Älkää dissatko yksin syöviä

Olen ihminen, joka ajattelee liikaa. Tiedostan, että tässä viestissä varmasti heijastuu ainoastaan minun negatiiviset tunteet itseäni ja ympäristöäni kohtaan ja varmasti teen 99% ajasta vääriä tulkintoja muiden tarkoitusperistä. Joten ota tämä teksti ennemmin itsereflektionani. Koko teksti syntyi muutenki siitä, että triggeröidyin Laura Honkasalon kirjan otsikosta "Pöytä yhdelle". En ole kirjaa lukenut. Ymmärrän, että kirjan teemana on yksinäisyys ja otsikon on tarkoitus metaforisesti johdattaa käsitellyn teeman äärelle.

No miksi triggeröidyin? Koska aika usein syön buffet-ravintolassa yksin. En koe, että se johtuisi täysin siitä, että olisin yksinäinen ihminen. Usein olen vain spontaanisti keksinyt lähteä syömään ulos yksin. Viihdyn ravintolassa sekä yksin että ystävien kanssa.

Mutta onko ravintolassa sitten niitä, jotka katsovat yksin syöjää vähän säälien? Onko yksin syöminen nyt taas jokin etikettiturhuus, josta sisäisesti koulukiusaajan tasolle jääneet voivat sitten keskenään pönkittää olematonta itsetuntoaan?

Minulla on sen verran hyvä itsetunto, että minulle yksinsyöminen ei ole koskaan ollut ongelma. Minun ei tarvitse hakea oikeutusta ja hyväksyntää ympäristöltäni. Minua eivät ulkoiset mielipiteet kiinnosta. Söin sitten yksin tai ystävän kanssa, minä tulen ravintolaan syömään vatsan täyteen enkä pönkittämään kiiltokuvaa muiden silmissä.

Ravintolakokemukseni toki rajoittuvat melkein kokonaan buffetteihin. Ehkä sellaisissa "perinteisissä" ravintoloissa (pöytiintarjoilu) tulee enemmän käytyä ystävien kanssa. Mutta en kyllä näkisi mitenkään nolona sitä, että sellaiseenkin menisin yksin. Tarjoilin tehtävänä ei ole arvostella asiakkaita, joten jos satut olemaan tarjoilija, joka on ajatellut yksin syövästä jotain tyyliin, että "voi raukkaa, eikö tuolla ole yhtään ystävää" niin mene itseesi. Et tiedä asiakkaasi taustoista mitään, joten älä oleta ja tee johtopäätöksiä. Mitä jos ihminen vaikka nauttii syödä omassa rauhassa? Jotkut nimittäin nauttivat. Älä pidä sitä outona, sinä et ole maailman napa.

Ja jos olet ravintolassa omassa kaveriporukassa katsonut muihin pöytiin ja tirskunut sille yksin syövälle, niin mene myös itseesi. Oma itsetuntosi ei kestäisi syödä yksin, joten olet vain kateellinen.

Noin, tuli taas kärkästä tekstiä. Se on mun tyylini, en ole vihamielinen. Haluan vain maailmaan lisää ymmärrystä siihen, että älkää vetäkö johtopäätöksiä kenestäkään hepposin perustein vain siksi, että joku on erilainen kuin se sinun oma kuplasi. Yksin syövä ihminen ei välttämättä ole elämässään oikeasti yksinäinen. Antakaa ihmisten olla erilaisia, jotta täällä olisi introverteillekin tilaa hengittää. Kaikki eivät nimittäin nauti sosiaalisuudesta.