Mitä sinun pitää saada välttämättä

Saaks yöllä nukkua

Anonyymi kirjoitti:

Saaks yöllä nukkua

Parivuoteessa riittää että tuhistaan nenät vastakkain.

Carl-Gustaf kirjoitti:

Parivuoteessa riittää että tuhistaan nenät vastakkain.

En pystyisi nukkumaan jos sängyssäni olisi toinen ihminen.

Aika vähällä tuut toimeen, mutta onhan se hyvä, ettei vaatimuslista ole puhelinluettelon mittainen :D

randombypasser kirjoitti:

Aika vähällä tuut toimeen, mutta onhan se hyvä, ettei vaatimuslista ole puhelinluettelon mittainen :D

No, saadakseen minulta seksiä, pitää miehen olla ensin rehellinen ja aito. Ne ovatkin sitten se vaatimuslista. Eli osaan minäkin olla vaativa.
En siis ihan vähään tyydy...

Pikku-pirpana kirjoitti:

No, saadakseen minulta seksiä, pitää miehen olla ensin rehellinen ja aito. Ne ovatkin sitten se vaatimuslista. Eli osaan minäkin olla vaativa.
En siis ihan vähään tyydy...

Lue lisää

Mmmmm, ei paha vaatimuslista edelleenkään, mutta ymmärrän hyvin miksi sanot osaavasi olla vaativakin 👍

randombypasser kirjoitti:

Mmmmm, ei paha vaatimuslista edelleenkään, mutta ymmärrän hyvin miksi sanot osaavasi olla vaativakin 👍

Aika harva oikeasti on rehellinen ja aito. Vaatii jo luonnetta. Sitä se vaativuus tarkoittaa minun kohdallani. Selkärangaton ei pysty itselleen selkärankaa kasvattamaan ja muutoinkin sitä on aika vaikeaa feikata kovin pitkään.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Aika harva oikeasti on rehellinen ja aito. Vaatii jo luonnetta. Sitä se vaativuus tarkoittaa minun kohdallani. Selkärangaton ei pysty itselleen selkärankaa kasvattamaan ja muutoinkin sitä on aika vaikeaa feikata kovin pitkään.

Lue lisää

Rehellinen ei ole vaikeaa, olla rehellinen itselleen on. Ja aitous tulee siitä, kun uskaltaa olla itselleen rehellinen. Ja se tosiaan vaatii luonnetta :)

randombypasser kirjoitti:

Rehellinen ei ole vaikeaa, olla rehellinen itselleen on. Ja aitous tulee siitä, kun uskaltaa olla itselleen rehellinen. Ja se tosiaan vaatii luonnetta :)

En ihan näkisi asiaa noin yksinkertaisesti, mutta vaikein rehellisyyden muoto on tosiaan olla itselleen rehellinen.

Toi kyllä pitänee paikkaansa että aitous tulee siitä, että on itselleen rehellinen. Sillä jos pystyy rehellisesti kohtaamaan itsensä, puutteineen ja vikoineen, on helppoa olla myöskin aito.

Toisaalta koko juttu aitoudesta on hölynpölyä.. jokainen meistä on oma itsensä ja sitä myöten aito. Se että on aito, on hyvin monitahoinen asia. Minä kai haen sellaisia ihmisiä, jotka ei häpeile tai esitä parempaa kuin on. Se lieneen minun käsitykseni aitoudesta. Kai.

Pikku-pirpana kirjoitti:

En ihan näkisi asiaa noin yksinkertaisesti, mutta vaikein rehellisyyden muoto on tosiaan olla itselleen rehellinen.

Toi kyllä pitänee paikkaansa että aitous tulee siitä, että on itselleen rehellinen. Sillä jos pystyy rehellisesti kohtaamaan itsensä, puutteineen ja vikoineen, on helppoa olla myöskin aito.

Toisaalta koko juttu aitoudesta on hölynpölyä.. jokainen meistä on oma itsensä ja sitä myöten aito. Se että on aito, on hyvin monitahoinen asia. Minä kai haen sellaisia ihmisiä, jotka ei häpeile tai esitä parempaa kuin on. Se lieneen minun käsitykseni aitoudesta. Kai.

Lue lisää

Aidot on aitoja. Monet esittää rooleja, eikä niistä kaikista ole helppo selvittää on rooli vai aitous. Monet osaavat esittää mukavaa aitoroolia kolmekin vuotta, ehkä pidempääkin. Se on hämmästyttävää miten ihminen muuttuu hetkessä, kun muutetaan saman katon alle.

Pikku-pirpana kirjoitti:

En ihan näkisi asiaa noin yksinkertaisesti, mutta vaikein rehellisyyden muoto on tosiaan olla itselleen rehellinen.

Toi kyllä pitänee paikkaansa että aitous tulee siitä, että on itselleen rehellinen. Sillä jos pystyy rehellisesti kohtaamaan itsensä, puutteineen ja vikoineen, on helppoa olla myöskin aito.

Toisaalta koko juttu aitoudesta on hölynpölyä.. jokainen meistä on oma itsensä ja sitä myöten aito. Se että on aito, on hyvin monitahoinen asia. Minä kai haen sellaisia ihmisiä, jotka ei häpeile tai esitä parempaa kuin on. Se lieneen minun käsitykseni aitoudesta. Kai.

Lue lisää

Niin, jos ei ole itselleen rehellinen, ei sitä voi olla muillekaan.

Ei höpötys aitoudesta ole hölynpölyä, on ihmisiä, jotka omista syistään johtuen eivät ole omia itsejään, aitoja, ja sillä voi olla paljonkin vaikutusta noiden ihmisten läheisten elämään.

randombypasser kirjoitti:

Niin, jos ei ole itselleen rehellinen, ei sitä voi olla muillekaan.

Ei höpötys aitoudesta ole hölynpölyä, on ihmisiä, jotka omista syistään johtuen eivät ole omia itsejään, aitoja, ja sillä voi olla paljonkin vaikutusta noiden ihmisten läheisten elämään.

Lue lisää

Niin.. on moninaisia syitä olla feikki. Itse olen syyllistynyt siihen tavallaan myös. Esitän itseni tyhmempänä kuin olenkaan ihan käytännön syistä.
Se palvelee minua ja tarkoitusperiäni. Tätä harrastan työelämässä. Henkilökohtaisessa elämässäni pyrin olemaan oma itseni, enkä tee myönnytyksiä juurikaan itsestäni. Inhoan epäaitoutta vaikka sitä löytyy minussakin.

Rehellinen itselleen. Haluaisin sanoa että olen, mutta valehtelisin. Sillä täysin rehellistä ihmistä ei olekaan. On vain asteita, ja rehellisesti voin myöntää, että rehellisyysasteeni on hyvä. Tavoitteenani olisi kiitettävä, mutta en tule sinne koskaan pääsemään. Kai.

Anonyymi kirjoitti:

Aidot on aitoja. Monet esittää rooleja, eikä niistä kaikista ole helppo selvittää on rooli vai aitous. Monet osaavat esittää mukavaa aitoroolia kolmekin vuotta, ehkä pidempääkin. Se on hämmästyttävää miten ihminen muuttuu hetkessä, kun muutetaan saman katon alle.

Lue lisää

No niin. Esittäminen on ihan p..rseestä. Se on valehtelemista. Syyllistyn toki siihen jossakin määrin itsekin. Kukapa ei?

Minulle pystyy feikkaamaan aika helposti, sillä olen kuin olenkin sinisilmäinen ihmisten suhteen. Mutta valheesta jää minulle kiinni, sillä minä pystyn muistamaan sanottuja asioita jopa vuosia. Minulla on erinomainen muisti. Kaikki valehtelevat, sekin on fakta.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. on moninaisia syitä olla feikki. Itse olen syyllistynyt siihen tavallaan myös. Esitän itseni tyhmempänä kuin olenkaan ihan käytännön syistä.
Se palvelee minua ja tarkoitusperiäni. Tätä harrastan työelämässä. Henkilökohtaisessa elämässäni pyrin olemaan oma itseni, enkä tee myönnytyksiä juurikaan itsestäni. Inhoan epäaitoutta vaikka sitä löytyy minussakin.

Rehellinen itselleen. Haluaisin sanoa että olen, mutta valehtelisin. Sillä täysin rehellistä ihmistä ei olekaan. On vain asteita, ja rehellisesti voin myöntää, että rehellisyysasteeni on hyvä. Tavoitteenani olisi kiitettävä, mutta en tule sinne koskaan pääsemään. Kai.

Lue lisää

"Esitän itseni tyhmempänä kuin olenkaan ihan käytännön syistä.
Se palvelee minua ja tarkoitusperiäni. Tätä harrastan työelämässä. "

Enpä tiedä, ei tuo ole feikkiyttä, vaan rooli, töihisi sopiva sellainen. Itselläni on vastaava, töissä siis, olla ylimaallinen asiantuntija tietyissä asioissa, mitä olenkin, mutta välillä on tarpeen myös muistaa näyttää se. Roolia yhtäkaikki, mieluummin vain hoitaisin hommani kaikessa hiljaisuudessa.

Olen ehkä samaa mieltä, ettei täysin rehellistä ihmistä olekaan. Epäilen, että onkin, useitakin, mutta eivät vain ihan joka hetki. Ja kun tuo hetki on kulunut, tiedostavat, että omista syistään johtuen äsken eivät olleet rehellisiä, aitoja, mutta sille on varmaan ollut syynsä.

Itse tiedän välillä olevani joiltain osin epärehellinen itselleni ja sitä on omalla tavallaan hauska seurata vierestä, miten huijaan itseäni ja vielä menen siihen lankaan, vaikka samalla tiedän sen olevan huijausta. Ihminen on kovin moniulotteinen otus ;)

randombypasser kirjoitti:

"Esitän itseni tyhmempänä kuin olenkaan ihan käytännön syistä.
Se palvelee minua ja tarkoitusperiäni. Tätä harrastan työelämässä. "

Enpä tiedä, ei tuo ole feikkiyttä, vaan rooli, töihisi sopiva sellainen. Itselläni on vastaava, töissä siis, olla ylimaallinen asiantuntija tietyissä asioissa, mitä olenkin, mutta välillä on tarpeen myös muistaa näyttää se. Roolia yhtäkaikki, mieluummin vain hoitaisin hommani kaikessa hiljaisuudessa.

Olen ehkä samaa mieltä, ettei täysin rehellistä ihmistä olekaan. Epäilen, että onkin, useitakin, mutta eivät vain ihan joka hetki. Ja kun tuo hetki on kulunut, tiedostavat, että omista syistään johtuen äsken eivät olleet rehellisiä, aitoja, mutta sille on varmaan ollut syynsä.

Itse tiedän välillä olevani joiltain osin epärehellinen itselleni ja sitä on omalla tavallaan hauska seurata vierestä, miten huijaan itseäni ja vielä menen siihen lankaan, vaikka samalla tiedän sen olevan huijausta. Ihminen on kovin moniulotteinen otus ;)

Lue lisää

Ihana! Huijaat itseäsi!

Niin monitahoisia olemme kaikki. Järkyimpiä on ne jotka eivät tiedosta valehtelevansa itselleen. Exä opetti muun muassa olemaan rehellinen itselleni. En osannut sitä ennen häntä. Tosin hän itse valehteli sujuvasti niin itselleen kuin muillekin. Joten kysymys kuuluu, jos valehtelee, mutta itse uskoo valheeseensa, niin onko se valehtelemista?

Mielestäni totuuden kertomatta jättäminenkin on valehtelemista. Tosin harrastan sitäkin jossakin määrin. Joskus on lohdullisempaa vaan tehdä niin.. valehdella. Koska niin on armollisempaa.

Tälläinen saitti on niin vapauttava, täällä en koe tarvetta valehdella ollenkaan. En näe logiikkaa siinä, että esittäisin tuiki tuntemattomille jotakin mitä en ole. Ketään ei kiinnosta kuka nimimerkkini takana on. Kaikki kilpistyy anonyymiteettiin. Ja se on hyvä.

randombypasser kirjoitti:

Niin, jos ei ole itselleen rehellinen, ei sitä voi olla muillekaan.

Ei höpötys aitoudesta ole hölynpölyä, on ihmisiä, jotka omista syistään johtuen eivät ole omia itsejään, aitoja, ja sillä voi olla paljonkin vaikutusta noiden ihmisten läheisten elämään.

Lue lisää

"Niin, jos ei ole itselleen rehellinen, ei sitä voi olla muillekaan". Tuon alleviivaan sataprosenttisesti. Itsetuntemuksen kautta lähdetään ja siinä ei olla välttämättä olla helläkätinen itsellekään.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ihana! Huijaat itseäsi!

Niin monitahoisia olemme kaikki. Järkyimpiä on ne jotka eivät tiedosta valehtelevansa itselleen. Exä opetti muun muassa olemaan rehellinen itselleni. En osannut sitä ennen häntä. Tosin hän itse valehteli sujuvasti niin itselleen kuin muillekin. Joten kysymys kuuluu, jos valehtelee, mutta itse uskoo valheeseensa, niin onko se valehtelemista?

Mielestäni totuuden kertomatta jättäminenkin on valehtelemista. Tosin harrastan sitäkin jossakin määrin. Joskus on lohdullisempaa vaan tehdä niin.. valehdella. Koska niin on armollisempaa.

Tälläinen saitti on niin vapauttava, täällä en koe tarvetta valehdella ollenkaan. En näe logiikkaa siinä, että esittäisin tuiki tuntemattomille jotakin mitä en ole. Ketään ei kiinnosta kuka nimimerkkini takana on. Kaikki kilpistyy anonyymiteettiin. Ja se on hyvä.

Lue lisää

Itsensä huijaaminen on turhauttavaa ja samalla hauskaa. Ja toivoakseni myös opettavaista.

Kysymykseeni vastaan, että ei, se ei ole enää (itselleen) valehtelemista, jos valheeseensa uskoo.

En itse suhtaudu noin tiukasti totuuden kertomatta jättämiseen. Suhtaudun asiaan siten, että jos kertoo sen rehellisesti sen osan totuudesta mitä on kysytty, mutta jättää muun osan kertomatta, niin kaikki on ihan ok perustilaanteena. Toki jos on tiedossa, että koko totuuden kertomatta jättäminen tulee vaikuttamaan voimakkaasti toisen hyvinvointiin, niin sitten homma ei ole ok.

Vähän samoin koen palstan, ihan kiva höpöttää kaikkea, kun muumiteetti sinällään suojaa. Toki olen aikojen saatossa tutustunut ihmisiin irl:kin, joten ihan kaikkea en täälläkään tiskille lado reposteltavaksi :)

randombypasser kirjoitti:

Itsensä huijaaminen on turhauttavaa ja samalla hauskaa. Ja toivoakseni myös opettavaista.

Kysymykseeni vastaan, että ei, se ei ole enää (itselleen) valehtelemista, jos valheeseensa uskoo.

En itse suhtaudu noin tiukasti totuuden kertomatta jättämiseen. Suhtaudun asiaan siten, että jos kertoo sen rehellisesti sen osan totuudesta mitä on kysytty, mutta jättää muun osan kertomatta, niin kaikki on ihan ok perustilaanteena. Toki jos on tiedossa, että koko totuuden kertomatta jättäminen tulee vaikuttamaan voimakkaasti toisen hyvinvointiin, niin sitten homma ei ole ok.

Vähän samoin koen palstan, ihan kiva höpöttää kaikkea, kun muumiteetti sinällään suojaa. Toki olen aikojen saatossa tutustunut ihmisiin irl:kin, joten ihan kaikkea en täälläkään tiskille lado reposteltavaksi :)

Lue lisää

"Itsensä huijaaminen on turhauttavaa ja samalla hauskaa. Ja toivoakseni myös opettavaista."

Siis sä huijaat itseäsi tietoisesti.. ja pidät sitä hauskana? Nooh.. mikäpä siinä. Minua lähinnä nolottaa jos jään kiinni itselleni valehtelusta.. tai hävettää.. no tympeää kuitenniin. Mutta mä arvostan rehellisyyttä aikasta paljon ja kai mä vähän ylpistelen sillä, että olen niin rehellinen.

Toki näin iän karttuessa oppinut että kertomatta jättäminen on armollisempaa joissakin tapauksissa.. silloin kuin tietää että toinen ottaa itseensä..
Niissä tapauksissa toimiikin se rakentava totuus. Tai no riippuu niin tilanteesta. Kyllä minäkin omien mittapuideni mukaan olen aikamoinen valepukki. Kaksinaismoralistista tavallaan, sillä pidän itseäni kovin rehellisenä.

