin, että arvostaisit "selittelyä" "emmä jaksa, mulla on vaikee hetki ja yrittäisit keskittyä siihen mitä kumppanilla on meneillään, miksei jaksa, mikä on vaikeaa ja mitä sinä voisit tehdä asian helpottamiseksi? Unohtaisit omat tarpeesi toviksi.
Eikös se ole niin, että kumppanisi on töissä, sinä hoidat lapsia kotona? Mieti miten elämä menisi, jos asia olisi päinvastoin ja teidän persoonat myös. Jotenkin on sellainen kutina, että olet turhautunut omaan oloosi/elämääsi ja kaipaisit jotain muutakin kuin perheen, vaikka se toki tärkeä on.
Elämänkokemukseni sanoo, että jos parisuhteessa toinen tai molemmat stressaa jostain - vaikka toinen liiasta työnteosta ja toinen läheisyyden puutteesta, niin herkästi menee siihen, että mitä tahansa toinen sanoo, toiselle tulee tunne "mitä se nyt taas haluaa" tai "tyyppi vetäytyy taas, vaikka haluaisin vaan jutella, onko muka liikaa vaadittu".
- SheenaIhan hyviä ehdotuksia. Ongelma on ettei hän edes selittele. Vaikenee tyystin. Olen nyt reilun 2 vuotta tätä itseeni laittanut syrjään ja odottanut koskakohan helpottaa.
En tiedä montako vuotta pitää vielä jaksaa laittaa itsensä sivuun? 😣
Juu, minä kaipaan muutakin perheen lisksi. Sekin on totta. Puoliso kaipaa lomaa töistä.
Onhan me molemmat väsytty vähän rooleihimme puolisoina ja vanhempina, vetovastuu on jämähtänyt tasolle, että vaihtelukin kelpais.
- Anonyymi
Itse olen ollut menneisyydessä hyvin tunteella eläjä parisuhteessa. On kuohunut ja räiskynyt. Ikä tuo viisautta että joskus pitää järjelläkin ajatella . Ja oikean rakkauden/patrisuhteen etsintä on kuin Graalin malja. Saavuttaako ihminen koskaan täydellisyyttä siinä ja olisiko se täydellisyys tyydyttävä vai kyllästyisikö siihenkin kun kaikki menis niin erinomaisesti. -vendela-
- Anonyymi
Asiat riitelee,ei ihmiset. Ja kummallista se olisi jos ei ikinä olisi väittelyitä. Silloin toinen olisi alisteisessa asemassa jos ei ikinä saisi olla erimieltä tai kertoa kantaansa. Mulla nyt nämä ajatukset hyppii asiasta toiseen. -vendela-
- Anonyymi
Vähättely on paha
Täytyy käyttäytyä Anonyymi kirjoitti:
Vähättely on paha
Täytyy käyttäytyäEi väitellessä kiihkeämmin saakkaan vähätellä tai mennä henkilökohtaisuuksiin. Asiallista pitää olla. Niin kuin sanoin. Asiat riitelee,ei ihmiset.
- Anonyymi
Pahimmat pettymykset ovat tulleet petetyistä lupauksista. Tarkotan sellasia juttuja, joista on puhuttu ja joista toinen on ollut täysin tietoinen niiden olevan mulle tärkeitä. Mikään ei oikeestaan luokkaa mua enempää kuin tietoinen väliinpitämättömyys.
Itselleni niitä tärkeitä on esimerkiksi menoistaan ilmottaminen. Mä olen luonteeltani sellanen, että mä huolestun ja kun toinen jättää mun murehtimaan, vaikka siitä pääsisi vaikka laittamalla parin sanan viestin, niin se loukkaa todella. Ruo nyt yksi esimerkki. On noita tärkeitä muitakin.- Anonyymi
Mä meen ny kampaajalle
Lupausten pettäminen satuttaa. Ymmärrän, että joskus voi olla tilanteita, että tajuamattaan tai tahtomattaan rikkoo jonkun lupauksen. Mutta piruuttaan lupausten rikkominen onkin ikävä asia.
Ymmärrän huolestumisen, minussa on samaa.
Kiva, jos viitsii ilmoittaa edes olen kunnossa.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Lupausten pettäminen satuttaa. Ymmärrän, että joskus voi olla tilanteita, että tajuamattaan tai tahtomattaan rikkoo jonkun lupauksen. Mutta piruuttaan lupausten rikkominen onkin ikävä asia.
Ymmärrän huolestumisen, minussa on samaa.
Kiva, jos viitsii ilmoittaa edes olen kunnossa.Jokainen varmasti joskus satuttaa toista ajattelemattomuuttaan, tyhmyyttään ja tietämättömyyttään. Se on ihan normaalia, vaikkakin ikävää. Mä ite puhuin tossa lähinnä niistä tilanteista, kun jostain asiasta on puhuttu ja toinen on kertonut sen satuttavan. Jos vaikka joskut on tullut tietämättömyyttään tai tyhmyyttään törttöiltyä ja sitten toinen on kertonut miten juuri se asia satuttaa kovasti. Mä koen kyllä tollasessa tilanteessa saman jutun uusimisen väliinpitämättömyydeksi ja törppöydeksi.
Eri juttu tietenkin, jos niitä "tosi tärkeitä" juttuja olis tolkuttoman paljon. Sillon se törppöys on toisella puolella ja vaatimukset liialliset. Jokaisella kuitenkin varmasti jotain tosi tärkeitä juttuja ja niistä täytyy pitää kiinni. Tai siis noin mä sen ajattelen. Anonyymi kirjoitti:
Jokainen varmasti joskus satuttaa toista ajattelemattomuuttaan, tyhmyyttään ja tietämättömyyttään. Se on ihan normaalia, vaikkakin ikävää. Mä ite puhuin tossa lähinnä niistä tilanteista, kun jostain asiasta on puhuttu ja toinen on kertonut sen satuttavan. Jos vaikka joskut on tullut tietämättömyyttään tai tyhmyyttään törttöiltyä ja sitten toinen on kertonut miten juuri se asia satuttaa kovasti. Mä koen kyllä tollasessa tilanteessa saman jutun uusimisen väliinpitämättömyydeksi ja törppöydeksi.
Eri juttu tietenkin, jos niitä "tosi tärkeitä" juttuja olis tolkuttoman paljon. Sillon se törppöys on toisella puolella ja vaatimukset liialliset. Jokaisella kuitenkin varmasti jotain tosi tärkeitä juttuja ja niistä täytyy pitää kiinni. Tai siis noin mä sen ajattelen.Nojoo, sitten se menee jo tahallisuuden puolelle.
Silloin jos ei ole molemmin puolin kunnioitusta on melko paha ylläpitää toimivaa suhdettakaan.
Lupaukset sisältyy tuohon.
Eniten minua harmittaa oma hidas kypsyminen parisuhteeseen.
Olen ollut egoisti ja elostelija, jälkimmäistä lähinnä tunnetasolla muiden naisten kanssa. Nautin tuolloin huomiosta ja flirttailusta.
Vaimoni sanoi, että parasta minussa on pursuava hellyys, mutta yhdessätekeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa on jäänyt vähemmälle.
Nykyinen parisuhde on lähinnä toistemme tukemista jaksamisessa. Tämä vaatii sopua, keskustelua ja toisen huomioimista.
Saatan olla seksiaddikti ja läheisriippuvainen, mutta siitä tuntuu olevan vain hyötyä meidän tapauksessa.Ihminen on siitä hyvä otus että sitä oppii ja muuttuu. Ymmärtää omat rajoitteet sekä hyvät puolet. Onneksi toivoa paremmasta on niin kauan kun on elämää ja terveyttä. 😃
Olitko tuolloin jo vaimosi kanssa, kun koit olevasi elostelija yms?
Pursuava hellyys kuulostaa kivalle. Jotakuta sekin voisi ahdistaa, ihmiset kun niin erilaisia pruukaa olla. Kiva, että myös puhutte paljon. 😊👍
No mutta jos te kykenette noin eväin olemaan yhdessä hyvät, silloinhan ongelmaa ei ole?- Anonyymi
Aivan. Seksi- ja läheisriippuvuudella pärjää suhteessa pitkälle. Niin kauan kuin molemmat ovat riippuvaisia.
- Sheena JasuM kirjoitti:
Olitko tuolloin jo vaimosi kanssa, kun koit olevasi elostelija yms?
Pursuava hellyys kuulostaa kivalle. Jotakuta sekin voisi ahdistaa, ihmiset kun niin erilaisia pruukaa olla. Kiva, että myös puhutte paljon. 😊👍
No mutta jos te kykenette noin eväin olemaan yhdessä hyvät, silloinhan ongelmaa ei ole?"Olitko tuolloin jo vaimosi kanssa, kun koit olevasi elostelija yms?"
Kyllä olin, eikä flirttailu sinänsä ole paha asia, mutta minua kiinnosti enemmän ravintolan antimet, juomat ja naiset, kuin sukulointi hevonkuusessa.
