Minkälaiset panohalut teillä on juuri nyt?
Panohaluista
124
2039
Vastaukset
- Anonyymi
Kovasti tekisi mieli panna juuri nyt.
- Anonyymi
Ihan tyylipuhdas nolla. Nada, niet, zero, null, no can do, ei haluja. Vain kipuja.
-Jasu- - Anonyymi
Heteronormatiivia inhoavana IG-feministinä sanon että aina kaikki miehet on just tommoisia, haluamassa panna. En saa vaginaseksistä mitään nautintoa. Mielikuvitusta nyt, miekkoset!
- Anonyymi
Olisko vulvaseksi kivempaa?
- keinovaginamies- - Anonyymi
Heh, juu. Ymmärrän. :)
-Jasu-
No ei ny niin kummoisia haluja. Tosin kiihdyn nollata sataan aika nopiasti. Tänä viikonloppuna ei ole rehvejä, nii paree kai pitää halut kurissa.
- Anonyymi
Palstahahmolle se on tietysti helppoa.
AV
Ei nyt pahimmillaan, mutta pikkuhiljaa nousussa
- Anonyymi
Huvittaqvqa ehkä voi olla tyttöjenkin mielestä että jos joku dukenukem-pelit louvkkaavat jotenkin ajatuksiasi, koska ne3 ovat mitä ova sitten.
- Anonyymi
Palsta vie hyvin halut, jos sellasia on ollut.
- Anonyymi
Katsele sinäkin vaihteeksi puutarhaohjelmaa.
- Anonyymi
Kovat panohalut on. Oon ollut flunssassa pitkään joten en ole saanut tyttöystävältä pillua. Tyttöystäväkin kysyy milloin mä oon terve. Ei voida edes pussata kun voi flunssa tarttua. Nyt on jo flunssa ollut terveeseen suuntaan menossa joten sanoin tyttöystävälle että aloitetaan seksimaraton heti kun flunssa loppuu.
- Anonyymi
Ei juuri minkäälaiset. Vähän muuta ajateltavaa.
-Palstahessu - Anonyymi
Kolmannen ottamani koronarokotteen jälkeen ei ole minkäänlaisia panohaluja. Kokeilin josko vika olisi vehkeessäni aloittaen masturboinnin. Sain perskeleen moisen päänsäryn takaraivooni ja pienen tauon jälkeen jatkaessani niin oli pakko lopettaa. Ei sitä päänsärkyä kukaan voi kestää minkä koronarokote aikaansaa.
Jatkosodan veteraanit saivat pillereissä C-vitamiinia mistä käytettiin nimitystä "jarru" mikä aiheutti impotenssia nuorissa viriileissä miehissä. Tänä päivänä on olemassa korona rokote aikaansaaden libidon alenemisen. Turha on naisten valitella mistään kuukautiskierron muutoksista sillä miesten impotenttius on paljoon tärkeämpi asia sillä homotkin jäävät tällöin puutteeseen kärsimään.
Ei kannata ottaa mitään tuollaisia epäilyttäviä huumeita kehoonsa, kuten vaikkapa C-vitamiinia. Viinaa kun juo niin silloin saa naisia ja mulkkukin seisoo.- Anonyymi
höpö höpö, bromia silloin käytettiin "jarruna"
- Anonyymi
Piti oikein jännittää ja katsoa jääkiekkoa miten käy Ruotsi vastaqan Slovakian nuo ammattilaiset :D Pelaajat.
- Anonyymi
0,4
Meillä on juuri nyt menossa kiihottava tilanne. Vaimo imuroi takamus pystyssä.
- Anonyymi
Niin on ja kovat ,
olen siiirtynyt katselemaan gay ja bipoikia kun tuntuu että siitä suunnasta ehdotellaan seksiä sedälle 56v ja ihan jigissä.- Anonyymi
Hyvä,,,oon huomannut samaa. 67 v
- Anonyymi
Yleisesti, ei kiinnosta vattujakaan. Tietyn miehen kanssa, vaikka heti.
- Anonyymi
Nyt on kovat halut, olis vain mies jolla seisoisi ja saisi naudan koko yön. Huh tähän turhautuu kun kiima niin kova.
Jos olen rehellinen, sanon että tällä hetkellä aika helvetillinen olo. S-tanan ovulaatio! Kyllähän haluavia miehiä löytyisi kun lähtisi yöelämään, mutta kun tietää mitä se on, ei siihen viitsi lähteä. Mielummin sitten kärsii olonsa... 😳 Enkä siksikään halua lähteä (olen aina yrittänyt vältää ovulaation kohdalla yöelämään menoa), koska silloin isompi riski ettei oma järki toimi.
- Anonyymi
Noin vietävissä ei kukaan ole edes ovuloidessa, paitsi puutteessa oleva, kypsän keski-ikäinen, lapsellinen ja teennäinen palstaämmä.
Anonyymi kirjoitti:
Noin vietävissä ei kukaan ole edes ovuloidessa, paitsi puutteessa oleva, kypsän keski-ikäinen, lapsellinen ja teennäinen palstaämmä.
Kiitos vaan. Teennäinen en kyllä ole, päin vastoin. En ole vietävissä, kun välttelen tilanteita, missä voisi viedä ja en tietenkään lähde minkään ällöttävän murhaajaraiskaajan mukaan tai vaikka naimisissa olevan kollegan mukaan, mutta jos mies on viehättävä eikä moraalisia esteitä ole, ja jos kiemurtelee halunsa kanssa, miksi siinä tilanteessa sanoisi ei. Siis jos näkee ettei se ole järkevää, on helppo väistää tilanne.
Joo tiedän, että se on vaikea ajatus monelle, että nainen haluaa ja kärsii puutteesta. Valitan, meitä on monenlaisia. Koita tulla ajatuksen kanssa toimeen.- Anonyymi
DiIdoa ja vibraa kehiin :)
Anonyymi kirjoitti:
DiIdoa ja vibraa kehiin :)
Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan.
Mutta minkäs teet. Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä tämä sai minut jo googlaamaan sinkkutapahtumia ja miettimään että lähtisin oikeasti seuranhakuun. 😂 Ehkä en lähtisi välttämättä tälläisessa olotilassa, mutta sitten kun pahin kärki on ohi.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan.
Mutta minkäs teet. Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä tämä sai minut jo googlaamaan sinkkutapahtumia ja miettimään että lähtisin oikeasti seuranhakuun. 😂 Ehkä en lähtisi välttämättä tälläisessa olotilassa, mutta sitten kun pahin kärki on ohi."Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää"
Haa, nyt vois olla mahdollisuus saada kaksoset! 😄
xLiner - Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan.
Mutta minkäs teet. Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä tämä sai minut jo googlaamaan sinkkutapahtumia ja miettimään että lähtisin oikeasti seuranhakuun. 😂 Ehkä en lähtisi välttämättä tälläisessa olotilassa, mutta sitten kun pahin kärki on ohi.Nyt kun luen sinun edesottamuksia tuon asian tiimoilta, niin täytyy sanoa etten ole koskaan tainnut olla niin puutteessa etteikö oma apu olisi auttanut aina paremmin, kun yksikään mies on kyennyt sitä helpottamaan. 🙏
Oisko sitten tuo lisääntymishalu vielä sulla voimakas? Sehän voi tehdä vimmaa päästä yhdyntään ja nappaamaan siemenet talteen. :)
-Jasu- - Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan.
Mutta minkäs teet. Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä tämä sai minut jo googlaamaan sinkkutapahtumia ja miettimään että lähtisin oikeasti seuranhakuun. 😂 Ehkä en lähtisi välttämättä tälläisessa olotilassa, mutta sitten kun pahin kärki on ohi."kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu."
kannattaa tarkistuttaa, ettei ole kysta räjähtämässä Anonyymi kirjoitti:
"kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu."
kannattaa tarkistuttaa, ettei ole kysta räjähtämässäEi ole kysta. Olen selvinnyt ilman yhtään kystaa (kopkop). Ovulaatiot vaan tuntuu. On aina tuntunut, tosin ennen ekaa lasta en tajunnut että kuun puolessa välissä oleva kuukautiskipu on ovulaatio. 😂 Ei ole kovin usein molemmilla puolilla eikä näin vahvana, mutta nyt on.