Nyt kun asiaa pysähdyin miettimään, niin se itselleen valehteleminen on myös autuasta. Ikävät ja tylsät asiat elämässä voi kääntää poseksi pikkuriikkisillä valheilla. Isommat asiat lievenevät ja on lupa uskoa parempaan ihan vain itselleen valehtelemalla. Harrastan sitä minäkin, vaikka en pelkää kohdata ikäviä asioita elämässä. Totuus on kovin suhteellinen käsite. Ja aika yksilöpohjaista on sen käsitteen määrittely.

Kiitos, sain ajattelemisen aihetta. Tulin meinaan siihen tulemaan, ettei se rehellisyys olekaan ehkä niin tärkeää kuitenkaan.. ja yllätyin kovasti, kuinka valheellinen itse olen.
Totesin että olen valehdellut itselleni rehellisyydestäni. Tai no.. ehkä kaunistellut ennemminkin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

"Itsensä huijaaminen on turhauttavaa ja samalla hauskaa. Ja toivoakseni myös opettavaista."

Siis sä huijaat itseäsi tietoisesti.. ja pidät sitä hauskana? Nooh.. mikäpä siinä. Minua lähinnä nolottaa jos jään kiinni itselleni valehtelusta.. tai hävettää.. no tympeää kuitenniin. Mutta mä arvostan rehellisyyttä aikasta paljon ja kai mä vähän ylpistelen sillä, että olen niin rehellinen.

Toki näin iän karttuessa oppinut että kertomatta jättäminen on armollisempaa joissakin tapauksissa.. silloin kuin tietää että toinen ottaa itseensä..
Niissä tapauksissa toimiikin se rakentava totuus. Tai no riippuu niin tilanteesta. Kyllä minäkin omien mittapuideni mukaan olen aikamoinen valepukki. Kaksinaismoralistista tavallaan, sillä pidän itseäni kovin rehellisenä.

Nyt kun asiaa pysähdyin miettimään, niin se itselleen valehteleminen on myös autuasta. Ikävät ja tylsät asiat elämässä voi kääntää poseksi pikkuriikkisillä valheilla. Isommat asiat lievenevät ja on lupa uskoa parempaan ihan vain itselleen valehtelemalla. Harrastan sitä minäkin, vaikka en pelkää kohdata ikäviä asioita elämässä. Totuus on kovin suhteellinen käsite. Ja aika yksilöpohjaista on sen käsitteen määrittely.

Kiitos, sain ajattelemisen aihetta. Tulin meinaan siihen tulemaan, ettei se rehellisyys olekaan ehkä niin tärkeää kuitenkaan.. ja yllätyin kovasti, kuinka valheellinen itse olen.
Totesin että olen valehdellut itselleni rehellisyydestäni. Tai no.. ehkä kaunistellut ennemminkin.

Lue lisää

"Siis sä huijaat itseäsi tietoisesti.. ja pidät sitä hauskana? Nooh.. mikäpä siinä. "

Se mittakaava tuossa siis on esimerkiksi sellainen, että menen kauppaan ostamaan tietyn ostoslistan joka on korvieni välissä. Ostoslistan lopulla tai loputtua löydän itseni karkkihyllyjen välistä. Samalla sekunnilla tiedostan, että alitajuntani käski minut sinne samalla kun tietoinen puoli oli tehnyt sen ostoslistan nimenomaan välttäen karkkihyllyä. Ja samalla sekunnilla myös tiedän, että alitajuntani ja tietoinen mieleni ovat jo sopineet, että saan ostaa sen suklaalevyn sillä kertaa. Toki voisin alkaa tasitelemaan itseäni vastaan ja jättää sen suklaalevyn hyllyyn, mutta se vaatisi hieman suurempaa ponnistelua, mikä on myös edellytys pysyvälle muutokselle. Tuo on joka tapauksessa äärettömän hauskaa seurattavaa oman mielen sisällä, se jatkuva vuoropuhelu pollan sisällä on todella hektistä hälinää.

Rehellisyys asioista, itselleen, toisille, muille toisille, joillekin satunnaisille, itselle heikolla hetkellä... Rehellisyys on sinällään aika monisyinen ja tilannetajua edellyttävä käsite, en lähtisi kovin herkästi itseä tuomitsemaan jos on itselleen joskus epärehellinen.

Annan itselleni luvan yrittää kusettaa itseäni mielinmäärin, kuten annan itselleni luvan myös taistella itseni kusettamista vastaan. Annan itselleni luvan kertoa itseni ulkopuolisille henkilöille halutessani vain sen totuuden, jota he osaavat kysyä. Jos eivät osaa riittävän tarkasti kysyä, voi jotain totuudesta jäädä piiloonkin, mikäli katson täyden totuuden kertomisen sillä hetkellä tarkoituksettomasti. Tähtään siihen, etten ikinä tietoisesti kertoisi valhetta tai väistäisi vastaamasta rehellisesti kysymykseen koko kysymyksen mitalta, kun kyseessä on itseni ulkopuolinen ihminen.

Karkeasti ottaen em. teeseillä olen kyennyt elämään kohtuullisen elämän tähän saakka, enkä ole ikinä joutunut katumaan kertomisiani tai kertomatta jättämisiäni itseni ulkopuolisille ihmisille. Joskus valikoitu totuus on parempi kuin täysi totuus, mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä poistamatta, kunhan myös antaa toiselle mahdollisuuden saada koko totuuden, niin halutessaan, jos osaa kysyä. Yleensä ihmiset eivät halua koko alastonta totuutta, ainakaan aluksi tai kerralla, vaan osatotuus on riittävä, usein riittävä loppuun astikin.

randombypasser kirjoitti:

"Siis sä huijaat itseäsi tietoisesti.. ja pidät sitä hauskana? Nooh.. mikäpä siinä. "

Se mittakaava tuossa siis on esimerkiksi sellainen, että menen kauppaan ostamaan tietyn ostoslistan joka on korvieni välissä. Ostoslistan lopulla tai loputtua löydän itseni karkkihyllyjen välistä. Samalla sekunnilla tiedostan, että alitajuntani käski minut sinne samalla kun tietoinen puoli oli tehnyt sen ostoslistan nimenomaan välttäen karkkihyllyä. Ja samalla sekunnilla myös tiedän, että alitajuntani ja tietoinen mieleni ovat jo sopineet, että saan ostaa sen suklaalevyn sillä kertaa. Toki voisin alkaa tasitelemaan itseäni vastaan ja jättää sen suklaalevyn hyllyyn, mutta se vaatisi hieman suurempaa ponnistelua, mikä on myös edellytys pysyvälle muutokselle. Tuo on joka tapauksessa äärettömän hauskaa seurattavaa oman mielen sisällä, se jatkuva vuoropuhelu pollan sisällä on todella hektistä hälinää.

Rehellisyys asioista, itselleen, toisille, muille toisille, joillekin satunnaisille, itselle heikolla hetkellä... Rehellisyys on sinällään aika monisyinen ja tilannetajua edellyttävä käsite, en lähtisi kovin herkästi itseä tuomitsemaan jos on itselleen joskus epärehellinen.

Annan itselleni luvan yrittää kusettaa itseäni mielinmäärin, kuten annan itselleni luvan myös taistella itseni kusettamista vastaan. Annan itselleni luvan kertoa itseni ulkopuolisille henkilöille halutessani vain sen totuuden, jota he osaavat kysyä. Jos eivät osaa riittävän tarkasti kysyä, voi jotain totuudesta jäädä piiloonkin, mikäli katson täyden totuuden kertomisen sillä hetkellä tarkoituksettomasti. Tähtään siihen, etten ikinä tietoisesti kertoisi valhetta tai väistäisi vastaamasta rehellisesti kysymykseen koko kysymyksen mitalta, kun kyseessä on itseni ulkopuolinen ihminen.

Karkeasti ottaen em. teeseillä olen kyennyt elämään kohtuullisen elämän tähän saakka, enkä ole ikinä joutunut katumaan kertomisiani tai kertomatta jättämisiäni itseni ulkopuolisille ihmisille. Joskus valikoitu totuus on parempi kuin täysi totuus, mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä poistamatta, kunhan myös antaa toiselle mahdollisuuden saada koko totuuden, niin halutessaan, jos osaa kysyä. Yleensä ihmiset eivät halua koko alastonta totuutta, ainakaan aluksi tai kerralla, vaan osatotuus on riittävä, usein riittävä loppuun astikin.

Lue lisää

Hmm.. aika pirun hyvä analyysi.. stemmaa aikalailla hyvin omaan rehellisyyskäsitykseeni. En tosin olisi osannut eritellä noin hyvin kuin sinä.

Laitoit minulle sen verran ajatuksia uusiksi aiemmalla viestilläsi.. jouduin epämukavuusalueelle. Mikä oikeastaan hyvä omalla tavallaan.

Laittaessani oman rehellisyyteni puntariin, tulin siihen lopputulemaan että joudun muuttamaan kantaani alkuperäiseen kysymykseen.. eli mitä tarvitsen parisuhteeseen..
Vastasin että aitoutta ja rehellisyyttä. Nyt muutan vastaustani;
välittömyyttä ja avoimuutta.
Ihan siksi, kun mietin että kukaan ei oikeasti ole täysin rehellinen ja kaikki ovat loppujen lopuksi aitoja. Joten joudun antamaan vastauksen uusiksi.

Minä luulen että jos lähtisin parisuhteeseen vielä tämän elämän aikana, se olisi minun listani. Tietenkään en ole ajatellut tätäkään ihan loppuun saakka, sillä ajatus on vielä minullekin uusi. Ja ajatus parisuhteesta on kovin hypoteettinen.

Joudun joka tapauksessa myöntämään, että keskustelumme rehellisyydestä pisti minulla muutaman ajatuksen ristiin. Se selkeytti ja muutti katsantokantaani.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Hmm.. aika pirun hyvä analyysi.. stemmaa aikalailla hyvin omaan rehellisyyskäsitykseeni. En tosin olisi osannut eritellä noin hyvin kuin sinä.

Laitoit minulle sen verran ajatuksia uusiksi aiemmalla viestilläsi.. jouduin epämukavuusalueelle. Mikä oikeastaan hyvä omalla tavallaan.

Laittaessani oman rehellisyyteni puntariin, tulin siihen lopputulemaan että joudun muuttamaan kantaani alkuperäiseen kysymykseen.. eli mitä tarvitsen parisuhteeseen..
Vastasin että aitoutta ja rehellisyyttä. Nyt muutan vastaustani;
välittömyyttä ja avoimuutta.
Ihan siksi, kun mietin että kukaan ei oikeasti ole täysin rehellinen ja kaikki ovat loppujen lopuksi aitoja. Joten joudun antamaan vastauksen uusiksi.

Minä luulen että jos lähtisin parisuhteeseen vielä tämän elämän aikana, se olisi minun listani. Tietenkään en ole ajatellut tätäkään ihan loppuun saakka, sillä ajatus on vielä minullekin uusi. Ja ajatus parisuhteesta on kovin hypoteettinen.

Joudun joka tapauksessa myöntämään, että keskustelumme rehellisyydestä pisti minulla muutaman ajatuksen ristiin. Se selkeytti ja muutti katsantokantaani.

Lue lisää

Kiitos, vaikken nyt tiedä onko se hyvä analyysinä, olen vain ehtinyt runsaasti seuraamaan oman nuppini toimintaa eri tilanteissa. Sen hulluuden tiimoilta tulee usein mieleen Anna Puun kappale Säännöt Rakkaudelle, mikä jättää miettimään sitä kuka ja millainen olen ollut parisuhteissani, miten rehellisyys ja totuus on niissä esiintynyt. Sivuraide.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei kukaan ole aina, kaikkialla ja kaikille täysin rehellinen, mutta toisaalta silti on aito itsensä.

Välittömyys ja avoimuus ovat erittäin hyvät, jopa paljon paremmat kuin aitous ja rehellisyys!! Kiitos, tästä jää ajateltavaa, oikein hyvä! Etenkin tuo välittömyys soittelee nyt jotain kelloja tietoisuuteni rajoilla, oletan että olen epäonnistunut sen kanssa aiemmissa suhteissani, kun kerran kellot soivat :)

randombypasser kirjoitti:

Kiitos, vaikken nyt tiedä onko se hyvä analyysinä, olen vain ehtinyt runsaasti seuraamaan oman nuppini toimintaa eri tilanteissa. Sen hulluuden tiimoilta tulee usein mieleen Anna Puun kappale Säännöt Rakkaudelle, mikä jättää miettimään sitä kuka ja millainen olen ollut parisuhteissani, miten rehellisyys ja totuus on niissä esiintynyt. Sivuraide.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei kukaan ole aina, kaikkialla ja kaikille täysin rehellinen, mutta toisaalta silti on aito itsensä.

Välittömyys ja avoimuus ovat erittäin hyvät, jopa paljon paremmat kuin aitous ja rehellisyys!! Kiitos, tästä jää ajateltavaa, oikein hyvä! Etenkin tuo välittömyys soittelee nyt jotain kelloja tietoisuuteni rajoilla, oletan että olen epäonnistunut sen kanssa aiemmissa suhteissani, kun kerran kellot soivat :)

Lue lisää

Oli pakko kuunnella toi biisi.. se on muuten mun ja yhden rakkaan ystäväni tunnusbiisi. Sivuraide.

Sun kanssa on mukavaa jubailla just kun saa ajattelemisen aihetta .. tanks.
Toisaalta se on ärsyttävää, kun on luullut jotakin niin perustavanlaatuisesti loppuun ajatelluksi, kuten suhteeni rehellisyyteen, niin tulet ja laitat pakkaa sekaisin. No mutta juuri siksihän palstalla olen, että saisin uusia näkökulmia.. joten nyt joudun selvittämään, mikä minussa on pielessä, kun se ärsyttää...

Joo.. mä painun pehkuihin. Hyvää yötä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Oli pakko kuunnella toi biisi.. se on muuten mun ja yhden rakkaan ystäväni tunnusbiisi. Sivuraide.

Sun kanssa on mukavaa jubailla just kun saa ajattelemisen aihetta .. tanks.
Toisaalta se on ärsyttävää, kun on luullut jotakin niin perustavanlaatuisesti loppuun ajatelluksi, kuten suhteeni rehellisyyteen, niin tulet ja laitat pakkaa sekaisin. No mutta juuri siksihän palstalla olen, että saisin uusia näkökulmia.. joten nyt joudun selvittämään, mikä minussa on pielessä, kun se ärsyttää...

Joo.. mä painun pehkuihin. Hyvää yötä.

Lue lisää

Ihan hyvä tunnusbiisiksi :D

Sanoisin samoin, kiitos, ajattelua nämä jutustelut herättävät. Jokin jäi kaihertamaan ja tänään tajusin sen. Välittömyy ja avoimuus ovat hyvät, mutta niitäkin enemmän kaipaan... No sanotaan vaikka että uskollisuutta, mutta se ei yksin ole se mitä tarkoitan, vaan ehkä suoraselkäisyys kuvaisi asiaa paremmin. Tarkoitan sitä, että yhdessä sovituista asioista, niistä isoista linjoista, pidetään kiinni. Ja jos tuntuu ettei voi pitää kiinni, niin keskustelee asiasta ensin.

Tämä lähinnä siksi, että kun on aikanaan kokenut myös uskottomuuden suhteessaan, niin siitä kokemuksesta ei kaipaa uusintaa. En odota sitä, että ollaan uskollisia kunnes kuolema meidät erottaa, vaan sitä, että jos alkaa tulemaan muunlaisia ajatuksia, niin ensisijaisesti pidetään kiinni sovitusta ja kerrotaan ettei se sopimus ehkä enää vastaa omia tarpeita, vaan on alkanut halajamaan toisenlaista elämää tms.

randombypasser kirjoitti:

Ihan hyvä tunnusbiisiksi :D

Sanoisin samoin, kiitos, ajattelua nämä jutustelut herättävät. Jokin jäi kaihertamaan ja tänään tajusin sen. Välittömyy ja avoimuus ovat hyvät, mutta niitäkin enemmän kaipaan... No sanotaan vaikka että uskollisuutta, mutta se ei yksin ole se mitä tarkoitan, vaan ehkä suoraselkäisyys kuvaisi asiaa paremmin. Tarkoitan sitä, että yhdessä sovituista asioista, niistä isoista linjoista, pidetään kiinni. Ja jos tuntuu ettei voi pitää kiinni, niin keskustelee asiasta ensin.

