Tukasta kiinni?

Eihän lasta sen takia oteta tukasta kiinni et äidillä menee hermot vaan sen takia, että hän on ollut tottelematon. Olen samaa mieltä alkuperäisen viestin kirjoittajan kanssa.

tukkapölly kirjoitti:

Eihän lasta sen takia oteta tukasta kiinni et äidillä menee hermot vaan sen takia, että hän on ollut tottelematon. Olen samaa mieltä alkuperäisen viestin kirjoittajan kanssa.

Lue lisää

Kyllä löytyy muitakin keinoja saada viesti perille. Jollain tasolla taatusti hermo pettää eli ei ole kärsivällisyyttä opastaa lasta muuten. En tarkoita hermojen menemisellä mitään raivoamista. Ja kuten sanottu, olen itsekin moiseen virhearviointiin sortunut, mutta kukapa meistä olisi täydellinen äitinäkään.

tukkapölly kirjoitti:

Eihän lasta sen takia oteta tukasta kiinni et äidillä menee hermot vaan sen takia, että hän on ollut tottelematon. Olen samaa mieltä alkuperäisen viestin kirjoittajan kanssa.

Lue lisää

Itse sain remmistä ja tukkapöllyä 70-luvulla ja ihan aiheesta.En kuitenkaan muita tukistellut enkä myöskään ole omille lapsilleni remmiä antanut.Nykyisin vaan kun ei saisi edes sitä tukkapöllyäkään antaa,vaan se on heti väkivaltaa tai kontrollin menettämistä!Sitten ihmetellään nykylapsia ja nuoria,kun hyppivät silmille eikä pelkkä puhe auta,jossain on menty kyllä pahasti vikaan!!

Jonna kirjoitti:

Itse sain remmistä ja tukkapöllyä 70-luvulla ja ihan aiheesta.En kuitenkaan muita tukistellut enkä myöskään ole omille lapsilleni remmiä antanut.Nykyisin vaan kun ei saisi edes sitä tukkapöllyäkään antaa,vaan se on heti väkivaltaa tai kontrollin menettämistä!Sitten ihmetellään nykylapsia ja nuoria,kun hyppivät silmille eikä pelkkä puhe auta,jossain on menty kyllä pahasti vikaan!!

Lue lisää

Kerroit, että olet saanut tukkapöllyä ja remmistä ihan aiheesta. Mikä on sellainen asia, että lasta pitää pöllyttää ja läimiä remmillä? Itse olen saanut kerran lapsena remmistä enkä muista syytä siihen. Muistan vain kivun ja häpeän ja inhon. Omia lapsiani en ole fyysisesti kurittanut eikä heistä silti - tai ehkä juuri siksi - mitään roistoja tai edes silmillehyppijöitä ole tullut.

anya kirjoitti:

Kerroit, että olet saanut tukkapöllyä ja remmistä ihan aiheesta. Mikä on sellainen asia, että lasta pitää pöllyttää ja läimiä remmillä? Itse olen saanut kerran lapsena remmistä enkä muista syytä siihen. Muistan vain kivun ja häpeän ja inhon. Omia lapsiani en ole fyysisesti kurittanut eikä heistä silti - tai ehkä juuri siksi - mitään roistoja tai edes silmillehyppijöitä ole tullut.

Lue lisää

väkivaltaa. Kun on saanut remmistä ja tukistettu on paljon helpompaa jatkaa sitä eteenpäin.
Kaikenlainen väkivalta on rikos, ja kielletty.
Kasvata kehuen ja kiittäen, saat paremman tuloksen kuin kurittamalla. Hae pois vaaranpaikoista, eristä vaara lapsesta ja lapsi vaarasta. Lapsen päässä ei ole ennestään mitään, sun sinne pitää ohjeet laittaa, enkä usko, että kurittamalla niitä opitaan.
Omani oon kasvattanu lempeydellä, rakkaudella ja ohjaamalla, ei hypi silmille, ei juopottele, on ihan tavis nuori, toki riidellään, mutta rakentavasti ja vastavuoroisesti. On antoisampaa kuin nyrkinhailautus tai hiuksista kiskominen.

En ikinä ole potkinut lapsiani. Silti he riidellessään ovat joskus yrittäneet potkaista toisiaan jo ihan pieninä. Tai lyöneet toisiaan vaikka minä en ole lyönyt heitä. Minusta agressiivinen käytös on ihmisessä itsessään, temperamentissa. Ja temperamentti on yksilöllistä.

Ei voi olla niin yksinkertaista että jos komennat lastasi, joskus myös fyysisellä tasolla, niin se välttämättä tekee hänestä väkivaltaisen. Tähän harhaluuloon perustuu suurilta osin nykyajan löyhä moraali, josta kaikki valittaa, mutta kukaan ei uskalla tehdä sille mitään.

patala kirjoitti:

En ikinä ole potkinut lapsiani. Silti he riidellessään ovat joskus yrittäneet potkaista toisiaan jo ihan pieninä. Tai lyöneet toisiaan vaikka minä en ole lyönyt heitä. Minusta agressiivinen käytös on ihmisessä itsessään, temperamentissa. Ja temperamentti on yksilöllistä.

Ei voi olla niin yksinkertaista että jos komennat lastasi, joskus myös fyysisellä tasolla, niin se välttämättä tekee hänestä väkivaltaisen. Tähän harhaluuloon perustuu suurilta osin nykyajan löyhä moraali, josta kaikki valittaa, mutta kukaan ei uskalla tehdä sille mitään.

Lue lisää

No enpä ihan sitä tarkoittanutkaan, että yhtälö menee yks yhteen. Omalla käytökselläsi vain annat tavallaan luvan moiseen käytökseen. Toivottavasti ymmärrät asian.

.... kirjoitti:

No enpä ihan sitä tarkoittanutkaan, että yhtälö menee yks yhteen. Omalla käytökselläsi vain annat tavallaan luvan moiseen käytökseen. Toivottavasti ymmärrät asian.

sidot tehokkaasti kasvattajan kädet. Mitään fyysistä ei saa tehdä ettei vain synny väärää viestiä. Tukkapölly ei ole NIIN kamala asia. Kyllä siitä selviää, jos tuntee että vanhemmat välittävät. Välittäminen on tärkeintä.

Mutta tottelemattomuudessa on tultava rajat vastaan. Hienoa, jos osaat ne "palkitsemalla" osoittaa.

patala kirjoitti:

sidot tehokkaasti kasvattajan kädet. Mitään fyysistä ei saa tehdä ettei vain synny väärää viestiä. Tukkapölly ei ole NIIN kamala asia. Kyllä siitä selviää, jos tuntee että vanhemmat välittävät. Välittäminen on tärkeintä.

Mutta tottelemattomuudessa on tultava rajat vastaan. Hienoa, jos osaat ne "palkitsemalla" osoittaa.

Lue lisää

Totta ihmeessä lasta pitää rangaista, jos aihetta on! Mutta satuttaminen ei ole tarpeen. Eli jäähyt kunniaan! Rauhoittaa kovimmankin hurjapään. Ja joskus todella on huomion puutetta se huono käytös. Opetelkaa lukemaan lapsianne ja palkitkaa hyvä käytös huomiolla. Usein kun on kuitenkin niin, että lapsi leikkii nätisti ja ei saa mitään huomiota, mutta kun riehuu ja tekee pahojaan, niin heti huomataan...

minä tuolla aiemmin kommentoin, että olen itsekin tukistanut, vaikka sen koen vääräksi. Nykyään meillä käytössä tuoli-rangaistus ja täytyy sanoa, että huomattavasti paremmin tehoaa kuin tukistaminen. Ja suosittelen kirjaa: Mars ja Venus vanhempina, kirjoittanut John Gray.

kun on tehokkaampiakin keinoja, jotka ei tuota lapselle kipua, niin miksi ei käytettäisi mieluummin niitä? Meillä siis tehoaa tuohon paksupäiseen todella temperamenttiseen lapseen 5min jäähy huomattavasti paremmin kuin tukkapölly. Kokeiltu on.

... kirjoitti:

kun on tehokkaampiakin keinoja, jotka ei tuota lapselle kipua, niin miksi ei käytettäisi mieluummin niitä? Meillä siis tehoaa tuohon paksupäiseen todella temperamenttiseen lapseen 5min jäähy huomattavasti paremmin kuin tukkapölly. Kokeiltu on.

Lue lisää

Kyllä lapsen luonteellakin on merkitystä, ainakin meillä toinen on tuittupää ja vaikka sanon asian useaan kertaan niin viesti ei aina mene perille, lällättää vaan, silloin minulta katkeaa pinna ja tukistan. Nykyään riittää kun sanon että -"jos et "hemskukka" usko niin vedän tukasta ja lujaa".. siihen hän vastaa että se on laitonta ja minä vastaan että oma on valintasi joko uskot puhetta tai otan tukasta kiinni oli laitonta ja ei. Nykyään uskoo, vaikka on ollut "kovakalloinen"
Toiselle lapselle riittää kun sanoo asian asiallisesti koskaan ei ole vängännut tai lällätellyt, olisipa muillakin edes yksi näin helppo lapsi kuin minulla tämä toinen.
Jokatapauksessa luonteista riippumatta molemmat ovat minulle tasan yhtärakkaita ja tästä "tuittupäästäkin" löytyy niitä mukavia puolia ja paljon.

... kirjoitti:

kun on tehokkaampiakin keinoja, jotka ei tuota lapselle kipua, niin miksi ei käytettäisi mieluummin niitä? Meillä siis tehoaa tuohon paksupäiseen todella temperamenttiseen lapseen 5min jäähy huomattavasti paremmin kuin tukkapölly. Kokeiltu on.