Emberizi kirjoitti:
Ei ole kysta. Olen selvinnyt ilman yhtään kystaa (kopkop). Ovulaatiot vaan tuntuu. On aina tuntunut, tosin ennen ekaa lasta en tajunnut että kuun puolessa välissä oleva kuukautiskipu on ovulaatio. 😂 Ei ole kovin usein molemmilla puolilla eikä näin vahvana, mutta nyt on.
Ainoa "kysta" on kylkeen kiinni porautunut mies. ;D
HALiMONSTERi kirjoitti:
Ainoa "kysta" on kylkeen kiinni porautunut mies. ;D
Valitettavasti se porautuva mies puuttuu. 🤣
Anonyymi kirjoitti:
"Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää"
Haa, nyt vois olla mahdollisuus saada kaksoset! 😄
xLinerNiin paitsi, että mulla on se 5.5v ollut hormonikierukka. Vähän suojelee, vaikkei taida enää 100% varma olla. 😂 Ja selibaatti suojelee täydellisesti. 😁
Tuo viimeisin lapsi, joka tuli 5-6pv ennen ovulaatiota oli myös tupla-ovulaatio… Ovulaatiot tuli vajaan päivän välein… mikä onneksi vähentää mahdollisuutta, kun ensimmäinen kiinnittyy, toinen ei enää kovin todennäköisesti tee samaa. Kun tajusin, että olen raskaana, olin kyllä aika hermona ennen ekaa ultraa… Ystävällä on kaksoset ollut ja tiedän, ettei se ole kaikista helpoin rasti.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Niin paitsi, että mulla on se 5.5v ollut hormonikierukka. Vähän suojelee, vaikkei taida enää 100% varma olla. 😂 Ja selibaatti suojelee täydellisesti. 😁
Tuo viimeisin lapsi, joka tuli 5-6pv ennen ovulaatiota oli myös tupla-ovulaatio… Ovulaatiot tuli vajaan päivän välein… mikä onneksi vähentää mahdollisuutta, kun ensimmäinen kiinnittyy, toinen ei enää kovin todennäköisesti tee samaa. Kun tajusin, että olen raskaana, olin kyllä aika hermona ennen ekaa ultraa… Ystävällä on kaksoset ollut ja tiedän, ettei se ole kaikista helpoin rasti.Olen kuvitellut, että hormonikierukka estäisi munasolun irtoamisen. Siis se hormoni siinä kierukassa.
Juu, en tiedä, kun en ole huolinut itselleni kierukkaa käyttöön. Ajatus, että kohtuun tungetaan jotain.. ei, ei mulle.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun luen sinun edesottamuksia tuon asian tiimoilta, niin täytyy sanoa etten ole koskaan tainnut olla niin puutteessa etteikö oma apu olisi auttanut aina paremmin, kun yksikään mies on kyennyt sitä helpottamaan. 🙏
Oisko sitten tuo lisääntymishalu vielä sulla voimakas? Sehän voi tehdä vimmaa päästä yhdyntään ja nappaamaan siemenet talteen. :)
-Jasu-Ei ole lisääntymishaluja, lapsia on jo kolme! Enkä nyt tuntemattoman kanssa alkaisi heti edes lapsia pykäämään (sen verran maalaisjärkinen olen munasarjoista huolimatta). Ja taas 2-3v vuoden tutustumisajan päästä lisääntyminen ~50v voi mitenkään enää onnistua. 🙏 Eikä sen pitäisi nytkään onnistua tilastollisesti, kunhan vaan ovulaatiot pyörii kiusaamassa ihmistä. 🙄
Olen ollut kahdesti tilanteessa, jossa olen päättänyt ei-enää koskaan ja myös samaa julkisesti sanonut. Ja sitten kun on rakastunut, päätös on pyöritetty tai toisen kerran vielä vahvemman ei:n jälkeen ja suuren rakkauden kohdalla huomasin vauvakuumeen nousevan. Olin hyvin järkyttynyt omista reaktioista ja huusin sisäisesti STOP itselleni. Suuri rakkaus ei koskaan johtanut suhteeseen. Kun on ikää, voi olla jo aika helpottunut…Anonyymi kirjoitti:
Olen kuvitellut, että hormonikierukka estäisi munasolun irtoamisen. Siis se hormoni siinä kierukassa.
Juu, en tiedä, kun en ole huolinut itselleni kierukkaa käyttöön. Ajatus, että kohtuun tungetaan jotain.. ei, ei mulle.
xLinerKierrukka estää kiinnittymisen, ei ovulaatiota. E-pillerit toimii eri periaatteella ja siksi ne vie osalta naisilta halut.
Hormonikierrukka erittää paikallisesti progesteronia (samaa hormonia mikä nousee veressä ennen ovulaatiota ja joka on se ensisijaisesti ”kiusan” aiheuttava molekyyli). Kuparikierrukka on inhottava. Ei pitäisi tuntua, mutta itsellä kohtu supisteli jatkuvasti kuin olisi synnytys alkamassa. Ihan kauhea vehje ja oli lääkärin todella vaikea saada edes paikalleen. Hormonikierrukka on pieni, eikä sivuoireita juuri ole (paitsi kuukautisvuodon vähentyminen tai loppuminen).- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Ei ole lisääntymishaluja, lapsia on jo kolme! Enkä nyt tuntemattoman kanssa alkaisi heti edes lapsia pykäämään (sen verran maalaisjärkinen olen munasarjoista huolimatta). Ja taas 2-3v vuoden tutustumisajan päästä lisääntyminen ~50v voi mitenkään enää onnistua. 🙏 Eikä sen pitäisi nytkään onnistua tilastollisesti, kunhan vaan ovulaatiot pyörii kiusaamassa ihmistä. 🙄
Olen ollut kahdesti tilanteessa, jossa olen päättänyt ei-enää koskaan ja myös samaa julkisesti sanonut. Ja sitten kun on rakastunut, päätös on pyöritetty tai toisen kerran vielä vahvemman ei:n jälkeen ja suuren rakkauden kohdalla huomasin vauvakuumeen nousevan. Olin hyvin järkyttynyt omista reaktioista ja huusin sisäisesti STOP itselleni. Suuri rakkaus ei koskaan johtanut suhteeseen. Kun on ikää, voi olla jo aika helpottunut…Ok. Itselläni tuli tarve nimenomaan yhdyntään, kun olin vauvakuumeinen. Eli ei montaa kertaa. Muutoin riitti että jotenkin, jollain muulla tavalla saa tyydytyksen tarpeeseen.
Muutoin ei yhdyntä edes kiinnosta. Varmaan vaikuttaa myös millainen seksi miellyttää tuossa. Mutta tuli vaan mieleen, ettei mua ovulaatiokaan saanut nimen omaan pippeliä haluamaan, vaan auttoi vaikka oma apu. :)
Niin mietin voisko se ettei oma apu riitä sulla juontua vauvakuumeesta tai ehkä läheisyyden tarpeesta sitten kuitenkin. Silloin ei oma apu piisaa. :)
-Jasu- Anonyymi kirjoitti:
Ok. Itselläni tuli tarve nimenomaan yhdyntään, kun olin vauvakuumeinen. Eli ei montaa kertaa. Muutoin riitti että jotenkin, jollain muulla tavalla saa tyydytyksen tarpeeseen.
Muutoin ei yhdyntä edes kiinnosta. Varmaan vaikuttaa myös millainen seksi miellyttää tuossa. Mutta tuli vaan mieleen, ettei mua ovulaatiokaan saanut nimen omaan pippeliä haluamaan, vaan auttoi vaikka oma apu. :)
Niin mietin voisko se ettei oma apu riitä sulla juontua vauvakuumeesta tai ehkä läheisyyden tarpeesta sitten kuitenkin. Silloin ei oma apu piisaa. :)
-Jasu-Vauvakuume se ei ole. Ovulaation aiheuttama halukkuus on ollut melkein aina. Olen sen tunnistanut jotain 23-25v asti, vaikka en silloin en vielä tunnistanut ovulaatiokipua.
Osa voi olla toki läheisyyden ja tunneyhteyden tarvetta. Seksihän, sanoisinko rakastelu, on vahvasti myös tuota. Ja kun on vuosien vaje alla…. Jos olisin vain tunteettoman huonon panon kaipeessa, se olisi helppo toteuttaa. 😂
Olen aina ollut suhteellisen halukas, myös pitkissä suhteissa, jos nyt ei ensimmäisen raskauden jälkeistä aikaa lasketa (kaksi muuta toimi päinvastoin). Lipido on asia, joka melllä kaikilla on omanlaisensa. Olen vain tälläinen kuin olen.Emberizi kirjoitti:
Vauvakuume se ei ole. Ovulaation aiheuttama halukkuus on ollut melkein aina. Olen sen tunnistanut jotain 23-25v asti, vaikka en silloin en vielä tunnistanut ovulaatiokipua.