Tämä lähinnä siksi, että kun on aikanaan kokenut myös uskottomuuden suhteessaan, niin siitä kokemuksesta ei kaipaa uusintaa. En odota sitä, että ollaan uskollisia kunnes kuolema meidät erottaa, vaan sitä, että jos alkaa tulemaan muunlaisia ajatuksia, niin ensisijaisesti pidetään kiinni sovitusta ja kerrotaan ettei se sopimus ehkä enää vastaa omia tarpeita, vaan on alkanut halajamaan toisenlaista elämää tms.

Lue lisää

Ymmärän tavallaan tuon uskollisuus aspektin. Ja tavallaan en. Se on aikalailla tyypillinen vaatimus monellekin. Tunne siitä, että toinen on hulluna perääsi, tai jotakin..

Mitenhän tän nyt sanoisi, ettei tulisi väärinymmärryksiä.. uskon, että uskollisuus on yhtä monitahoinen asia kuin rehellisyyskin. Se on suhteellisen tulkinnan varainen käsite.
Mulle tuli kyllä sellaiset vibat, että pakko kysyä.. tarkoitatko lojaaliutta vai uskollisuutta?

Itse ymmärran paremmin sitä lojaalina olemista, kuin uskollisena olemista. Minä en lupaa suhteissani uskollisuutta, vaikka pienintäkään tarkoitusta ei ole olla uskoton.
En vain usko uskolliseen ihmiseen.
Lojaali taasen .. se on yksinkertaisempaa.

Näen, että kommunikaatio siitä, mikä kussakin suhteessa on uskollisuutta, nostaa merkitystään. Nähdäkseni avoin ja välitön ihminen osaa kommunikoida omista tarpeistaan sillä saralla. Ja siten saada asiat sovittua.

Rehellisesti jo sana uskollisuus saa minulla niskavillat pörhölleen...
Saan negatiivisia assosiaatioita siitä.. omistamisen halua, mustasukkaisuutta, riitely...
Ehkä vaan olen outo.. ja en ole koskaan ollut rakastunut, se varmaankin rajoittaa tunneskaalaani ja siten näkemystäni.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ymmärän tavallaan tuon uskollisuus aspektin. Ja tavallaan en. Se on aikalailla tyypillinen vaatimus monellekin. Tunne siitä, että toinen on hulluna perääsi, tai jotakin..

Mitenhän tän nyt sanoisi, ettei tulisi väärinymmärryksiä.. uskon, että uskollisuus on yhtä monitahoinen asia kuin rehellisyyskin. Se on suhteellisen tulkinnan varainen käsite.
Mulle tuli kyllä sellaiset vibat, että pakko kysyä.. tarkoitatko lojaaliutta vai uskollisuutta?

Itse ymmärran paremmin sitä lojaalina olemista, kuin uskollisena olemista. Minä en lupaa suhteissani uskollisuutta, vaikka pienintäkään tarkoitusta ei ole olla uskoton.
En vain usko uskolliseen ihmiseen.
Lojaali taasen .. se on yksinkertaisempaa.

Näen, että kommunikaatio siitä, mikä kussakin suhteessa on uskollisuutta, nostaa merkitystään. Nähdäkseni avoin ja välitön ihminen osaa kommunikoida omista tarpeistaan sillä saralla. Ja siten saada asiat sovittua.

Rehellisesti jo sana uskollisuus saa minulla niskavillat pörhölleen...
Saan negatiivisia assosiaatioita siitä.. omistamisen halua, mustasukkaisuutta, riitely...
Ehkä vaan olen outo.. ja en ole koskaan ollut rakastunut, se varmaankin rajoittaa tunneskaalaani ja siten näkemystäni.

Lue lisää

No siis... Sanon ensin, etten ymmärtääkseni ymmärtänyt näkemystäsi asiaan väärin, mutta korjaat vastaisessa, jos ymmärsin oman ymmärrykseni suhteessa sinun ymmärrykseesi väärin. Selkeetä, eikö 🤣

Inhorealistisesti voisin kääntää asian siten, ettei nyt puhuta uskollisuudesta tai lojaaliudesta, vaan kahdenkeskisestä sopimuksesta. Minä sovin, etten loiki naapurin Alman hameen alla ja sinä vastavuoroisesti sovit, ettet saata naapurin Hannua löysän lihan tilaan. Piste.

Puhutaan siis puhtaasti sopimusasiasta. sinä-minä = ME teemme sopimuksen siitä, että meillä on toisiimme nähden joitain etuoikeuksia. Ja kun on tehty sopimus, niin perusperiaate on pitää sopimuksesta kiinni molemmin puolisesti, kunnes ehkä tulee eteen tilanne, että jompikumpi kokee, ettei tehty sopimus vastaa enää sitä, mitä omalta elämältään sillä hetkellä haluaa. Tällöin ei suinpäin mennä rikkomaan sopimusta, vaan kerrotaan, että nyt on edessä uudet sopimusneuvottelut, koska koen että x, y, z ja vähän Å:kin. Ja sitten kaikesta kivusta huolimatta lyödään ahterit lauteille ja aletaan neuvottelemaan uutta sopimusta. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Siinä olet oikeassa, että keskinäinen kommunikaatio on merkittävin yksittäinen asia. Niin ennen kuin jälkeen sopimusten teon, etenkin jos joudutaan myöhemmin neuvottelemaan sopimusta uusiksi. Kommunikaatio itsessään, halu ymmärtää toisen sanomaa, ei pelkkiä sanoja, on tärkeintä mitä voi ihmissuhteessa olla, avain kaikkeen, myös Rita Haywrth - Avain pakoon. Ei kun se olikin hyvä leffa, luultavasti maailmahistorian paras, yleisellä mittapuulla. Sivuraide 😜

Periaatteen tasolla en todellakaan kaipaa yhden illan sekoiluja. En myöskään kaipaa elämän opettajan kokemuksia enää. FB ei kuulu toiveisiini, ei liioin FWB palapelit, vielä vähemmän polyamoria. Olen umpihetero yksiavioinen torvelo, oikein traditionaalinen tervaskanto tuossa mielessä.

Ja siinä mielessä aiemmin mainittu uskollisuus tai lojaalius, nyttemmin esitetty sopimuskumppanuus ovat avainasioita. Niitä joko on, yhdessä yksiselitteisesti ymmärrettyinä ja sovittuina käsitteinä tai sitten ei tule suhdetta.

Kun on joskus aikanaan suhteessaan tullut kauniisti petetyksi, kahdestikin jopa ja yhden kerran hyvin nuorena itsekin väärälle hillopurkille sormiaan tunkeneena, niin moraalikäsitys tuossa mielessä alkaa lähentelemään jotain kivikautista Abrahamia. Mutta kaikilla meillä on oma elämän historiamme itsemme muokkaajana, painolastina, mitä kelläkin.

V...u mikä vuodatus 😂

randombypasser kirjoitti:

No siis... Sanon ensin, etten ymmärtääkseni ymmärtänyt näkemystäsi asiaan väärin, mutta korjaat vastaisessa, jos ymmärsin oman ymmärrykseni suhteessa sinun ymmärrykseesi väärin. Selkeetä, eikö 🤣

Inhorealistisesti voisin kääntää asian siten, ettei nyt puhuta uskollisuudesta tai lojaaliudesta, vaan kahdenkeskisestä sopimuksesta. Minä sovin, etten loiki naapurin Alman hameen alla ja sinä vastavuoroisesti sovit, ettet saata naapurin Hannua löysän lihan tilaan. Piste.

Puhutaan siis puhtaasti sopimusasiasta. sinä-minä = ME teemme sopimuksen siitä, että meillä on toisiimme nähden joitain etuoikeuksia. Ja kun on tehty sopimus, niin perusperiaate on pitää sopimuksesta kiinni molemmin puolisesti, kunnes ehkä tulee eteen tilanne, että jompikumpi kokee, ettei tehty sopimus vastaa enää sitä, mitä omalta elämältään sillä hetkellä haluaa. Tällöin ei suinpäin mennä rikkomaan sopimusta, vaan kerrotaan, että nyt on edessä uudet sopimusneuvottelut, koska koen että x, y, z ja vähän Å:kin. Ja sitten kaikesta kivusta huolimatta lyödään ahterit lauteille ja aletaan neuvottelemaan uutta sopimusta. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Siinä olet oikeassa, että keskinäinen kommunikaatio on merkittävin yksittäinen asia. Niin ennen kuin jälkeen sopimusten teon, etenkin jos joudutaan myöhemmin neuvottelemaan sopimusta uusiksi. Kommunikaatio itsessään, halu ymmärtää toisen sanomaa, ei pelkkiä sanoja, on tärkeintä mitä voi ihmissuhteessa olla, avain kaikkeen, myös Rita Haywrth - Avain pakoon. Ei kun se olikin hyvä leffa, luultavasti maailmahistorian paras, yleisellä mittapuulla. Sivuraide 😜

Periaatteen tasolla en todellakaan kaipaa yhden illan sekoiluja. En myöskään kaipaa elämän opettajan kokemuksia enää. FB ei kuulu toiveisiini, ei liioin FWB palapelit, vielä vähemmän polyamoria. Olen umpihetero yksiavioinen torvelo, oikein traditionaalinen tervaskanto tuossa mielessä.

Ja siinä mielessä aiemmin mainittu uskollisuus tai lojaalius, nyttemmin esitetty sopimuskumppanuus ovat avainasioita. Niitä joko on, yhdessä yksiselitteisesti ymmärrettyinä ja sovittuina käsitteinä tai sitten ei tule suhdetta.

Kun on joskus aikanaan suhteessaan tullut kauniisti petetyksi, kahdestikin jopa ja yhden kerran hyvin nuorena itsekin väärälle hillopurkille sormiaan tunkeneena, niin moraalikäsitys tuossa mielessä alkaa lähentelemään jotain kivikautista Abrahamia. Mutta kaikilla meillä on oma elämän historiamme itsemme muokkaajana, painolastina, mitä kelläkin.

V...u mikä vuodatus 😂

Lue lisää

Joo, uskoisin että ymmärryksemme toisiamme kohtaan on aikasta hyvillä kantimilla siihen nähden, että olemme tuikituntemattomia hyvin kapealla saitilla.

Jopa tuntuu, että ymmärrys on toimivaa. Teen kyllä lisäkysymyksiä, jos epäilen omaa ymmärrystäni. Ymmärtääkseni olet ymmärtänyt minua hyvin, ymmärryksesi on kohtuullisen kattavaa, vaikka informaatio on rajallista. Sanon jos tuntuu, että olet ymmärtänyt jotakin väärin.

Asiaan..
Pointti tuossa uskollisuus asiassa oli oikeastaan minulla se, että pidän uskollisuutta hyvinkin suhteellisena käsitteenä.

Eli kyse on siitä mitä pitää pettämisenä.
Henkilökohtaisesti en pidä pettämisenä seksuaalista kanssakäymistä toisen kanssa, jos sellainen optio on suhteessa sallittu. Mutta en voi hyväksyä sitä, että jos kumppaninsa kanssa nauttii seksuaalisuudestaan ja samalla ajattelee toista. Minulle se ln ehdoton nou nou. Pettämistä.
Joten olen 100 % lojaali kumppanilleni.

Nyt selvennettyäsi asiaa, kyse sinun kohdallasi on siis perus uskollisuudesta. Kipupisteitä on sattunut kohdallesi sillä saralla. Minua ei ole koskaan petetty, niin en ymmärrä mitä se on. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Sillä olen todennut, ettei minua se uskottomuus haittaa, niin en myöskään koe petetyksi tulemisen tunnetta sillä saralla. Tilannehan olisi toinen varmaankin jos joskus rakastuisin...

Mutta ihailtavan selkeä näkemys sinulla on.
Tykkään sun jutusta, sillä osaat hienosti esittää asiasi.

Hyvä vaan, että olet tuommoinen tervaskanto.
Minä tykkään...

Pikku-pirpana kirjoitti:

Joo, uskoisin että ymmärryksemme toisiamme kohtaan on aikasta hyvillä kantimilla siihen nähden, että olemme tuikituntemattomia hyvin kapealla saitilla.

Jopa tuntuu, että ymmärrys on toimivaa. Teen kyllä lisäkysymyksiä, jos epäilen omaa ymmärrystäni. Ymmärtääkseni olet ymmärtänyt minua hyvin, ymmärryksesi on kohtuullisen kattavaa, vaikka informaatio on rajallista. Sanon jos tuntuu, että olet ymmärtänyt jotakin väärin.

Asiaan..
Pointti tuossa uskollisuus asiassa oli oikeastaan minulla se, että pidän uskollisuutta hyvinkin suhteellisena käsitteenä.

Eli kyse on siitä mitä pitää pettämisenä.
Henkilökohtaisesti en pidä pettämisenä seksuaalista kanssakäymistä toisen kanssa, jos sellainen optio on suhteessa sallittu. Mutta en voi hyväksyä sitä, että jos kumppaninsa kanssa nauttii seksuaalisuudestaan ja samalla ajattelee toista. Minulle se ln ehdoton nou nou. Pettämistä.
Joten olen 100 % lojaali kumppanilleni.

Nyt selvennettyäsi asiaa, kyse sinun kohdallasi on siis perus uskollisuudesta. Kipupisteitä on sattunut kohdallesi sillä saralla. Minua ei ole koskaan petetty, niin en ymmärrä mitä se on. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Sillä olen todennut, ettei minua se uskottomuus haittaa, niin en myöskään koe petetyksi tulemisen tunnetta sillä saralla. Tilannehan olisi toinen varmaankin jos joskus rakastuisin...

Mutta ihailtavan selkeä näkemys sinulla on.
Tykkään sun jutusta, sillä osaat hienosti esittää asiasi.

Hyvä vaan, että olet tuommoinen tervaskanto.
Minä tykkään...

Lue lisää

Kiitos, tunnen samoin, keskustelu ja toisen ymmärtämisen saavuttaminen, hiukan vajavaisessakin ympäristössä, on ollut sujuvaa 👍

Nyt kaipaisin kuitenkin hiukan täsmennystä edelliseen, koen että asiassa oli jotain vaillinaista. Toki kun itse elän sanoista ja etenkin täsmällisistä määrittelyistä, jää itselleni helposti asioita epäselviksi vaikka ne toiselle olisivat kristallin kirkkaita. Joten pahoittelut, väännän hiukan rautalankaa mutkille, jotten vahingossakaan voi ymmärtää mitään väärin :)

"Henkilökohtaisesti en pidä pettämisenä seksuaalista kanssakäymistä toisen kanssa, jos sellainen optio on suhteessa sallittu."
***Eli siis jos asiasta on sovittu, niin naapurissa käyminen on ok. Mutta ei muuten? Kun eihän sovittu asia ole pettämistä, mutta asia jota ei ole sovittu voi ollakin petos, eikö?

"Mutta en voi hyväksyä sitä, että jos kumppaninsa kanssa nauttii seksuaalisuudestaan ja samalla ajattelee toista. Minulle se ln ehdoton nou nou. Pettämistä."
***Entä jos on sovittu, että voi hellyyden osoitusten keskellä ajatella muitakin henkilöitä? Etenkin jos kohdentaa tekonsa rakkaudella lähimmälleen eikä mene vahingossa ääneen hokemaan jonkun toisen nimeä?

"Nyt selvennettyäsi asiaa, kyse sinun kohdallasi on siis perus uskollisuudesta."
***Kyllä kai, tosin ehkä ero perususkollisuuden ja omani välillä on se, että perususkollisuudessa oletetaan, minä sovin, kirjaimellisesti. Teen siis tavallaan diilin, parisuhdebisnestä, kirjallisen sopimuksen vaikka, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Ja itse asiassa, jos vielä joskus parisuhteeseen päädyn, niin todellakin sen suhteen perustuslaki tehdään kirjallisesti, yhteisymmärryksessä.

"Kipupisteitä on sattunut kohdallesi sillä saralla. Minua ei ole koskaan petetty, niin en ymmärrä mitä se on. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Sillä olen todennut, ettei minua se uskottomuus haittaa, niin en myöskään koe petetyksi tulemisen tunnetta sillä saralla."
***Tämä on hiukan kaksijakoinen esitys. Et ole kokenut pettämistä, per se, niin et ymmärrä sitä. Mutta toisaalta toteat, ettei sinua uskottomuus haittaa, etkä siten voikaan tuntea tulevasi petetyksi. Eli et ole kokenut jotain, mutta voit silti sanoa, että tiedät miten siihen reagoisit, mitä siitä tuntisit? Pahoittelut, pilkunviilaaja minussa tarttui välimerkkeihin.