Lue lisää

Suorastaan kauhistuttaa se, miten vähän lasta kunnioitetaan tänä päivänä, jos kivun aiheuttamista lapselle pidetään noin luvallisena. Ei pidä sitten ihmetellä jatkuvia väkivaltauutisia. Vaikuttaa siltä, että toisen tunteiden huomioiminen ei muutenkaan ole aikamme ihmisten vahvuuksia. Itse olen syyllistynyt luunappeihin useita kertoja, kunnes kerran päätin, että ei enää yhtään kertaa. Pienemmälle muutama minuutti vaatehuoneessa eli aresti tai rauhoittumiseen asti lujassa syliotteessa, isommille kotiaresti tai joku kielto (karkki-, kaveri- tai peli-) määräajaksi, toimii meillä kohtuu hyvin. Pelkillä palkkioilla ei meillä pärjätä.

tukistaakkos kirjoitti:

Kyllä lapsen luonteellakin on merkitystä, ainakin meillä toinen on tuittupää ja vaikka sanon asian useaan kertaan niin viesti ei aina mene perille, lällättää vaan, silloin minulta katkeaa pinna ja tukistan. Nykyään riittää kun sanon että -"jos et "hemskukka" usko niin vedän tukasta ja lujaa".. siihen hän vastaa että se on laitonta ja minä vastaan että oma on valintasi joko uskot puhetta tai otan tukasta kiinni oli laitonta ja ei. Nykyään uskoo, vaikka on ollut "kovakalloinen"
Toiselle lapselle riittää kun sanoo asian asiallisesti koskaan ei ole vängännut tai lällätellyt, olisipa muillakin edes yksi näin helppo lapsi kuin minulla tämä toinen.
Jokatapauksessa luonteista riippumatta molemmat ovat minulle tasan yhtärakkaita ja tästä "tuittupäästäkin" löytyy niitä mukavia puolia ja paljon.

Lue lisää

sua retuuttaa, jos sen mielestä sulla on "vaikea luonne"?

annicci kirjoitti:

Suorastaan kauhistuttaa se, miten vähän lasta kunnioitetaan tänä päivänä, jos kivun aiheuttamista lapselle pidetään noin luvallisena. Ei pidä sitten ihmetellä jatkuvia väkivaltauutisia. Vaikuttaa siltä, että toisen tunteiden huomioiminen ei muutenkaan ole aikamme ihmisten vahvuuksia. Itse olen syyllistynyt luunappeihin useita kertoja, kunnes kerran päätin, että ei enää yhtään kertaa. Pienemmälle muutama minuutti vaatehuoneessa eli aresti tai rauhoittumiseen asti lujassa syliotteessa, isommille kotiaresti tai joku kielto (karkki-, kaveri- tai peli-) määräajaksi, toimii meillä kohtuu hyvin. Pelkillä palkkioilla ei meillä pärjätä.

Lue lisää

Meillä on 1v 9 kk temperamenttinen tyttö, ja hän on saanut tukkapöllyä ja luunappia sormille. Ei mitään järjetöntä, mutta niin että vähän tuntuu. Itse perustelen sen niin, että kipu on tarkoitettu suojelemaan ihmistä. Jos lapsi koskee esimerkiksi kuumaan kattilaan, kipu kertoo hänelle ettei siihen kannata koskea. Se siis todellakin kasvattaa. Tulee tietenkin aika, jolloin lapsi ymmartää perusteluja, ja silloin pitää muistaa sen tärkeys. Eikä fyysistä rangaistusta saa käyttää liian herkäsäti, silloin se kokee inflaation, ja siitä voi todella tulla ongelmanratkaisumalli. Hyvä "nyrkkisääntö" onkin, että älä käytä ruumillista rangaistusta, jos olet itse raivon vallassa. Sen pitää olla vanhemman puolelta harkittua, ei vain oman turhautumisen purkamista.

Icucci kirjoitti:

Meillä on 1v 9 kk temperamenttinen tyttö, ja hän on saanut tukkapöllyä ja luunappia sormille. Ei mitään järjetöntä, mutta niin että vähän tuntuu. Itse perustelen sen niin, että kipu on tarkoitettu suojelemaan ihmistä. Jos lapsi koskee esimerkiksi kuumaan kattilaan, kipu kertoo hänelle ettei siihen kannata koskea. Se siis todellakin kasvattaa. Tulee tietenkin aika, jolloin lapsi ymmartää perusteluja, ja silloin pitää muistaa sen tärkeys. Eikä fyysistä rangaistusta saa käyttää liian herkäsäti, silloin se kokee inflaation, ja siitä voi todella tulla ongelmanratkaisumalli. Hyvä "nyrkkisääntö" onkin, että älä käytä ruumillista rangaistusta, jos olet itse raivon vallassa. Sen pitää olla vanhemman puolelta harkittua, ei vain oman turhautumisen purkamista.

Lue lisää

Ennen vanhaan oli tapana ottaa "luonne" pois tempperamenttisilta lapsilla ruumiillisella kurittamisella.
Mitä tyttösi on oppinut tukkapöllyistä ja luunapeista? Ai että tuntee kipua kun tutkii ympäristöään?? Semmonenkos tämä maailma onkin??
Tuon ikäinen ymmärtää yllättävän paljon puhetta.
Sille voi jo puhua ja perustella miksi jotain esinettä ei saa ottaa jne..

Kokeile itsellesi sitä tukkapöllyä, miltä se tuntuu.

ukkos kirjoitti:

sua retuuttaa, jos sen mielestä sulla on "vaikea luonne"?

pikkuisen eri asia kurittaa lastaan kuin vaimoaan. Meneekö jo jakeluun?

Äiti-72 kirjoitti:

pikkuisen eri asia kurittaa lastaan kuin vaimoaan. Meneekö jo jakeluun?

Samat oikeudet väkivallattomaan ja arvostavaan kohteluun tietääkseni on lapsella ja aikuisella. Eri asia se on vain siinä mielessä, että lapsi harvoin tekee pahastakaan teosta rikosilmoituksen eikä kykene muutenkaan puolustautumaan aikuisen tavoin. Tekeekö nuo asiat luvallisemmaksi lapsen fyysisen kurittamisen? Minusta ei.

Annicci kirjoitti:

Samat oikeudet väkivallattomaan ja arvostavaan kohteluun tietääkseni on lapsella ja aikuisella. Eri asia se on vain siinä mielessä, että lapsi harvoin tekee pahastakaan teosta rikosilmoituksen eikä kykene muutenkaan puolustautumaan aikuisen tavoin. Tekeekö nuo asiat luvallisemmaksi lapsen fyysisen kurittamisen? Minusta ei.

Lue lisää

Monet vanhemmat ovat voimattomia ja niiltä puuttuu oikeat keinot.
Siksi ne syyllistyvät lastensa alistamiseen ja nöyryyttämiseen.

Tämä ei oo mikään puolustus. Vaan näissä tilanteissa pitäisi miettiä, miten auttaa vanhempia kasvamaan vanhemmuuteen.

Annicci kirjoitti:

Samat oikeudet väkivallattomaan ja arvostavaan kohteluun tietääkseni on lapsella ja aikuisella. Eri asia se on vain siinä mielessä, että lapsi harvoin tekee pahastakaan teosta rikosilmoituksen eikä kykene muutenkaan puolustautumaan aikuisen tavoin. Tekeekö nuo asiat luvallisemmaksi lapsen fyysisen kurittamisen? Minusta ei.

Lue lisää

Koska jos vanhempi kurittaa lastaan, on kyse kasvattaja-kasvatettava välisestä asiasta, mikä ei ole kyseessä, jos esim. mies kurittaa vaimoaan. Kurittamisella en tarkoita mitään tukasta repimistä tai naamalle lyömistä avokämmenellä, vaan sellaista kurittamista, joka juuri ja juuri tuntuu. Esim. tukistus - otetaan tukan päästä kiinni sen verran, että se just ja just tuntuu. Fyysiseen kurittamiseen täytyy olla painava syy - ja lasta varoittaa ensin. Oikein toteutettuna fyysinen kurittaminen ei vahingoita lasta, eikä tee hänestä alistettua, huonolla itsetunnolla varustettua ihmistä, vaan opettaa tajuamaan missä kulkee raja. Että mitä seuraa jos kieltoa ei noudata. Eikä fyysinen kuritus tee lapsesta muiden hakkaajaa; olen itsekin saanut piiskaa ja tukkapöllyä monta kertaa (mutta aina painavasta syystä ja kun en ole kieltoa totellut), enkä siltikään lyö muita.

Äiti-72 kirjoitti:

Koska jos vanhempi kurittaa lastaan, on kyse kasvattaja-kasvatettava välisestä asiasta, mikä ei ole kyseessä, jos esim. mies kurittaa vaimoaan. Kurittamisella en tarkoita mitään tukasta repimistä tai naamalle lyömistä avokämmenellä, vaan sellaista kurittamista, joka juuri ja juuri tuntuu. Esim. tukistus - otetaan tukan päästä kiinni sen verran, että se just ja just tuntuu. Fyysiseen kurittamiseen täytyy olla painava syy - ja lasta varoittaa ensin. Oikein toteutettuna fyysinen kurittaminen ei vahingoita lasta, eikä tee hänestä alistettua, huonolla itsetunnolla varustettua ihmistä, vaan opettaa tajuamaan missä kulkee raja. Että mitä seuraa jos kieltoa ei noudata. Eikä fyysinen kuritus tee lapsesta muiden hakkaajaa; olen itsekin saanut piiskaa ja tukkapöllyä monta kertaa (mutta aina painavasta syystä ja kun en ole kieltoa totellut), enkä siltikään lyö muita.

Lue lisää

Sinä siis jatkat perinnettä.
Sinua on kuritettu fyysisesti ja siksi luulet että se on oikein.