Osa voi olla toki läheisyyden ja tunneyhteyden tarvetta. Seksihän, sanoisinko rakastelu, on vahvasti myös tuota. Ja kun on vuosien vaje alla…. Jos olisin vain tunteettoman huonon panon kaipeessa, se olisi helppo toteuttaa. 😂
Olen aina ollut suhteellisen halukas, myös pitkissä suhteissa, jos nyt ei ensimmäisen raskauden jälkeistä aikaa lasketa (kaksi muuta toimi päinvastoin). Lipido on asia, joka melllä kaikilla on omanlaisensa. Olen vain tälläinen kuin olen.Juu, vastaan nyt nikillä. Että kun ovulaatio halu ei tunnista onko penis vai dildo kyseessä, kunhan tapahtuu, niin siksi meinasin että jos sulla on kyse sitten alitajuisesti vauvakuume/läheisyydentarve mukana. Joku seksinnälkää libidoa, mikä helpottuu ilman miestäkin, vaativampi keissi.
Vaikee ehkä selittää, mut liekö selitin ymmärrettävästi. :)HALiMONSTERi kirjoitti:
Juu, vastaan nyt nikillä. Että kun ovulaatio halu ei tunnista onko penis vai dildo kyseessä, kunhan tapahtuu, niin siksi meinasin että jos sulla on kyse sitten alitajuisesti vauvakuume/läheisyydentarve mukana. Joku seksinnälkää libidoa, mikä helpottuu ilman miestäkin, vaativampi keissi.
Vaikee ehkä selittää, mut liekö selitin ymmärrettävästi. :)Äh, kun seksinnälkään riittää kyllä masturbaatiokin yleensä kuittaamaan tarpeen.
Mut kun ei riitä masturbaatio, niin voisko olla sitten jotain muuta? :)HALiMONSTERi kirjoitti:
Äh, kun seksinnälkään riittää kyllä masturbaatiokin yleensä kuittaamaan tarpeen.
Mut kun ei riitä masturbaatio, niin voisko olla sitten jotain muuta? :)"Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan."
Tätä siis mietein ihmettelin, miksei riitä. :)HALiMONSTERi kirjoitti:
"Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan."
Tätä siis mietein ihmettelin, miksei riitä. :)Jollekin riittää, jollekin ei. Jos masturbointi olisi täysin sama kuin (rakkaan kanssa) rakastelu, suuri osa miehistä ei varmaan olisi parisuhteessa tai yrittäisi epätoivoisesti iskeä naista mukaan baarissa ennen pilkkua. Vai? Oletko sinä valmis luopumaan seksistä lopun elämäsi ja nautiskelemaan vain omasta kädestä?
Tai kyllä oma-apu toki jollain tasolla auttaa, hetkeksi. Mutta se vaan tuntuu kiihdyttävän eikä sammuttavan halua. 😂 Ei ole helppoa.HALiMONSTERi kirjoitti:
Juu, vastaan nyt nikillä. Että kun ovulaatio halu ei tunnista onko penis vai dildo kyseessä, kunhan tapahtuu, niin siksi meinasin että jos sulla on kyse sitten alitajuisesti vauvakuume/läheisyydentarve mukana. Joku seksinnälkää libidoa, mikä helpottuu ilman miestäkin, vaativampi keissi.
Vaikee ehkä selittää, mut liekö selitin ymmärrettävästi. :)Kun seksi EI ole vain irrallinen penis tai dildo! Siis itselle ainakaan. Jotta se olisi hyvää pitää löytyä hellyyttä, kosketusta ja tunneyhteys. Sellainen on istuu harvoin yhden illan jutussa. Ensimmäisen yhden illan olen kokenut vasta n.26v vasta pitkän parisuhteen jälkeen ja muutenkaan noita ei ole kovin montaa kertynyt. Silti voin sanoa, että kokemisen arvoisia nuo on harvoin. Omasta historiasta löytyy vain yksi sellainen hyvä, hellä, aistillinen ja läsnäoleva yö. Sitä irrallista penistä ilman läsnäolevaa miestä, kyllä löytäisi, JOS haluaisi.
Ongelma vaan on, että yhdenillan jutut on keskimäärin aika kurjia. Dildo voittaa 6-0.Emberizi kirjoitti:
Jollekin riittää, jollekin ei. Jos masturbointi olisi täysin sama kuin (rakkaan kanssa) rakastelu, suuri osa miehistä ei varmaan olisi parisuhteessa tai yrittäisi epätoivoisesti iskeä naista mukaan baarissa ennen pilkkua. Vai? Oletko sinä valmis luopumaan seksistä lopun elämäsi ja nautiskelemaan vain omasta kädestä?
Tai kyllä oma-apu toki jollain tasolla auttaa, hetkeksi. Mutta se vaan tuntuu kiihdyttävän eikä sammuttavan halua. 😂 Ei ole helppoa.Eli sulla on ihmisen kaipuu se syy miksei itsetyydytys riitä? Ihan puhtaasti ihmettelin vaan tuota ettei halua hillitse mikään, ei sitä hillitsisi silloin mieskään, jos tyydytys ei ole se juttu, vaan se onkin se läheisyydentarve ja ihmisen kaipuu. No sen käsitän, ettei silloin oma apu riitä, kun ihmistä kaipaa.
Selkis kuvio. Kuten ajattelinkin.
No mä voin olla täysin ilman partneriseksiä. Pärjään oman käden kanssa. Mutta hellyyttä en pysty itse itselleni korvaamaan, sitä että pidän toista hellästi ja hän minua syleilyssään. Mä voin kuolla halipulaan, mutten ikinä seksittömyyteen. :)Emberizi kirjoitti:
Kun seksi EI ole vain irrallinen penis tai dildo! Siis itselle ainakaan. Jotta se olisi hyvää pitää löytyä hellyyttä, kosketusta ja tunneyhteys. Sellainen on istuu harvoin yhden illan jutussa. Ensimmäisen yhden illan olen kokenut vasta n.26v vasta pitkän parisuhteen jälkeen ja muutenkaan noita ei ole kovin montaa kertynyt. Silti voin sanoa, että kokemisen arvoisia nuo on harvoin. Omasta historiasta löytyy vain yksi sellainen hyvä, hellä, aistillinen ja läsnäoleva yö. Sitä irrallista penistä ilman läsnäolevaa miestä, kyllä löytäisi, JOS haluaisi.
Ongelma vaan on, että yhdenillan jutut on keskimäärin aika kurjia. Dildo voittaa 6-0.Oukei.
- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan.
Mutta minkäs teet. Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä tämä sai minut jo googlaamaan sinkkutapahtumia ja miettimään että lähtisin oikeasti seuranhakuun. 😂 Ehkä en lähtisi välttämättä tälläisessa olotilassa, mutta sitten kun pahin kärki on ohi.Ihan puppua puhut, taidat kiusata jotain miestä, että tulisi mustasukkaiseksi. Olet sellainen nainen näköjään, jos et saa tarpeeksi huomioon, niin laitetaan vähän vihjailua vieraista miehistä. Halvat on huvit joillakin.
Anonyymi kirjoitti:
Ihan puppua puhut, taidat kiusata jotain miestä, että tulisi mustasukkaiseksi. Olet sellainen nainen näköjään, jos et saa tarpeeksi huomioon, niin laitetaan vähän vihjailua vieraista miehistä. Halvat on huvit joillakin.
No nyt on höpö-hoplop-osastoa. Kuka nyt minusta mustasukkaiseksi tulisi? Ei kukaan minua täällä tunne enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Tilivelvollisia ollaan suhteessa! En itse tapaile kuin yhtä kerrallaan, eli itseäni jo seurustelun tähtäävä tapailu sitoo, mutta en edes tapaile ketään oikeassa elämässä. Hmm… oletko sinä mustasukkainen vai joku muu kun kimpaannuit?
Olen ollut uskollinen aina, jos yhtään lohduttaa. 😉 Joskus 22-23v tosin, kun en vielä tajunnut omia rajoja, kerran suutelin miestä (tilanne ajautui vähän vahingossa), Morkkis oli järjetön. Mutta sen jälkeen olen tiennyt rajani. Kokemattomuutta.