Mutta kiitos, hyvin avartavaa keskustelua ollut meillä. Pidän myös sinusta, pienenä pirpanana, olet hyvin varma itsestäsi ja omasta maailmastasi, se on hyvin virkistävää.

randombypasser kirjoitti:

Kiitos, tunnen samoin, keskustelu ja toisen ymmärtämisen saavuttaminen, hiukan vajavaisessakin ympäristössä, on ollut sujuvaa 👍

Nyt kaipaisin kuitenkin hiukan täsmennystä edelliseen, koen että asiassa oli jotain vaillinaista. Toki kun itse elän sanoista ja etenkin täsmällisistä määrittelyistä, jää itselleni helposti asioita epäselviksi vaikka ne toiselle olisivat kristallin kirkkaita. Joten pahoittelut, väännän hiukan rautalankaa mutkille, jotten vahingossakaan voi ymmärtää mitään väärin :)

"Henkilökohtaisesti en pidä pettämisenä seksuaalista kanssakäymistä toisen kanssa, jos sellainen optio on suhteessa sallittu."
***Eli siis jos asiasta on sovittu, niin naapurissa käyminen on ok. Mutta ei muuten? Kun eihän sovittu asia ole pettämistä, mutta asia jota ei ole sovittu voi ollakin petos, eikö?

"Mutta en voi hyväksyä sitä, että jos kumppaninsa kanssa nauttii seksuaalisuudestaan ja samalla ajattelee toista. Minulle se ln ehdoton nou nou. Pettämistä."
***Entä jos on sovittu, että voi hellyyden osoitusten keskellä ajatella muitakin henkilöitä? Etenkin jos kohdentaa tekonsa rakkaudella lähimmälleen eikä mene vahingossa ääneen hokemaan jonkun toisen nimeä?

"Nyt selvennettyäsi asiaa, kyse sinun kohdallasi on siis perus uskollisuudesta."
***Kyllä kai, tosin ehkä ero perususkollisuuden ja omani välillä on se, että perususkollisuudessa oletetaan, minä sovin, kirjaimellisesti. Teen siis tavallaan diilin, parisuhdebisnestä, kirjallisen sopimuksen vaikka, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Ja itse asiassa, jos vielä joskus parisuhteeseen päädyn, niin todellakin sen suhteen perustuslaki tehdään kirjallisesti, yhteisymmärryksessä.

"Kipupisteitä on sattunut kohdallesi sillä saralla. Minua ei ole koskaan petetty, niin en ymmärrä mitä se on. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Sillä olen todennut, ettei minua se uskottomuus haittaa, niin en myöskään koe petetyksi tulemisen tunnetta sillä saralla."
***Tämä on hiukan kaksijakoinen esitys. Et ole kokenut pettämistä, per se, niin et ymmärrä sitä. Mutta toisaalta toteat, ettei sinua uskottomuus haittaa, etkä siten voikaan tuntea tulevasi petetyksi. Eli et ole kokenut jotain, mutta voit silti sanoa, että tiedät miten siihen reagoisit, mitä siitä tuntisit? Pahoittelut, pilkunviilaaja minussa tarttui välimerkkeihin.

Mutta kiitos, hyvin avartavaa keskustelua ollut meillä. Pidän myös sinusta, pienenä pirpanana, olet hyvin varma itsestäsi ja omasta maailmastasi, se on hyvin virkistävää.

Lue lisää

Kylläpä tarkaksi menit.. heh..
Mutta vastaan yhteishengen nimeen...

*Eli siis jos asiasta on sovittu, niin naapurissa käyminen on ok. Mutta ei muuten? Kun eihän sovittu asia ole pettämistä, mutta asia jota ei ole sovittu voi ollakin petos, eikö?
Juuri näin.

**Entä jos on sovittu, että voi hellyyden osoitusten keskellä ajatella muitakin henkilöitä? Etenkin jos kohdentaa tekonsa rakkaudella lähimmälleen eikä mene vahingossa ääneen hokemaan jonkun toisen nimeä?

No mulle se ja sama jos toinen fantasioi jotakin hellyyden hetkillä. Itse en kykene. Olen silloin ihan vain kumppanin kanssa.
Todennäköisesti nauraisin, jos kumppanini hokisi konkun toisen nimeä sopimattomalla hetkellä.

**Tämä on hiukan kaksijakoinen esitys. Et ole kokenut pettämistä, per se, niin et ymmärrä sitä. Mutta toisaalta toteat, ettei sinua uskottomuus haittaa, etkä siten voikaan tuntea tulevasi petetyksi. Eli et ole kokenut jotain, mutta voit silti sanoa, että tiedät miten siihen reagoisit, mitä siitä tuntisit? Pahoittelut, pilkunviilaaja minussa tarttui välimerkkeihin.

Uskottomuutta olen kohdannut. Mutta se on ollut luvanvaraista. Olin ollut exän kanssa alle vuoden yhdessä, kun hän ilmoitti häslänneensä exänsä kanssa.. totesin ettei se minua haitannut. Joten minua on petetty.. paljon ja olen pettänyt. Mutta kun se ei ole pettämistä jos asiasta on sovittu. Meillä kun oli eräänlainen avoin suhde.

Ja kiitos kohteliaisuudestasi. Ja hyvää yötä.

Sorry, pakko vastata. Oma tila on monelle tärkeää, muutoin vastauksesi kielii ei itsetunto-ongelmista vaan kommunikaatio-ongelmista ja senhän moni varmaan tietää, että mitä siitä seuraa.

Pitääkö olla hipsutusta? :)

Anonyymi kirjoitti:

Sorry, pakko vastata. Oma tila on monelle tärkeää, muutoin vastauksesi kielii ei itsetunto-ongelmista vaan kommunikaatio-ongelmista ja senhän moni varmaan tietää, että mitä siitä seuraa.

Lue lisää

Jep, mutta kumman?
Näitä mustan sukan omaavia on tullut yksi kohdalle ja sitä virhettä ei kukaan toista. Sairaalloisen ihmisen kanssa oma elämä supistuu. Mustasukkaisuus tulee vain huonosta omatunnosta, vaikka muuta syytä ei olisi.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Sorry, pakko vastata. Oma tila on monelle tärkeää, muutoin vastauksesi kielii ei itsetunto-ongelmista vaan kommunikaatio-ongelmista ja senhän moni varmaan tietää, että mitä siitä seuraa.

Lue lisää

Sorry pakko sekaantua. Mikä tuossa AV vastauksessa kielii kommunikaatio-ongelmista?

- Sheena

Hitto, jos voitan lotossa soitan heti sinulle. Ehkä en miehenä joka haluaa suhteen mutta ainakin miehenä joka haluaisi sinut rahaston hoitajaksi:)
Ajattelet niin paljon ja oikein. Sinulla on ajattelemisen lahja.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Hitto, jos voitan lotossa soitan heti sinulle. Ehkä en miehenä joka haluaa suhteen mutta ainakin miehenä joka haluaisi sinut rahaston hoitajaksi:)
Ajattelet niin paljon ja oikein. Sinulla on ajattelemisen lahja.

AV

Lue lisää

Heh, mites nyt tuon viestin nyt tulkitsisi? En kyllä ole kaupallisella alalla… vaan luonnontieteilijä ja sen verran jalat massa ajatteleva etten alkaisi lottovoitto miljoonillasi opettelemaan sijoittamista. 😂 Eikö nämä asiat toiveissa ole aika yleisinhimillisiä?

Huomasin nyt, että jätin ”kirkkaassa”
ajattelussani lauseen kesken…huomaamatta sitä itse. Siis piti sanoa: Silti usein kun se kolahtaa, kaikki osuu automaattisesti kohdilleen helposti.

Että sellaista perjantain ajatuksen juoksua minulta tänään. Onneksi on viikonloppu!

Emberizi kirjoitti:

Heh, mites nyt tuon viestin nyt tulkitsisi? En kyllä ole kaupallisella alalla… vaan luonnontieteilijä ja sen verran jalat massa ajatteleva etten alkaisi lottovoitto miljoonillasi opettelemaan sijoittamista. 😂 Eikö nämä asiat toiveissa ole aika yleisinhimillisiä?

Huomasin nyt, että jätin ”kirkkaassa”
ajattelussani lauseen kesken…huomaamatta sitä itse. Siis piti sanoa: Silti usein kun se kolahtaa, kaikki osuu automaattisesti kohdilleen helposti.

Että sellaista perjantain ajatuksen juoksua minulta tänään. Onneksi on viikonloppu!

Lue lisää

Sinussa on monta kerrosta jotka tuntuvat jopa pelottavan hyviltä, epäilen että olet joku analysoiva vastausrobotti joka olis ohjelmoitu antamaan juuri ne vastaukset mitä ihmiset haluisivat kuulla:)
Tai no, onhan sinulla ollut myös jotain konfliktia tällä palstalla mutta anyway.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Sinussa on monta kerrosta jotka tuntuvat jopa pelottavan hyviltä, epäilen että olet joku analysoiva vastausrobotti joka olis ohjelmoitu antamaan juuri ne vastaukset mitä ihmiset haluisivat kuulla:)
Tai no, onhan sinulla ollut myös jotain konfliktia tällä palstalla mutta anyway.

AV

Lue lisää

Anteeksi, että kerron ajatuksiani ja olen mitä olen. Olen joutunut kelaamaan asiat tuhat kertaa edes takaisin ennen kuin jo erosin. Nyt vaan se pulppuaa ulos…

En koe olleeni konfliktissä palstalla, koska herne ei näin pienestä provosta mitä täällä on, päädy nenään. Aino tunne reaktio minkä olen saanut täällä on se yksi minkä itse aiheutin noin viikko sitten. Eikä sekään ollut sinun vika vaan oma kipeä pisteeni, joka nyt vaan lähti tulvimaan yli äyräiden. Pisin parisuhde, joka yllätys-yllätys päätyi eroon ja jäin kahden alle 2v yksin (tosin poikkeuksellisen hyvän turvaverkon kanssa), päätyi 9kk pitkään parisuhdeterapiaan. Silloin parisuhde terapeutti sanoi silloiselle ex, että hänen pitää oppia hillitsemään tunteita (sai järjettömiä raivareita) ja minun taas pitää oppia ilmaisemaan tunteeni paljon aikaisemmin ja pitämään kiinni myös että myös minä saan enkä vain anna. Syy tuohon eroon ei ollut rakkauden tai seksin loppuminen, vaan ex heilahtaminen maaniseksi. Oli vain pakko pelastaa itsensä ja lapset ja oma omaisuus siinä sivussa (omansa ex hassasi). Osaan nykyisin suuttua, osaan myös sanoa mitä tarvitsen ja haluan. Pitkä tiet ja vielä paljon opettelua. Tiedän mihin haluan päätyä, tavoite on kirkas, mutta tiedän ettei ihmiset ole koskaan täydellisiä, eikä hyvää saa ilman nöyryyttä opetella, tehdä virheitä, oppia, kaatua ja nosta uudestaan ja uudestaan. En siis ole täydellinen.

Välillä ihan periaatteesta ilmaisen mielipiteeni palstan sovinistisiiven älyttömyyksiin. En itse käy hermona, mutta silti saatan haastaa vähän napakammalla vastauksella, Teen sen, koska se hyvässä tapauksessa pistää ajattelemaan irl.

Emberizi kirjoitti:

Anteeksi, että kerron ajatuksiani ja olen mitä olen. Olen joutunut kelaamaan asiat tuhat kertaa edes takaisin ennen kuin jo erosin. Nyt vaan se pulppuaa ulos…

En koe olleeni konfliktissä palstalla, koska herne ei näin pienestä provosta mitä täällä on, päädy nenään. Aino tunne reaktio minkä olen saanut täällä on se yksi minkä itse aiheutin noin viikko sitten. Eikä sekään ollut sinun vika vaan oma kipeä pisteeni, joka nyt vaan lähti tulvimaan yli äyräiden. Pisin parisuhde, joka yllätys-yllätys päätyi eroon ja jäin kahden alle 2v yksin (tosin poikkeuksellisen hyvän turvaverkon kanssa), päätyi 9kk pitkään parisuhdeterapiaan. Silloin parisuhde terapeutti sanoi silloiselle ex, että hänen pitää oppia hillitsemään tunteita (sai järjettömiä raivareita) ja minun taas pitää oppia ilmaisemaan tunteeni paljon aikaisemmin ja pitämään kiinni myös että myös minä saan enkä vain anna. Syy tuohon eroon ei ollut rakkauden tai seksin loppuminen, vaan ex heilahtaminen maaniseksi. Oli vain pakko pelastaa itsensä ja lapset ja oma omaisuus siinä sivussa (omansa ex hassasi). Osaan nykyisin suuttua, osaan myös sanoa mitä tarvitsen ja haluan. Pitkä tiet ja vielä paljon opettelua. Tiedän mihin haluan päätyä, tavoite on kirkas, mutta tiedän ettei ihmiset ole koskaan täydellisiä, eikä hyvää saa ilman nöyryyttä opetella, tehdä virheitä, oppia, kaatua ja nosta uudestaan ja uudestaan. En siis ole täydellinen.

Välillä ihan periaatteesta ilmaisen mielipiteeni palstan sovinistisiiven älyttömyyksiin. En itse käy hermona, mutta silti saatan haastaa vähän napakammalla vastauksella, Teen sen, koska se hyvässä tapauksessa pistää ajattelemaan irl.

Lue lisää

Sinun tulisi olla ylpeä itsestäsi koska rakastan tekstejäsi vaikka olen sinulle aivan tuntematon hemmo. Sinun sisinpäsi on kaunista luettavaa. Jopa koskettavan älyllistä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Sinun tulisi olla ylpeä itsestäsi koska rakastan tekstejäsi vaikka olen sinulle aivan tuntematon hemmo. Sinun sisinpäsi on kaunista luettavaa. Jopa koskettavan älyllistä.

AV

Lue lisää

Kiitos. Olet itsekin hyvää keskusteluseuraa. Uskallat sanoa mielipiteesi, vaikka olisit erimieltä tai omassa näkemyksessäsi olisi joskus hieman eri sävyeroja. Itse pidän ihmisistä, jotka sanoo suoraan mielipiteensä (suora ei tarkoita töykeää tai sitä ettei osaisi sanoa nätisti) ja silloin voi luottaa, että vastapuoli on sitä mitä on. Olen tuossa suhteessa paljon enemmän stereotyyppisen miehen kuin naisen kaltainen.

Osaat perustella miksi ja miten ajattelet. Sekään ei ole ihan tavallista irl. Nautinto on jutella!

Emberizi kirjoitti:

Kiitos. Olet itsekin hyvää keskusteluseuraa. Uskallat sanoa mielipiteesi, vaikka olisit erimieltä tai omassa näkemyksessäsi olisi joskus hieman eri sävyeroja. Itse pidän ihmisistä, jotka sanoo suoraan mielipiteensä (suora ei tarkoita töykeää tai sitä ettei osaisi sanoa nätisti) ja silloin voi luottaa, että vastapuoli on sitä mitä on. Olen tuossa suhteessa paljon enemmän stereotyyppisen miehen kuin naisen kaltainen.

Osaat perustella miksi ja miten ajattelet. Sekään ei ole ihan tavallista irl. Nautinto on jutella!

Lue lisää

Melkein kirjoitin että toivon ettei nautinto jäisi vain kirjoituksiksi mutta onneksi kerkesin pyyhkimään tekstin ennen lähetystä:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kirjoitin että toivon ettei nautinto jäisi vain kirjoituksiksi mutta onneksi kerkesin pyyhkimään tekstin ennen lähetystä:)

AV

Vastasin sulle tuonne toiseen kohtaan, mutta sensuuri kävi, eikä kohtaa enää näy. . 😂. Siis tulee tähän.

En ole ihan varma kumman kannattaja olet avoimen vai perinteisen suhteen…😉 Aika moni pitkän ja vaikean suhteen jälkeen lähtee tuohon samaan ja purkaa turhautumistaan. En tiedä helpottako se, mutta useimmilla se jää välivaiheeksi.

Itselleni avoin suhde on haastava ajatus. En näe siinä mitään syytä olla suhteessa, siis miksi sitoa kumpaakaan suhteeseen, jos haluaa panna vapaasti kaikkea. Ja miksi olla suhteessa, jos kumpikin ei rakasta toisiaan? Minulle suhde merkitsee nimenomaan rakkautta. Miksi sitoa itseään, jos itse tai toinen ei halua sitoutua?

Ainakin ajatuksen tasolla voisin ajatella FWB-tyyppistä ratkaisua, jos ihmissuhteesta löytyy tunne- ja henkinen yhteys. Lähinnä sen takia, että lapset ehtii kasvaa ja ei tarvitsisi miettiä niin tarkkaan koska suhde on riittävän varma, että sen voi esitellä lapsille. Se ei ole helppo rasti ka vastuu on suuri! Jos lähtökohta on, että kumpikin on vapaa ja joka tapaaminen on uusi valinta (ei ole automaattista jatkuvuutta), en usko että kokisin millään tavalla mustasukkaisuutta. Omaan turvallisuuden tunteeseen se sen sijaan voisi vaikuttaa, ja se taas voisi vaikuttaa siihen miten hyvin uskaltaa olla oma itsensä ja miten hyvin osaa antautua ja avautua.