Jatkat kirjoitti:

Sinä siis jatkat perinnettä.
Sinua on kuritettu fyysisesti ja siksi luulet että se on oikein.

koska se on aikain saatossa hyväksi havaittu kasvatustapa. On kuule ihan tietoinen valinta... Meidän suvussa ei ole toisten silmille hyppiviä kakaroita eikä mummonpotkijoita, mutta ei myöskään alistuneita, huonolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä, päinvastoin onnellisia, elämässään hyvin menestyviä ihmisiä. Fyysisestä kurittamisesta on kuule sata kertaa pitempi kokemus ja sentään vähän enemmän parempia, tosielämässäkin nähtäviä tuloksia kuin nykyisestä pullamössö-lällätysmeiningistä (tosin joillekin lapsillehan riittävät mainiosti pelkät pehmeät menetelmät, mutta eivät kaikille). Kuten jo sanoin, oikein tehtynä fyysinen kuritus ei vahingoita lasta, toisin kuin yletön paapominen tai joku huoneeseen eristäminen... tietysti tiedän, että joillakin fyysinen kurittaminen menee liian pitkälle, käytetään liian kovia keinoja ja liian usein. Lasta ei tule kurittaa myöskään sen vuoksi että itsellä on pinna kireällä ja v***ttaa.

Sen olen huomannut, että fyysisen kurittamisen vastustajat ovat usein joko niitä jotka on hakattu lapsena henkihieveriin tai sitten niitä lässyttäjiä, jotka eivät edes tiedä mikä koivuniemen herra on. Kurittamisella ja fyysisellä väkivallalla on vissi ero.

Äiti-72 kirjoitti:

koska se on aikain saatossa hyväksi havaittu kasvatustapa. On kuule ihan tietoinen valinta... Meidän suvussa ei ole toisten silmille hyppiviä kakaroita eikä mummonpotkijoita, mutta ei myöskään alistuneita, huonolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä, päinvastoin onnellisia, elämässään hyvin menestyviä ihmisiä. Fyysisestä kurittamisesta on kuule sata kertaa pitempi kokemus ja sentään vähän enemmän parempia, tosielämässäkin nähtäviä tuloksia kuin nykyisestä pullamössö-lällätysmeiningistä (tosin joillekin lapsillehan riittävät mainiosti pelkät pehmeät menetelmät, mutta eivät kaikille). Kuten jo sanoin, oikein tehtynä fyysinen kuritus ei vahingoita lasta, toisin kuin yletön paapominen tai joku huoneeseen eristäminen... tietysti tiedän, että joillakin fyysinen kurittaminen menee liian pitkälle, käytetään liian kovia keinoja ja liian usein. Lasta ei tule kurittaa myöskään sen vuoksi että itsellä on pinna kireällä ja v***ttaa.

Sen olen huomannut, että fyysisen kurittamisen vastustajat ovat usein joko niitä jotka on hakattu lapsena henkihieveriin tai sitten niitä lässyttäjiä, jotka eivät edes tiedä mikä koivuniemen herra on. Kurittamisella ja fyysisellä väkivallalla on vissi ero.

Lue lisää

niin lapsi alkaa uhmaamaan sua entistä enemmän ja vihaa sua koko loppuelämän! tiedätkös sitä!??

---------------------------- kirjoitti:

niin lapsi alkaa uhmaamaan sua entistä enemmän ja vihaa sua koko loppuelämän! tiedätkös sitä!??

Minutkin on kasvatettu samalla meiningillä, enkä vihaa vanhempiani - päinvastoin meillä on harvinaisen lämpimät välit!

Rajat ja kurin voi pitää myös ilman, että satuttaa lasta. Yksinhuoltaja minäkin, mutta pyrin muihin keinoihin kuin satuttamiseen. Siis tukkapöllyä tarkoitan tällä satuttamisella. Tuossa jo aiemmin heitin, että saakos mies pöllyttää vaimoaan, jos se ei muuten usko?

... kirjoitti:

Rajat ja kurin voi pitää myös ilman, että satuttaa lasta. Yksinhuoltaja minäkin, mutta pyrin muihin keinoihin kuin satuttamiseen. Siis tukkapöllyä tarkoitan tällä satuttamisella. Tuossa jo aiemmin heitin, että saakos mies pöllyttää vaimoaan, jos se ei muuten usko?

Lue lisää

Niskavillasta voi pitää pelkästään kiinni, eikä tarvitse vetää niin että tukka lähtee.

äippä kirjoitti:

Niskavillasta voi pitää pelkästään kiinni, eikä tarvitse vetää niin että tukka lähtee.

Omasta niskavillastas. Miltä tuntuu?

Kiinni.. kirjoitti:

Omasta niskavillastas. Miltä tuntuu?

itselläsi hyviä vinkkejä kasvatukseen?

äippä kirjoitti:

itselläsi hyviä vinkkejä kasvatukseen?

Pitäisi olla kunnon rupattelu tuokio, niin voisin yrittää antaa paljonkin hyviä vinkkejä.
Jokaiseen lapseen kyllä löytyy omat keinonsa ilman että tarvitsee tuottaa lapselle kipua.

Itselläni on 3 poikaa. En ole heitä satuttanut koskaan. Mutta tiukat säännöt ja rajat on aina ollut. 2 vanhinta on jo aikuisia, eikä heistä ole tullut mummon potkijoita.

En halua haukkua enkä moittia ketään. Mutta olen aina kyseenalaistanut tukkapöllyt, luunapit ym. kipua tuottavan "kasvatuksen" Samoin kun sen ärjymisen, joka kuulostaa koiran kouluttamiselta. Siis se karjunta EI EI KOSKE JNE.. Jo hyvinkin pienen lapsen kanssa voi opetella keskustelu taidon.
Se on sellanen asia joka täytyy ihan itse itsensä kanssa miettiä.

äippä kirjoitti:

itselläsi hyviä vinkkejä kasvatukseen?

Pysykää lapsettomina. Elämä on mutkattomampaa ilman lasten aiheuttamaa stressiä. En ymmärrä miten ihmiset edes jaksavat uhmaikäisiä kakaroitaan... itse en siihen pystyisi. Tässä valossa ymmärrän sitä mediassa ollutta nuorta äitiä joka päätyi äärimmäiseen tekoon vaikka en missään nimessä hänen tapaansa ratkaista asiaa hyväksykään.

Kuka se nyt antaa tukka pöllyjä niin että koko pää heiluu. Itse otan lastani kiinni niskavillasta enkä vedä siitä. eikä ole hyvin monesti tarvinnut ottaa, kun kiellot on mennyt perille Eikä ole jäänyt mitään traumoja.

äiti kirjoitti:

Kuka se nyt antaa tukka pöllyjä niin että koko pää heiluu. Itse otan lastani kiinni niskavillasta enkä vedä siitä. eikä ole hyvin monesti tarvinnut ottaa, kun kiellot on mennyt perille Eikä ole jäänyt mitään traumoja.

Lue lisää

Kokeileppa itseesi, miltä tuntuu niskavilloista nykiminen. Haluatko sitä oikeesti lapsellesi?
Etkö oikeesti löydä muita keinoja?

itseesi kirjoitti:

Kokeileppa itseesi, miltä tuntuu niskavilloista nykiminen. Haluatko sitä oikeesti lapsellesi?
Etkö oikeesti löydä muita keinoja?

Tarkoitan, että niskavillasta pieni nykäisy on viimeinen keino jos muu kieltäminen ei ole mennyt perille. Ensiksi kuitenkin yritetään selvitä suullisella kieltämisellä ja miettimistuolilla. Eikä ole tarvinnut monesti ottaa kun on tilanne selvinnyt viimeistään miettimistuolilla.

Katsos jälleen tässä kuviossa on mukana kaksi asiaa: a) kuritus b) väkivalta. Jos lasta riepottelee tukasta pitkin ja poikin, voi varmasti vahinkoa tullakin. Mutta kukaan tervejärkinen vanhempi ei niin tee, vaan ottaa vain pikkuisen tukanpäästä kiinni - sen verran että lapsi ymmärtää mistä on kyse. Ja tuskin tukistelevat mitään vauvaikäisiä...

Ja vaikka niitä kasvatusasioita miettisikin ennen lasten tekemistä, eivät ne ajatukset ole välttämättä enää samoja sitten kun se tottelematon äkäpussi kiukuttelee ja pompottaa vanhempiaan... Parhaita kasvattajiahan ovat tunnetusti lapsettomat, joilla kauniita ajatuksia riittää joka lähtöön.

Meidän poika on saanut muutaman kerran tukkapöllyä (SILLEEN ETTÄ ON OTETTU VÄHÄN NISKAVILLOISTA KII, EI SITEN ETTÄ ON REVITTY PUOLI PÄÄTÄ IRTI!), mutta ei ole tullut siitä hulluksi eikä epävarmaksi (enkä muuten minäkään, vaikka olenkin saanut lapsena tukkapöllyä ja risuakin - mutta vain painavasta syystä). Päinvastoin, on hyväntuulinen, menestyvä ja itsevarma nuori mies, joka osaa käyttäytyä (palaute koulusta, ystävien vanhemmilta jne.).

Enkä tarkoita, että jokaisen pitäisi lastaan tukistella - jokainen harkitkoon mitkä ovat heidän tapauksessaan parhaat kasvatuskeinot. Ne joilla henkiset keinot riittävät, pitäkööt suun tukossa. Tarviiko sitä olla tuomitsemassa muiden valintoja? Lapsi ei siitä kärsi että vähän rangaistaan (nyt ei puhuta siis mistään repimisestä ja tuppivyöllä hakkaamisesta). Mielestäni joku vaatehuonearesti aiheuttaa paljon pahempia vaurioita lapseen kuin pieni tukkapölly - mutta tämä on vain minun mielipiteeni, omasta kokemuksesta syntynyt.

Mutta sanottakoon mitä sanottakoon, tosiasia näkyy katukuvassa - kiroilevia, kaljoittelevia, varastelevia, valehtelevia kakaroita joka nurkalla notkumassa. Eipä ollut ennen, kun oli kovempi kuri!

mutta olisipa ihanaa olla noin täydellisen itsensä tunteva ihminen. Osata selvittää itselleen omia vihantunteita ja hallita niitä jokaisessa tilanteessa käytännön arjessa. Onko täällä joku sellainen?

Eipä tuota tuon paremmin ja lyhemmin voisi perustella!