Yksi ainoa mies on treffejä täällä ehdottanut (jonkin aikaa sitten). Hänelle sanoin, että en tapaa ketään irl, jos ei ensin jutella kahden vaikka tarkoitusta vasten tehdyllä sähköpostilla jo turvallisuus syistä. Sellaista mahdollisuutta ei ole tullut, siis jutella kahden. Luulenpa, että jos kiinnostusta olisi riittävästi se tilaisuus olisi jo järjestynyt (nimim. realisti). Sitä paitsi luulen, en tiedä, etten mahdu kyseisen herran ulkonäköraamiin. Tosin ei hänkään sitä tiedä, koska emme ole tavanneet. 😂 Sinänsä ajatuksiltaan kiinnostava mies!
Jos olen kestänyt yli 2v selibaatissa omin avuin, olotiloista huolimatta, en ole mitään epätoivoista juttua hakemassa (=en mene baariin iskemään ketään yhdeksi illaksi tai en etsi tarkoitukseen sopivalta sivuilta seuraa). Silti alan kyllä jo ajatella mitä seuraavaksi ja meinaan kyllä aktivoitua jotenkin kevään tai kesän aikana. En kirjoita täällä seuraa löytääkseni, enkä koe että tämä palsta on deittailuun suuntautunut. Rakkaus voi silti osua kohdalle missä vaan, täälläkin.Emberizi kirjoitti:
No nyt on höpö-hoplop-osastoa. Kuka nyt minusta mustasukkaiseksi tulisi? Ei kukaan minua täällä tunne enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Tilivelvollisia ollaan suhteessa! En itse tapaile kuin yhtä kerrallaan, eli itseäni jo seurustelun tähtäävä tapailu sitoo, mutta en edes tapaile ketään oikeassa elämässä. Hmm… oletko sinä mustasukkainen vai joku muu kun kimpaannuit?
Olen ollut uskollinen aina, jos yhtään lohduttaa. 😉 Joskus 22-23v tosin, kun en vielä tajunnut omia rajoja, kerran suutelin miestä (tilanne ajautui vähän vahingossa), Morkkis oli järjetön. Mutta sen jälkeen olen tiennyt rajani. Kokemattomuutta.
Yksi ainoa mies on treffejä täällä ehdottanut (jonkin aikaa sitten). Hänelle sanoin, että en tapaa ketään irl, jos ei ensin jutella kahden vaikka tarkoitusta vasten tehdyllä sähköpostilla jo turvallisuus syistä. Sellaista mahdollisuutta ei ole tullut, siis jutella kahden. Luulenpa, että jos kiinnostusta olisi riittävästi se tilaisuus olisi jo järjestynyt (nimim. realisti). Sitä paitsi luulen, en tiedä, etten mahdu kyseisen herran ulkonäköraamiin. Tosin ei hänkään sitä tiedä, koska emme ole tavanneet. 😂 Sinänsä ajatuksiltaan kiinnostava mies!
Jos olen kestänyt yli 2v selibaatissa omin avuin, olotiloista huolimatta, en ole mitään epätoivoista juttua hakemassa (=en mene baariin iskemään ketään yhdeksi illaksi tai en etsi tarkoitukseen sopivalta sivuilta seuraa). Silti alan kyllä jo ajatella mitä seuraavaksi ja meinaan kyllä aktivoitua jotenkin kevään tai kesän aikana. En kirjoita täällä seuraa löytääkseni, enkä koe että tämä palsta on deittailuun suuntautunut. Rakkaus voi silti osua kohdalle missä vaan, täälläkin.Ja näköjään häviää tämä kärsimys siivoamallakin, kunhan tarpeeksi suursiivouslinjalle menee ja kantaa 20kg säkkejä tms. Ei ehdi ajatella liikaa.
Pitänee aloittaa se kesäksi kuntoon. 😂😆- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kuvitteletko sinä tosiaan, ettei tälläistä olotilaa mitenkään ”itselääkitsisi”? Hah! Valitettavasti se ei ole ihan sama asia, vaikka lääkitsisi yliannokseen asti. Vähän niin kuin ottaisi c-vitamiiniä tai panadolia päänsärkyyn ibuprofeiinin sijaan.
Mutta minkäs teet. Nyt on normaalia pahempi, kumpikin munasarja selkeästi kohta räjähtää. En tiedä vaikuttaako se hormoneihin, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä tämä sai minut jo googlaamaan sinkkutapahtumia ja miettimään että lähtisin oikeasti seuranhakuun. 😂 Ehkä en lähtisi välttämättä tälläisessa olotilassa, mutta sitten kun pahin kärki on ohi.Hah,
Pari vaivaista sukusolua kuukaudessa (yleensä vain yksi) ja muijat valittaa.
Toista se on meillä, kun tuotetaan niitä 300 miljoonaa vuorokaudessa :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Hah,
Pari vaivaista sukusolua kuukaudessa (yleensä vain yksi) ja muijat valittaa.
Toista se on meillä, kun tuotetaan niitä 300 miljoonaa vuorokaudessa :)
-keinovaginamies-En vähätellyt sinun puutetilaasi. 😊😁 Poden vain omaani, joka kiusasi todella kunnes keksin aloittaa tehdä suursiivouksen ja samalla vähän sisustaa. Hyvä sijaistoiminto!
- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
En vähätellyt sinun puutetilaasi. 😊😁 Poden vain omaani, joka kiusasi todella kunnes keksin aloittaa tehdä suursiivouksen ja samalla vähän sisustaa. Hyvä sijaistoiminto!
Biologian opettaja sanoi aikoinaan, että muistakaa tytöt, jos pojat vaikuttavat jatkuvasti väsyneemmiltä, niin se johtuu siitä että he tekevät istuessaankin koko ajan enemmän hommia :)
Olen pahoillani jos kommenttini vaikutti vähättelyltä. Puute se on pienempikin puute.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
No nyt on höpö-hoplop-osastoa. Kuka nyt minusta mustasukkaiseksi tulisi? Ei kukaan minua täällä tunne enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Tilivelvollisia ollaan suhteessa! En itse tapaile kuin yhtä kerrallaan, eli itseäni jo seurustelun tähtäävä tapailu sitoo, mutta en edes tapaile ketään oikeassa elämässä. Hmm… oletko sinä mustasukkainen vai joku muu kun kimpaannuit?
Olen ollut uskollinen aina, jos yhtään lohduttaa. 😉 Joskus 22-23v tosin, kun en vielä tajunnut omia rajoja, kerran suutelin miestä (tilanne ajautui vähän vahingossa), Morkkis oli järjetön. Mutta sen jälkeen olen tiennyt rajani. Kokemattomuutta.
Yksi ainoa mies on treffejä täällä ehdottanut (jonkin aikaa sitten). Hänelle sanoin, että en tapaa ketään irl, jos ei ensin jutella kahden vaikka tarkoitusta vasten tehdyllä sähköpostilla jo turvallisuus syistä. Sellaista mahdollisuutta ei ole tullut, siis jutella kahden. Luulenpa, että jos kiinnostusta olisi riittävästi se tilaisuus olisi jo järjestynyt (nimim. realisti). Sitä paitsi luulen, en tiedä, etten mahdu kyseisen herran ulkonäköraamiin. Tosin ei hänkään sitä tiedä, koska emme ole tavanneet. 😂 Sinänsä ajatuksiltaan kiinnostava mies!
Jos olen kestänyt yli 2v selibaatissa omin avuin, olotiloista huolimatta, en ole mitään epätoivoista juttua hakemassa (=en mene baariin iskemään ketään yhdeksi illaksi tai en etsi tarkoitukseen sopivalta sivuilta seuraa). Silti alan kyllä jo ajatella mitä seuraavaksi ja meinaan kyllä aktivoitua jotenkin kevään tai kesän aikana. En kirjoita täällä seuraa löytääkseni, enkä koe että tämä palsta on deittailuun suuntautunut. Rakkaus voi silti osua kohdalle missä vaan, täälläkin."Sitä paitsi luulen, en tiedä, etten mahdu kyseisen herran ulkonäköraamiin. Tosin ei hänkään sitä tiedä, koska emme ole tavanneet"
Muista että nainen on itsevarmana aina kaunis, riippumatta ulkoisista avuistaan.
Moni ulkoisesti täydellinen ei ole sisällöllisesti kiinnostavaa seuraa, he tietävät sen myös itse ja panostavat niihin parhaimpiin puoliinsa keskittyen.
