Kuinka yleisesti kosmologisessa keskustellussa puhutaan ikuisuudesta?
Itse olen nimittäin sitä mieltä, että kaikkeudelle/olomassaololle/universumille ei ole alkua. Ei loppuakaan.
Kaikki on ollut aina ja tulee aina olemaan.
Yleisesti puhutaan alkuräjähdyksestä, joka mielestäni on vain yksi kaikkeuden pulpahdus ja jonka me kykenemme jollakin tavalla havainnoimaan.
Maailmankaikkeuden "synty" sopii ihmislähtöiseen ajatteluun: mekin synnymme, planeetat syntyvät, tähdet syntyvät jne. Näiden perusteella on ollut helppo jatkaa pohdintaa päättelemällä, että myös kaikkeus on joskus syntynyt.
Jos kaikki täällä on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan - jossakin muodossa - herättääkö tämä mitään ajatuksia?
Ja: mitä lopulta tarkoittavat käsitteet "ikuisesti" ja "aina"?
Itse olen nimittäin sitä mieltä, että kaikkeudelle/olomassaololle/universumille ei ole alkua. Ei loppuakaan.
Kaikki on ollut aina ja tulee aina olemaan.
Yleisesti puhutaan alkuräjähdyksestä, joka mielestäni on vain yksi kaikkeuden pulpahdus ja jonka me kykenemme jollakin tavalla havainnoimaan.
Maailmankaikkeuden "synty" sopii ihmislähtöiseen ajatteluun: mekin synnymme, planeetat syntyvät, tähdet syntyvät jne. Näiden perusteella on ollut helppo jatkaa pohdintaa päättelemällä, että myös kaikkeus on joskus syntynyt.
Jos kaikki täällä on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan - jossakin muodossa - herättääkö tämä mitään ajatuksia?
Ja: mitä lopulta tarkoittavat käsitteet "ikuisesti" ja "aina"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alussa Jumala loi taivaan ja maan eli koko maailmankaikkeuden. Lopussa on tuomiopäivä, jolloin Kristus tulee takaisin.
Tsekkaa omegapiste.
Jos takanamme on ikuisesti aikaa niin miten olemme päässeet tähän hetkeen? Miten ikuisuus on voinut kulua?
Eräät tiedemiehet puhuvat siitä, kuinka mikään ei voi olla ääretön. Hypoteesin mukaan maailmankaikkeutemme syntyikin kvanttifluktuaatiosta ei-missään, mikä oli ja on ääretön, joskin ei-millään ei ole aikaa, eikä mikään voi olla ei-missään.
Näin maailmankaikkeuteen syntyikin aika, tila ja energia, mistä osa muuntui energian toiseksi ilmenemäksi, materiaksi.
Ilmeisesti maailmankaikkeuden kokonaisenergiakin on nolla, mikä onkin sitten toisen iltasadun aihe. ; )
Kuka tuon tietää?
On inhimillistä ajatella, että "aikaa" olisi ikuisesti ja aina. Mutta sellaista ajan luonne ei ole. Aika on aika-avaruuden ominaisuus eikä voi olla muualla kuin universumissa. Koska universumin ei ole syytä yleisen suhteellisuusteorian mukaan olettaa olleen "aina", niin sillä on alku.
Millainen "alku" on, voi jäädä lopulta mysteeriksi.
Aika on ihmisen luoma keksintö, eikä sitä ole missään olemassa omana ominaisuutenaan paitsi ajatuksissa käsitteenä ja mittausmenetelmänä. Kyse on samasta luovasta prosessista, jonka tuloksena syntyi muitakin mittauskeinoja, kuten pituus, paino ja nopeus.
"Aika" syntyi vähitellen ihmisaivojen havaintojen pohjalta. Ensin oli "kyky havaita muutokset ja tapahtumien kesto", esim. päivä, kävelymatka, vuodenajat, ihmisen kasvu lapsesta vanhukseksi jne. Vähitellen muutoksissa ja kestossa havaittiin toistumista, jonka avulla kyettiin määrittelemään mm. milloin jokin tapahtuu, esim. riistan vaellusajat, vuodenajat jne. ja kuinka kauan ne kestää. Syntyi kiintopisteitä ja tunnisteita tapahtumien alkuun, kestoon ja loppuun. Se oli organisointia, joka vähitellen kehittyi keinoksi mitata tapahtumia ja vähitellen päädyttiin tämän kehityslinjan lopputuotteeseen, aikaan. Lopulta ajasta on tullut ihmistä voimakkaasti riippuvaistava käsite, jota sovelletaan lähes kaikkeen. Aika syöpyi tajuntaan ja samalla ollaan unohdettu ajan historia, mitä oli ennen aikaa, miten se on syntynyt ja kehittynyt ja miksi.
Onko yksikään tiedemies löytänyt aikaa universumista? Ei niin. Tiedemiehet soveltaa aikaa universumin tapahtumiin, mutta on myös vahva uskomus, että se aika on tuolla jossain, kaikkialla, vaikuttamassa tapahtumiin, vaikka kuitenkin kyse on vain ihmisen keksimän asian soveltamisesta tapahtumiin ja asioihin.
Aika-avaruus on ns. todellisuudessa. Se on sellainen, mitä se on riippumatta siitä, mitä tiedemiehet siitä teoretisoivat. Yleinen suhteellisuusteoria selittää (kuitenkin) parhaiten ajan olemusta.
Jos olematonta ei ole olemassa, olevaisuus ei ainakaan voi vähitellen harventua olemattomuudeksi. Jos loputtomuutta ei voida hyväksyä, tulee ymmärtää olevaisuudella olevan rajat, joka johtaa kysymykseen, mitä sen rajan takana on ja mihin se päättyy ja mitä sen takana on jne. Onko avaruus kuitenkin ikuinen, ilman alkua ja loppua, jossa voi syntyä erilaisia ilmiöitä, kuten universumi, joita voi olla useita, kuin kuplia vedessä? Vai tyydymmekö selityksiin, kuten "ei missään tyhjästä" tai "säikeiden välistä tuprahtanut kvanttipieru"? Mistä ne säikeet tuli? Kuka pieraisi? Kuka loi pierun ja miten?