Enää ei ole ongelmia, harmittaa vain ne tuhannet itsekkäät valinnat, jolloin vaimo sai aina nöyrtyä. Suhteemme koetinkivi olivat ne vuodet kun olin ulkomailla hommissa. Mutta se on oma juttunsa.Anonyymi kirjoitti:
Aivan. Seksi- ja läheisriippuvuudella pärjää suhteessa pitkälle. Niin kauan kuin molemmat ovat riippuvaisia.
- SheenaTuo läheisriippuvuus on vaikea tunnistaa itsessään, mutta onneksi tällä palstalla saa ihan ilmaisia psykoanalyysejä. :)
Carl-Gustaf kirjoitti:
"Olitko tuolloin jo vaimosi kanssa, kun koit olevasi elostelija yms?"
Kyllä olin, eikä flirttailu sinänsä ole paha asia, mutta minua kiinnosti enemmän ravintolan antimet, juomat ja naiset, kuin sukulointi hevonkuusessa.
Enää ei ole ongelmia, harmittaa vain ne tuhannet itsekkäät valinnat, jolloin vaimo sai aina nöyrtyä. Suhteemme koetinkivi olivat ne vuodet kun olin ulkomailla hommissa. Mutta se on oma juttunsa.Okei, ymmärrän. Isäni on ollut tuolleen ja äidille koetinkivi. Nimenomaan juuri noin.
No mutta vaimosi on kuitenkin yhä vierelläsi, uskon että arvostat häntä vieläkin enemmän juuri siksi, ettei se ole lainkaan itsestäänselvyys tilanteessasi. Menneiden aikojen takia.
Mutta olen iloinen, että sinä olet osannut pysähtyä miettimään asioita ja muuttaa tapojasi. Kaikki ei osaa ja sitten mennää rytinällä ojasta suohon...Vendela83 kirjoitti:
Ihminen on siitä hyvä otus että sitä oppii ja muuttuu. Ymmärtää omat rajoitteet sekä hyvät puolet. Onneksi toivoa paremmasta on niin kauan kun on elämää ja terveyttä. 😃
Joo, tuosta minäkin iloitsen, että hetken aikaa saa olla aikuinen, ennen kuin vanhuuden höperyys iskee.
Carl-Gustaf kirjoitti:
Joo, tuosta minäkin iloitsen, että hetken aikaa saa olla aikuinen, ennen kuin vanhuuden höperyys iskee.
Höperö voi kyllä olla muutenkin. 🤪 Ja mitä se aikuisuus sitten on. Toimii asiallisesti ja vastuullisesti. Hoitaa velvoitteet yhteiskuntaan. Mutta ei sitä tarvitse olla tosikko. Elämä on luotu meille että koetaan se iloinenkin puoli siitä. Juu...monesti itsekkin sortuu näkemään pahat jutut joka asiasta. Nyt mun elämän tehtävä on yrittää ekana katsoa ne hyvät asiat. Eli voitas miettiä mitkä asiat parisuhteissa on mennyt todella hyvin.... Ja ajateltas että sehän on meidän voimavara jota voi ammentaa.
JasuM kirjoitti:
Okei, ymmärrän. Isäni on ollut tuolleen ja äidille koetinkivi. Nimenomaan juuri noin.
No mutta vaimosi on kuitenkin yhä vierelläsi, uskon että arvostat häntä vieläkin enemmän juuri siksi, ettei se ole lainkaan itsestäänselvyys tilanteessasi. Menneiden aikojen takia.
Mutta olen iloinen, että sinä olet osannut pysähtyä miettimään asioita ja muuttaa tapojasi. Kaikki ei osaa ja sitten mennää rytinällä ojasta suohon..."Uskon että arvostat häntä vieläkin enemmän juuri siksi, ettei se ole lainkaan itsestäänselvyys tilanteessasi. Menneiden aikojen takia.
Kyllä, arvostus häntä kohtaan on noussut ja haluan käyttäytyä sen mukaisesti.Carl-Gustaf kirjoitti:
"Uskon että arvostat häntä vieläkin enemmän juuri siksi, ettei se ole lainkaan itsestäänselvyys tilanteessasi. Menneiden aikojen takia.
Kyllä, arvostus häntä kohtaan on noussut ja haluan käyttäytyä sen mukaisesti.Mainiota. Ihana sinä. 🤗
- Anonyymi
En sietäisi mitään suhdetta, jossa toinen tuottaa usein (saati jatkuvasti) pettymyksiä. Toki olen pettynyt montakin kertaa, myös parisuhteessa, mutta pettymyksen käsittelen itsekseni. Mietin toisen osapuolen käytöksen/sanojen/tekojen juurisyitä, yritän ymmärtää ja teen johtopäätöksiä.
"Ei haittaa vaikka joskus suuttuu mulle, sanoo rumasti, mököttää tms. mutta haittaa ihan hirveesti, jos eväät multa läheisyyden ja ne pienet rakkaudenosoitukset ilmeissä ja eleissä."
😲😲
Rumasti sanominen olisi aivan pöyristyttävää ja anteeksiantamatonta käytöstä kumppaniltani, samoin mököttäminen, jonka lasken myös henkiseen väkivaltaan.
- SheenaKyllähän se työstä voi käydä. Ja käykin välillä. Itse yritän myös kyllä miettiä odotusteni realistisuutta ennen kun menen pettymään.
Heh, en tiedä miksi mutta siedän ihmisen huonoa tuulta paremmin, kun eleettömyyttä.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Kyllähän se työstä voi käydä. Ja käykin välillä. Itse yritän myös kyllä miettiä odotusteni realistisuutta ennen kun menen pettymään.
Heh, en tiedä miksi mutta siedän ihmisen huonoa tuulta paremmin, kun eleettömyyttä.Ihmisten tunteet tarttuvat minuun herkästi. Kumppanin tarpeeksi huonosti osoitettu huono tuuli pilaisi aivan varmasti hyvänkin tuuleni. Siksi kuulutan tässäkin automaation perään. Tärkeimmät asiat suhteessa vain on sujuttava automaattisesti. Muuten siitä ei tule mitään, koska se olisi haitallinen ja aiheuttaisi kärsimystä enemmän kuin iloa.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Ihmisten tunteet tarttuvat minuun herkästi. Kumppanin tarpeeksi huonosti osoitettu huono tuuli pilaisi aivan varmasti hyvänkin tuuleni. Siksi kuulutan tässäkin automaation perään. Tärkeimmät asiat suhteessa vain on sujuttava automaattisesti. Muuten siitä ei tule mitään, koska se olisi haitallinen ja aiheuttaisi kärsimystä enemmän kuin iloa.
- SheenaNiin ne minuunkin tarttuu, mutta joidenkin tunteenpurkaukset osaan siivilöidä, joidenkin saa minutkin voimaan pahoin.
Oikeestaan mun isänja nuorempi tytär on ne joiden tunteisiin lähden herkiten mukaan, etenkin jos he krätyää. Tulee itsellekin ankee olo.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Niin ne minuunkin tarttuu, mutta joidenkin tunteenpurkaukset osaan siivilöidä, joidenkin saa minutkin voimaan pahoin.
Oikeestaan mun isänja nuorempi tytär on ne joiden tunteisiin lähden herkiten mukaan, etenkin jos he krätyää. Tulee itsellekin ankee olo.Suodattimia tarvitaan. Itselleni on tärkeää nimenomaan, että mies osaa käsitellä tunteensa ja purkaa ne aikuisesti. Eikä ainakaan iske ns. vyön alle käytä törkykieltä, vaikka olisi kuinka äkäinen. Täyspäiset riitelyn perussäännöt kannattaisi hallita joka suhteessa. Meinaan sitä, että voi suuttua, olla vihainen, ja vaikka mitä, kunhan purkaa sen tyylillä. Siten ettei läheiset pelkää ja eikä menetä luottamusta.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Suodattimia tarvitaan. Itselleni on tärkeää nimenomaan, että mies osaa käsitellä tunteensa ja purkaa ne aikuisesti. Eikä ainakaan iske ns. vyön alle käytä törkykieltä, vaikka olisi kuinka äkäinen. Täyspäiset riitelyn perussäännöt kannattaisi hallita joka suhteessa. Meinaan sitä, että voi suuttua, olla vihainen, ja vaikka mitä, kunhan purkaa sen tyylillä. Siten ettei läheiset pelkää ja eikä menetä luottamusta.
- SheenaJep. No mun puoliso voi sanoa turpa kiinni, haista paska, paskahousu suuttuessaan. Ei sen pahempaa. Tai nakata jotain seinälle, ovesta ulos.
Harvoin, mutta niinkin on käynyt että itsehillintä pettää.
Niinpä en viitsi mäykyttää, vaan puhua tunnustellen miten vastaanotetaan.
- Anonyymi
Mjaa
Käsittääkseni sun piti olla lomalla; itse en oikein koskaan ole käsittänyt sitä, kuinka voidaan olla lomalla... mistään.