AV Anonyymi kirjoitti:
"Sitä paitsi luulen, en tiedä, etten mahdu kyseisen herran ulkonäköraamiin. Tosin ei hänkään sitä tiedä, koska emme ole tavanneet"
Muista että nainen on itsevarmana aina kaunis, riippumatta ulkoisista avuistaan.
Moni ulkoisesti täydellinen ei ole sisällöllisesti kiinnostavaa seuraa, he tietävät sen myös itse ja panostavat niihin parhaimpiin puoliinsa keskittyen.
AVMinulla ei ole koskaan ollut vaikea pariutua. Minut on aina valittu sisäisien asioiden takia, ja nyt taitaa olla pisin aika sinkkuna putkeen sitten todellisen ensirakkauden 19v. Olen ollut kerran 1.5v ja kerran 2v sinkkuna, ja nuorena vain lyhyitä aikoja. Nuorena seurustelu oli aika pinnallista, riitti kun yhdessä oli mukavaa puuhailla kaikkea.
Enemmistö ex on ollut älykköjä (se mitä etsii on keskittyy eri asioihin kuin keskimäärin) ja ne ketkä eivät ole olleet, on ollut muu asia on miellyttänyt ja se on vaikuttanut (sen tarkemmin selittämättä). En siis epäile kelpaavuuttani yleisellä tasolla. Pitää vaan osua oikeaan kohderyhmään. 😉 Tiedän myös käytännössä, että olen parisuhteessa kelvannut omana itseäni. Jos en kelpaisi, en lähtisi kuvioon.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Minulla ei ole koskaan ollut vaikea pariutua. Minut on aina valittu sisäisien asioiden takia, ja nyt taitaa olla pisin aika sinkkuna putkeen sitten todellisen ensirakkauden 19v. Olen ollut kerran 1.5v ja kerran 2v sinkkuna, ja nuorena vain lyhyitä aikoja. Nuorena seurustelu oli aika pinnallista, riitti kun yhdessä oli mukavaa puuhailla kaikkea.
Enemmistö ex on ollut älykköjä (se mitä etsii on keskittyy eri asioihin kuin keskimäärin) ja ne ketkä eivät ole olleet, on ollut muu asia on miellyttänyt ja se on vaikuttanut (sen tarkemmin selittämättä). En siis epäile kelpaavuuttani yleisellä tasolla. Pitää vaan osua oikeaan kohderyhmään. 😉 Tiedän myös käytännössä, että olen parisuhteessa kelvannut omana itseäni. Jos en kelpaisi, en lähtisi kuvioon.Anteeksi jos kysyn mutta ovatko aikaisemmat suhteesi päättyneet lasten ollessa 4-7 vuoden ikäisiä? Kouluiän kynnyksellä. Jostain luin miten miehillä olisi edelleen joku keskiaikainen käyttäytyminen jossa nainen ja lapsi jätettiin yhteisön hoiviin tuossa iässä, miehet vaelsivat uusiiin seikkailuihin.
Mikä ihme siinä on jos yhteen mennessä kelpaamme itsenämme mutta eron hetkellä emme tee sitä enää:)
Joko ihmiset muuttuvat tai kriteerit eroavat alkuperäisistä...
AV Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi jos kysyn mutta ovatko aikaisemmat suhteesi päättyneet lasten ollessa 4-7 vuoden ikäisiä? Kouluiän kynnyksellä. Jostain luin miten miehillä olisi edelleen joku keskiaikainen käyttäytyminen jossa nainen ja lapsi jätettiin yhteisön hoiviin tuossa iässä, miehet vaelsivat uusiiin seikkailuihin.
Mikä ihme siinä on jos yhteen mennessä kelpaamme itsenämme mutta eron hetkellä emme tee sitä enää:)
Joko ihmiset muuttuvat tai kriteerit eroavat alkuperäisistä...
AVEnsimmäinen pitkä suhde oli ennen lapsia. Kyseinen kaveri soittelee vieläkin,. Viimeksi pari yötä sitten klo 4 aamuyöllä… Kivaa. 🤬 En ole vastannut, pakko on varmaan käytöstapojen takia, mutta viivyttelen. Perusongelmana oli arvomaailmojen ero (mies oli hyvin rikkaan perheen vesa ja pyöri piireissä. Sen verran sillä oli pelisilmää, että kertoi tavatessamme opiskelijabileissä olevansa Kontulasta… oma ennakkoasenne todellisen asuinpaikan nuorista oli aika asenteellinen, kiitos pari kilsaa siitä sivuun asuneena). Mies vetosi, koska on sanallisesti hyvin lahjakas ja keskustelu toimi ja hänkin oli puuhakas ja piti samoista asioista luin itse. Olisin pystynyt pyörittämään miestä miten vaan (olin liian kiltti sitä tehdäkseni) ilman, että toinen olisi tajunnut mitään (=>huono asia). Olin aivan erilainen kuin sen kaveripiirin muut ”misukat”, jotka puhui vain aerobic’sta ja meikeistä. Tai no oli siellä yksi hyväsydäminen fiksu nainen kyllä reilun kymmenen joukossa. Mies ja kaveripiiri käytti aika paljon alkoholia ja myös joskus huumeita. Itse taas en ole edes maistanut edes tupakkaa saati sitten edes kokeillut huumeita. Ei vaan sopinut omaan tapaan elää. Ei reilu 20v ajattele vielä seurustelua lopun elämän juttuna.
Toinen suhde (rakkaus liitto) loppui kun toisen lapsen syntyessä ex puhkesi maanisdepressiivisyys. Kauheita raivokohtauksia, ei kuitenkaan väkivaltaa, maaniselle lieveilmiöt kuviossa (haaremi itä-eurooppalaisia naisia, reilua voittoa tehtäneen yrityksen konkurssi jne). Kävimme 9kk parisuhdeterapiassa, mutta ei se auta kun juurisyy on sairaus. Jäin totaaliyksinhuoltajaksi kahden alle 3v kanssa. Elämä helpottui heti kun helvetistä pääsi pois. Suhde oli kestänyt 7-8v ennen kuin suostuin lisääntymään, intuitio varoitti, mutta uskoin ”järkeä”.
Kolmannen pitkä suhde oli miehen kanssa, joka on edellisen vastakohta. Vaikka olin 1.5v täysin miehistä erossa ennen kuin lähdin edes baariin, silti vanha trauma varmaan painoin. Hän on kunnollinen, kiltti, mutta vähäeleinen, vetäytyvä, haluton, puhumaton, ujo, kontaktia välttävä. Olin suhteessa se aktiivinen, ja sain 95% torjuntoja (läheisyys. seksi) vaikka tein aloitteita noin 10% omista tarpeista. Tulin raskaaksi melkein pyhällä hengellä, heti kun kiurukka oli otettu pois. .Jossain kohtaa kypsyin ja sanoin, etten halua ahdistella läheisyydellä ja seksillä. Ei suostunut keskustelemaan, omissa haluissa ei ole mitään vikaa enkä minäkään pysty kuulemma tekemään mitään asialle. Sanoin, että nyt vastuu siirtyy hänelle. Sen jälkeen 3v ainoa fyysinen kontakti oli taputus kerran olalle. Tässä suhteessa olin se, joka yksipuolisesti lähti. Mielestäni riittävistä syistä. Mies ei tietenkään ollut alussa samanlainen kuin lopussa. En olisi lopun ehdoilla suhdetta edes harkinnut. Nyt onneksi hoitaa lapsen asioiden hoitamisen moitteettomasti.
