Paha kuolemanpelko

Tunteet ovat ihmisen riesana hautaan saakka, ne täytyy vaan hyväksyä ja katoavat harrastuksien parissa.

Ihmisen keho on sielun temppeli. Pidä hyvä huoli itsestäsi, niin voit hyvin. Kuten edellinen mainitsi niin harrastukset ovat hyviä. Ne ylläpitävät myös kehosi hyvinvointia.
Sitten joskus 100 vuoden päästä kun aika lakkaa niin sielu on yhä ja jatkaa matkaansa.
Huolehdi siis itsestäsi ja pidä itseäsi hyvänä. Kokeile soittimia , maalausta/piirustusta jne jne.

Älä huoli nuori neito. Olet elämäsi keväässä ja on aivan normaalia miettiä elämää ja – kuolemaakin. Teet hienosti kun kysyt neuvoa. Usein sitä jää vangiksi omien pelkojen kuplaan. Ulkopuolelta, vieraaltakin taholta tuleva uusi ajatus tai näkökanta saattaa riittää puhkaisemaan sen kuplan ja pystyt ajattelemaan toisella tavalla. Toivoisin että uskaltaisit mainita vanhemmillesi peloistasi. ”Pelottaa joskus kuolema”, tai ”mitä jos menetän teidät”. Uskon että vanhempasi ottavat huolesi sydämensä asiaksi ja tekevät parhaansa jotta pelkosi poistuu.
Minulla oli Sinun iässäsi myös huolia. Koulussa luettiin bilsaa ja psykkaa ja sieltä avautui aivan uusia asioita pohdittavaksi. Mitä jos sairastun mieleltäni? Jos sydän pettää? Kerran olimme isän kanssa kävelyllä ja onnistuin saamaan suustani, noin ohimennen, että ”kun on lukenut noista sairauksista niin pelottaa että itse saa sellaisen”. Isän vastaus lopetti ne ajatukset siihen paikkaan. En enää muista sanasta sanaan, mutta se tilanne: kävelylenkki, isälle uskoutuminen – ja vastaus joka pyyhki kaiken huolen pois. Isän sanaan oli uskominen ja luottaminen.
Toinen pelko kohdistui fysiikkaani, minulla oli hermostunut pulssi. Olin kova jännittämään ja varsinkin iltaisin pelotti kuulostella sydämen muljahtelua. Koulun terveydenhoitajalle mainitsin asiasta kun sopivasti stetoskoopilla kuunteli, ja vastaus oli että ”et kuole”. Se riitti.
Paljon auttaa jos harrastaa jotain fyysistä, jolloin oma keho tulee tutuksi ja siihen oppii luottamaan. Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.

Sulla on helpompaa kun ajattelet muiden kuolemista .Ite oon pelännyt omaa kuolemaa 30 vuotta eli alkoi 15 vuotiana. En suosittele tätä pelkoa kellekkään. Jos en olis saanut 15 vuotiana yöllä paniikkikohtausta joka oli elämäni ensimmäinen ja pahin niin tuskin mulla olis tätä pelkoa. Ja jos olisin tiennyt että on panikkikohtaus niin ei olis tarvinnut lähteä keskellä yötä päivystykseen. Mä oon saanut tämän 30 vuoden aikana vain muutaman pahan paniikkikohtauksen mutta ei siihen tajunnan menetykseen tartte kuin se yhden erittäin pahan. Nämä pahat kohtaukset on tulleet silloin kun mun maha on ollut kipeä ja kipu säteillyt rintaan. Sen takia pyrin välttämään mahakipuja.Pari kertaa joutunut soittaa ambulanssin koska tajunnan lähtö ollut silloin todella lähellä.

Paras neuvo on että nauti elämästä ja tee asioita jotka tuottaa hyvän olon.

Mulla on ollut 21 vuotta lääkkeet unettomuuteen ja välillä olen silti herännyt miettii omaa kuolemaa vaikka ei ole tullut paniikkikohtausta.Päivisin en sinänsä mieti kuolemaa vaan illalla ja nukkumaan mennessä.

Aah ihana kuolema, silloin viimeistään tietoisuus lakkaa olemasta.

Kaikki olemme tänne jostain tulleet ja kaikki aikanaan palaamme takaisin sinne mistä tulimme. Mikä se paikka sitten ikinä lienekään.
Turha miettiä mysteeriä, koska se ei kuitenkaan selviä, ei sinulle eikä minulla eikä kenellekään muullekaan. Nauti hetkestä, carpe diem!

Kannattaa lukea Raamattua ja aloittaa Uudestatestamentistä, sieltä selviää mitä on elämä ja kuolema, kuka Hän on joka antaa ikuisen turvan elämässä ja kuolemassa.
Ihminen on kuolematon ja kannattaa huolehtia siitä että menee taivaaseen kuoleman jälkeen, siinä ei lapsikaste auta vaan pitää ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyö.

Ihmisen sielu on ikuinen.Eikä ihminen elä täällä maailmaa varten,vaan taivasta varten.Siksi olemme täällä että valitsemme hyvän ja pahanmaailman väliltä.eikä tuo päätös ole vaikea tehdä.On paljonkin asioita joita emme oikein ymmärrä,mutta eihän meidän tarvitsekaan ymmärtää kaikkia taivaanisän asioita,vaan luottaa Häneen että kyllä kaikki vielä järjestyy kun yrittää elää oikein. terv.pappa