Ihmiskunnan pitää valita millä tavalla se ratkaisee ilmastonmuutoksen.
Valinnalla on kauaskantoiset vaikutukset, jotka määrittävät pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan kohtalon.
Pahin skenaario tietysti on, että ihmiskunta valitsee, ettei ilmastonmuutokseen reagoida ollenkaan. Silloin lämpeneminen ei lopu vaan kiihtyy, kun kehittyvien maiden ihmisten elintaso nousee. Joukkosukupuutto ei tule tällä vuosisadalla, mutta kenties jo seuraavalla. Laajamittaiset sodat ja sivilisaation romahdus tulevat jo aikaisemmin.
Toiseksi pahin skenaario on, että ilmastonmuutokseen ylireagoidaan. Tällöin meillä on ilmastodystopia, jossa kansalaisilla ei ole oikeuksia tehdä mitään, koska kansalaisvapaus nähdään ilmastonmuutoksen juurisyynä. Vapaus elää elämänsä siten miten haluaa, autoillen ja lihaa syöden voidaan helposti mieltää epäekologiseksi. Ilmastodystopia voi olla kommunistinen valtio, jossa valtiolla on tiukka kontrolli tuotannosta. Kaikkea säännöstellään jotteivat tyhmät kansalaiset vaan vahingossakaan kuluttaisi liikaa. Kehitys pysähtyy määräämättömän pituiseksi ajaksi, koska sille ei ole tarvetta silloin, kun teknologian uusiotuotanto pyritään minimoimaan ekologisuuden nimissä.
Ilmastodystopia on kaunis ajatus, mutta siihen sisältyy valtavia riskejä. Kauan ihmiset jaksavat kontrollia ja alhaista elintasoa? Ennen pitkää syntyy ryhmittymiä, jotka haluavat valita toisenlaisen lähestymistavan ja nousevat kapinaan. Riskinä kuitenkin on, että kapinaa seuraa uusi saastuttamisen kausi, koska yleensä kapinaliikkeet ovat antiteesi sitä liikettä vastaan, jota vastaan he kapinoivat. Ilmakehän hiilidioksidi ei poistu vielä pitkään aikaan, joten riskinä on, että lämpeneminen lähtee uudelleen laukalle.
Toisaalta riskinä on myös "ikuisen" pysähtyneisyyden aika, koska nykyteknologialla totalitaristinen valtio pystyy valvomaan kansalaisiaan lähes 100%. Kehitys tuolloin on todella hidasta, koska sille ei ole tarvetta. Lopulta ihminen on kuitenkin luonnollisten katastrofien armoilla. Tarvitaan vain yksi tappava virus, supertulivuoren purkaus tai asteroidin törmäys Maan kanssa, joka pyyhkäisee ihmiskunnan maailmankartalta. Saman voi aiheuttaa myös tahaton ydinsota, kun sodat ovat muutenkin todennäköisempiä totalitaaristen valtioiden kuin demokratioiden välillä.
Kolmas vaihtoehto on ottaa ilmastonmuutokseen maltillisempi lähestymistapa, jolloin uusiotuotantoa on, eikä nykyistä järjestelmää kokonaan korvata. Tuotannossa voidaan käyttää kierrätettyjä materiaaleja ja uusiutuvaa energiaa, sekä mahdollisesti ydinvoimaa. Tavaroita ostetaan ja myydään käytettyinä, mutta sen lisäksi myös uusina. Ilmastonmuutokseen vastataan uusien teknologisten innovaatioiden avulla, kuten sähköautot ja keinotekoiset metsät.
Kolmas vaihtoehto vastaa aika pitkälti nykypäivää. Valitettavasti sekään ei ole ilman riskejä, koska olemme jo ehkä menettäneet liian paljon aikaa. Kolmannen vaihtoehdon riski on, ettei ilmastonmuutokseen reagoida riittävän nopeasti, jolloin joudumme mahdollisesti kohtaamaan katastrofisen ilmastonmuutoksen vaikutukset. Suurin vaikutus tulee olemaan levottomuus, jonka miljoonat ilmastopakolaiset aiheuttavat ja sitä seuraava epävakauden aika. Lopulta ilmastonmuutos saadaan ehkä hallintaan.
Neljäs vaihtoehto on se, että Maailman maat onnistuvat puhaltamaan yhteen hiileen, maailma pelastuu vapaaehtoisella ilmastoaktiivisuudella, johon ottavat osaa niin kansalaiset kuin valtiotkin. Ilmastodystopisia massiivisia rajoitustoimia ja valtion kontrollia ei siis tarvita, koska ihmiset tajuavat toimia vapaaehtoisesti oman etunsa puolesta.
Valitettavasti neljäs vaihtoehto on myös kaikkein epätodennäköisin. Vaikka länsimaissa on verrattain hyvä tietoisuus ilmastonmuutoksesta, kehittyvissä maissa haikaillaan paremman elintason perään, koska ilmastonmuutoksesta ei tiedetä tarpeeksi, ja myös koska ihminen välittää pääasiallisesti omasta toimeentulostaan lyhyellä tähtäimellä katsottuna. Myöskään länsimaissa monet eivät ole valmiita luopumaan mukavuuksistaan vapaaehtoisesti, mikä on inhimillistä.
Toisin sanottuna, on samantekevää mitä vaihtoehtoa sinä kannatat, faktat näyttävät osoittavan, että jo meidän elinaikana on edessä epävakaisuusen aikakausi, jollaista ei olla nähty sitten maailmansotien. Voimme vain toivoa, että ihmiskunta valitsee oikeat keinot puuttua ilmastonmuutokseen.
Kannattaa elää elämänsä vielä kun voi. Kohta voi olla edessä todella vaikeat ajat.