Enyway
Petos on pahin. Petos on luonteeltaan suunnitelmallisempi kuin hetkellinen väkivallanteko, pahoinpitely tai tappo.
Petos on kuin murha, joka vaatii suunnitelmallisuutta, lujaa mieltä ja herpaantumatonta otetta ymmärryksen ja todellisuuden käsitteistä, jotka ovat kuin me, jotka tuon taitavat.
(naurua)- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Lomat peruttiin, suunnitelmiin tuli muutoksia.
Korona...
Petos kuin petos?Mjaa
Laadi omat suunnitelmasi. Toisten suunnitelmat tapaavat muuttua - kvartaaleittain.
(naurua) Anonyymi kirjoitti:
Mjaa
Laadi omat suunnitelmasi. Toisten suunnitelmat tapaavat muuttua - kvartaaleittain.
(naurua)Piti mennä sukuloimaan, mutta ei nyt voikkaan. Laadin heidänkin suunnitelmat jo uusiksi.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Piti mennä sukuloimaan, mutta ei nyt voikkaan. Laadin heidänkin suunnitelmat jo uusiksi.
Hienoa
Mä olen jostain kumman syystä saanut susta sellaisen mielikuvan, että sä olet Jorma.
(hihitystä) Anonyymi kirjoitti:
Hienoa
Mä olen jostain kumman syystä saanut susta sellaisen mielikuvan, että sä olet Jorma.
(hihitystä)Kunhan Jorma ei ole yhtä kuin mulkero. 😄
Jumavita, nyt heitit kovan ja tosi hyvä kierrepallon, kiitos siitä!
Samalla avasit todella hyvin tuossa nuo kaksi itseäsi eniten sattuvaa ns. arkista asiaa suhteessa, läheisyyden ja yhdessä tekemisen, jotka samalla ovat omien parisuhteitteni osalta ehkä ne suurimmat mokani. Listalle voisin vielä lisätä sen mokani, etten ole ollut aina riittävän kiinnostunut toisen osapuolen kodin ulkopuolisen elämän nyansseista ja kiemuroista, alkaen ihan työkuvioista jne.
Oman suppean empiirisen kokemukseni perusteella edellä mainitut kolme asiaa on ainakin naisille pahinta myrkkyä, jos unohdetaan sellaiset itsestään selvyydet kuin jatkuva alkoholin kittaaminen, lähisuhdeväkivalta, yletön pelaaminen jne.
Omasta puolestani taas pahimpia killereitä on ehkä olleet sohvaperunoituminen ja elämän tuuliajolla oleminen, miksei myös prinsessoituminen. Ensimmäinen siis lähinnä sitä, että tyytyy telkkarin hellään huomaa, kun muutakin voisi olla ja jälkimmäinen taas siihen, ettei elämässä ole minkäänlaista tavoitteellista jatkumoa, ei edes sellaista että jokin työpaikka olisi kiva, jotta saisi fyrkkaa, jotta voisi tehdä kivempia juttuja jne., viimeinen ihan puhtaasti sitä että kaikenlainen itsensä tällääminen hinnalla millä hyvänsä on tärkeintä elämässä.Yym, nämä taitaa olla vähän monissa parisuhteissa ajankohtaisia jossain kohtaa suhdetta. Mietitään pää sauhuten, mikä kumma tässä tökkii ja tököttää.
Nämä kaksi asiaa mitkä avasin teille, avasin myös isälleni. Hän kun ymmärtää nämä nimenomaiset eri hyvin, kun itse on kärsinyt samoista vaivoista kun minäkin. Oomme isän kanssa samanlaiset hellyyskipeät ja yhdessä tekemisen puolesta puhujat. 😁
Iskän kanssa tulee juteltua.
Mites tuo itsensä puunaaminen hinnalla millä hyvää luonnistuu, jos ei tienaa mitään? Toisen rahoilla? 😬- Anonyymi
Prinsessaksi haukkuminen on myös henkistä väkivaltaa ☝
- Sheena JasuM kirjoitti:
Yym, nämä taitaa olla vähän monissa parisuhteissa ajankohtaisia jossain kohtaa suhdetta. Mietitään pää sauhuten, mikä kumma tässä tökkii ja tököttää.
Nämä kaksi asiaa mitkä avasin teille, avasin myös isälleni. Hän kun ymmärtää nämä nimenomaiset eri hyvin, kun itse on kärsinyt samoista vaivoista kun minäkin. Oomme isän kanssa samanlaiset hellyyskipeät ja yhdessä tekemisen puolesta puhujat. 😁
Iskän kanssa tulee juteltua.
Mites tuo itsensä puunaaminen hinnalla millä hyvää luonnistuu, jos ei tienaa mitään? Toisen rahoilla? 😬Niin, ite en oo niin läheisyys/hellyys ihminen, niin siinä on riittänyt ymmärrettävää ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa sitten opeteltavaakin. Yhdessä tekeminen on kivaa, mutta sen täytyy palvella molempien intressejä ja olla sopeutumisten osalta vastavuoroista, muuten se ei toimi. Mut saa vaikka oopperaan niin, että nautin siitä, mutta se ei toimi jos se on aina vain sitä, että mun tarttee joustaa oopperaan.
Ittensä puunaaminen ilman duunia onnistuu, kun on riittävän höpsö ja höveli puoliso, kuten esimerkiksi minä. Tai olin, se oppi meni perille jo aikoja sitten, mutta piti mainita, kun siihen ominaisuuteen olen törmännyt yllättävän usein viimeisen parin vuoden aikana, liekö jonkin historiallisen aaltoliikkeen huippu nyt 😂randombypasser kirjoitti:
Niin, ite en oo niin läheisyys/hellyys ihminen, niin siinä on riittänyt ymmärrettävää ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa sitten opeteltavaakin. Yhdessä tekeminen on kivaa, mutta sen täytyy palvella molempien intressejä ja olla sopeutumisten osalta vastavuoroista, muuten se ei toimi. Mut saa vaikka oopperaan niin, että nautin siitä, mutta se ei toimi jos se on aina vain sitä, että mun tarttee joustaa oopperaan.
Ittensä puunaaminen ilman duunia onnistuu, kun on riittävän höpsö ja höveli puoliso, kuten esimerkiksi minä. Tai olin, se oppi meni perille jo aikoja sitten, mutta piti mainita, kun siihen ominaisuuteen olen törmännyt yllättävän usein viimeisen parin vuoden aikana, liekö jonkin historiallisen aaltoliikkeen huippu nyt 😂No tuo just, pitää olla vastavuoroista. Siitä olen viimeksi eilen jutellut, että miksi minä olen aina se joka tekee aloitteen halaamiseen, aloitteen ylipäänsä mihinkään yhdessä koettavaan ja tehtävään. Aina minä, miksi et sinä, kysyin.
Sanoin myös, että mulle on tärkeetä et mua halataan, hellitään, huomioidaan ja että aloitteen tekijä on joskus myös puoliso enkä aina minä. Minulle tulee tunne etten ole tärkeä, jos mun halaamista vältellään, katsellaan seinille kun kuljen ohitse. Ja saan aina roikkua suurinpiirtein kaulassa eikä sittenkään elettäkään...
Siitä koko aloitus kirposi, eilisestä.
Noniinpä tietty. Arvasin tuon höpsön hövelin, mutta pitihän mun kysyä. 😋
Kiva että oot läheisyys/hellyys ihminen. Ilahdun koska tiiän, että heidän kumppanit saa hellyyttä ja haleja todennäköisemmin. 😄Anonyymi kirjoitti:
Prinsessaksi haukkuminen on myös henkistä väkivaltaa ☝
- SheenaSehän pitkälti riippuu todennettavista faktoista, eikö? Jos tällääminen jne. on tärkeintä elämässä, niin kyseinen nimitys on ihan kohtuullinen, semminkin jos kyseinen taho ei halua töihin jne.
Yhtä hyvin minä voisin sanoa, että miehen kutsuminen mulkuksi, missään yhteydessä, on henkistä väkivaltaa. Mutten sano, koska osa miehistä on mulkkuja, toiset mulkkuja hiukan mukavammassa tarkoituksessa, kolmannet mulkkuja huonona päivänä ja sitten on ne, se vähemmistö, jotka eivät ole sitä ikinä eivätkä missään mielessä.
Eli miten jatketaan? Ai niin, luokittelen itseni osapäivämulkuksi, enkä siinä mukavassa mielessä.JasuM kirjoitti:
No tuo just, pitää olla vastavuoroista. Siitä olen viimeksi eilen jutellut, että miksi minä olen aina se joka tekee aloitteen halaamiseen, aloitteen ylipäänsä mihinkään yhdessä koettavaan ja tehtävään. Aina minä, miksi et sinä, kysyin.
Sanoin myös, että mulle on tärkeetä et mua halataan, hellitään, huomioidaan ja että aloitteen tekijä on joskus myös puoliso enkä aina minä. Minulle tulee tunne etten ole tärkeä, jos mun halaamista vältellään, katsellaan seinille kun kuljen ohitse. Ja saan aina roikkua suurinpiirtein kaulassa eikä sittenkään elettäkään...