Sanoisin siis, että jokaiseen eroon on todelliset syyt ja todelliset ongelmat, joihin ei kohtuudella löydy ratkaisua. Ei siis voi sanoa, että kelpaamisen kriteerit olisi muuttuneet. Onko omalla kohdallasi käynyt niin?- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Ensimmäinen pitkä suhde oli ennen lapsia. Kyseinen kaveri soittelee vieläkin,. Viimeksi pari yötä sitten klo 4 aamuyöllä… Kivaa. 🤬 En ole vastannut, pakko on varmaan käytöstapojen takia, mutta viivyttelen. Perusongelmana oli arvomaailmojen ero (mies oli hyvin rikkaan perheen vesa ja pyöri piireissä. Sen verran sillä oli pelisilmää, että kertoi tavatessamme opiskelijabileissä olevansa Kontulasta… oma ennakkoasenne todellisen asuinpaikan nuorista oli aika asenteellinen, kiitos pari kilsaa siitä sivuun asuneena). Mies vetosi, koska on sanallisesti hyvin lahjakas ja keskustelu toimi ja hänkin oli puuhakas ja piti samoista asioista luin itse. Olisin pystynyt pyörittämään miestä miten vaan (olin liian kiltti sitä tehdäkseni) ilman, että toinen olisi tajunnut mitään (=>huono asia). Olin aivan erilainen kuin sen kaveripiirin muut ”misukat”, jotka puhui vain aerobic’sta ja meikeistä. Tai no oli siellä yksi hyväsydäminen fiksu nainen kyllä reilun kymmenen joukossa. Mies ja kaveripiiri käytti aika paljon alkoholia ja myös joskus huumeita. Itse taas en ole edes maistanut edes tupakkaa saati sitten edes kokeillut huumeita. Ei vaan sopinut omaan tapaan elää. Ei reilu 20v ajattele vielä seurustelua lopun elämän juttuna.
Toinen suhde (rakkaus liitto) loppui kun toisen lapsen syntyessä ex puhkesi maanisdepressiivisyys. Kauheita raivokohtauksia, ei kuitenkaan väkivaltaa, maaniselle lieveilmiöt kuviossa (haaremi itä-eurooppalaisia naisia, reilua voittoa tehtäneen yrityksen konkurssi jne). Kävimme 9kk parisuhdeterapiassa, mutta ei se auta kun juurisyy on sairaus. Jäin totaaliyksinhuoltajaksi kahden alle 3v kanssa. Elämä helpottui heti kun helvetistä pääsi pois. Suhde oli kestänyt 7-8v ennen kuin suostuin lisääntymään, intuitio varoitti, mutta uskoin ”järkeä”.
Kolmannen pitkä suhde oli miehen kanssa, joka on edellisen vastakohta. Vaikka olin 1.5v täysin miehistä erossa ennen kuin lähdin edes baariin, silti vanha trauma varmaan painoin. Hän on kunnollinen, kiltti, mutta vähäeleinen, vetäytyvä, haluton, puhumaton, ujo, kontaktia välttävä. Olin suhteessa se aktiivinen, ja sain 95% torjuntoja (läheisyys. seksi) vaikka tein aloitteita noin 10% omista tarpeista. Tulin raskaaksi melkein pyhällä hengellä, heti kun kiurukka oli otettu pois. .Jossain kohtaa kypsyin ja sanoin, etten halua ahdistella läheisyydellä ja seksillä. Ei suostunut keskustelemaan, omissa haluissa ei ole mitään vikaa enkä minäkään pysty kuulemma tekemään mitään asialle. Sanoin, että nyt vastuu siirtyy hänelle. Sen jälkeen 3v ainoa fyysinen kontakti oli taputus kerran olalle. Tässä suhteessa olin se, joka yksipuolisesti lähti. Mielestäni riittävistä syistä. Mies ei tietenkään ollut alussa samanlainen kuin lopussa. En olisi lopun ehdoilla suhdetta edes harkinnut. Nyt onneksi hoitaa lapsen asioiden hoitamisen moitteettomasti.
Sanoisin siis, että jokaiseen eroon on todelliset syyt ja todelliset ongelmat, joihin ei kohtuudella löydy ratkaisua. Ei siis voi sanoa, että kelpaamisen kriteerit olisi muuttuneet. Onko omalla kohdallasi käynyt niin?Elämän tilanteiden muutoksissa myös ihmiset muuttuvat. Taisimme tulla lopputulokseen missä arkipäivän muutokset tuottavat paineita ja tilanteita joita ihmiset eivät ole aina kykeneviä sulattelemaan. Jää helposti pysyviä arpia, jopa haavoja jotka eivät parane koskaan. Tuossa tilanteessa se todellinen minä nousee esille, voiko ottaa vastuun oman elämänsä muutoksista syyttelemättä muita?
Molemmissa suhteissasi miehet muuttuivat, toinen maanisdepressiiviseksi ja toinen läheisyyttä karttavaksi. " On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa, jos etsii, päivää kirkkaampaa".
Elämä on. Hienot sanat seuraavassa, uskotaan mieluummin "paras eessäpäin". Joka tapauksessa huominen on eessäpäin ja vain sitä ihminen itse voi muuttaa.
https://www.youtube.com/watch?v=ZYgIPSRsHpc
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämän tilanteiden muutoksissa myös ihmiset muuttuvat. Taisimme tulla lopputulokseen missä arkipäivän muutokset tuottavat paineita ja tilanteita joita ihmiset eivät ole aina kykeneviä sulattelemaan. Jää helposti pysyviä arpia, jopa haavoja jotka eivät parane koskaan. Tuossa tilanteessa se todellinen minä nousee esille, voiko ottaa vastuun oman elämänsä muutoksista syyttelemättä muita?
Molemmissa suhteissasi miehet muuttuivat, toinen maanisdepressiiviseksi ja toinen läheisyyttä karttavaksi. " On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa, jos etsii, päivää kirkkaampaa".
Elämä on. Hienot sanat seuraavassa, uskotaan mieluummin "paras eessäpäin". Joka tapauksessa huominen on eessäpäin ja vain sitä ihminen itse voi muuttaa.
https://www.youtube.com/watch?v=ZYgIPSRsHpc
AVTuosta syystä en usko ihmisten välisten suhteiden olevan "autokauppoja" joissa voisi kovinkaan paljon etukäteen määritellä ominaisuuksia, mitä haluaisi kohdata tai käyttää.
Ihmissuhteissa kun ei voi viedä sitä toista osapuolta korjaamoon vuosihuoltoon varmentaakseen sen että se alkuperäinen takuunkin tuoma toimivuus olisi arkijuoksussa pysyvämpää.
Outoa, mutta me itse olemme niitä huoltajia, ihan jokainen päivä.
Harva jaksaa vain "liata kätensä" tutkien ja ymmärtäen mistä kiikastaa jos alkaa yskittämään ja pelkkä yskänlääke ei tuottaisi helpotusta. Mikä pahinta, voihan olla että se oma käyttäytyminen ei aina paranna tilannetta vaan pahentaa sitä.
Ainakin itse tutkiskelen vieläkin kuka olen, mitä ja miten voisin toiselle antaa. Olen ollut jonkin verran itsekäs ja se ei ole hyvä piirre parisuhteissa. Tuolloin ihminen ajattelee ja arvioi toista itsensä kautta ja puuttuu se neutraali näkemys. Heikkoja olemme me ihmiset.
AV Anonyymi kirjoitti:
Elämän tilanteiden muutoksissa myös ihmiset muuttuvat. Taisimme tulla lopputulokseen missä arkipäivän muutokset tuottavat paineita ja tilanteita joita ihmiset eivät ole aina kykeneviä sulattelemaan. Jää helposti pysyviä arpia, jopa haavoja jotka eivät parane koskaan. Tuossa tilanteessa se todellinen minä nousee esille, voiko ottaa vastuun oman elämänsä muutoksista syyttelemättä muita?
Molemmissa suhteissasi miehet muuttuivat, toinen maanisdepressiiviseksi ja toinen läheisyyttä karttavaksi. " On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa, jos etsii, päivää kirkkaampaa".
Elämä on. Hienot sanat seuraavassa, uskotaan mieluummin "paras eessäpäin". Joka tapauksessa huominen on eessäpäin ja vain sitä ihminen itse voi muuttaa.
https://www.youtube.com/watch?v=ZYgIPSRsHpc
AVMyrskyt on kauas takana päin jo. Jos kertoisin saman naamakkain, näkisit sen ilmeistä ja eleistä. Kirjoituksessa teksti voi näyttää tunteellisesta, koska osa viestinnästä puuttuu ja kun kokemukset on vaikeita, lukija helposti liimaa oman reaktionsa siihen päälle.
Keskimmäinen ero ei ole kenenkään vika. Ex ei voinut sairastumiselle eikä sille, että kyseinen tauti on vähän niin kuin ajaisi 120km/h ilman jarruja. Huonostihan siinä käy. Silloin ei vielä ollut hoitoon myöntyväinen (hyvin tavallista), vaan omasta mielestään elämänsä kunnossa, ja ei silloin paljon voi tehdä. Pakkohoidon kriteerit ei täyttyneet. Häneltä meni loppujen lopuksi lähes kaikki. Minun taas oli pelastettava itseni ja erityisesti lapset. Tästä on jo 12v. En ole katkera tai vihainen ollut enää 10-11 vuoteen. Sääli on voimakkain tunne. Ei elämää voi kontrolloida. Se vain on ja pitää pystyä elämään niillä korteilla, jotka saa mahdollisimman hyvin.