Silti FWB suhde tarkoittaisi, että ei siihen laittaisi aikaa eikä vaivaa samalla tavalla kuin oikeaan suhteeseen, kun se on vain väliaikainen viritys (koska lapset, perhe ja ystävät on tärkeämpiä ja pysyviä). Jos seurustele, on helppo viedä lapset mummille yökylään yhteisen tekemisen takia, mutta FWB suhteen takia sitä ei kovin usein tekisi. Ihan jo aika syistä ei FWB millään voisi tyydyttää edes seksuaalisesti eikä henkisesti samalla tavalla kuin oikea parisuhde. Olisin koko ajan useammalla tavalla puutteessa .Enkä lähtisi FWB-suhteessa itseäni tunnetasolla sitomaan. Silti luultavasti rakastuisin ajan kanssa (koska en lähtisi edes FWB ellei olisi riittävästi yhteistä) ja sitten olisi pakko lopettaa suhde siihen (terve itsesuojelu).

Näistä syistä en ole tuotakaan vielä harkinnut koskaan. Moraalisesti epäilyttäväksi FWB suhdetta en osaa kokea, jos se on molemmin puolin valinta. Silti näkisin, että ensisijaisesti etsin ihan oikeaa suhdetta, vaikka lasten takia suhdetta ei heti ekan kuukauden jälkeen tehtäisi lapsille näkyväksi. Turvallinen ja pysyvä suhde on seksinkin suhteen paras!

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kirjoitin että toivon ettei nautinto jäisi vain kirjoituksiksi mutta onneksi kerkesin pyyhkimään tekstin ennen lähetystä:)

AV

Mitäs nyt tuohon ”melkein” kirjoituksen kommentoisi. Huomaa, että olet tottunut pyörittämään naisia, ainakin. 😁

Kuten olen sanonut, että tapaan ketään vain jos olen jutellut kahden kesken vaikka sitä varten tehdyllä maililla. Siis minulla pitää olla turvallinen olo, että vastapuolella on oikea aito henkilö ja myös mitä se toinen hakee…. Ja elämäntilanteeni myös vaatii, että järjestän ajan tapaamiseen (ellei se ole joka toinen viikonloppu keskellä päivää).

Emberizi kirjoitti:

Vastasin sulle tuonne toiseen kohtaan, mutta sensuuri kävi, eikä kohtaa enää näy. . 😂. Siis tulee tähän.

En ole ihan varma kumman kannattaja olet avoimen vai perinteisen suhteen…😉 Aika moni pitkän ja vaikean suhteen jälkeen lähtee tuohon samaan ja purkaa turhautumistaan. En tiedä helpottako se, mutta useimmilla se jää välivaiheeksi.

Itselleni avoin suhde on haastava ajatus. En näe siinä mitään syytä olla suhteessa, siis miksi sitoa kumpaakaan suhteeseen, jos haluaa panna vapaasti kaikkea. Ja miksi olla suhteessa, jos kumpikin ei rakasta toisiaan? Minulle suhde merkitsee nimenomaan rakkautta. Miksi sitoa itseään, jos itse tai toinen ei halua sitoutua?

Ainakin ajatuksen tasolla voisin ajatella FWB-tyyppistä ratkaisua, jos ihmissuhteesta löytyy tunne- ja henkinen yhteys. Lähinnä sen takia, että lapset ehtii kasvaa ja ei tarvitsisi miettiä niin tarkkaan koska suhde on riittävän varma, että sen voi esitellä lapsille. Se ei ole helppo rasti ka vastuu on suuri! Jos lähtökohta on, että kumpikin on vapaa ja joka tapaaminen on uusi valinta (ei ole automaattista jatkuvuutta), en usko että kokisin millään tavalla mustasukkaisuutta. Omaan turvallisuuden tunteeseen se sen sijaan voisi vaikuttaa, ja se taas voisi vaikuttaa siihen miten hyvin uskaltaa olla oma itsensä ja miten hyvin osaa antautua ja avautua.

Silti FWB suhde tarkoittaisi, että ei siihen laittaisi aikaa eikä vaivaa samalla tavalla kuin oikeaan suhteeseen, kun se on vain väliaikainen viritys (koska lapset, perhe ja ystävät on tärkeämpiä ja pysyviä). Jos seurustele, on helppo viedä lapset mummille yökylään yhteisen tekemisen takia, mutta FWB suhteen takia sitä ei kovin usein tekisi. Ihan jo aika syistä ei FWB millään voisi tyydyttää edes seksuaalisesti eikä henkisesti samalla tavalla kuin oikea parisuhde. Olisin koko ajan useammalla tavalla puutteessa .Enkä lähtisi FWB-suhteessa itseäni tunnetasolla sitomaan. Silti luultavasti rakastuisin ajan kanssa (koska en lähtisi edes FWB ellei olisi riittävästi yhteistä) ja sitten olisi pakko lopettaa suhde siihen (terve itsesuojelu).

Näistä syistä en ole tuotakaan vielä harkinnut koskaan. Moraalisesti epäilyttäväksi FWB suhdetta en osaa kokea, jos se on molemmin puolin valinta. Silti näkisin, että ensisijaisesti etsin ihan oikeaa suhdetta, vaikka lasten takia suhdetta ei heti ekan kuukauden jälkeen tehtäisi lapsille näkyväksi. Turvallinen ja pysyvä suhde on seksinkin suhteen paras!

Lue lisää

Anteeksi kun en ymmärrä käsitystä FWB. Tuota en ole kokenut, olen kokenut lähinnä suhteita joissa asutaan yhdessä sitoutuen yhteiseen hyvään tai asutaan erillään sitoutuen yhteiseen hyvään. Molemmissa tapauksissa ei ihminen tarvitse muita ihmisiä, on vain yksi tärkeä ihminen ( ja ehkä kasa niitä pienempiä).
Molemmissa tapauksissa kaikki toimii normaalisti, talous, yhteiselo ja seksuaalisuus. Ei mitään poikkeavaa. Mutta joo, nykyaika on voinut luoda uusia käsitteitä ihmisille ja ihmistuntemuksille.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi kun en ymmärrä käsitystä FWB. Tuota en ole kokenut, olen kokenut lähinnä suhteita joissa asutaan yhdessä sitoutuen yhteiseen hyvään tai asutaan erillään sitoutuen yhteiseen hyvään. Molemmissa tapauksissa ei ihminen tarvitse muita ihmisiä, on vain yksi tärkeä ihminen ( ja ehkä kasa niitä pienempiä).
Molemmissa tapauksissa kaikki toimii normaalisti, talous, yhteiselo ja seksuaalisuus. Ei mitään poikkeavaa. Mutta joo, nykyaika on voinut luoda uusia käsitteitä ihmisille ja ihmistuntemuksille.

AV

Lue lisää

Höpö höpö, takinkääntäjä. 😆 Vai onko, teitä on kaksi täällä kertomassa erilaisia juttuja? 😉

Ei suhteissa tarvitse asua välttämättä yhdessä. En minäkään sitä näe. Mutta ilman, että kumpikin on rakastunut, kumpikin haluaa olla suhteessa ja suhde riittää kummallekin, ei sitoutumisessa ole mitään ideaa. Toki en tietenkään lähde tutustumisvaiheessa ketään muuta rinnalla siinä ”kilpauttamaan”. Teen sen ihan omasta halusta, vaikka se ei olisi sitoumus. Ymmärrän hyvin ja itsekin lähden siitä, että alku on tutustumista ja tunnustelua osuuko palikat yhteen vai ei. Ilman tutustumista sitä ei voi tietää.

Emberizi kirjoitti:

Höpö höpö, takinkääntäjä. 😆 Vai onko, teitä on kaksi täällä kertomassa erilaisia juttuja? 😉

Ei suhteissa tarvitse asua välttämättä yhdessä. En minäkään sitä näe. Mutta ilman, että kumpikin on rakastunut, kumpikin haluaa olla suhteessa ja suhde riittää kummallekin, ei sitoutumisessa ole mitään ideaa. Toki en tietenkään lähde tutustumisvaiheessa ketään muuta rinnalla siinä ”kilpauttamaan”. Teen sen ihan omasta halusta, vaikka se ei olisi sitoumus. Ymmärrän hyvin ja itsekin lähden siitä, että alku on tutustumista ja tunnustelua osuuko palikat yhteen vai ei. Ilman tutustumista sitä ei voi tietää.

Lue lisää

Muista että kirjoitan aina kahdesta minästäni, suhteessa olevasta ja siitä toisesta minästä joka ei ole ollut varsinaisessa suhteessa. Molemmissa on ne omat sääntönsä jotka tulevat jo automaattisesti.
Aikuisten naisten tulisi ymmärtää jo nykyinen suuntaus missä on yleistynyt elämäntapa jossa miehestä on naiselle pienin harmi ja miehet ovat tukena silloin kun nainen tarvitsee. Suurin osa naisista haluaisi tuollaisen luottamuksellisen suhteen jos vain tavoitteet olisivat yhtenevät.
Mutta joo, onhan se tunteista kiinni ja ihmiset voivat varoa sitä, on mukavampi kahlita toinen jos ei itse pystyisi muuten toista pitämään:) Kahleet jalkaan ja Dalton pallo, elämä hymyilisi:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Muista että kirjoitan aina kahdesta minästäni, suhteessa olevasta ja siitä toisesta minästä joka ei ole ollut varsinaisessa suhteessa. Molemmissa on ne omat sääntönsä jotka tulevat jo automaattisesti.
Aikuisten naisten tulisi ymmärtää jo nykyinen suuntaus missä on yleistynyt elämäntapa jossa miehestä on naiselle pienin harmi ja miehet ovat tukena silloin kun nainen tarvitsee. Suurin osa naisista haluaisi tuollaisen luottamuksellisen suhteen jos vain tavoitteet olisivat yhtenevät.
Mutta joo, onhan se tunteista kiinni ja ihmiset voivat varoa sitä, on mukavampi kahlita toinen jos ei itse pystyisi muuten toista pitämään:) Kahleet jalkaan ja Dalton pallo, elämä hymyilisi:)

AV

Lue lisää

Mutta nyt, pää tyynyyn. Huomenna isän velvollisuudet enkä ole koskaan odotuksia pettänyt joten en petä huomennakaan.
Hyvää yötä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Muista että kirjoitan aina kahdesta minästäni, suhteessa olevasta ja siitä toisesta minästä joka ei ole ollut varsinaisessa suhteessa. Molemmissa on ne omat sääntönsä jotka tulevat jo automaattisesti.
Aikuisten naisten tulisi ymmärtää jo nykyinen suuntaus missä on yleistynyt elämäntapa jossa miehestä on naiselle pienin harmi ja miehet ovat tukena silloin kun nainen tarvitsee. Suurin osa naisista haluaisi tuollaisen luottamuksellisen suhteen jos vain tavoitteet olisivat yhtenevät.
Mutta joo, onhan se tunteista kiinni ja ihmiset voivat varoa sitä, on mukavampi kahlita toinen jos ei itse pystyisi muuten toista pitämään:) Kahleet jalkaan ja Dalton pallo, elämä hymyilisi:)

AV

Lue lisää

En minä kahleita kannata, en näe esimerkiksi avioliittoa tärkeänä vaan henkistä sitoumusta.
Enkä näe avoliittoakaan välttämättömänä,

Silti, siinä kohtaa kun kumpikin haluaa seurustella oikeasti (eikä vaan harrastaa seksiä ilman sitoumuksia), toivon itse turvallista luottamukseen perustuvaa suhdetta ja vähintään toistaiseksi voimassa olevaa keskinäistä sitoumusta. On selvää, jos jompi kumpi ei hommasta saa mitään, ei se ikuisesti kestä. Sitä varten on alku, että kumpikin näkee onko edellytyksiä, onko toinen niin tärkeä ettei pysty elämään ilman (sitähän se parhaimmillaan on) ja muutenkin tutustutaan siihen suojamuurin takana olevaan aitoon ihmiseen.

Suhteet perustuu aina vapaaehtoisuuteen, oli sitten rakkauteen perustuva seurustelusuhde, avo- tai avioliitto tai vapaasuhde tai FWB.

En itse hae miestä vain seksiin. Vaikka omaan rakkaan kanssa rakastelu on ihanaa, silti se ei riitä parisuhteeksi pelkästään. Parisuhteessa on paljon muutakin mm. asioiden jakaminen. Yksi osa parisuhteesta on luottamus ja turvallisuus, ei siksi että mies on siihen pakotettu (en ole koskaan ehdottanut kenellekään ex yhteen muuttoa tai sitoumuksia, koska olen halunnut heidän itse päättävän), vaan koska silloin kummankin on parempi olla. Vaikka tulisi riita tms. kumpikin tietää, ettei se toinen lähde noin vain vetämään vaan asia halutaan yritetään selvittää. Jos sitten tulee eteen isoja ristiriitoja, jota ei voi ratkaista, sitten niitä tulee ja silloin sovitaan yhdessä ettei jatkaminen enää onnistu. Sekin on elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta nyt, pää tyynyyn. Huomenna isän velvollisuudet enkä ole koskaan odotuksia pettänyt joten en petä huomennakaan.
Hyvää yötä.

AV

Hyvää yötä! Mulla on 10-11 asti nukkuva lapsi ja isot osaa jo ottaa aamupalan itse, niin ehtii nukkua aamullakin. 😊

Asiallinen, silti varsin hengästyttävän pitkä lista.

Anonyymi kirjoitti:

Asiallinen, silti varsin hengästyttävän pitkä lista.

Selitys, miksi se on noin pitkä löytyy tuolta alempaa.

Emberizi kirjoitti:

Selitys, miksi se on noin pitkä löytyy tuolta alempaa.

Niin ja ei siinä listassa ole itseasiassa ole kuin kuusi asiaa!

Pitkä teksti on noiden asioiden avaamista. Vaikka sana läheisyys voi tarkoittaa yhdelle halausta kerran vuodessa ja toiselle tunnin kyhnäystä joka ilta.

Eli läheisyys on tiivistetty vastaus, mitä parisuhteelta odotan. Mutten välttämättä rakastaakseni jotakuta tarvitse mitään suhdetta. Osaan rakastaa saamatta mitään takaisin.

JasuM kirjoitti:

Eli läheisyys on tiivistetty vastaus, mitä parisuhteelta odotan. Mutten välttämättä rakastaakseni jotakuta tarvitse mitään suhdetta. Osaan rakastaa saamatta mitään takaisin.

Lue lisää

Osaan minäkin rakastaa ilman, että saan mitään takaisin. Monen vuoden kokemuksella.

Ei se silti parisuhteeksi riitä.

Emberizi kirjoitti:

Osaan minäkin rakastaa ilman, että saan mitään takaisin. Monen vuoden kokemuksella.

Ei se silti parisuhteeksi riitä.

Niin, siksi täsmensinkin että läheisyyttä kaipaan parisuhteessa ja parisuhdetta saadakseni läheisyyttä. Ei muuta syytä. Yksinkin pärjää muuten. :)

Ja rakastaa voi anyway. Yksipuolisestikin.

JasuM kirjoitti:

Niin, siksi täsmensinkin että läheisyyttä kaipaan parisuhteessa ja parisuhdetta saadakseni läheisyyttä. Ei muuta syytä. Yksinkin pärjää muuten. :)

Ja rakastaa voi anyway. Yksipuolisestikin.

Lue lisää

No nyt ymmärsin mitä tarkoitat.

Siis mitä pahaa on olla seksuaalisen himon kohteena???

Miksi seksuaalisia tunteita aina väheksytään ja demonisoidaan?

Ite en ala suhteeseen, elle tosiaankin tunne olevani vastapuolen seksuaalisen himon kohde. Hyi tylsyys!!

Anonyymi kirjoitti:

Siis mitä pahaa on olla seksuaalisen himon kohteena???

Miksi seksuaalisia tunteita aina väheksytään ja demonisoidaan?

Ite en ala suhteeseen, elle tosiaankin tunne olevani vastapuolen seksuaalisen himon kohde. Hyi tylsyys!!

Lue lisää

Kasva aikuiseksi.minäkin kasvoin. 💩

Anonyymi kirjoitti:

Siis mitä pahaa on olla seksuaalisen himon kohteena???