Siitä koko aloitus kirposi, eilisestä.
Noniinpä tietty. Arvasin tuon höpsön hövelin, mutta pitihän mun kysyä. 😋
Kiva että oot läheisyys/hellyys ihminen. Ilahdun koska tiiän, että heidän kumppanit saa hellyyttä ja haleja todennäköisemmin. 😄Pyysin jopa illalla nukkumaan käydessä, että hän halaa mua aamulla ennen kun lähtee töihin. Vaikka tuntui ikävältä pyytää, mielummin sen älyisi pyytämättäkin. Mutta halasi hän ja tuntui hyvältä, että huomioi pyyntöni.
JasuM kirjoitti:
No tuo just, pitää olla vastavuoroista. Siitä olen viimeksi eilen jutellut, että miksi minä olen aina se joka tekee aloitteen halaamiseen, aloitteen ylipäänsä mihinkään yhdessä koettavaan ja tehtävään. Aina minä, miksi et sinä, kysyin.
Sanoin myös, että mulle on tärkeetä et mua halataan, hellitään, huomioidaan ja että aloitteen tekijä on joskus myös puoliso enkä aina minä. Minulle tulee tunne etten ole tärkeä, jos mun halaamista vältellään, katsellaan seinille kun kuljen ohitse. Ja saan aina roikkua suurinpiirtein kaulassa eikä sittenkään elettäkään...
Siitä koko aloitus kirposi, eilisestä.
Noniinpä tietty. Arvasin tuon höpsön hövelin, mutta pitihän mun kysyä. 😋
Kiva että oot läheisyys/hellyys ihminen. Ilahdun koska tiiän, että heidän kumppanit saa hellyyttä ja haleja todennäköisemmin. 😄Komento takas, nimen omaan en ole hali-ihminen, mutta osaan sen roolituksen, kun asia on puitu auki.
Sanoit tossa taas kaksi asiaa, jotka kolisi omaan maaliin mulla, omia virheitäni, jotka olet ymmärtänyt ja tiedostanut, vain aika näyttää ehdinkö vielä oppiakin niistä virheistäni.
Se, että nainen on se yhdessä tekemiseen, halaamiseenkin aloitteellisempi, ehkä ainoa aloitteellinen ja se, että ne halit ja hellyys on naiselle ehdottoman tärkeitä, ne saavat tuntemaan itsensä tärkeäksi, arvostetutksi, halutuksi, rakastetuksi. Etenkin tämä jälkimmäinen oli ehkä arvokkain oppi parisuhteista ikinä, kun sen viimeisimmän eron myötä sain kaivettua sanoiksi.
Joo, olin höpsö höveli ja tulen olemaan sitä vastakin, mutta ehkä järkevämmillä tavoilla 😂randombypasser kirjoitti:
Niin, ite en oo niin läheisyys/hellyys ihminen, niin siinä on riittänyt ymmärrettävää ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa sitten opeteltavaakin. Yhdessä tekeminen on kivaa, mutta sen täytyy palvella molempien intressejä ja olla sopeutumisten osalta vastavuoroista, muuten se ei toimi. Mut saa vaikka oopperaan niin, että nautin siitä, mutta se ei toimi jos se on aina vain sitä, että mun tarttee joustaa oopperaan.
Ittensä puunaaminen ilman duunia onnistuu, kun on riittävän höpsö ja höveli puoliso, kuten esimerkiksi minä. Tai olin, se oppi meni perille jo aikoja sitten, mutta piti mainita, kun siihen ominaisuuteen olen törmännyt yllättävän usein viimeisen parin vuoden aikana, liekö jonkin historiallisen aaltoliikkeen huippu nyt 😂Toiset kaipaa enemmän menttaalipuolen läheisyyttä kuin kosketusta. Monesti tämä juttu on mitä toinen ei ymmärrä. Toiselle voi riittää just se kun sä oot siinä vieressä ja kyselee miten päivä on mennyt yms. Toinen voi sitten samalla kipuilla ettei toinen välitä kun ei kosketa. Se on tämä ihmisten erilliset halut ja tarpeet.
randombypasser kirjoitti:
Komento takas, nimen omaan en ole hali-ihminen, mutta osaan sen roolituksen, kun asia on puitu auki.
Sanoit tossa taas kaksi asiaa, jotka kolisi omaan maaliin mulla, omia virheitäni, jotka olet ymmärtänyt ja tiedostanut, vain aika näyttää ehdinkö vielä oppiakin niistä virheistäni.
Se, että nainen on se yhdessä tekemiseen, halaamiseenkin aloitteellisempi, ehkä ainoa aloitteellinen ja se, että ne halit ja hellyys on naiselle ehdottoman tärkeitä, ne saavat tuntemaan itsensä tärkeäksi, arvostetutksi, halutuksi, rakastetuksi. Etenkin tämä jälkimmäinen oli ehkä arvokkain oppi parisuhteista ikinä, kun sen viimeisimmän eron myötä sain kaivettua sanoiksi.
Joo, olin höpsö höveli ja tulen olemaan sitä vastakin, mutta ehkä järkevämmillä tavoilla 😂Okei, no mutta osaat edes avustettuna. Sekin on parempi, kun ei mitenkään mee jakeluun. 😛
Ne on just niitä tärkeimpiä eleitä, mitkä ylläpitää tunnetta siitä, että mua rakastetaan. Ja ne voi olla miehille yhtälailla tärkeitä eleitä, kuten isälleni. Äiti ei ole ollut kovin taitava näissä asioissa myöskään. Ja isä on joutunut huomauttelemaan.
No toivottavasti osuu nainen edes vastaan joka ei hyväksi käytä hövelyyttäsi. ☺️Vendela83 kirjoitti:
Toiset kaipaa enemmän menttaalipuolen läheisyyttä kuin kosketusta. Monesti tämä juttu on mitä toinen ei ymmärrä. Toiselle voi riittää just se kun sä oot siinä vieressä ja kyselee miten päivä on mennyt yms. Toinen voi sitten samalla kipuilla ettei toinen välitä kun ei kosketa. Se on tämä ihmisten erilliset halut ja tarpeet.
Tämä. 👍👍
JasuM kirjoitti:
Pyysin jopa illalla nukkumaan käydessä, että hän halaa mua aamulla ennen kun lähtee töihin. Vaikka tuntui ikävältä pyytää, mielummin sen älyisi pyytämättäkin. Mutta halasi hän ja tuntui hyvältä, että huomioi pyyntöni.
Huuh, joo, kuin elokuvasta Arjen viemää... Tunnistan kyllä, ikävästi myös itseni, vaikka meillä kuoli vähän molemmin puolin nuo oma-aloitteiset eleet, miksei sinällään siis rutiinitkin. Oikeastaan nyt kun mietin, niin minä pumpuliposki niiden loppumisesta nostin kissan pöydälle, olkoonkin että erossa sain kuulla että muutakin olisi pitänyt tehdä.
Ne vaan on uskomattoman tärkeitä, aika pienet asiat arkielämässä mitkä ovat se liima. Olen viimeiset parikymmentä vuotta töissä koittanut opettaa uusia kavereita sanomalla, että "hoida ne pienet asiat, niin isot hoituvat melkein itsestään". Pitää visusti paikkansa, mutta se kyllä itse asiassa pätee melkeinpä paremmin parisuhteeseen...Vendela83 kirjoitti:
Toiset kaipaa enemmän menttaalipuolen läheisyyttä kuin kosketusta. Monesti tämä juttu on mitä toinen ei ymmärrä. Toiselle voi riittää just se kun sä oot siinä vieressä ja kyselee miten päivä on mennyt yms. Toinen voi sitten samalla kipuilla ettei toinen välitä kun ei kosketa. Se on tämä ihmisten erilliset halut ja tarpeet.
Kyllä vain. Olen itse enemmän ihminen, jolle riittää, että toinen on paikalla ja läsnä, keskustelee kun puhuttaa, mutta vastaa myös kosketukseen jos koskettaa, osaa itsekin puhuttaa tai koskettaa, jos kaipaa suoraa kontaktia pelkän paikalla/läsnäolon lisäksi. En vain itse ole oppinut vielä siihen, että köhnätään aina kylki kyljessä, tosin tilapäisesti se kyllä onnistuu ja osaan puhua asiasta, mutta opeteltavaa vielä riittää.
randombypasser kirjoitti:
Huuh, joo, kuin elokuvasta Arjen viemää... Tunnistan kyllä, ikävästi myös itseni, vaikka meillä kuoli vähän molemmin puolin nuo oma-aloitteiset eleet, miksei sinällään siis rutiinitkin. Oikeastaan nyt kun mietin, niin minä pumpuliposki niiden loppumisesta nostin kissan pöydälle, olkoonkin että erossa sain kuulla että muutakin olisi pitänyt tehdä.