Viimeisen eron osalta olen itse ”syyllinen”. En olisi juuri itse parisuhteessa kovin paljon toimia toisin (kokeilin kaikki mitä voin), mutta minun olisi pitänyt olla kriittisempi alussa. Kummassakaan ei ole vikaa, mutta olemme aivan liian erilaisia persoonia. Se olisi pitänyt tajuta jo alussa. Myös läheisyys ja seksin tarpeen erilaisuudet olisi pitänyt tajuta alussa, eikä vain ajatella että jos alun tilanteen mukaan mennään, tämä on ok. Suhteen alun ”kanivaihe” oli hiljaisempi kuin muissa suhteissa lopussa. Hän oli läsnä paremmin, mutta ilmeisesti vastoin normaalia omaa itseään, koska tiesi minun hakevan läheistä suhdetta. Kerroin alussa mitä haen ja hän kuvaili itseään hyvin erilaiseksi mitä oikeasti on. Itsetuntemus on hänellä hyvin heikko. Luulen, että aiemman traumojen takia tyydyin liian vähään (arvostin pieniäkin asioita) ja tunteiden tasaisuus tuntui trauman jälkeen turvalliselta. Hänen puolustuksensa taas on kokemattomuus ja harjoituksen puute. Olin hänen ensimmäinen parisuhde lyhyttä kaukosuhdetta teininä lukuunottamatta. Sinänsä arvostan kovasti, että hän hoitaa isyyden moitteettomasti.
Olen oppinut. En enää lähde suhteeseen ongelmaisten kanssa ja katso ongelmaa sinisilmäisesti ja usko elämän järjestyvän. En tyydy enää vähään enkä ota suhdetta, jossa joudun aikuisen pojan äidiksi tai vastapuoli ei halu samaa kuin minä. Kukaan ei voi oikeasti anat takuita miten suhteessa käy, mutta lähtökohdan pitää ainakin olla hyvä, että syvempi suhde voi olla mahdollinen (alun tapailusuhde tai FWB on ihan eri juttuja).Anonyymi kirjoitti:
Tuosta syystä en usko ihmisten välisten suhteiden olevan "autokauppoja" joissa voisi kovinkaan paljon etukäteen määritellä ominaisuuksia, mitä haluaisi kohdata tai käyttää.
Ihmissuhteissa kun ei voi viedä sitä toista osapuolta korjaamoon vuosihuoltoon varmentaakseen sen että se alkuperäinen takuunkin tuoma toimivuus olisi arkijuoksussa pysyvämpää.
Outoa, mutta me itse olemme niitä huoltajia, ihan jokainen päivä.
Harva jaksaa vain "liata kätensä" tutkien ja ymmärtäen mistä kiikastaa jos alkaa yskittämään ja pelkkä yskänlääke ei tuottaisi helpotusta. Mikä pahinta, voihan olla että se oma käyttäytyminen ei aina paranna tilannetta vaan pahentaa sitä.
Ainakin itse tutkiskelen vieläkin kuka olen, mitä ja miten voisin toiselle antaa. Olen ollut jonkin verran itsekäs ja se ei ole hyvä piirre parisuhteissa. Tuolloin ihminen ajattelee ja arvioi toista itsensä kautta ja puuttuu se neutraali näkemys. Heikkoja olemme me ihmiset.
AVItsekkyys ei ole hyvä piirre parisuhteessa eikä ihmissuhteissa. Kaikissa meissä on itsekkyyttä, ja pitää myös olla, mutta kyse on tasapainosta ja siitä miten joustava henkisesti on. Kun tulee virhe, osaako korjata sen ja oppia, vai pitääkö itsekkäästä lähtökohdasta tiukasti kiinni ja osaako olla kuitenkin kohtuullinen isossa mittakaavassa.
Tuo keskimmäinen suhde loppui 9kk parisuhdeterapiaan. Siis olen puinut itseä, toista ja kummankin historiaa ja miten ne vaikuttaa 40-60h. Olen siis pohjatyöt tehnyt. Lopussa terapeutti sanoi minulle (olin yksin viimeinen kerta), että on tilanteita, jossa on paljon parempi luovuttaa ja pelastaa itsensä. Hän ei sitä sanonut, mutta tilanteessa, jossa toinen hukkuu ei auta mitään, että antaa hukkuvan viedä itsesi mukana. Yhden kuolleen sijasta on kaksi. Jos annat hukkuvan tarttua kiinni, hän hukuttaa sinut. Jos saat ojennettua pelastusrenkaan ja pystyt pysymään kaukana, kumpikin pelastuu. Tiedän myös, etten olisi voinut estää sairastumista mitenkään. Valitettavasti ihmisten traumat tahtoo tulla pintaan, kun saa lapsia.
Olen nyt tukevasti tasapainossa. Siksi en lähde ottamaan elämäni pöytään kuin jalkoja, jotka vakaita. Oli sitten jalat kuinka rakastettavia tahansa. Olen sen lapsillekin velkaa. Kuitenkin tiedostan, että tutustumisessa pitää olla avoin ja sulkea vain pahimmat asiat pois (alkoholismi, vakavat mt-ongelmat yms.)Anonyymi kirjoitti:
Tuosta syystä en usko ihmisten välisten suhteiden olevan "autokauppoja" joissa voisi kovinkaan paljon etukäteen määritellä ominaisuuksia, mitä haluaisi kohdata tai käyttää.
Ihmissuhteissa kun ei voi viedä sitä toista osapuolta korjaamoon vuosihuoltoon varmentaakseen sen että se alkuperäinen takuunkin tuoma toimivuus olisi arkijuoksussa pysyvämpää.
Outoa, mutta me itse olemme niitä huoltajia, ihan jokainen päivä.
Harva jaksaa vain "liata kätensä" tutkien ja ymmärtäen mistä kiikastaa jos alkaa yskittämään ja pelkkä yskänlääke ei tuottaisi helpotusta. Mikä pahinta, voihan olla että se oma käyttäytyminen ei aina paranna tilannetta vaan pahentaa sitä.
Ainakin itse tutkiskelen vieläkin kuka olen, mitä ja miten voisin toiselle antaa. Olen ollut jonkin verran itsekäs ja se ei ole hyvä piirre parisuhteissa. Tuolloin ihminen ajattelee ja arvioi toista itsensä kautta ja puuttuu se neutraali näkemys. Heikkoja olemme me ihmiset.
AVNiin ja vielä jäi sanomatta, että olen samaa mieltä, että parisuhdetta pitää huoltaa.
Vuosihuolto ei ole merkittävä, vaan päivittäinen tai viikottainen huolenpito. Tai jos tulee remppaa, pitää asia hoitaa heti aktiivisesti. Ja joskus auto on itse kunnossa, niin kuin omaani on (on uusi), mutta ajaa tiellä kauppaan ja rengas pamahtaa, niin ettei ilma pysy sisällä edes pumpulla. Sattumaa, jonka voi estää vai menemättä samalle tie osuudella, josta kymmenkunta muutakin autoa hinattiin samassa tilassa pois saman päivänä…. Vika ei ole auton vaan tien kunnon. Kun vahinko käy, ei voi mitään, mutta seuraavan kerran pitää muistaa ajaa toista kautta.
- Anonyymi
Ne on aina kovat jos olen terve. Enkä muista koska olen viimeksi sairastanut :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Veikkaa finaalipeliä suomi-venäjä 0-0 oikealla peliajalla.
- Anonyymi
Laitin 3-2 suomelle tulosvetoa 50 euroa panos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laitin 3-2 suomelle tulosvetoa 50 euroa panos.
Meni hyvin.
- Anonyymi
Non,nada, väsyttää jo pelkkä ajatus. Sitäpaitsi olen aika tympiintynyt tuohon vastakkaiseen sukupuoleen ja sen edustukseen tällä hetkelle. Sama puoli ei sitten kelpaa ...
- Anonyymi
Ei kiinnosta nyt yhtään. Kaikkea muuta mielessä ja tekemistä on vaikka kuinka, rästijuttujakin.
xLiner - Anonyymi
Panen tänään tyttöystävää koska suomi voitti kultaa. Juon nyt ensin kaljaa...