Miksi seksuaalisia tunteita aina väheksytään ja demonisoidaan?

Ite en ala suhteeseen, elle tosiaankin tunne olevani vastapuolen seksuaalisen himon kohde. Hyi tylsyys!!

Lue lisää

Seksuaaliset himot on alkukantaisia ja eläimellisiä. Ihmismielessä alatasoisia. ihminen on eläintä ylempänä sillä hän on henkisesti viisaampi. Henkisesti viisaampaa ja kehittyneempää ei ohjaa seksi,porno tai muut alkukantaiset vietit.

Anonyymi kirjoitti:

Seksuaaliset himot on alkukantaisia ja eläimellisiä. Ihmismielessä alatasoisia. ihminen on eläintä ylempänä sillä hän on henkisesti viisaampi. Henkisesti viisaampaa ja kehittyneempää ei ohjaa seksi,porno tai muut alkukantaiset vietit.

Lue lisää

Sivusta huikkaan, että toisaalta kyllä sen sielullisesti arvokkaan kanssa nimenomaan se seksuaalinen himokin varmaan mukavaa on, jos jonkun kanssa ylipäänsä.

Henkinen ja fyysinen euforia, aatteles.

JasuM kirjoitti:

Sivusta huikkaan, että toisaalta kyllä sen sielullisesti arvokkaan kanssa nimenomaan se seksuaalinen himokin varmaan mukavaa on, jos jonkun kanssa ylipäänsä.

Henkinen ja fyysinen euforia, aatteles.

Lue lisää

Jossei ihminen koe omaa seksuaalista minäänsä eläväksi ja arvokkaaksi osaksi kokonaisuutta, niin on kyllä olemassa vain puolituisena, vääränä profeettana.

Eipä todellakaan ole henkistä kasvuani häirinnyt fyysinen rakkaus ja sen hekumallinen liekki, eli Himo.

He tulivat yhdeksi lihaksi rakkaudessa. Siis nimenomaan lihaksi. Pelkkä rakkaus ei vielä riittänyt. Kaunista, vai mitä?

Hieno viesti. Viisasta puhetta.

Minusta oiva pointti tuo, ettei parisuhdetta pitäisi tullakaan tyyppien välille, ketkä ei toisilleen sovi. Ei silloin tarvitse mitään vaatia toiselta, jos hän vaan on oikeanlainen.

Mutta siinä tullaan siihen, puolin ja toisin, että osaako nähdä toisen kaikki piirteet ennen parisuhdetta?

Anonyymi kirjoitti:

Minusta oiva pointti tuo, ettei parisuhdetta pitäisi tullakaan tyyppien välille, ketkä ei toisilleen sovi. Ei silloin tarvitse mitään vaatia toiselta, jos hän vaan on oikeanlainen.

Mutta siinä tullaan siihen, puolin ja toisin, että osaako nähdä toisen kaikki piirteet ennen parisuhdetta?

Lue lisää

"osaako nähdä toisen kaikki piirteet ennen parisuhdetta?"
Ei varmaankaan, mutta suunnilleen riittää. Silti yhdessäkään parisuhteessa ei ole takuuta. Ainoastaan se on varmaa, että molemmat muuttuu vuosien myötä, tapahtuu kaikenlaista. Omat ja kumppanin piirteet muuttuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta oiva pointti tuo, ettei parisuhdetta pitäisi tullakaan tyyppien välille, ketkä ei toisilleen sovi. Ei silloin tarvitse mitään vaatia toiselta, jos hän vaan on oikeanlainen.

Mutta siinä tullaan siihen, puolin ja toisin, että osaako nähdä toisen kaikki piirteet ennen parisuhdetta?

Lue lisää

Puhut asiaa!

Sitä kun eletään jalat irti maasta -asenteella. Joillakin on takana useampia parisuhteita tai niiden yritelmiä, ja vieläkään olla opittu mitään. Vaatimuksia piisaa.

Ei täydellistä olekaan, mutta on toisilleen sopimattomia ja sopivia on. Jos ei itse tiedä minkälaisen parisuhteen ja ihmisen tarvitsee rinnalleen, mikä on ja mikä ei ole tärkeää, ei ehkä kiinnitä huomiota niihin tärkeisiin asioihin?

Parisuhde ei ole itsetarkoitus. Toimimaton parisuhde on hyvin kuluttava. Tai ihmisen vaikeudet (esim. mustasukkaisuus, epävakaa persoonallisuus, bipolaarinen tai vakava masennus, jotka on huonossa hoitotasapainossa) kuluttavat kohtuuttoman paljon kumppaninkin voimia, Nuorena ajatteli, että ihmisen puutteet kuuluu asiaan ja ihminen itse on tärkein, mutta tuolla sinisilmäisyydestä on joutunut maksamaan kovaa hintaa. Ja nuorena luuli, että pitää olla vaatimaton toiveissaan. Ei toimimattomat liitot kuitenkaan kestä, sopimattoman valinta vain koska ei saa ”vaatia” on karhunpalvelus itselleen ja toiselle. Kaiken lisäksi kun kohtaa sen oikean, ei ole kyse vaatimuksista, vaan palaset vaan osuu kohdilleen.

On asioita, jotka ei vaan toimi. Jos toinen on henkeen ja vereen viher-vasemmistoa ja toinen on valmis ampumaan kaikki rajalle yrittävät, on elämä yhdessä taatusti aika vaikeaa. Jos toinen kaipaa pitkiä keskusteluita ja on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja toinen haluaa lukea korkeintaan 7pv ja halua keskustella enintään kodin hoidosta, kumpikin on hetken päästä tyytymätön. Kärjistän, mutta ehkä odotuksilla on tarpeensa. Ja vaikka olisi miettinyt minkälainen ihminen olisi se oikea, silti oikea ihminen on AINA kokonaisuus! .Joskus joku ominaisuus ei täyty omissa toiveissa, silti ihmisessä voi olla jotain muuta hyvää, joka korvaa pienen puutteen. Kärjistän taas: jos naisen ykkösvaatimus on sixpack ja mies on ihana pyöreämahainen nallekarhu, mutta mukava, fiksu ja kunnollinen, ykkösvaatimus voi taantua merkityksettömäksi.

Jos ihmisellä ei ole mitään vaatimuksia, sekin kertoo että kuka tahansa käy. Liitto kenen rahansa kanssa on aika erilainen kuin ihmisen ketä rakastaa niin paljon, että halkeaa ja aito yhteys löytyy. Omalla pitkällä listalla oli asioita, jotka parinmuodostuksessa on pakko kohdata siedettävissä olevilta osin. Muuten parisuhde ei toimi. Jos ei ole edellytyksiä onneen, miksi haluaisin vain jonkun?

Jos ei löydä sopivaa, miksi ryhtyisi tapailua pidemmälle? Ihminen harvoin aukeaa ennen syvempää tutustumista. Ilman sitä tuskin tietää kuinka paljon yhteistä pintaa on. Monesti tosin intuitio kertoo asian jo paljon ennen kuin edes on tutustuttu.

Siitä olen iloinen ja hämmästynyt ettei kukaan listannut isoa listaa status- ja ulkonäköasioita. Elämän onnellisuus kumpuaa ihan muista asioista, ainakin itsellä.

Emberizi kirjoitti:

Ei täydellistä olekaan, mutta on toisilleen sopimattomia ja sopivia on. Jos ei itse tiedä minkälaisen parisuhteen ja ihmisen tarvitsee rinnalleen, mikä on ja mikä ei ole tärkeää, ei ehkä kiinnitä huomiota niihin tärkeisiin asioihin?

Parisuhde ei ole itsetarkoitus. Toimimaton parisuhde on hyvin kuluttava. Tai ihmisen vaikeudet (esim. mustasukkaisuus, epävakaa persoonallisuus, bipolaarinen tai vakava masennus, jotka on huonossa hoitotasapainossa) kuluttavat kohtuuttoman paljon kumppaninkin voimia, Nuorena ajatteli, että ihmisen puutteet kuuluu asiaan ja ihminen itse on tärkein, mutta tuolla sinisilmäisyydestä on joutunut maksamaan kovaa hintaa. Ja nuorena luuli, että pitää olla vaatimaton toiveissaan. Ei toimimattomat liitot kuitenkaan kestä, sopimattoman valinta vain koska ei saa ”vaatia” on karhunpalvelus itselleen ja toiselle. Kaiken lisäksi kun kohtaa sen oikean, ei ole kyse vaatimuksista, vaan palaset vaan osuu kohdilleen.

On asioita, jotka ei vaan toimi. Jos toinen on henkeen ja vereen viher-vasemmistoa ja toinen on valmis ampumaan kaikki rajalle yrittävät, on elämä yhdessä taatusti aika vaikeaa. Jos toinen kaipaa pitkiä keskusteluita ja on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja toinen haluaa lukea korkeintaan 7pv ja halua keskustella enintään kodin hoidosta, kumpikin on hetken päästä tyytymätön. Kärjistän, mutta ehkä odotuksilla on tarpeensa. Ja vaikka olisi miettinyt minkälainen ihminen olisi se oikea, silti oikea ihminen on AINA kokonaisuus! .Joskus joku ominaisuus ei täyty omissa toiveissa, silti ihmisessä voi olla jotain muuta hyvää, joka korvaa pienen puutteen. Kärjistän taas: jos naisen ykkösvaatimus on sixpack ja mies on ihana pyöreämahainen nallekarhu, mutta mukava, fiksu ja kunnollinen, ykkösvaatimus voi taantua merkityksettömäksi.

Jos ihmisellä ei ole mitään vaatimuksia, sekin kertoo että kuka tahansa käy. Liitto kenen rahansa kanssa on aika erilainen kuin ihmisen ketä rakastaa niin paljon, että halkeaa ja aito yhteys löytyy. Omalla pitkällä listalla oli asioita, jotka parinmuodostuksessa on pakko kohdata siedettävissä olevilta osin. Muuten parisuhde ei toimi. Jos ei ole edellytyksiä onneen, miksi haluaisin vain jonkun?

Jos ei löydä sopivaa, miksi ryhtyisi tapailua pidemmälle? Ihminen harvoin aukeaa ennen syvempää tutustumista. Ilman sitä tuskin tietää kuinka paljon yhteistä pintaa on. Monesti tosin intuitio kertoo asian jo paljon ennen kuin edes on tutustuttu.

Siitä olen iloinen ja hämmästynyt ettei kukaan listannut isoa listaa status- ja ulkonäköasioita. Elämän onnellisuus kumpuaa ihan muista asioista, ainakin itsellä.

Lue lisää

Tänään taas tuli tuntemus miten ihmiset voivat olla yhdessä vaikka toinen olisi täysi tomppeli idiootti pallokumpuine masuineen.
Mäenlaskua ja joku isä huusi lapsilleen koko ajan ei noin helkkari mitä sinä teet, minähän sanoin.
Ukolla oli koko ajan agre päällä ja lapset itkivät. Nainen katsoi tyynesti vieressä yrittäen satunnaisesti vähän liennyttää tilannetta.
No huh, toivottavasti lapsille jäisi miellyttävämpi kuva mäenlaskusta mitä raivoava faija.
Säälitti katsoa lapsia ja naista, mies oli ihan pihalla.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa, oli nainen, lapset ja mukava tilanne elämässä josta vanhempienkin tulisi nauttia ja ukko raivoaa kuin espanjalainen taisteluhärkä nähdessään punaisen torerollan matadorin kädessä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Tänään taas tuli tuntemus miten ihmiset voivat olla yhdessä vaikka toinen olisi täysi tomppeli idiootti pallokumpuine masuineen.
Mäenlaskua ja joku isä huusi lapsilleen koko ajan ei noin helkkari mitä sinä teet, minähän sanoin.
Ukolla oli koko ajan agre päällä ja lapset itkivät. Nainen katsoi tyynesti vieressä yrittäen satunnaisesti vähän liennyttää tilannetta.
No huh, toivottavasti lapsille jäisi miellyttävämpi kuva mäenlaskusta mitä raivoava faija.
Säälitti katsoa lapsia ja naista, mies oli ihan pihalla.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa, oli nainen, lapset ja mukava tilanne elämässä josta vanhempienkin tulisi nauttia ja ukko raivoaa kuin espanjalainen taisteluhärkä nähdessään punaisen torerollan matadorin kädessä.

AV

Lue lisää

Omassa listassani ei ole ulkoisia asioita, eikä pallomaha tai ulkonäkö tunteitani ole koskaan määrittänyt. Pallomaha sitä paitsi voi olla aika söpökin.

Luulen, että kohtaamasi naisen on pakko liennyttää ja vain tukkia suunsa, koska vastaamalla miehen raivoon lapset kärsii eniten. Ystävän parisuhteessa vierestä nähtyä ja joskus erikoistilanteessa myös itse koettua (ei tosin ihan noin ääritilanteessa). Jos asiaan siinä kohtaa puuttuu, se raivokalle sättii lapset ja naisenkin viimeiseen maanrakoon. Mies ei välttämättä ole ollut samanlainen ennen lapsia kun on voinut aina tehdä vain oman navan mukaan kaikki asiat. Tuon naisen osa ei ole helppo olen sen vierestä nähnyt. Nainen miettii eroa, mutta myös pelkää miten pahaa jälkeä syntyy kun isä olisi lasten kanssa kahden (useimmat valitsee vuoroasumisen). Jos valitsee väärin ja vielä lisääntyy, voi elämästä tulla aika kovaa.

Fiksulle stabiilille kumppanille voi sanoa, että mitäs jos kävisit kahvilla ja palaa rauhoittuneena. Tosin fiksu ja stabiili ei noin toimi! Tavallinen ihminen myös tajuaa yhdestä silmäisystä (paha silmä), että meni yli ja osaa itse rauhoittua ja pyytää anteeksi, jos menee tilapäisesti yli.

En itse ymmärrä miksi lapsia hankkii, jos heistä ei halua huolehtia.

Emberizi kirjoitti:

Omassa listassani ei ole ulkoisia asioita, eikä pallomaha tai ulkonäkö tunteitani ole koskaan määrittänyt. Pallomaha sitä paitsi voi olla aika söpökin.

Luulen, että kohtaamasi naisen on pakko liennyttää ja vain tukkia suunsa, koska vastaamalla miehen raivoon lapset kärsii eniten. Ystävän parisuhteessa vierestä nähtyä ja joskus erikoistilanteessa myös itse koettua (ei tosin ihan noin ääritilanteessa). Jos asiaan siinä kohtaa puuttuu, se raivokalle sättii lapset ja naisenkin viimeiseen maanrakoon. Mies ei välttämättä ole ollut samanlainen ennen lapsia kun on voinut aina tehdä vain oman navan mukaan kaikki asiat. Tuon naisen osa ei ole helppo olen sen vierestä nähnyt. Nainen miettii eroa, mutta myös pelkää miten pahaa jälkeä syntyy kun isä olisi lasten kanssa kahden (useimmat valitsee vuoroasumisen). Jos valitsee väärin ja vielä lisääntyy, voi elämästä tulla aika kovaa.

Fiksulle stabiilille kumppanille voi sanoa, että mitäs jos kävisit kahvilla ja palaa rauhoittuneena. Tosin fiksu ja stabiili ei noin toimi! Tavallinen ihminen myös tajuaa yhdestä silmäisystä (paha silmä), että meni yli ja osaa itse rauhoittua ja pyytää anteeksi, jos menee tilapäisesti yli.

En itse ymmärrä miksi lapsia hankkii, jos heistä ei halua huolehtia.

Lue lisää

Itse olen sitä mieltä, että tuollaiseen suhteeseen ei pidä jäädä. Kodin ilmapiiri on luultavasti lapsille vahingollinen ja ahdistava, eikä nainenkaan jaksa luultavasti antaa lapsilleen sitä samaa mitä jaksaisi terveessä suhteessa. Elämä voi olla aika selviytymistä.

Emberizi kirjoitti:

Omassa listassani ei ole ulkoisia asioita, eikä pallomaha tai ulkonäkö tunteitani ole koskaan määrittänyt. Pallomaha sitä paitsi voi olla aika söpökin.

Luulen, että kohtaamasi naisen on pakko liennyttää ja vain tukkia suunsa, koska vastaamalla miehen raivoon lapset kärsii eniten. Ystävän parisuhteessa vierestä nähtyä ja joskus erikoistilanteessa myös itse koettua (ei tosin ihan noin ääritilanteessa). Jos asiaan siinä kohtaa puuttuu, se raivokalle sättii lapset ja naisenkin viimeiseen maanrakoon. Mies ei välttämättä ole ollut samanlainen ennen lapsia kun on voinut aina tehdä vain oman navan mukaan kaikki asiat. Tuon naisen osa ei ole helppo olen sen vierestä nähnyt. Nainen miettii eroa, mutta myös pelkää miten pahaa jälkeä syntyy kun isä olisi lasten kanssa kahden (useimmat valitsee vuoroasumisen). Jos valitsee väärin ja vielä lisääntyy, voi elämästä tulla aika kovaa.