Ne vaan on uskomattoman tärkeitä, aika pienet asiat arkielämässä mitkä ovat se liima. Olen viimeiset parikymmentä vuotta töissä koittanut opettaa uusia kavereita sanomalla, että "hoida ne pienet asiat, niin isot hoituvat melkein itsestään". Pitää visusti paikkansa, mutta se kyllä itse asiassa pätee melkeinpä paremmin parisuhteeseen...Kyllä ne eleet vähissä on välillä jo minunkin puolelta ollut, mutta minä olen varmaan itsepäisempi enkä halua luovuttaa niin helpolla. Tyytyä vaan, että kaikki loppuu. Ei perkele lopu, jos mitenkään voin asiaan vaikuttaa. Vielä kun uskon, että kannattaa vaikuttaa.
Yksipuolistahan se on, mutta kestän jos tilanne vielä muuttuu molemmin puolin läheisemmäksi.
On se suakin sitten vaivannut, kun oot saanut sanotuksi. Puhuminen on tosi tärkeetä, mielummin ajoissa.
Juu, kyllä asioihin kannattaa panostaa, jos haluaa että ne toimii itsellekin päin. 😊👍JasuM kirjoitti:
Okei, no mutta osaat edes avustettuna. Sekin on parempi, kun ei mitenkään mee jakeluun. 😛
Ne on just niitä tärkeimpiä eleitä, mitkä ylläpitää tunnetta siitä, että mua rakastetaan. Ja ne voi olla miehille yhtälailla tärkeitä eleitä, kuten isälleni. Äiti ei ole ollut kovin taitava näissä asioissa myöskään. Ja isä on joutunut huomauttelemaan.
No toivottavasti osuu nainen edes vastaan joka ei hyväksi käytä hövelyyttäsi. ☺️Joo, hidas olen, mutta kärsivällisyydellä saa asioita taottua kalloon 😆
Mulle tärkeämpiä eleitä on tavoitteellinen yhdessä tekeminen. Siis ihan vaikka se, että yksi hakkaa halkoja ja toinen pinkkaa niitä liiteriin, sen kaltainen yhdessä tekeminen. Sienimettälle yhdessä lähteminen on parhaita, kun ensin ravataan hulluna puskissa, sitten himassa ruvetaan perkamaan saalista ja lopuksi laitellaan eri sienet eri tavoin säilöntään. Mutta kaikki yhdessä ja säilönnän mielessä tulevaisuutta rakentaen ❤
Ei kai enää, enköhän ole jo riittävästi oppinut kiltteydesä ja kiltteydestä. Toisesta en luovu ja toisen kanssa saa olla tarkkana 😊randombypasser kirjoitti:
Kyllä vain. Olen itse enemmän ihminen, jolle riittää, että toinen on paikalla ja läsnä, keskustelee kun puhuttaa, mutta vastaa myös kosketukseen jos koskettaa, osaa itsekin puhuttaa tai koskettaa, jos kaipaa suoraa kontaktia pelkän paikalla/läsnäolon lisäksi. En vain itse ole oppinut vielä siihen, että köhnätään aina kylki kyljessä, tosin tilapäisesti se kyllä onnistuu ja osaan puhua asiasta, mutta opeteltavaa vielä riittää.
Mulla ainakin opeteltavaa riittää loppu elämäksi. Ehkä osaa paremmin kirjoittaa tunteista kuin puhua. Runot on mun pakokeino jos en osaa muutoin asiaani ilmaista. Olen ihan opetellut viime vuosina juuri tuon tunteista puhumisen ja asioiden nostamisen esille. Se ois niin helppoa olla hiljaa ja pullottaa mieleen kaikki asiat. Tai perääntyä paikalta kun huomaa että nyt tulee jotain kovempaa tekstiä. Tällaisia asioita on vain ollu pakko oppia kantapään kautta. Pitää puolensa ja esittää oma kanta. Monia muitakin asioita olen oppinut just pahemman kautta, mutta jotkut vissiin menee ekana pylly edellä puuhun..... Jospa joskus oppisin senkin ettei tarvis niin tehdä. Eli opeteltavaa riittää.
JasuM kirjoitti:
Kyllä ne eleet vähissä on välillä jo minunkin puolelta ollut, mutta minä olen varmaan itsepäisempi enkä halua luovuttaa niin helpolla. Tyytyä vaan, että kaikki loppuu. Ei perkele lopu, jos mitenkään voin asiaan vaikuttaa. Vielä kun uskon, että kannattaa vaikuttaa.
Yksipuolistahan se on, mutta kestän jos tilanne vielä muuttuu molemmin puolin läheisemmäksi.
On se suakin sitten vaivannut, kun oot saanut sanotuksi. Puhuminen on tosi tärkeetä, mielummin ajoissa.
Juu, kyllä asioihin kannattaa panostaa, jos haluaa että ne toimii itsellekin päin. 😊👍Annapa mulle puolisosi numero, niin kilautan ja kerron kuinka suhde kuolee, jos ukkelikin ei osallistu sen ylläpitoon. Kun minä tiedän hyvin, nyt, missä meni metsään, olkoonkin että toinen osapuoli jätti omilta osiltaan joitain asioita hoitamatta, mutta se ei ole minun vastuullani.
Ei sitä voi yksipuolisena pitkään elää, siinä hommassa katkeroituu ja kohta aamukahvitkin juodaan kumpikin oman ikkunan läpi maisemia tuijottaen, sivusuulla kauppalistaa puiden.randombypasser kirjoitti:
Annapa mulle puolisosi numero, niin kilautan ja kerron kuinka suhde kuolee, jos ukkelikin ei osallistu sen ylläpitoon. Kun minä tiedän hyvin, nyt, missä meni metsään, olkoonkin että toinen osapuoli jätti omilta osiltaan joitain asioita hoitamatta, mutta se ei ole minun vastuullani.
Ei sitä voi yksipuolisena pitkään elää, siinä hommassa katkeroituu ja kohta aamukahvitkin juodaan kumpikin oman ikkunan läpi maisemia tuijottaen, sivusuulla kauppalistaa puiden.Heh, ehken anna. Hän suuttuis. 😅
Voihan olla, että se erokin on joskus vielä väistämätön meidänkin kohdalla. Mutta rehellisesti voin todeta, että yritin minkä osasin.
Niin kyllä niistä suhteistaan kannattaa ottaa opiksi. Miettiä mikä oli ongelmien ydin. Ja kuitenkin uusi suhde ja uudet ongelmat taas. 😆Vendela83 kirjoitti:
Mulla ainakin opeteltavaa riittää loppu elämäksi. Ehkä osaa paremmin kirjoittaa tunteista kuin puhua. Runot on mun pakokeino jos en osaa muutoin asiaani ilmaista. Olen ihan opetellut viime vuosina juuri tuon tunteista puhumisen ja asioiden nostamisen esille. Se ois niin helppoa olla hiljaa ja pullottaa mieleen kaikki asiat. Tai perääntyä paikalta kun huomaa että nyt tulee jotain kovempaa tekstiä. Tällaisia asioita on vain ollu pakko oppia kantapään kautta. Pitää puolensa ja esittää oma kanta. Monia muitakin asioita olen oppinut just pahemman kautta, mutta jotkut vissiin menee ekana pylly edellä puuhun..... Jospa joskus oppisin senkin ettei tarvis niin tehdä. Eli opeteltavaa riittää.
Opeteltavaa todella riittää, koko iäksi ja ehkä ylikin, mistäpä tuota tietää...
Kirjoittaminen on hyvä tapa sekä avata asioita itselleen, että viestiä toiselle, jos toinen vain on vastaanottavainen, myös lukemalla. Itse en niinkään osaa kirjoittaa, kuin jaaritella niitä auki, puhe rönsyilee, vaikka asian yhteydessä pääosin pysytäänkin.
Aika helpostihan tuota asioita pitää sisällään arjessa, itse ainakin pidän, kun ei haluttaisi rauhaisaa hetkeä rikkoa puhumalla hankalammista asioista. Mutta se kyllä kostautuu, kostautuikin, vaaikka siitä jotain sittemmin opinkin.