Asun taloyhtiössä, jossa asuu vain lapsiperheitä.
Se on kiva asia, koska lapsilla on paljon kavereita omassa pihassaan.
Olen joutunut sivusta seuraamaan, kuinka eräs naapurimme antoi tukkapöllyjä vasta 1-vuotiaalle pienokaiselle, joka ei edes ymmärtänyt että miksi? Kun aikaa oli kulunut sen verran että opetteli leikkimään pihalla kavereiden kanssa keskenään. Niin tämän tempperamenttisen tytön olikin vaikeampi sopeutua yhteisiin leikkeihin.
Hän tahtoi pomoilla ja kun toinen ei toiminutkaan hänen tahtonsa mukaan, niin hän tarttui tukasta kiinni. Siitähän seurasi itkua ja parkua. Ja tätä tapahtui päivittäin. Vanhemmat hakivat tämän lapsen sisälle ja siellä lapsi sai kauhean raivarin. (ikävä kyllä näissä nykyajan asunnoissa seinät tuntuvat olevan pahvia). Meni kauan että tämä tyttö tuli yksin kotia valittaen että kukaan ei leiki hänen kanssaan (johtuen hänen käytöksestään) Ja sitten vahnhemmat selittivät että eihän kukaan leiki sun kanssa jos sinä satutat kaveria.

Hymmm. Herää vain kysymys että mistä tämä tyttö oli oppinut tälläisen käyttäymis mallin??

Väkivalta on eri asia kuin normaali kasvatus, johon liittyy hyvin perusteltu niskavillan rutistus.

tantta_ kirjoitti:

Väkivalta on eri asia kuin normaali kasvatus, johon liittyy hyvin perusteltu niskavillan rutistus.

Miten sä perustelet niskavillan rutistuksen??

Olen kirjoitti:

Asun taloyhtiössä, jossa asuu vain lapsiperheitä.
Se on kiva asia, koska lapsilla on paljon kavereita omassa pihassaan.
Olen joutunut sivusta seuraamaan, kuinka eräs naapurimme antoi tukkapöllyjä vasta 1-vuotiaalle pienokaiselle, joka ei edes ymmärtänyt että miksi? Kun aikaa oli kulunut sen verran että opetteli leikkimään pihalla kavereiden kanssa keskenään. Niin tämän tempperamenttisen tytön olikin vaikeampi sopeutua yhteisiin leikkeihin.
Hän tahtoi pomoilla ja kun toinen ei toiminutkaan hänen tahtonsa mukaan, niin hän tarttui tukasta kiinni. Siitähän seurasi itkua ja parkua. Ja tätä tapahtui päivittäin. Vanhemmat hakivat tämän lapsen sisälle ja siellä lapsi sai kauhean raivarin. (ikävä kyllä näissä nykyajan asunnoissa seinät tuntuvat olevan pahvia). Meni kauan että tämä tyttö tuli yksin kotia valittaen että kukaan ei leiki hänen kanssaan (johtuen hänen käytöksestään) Ja sitten vahnhemmat selittivät että eihän kukaan leiki sun kanssa jos sinä satutat kaveria.

Hymmm. Herää vain kysymys että mistä tämä tyttö oli oppinut tälläisen käyttäymis mallin??

Lue lisää

Vai olet sinä seurannut tämän tukistetun lapsen kehitystä ja huomannut tällaisia asioita.

Toki yksivuotiaan tukistaminen on yleensä turhaa ja varsinkin jos hän ei todella tajua tehneensä väärin. Mutta leikki-ikäinen, joka kielloista ja ymmärtämisestä huolimatta tekee jo vanhemmalle kiusaa, pieni niskavilloitus on ihan paikallaan. On tietysti hienoa jos sinun lapsesi hyvällä uskovat kaiken.

Viimeeksi mietin tätä asiaa kaupassa, kun lapseni juoksentelivat ympäriinsä pikkukärryjen kanssa, löivät leikiksi kaiken käyttäytymisensä siellä. Haluaisimpa nähdä sinut tai jonkun tavallasi ajattelevan siihen tilanteeseen ohjeineen toteuttammaan positiivista palkitsemista tilanteen hallintaan saamiseksi.

Kokonaisuus ratkaisee. Jos lapsesta välittää ja ymmärtää useimmiten miksi lapsi kullakin tavalla käyttäytyy eri tilanteissa, eli näkee milloin vedätetään, ei tukistus ole mielestäni kehitystä traumatisoiva tekijä.

Patala kirjoitti:

Vai olet sinä seurannut tämän tukistetun lapsen kehitystä ja huomannut tällaisia asioita.

Toki yksivuotiaan tukistaminen on yleensä turhaa ja varsinkin jos hän ei todella tajua tehneensä väärin. Mutta leikki-ikäinen, joka kielloista ja ymmärtämisestä huolimatta tekee jo vanhemmalle kiusaa, pieni niskavilloitus on ihan paikallaan. On tietysti hienoa jos sinun lapsesi hyvällä uskovat kaiken.

Viimeeksi mietin tätä asiaa kaupassa, kun lapseni juoksentelivat ympäriinsä pikkukärryjen kanssa, löivät leikiksi kaiken käyttäytymisensä siellä. Haluaisimpa nähdä sinut tai jonkun tavallasi ajattelevan siihen tilanteeseen ohjeineen toteuttammaan positiivista palkitsemista tilanteen hallintaan saamiseksi.

Kokonaisuus ratkaisee. Jos lapsesta välittää ja ymmärtää useimmiten miksi lapsi kullakin tavalla käyttäytyy eri tilanteissa, eli näkee milloin vedätetään, ei tukistus ole mielestäni kehitystä traumatisoiva tekijä.

Lue lisää

Olen selvinnyt kauppareissutkin ilman että on tarvinnu niskavilloihin tarttua. Eivätkä öle siellä omaa showtaan järjestäneet. Enkä ole joka mutkassa heitä ollut palkitsemassakaan. Etukäteen on sovittu mitä kaupasta ostetaan ja mitä ei osteta. Karkkipäivä on toiminut.
Tosin mieluiten olen tehnyt kauppareissut yksin. Eihän sinne tartte koko perheen voimalla mennä.

Enpä mahda sillekkään mitään, mutta sivusta ei ihmeemmin tartte seurata, vaan väkisinkin näkee ja varsinkin kuulee kun lasta tukistetaan ja sille huudetaan. Eritoten yleisillä paikoilla kuten esim. marketeissa ym. se vaan kuullostaa aivan kauheelta.

Sori nyt vaan jos kolahti.

Tyylillään kirjoitti:

Olen selvinnyt kauppareissutkin ilman että on tarvinnu niskavilloihin tarttua. Eivätkä öle siellä omaa showtaan järjestäneet. Enkä ole joka mutkassa heitä ollut palkitsemassakaan. Etukäteen on sovittu mitä kaupasta ostetaan ja mitä ei osteta. Karkkipäivä on toiminut.
Tosin mieluiten olen tehnyt kauppareissut yksin. Eihän sinne tartte koko perheen voimalla mennä.

Enpä mahda sillekkään mitään, mutta sivusta ei ihmeemmin tartte seurata, vaan väkisinkin näkee ja varsinkin kuulee kun lasta tukistetaan ja sille huudetaan. Eritoten yleisillä paikoilla kuten esim. marketeissa ym. se vaan kuullostaa aivan kauheelta.

Sori nyt vaan jos kolahti.

Lue lisää

että minun on pakko ottaa lapset kauppaan mukaan lähes aina. Eli sinä ilmeisesti et joudu vastaaviin tilanteisiin niin usein kun minä lasten kanssa. Sinulla on lapset hoidossa, ja käyt kätevästi kaupassa, ennenkuin haet lapset hoidosta. Ja sitten tärkeänä selität kuinka lapsesi käyttätyvät aina hyvin kaupassa. Hienoa, onnea sinulle siitä

Minun lapseni käyttäytyvät myös hyvin kaupassa, mutta on päiviä jolloin asiat ei suju sovitulla tavalla. Tämä ei tarkoita sitä että niinä päivinä tukistaisin lapsiani kaupassa, en tukista heitä usein ylipäänsä. Leikki-ikäinen lapsi elää oidipaalivaihettaan, jossa hän kuvittelee voivansa tehdä mitä mieleen juolahtaa. Se on normaalia ja osittain hyväksyttävääkin. Mutta lapselle on annettava rajat. Ja jos mikään ei auta, mielestäni tukkapölly on varsin tehokas keino, mutta äärimmäinen sellainen. Eikä se tarkoita mitään pään kaulasta irti vetämistä vaan niskavilloista kiinni ottoa. Se voi myös olla viesti: tässä on raja, isä/äiti ei jaksa enää kauaa tätä rataa... Meissä aikuisissa on eroja, toiset jaksaa katsella temppuilua pidempään, kuten ilmeisesti sinä jaksat. On tärkeää myös aikuisena tuntea omat rajansa ja tunteensa eri tilanteissa. Niissä tulee mielestäni olla rehellinen myös lapselle. Jos hermo menee, mitä sinulle ei tietenkään koskaan tapahdu ;-) on lapselle myös pystyttävä selittämään omaa käytöstä ja mistä tilanne johtui. Tällä tarkoitan nyt tuota mainitsemaasi lapselle huutamista lähinnä. Tosi tosi hienoa että sinä et koskaan huuda... mutta taidatkin olla sellainen kylmä kala-vanhempi...