Fiksulle stabiilille kumppanille voi sanoa, että mitäs jos kävisit kahvilla ja palaa rauhoittuneena. Tosin fiksu ja stabiili ei noin toimi! Tavallinen ihminen myös tajuaa yhdestä silmäisystä (paha silmä), että meni yli ja osaa itse rauhoittua ja pyytää anteeksi, jos menee tilapäisesti yli.

En itse ymmärrä miksi lapsia hankkii, jos heistä ei halua huolehtia.

Lue lisää

Niinpä, tuossa on vähän samaa mitä jos hankkisi helkkarin suuren parisängyn.
Olenkin nukkunut aika kauan sohvalla koska parisänky on pyhä. Olen oikeutettu sinne vain sen oikean naisen kanssa:)
Tyhjäkäynnillä ollut koko investointi mutta itseään pitää rankaista vaikka tämä sohvakin on tosi hyvä nukkumiseen, periaatteita nääs.

Tuossa tilanteessa missä mies raivoaa ja naista hävettää, ei voi kun toivoa miehelle jotain äkkipysäytystä betoniseinään, muu ei auta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä, tuossa on vähän samaa mitä jos hankkisi helkkarin suuren parisängyn.
Olenkin nukkunut aika kauan sohvalla koska parisänky on pyhä. Olen oikeutettu sinne vain sen oikean naisen kanssa:)
Tyhjäkäynnillä ollut koko investointi mutta itseään pitää rankaista vaikka tämä sohvakin on tosi hyvä nukkumiseen, periaatteita nääs.

Tuossa tilanteessa missä mies raivoaa ja naista hävettää, ei voi kun toivoa miehelle jotain äkkipysäytystä betoniseinään, muu ei auta.

AV

Lue lisää

En usko, että naisen päällimmäinen tunne on tilanteessa häpeä, vaan huoli lapsen kokemasta vauriosta ja huoli lapsen hyvinvoinnista. Muut kokee vieressä enemmän myötähäpeää. Naisen on pakko ajatella, että mies käyttäytyy typerästi ja häpeä on vain miehen (keskimäärin tuollainen mies tosin ei ymmärrä omassa toiminassa olevan mitään väärää, hän raivoaa, koska ympäristö on häntä kohtaan ”kohtuuton”).

Aika raju mielenilmaisu toi betoniseinä…. Itse lähettäisin miehen mielummin mielenterveystoimistoon. Eiköhän nuo ole keskimäärin ole epävakaita, bipolaarisia yms. (jotka ei ole hoitotasapainossa).

Emberizi kirjoitti:

En usko, että naisen päällimmäinen tunne on tilanteessa häpeä, vaan huoli lapsen kokemasta vauriosta ja huoli lapsen hyvinvoinnista. Muut kokee vieressä enemmän myötähäpeää. Naisen on pakko ajatella, että mies käyttäytyy typerästi ja häpeä on vain miehen (keskimäärin tuollainen mies tosin ei ymmärrä omassa toiminassa olevan mitään väärää, hän raivoaa, koska ympäristö on häntä kohtaan ”kohtuuton”).

Aika raju mielenilmaisu toi betoniseinä…. Itse lähettäisin miehen mielummin mielenterveystoimistoon. Eiköhän nuo ole keskimäärin ole epävakaita, bipolaarisia yms. (jotka ei ole hoitotasapainossa).

Lue lisää

Kirjoitin kuvainnollisessa muodossa, aika raju pysäytys tarvitaan että mies voisi järkiintyä.
Tuo mitä kirjoitit ettei nainen tunne myötähäpeää on mielenkiintoinen ja uusi ajatus.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitin kuvainnollisessa muodossa, aika raju pysäytys tarvitaan että mies voisi järkiintyä.
Tuo mitä kirjoitit ettei nainen tunne myötähäpeää on mielenkiintoinen ja uusi ajatus.

AV

Lue lisää

Olen aika monia tunteja keskustellut aiheesta ihmisen kanssa, joka on joutunut tuossa tilanteessa olemaan liian monta kertaa…. Joku voi hävetä miestä toki, mutta se että pistää energiansa siihen miten lapsia pystyy tukemaan eikä häpeään auttaa selviämään. Jos on mies on pönttö, miksi naisen pitäisi kaiken muun lisäksi kantaa häpeä pöntön käytöksestä? Ystävä on nykyisin ratkaisut asian, niin että lähes aina mies jää yksin kotiin ja hän menee lasten kanssa tai sitten ystävien kanssa. Ei sekään ole oikein, mutta varmasti paras ratkaisu mitä on (paitsi ero, johon nainen ei ole valmis).

Emberizi kirjoitti:

Ei täydellistä olekaan, mutta on toisilleen sopimattomia ja sopivia on. Jos ei itse tiedä minkälaisen parisuhteen ja ihmisen tarvitsee rinnalleen, mikä on ja mikä ei ole tärkeää, ei ehkä kiinnitä huomiota niihin tärkeisiin asioihin?

Parisuhde ei ole itsetarkoitus. Toimimaton parisuhde on hyvin kuluttava. Tai ihmisen vaikeudet (esim. mustasukkaisuus, epävakaa persoonallisuus, bipolaarinen tai vakava masennus, jotka on huonossa hoitotasapainossa) kuluttavat kohtuuttoman paljon kumppaninkin voimia, Nuorena ajatteli, että ihmisen puutteet kuuluu asiaan ja ihminen itse on tärkein, mutta tuolla sinisilmäisyydestä on joutunut maksamaan kovaa hintaa. Ja nuorena luuli, että pitää olla vaatimaton toiveissaan. Ei toimimattomat liitot kuitenkaan kestä, sopimattoman valinta vain koska ei saa ”vaatia” on karhunpalvelus itselleen ja toiselle. Kaiken lisäksi kun kohtaa sen oikean, ei ole kyse vaatimuksista, vaan palaset vaan osuu kohdilleen.

On asioita, jotka ei vaan toimi. Jos toinen on henkeen ja vereen viher-vasemmistoa ja toinen on valmis ampumaan kaikki rajalle yrittävät, on elämä yhdessä taatusti aika vaikeaa. Jos toinen kaipaa pitkiä keskusteluita ja on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja toinen haluaa lukea korkeintaan 7pv ja halua keskustella enintään kodin hoidosta, kumpikin on hetken päästä tyytymätön. Kärjistän, mutta ehkä odotuksilla on tarpeensa. Ja vaikka olisi miettinyt minkälainen ihminen olisi se oikea, silti oikea ihminen on AINA kokonaisuus! .Joskus joku ominaisuus ei täyty omissa toiveissa, silti ihmisessä voi olla jotain muuta hyvää, joka korvaa pienen puutteen. Kärjistän taas: jos naisen ykkösvaatimus on sixpack ja mies on ihana pyöreämahainen nallekarhu, mutta mukava, fiksu ja kunnollinen, ykkösvaatimus voi taantua merkityksettömäksi.

Jos ihmisellä ei ole mitään vaatimuksia, sekin kertoo että kuka tahansa käy. Liitto kenen rahansa kanssa on aika erilainen kuin ihmisen ketä rakastaa niin paljon, että halkeaa ja aito yhteys löytyy. Omalla pitkällä listalla oli asioita, jotka parinmuodostuksessa on pakko kohdata siedettävissä olevilta osin. Muuten parisuhde ei toimi. Jos ei ole edellytyksiä onneen, miksi haluaisin vain jonkun?

Jos ei löydä sopivaa, miksi ryhtyisi tapailua pidemmälle? Ihminen harvoin aukeaa ennen syvempää tutustumista. Ilman sitä tuskin tietää kuinka paljon yhteistä pintaa on. Monesti tosin intuitio kertoo asian jo paljon ennen kuin edes on tutustuttu.

Siitä olen iloinen ja hämmästynyt ettei kukaan listannut isoa listaa status- ja ulkonäköasioita. Elämän onnellisuus kumpuaa ihan muista asioista, ainakin itsellä.

Lue lisää

Taas se nähtiin.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Miksi viedä suhdetta eteenpäin sellaisen kanssa, jonka kanssa arvot tai ajattelu kovin häiritsevästi eroavat? Miten sitä aina ehditään lapsiakin pukeltaa maailmaan ennenkuin tuo tajutaan?

Emberizi kirjoitti:

Olen aika monia tunteja keskustellut aiheesta ihmisen kanssa, joka on joutunut tuossa tilanteessa olemaan liian monta kertaa…. Joku voi hävetä miestä toki, mutta se että pistää energiansa siihen miten lapsia pystyy tukemaan eikä häpeään auttaa selviämään. Jos on mies on pönttö, miksi naisen pitäisi kaiken muun lisäksi kantaa häpeä pöntön käytöksestä? Ystävä on nykyisin ratkaisut asian, niin että lähes aina mies jää yksin kotiin ja hän menee lasten kanssa tai sitten ystävien kanssa. Ei sekään ole oikein, mutta varmasti paras ratkaisu mitä on (paitsi ero, johon nainen ei ole valmis).

Lue lisää

Mikä pitää heidät kiinni toisissaan?
Miehen tulisi kunnioittaa jos ei vaimoa niin ainakin lapsia. Vanhemmat voivat sitten ottaa ne nyrkkeilyhanskat esiin kun lapset nukkuvat jos siltä tuntuu. Jos tuossa tilanteessa siltä ei tuntuisi oltaisiin yhdessä vain käytännön syistä, tai voihan naiset rakastaa miestä vaikka mies olisi millainen tahansa.
Leipäsuhde voi toisinaan olla hyvä kokonaisratkaisu.

Outoa tuo on. Itse en näe tuossa järkeä, erota kannattaa aina jos voi noin pahoin.
Tänään saunoin tyttären ja exän kanssa, föönasin tyttären hiukset kuiviksi ja halasin sanoen hyvää yötä. Joskus tällainen ero on miljoona kertaa parempi vaihtoehto mitä toimimaton suhde.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitin kuvainnollisessa muodossa, aika raju pysäytys tarvitaan että mies voisi järkiintyä.
Tuo mitä kirjoitit ettei nainen tunne myötähäpeää on mielenkiintoinen ja uusi ajatus.

AV

Lue lisää

Yleensä se ”betoniseinä” tulee eteen kun nainen sitten joku kaunis päivä ilmoittaa, että se oli nyt tässä. Mutta parisuhdetta se ei enää pelasta.

Niin ja vaikka en itse ole koskaan nähnyt samaa toisin päin, niin kaipa nuo roolit voisi olla toisinkin päin.

Olet itse puhunut mustasukkaisesta ex. Yleensähän sairaanloisen mustasukkainen myös pänttöilee, osalla se jää seinien sisälle, mutta osalla oireilu näkyy myös vaikka kun ollaan kaverien seurassa. Tuohan on ihan vastaava tilanne. Joko kumppanin hölmö käytös hävettää tai sitten voi ajatella ettei ole vastuussa toisen ylireagoinnista. Kun tilanne on uusi, varmasti hävettää, mutta myöhemmin jos tilanne jatkuu vuosia ehkä ymmärtää ettei itse ole syypää käytökseen. Jos jouduit noihin tilanteisiin kodin ulkopuolella, miten koit asian?

Emberizi kirjoitti:

Yleensä se ”betoniseinä” tulee eteen kun nainen sitten joku kaunis päivä ilmoittaa, että se oli nyt tässä. Mutta parisuhdetta se ei enää pelasta.

Niin ja vaikka en itse ole koskaan nähnyt samaa toisin päin, niin kaipa nuo roolit voisi olla toisinkin päin.

Olet itse puhunut mustasukkaisesta ex. Yleensähän sairaanloisen mustasukkainen myös pänttöilee, osalla se jää seinien sisälle, mutta osalla oireilu näkyy myös vaikka kun ollaan kaverien seurassa. Tuohan on ihan vastaava tilanne. Joko kumppanin hölmö käytös hävettää tai sitten voi ajatella ettei ole vastuussa toisen ylireagoinnista. Kun tilanne on uusi, varmasti hävettää, mutta myöhemmin jos tilanne jatkuu vuosia ehkä ymmärtää ettei itse ole syypää käytökseen. Jos jouduit noihin tilanteisiin kodin ulkopuolella, miten koit asian?

Lue lisää

No mustasukkaisuudesta en ole hävennyt kuin ehkä kerran kun olimme etäällä ja toisaalla tanssiravintolassa. Tanssimme yhdessä mutta kun istuimme pöydässä yksi nainen tuli hakemaan minua tanssimaan. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää ettei se sovi vaikka hän itse oli läsnä ja näki meidät koko ajan. Tanssi kesti vähän yli puolenvälin kun tuli kissatappelu, järjestysmiehet ja poliisit paikalle. Tulista ja räiskyvää on joskus rakkaus.

AV

Anonyymi kirjoitti:

No mustasukkaisuudesta en ole hävennyt kuin ehkä kerran kun olimme etäällä ja toisaalla tanssiravintolassa. Tanssimme yhdessä mutta kun istuimme pöydässä yksi nainen tuli hakemaan minua tanssimaan. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää ettei se sovi vaikka hän itse oli läsnä ja näki meidät koko ajan. Tanssi kesti vähän yli puolenvälin kun tuli kissatappelu, järjestysmiehet ja poliisit paikalle. Tulista ja räiskyvää on joskus rakkaus.

AV

Lue lisää

On erittäin epäkohteliasta kieltäytyä, jos sinua tullaan hakemaan tanssimaan. Tanssiravintolaan ei pidä mennä ellei paikan "sääntöjä" kestä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä pitää heidät kiinni toisissaan?
Miehen tulisi kunnioittaa jos ei vaimoa niin ainakin lapsia. Vanhemmat voivat sitten ottaa ne nyrkkeilyhanskat esiin kun lapset nukkuvat jos siltä tuntuu. Jos tuossa tilanteessa siltä ei tuntuisi oltaisiin yhdessä vain käytännön syistä, tai voihan naiset rakastaa miestä vaikka mies olisi millainen tahansa.
Leipäsuhde voi toisinaan olla hyvä kokonaisratkaisu.

Outoa tuo on. Itse en näe tuossa järkeä, erota kannattaa aina jos voi noin pahoin.
Tänään saunoin tyttären ja exän kanssa, föönasin tyttären hiukset kuiviksi ja halasin sanoen hyvää yötä. Joskus tällainen ero on miljoona kertaa parempi vaihtoehto mitä toimimaton suhde.

AV

Lue lisää

Ero on jossain kohtaa parempi vaihtoehto. Tosin se, että elämä on eron jälkeen yhteishuoltajuudessa ongelmatonta ei ole myöskään itsestäänselvyys. Monella helvetti jatkuu erosta huolimatta. Itselläni välit on hyvät, mutta en kyllä sauno enkä kyläile. Vuorovaikutus jää lapsen asioiden hoitoon. Veikkaan, että ex alkaisi haihatella takaisin, jos päästäisin välit liian lämpimiksi. Etäisyys on tietyllä tavalla helpompi ratkaisu. Mutta tuo on niin yksilökohtaista mikä toimii.

En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa. En usko, että se on raha, koska kumpikin tienaa hyvin (>5te) ja okt on velaton. Ehkä se on muisto hyvistä ajoista ennen lapsia? Ehkä se on sitä ettei vahvuus riitä tai ei suostu antamaan periksi, ehkä häpeä erosta ehkä pelko yksinäisyydestä? Olen kysynyt samaa muutamaan kertaan suoraan, mutta vastaus ei ole ihan selvä sanainen.

Emberizi kirjoitti:

Ero on jossain kohtaa parempi vaihtoehto. Tosin se, että elämä on eron jälkeen yhteishuoltajuudessa ongelmatonta ei ole myöskään itsestäänselvyys. Monella helvetti jatkuu erosta huolimatta. Itselläni välit on hyvät, mutta en kyllä sauno enkä kyläile. Vuorovaikutus jää lapsen asioiden hoitoon. Veikkaan, että ex alkaisi haihatella takaisin, jos päästäisin välit liian lämpimiksi. Etäisyys on tietyllä tavalla helpompi ratkaisu. Mutta tuo on niin yksilökohtaista mikä toimii.