Kovemman kautta oppiminen kuuluu elämään ja on sinällään tehokkain tapa oppia jotain perusteellisesti. Jos kysytään, niin mielelläni välttyisin siltä, mutta toisaalta rehellisyyden nimissä olen sillä tavoin oppinut kauneimmat ja tehokkaimmat läksyni, vaikka kipeää ehkä tekikin. Siksi on paha sanoa, millä taovin mieluiten oppisin seuraavat läksyt...randombypasser kirjoitti:
Joo, hidas olen, mutta kärsivällisyydellä saa asioita taottua kalloon 😆
Mulle tärkeämpiä eleitä on tavoitteellinen yhdessä tekeminen. Siis ihan vaikka se, että yksi hakkaa halkoja ja toinen pinkkaa niitä liiteriin, sen kaltainen yhdessä tekeminen. Sienimettälle yhdessä lähteminen on parhaita, kun ensin ravataan hulluna puskissa, sitten himassa ruvetaan perkamaan saalista ja lopuksi laitellaan eri sienet eri tavoin säilöntään. Mutta kaikki yhdessä ja säilönnän mielessä tulevaisuutta rakentaen ❤
Ei kai enää, enköhän ole jo riittävästi oppinut kiltteydesä ja kiltteydestä. Toisesta en luovu ja toisen kanssa saa olla tarkkana 😊"Mulle tärkeämpiä eleitä on tavoitteellinen yhdessä tekeminen. Siis ihan vaikka se, että yksi hakkaa halkoja ja toinen pinkkaa niitä liiteriin, sen kaltainen yhdessä tekeminen. Sienimettälle yhdessä lähteminen on parhaita, kun ensin ravataan hulluna puskissa, sitten himassa ruvetaan perkamaan saalista ja lopuksi laitellaan eri sienet eri tavoin säilöntään. Mutta kaikki yhdessä ja säilönnän mielessä tulevaisuutta rakentaen ❤"
-Ihan samoin minäkin ajattelen just yhdessä tekemisestä. Juuri noin.
Muista olla tuhmakin. 😛JasuM kirjoitti:
Heh, ehken anna. Hän suuttuis. 😅
Voihan olla, että se erokin on joskus vielä väistämätön meidänkin kohdalla. Mutta rehellisesti voin todeta, että yritin minkä osasin.
Niin kyllä niistä suhteistaan kannattaa ottaa opiksi. Miettiä mikä oli ongelmien ydin. Ja kuitenkin uusi suhde ja uudet ongelmat taas. 😆Ei se mitään suutu, kun ehdin avata suutani pari minuuttia. Tai no ei suutu ainakaan sulle, sanotaan vaikka niin 😁
Niin, voihan se olla erokin, mistäpä tuota tietää. Ja kuten totesit, riittää kun itse tekee parhaansa, enempää ei voi, ei etenkään toisen puolesta.
On hyvä miettiä, kun usein ne ongelmat seuraavassa suhteessa on aika samanlaisia kuin ennenkin. Ellei muuten, niin siksi, että itse valitsee sen uuden kumppaninsa (valkkaa aina tietynlaisia tiedostamattaan) ja on itse toisena osapuolena suhteessa (tuo omat kasvupaikkansa seuraavaan suhteeseen). Karkuun ei pääse, siksi ihmissuhteita sanotaankin kasvusuhteiksi ✌randombypasser kirjoitti:
Ei se mitään suutu, kun ehdin avata suutani pari minuuttia. Tai no ei suutu ainakaan sulle, sanotaan vaikka niin 😁
Niin, voihan se olla erokin, mistäpä tuota tietää. Ja kuten totesit, riittää kun itse tekee parhaansa, enempää ei voi, ei etenkään toisen puolesta.
On hyvä miettiä, kun usein ne ongelmat seuraavassa suhteessa on aika samanlaisia kuin ennenkin. Ellei muuten, niin siksi, että itse valitsee sen uuden kumppaninsa (valkkaa aina tietynlaisia tiedostamattaan) ja on itse toisena osapuolena suhteessa (tuo omat kasvupaikkansa seuraavaan suhteeseen). Karkuun ei pääse, siksi ihmissuhteita sanotaankin kasvusuhteiksi ✌Lyö luurin korvaasi. 😂
Tekee mullekin niin jos ei jaksa kuunnella.
Lasten takia ero on minua ahdistava ajatus. Heille se pahin tilanne, kun molemmissa vanhemmissa niin kiinni. Isompina ehkä, itsenäistyneet ja eriytyneet sen verran, että vaikka sattuu kykenee ymmärtämään, jos vanhemmat eroaa.
Näinhän se on. 👍JasuM kirjoitti:
"Mulle tärkeämpiä eleitä on tavoitteellinen yhdessä tekeminen. Siis ihan vaikka se, että yksi hakkaa halkoja ja toinen pinkkaa niitä liiteriin, sen kaltainen yhdessä tekeminen. Sienimettälle yhdessä lähteminen on parhaita, kun ensin ravataan hulluna puskissa, sitten himassa ruvetaan perkamaan saalista ja lopuksi laitellaan eri sienet eri tavoin säilöntään. Mutta kaikki yhdessä ja säilönnän mielessä tulevaisuutta rakentaen ❤"
-Ihan samoin minäkin ajattelen just yhdessä tekemisestä. Juuri noin.
Muista olla tuhmakin. 😛Sienimettällä kyykkiessä on helppo olla hiukan tuhma, ohikulkeissa, samoi puuhommissa 😛
JasuM kirjoitti:
Lyö luurin korvaasi. 😂
Tekee mullekin niin jos ei jaksa kuunnella.
Lasten takia ero on minua ahdistava ajatus. Heille se pahin tilanne, kun molemmissa vanhemmissa niin kiinni. Isompina ehkä, itsenäistyneet ja eriytyneet sen verran, että vaikka sattuu kykenee ymmärtämään, jos vanhemmat eroaa.
Näinhän se on. 👍"Lyö luurin korvaasi. 😂"
Ihan asiallinen valinta, en voi väittää vastaan 🤣
No toivotaan ettei erolle asti mene, ainakaan ennen kuin mukulat on isompia ❤randombypasser kirjoitti:
Sienimettällä kyykkiessä on helppo olla hiukan tuhma, ohikulkeissa, samoi puuhommissa 😛
Hmoh. Leikin etten ymmärtänyt mittään. 🙄
randombypasser kirjoitti:
"Lyö luurin korvaasi. 😂"
Ihan asiallinen valinta, en voi väittää vastaan 🤣
No toivotaan ettei erolle asti mene, ainakaan ennen kuin mukulat on isompia ❤Joo. Toivotaan, mielummin ei sittenkään vielä kun ovat aikuisia. Mä saatan kuulostaa hölmöltä, mutta toivon aina että suhteet kestäis ryteiköt ja rämeikötkin. Sillä periaatteella solmin suhteeni, että vakavissaan, ei pilanpäin. 🥴
JasuM kirjoitti:
Hmoh. Leikin etten ymmärtänyt mittään. 🙄
Täh? 😛
Meinasin vaan, että kun emäntä pätkii puita ja minä pinkaan niitä kumarassa syliin, niin voihan se joskus jalkovälistä näyttää... Joo 🤣JasuM kirjoitti:
Joo. Toivotaan, mielummin ei sittenkään vielä kun ovat aikuisia. Mä saatan kuulostaa hölmöltä, mutta toivon aina että suhteet kestäis ryteiköt ja rämeikötkin. Sillä periaatteella solmin suhteeni, että vakavissaan, ei pilanpäin. 🥴
Ymmärrän hyvin, ittellä aina ollut sama mentaliteetti, mutta vielä ei ole onnistunut, jotain on tullut sössitty, kun ryteikköjä tai rämeikköjä suhde ei sitten kuitenkaan kestänyt.
- Anonyymi
Nuorena naisten kiinnostus lopahti yhtäkkiä kuin seinään koska löysivät paremman miehen. Sitten parin viikon päästä nainen aneli minua takas koska se parempi mies oli väkivaltainen. Onhan se pettymys kun hyvästä suhteesta nainen lähtee tuosta vaan pois ja sitten itkee takas. Minua ei sitten enää kiinnosta.
Sehän oli sille neitokaiselle vain opetus,että ei se "parempi" ole aina siltä miltä näyttää. Mutta sinä myös sait jotain tästä. Näit kuinka lojaali toinen oikeasti on sulle jos ensimmäisen pojan kanssa lähtee säätämään. Ei kukaan lähde toisen matkaan jos oikeasti rakastaa.
- Anonyymi
Sellainen olisi iso pettymys, jos ensin uskoisi johonkin, mikä ei ole totta ja sitten tajuaisi uskonsa vääräksi.
- Anonyymi
Jos ja kun muuttaa itseään liiton aikana erilaiseen suuntaan kuin mitä oli suhteen alussa,onhan se sitten ihan odotettavissakin että se muutos aiheuttaa myös kumppanissa ja keskinäisessä käytöksessä muutosta. Sinä et enää ehkä ole sellainen mitä hän romanttisessa ja läheisyysmielessä haluaisi sinun olevan.
-harmiseikirj-- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Voiko hiusmalli ja vaatteiden kuosi vaikuttaa niin paljon, kun muuten olen entiselläni?