Oikein paljon vielä onnea sinulle että olet selvinnyt tästä kasvatustehtävästä näin löysin ja rauhallisin rantein. Mutta ollesasi kauhuissasi muiden suhteen, mieti millaisia eroja eri perheiden tilanteissa voisi olla verrattuna itseesi ja vaikkapa omaan ajankäyttöösi.

patala kirjoitti:

että minun on pakko ottaa lapset kauppaan mukaan lähes aina. Eli sinä ilmeisesti et joudu vastaaviin tilanteisiin niin usein kun minä lasten kanssa. Sinulla on lapset hoidossa, ja käyt kätevästi kaupassa, ennenkuin haet lapset hoidosta. Ja sitten tärkeänä selität kuinka lapsesi käyttätyvät aina hyvin kaupassa. Hienoa, onnea sinulle siitä

Minun lapseni käyttäytyvät myös hyvin kaupassa, mutta on päiviä jolloin asiat ei suju sovitulla tavalla. Tämä ei tarkoita sitä että niinä päivinä tukistaisin lapsiani kaupassa, en tukista heitä usein ylipäänsä. Leikki-ikäinen lapsi elää oidipaalivaihettaan, jossa hän kuvittelee voivansa tehdä mitä mieleen juolahtaa. Se on normaalia ja osittain hyväksyttävääkin. Mutta lapselle on annettava rajat. Ja jos mikään ei auta, mielestäni tukkapölly on varsin tehokas keino, mutta äärimmäinen sellainen. Eikä se tarkoita mitään pään kaulasta irti vetämistä vaan niskavilloista kiinni ottoa. Se voi myös olla viesti: tässä on raja, isä/äiti ei jaksa enää kauaa tätä rataa... Meissä aikuisissa on eroja, toiset jaksaa katsella temppuilua pidempään, kuten ilmeisesti sinä jaksat. On tärkeää myös aikuisena tuntea omat rajansa ja tunteensa eri tilanteissa. Niissä tulee mielestäni olla rehellinen myös lapselle. Jos hermo menee, mitä sinulle ei tietenkään koskaan tapahdu ;-) on lapselle myös pystyttävä selittämään omaa käytöstä ja mistä tilanne johtui. Tällä tarkoitan nyt tuota mainitsemaasi lapselle huutamista lähinnä. Tosi tosi hienoa että sinä et koskaan huuda... mutta taidatkin olla sellainen kylmä kala-vanhempi...

Oikein paljon vielä onnea sinulle että olet selvinnyt tästä kasvatustehtävästä näin löysin ja rauhallisin rantein. Mutta ollesasi kauhuissasi muiden suhteen, mieti millaisia eroja eri perheiden tilanteissa voisi olla verrattuna itseesi ja vaikkapa omaan ajankäyttöösi.

Lue lisää

Vaikutat jo jotenkin hermolta. Älä sinä ala arvostelee ketään kylmä-kala vanhemmaksi, sen takia että toisilla nyt vaan on vähän pitempi pinna tai paremmat hermot kuin sulla.
Lasten kasvatushan vaatii pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä ja se kehittyy viimeistään siinä kun lasten kanssa viettää aikaansa.
Minun lapseni eivät enää ole hoito ikäisiä. Mutta kaupassahan voi käydä myös niin että toinen vanhemmista jää kotiin lasten kanssa. Ei sinne koko perheen voimin tartte lähteä, varsinkin jos ne lapset on "sillä" tuulella.
Me nyt vaan todettiin että kun se kaupassa käynti ei muutenkaan oo sitä hauskinta puuhaa, niin eiköhän se riitä että yks hoitaa sen reissun ja toinen voi sillä aikaa puuhata lasten kanssa.
Mutta niinkuin sanoin, jokainen tyylillään.

Minä en ole sanonut että olisin selvinnyt kasvatuksesta löysin rantein. Rajat ja säännöt on jokaisella ollut. Tiukka komento on pidetty. Mutta meillä ei vaan ole koskaan annettu tukkapöllyjä, luunappeja ym. vastaavaa. eikä sillä rähinälläkään hyvää tulosta tuu. Mummoille ja ukeillekkin tein selväks että yhtään tukkapöllyä tai luunappia ei anneta ja hyvin ovat hekin poikien kanssa pärjänneet ja kilteiksi kehuneet.

Tiedän että perheissä ja niiden tilanteissa on paljonkin eroa. Mutta silti en kantaani muuta tukkapöllyjen, luunappien ja räyhäämisen suhteen.
Tiukkaa komentoa voi pitää muullakin tavalla.

Tiukka komentaminen ja älytön huutaminen/räyhääminen on kaksi eri asiaa.

Minä toivotan sulle mukavaa kesää ja tulevaisuutta tenaviesi kanssa. Kyllä se joskus helpottaa sullakin.

Perustelet? kirjoitti:

Miten sä perustelet niskavillan rutistuksen??

Kiva, että aiheeni herätti keskustelua! Teidän mielipiteitä on ollut mielenkiintoista lukea. On niin puolesta kuin vastaankin. Kiitos mielipiteistänne, on aina kiva lukea miten joku toinen toimisi! Lastenkasvatustapojahan on niin erilaisia.

Nyt vaan kirjoitti:

Vaikutat jo jotenkin hermolta. Älä sinä ala arvostelee ketään kylmä-kala vanhemmaksi, sen takia että toisilla nyt vaan on vähän pitempi pinna tai paremmat hermot kuin sulla.
Lasten kasvatushan vaatii pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä ja se kehittyy viimeistään siinä kun lasten kanssa viettää aikaansa.
Minun lapseni eivät enää ole hoito ikäisiä. Mutta kaupassahan voi käydä myös niin että toinen vanhemmista jää kotiin lasten kanssa. Ei sinne koko perheen voimin tartte lähteä, varsinkin jos ne lapset on "sillä" tuulella.
Me nyt vaan todettiin että kun se kaupassa käynti ei muutenkaan oo sitä hauskinta puuhaa, niin eiköhän se riitä että yks hoitaa sen reissun ja toinen voi sillä aikaa puuhata lasten kanssa.
Mutta niinkuin sanoin, jokainen tyylillään.

Minä en ole sanonut että olisin selvinnyt kasvatuksesta löysin rantein. Rajat ja säännöt on jokaisella ollut. Tiukka komento on pidetty. Mutta meillä ei vaan ole koskaan annettu tukkapöllyjä, luunappeja ym. vastaavaa. eikä sillä rähinälläkään hyvää tulosta tuu. Mummoille ja ukeillekkin tein selväks että yhtään tukkapöllyä tai luunappia ei anneta ja hyvin ovat hekin poikien kanssa pärjänneet ja kilteiksi kehuneet.

Tiedän että perheissä ja niiden tilanteissa on paljonkin eroa. Mutta silti en kantaani muuta tukkapöllyjen, luunappien ja räyhäämisen suhteen.
Tiukkaa komentoa voi pitää muullakin tavalla.

Tiukka komentaminen ja älytön huutaminen/räyhääminen on kaksi eri asiaa.

Minä toivotan sulle mukavaa kesää ja tulevaisuutta tenaviesi kanssa. Kyllä se joskus helpottaa sullakin.

Lue lisää

Kaupassa ei voi käydä vain toinen vanhempi, kun vanhempia ei ole kuin yksi. Kolmen alle kouluikäisen kanssa se on aikamoinen koettelemus.

Mitä tulee tukisteluun, on se merkki lapselle, että hän on käytöksellään ajanut aikuisen raivon partaalle ja käytöstä on syytä parantaa, jos haluaa pärjätä aikuisen kanssa. Kyllä jokaisen lapsen pitää oppia, kuinka paljon kanssaihmisten hermoja saa kiristää omalla oikuttelullaan, ennenkuin taivas putoaa. Rajat löytyvät sillä tavalla ja sitten osaa aikuiseksi kasvettuaan säädellä omaa käytöstään ja olla ärsyttämättä muita.

YH-mamma kirjoitti:

Kaupassa ei voi käydä vain toinen vanhempi, kun vanhempia ei ole kuin yksi. Kolmen alle kouluikäisen kanssa se on aikamoinen koettelemus.

Mitä tulee tukisteluun, on se merkki lapselle, että hän on käytöksellään ajanut aikuisen raivon partaalle ja käytöstä on syytä parantaa, jos haluaa pärjätä aikuisen kanssa. Kyllä jokaisen lapsen pitää oppia, kuinka paljon kanssaihmisten hermoja saa kiristää omalla oikuttelullaan, ennenkuin taivas putoaa. Rajat löytyvät sillä tavalla ja sitten osaa aikuiseksi kasvettuaan säädellä omaa käytöstään ja olla ärsyttämättä muita.

Lue lisää

Niin siis tuon logiikan mukaan mieskin voi kouluttaa vaimoaan olla ärsyttämättä häntä. Siis jos nainen nalkuttaa sellaisesta syystä, jonka juuri tämä mies kokee ärsyttävänä, on tukkapölly aiheellinen!

Ei tukkaan saa tarttua lasta ikinä siitä syystä että hän ajaa vanhemman raivon partaalle. Silloinhan vanhempi kurittaa suuttuessaan! Mikä silloin on viesti lapselle??!! Juuri se, että kun raja tulee vastaan, niin sitten voi käydä fyysiseksi. Vaikkei se sattuisikaan paljoa, mutta siinä kajotaan toiseen. Toinen asia on se, että toinen asia ärsyttää toista ja toinen ei. Hän vaan oppii mikä ärsyttää äitiä ja mistä ärsytyksestä tulee pöllyä. Kyllä parasta on näyttää esimerkkiä hyvästä käytöksestä. Siitä parhaiten ne mukulatkin oppii miten aikuisena tulee käyttäytyä toiset huomioonottaen.

Nimimerkillä kahden "paksupään" kasvattaja

Nyt vaan kirjoitti:

Vaikutat jo jotenkin hermolta. Älä sinä ala arvostelee ketään kylmä-kala vanhemmaksi, sen takia että toisilla nyt vaan on vähän pitempi pinna tai paremmat hermot kuin sulla.
Lasten kasvatushan vaatii pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä ja se kehittyy viimeistään siinä kun lasten kanssa viettää aikaansa.
Minun lapseni eivät enää ole hoito ikäisiä. Mutta kaupassahan voi käydä myös niin että toinen vanhemmista jää kotiin lasten kanssa. Ei sinne koko perheen voimin tartte lähteä, varsinkin jos ne lapset on "sillä" tuulella.
Me nyt vaan todettiin että kun se kaupassa käynti ei muutenkaan oo sitä hauskinta puuhaa, niin eiköhän se riitä että yks hoitaa sen reissun ja toinen voi sillä aikaa puuhata lasten kanssa.
Mutta niinkuin sanoin, jokainen tyylillään.