En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa. En usko, että se on raha, koska kumpikin tienaa hyvin (>5te) ja okt on velaton. Ehkä se on muisto hyvistä ajoista ennen lapsia? Ehkä se on sitä ettei vahvuus riitä tai ei suostu antamaan periksi, ehkä häpeä erosta ehkä pelko yksinäisyydestä? Olen kysynyt samaa muutamaan kertaan suoraan, mutta vastaus ei ole ihan selvä sanainen.

Lue lisää

"En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa."

Olisiko rakkaus?

Anonyymi kirjoitti:

No mustasukkaisuudesta en ole hävennyt kuin ehkä kerran kun olimme etäällä ja toisaalla tanssiravintolassa. Tanssimme yhdessä mutta kun istuimme pöydässä yksi nainen tuli hakemaan minua tanssimaan. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää ettei se sovi vaikka hän itse oli läsnä ja näki meidät koko ajan. Tanssi kesti vähän yli puolenvälin kun tuli kissatappelu, järjestysmiehet ja poliisit paikalle. Tulista ja räiskyvää on joskus rakkaus.

AV

Lue lisää

Apua. Ei tuo mikään pikkutilanne ole enään. Ymmärrän kyllä tuon jälkeen miksi painotat suhteen vapautta. Tietysti aina suhteen traumoissa pitää muistaa ettei ex teot ole uuden ihmisen synti, jos sinne asti joskus pääsee.

Itse näen, että vaikka flirtti varattuna on vaaratonta. Kunhan se jää flirttiin ja jos flirtin kohde ottaa askeleen kohti pitää osata itse peruuttaa. Silti, jos puoliso on paikalla ja flirttaa toisen silmien edessä, se on huonoa käytöstä. Empaattinen ihminen tajuaa sen ilman sanomistakin. Jos suhteessa on kaikki hyvin, en ainakaan itse koe tarvetta flirttailla. Se ei tunnu sillon oikealta eikä tarpeelliselta. Luulen, että jos mies on tärkeä (eikä ihan sama) normaali nainen ei tanssista tuntisi mustasukkaisuutta, mutta jo lääppivät hiplaukset (jommin kummin päin) olisi jo liikaa. Varmaan itse reagoisin lähtemällä tilanteesta ulos happi hyppelylle ja katsoisin ihan rauhassa miten mies itse ratkaisee tilanteen. Fiksu mies/nainen ei tietenkään vastaa lääpintään ja tanssii kappaleen loppuun ja sanoo sen jälkeen kiitos, ja tilanne on ohi. Jos miehellä olisi vaikeuksia pitää itseään kurissa, ja tilanne ryöpsähtää yli, niin eihän sellaisessa tilanteessa suhde kovin hyvin voi…. Ei ketään voi väkisin pitää, jos ei halua itse olla suhteessa,. On yksinkertaisesti parempi päästää se toinen menemään kuin alkaa riehumaan.

Olen samaa mieltä, että tanssipaikkaan ei pidä lähteä, jos ei kestä paikan kulttuuria.

Anonyymi kirjoitti:

"En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa."

Olisiko rakkaus?

Varmaan on rakkauttakin ja jotain läheisriippuvuuden tyyppistä ehkä myös. Mutta toisaalta rakkaus lapsiin voi saada lähtemään.

Vaikka rakkautta olisi, se tahtoo peittyä vihaan ja vihamieliseen käyttäytymiseen.

Anonyymi kirjoitti:

On erittäin epäkohteliasta kieltäytyä, jos sinua tullaan hakemaan tanssimaan. Tanssiravintolaan ei pidä mennä ellei paikan "sääntöjä" kestä.

Tanssiravintolassa on kohteliasta kysyä seuralaiselta lupaa, saako tässä tapauksessa naisen kavaljeerin varastaa tanssiin.
"Olisi tietysti pitänyt ymmärtää ettei se sovi vaikka hän itse oli läsnä ja näki meidät koko ajan. "
Niin olisi.

Emberizi kirjoitti:

Ero on jossain kohtaa parempi vaihtoehto. Tosin se, että elämä on eron jälkeen yhteishuoltajuudessa ongelmatonta ei ole myöskään itsestäänselvyys. Monella helvetti jatkuu erosta huolimatta. Itselläni välit on hyvät, mutta en kyllä sauno enkä kyläile. Vuorovaikutus jää lapsen asioiden hoitoon. Veikkaan, että ex alkaisi haihatella takaisin, jos päästäisin välit liian lämpimiksi. Etäisyys on tietyllä tavalla helpompi ratkaisu. Mutta tuo on niin yksilökohtaista mikä toimii.

En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa. En usko, että se on raha, koska kumpikin tienaa hyvin (>5te) ja okt on velaton. Ehkä se on muisto hyvistä ajoista ennen lapsia? Ehkä se on sitä ettei vahvuus riitä tai ei suostu antamaan periksi, ehkä häpeä erosta ehkä pelko yksinäisyydestä? Olen kysynyt samaa muutamaan kertaan suoraan, mutta vastaus ei ole ihan selvä sanainen.

Lue lisää

"En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa. "

Rakkaus? Aika usein rakkaudella tarkoitetaan vain kaikkea ihanaa söpöä rakkautta. Rakkaus on paljon muutakin, kuten yhteenkuuluvuuden tunnetta, kiintymystä ongelmista ja vastoinkäymisistä huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

"En tiedä mikä ystävääni pitää yhdessä miehensä kanssa. "

Rakkaus? Aika usein rakkaudella tarkoitetaan vain kaikkea ihanaa söpöä rakkautta. Rakkaus on paljon muutakin, kuten yhteenkuuluvuuden tunnetta, kiintymystä ongelmista ja vastoinkäymisistä huolimatta.

Lue lisää

Tiedän kyllä tuon. Silti… Silti henkiseen tai fyysisen väkivallan käyttö tai sairaanloinen mustasukkaisuus tai kontrollointi ei ole rakkautta. Eikä niitä saa rakkauden varjolla hyväksyä!

Rakkautta on hakea itse apua, jos ei pysty omaa käytöstään kontrolloimaan ja tekee kumppanille tai lapsille pahaa. Ennen vanhaan parisuhteeseen jäätiin, vaikka toinen joi itsensä hengiltä, Suhteeseen jäätiin, vaikka toinen oli väkivaltainen. Suhteeseen jäätiin, vaikka pari on voinut nukkua viimeiset 30 vuotta erillään, harrastaa erillään, matkustaa erillään, seksielämää vietetään erillään. Kumpikin elää onnettomana kaiken se KÄRSII-asenteella. Kodin ilmapiiri on vihamielinen, kylmä ja ahdistava, kaikille. Osittain jääminen ehkä johtui häpeästä mitä ero olisi aiheuttanut, osittain varmaan siitä ettei nainen olisi selvinnyt taloudellisesti yksin?

Vaikka kannatan useita luterilaisia arvoja, en ymmärrä ollenkaan mitä pyhää on kärsiä vaikka 30 vuotta? Myös onnellisuus, välittäminen, kunnioitusja lämmin rakkaus ovat arvoja. Joskus luovuttaminen voi olla viisautta.

Kaikissa pitkissä suhteissa tulee ylä- ja alamäkiä. Alamäissä kannattaa ja pitää yrittää tottakai ratkaista asioita! Usein se onnistuu kun kumpikin sitä haluaa ja kumpikin on valmis tekemään töitä. Paino on samalla KUMPIKIN. Jos suhde sisältää henkistä väkivaltaa tms. ei ole kyse alamäestä vaan väkivallasta.

Ystävälläni on selkeästi riittävä syy jäädä, oli se mikä vaan. Tuen häntä niillä ehdoilla mitä hän itse haluaa määritellä.

Emberizi kirjoitti:

Tiedän kyllä tuon. Silti… Silti henkiseen tai fyysisen väkivallan käyttö tai sairaanloinen mustasukkaisuus tai kontrollointi ei ole rakkautta. Eikä niitä saa rakkauden varjolla hyväksyä!

Rakkautta on hakea itse apua, jos ei pysty omaa käytöstään kontrolloimaan ja tekee kumppanille tai lapsille pahaa. Ennen vanhaan parisuhteeseen jäätiin, vaikka toinen joi itsensä hengiltä, Suhteeseen jäätiin, vaikka toinen oli väkivaltainen. Suhteeseen jäätiin, vaikka pari on voinut nukkua viimeiset 30 vuotta erillään, harrastaa erillään, matkustaa erillään, seksielämää vietetään erillään. Kumpikin elää onnettomana kaiken se KÄRSII-asenteella. Kodin ilmapiiri on vihamielinen, kylmä ja ahdistava, kaikille. Osittain jääminen ehkä johtui häpeästä mitä ero olisi aiheuttanut, osittain varmaan siitä ettei nainen olisi selvinnyt taloudellisesti yksin?

Vaikka kannatan useita luterilaisia arvoja, en ymmärrä ollenkaan mitä pyhää on kärsiä vaikka 30 vuotta? Myös onnellisuus, välittäminen, kunnioitusja lämmin rakkaus ovat arvoja. Joskus luovuttaminen voi olla viisautta.

Kaikissa pitkissä suhteissa tulee ylä- ja alamäkiä. Alamäissä kannattaa ja pitää yrittää tottakai ratkaista asioita! Usein se onnistuu kun kumpikin sitä haluaa ja kumpikin on valmis tekemään töitä. Paino on samalla KUMPIKIN. Jos suhde sisältää henkistä väkivaltaa tms. ei ole kyse alamäestä vaan väkivallasta.

Ystävälläni on selkeästi riittävä syy jäädä, oli se mikä vaan. Tuen häntä niillä ehdoilla mitä hän itse haluaa määritellä.

Lue lisää

Pientä kommenttia tähän väliin.

"Usein se onnistuu kun kumpikin sitä haluaa ja kumpikin on valmis tekemään töitä."

Hieno ajatus, mutta käytännössä useinkin unohdetaan resurssit, onko kummallakin jaksamista ja energiaa. Alamäethän alkavat usein toisen tai molempien uupumisesta, riippuvuuksista tai muista mielenterveyden häiriöistä. Vaikka olisi kuinka paljon halua tehdä ja toimia, niin jos oma jaksaminen, muut elämän realiteetit eivät anna periksi niin siihen sitä jäädään jumittamaan alamäkeen. Tämä tilanne saattaa kestää vuosia, ja se on enemmän kuin tilanne, se on silkkaa selviytymistä, ettei romahdeta. Kun on molemmat on siinä aivan liian lähellä tilannetta, niin sitä ei näe eikä tulla näkemään objektiivisesti ilman omaa oivallusta "asia selvä, jumissa ollaan, kurjuudessa vellotaan, selviänkö hengissä, miten tässä näin kävi?".

Tietystikin asian tekee hankalaksi, jos toiselle jumitus oivaltuu, toiselle ei. Vaikka molemmat sanoisivat "olemme valmiita tekemään töitä", niin oikeammin sanottuna sen joka ei ole oivaltanut, täytyisi tehdä töitä paljon enemmän kuin toisen (eikä ole niitä resursseja). Nimittäin oivallus lähtee omakohtaisesta kurjuudesta ja tuskasta suhteessa. Silloin on pakko tehdä muutoksia, muuten ei selviydy. Kun taas muuttaa toimintaansa kuuntelemalla itseään, se ei välttämättä miellytä kumppania. Esim. jos on vuosikaudet ollut kumppanin kontrollin alla, ja sanookin kerran reippaasti hänelle menevänsä ulos ja tulevansa takaisin aikajanalla se ja se, kehottaa ettei soitella perään eikä lähetellä viestejä, niin tästä kehkeytyy lähes poikkeuksetta riita. Huomattava on, ettei kontrolloija lopeta toimintaansa vapaaehtoisesti. Sellaista tilannetta ei vaan tule, kontroilloiva kumppani sanoisi "voi kulta, huomaan kontrolloivani sinua kaikenaikaa, nyt lopetan, sehän on henkistä väkivaltaa!".

Asiantuntija sanoi kerran, että enemmän kuin rakkaus parisuhteita yhdistää yhteensopivat traumat. Se pitää hyvinkin paikkansa. Niin kauan kuin toinen kontrolloi ja toinen suostuu olemaan kontrolloituna, suhde voi jatkua sellaisenaan, mutta ei enää, kun kontrolloitu oivaltaa asian, ts. parantuu traumastaan.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Pientä kommenttia tähän väliin.

"Usein se onnistuu kun kumpikin sitä haluaa ja kumpikin on valmis tekemään töitä."

Hieno ajatus, mutta käytännössä useinkin unohdetaan resurssit, onko kummallakin jaksamista ja energiaa. Alamäethän alkavat usein toisen tai molempien uupumisesta, riippuvuuksista tai muista mielenterveyden häiriöistä. Vaikka olisi kuinka paljon halua tehdä ja toimia, niin jos oma jaksaminen, muut elämän realiteetit eivät anna periksi niin siihen sitä jäädään jumittamaan alamäkeen. Tämä tilanne saattaa kestää vuosia, ja se on enemmän kuin tilanne, se on silkkaa selviytymistä, ettei romahdeta. Kun on molemmat on siinä aivan liian lähellä tilannetta, niin sitä ei näe eikä tulla näkemään objektiivisesti ilman omaa oivallusta "asia selvä, jumissa ollaan, kurjuudessa vellotaan, selviänkö hengissä, miten tässä näin kävi?".

Tietystikin asian tekee hankalaksi, jos toiselle jumitus oivaltuu, toiselle ei. Vaikka molemmat sanoisivat "olemme valmiita tekemään töitä", niin oikeammin sanottuna sen joka ei ole oivaltanut, täytyisi tehdä töitä paljon enemmän kuin toisen (eikä ole niitä resursseja). Nimittäin oivallus lähtee omakohtaisesta kurjuudesta ja tuskasta suhteessa. Silloin on pakko tehdä muutoksia, muuten ei selviydy. Kun taas muuttaa toimintaansa kuuntelemalla itseään, se ei välttämättä miellytä kumppania. Esim. jos on vuosikaudet ollut kumppanin kontrollin alla, ja sanookin kerran reippaasti hänelle menevänsä ulos ja tulevansa takaisin aikajanalla se ja se, kehottaa ettei soitella perään eikä lähetellä viestejä, niin tästä kehkeytyy lähes poikkeuksetta riita. Huomattava on, ettei kontrolloija lopeta toimintaansa vapaaehtoisesti. Sellaista tilannetta ei vaan tule, kontroilloiva kumppani sanoisi "voi kulta, huomaan kontrolloivani sinua kaikenaikaa, nyt lopetan, sehän on henkistä väkivaltaa!".

Asiantuntija sanoi kerran, että enemmän kuin rakkaus parisuhteita yhdistää yhteensopivat traumat. Se pitää hyvinkin paikkansa. Niin kauan kuin toinen kontrolloi ja toinen suostuu olemaan kontrolloituna, suhde voi jatkua sellaisenaan, mutta ei enää, kun kontrolloitu oivaltaa asian, ts. parantuu traumastaan.

- Sheena

Lue lisää

Varmaan tuo mitä puhut on totta joissain suhteissa, mutta kaikissa suhteissa ei ole läsnä mielenterveysongelmia, ei uupumusta, ei päihteiden väärinkäyttöä, ei väkivaltaa, ei kontrollia. Oma käsitykseni on, että noita on, mutta vähemmistössä suhteita. Jos laskee nuoruuden lyhyet ja myöhemmät pitkät seurustelut mukaan, noita on ongelmia on ollut omalla kohdalla vain yhdessä kuudesta.

Ja aika moni meistä on saanut kasvaa myös ilman lapsuuden ja nuoruuden traumoja. Eikä se yksi traumaattinen parisuhde sen yhden mt-ongelmista kärsivän miehen kanssa ole jättänyt pysyviä traumoja. Vaikea hetki elämässä, mutta siitä on selvitty.

En näe, että parisuhteet olisi lähtökohtaisesti ongelmakimppuja.

Naiset olettanee sielullista yhteyttä,miehet olkokultaisia asioita

Sinut

Minun pitää saada sinut

Siis päinvastoin kuin sanoin, mutta "kuin" putosi pois välistä. :DD

Luulisi, että noilla kriteereillä löytyy joku, jos ainoat toiveet on.

Anonyymi kirjoitti:

Luulisi, että noilla kriteereillä löytyy joku, jos ainoat toiveet on.

Ei löydy. Siinä on pari kohtaa liikaa.
Kokemuksella Lerppu-Einari 78 v.

Tuotahan se on ja sitä että saa halata joka päivä ja vanheta yhdessä suunnilleen samanikäisen kanssa, jos kaikki menee hyvin ilman vakavia sairauksia joihin jompi kumpi menehtyy.

Hyvä kannanotto! Kuulostaa hyvältä ja kannatettavalta listalta.