Etköhän sä ole muuttanut paljon muutakin, käsittääkseni identiteetti, ainakin se mitä kumppanisi on uskonut sen olevan, on mennyt melkolailla uusiksi. Voihan se kyllä olla niinkin että vaikka et olisi muuttanut mitään hän olisi silti muuttunut vähemmän huomioivaksi, taitaa useimmille pareille käydä niin ajan kanssa että ei se mitenkään poikkeuksellista ole. Kumppania vaihtamalla varmaan taas vähän aikaa menisi mukavasti mutta sekin suhde voisi olla sitten vastaavanlainen kuin nykyinen muutaman vuoden päästä niin että kannattaako sekään? osta halityyny, se ei ainakaan muutu ja antaa mitä lupaa.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Etköhän sä ole muuttanut paljon muutakin, käsittääkseni identiteetti, ainakin se mitä kumppanisi on uskonut sen olevan, on mennyt melkolailla uusiksi. Voihan se kyllä olla niinkin että vaikka et olisi muuttanut mitään hän olisi silti muuttunut vähemmän huomioivaksi, taitaa useimmille pareille käydä niin ajan kanssa että ei se mitenkään poikkeuksellista ole. Kumppania vaihtamalla varmaan taas vähän aikaa menisi mukavasti mutta sekin suhde voisi olla sitten vastaavanlainen kuin nykyinen muutaman vuoden päästä niin että kannattaako sekään? osta halityyny, se ei ainakaan muutu ja antaa mitä lupaa.
-harmiseikirj-Tähän nyt vielä ennen kun suljen silmäni unille, että en ole muuttanut identiteettiäni. Se mitä olen tehnyt sanonut ääneen miten itseni koen. Ja hänelle ne ei ole järkytys, ei hän itsekkään ole mikään perinteinen mies.
Sukupuoli-identiteetti tuntuu olevan hänelle ok. Yllätys ehkä oli pikemminkin se etten ole hetero. Se voi olla, että kolahti ikävästi ensialkuun. Ainakin vähän ärtymystä aiheutti.
Mutta tämäkin asia tuli esiin vasta vuosi sen jälkeen, kun etääntyminen jo oli alkanut eli ei ne näistä johdu. Jostain muusta.
Joo, voisipa tyyny korvata ihmisen. Ei voi. Hyvät yöt.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Tähän nyt vielä ennen kun suljen silmäni unille, että en ole muuttanut identiteettiäni. Se mitä olen tehnyt sanonut ääneen miten itseni koen. Ja hänelle ne ei ole järkytys, ei hän itsekkään ole mikään perinteinen mies.
Sukupuoli-identiteetti tuntuu olevan hänelle ok. Yllätys ehkä oli pikemminkin se etten ole hetero. Se voi olla, että kolahti ikävästi ensialkuun. Ainakin vähän ärtymystä aiheutti.
Mutta tämäkin asia tuli esiin vasta vuosi sen jälkeen, kun etääntyminen jo oli alkanut eli ei ne näistä johdu. Jostain muusta.
Joo, voisipa tyyny korvata ihmisen. Ei voi. Hyvät yöt.Olet niin viisas, voit selittää mitä miehesi tuntee tai on tuntenut.
Harvinainen taito, monet tunnustavat omat puutteellisuutensa ja antavat arvon myös toisten ihmisten puutteellisuuksille. Kun leipäkään ei maistu enää leivältä, se ei aina ole leivän vikaa. Anonyymi kirjoitti:
Olet niin viisas, voit selittää mitä miehesi tuntee tai on tuntenut.
Harvinainen taito, monet tunnustavat omat puutteellisuutensa ja antavat arvon myös toisten ihmisten puutteellisuuksille. Kun leipäkään ei maistu enää leivältä, se ei aina ole leivän vikaa.Niin, ei hän mulle täysin tuntematon ole. Viisauteen se tuskin liittyy, että osan kumppanistaan tuntee ja tietää mitä ajattelee.
Ihan ventovieraaksi tuskin 12 vuodessa jää, vaikkei täysin tunnekkaan.
Turha vittuilla siinä.
- Anonyymi
Parisuhde on minusta yleisesti liian oletettu suhde.
Työsuhteetkin osataan paremmin rajata. Kertoa oikein paperilla, miten mikäkin menee. Parisuhteessa kumpikin lähtökohtaisesti vaan olettaa, että se toinen tajuaa ja ymmärtää jokaisen liikkeen.
Niin minäkin, niin saavana kuin antavana osapuolena.
Vaikka kaikki miltei tajuaa, ettei parisuhteet ole helppoja ja vaativat komnunikaatiota, myönnytyksiä, vaatimuksia, rajanvetoja ja niiden hyväksymistä, usein se lapsenmielinen heittäytyminen tapahtuu ja ihmisestä tulee vapaamatkustaja...
Suhteesta muodostuu kahden ihmisen turhautumien mäen alasvierivä lumipallo. Eri puolilla mäkeä. Se mitä itse haluaa toiselta, pyötähtää toisen ympärille vaatimukselle ilman vastetta ja toisen pyyntö, halu taas kietoutuu toisen päälle vaatimuksena kiihdyttäen vauhtia erisuuntiin..
Enää ei haittaa se eroaminrn vaan se kertynyt massa päällä kun vauhti mäkeä alas kiihtyy.
Kumpiko tulee ja poistaa ympärille kertyneen vaatimuksen ja kuka taas vastaa pyyntöön, että toinen ei näkisi toisen pyyntöjä vaatimuksena?
Usein kuuluu pyörivän pallon sisältä vihainen tokaisu.. "No en minä ainakaan!!"
On tässä jo pyöritty tarpeels pitkän sikaa tuon takia..- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Palloista kun on kyse, pyörimistä ei voi estää.
Tässä laulussa on paljon totuuksia, niitä ei voi vähätellä.
https://www.youtube.com/watch?v=AcAiasm3ooM
AV Anonyymi kirjoitti:
Tässä laulussa on paljon totuuksia, niitä ei voi vähätellä.
https://www.youtube.com/watch?v=AcAiasm3ooM
AVPitääpä kuunnella, kun pääsen kotio.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Pitääpä kuunnella, kun pääsen kotio.
Itse pidän kohdasta " I`m sorry for blaming you for everything i just couldn`t do" ja siitä seuraakin se ongelman ydin " i hurt myself by hurting you".
Näin se oikeassakin elämässä menee, me kun peilaamme tahtomattamme omia puutteellisuuksiamme toisen syyksi? Syntyy kierre, ikiliikkuja. Toisen ihmisen muuttaminen lähtee muutoksesta itsessämme. Haluathan sinäkin kumppanin muuttuvan joka johtaisi sinun käyttäytymisen muuttumiseen ja tyytyväisyyteen? Ongelma taitaa olla yleensä vain siinä ettei kumpikaan halua muuttua itse, odottaa sitä vain vastapuolelta.
AV JasuM kirjoitti:
Pitääpä kuunnella, kun pääsen kotio.
Kuis ollakkaan blame sana taas siellä. 😂
En yhtään yllättynyt. Ihan sama syytellään ketä vaan, mutta aiheesta silloin kun ymmärrys jää vajaaksi tuppisuun vuoksi. Jokainen tajuaa, että puhumatta tuskin kukaan ymmärtää ketään oikein ja konfliktit jää selvittämättä.
Sen sijaan, että uhriutuu vois opetella vaikka puhumaan. 😁
Tää on parempi biisi munsta.
https://youtu.be/59m-keqLYBA
Laulun nimikin..- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Kuis ollakkaan blame sana taas siellä. 😂
En yhtään yllättynyt. Ihan sama syytellään ketä vaan, mutta aiheesta silloin kun ymmärrys jää vajaaksi tuppisuun vuoksi. Jokainen tajuaa, että puhumatta tuskin kukaan ymmärtää ketään oikein ja konfliktit jää selvittämättä.
Sen sijaan, että uhriutuu vois opetella vaikka puhumaan. 😁
Tää on parempi biisi munsta.
https://youtu.be/59m-keqLYBA
Laulun nimikin..Vastauksesi vain vahvistaa käsitystäni teidän ongelmasta koska puhutattomuuden juurisyy voi olla sinussa? On siis helppoa syyttää vastapuolta, tie omaan sisimpään voi olla liian vaikea ja siihen voi joskus tarvita ammattilaisten apua. Ihminen joka syyttää toisia oman elämänsä ongelmista ei ole löytänyt vielä itseään.
AV Anonyymi kirjoitti:
Vastauksesi vain vahvistaa käsitystäni teidän ongelmasta koska puhutattomuuden juurisyy voi olla sinussa? On siis helppoa syyttää vastapuolta, tie omaan sisimpään voi olla liian vaikea ja siihen voi joskus tarvita ammattilaisten apua. Ihminen joka syyttää toisia oman elämänsä ongelmista ei ole löytänyt vielä itseään.
AVToki se voi olla minussa, mutta sittenkään sekään asia ei puhumatta selviä.
Pitää vaan oppia puhumaan. Ei ole oikotietä onneen. Ammattilaisia mun puoliso nyt vähiten suostuu näkemään. Tiedän hänen asenteen kaikkia lanttumaakareita kohtaan olevan negatiivinen, jos hän on mitenkään kohteena.JasuM kirjoitti:
Toki se voi olla minussa, mutta sittenkään sekään asia ei puhumatta selviä.