Minä en ole sanonut että olisin selvinnyt kasvatuksesta löysin rantein. Rajat ja säännöt on jokaisella ollut. Tiukka komento on pidetty. Mutta meillä ei vaan ole koskaan annettu tukkapöllyjä, luunappeja ym. vastaavaa. eikä sillä rähinälläkään hyvää tulosta tuu. Mummoille ja ukeillekkin tein selväks että yhtään tukkapöllyä tai luunappia ei anneta ja hyvin ovat hekin poikien kanssa pärjänneet ja kilteiksi kehuneet.

Tiedän että perheissä ja niiden tilanteissa on paljonkin eroa. Mutta silti en kantaani muuta tukkapöllyjen, luunappien ja räyhäämisen suhteen.
Tiukkaa komentoa voi pitää muullakin tavalla.

Tiukka komentaminen ja älytön huutaminen/räyhääminen on kaksi eri asiaa.

Minä toivotan sulle mukavaa kesää ja tulevaisuutta tenaviesi kanssa. Kyllä se joskus helpottaa sullakin.

Lue lisää

Ei meillä ole mitenkään vaikeaa. Ihan normaalia elämää. Miksi pidät meidän elämää jotenkin vaikeana?

patala kirjoitti:

Ei meillä ole mitenkään vaikeaa. Ihan normaalia elämää. Miksi pidät meidän elämää jotenkin vaikeana?

Kyllähän se kuullostaa vaikealta jos ei muita keinoja löydy kun pitää tukkapöllyihin turvautua.

Helpoin vaihe on uhma-iän ja murkku-iän välillä.
Noita tukkapöllyjä sopiikin kokeilla sit murkku ikäisiin. Sillä osaavathan he silloinkin kokeilla rajojaan ja vanhempiensa kärsivällisyyttä.

YH-mamma kirjoitti:

Kaupassa ei voi käydä vain toinen vanhempi, kun vanhempia ei ole kuin yksi. Kolmen alle kouluikäisen kanssa se on aikamoinen koettelemus.

Mitä tulee tukisteluun, on se merkki lapselle, että hän on käytöksellään ajanut aikuisen raivon partaalle ja käytöstä on syytä parantaa, jos haluaa pärjätä aikuisen kanssa. Kyllä jokaisen lapsen pitää oppia, kuinka paljon kanssaihmisten hermoja saa kiristää omalla oikuttelullaan, ennenkuin taivas putoaa. Rajat löytyvät sillä tavalla ja sitten osaa aikuiseksi kasvettuaan säädellä omaa käytöstään ja olla ärsyttämättä muita.

Lue lisää

Oletkin sit kovan työn edessä. kunhan murkku-ikä tulee. Annappa sitten niitä tukkapöllyjä kun hermojas kiristää.

mieskin saa tukistaa.. kirjoitti:

Niin siis tuon logiikan mukaan mieskin voi kouluttaa vaimoaan olla ärsyttämättä häntä. Siis jos nainen nalkuttaa sellaisesta syystä, jonka juuri tämä mies kokee ärsyttävänä, on tukkapölly aiheellinen!

Ei tukkaan saa tarttua lasta ikinä siitä syystä että hän ajaa vanhemman raivon partaalle. Silloinhan vanhempi kurittaa suuttuessaan! Mikä silloin on viesti lapselle??!! Juuri se, että kun raja tulee vastaan, niin sitten voi käydä fyysiseksi. Vaikkei se sattuisikaan paljoa, mutta siinä kajotaan toiseen. Toinen asia on se, että toinen asia ärsyttää toista ja toinen ei. Hän vaan oppii mikä ärsyttää äitiä ja mistä ärsytyksestä tulee pöllyä. Kyllä parasta on näyttää esimerkkiä hyvästä käytöksestä. Siitä parhaiten ne mukulatkin oppii miten aikuisena tulee käyttäytyä toiset huomioonottaen.

Nimimerkillä kahden "paksupään" kasvattaja

Lue lisää

Höpö höpö. Vaimoaan pahoinpitelevää miestä ei voi verrata lasta kasvattavaan vanhempaan juuri siitä syystä että mies ei ole vaimonsa kasvattaja. Mies ei ole vastuussa vaimonsa käytöksestä ( eikä vaimo miehen ) eikä vaimon ( tai miehen ) tarvitse "totella" ja "uskoa" puolisoaan. Ehkäpä sinun liitossasi puolisot eivät ole tasavertaisia aikuisia, vaan jompi kumpi on pomo jota toisen kuuluu totella, mutta se ei tarkoita että kaikkien pariskuntien kohdalla olisi näin. Jos kaksi aikuista eivät pysty solmimaan tasavertaista suhdetta jossa kumpikaan ei kuvittele olevansa toisen "kasvattaja", niin eikö olisi parempi erota?

Jos.. kirjoitti:

Kyllähän se kuullostaa vaikealta jos ei muita keinoja löydy kun pitää tukkapöllyihin turvautua.

Helpoin vaihe on uhma-iän ja murkku-iän välillä.
Noita tukkapöllyjä sopiikin kokeilla sit murkku ikäisiin. Sillä osaavathan he silloinkin kokeilla rajojaan ja vanhempiensa kärsivällisyyttä.

Lue lisää

murkkuikäistä on turha ruveta tukistelemaan. Auktoriteetti ja rajat täytyy osoittaa varhaisemmassa lapsuudessa. Murkkuikäinen elää siirtymävaihetta aikuisuuteen. Tärkeintä on säilyttää neuvotteluyhteys. Murkkuikäisellä on jo niin pitkälle kehittynyt syyseuraus-suhde-ajattelu että hänen voi antaa jo ottaa vastuuta itsestään. Tärkeintä on tukea häntä.

Mutta rajat luodaan jo varhaislapsuudessa.

patala kirjoitti:

murkkuikäistä on turha ruveta tukistelemaan. Auktoriteetti ja rajat täytyy osoittaa varhaisemmassa lapsuudessa. Murkkuikäinen elää siirtymävaihetta aikuisuuteen. Tärkeintä on säilyttää neuvotteluyhteys. Murkkuikäisellä on jo niin pitkälle kehittynyt syyseuraus-suhde-ajattelu että hänen voi antaa jo ottaa vastuuta itsestään. Tärkeintä on tukea häntä.

Mutta rajat luodaan jo varhaislapsuudessa.

Lue lisää

Se on totta että rajat luodaan jo lapsuudessa.
Mutta ne rajat voi luoda ilman tukisteluakin.
Ja sitä neuvottelu yhteyttäkin harjotellaan jo lapsuudessa.

Rajat kirjoitti:

Se on totta että rajat luodaan jo lapsuudessa.
Mutta ne rajat voi luoda ilman tukisteluakin.
Ja sitä neuvottelu yhteyttäkin harjotellaan jo lapsuudessa.

tämä tukistelu. Se on niin kauheata joidenkin mielestä. Kyllä toki rajat voi luoda ilman tukistelua. Vanhemmat punnitkoon omat voimavaransa. Joku ei tukista mutta tekee sitten jonkun muun "virheen." Kokonaisuus ratkaisee.

Perustelet? kirjoitti:

Miten sä perustelet niskavillan rutistuksen??

Mä voin perustella niskavilloista rutistuksen.
Mulla on päässäni kaavio. Se on seuraavanlainen:
Jos lapsi on saanut tukkapöllyä (siis niskavilloista rutistamista) pahantekemisestä, se auttaa myöhemmin muistamaan, että "ei enää kipua, siispä en tee tuota pahaa asiaa". Mutta jos vain keskustellaan, niin voi ajatella et "mitäs sitte, huutakoot ja huutakoon kovempaa" etenkin jos lapsi on "vaikea", niin se voi testata ilkeyttään vanhempiensa hermoja ihan oikeasti. Kipu auttaa lasta muistamaan, mikä on oikein ja mikä ei. Se ei saisi olla liian yleinen kurituskeino, mutta joskus muut keinot ei auta. Ei lapsi ymmärrä vaaraa eikä aina edes sitä, kuka määrää.

Jos.. kirjoitti:

Kyllähän se kuullostaa vaikealta jos ei muita keinoja löydy kun pitää tukkapöllyihin turvautua.

Helpoin vaihe on uhma-iän ja murkku-iän välillä.
Noita tukkapöllyjä sopiikin kokeilla sit murkku ikäisiin. Sillä osaavathan he silloinkin kokeilla rajojaan ja vanhempiensa kärsivällisyyttä.

Lue lisää

En ole muuten missään vaiheessa sanonut että minulla ei ole "muuta keinoa" kun tukistus. Keinojahan on monia. Niskavilloista otto äärimmäinen.

patala kirjoitti:

En ole muuten missään vaiheessa sanonut että minulla ei ole "muuta keinoa" kun tukistus. Keinojahan on monia. Niskavilloista otto äärimmäinen.

Ei sitä lasta missään tapauksessa tarvii hiuksista kaupungilla kantaa, mutta ääritilanteissa se on joskus pakko. En mä ala mitään lässyttämään jos lapsi kiljuu et äitimähaluuuuuuuunton jos on just saanut jotain uutta... tai sitten jos raivostuu ja käy päälle, sitten onkin jo ihan eri asia...

Tuleva mamma kirjoitti:

Ei sitä lasta missään tapauksessa tarvii hiuksista kaupungilla kantaa, mutta ääritilanteissa se on joskus pakko. En mä ala mitään lässyttämään jos lapsi kiljuu et äitimähaluuuuuuuunton jos on just saanut jotain uutta... tai sitten jos raivostuu ja käy päälle, sitten onkin jo ihan eri asia...

Lue lisää

Jotain on jo alun alkaen mennyt kasvatuksessa pieleen jos tuollasiin tilanteisiin joudutaan.

Alunperin kirjoitti:

Jotain on jo alun alkaen mennyt kasvatuksessa pieleen jos tuollasiin tilanteisiin joudutaan.