Valinnalla on kauaskantoiset vaikutukset, jotka määrittävät pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan kohtalon.
Pahin skenaario tietysti on, että ihmiskunta valitsee, ettei ilmastonmuutokseen reagoida ollenkaan. Silloin lämpeneminen ei lopu vaan kiihtyy, kun kehittyvien maiden ihmisten elintaso nousee. Joukkosukupuutto ei tule tällä vuosisadalla, mutta kenties jo seuraavalla. Laajamittaiset sodat ja sivilisaation romahdus tulevat jo aikaisemmin.
Toiseksi pahin skenaario on, että ilmastonmuutokseen ylireagoidaan. Tällöin meillä on ilmastodystopia, jossa kansalaisilla ei ole oikeuksia tehdä mitään, koska kansalaisvapaus nähdään ilmastonmuutoksen juurisyynä. Vapaus elää elämänsä siten miten haluaa, autoillen ja lihaa syöden voidaan helposti mieltää epäekologiseksi. Ilmastodystopia voi olla kommunistinen valtio, jossa valtiolla on tiukka kontrolli tuotannosta. Kaikkea säännöstellään jotteivat tyhmät kansalaiset vaan vahingossakaan kuluttaisi liikaa. Kehitys pysähtyy määräämättömän pituiseksi ajaksi, koska sille ei ole tarvetta silloin, kun teknologian uusiotuotanto pyritään minimoimaan ekologisuuden nimissä.
Ilmastodystopia on kaunis ajatus, mutta siihen sisältyy valtavia riskejä. Kauan ihmiset jaksavat kontrollia ja alhaista elintasoa? Ennen pitkää syntyy ryhmittymiä, jotka haluavat valita toisenlaisen lähestymistavan ja nousevat kapinaan. Riskinä kuitenkin on, että kapinaa seuraa uusi saastuttamisen kausi, koska yleensä kapinaliikkeet ovat antiteesi sitä liikettä vastaan, jota vastaan he kapinoivat. Ilmakehän hiilidioksidi ei poistu vielä pitkään aikaan, joten riskinä on, että lämpeneminen lähtee uudelleen laukalle.
Toisaalta riskinä on myös "ikuisen" pysähtyneisyyden aika, koska nykyteknologialla totalitaristinen valtio pystyy valvomaan kansalaisiaan lähes 100%. Kehitys tuolloin on todella hidasta, koska sille ei ole tarvetta. Lopulta ihminen on kuitenkin luonnollisten katastrofien armoilla. Tarvitaan vain yksi tappava virus, supertulivuoren purkaus tai asteroidin törmäys Maan kanssa, joka pyyhkäisee ihmiskunnan maailmankartalta. Saman voi aiheuttaa myös tahaton ydinsota, kun sodat ovat muutenkin todennäköisempiä totalitaaristen valtioiden kuin demokratioiden välillä.
Kolmas vaihtoehto on ottaa ilmastonmuutokseen maltillisempi lähestymistapa, jolloin uusiotuotantoa on, eikä nykyistä järjestelmää kokonaan korvata. Tuotannossa voidaan käyttää kierrätettyjä materiaaleja ja uusiutuvaa energiaa, sekä mahdollisesti ydinvoimaa. Tavaroita ostetaan ja myydään käytettyinä, mutta sen lisäksi myös uusina. Ilmastonmuutokseen vastataan uusien teknologisten innovaatioiden avulla, kuten sähköautot ja keinotekoiset metsät.
Kolmas vaihtoehto vastaa aika pitkälti nykypäivää. Valitettavasti sekään ei ole ilman riskejä, koska olemme jo ehkä menettäneet liian paljon aikaa. Kolmannen vaihtoehdon riski on, ettei ilmastonmuutokseen reagoida riittävän nopeasti, jolloin joudumme mahdollisesti kohtaamaan katastrofisen ilmastonmuutoksen vaikutukset. Suurin vaikutus tulee olemaan levottomuus, jonka miljoonat ilmastopakolaiset aiheuttavat ja sitä seuraava epävakauden aika. Lopulta ilmastonmuutos saadaan ehkä hallintaan.
Neljäs vaihtoehto on se, että Maailman maat onnistuvat puhaltamaan yhteen hiileen, maailma pelastuu vapaaehtoisella ilmastoaktiivisuudella, johon ottavat osaa niin kansalaiset kuin valtiotkin. Ilmastodystopisia massiivisia rajoitustoimia ja valtion kontrollia ei siis tarvita, koska ihmiset tajuavat toimia vapaaehtoisesti oman etunsa puolesta.
Valitettavasti neljäs vaihtoehto on myös kaikkein epätodennäköisin. Vaikka länsimaissa on verrattain hyvä tietoisuus ilmastonmuutoksesta, kehittyvissä maissa haikaillaan paremman elintason perään, koska ilmastonmuutoksesta ei tiedetä tarpeeksi, ja myös koska ihminen välittää pääasiallisesti omasta toimeentulostaan lyhyellä tähtäimellä katsottuna. Myöskään länsimaissa monet eivät ole valmiita luopumaan mukavuuksistaan vapaaehtoisesti, mikä on inhimillistä.
Toisin sanottuna, on samantekevää mitä vaihtoehtoa sinä kannatat, faktat näyttävät osoittavan, että jo meidän elinaikana on edessä epävakaisuusen aikakausi, jollaista ei olla nähty sitten maailmansotien. Voimme vain toivoa, että ihmiskunta valitsee oikeat keinot puuttua ilmastonmuutokseen.
Kannattaa elää elämänsä vielä kun voi. Kohta voi olla edessä todella vaikeat ajat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Neljäs vaihtoehto edellyttää, että fossiilisille löytyy joku korvaava tapa tuottaa päästötöntä energiaa massiiviset määrät.