Pitää vaan oppia puhumaan. Ei ole oikotietä onneen. Ammattilaisia mun puoliso nyt vähiten suostuu näkemään. Tiedän hänen asenteen kaikkia lanttumaakareita kohtaan olevan negatiivinen, jos hän on mitenkään kohteena.Usein muissa asiayhteyksissä puolisoni on sanonut ettei viitsi puhua ihmisten kanssa, kun kukaan ei ymmärrä mitään. Kaikki on ihan sekaisin eikä huvita puhua kenenkään kanssa, vääntää ratakiskosta.
Ei hän ole koskaan kokenut, että joku häntä erityisen hyvin ymmärtäisi. Hän on hyvin omanlaisella tavalla ajatteleva. Ei ollenkaan supliikki ja kauppamies tyyppinen lörpöttäjä.JasuM kirjoitti:
Usein muissa asiayhteyksissä puolisoni on sanonut ettei viitsi puhua ihmisten kanssa, kun kukaan ei ymmärrä mitään. Kaikki on ihan sekaisin eikä huvita puhua kenenkään kanssa, vääntää ratakiskosta.
Ei hän ole koskaan kokenut, että joku häntä erityisen hyvin ymmärtäisi. Hän on hyvin omanlaisella tavalla ajatteleva. Ei ollenkaan supliikki ja kauppamies tyyppinen lörpöttäjä.Eräänlainen ätmi joka ahdistuu tyhmistä ihmisistä. Jopa siis minusta aika ajoin.
JasuM kirjoitti:
Eräänlainen ätmi joka ahdistuu tyhmistä ihmisistä. Jopa siis minusta aika ajoin.
Ehkä Gentsu tyyppinen omituinen saattaa saada häneen kontaktin. Hiukan samansorttinen filosohvi ja pikkasen itseään fiksumpana pitävä kun on hänkin.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Toki se voi olla minussa, mutta sittenkään sekään asia ei puhumatta selviä.
Pitää vaan oppia puhumaan. Ei ole oikotietä onneen. Ammattilaisia mun puoliso nyt vähiten suostuu näkemään. Tiedän hänen asenteen kaikkia lanttumaakareita kohtaan olevan negatiivinen, jos hän on mitenkään kohteena.Voit tehdä sen myös itse puolisosi puolesta. Mene juttelemaan ammattilaiselle ongelmastanne ja hän voi kertoa mielenkiintoisen lähtökohdan tielle miehesi muuttamisessa. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, alussa puhui mutta nyt ei? Yhteinen elämänne on tuottanut sen lukon, teidän elämä ei muutu koska olette poteroissanne. Tyydy nykyhetkeen tai etsi muutosta syyttämättä puolisoa. Eheytyminen lienee se oikea sana, miehesi on nyt henkisesti rikki. Voi johtua monesta eri syystä joten turha häntä on tilanteessa syyttää. Ymmärrä ja eheytä jos olet se fiksumpi.
AV Anonyymi kirjoitti:
Voit tehdä sen myös itse puolisosi puolesta. Mene juttelemaan ammattilaiselle ongelmastanne ja hän voi kertoa mielenkiintoisen lähtökohdan tielle miehesi muuttamisessa. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, alussa puhui mutta nyt ei? Yhteinen elämänne on tuottanut sen lukon, teidän elämä ei muutu koska olette poteroissanne. Tyydy nykyhetkeen tai etsi muutosta syyttämättä puolisoa. Eheytyminen lienee se oikea sana, miehesi on nyt henkisesti rikki. Voi johtua monesta eri syystä joten turha häntä on tilanteessa syyttää. Ymmärrä ja eheytä jos olet se fiksumpi.
AVEn mä mene lanttumaakarille puhumaan minäkään. Mäkään en niin kauheesti luita siihen, että siellä ongelmat ratkee.
Niin mä yritän parhaani mukaan. Sääli jos se sulta jää huomaamatta, syyttelyyn tuijottaen.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voit tehdä sen myös itse puolisosi puolesta. Mene juttelemaan ammattilaiselle ongelmastanne ja hän voi kertoa mielenkiintoisen lähtökohdan tielle miehesi muuttamisessa. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, alussa puhui mutta nyt ei? Yhteinen elämänne on tuottanut sen lukon, teidän elämä ei muutu koska olette poteroissanne. Tyydy nykyhetkeen tai etsi muutosta syyttämättä puolisoa. Eheytyminen lienee se oikea sana, miehesi on nyt henkisesti rikki. Voi johtua monesta eri syystä joten turha häntä on tilanteessa syyttää. Ymmärrä ja eheytä jos olet se fiksumpi.
AVSinä puhut hyvää asiaa. Oikeasti ammattiauttajat näkevät puolueettomasti tilanteen ja monesti se voi ollakin ratkaisu aukaisemaan monet lukot. Mikähän siinä on että kynnys mennä sinne juttelemaan on vain niin iso.... Luodut olettamukset varmaan. Tosi on että ainoastaan itseään voi muuttaa ja silloin muuttuu myös ympäristökin.
Anonyymi kirjoitti:
Voit tehdä sen myös itse puolisosi puolesta. Mene juttelemaan ammattilaiselle ongelmastanne ja hän voi kertoa mielenkiintoisen lähtökohdan tielle miehesi muuttamisessa. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, alussa puhui mutta nyt ei? Yhteinen elämänne on tuottanut sen lukon, teidän elämä ei muutu koska olette poteroissanne. Tyydy nykyhetkeen tai etsi muutosta syyttämättä puolisoa. Eheytyminen lienee se oikea sana, miehesi on nyt henkisesti rikki. Voi johtua monesta eri syystä joten turha häntä on tilanteessa syyttää. Ymmärrä ja eheytä jos olet se fiksumpi.
AVEn tiedä, mutta mietin voiko olla, että korkean älykkyyden omaava mies, vähän sisäänpäin kääntyvä persoona, joka arvostaa vaihtuvia älykkäitä puheenaiheita, eikä jauhaa ja jankuttaa smalltalk tyyppisiä arkisia, on vaan ottanut itselleen liian älyttömän kumppanin? 😂
Ennen hän piti mua hurjan älykkäänä ja harvinaisena naisena sen suhteen, että kykenen yltämään hänen tasolleen monella tavalla älykkyydessä. Jopa sanoi että jollen olisi niin älykäs kun olen, en kiinnostaisi häntä. Liekö musta on sitten vaan tullut tyhmä ja kuten muut liian simppelejä juttuja puhuva puudute. 😆Anonyymi kirjoitti:
Sinä puhut hyvää asiaa. Oikeasti ammattiauttajat näkevät puolueettomasti tilanteen ja monesti se voi ollakin ratkaisu aukaisemaan monet lukot. Mikähän siinä on että kynnys mennä sinne juttelemaan on vain niin iso.... Luodut olettamukset varmaan. Tosi on että ainoastaan itseään voi muuttaa ja silloin muuttuu myös ympäristökin.
Eihän ammattiauttajia, jos kokee että pärjää ilmankin. Siinä se kynnys.
- Anonyymi
Tosissaan juteltujen haaveiden "unohtuminen"
asuinpaikkaa suunnitellessa.
Tosissaan tehtyjen tavoitteiden "unohtuminen"
laihdutettaessa, jokapäiväiiset makeiset ja sipsit palasivat takaisin kuvioon vajaassa kuukaudessa ja paino vain nousi entisestään.
Vapaa-aika kului sohvalla somea selatessa karkkeja syöden, tärkeämpää kuin ulkoilu.
Salikorttia maksettu joka kuukausi vuoden ajan, yhden kerran käynyt salilla vuoden aikana. Someversio: " käyn salilla, salikortti on".
Romanttista yhdessäoloa ei ollenkaan, vain virkamiesmäistä kylmyyttä.
Eron jälkeen: " tulee mukavia muistoja mieleen" vai mukavia, nainen ei siis ymmärtänyt missä meni pieleen.
Vinkki, älkää ryhtykö mihinkään uranaisen kanssa jolle työura on tärkein asia ellet sitten itse ole samanlainen kylmä ihminen.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskallanko vielä kaivata sinua?
Siitä on niin kauan aikaa. Harmi, kun kaikki meni niin kuin meni. Elämässä oli aika raskasta silloin, ja näen sen sinun439803T:ltä J-miehelle
Se kaunein jäi välillämme kokematta Sen olisin halunnut kokea. Miten olisit pitänyt mua hyvänä. Sen yhden kerran. Se oli332331Missä meetwursti on keksitty?
Tapasin hiljattain erikoisen rouvan Prisman leikkelehyllyjen välissä pälyilemässä. Kun tulin kohdalle, rouva alkoi raivo281884- 1361683
Miksi kirjoittelet sinkut-palstalla?
Olet sinkku? Kaipaat jutteluseuraa? Täällä on kivoja keskusteluja? Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä? Joku muu syy?1951204Miten se pihvi pitää oikeaoppisesti paistaa?
Törmäsin erikoiseen episodiin eräässä ABC-ravintolassa. Pysähdyin kahvikupilliselle ja kohta ravintolan toisesta nurkast101183- 711127
- 92962
- 82904
- 49885