JOKAINEN lapsi temppuilee joskus. Ei silloin mikään ole mennyt pieleen. Pieleen on mennyt (ja pahasti) silloin jos lapsi ei ollenkaan vastusta vanhempaansa.

Voi teitä moraalin vartioita... tuli taas todistettua teidän naivi ja tahmea järjenjuoksu.

patala kirjoitti:

JOKAINEN lapsi temppuilee joskus. Ei silloin mikään ole mennyt pieleen. Pieleen on mennyt (ja pahasti) silloin jos lapsi ei ollenkaan vastusta vanhempaansa.

Voi teitä moraalin vartioita... tuli taas todistettua teidän naivi ja tahmea järjenjuoksu.

Lue lisää

Joo kyllä lapset osaa temppuilla MUTTA ne osaa myös valita ajan ja paikan missä temppuilee.

Mutta on niitäkin jotka tietävät että nyt ei temput onnistu.
Joillakin vaan menee puhekkin perille.
Tälläset tilanteet pystyy keskustelemaan etukäteen.

Loppujen lopuksi eihän se ole vaarallista jos lapsi välillä temppuilee ja oikuttelee.
Mutta ei niitä silti tartte tukistella.

On niitä huonoja päiviä sullakin ja ehkäpä ärhentelet turhastakin. Olisiko silloin kiva saada tukkapöllyt?

Ja temppuilee kirjoitti:

Joo kyllä lapset osaa temppuilla MUTTA ne osaa myös valita ajan ja paikan missä temppuilee.

Mutta on niitäkin jotka tietävät että nyt ei temput onnistu.
Joillakin vaan menee puhekkin perille.
Tälläset tilanteet pystyy keskustelemaan etukäteen.

Loppujen lopuksi eihän se ole vaarallista jos lapsi välillä temppuilee ja oikuttelee.
Mutta ei niitä silti tartte tukistella.

On niitä huonoja päiviä sullakin ja ehkäpä ärhentelet turhastakin. Olisiko silloin kiva saada tukkapöllyt?

Lue lisää

mutta minä olenkin aikuinen ja vastuussa lapsistani. Olet lapsellinen jos vertaat asioita noin suoraan. Lapsi ei aina ymmärrä miksi pitää uskoa. Eikä hän aina ymmärrä vaikka selitettäisiinkiin. On asioita joita lapsen pitää uskoa. Ja jos ei uskota, laitetaan uskomaan. Sitä kutsutaan kasvatuksesksi. Sinun vitinää kutsutaan tottelemattoman inttämiseksi.

Minusta nyt on niin että sinulle tekisi tässä tapauksessa hyvää pieni niskavilloitus kun uhittelet siellä typeriä juttujasi etkä usko mitä sanon.

ei... kirjoitti:

mutta minä olenkin aikuinen ja vastuussa lapsistani. Olet lapsellinen jos vertaat asioita noin suoraan. Lapsi ei aina ymmärrä miksi pitää uskoa. Eikä hän aina ymmärrä vaikka selitettäisiinkiin. On asioita joita lapsen pitää uskoa. Ja jos ei uskota, laitetaan uskomaan. Sitä kutsutaan kasvatuksesksi. Sinun vitinää kutsutaan tottelemattoman inttämiseksi.

Minusta nyt on niin että sinulle tekisi tässä tapauksessa hyvää pieni niskavilloitus kun uhittelet siellä typeriä juttujasi etkä usko mitä sanon.

Lue lisää

En todellakaan usko mitä sanot. Enkä uskoisi senkään jälkeen, vaikka niskavilloihin tarttuisit. Uhma vaan kasvaisi.

Mutta jos minun kanssa keskustellaan normaalisti, niin sitten ymmärrän paljon paremmin.

Aikuisen ihmisen pitää olla esimerkkinä, eikä saa menettää malttiaan. Tsot tsot.

patala kirjoitti:

JOKAINEN lapsi temppuilee joskus. Ei silloin mikään ole mennyt pieleen. Pieleen on mennyt (ja pahasti) silloin jos lapsi ei ollenkaan vastusta vanhempaansa.

Voi teitä moraalin vartioita... tuli taas todistettua teidän naivi ja tahmea järjenjuoksu.

Lue lisää

Kerronpa tässä miten minä aikoinaan sain nämä oikuttelut loppumaan. Sehän on selvä että jokainen lapsi kokeilee rajojaan ja useampaankin kertaan. Minä tein alun alkaen selväks että näillä oikuilla ei saada mitään aikaan.
Vanhin poikani oli n.2-vuotias kun eka kerran kaupassa järkkäs huuto kohtauksen, kun ei saanut jotain. Hän istui kärryissä ja huuti käsi ojolla haluamaansa. Minä kylmänviileänä tein ostokseni loppuun, vaikka poika huuti. En muista huutiko vielä autossa. Mutta kun oli huutonsa lopettanut, niin sanoin rauhallisella äänellä hänelle. Minuun ei tuollaiset temput tehoa. Eikä hän montaa kertaa näitä temppujaan minuun kokeillutkaan. Keskimmäisellä oli kovempi uhma ja kokeili useammankin kerran, mutta lopulta hänkin ymmärti ettei ole vaikutusta. Nuorin muutaman kerran heittäytyi eteisen lattialle huutamaan, kun ei olis halunnu tulla sisään. Annoin huutaa jonkin aikaa, itse rauhallisena riisuin vaatteeni ja sen jälkeen sanoin että eiköhän jo riitä! Tuleppas tänne ja riisutaan ulkovaatteet pois.
Idea on se että kun itse pysyy rauhallisena, eikä menetä malttiaan, niin lapsikin oppii pikkuhiljaa hallitsemaan kiukutteluaan.
Mutta jos sä menetät malttisi, silloin kun lapsi kiukuttelee. Olet huono esimerkki.

Ja tiedoksi vaan. Hyvin on selvitty ilman tukistelua. Murkku-ikäkin on jo ohi.

Juu ja joo kirjoitti:

En todellakaan usko mitä sanot. Enkä uskoisi senkään jälkeen, vaikka niskavilloihin tarttuisit. Uhma vaan kasvaisi.

Mutta jos minun kanssa keskustellaan normaalisti, niin sitten ymmärrän paljon paremmin.

Aikuisen ihmisen pitää olla esimerkkinä, eikä saa menettää malttiaan. Tsot tsot.

Lue lisää

hyvä rouva, ei saa intää vastaan jokapaikassa. Et ole aina oikeassa, vaikka kuvittelet niin. Olet juuri sellainen tapaus johon järkipuhe ei tehoa, vaikka juuri olemmekin keskustelleet nomaalisti. Mitä siis jää tilalle?

Tsot tsot itsellesi vain... ja se tukistus, tälläkertaa kova sellainen. Aikuisten.

patala kirjoitti:

hyvä rouva, ei saa intää vastaan jokapaikassa. Et ole aina oikeassa, vaikka kuvittelet niin. Olet juuri sellainen tapaus johon järkipuhe ei tehoa, vaikka juuri olemmekin keskustelleet nomaalisti. Mitä siis jää tilalle?

Tsot tsot itsellesi vain... ja se tukistus, tälläkertaa kova sellainen. Aikuisten.

Lue lisää

inttää, piti sanomani ennen sitä tukistusta.

patala kirjoitti:

hyvä rouva, ei saa intää vastaan jokapaikassa. Et ole aina oikeassa, vaikka kuvittelet niin. Olet juuri sellainen tapaus johon järkipuhe ei tehoa, vaikka juuri olemmekin keskustelleet nomaalisti. Mitä siis jää tilalle?

Tsot tsot itsellesi vain... ja se tukistus, tälläkertaa kova sellainen. Aikuisten.

Lue lisää

Juu juu. Normaalisti on keskusteltu. Ja kukahan se inttää?? Muuten! kuka täällä on puhunut järkeä??

Minä olen vaan sanonut että on muitakin keinoja kuin se tukistus. Enkä suinkaan tarkoita mitään henkistä väkivaltaa tai muuta nöyryytystä kuten nurkkaanlaittamista. Minusta tukistaminenkin on nöyryyttämistä. PISTE

Kertoa kirjoitti:

Kerronpa tässä miten minä aikoinaan sain nämä oikuttelut loppumaan. Sehän on selvä että jokainen lapsi kokeilee rajojaan ja useampaankin kertaan. Minä tein alun alkaen selväks että näillä oikuilla ei saada mitään aikaan.
Vanhin poikani oli n.2-vuotias kun eka kerran kaupassa järkkäs huuto kohtauksen, kun ei saanut jotain. Hän istui kärryissä ja huuti käsi ojolla haluamaansa. Minä kylmänviileänä tein ostokseni loppuun, vaikka poika huuti. En muista huutiko vielä autossa. Mutta kun oli huutonsa lopettanut, niin sanoin rauhallisella äänellä hänelle. Minuun ei tuollaiset temput tehoa. Eikä hän montaa kertaa näitä temppujaan minuun kokeillutkaan. Keskimmäisellä oli kovempi uhma ja kokeili useammankin kerran, mutta lopulta hänkin ymmärti ettei ole vaikutusta. Nuorin muutaman kerran heittäytyi eteisen lattialle huutamaan, kun ei olis halunnu tulla sisään. Annoin huutaa jonkin aikaa, itse rauhallisena riisuin vaatteeni ja sen jälkeen sanoin että eiköhän jo riitä! Tuleppas tänne ja riisutaan ulkovaatteet pois.
Idea on se että kun itse pysyy rauhallisena, eikä menetä malttiaan, niin lapsikin oppii pikkuhiljaa hallitsemaan kiukutteluaan.
Mutta jos sä menetät malttisi, silloin kun lapsi kiukuttelee. Olet huono esimerkki.

Ja tiedoksi vaan. Hyvin on selvitty ilman tukistelua. Murkku-ikäkin on jo ohi.

Lue lisää

Tätä kannattas kokeilla.
Yleensä julkisilla paikoilla ihmiset tuijottaa, kun ipana järjestää kohtauksen.
Mutta tuijottaa ne sitäkin jos vanhempikin menettää malttinsa.

Mutta kumpiko kiinnittää enemmän huomiota?
Se että rauhallinen äiti/isä kantaa kainalossa rimpuilevan ja huutavan ipanan ulos.
Vai se että äiti/isä räyhää ja tukistelee huutavaa ipanaa? Entäpä se nurkkaan laittaminen?

Ehkä tätä kannattas funtsia.

patala kirjoitti:

JOKAINEN lapsi temppuilee joskus. Ei silloin mikään ole mennyt pieleen. Pieleen on mennyt (ja pahasti) silloin jos lapsi ei ollenkaan vastusta vanhempaansa.

Voi teitä moraalin vartioita... tuli taas todistettua teidän naivi ja tahmea järjenjuoksu.

Lue lisää

Ja myös silloin on mennyt jotain pahasti pieleen, jos vanhempi ei ollenkaan vastusta kakaraansa... näitä näkee valitettavan paljon tänä päivänä, näitä aivottomia ja kädettömiä vanhempia, joiden pikkupirut kiljuvat ja juoksevat busseissa, kaupoissa jne. ILMAN että isä/äiti edes yrittäisi hillitä lastaan.

Juu ja joo kirjoitti:

En todellakaan usko mitä sanot. Enkä uskoisi senkään jälkeen, vaikka niskavilloihin tarttuisit. Uhma vaan kasvaisi.

Mutta jos minun kanssa keskustellaan normaalisti, niin sitten ymmärrän paljon paremmin.

Aikuisen ihmisen pitää olla esimerkkinä, eikä saa menettää malttiaan. Tsot tsot.

Lue lisää

aikuinenkin saa suuttua! Täytyyhän sen lapsenkin joskus oppia, että toisilla (aikuisillakin) on rajansa. Ettei niitä voi ärsyttää loputtomiin.

Naurettavaa väittää että aikuisen pitäisi jaksaa olla aina hymyssä suin, vaikka lapsi kuinka vittuilisi... kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös vihastuminen. Se on tietysti toinen juttu, miten silloin toimitaan. Vihan vimmassa lapsen kurittamista en hyväksy, mutta muissa tilanteissa jos lapsi ei sanomisista usko, pieni tukistus on mielestäni paikallaan (enkä tarkoita tukistamisella mitään päänahan irti repimistä, kuten fyysisen kurittamisen vastustajat yleensä kuvittelevat tukistavien vanhempien tekevän). Hienoa jos sinä kykenet olemaan pitkäpinnainen, täydellinen vanhempi. Tosielämässä en ole sellaiseen koskaan vielä törmännyt... Enkä sellaisena itseänikään pidä, koska tiedän että sellainen on tuskin kukaan. Toinen jättää tukistamatta, mutta tekee sitten jonkun muun virheen.

Me emme saisi tuomita tehdän menetelmiänne, mutta teillä on oikeus tuomita meidän, tietämättä niistä yhtään mitään?

Meidän lasta ei ole enää vuosiin tarvinnut tukistella (vaikka murkkuikää pukkaa päälle), kun jo pienenä tehtiin tiukat rajat ja pidettiin niistä kiinni, tarvittaessa jopa pikkuisen niskavilloista kiinni ottamalla. On mitä hyvätapaisin lapsi, siitä todisteena myös koulusta, lapsen ystävien vanhemmilta ja sukulaisilta saatu palaute.

Tuleva mamma kirjoitti:

Mä voin perustella niskavilloista rutistuksen.
Mulla on päässäni kaavio. Se on seuraavanlainen:
Jos lapsi on saanut tukkapöllyä (siis niskavilloista rutistamista) pahantekemisestä, se auttaa myöhemmin muistamaan, että "ei enää kipua, siispä en tee tuota pahaa asiaa". Mutta jos vain keskustellaan, niin voi ajatella et "mitäs sitte, huutakoot ja huutakoon kovempaa" etenkin jos lapsi on "vaikea", niin se voi testata ilkeyttään vanhempiensa hermoja ihan oikeasti. Kipu auttaa lasta muistamaan, mikä on oikein ja mikä ei. Se ei saisi olla liian yleinen kurituskeino, mutta joskus muut keinot ei auta. Ei lapsi ymmärrä vaaraa eikä aina edes sitä, kuka määrää.

Lue lisää

...onhan se oikein, että lapsille näytetään rajat, mutta ei milloinkaan eikä missään tapauksessa kivun uhalla.

Lyön eurosta vetoa, että joku vastaa viestiini näin: "ei 11-vuotias mitään tiedä!" Omapa on naiiviutenne, jos sellaisia kommentteja tulee.

Offtopic:

Kyllä mun isäkin on joskus lyöny/retuuttanu mua pahastikin, mutta on aina pyytänyt anteeksi. Ja sitten kun hän vielä korosti, että on tosi kurjaa katsella itkevää lasta (siis mun ikästä; vauva on eri juttu), liikutuin itsekin.

Äiti- 72 kirjoitti:

Ja myös silloin on mennyt jotain pahasti pieleen, jos vanhempi ei ollenkaan vastusta kakaraansa... näitä näkee valitettavan paljon tänä päivänä, näitä aivottomia ja kädettömiä vanhempia, joiden pikkupirut kiljuvat ja juoksevat busseissa, kaupoissa jne. ILMAN että isä/äiti edes yrittäisi hillitä lastaan.

Lue lisää

Samoin, kun olin bussissa menossa Helsingin keskustaan kotoani tiistaiaamuna, siellä oli kiljuva lauma about tokaluokkalaisia, joiden opettaja ei sanonut niille paljoa mitään huutamisesta. Metakka oli sanoinkuvaamaton. Totta kai ala-asteikäiset innostuvat kaikesta ympärillään, mutta huutaa ei saisi kamalasti. Kovaääninen keskustelu vielä menee - jotenkuten! Laitoin sormia korviin ja kaikkea - ne eivät siitäkään ymmärtäneet että HILJAA! Ei meidän annettu meluta 90-luvun puolivälissä bussissa tuolla tavalla. "Nyt hiljaa" oli tavallinen lause meteliin.

Mun neuvo tarhatädeille on, että saa sanoa kovalla äänellä ja sitten vaikka sanoa, että "odotas kun äitisi kuulee tästä". Mä olen kuitenkin se päällimmäisin auktoriteetti lapsilleni ja pidän huolen että ne oppii tottelemaan mua. Kotona myös opetetaan, että myös muita aikuisia totellaan. Vieraita ei tietenkään (jos joku äijä tulee et "lähehän tyttö namusedän mukaan") mutta tarhatätejä ja opettajia kyllä. Saavat ilmoittaa kotiin lapsen huonosta käytöksestä.

Tuleva mamma kirjoitti:

Mun neuvo tarhatädeille on, että saa sanoa kovalla äänellä ja sitten vaikka sanoa, että "odotas kun äitisi kuulee tästä". Mä olen kuitenkin se päällimmäisin auktoriteetti lapsilleni ja pidän huolen että ne oppii tottelemaan mua. Kotona myös opetetaan, että myös muita aikuisia totellaan. Vieraita ei tietenkään (jos joku äijä tulee et "lähehän tyttö namusedän mukaan") mutta tarhatätejä ja opettajia kyllä. Saavat ilmoittaa kotiin lapsen huonosta käytöksestä.

Lue lisää

...mutta mutta... periaatteesi on siis, että kun äiti käskee niin lapsi tekee jotain tai on tekemättä. Jos hiukan rikkoo sitä äitin määräämää rajaa, saa rangaistuksen. Ei se IHAN niin mene. Totta kai opettajia ym. pitää totella.

Äläpäs nyt maalaile piruja seinille. Voitko kertoa esimerkkejä elävästä elämästä väittämäsi perusteeksi? Montako tapausta todella tiedät, joissa näin on käynyt? Minä olen nähnyt ruumiillisesti kurittavia vanhempia omassa elämässäni, sekä omassa lapsuudessani että lähipiirissäni, siis perheistä joissa on joskus otettu tukanpäästä kiinni, ilman että se olisi johtanut väkivaltaan. Älä siis yleistä ja kuvittele joidenkin yksittäistapausten perusteella, että kaikille käy niin.
Fyysisen kurittamisen kriminalisoinnin tulokset näkyvät hyvin katukuvassa. Ei minun lapsuudessani riekuttu kaupungilla 12-vuotiaana kaljapullo kädessä räkimässä asfalttiin, huutamassa suureen ääneen v***ua ja p*****että... tukkapöllyä ja kotiarestia noillekin pikkupiruille pitäisi antaa, jotta tokkeentuisivat.

Ihmisten pitäis lopettaa lasten teko. Ehkäisyä on tarjolla. Sitten ei olis pikkupiruja riesana.

Tukkapölly kirjoitti:

Äläpäs nyt maalaile piruja seinille. Voitko kertoa esimerkkejä elävästä elämästä väittämäsi perusteeksi? Montako tapausta todella tiedät, joissa näin on käynyt? Minä olen nähnyt ruumiillisesti kurittavia vanhempia omassa elämässäni, sekä omassa lapsuudessani että lähipiirissäni, siis perheistä joissa on joskus otettu tukanpäästä kiinni, ilman että se olisi johtanut väkivaltaan. Älä siis yleistä ja kuvittele joidenkin yksittäistapausten perusteella, että kaikille käy niin.
Fyysisen kurittamisen kriminalisoinnin tulokset näkyvät hyvin katukuvassa. Ei minun lapsuudessani riekuttu kaupungilla 12-vuotiaana kaljapullo kädessä räkimässä asfalttiin, huutamassa suureen ääneen v***ua ja p*****että... tukkapöllyä ja kotiarestia noillekin pikkupiruille pitäisi antaa, jotta tokkeentuisivat.

Lue lisää

Ite en käy vanhemmilla,koska löivät ku olin lapsi.

Miksi niitä lapsia pitää tehdä,jos miettii jo odottaessa että käyttää väkivaltaa. Käyttäkää ehkäisyä.