- Anonyymi
Mikähän olisdi sityten tyttöjen mielestä "kiva peli" dukenukemit ei aqinakaan olisiko se sitten Happo-Hotelli.
- Anonyymi
Vaihtelee tosi kovasta kivulloiseen! Juuri nyt on kuin halkeaisin! Ennen kaikkea mä haluaisin halata sua!!! Sä teet mut aivan hulluksi!
- Anonyymi
Hassuakin tavallaan jos haluan juella arvaus-tytön kanssa aina....
- Anonyymi
Pierasin kun luin ketjun viestejä.
- Anonyymi
Aika vähän...
Ensi viikonloppuna vasta lägden naiseni kanssa mökkireissulle. Sit varmaan on mshdollisuus js tekee mieli. - Anonyymi
Seksiä ei ole ollut 4,5 vuoteen, vaikka olen parisuhteessa. Saanko mielestänne pettää? Olen ollut tähän asti uskollinen. Ei ole myöskään minkäännäköistä hellyyttä jne. Aiheesta ei voi keskustella yhtään, koska toinen osapuoli raivostuu heti.
- Anonyymi
Tiedän, että pitäisi. Seksi on kuitenkin vaan elämän yksi osa-alue. Yllättävän vaikeaa on silti ollut. Eivät ne halut näköjään häviä, vaikka kuinka yrittäisi järkeillä suhteen hyviä puolia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedän, että pitäisi. Seksi on kuitenkin vaan elämän yksi osa-alue. Yllättävän vaikeaa on silti ollut. Eivät ne halut näköjään häviä, vaikka kuinka yrittäisi järkeillä suhteen hyviä puolia.
Suhde ilman seksiä ja varsinkin ilman läheisyyttä on parhaimmillaankin vain ystävyyssuhde ja mahdollisesti myös jaettu vanhemmuus siihen päälle. Jos ystävyys ja vanhemmuus riittää, sekin on ihan ok.
Jos yksipuolinen selibaatti kestää vuosia, eikä aiheesta suostu edes aiheesta keskustelemaan, sanoisin että toinen on jo pettänyt parisuhteen. Silti moraalisesti on kaksi oikeaa vaihtoehtoa toimia: 1) Otat puheeksi vapaan suhteen, veikkaan että reaktio voi olla tähänkin raivo. Perustele sillä, ettet ole valmis elämään selibaatissa vuosia ja kuitenkin haluat jäädä. 2) Eroat
- Anonyymi
Ovat lisääntymääm päin.
Ketjussa on 3-4 halukasta naista ja 2 halukasta miestä, ja yksi pari jota ei juuri nyt haluta, mutta joilla on kuitenkin hyvä seksielämä (sen kuvan olen saanut). Muita, enemmistöä, ei seksi kauheammin kiinnosta. Ei ainakaan nyt.
Onko tämä vain palstasta johtuva tulos vai onko keski-ikäiset oikeasti näin haluttomia?
Te haluttomat, haetteko vähäseksistä parisuhdetta? Mitä haette parisuhteelta, jos seksi ei ole tärkeä, läheisyyttä vai oletteko mielellänne myös ilman läheisyyttä? Omasta näkökulmasta, jos parisuhteessa ei ole seksiä eikä fyysistä läheisyyttä, se ei ole kuin parisuhteen kulissi. Parhaimmillaankin suhde jää silloin syväksi ystävyydeksi. Ystävyys on toki arvostettava asia, mutta onko se riittävä parisuhteeksi. Lisäski ystävyys vaatii henkistä läheisyyttä ja tunneyhteyttä. Oma kokemus on, että kun fyysisyys jää pois, myös henkinen puoli tahtoo kuivua helposti hyvin pintakohtaamiseksi.Mietin mitä tähän vastaisi, jotta vastaus olisi mahdollisimman rehellinen ja selkeä. Hmm, parisuhde on mulle etenkin alkuhuumasta selvittyä ennen kaikkea paljon muuta kuin seksiä.
Mulla on ihan hyvä libido siitä se ei ole kiinni, mutta jotenkin kaikki muu yhdessä elettävä ja koettava on tärkeämpää, kuin seksi. Olen sitä seksiä ehtinyt harrastaa mielin määrin tähän ikään mennessä parisuhteissa, vaikkei se ole mulle mikään välttämättömyys ikinä ollutkaan.
En tiedä olisko asenne seksiin toisenlainen mikäli olisin nuorena ymmärtänyt tapailla miesten sijaan naisia, joita oikeasti sillä silmällä katselen. Luultavasti koko seksin merkitys olisi erilainen, kun sitä olisi oppinut harrastamaan toista himoiten ja haluamalla haluten sen sijaan, että on harrastanut sitä vajavaisella mielenkiinnolla vuosikymmenet sukupuolen kanssa, joka ei seksuaalisesti säväytä.
Kaikkeen tottuu. On vaan oppinut menee tunteet eellä, ei seksi eellä. Ja seksi on jäänyt sivurooliin. Ihan ok, muttei välttämätöntä.
Voihan olla, että yliarvioin naistenkin vaikutuksen, koska uutena juttuna se tietysti näyttää just siltä mitä ajattelee kaipaavansa. Tällast mä oon aina halunnu, mutta hetken päästä se suhdearki astuu naisenkin kanssa kuvioon ja taas todennäköisesti seksi jää vähemmälle ja muut yhdessäolon ja elon asit menee edelle, paijalu on tärkeetä ja yhdessä oleminen, tekeminen, ilman seksin pakkoa.HALiMONSTERi kirjoitti:
Mietin mitä tähän vastaisi, jotta vastaus olisi mahdollisimman rehellinen ja selkeä. Hmm, parisuhde on mulle etenkin alkuhuumasta selvittyä ennen kaikkea paljon muuta kuin seksiä.
Mulla on ihan hyvä libido siitä se ei ole kiinni, mutta jotenkin kaikki muu yhdessä elettävä ja koettava on tärkeämpää, kuin seksi. Olen sitä seksiä ehtinyt harrastaa mielin määrin tähän ikään mennessä parisuhteissa, vaikkei se ole mulle mikään välttämättömyys ikinä ollutkaan.
En tiedä olisko asenne seksiin toisenlainen mikäli olisin nuorena ymmärtänyt tapailla miesten sijaan naisia, joita oikeasti sillä silmällä katselen. Luultavasti koko seksin merkitys olisi erilainen, kun sitä olisi oppinut harrastamaan toista himoiten ja haluamalla haluten sen sijaan, että on harrastanut sitä vajavaisella mielenkiinnolla vuosikymmenet sukupuolen kanssa, joka ei seksuaalisesti säväytä.
Kaikkeen tottuu. On vaan oppinut menee tunteet eellä, ei seksi eellä. Ja seksi on jäänyt sivurooliin. Ihan ok, muttei välttämätöntä.
Voihan olla, että yliarvioin naistenkin vaikutuksen, koska uutena juttuna se tietysti näyttää just siltä mitä ajattelee kaipaavansa. Tällast mä oon aina halunnu, mutta hetken päästä se suhdearki astuu naisenkin kanssa kuvioon ja taas todennäköisesti seksi jää vähemmälle ja muut yhdessäolon ja elon asit menee edelle, paijalu on tärkeetä ja yhdessä oleminen, tekeminen, ilman seksin pakkoa.Ja muuteskin mielummin vaiks harvemmin seksiä, kun siihen sitten voidaan heittäytyä fiiliksin että molemmilla on halu ja motivaatio panostaa laadultaan hyvään seksiin eli huomioida toisen tarpeita ja nauttia vilpittömästi. Eikä pakko vaan räpeltää tätä vehjettä tässä, vaikkei huvittaiskaan.
- Anonyymi
Itse kirjoitin tuonne, että ei juuri nyt tee mieli, kun ei ole mahdollista tähän saumaan. Mutta tehdään sillekin aikaa, että on mahdollisuus ja paikka.
Joskus oli enemmän mahdollisuuksia harrastaa seksiä useammin, kun oli sopiva rauha ja paikka. Nyt ei. Pitää odotella, että lapset on jossain muualla tai että edes toisen luona ei ole lapsia.
Ei se hirveästi haluista kiinni ole, vaan ihan mahdollisuuksista. Ja en ole niitä, jotka haluaa panna kusi sukassa 2 min tai ottaa pelkän suihinoton... Anonyymi kirjoitti:
Itse kirjoitin tuonne, että ei juuri nyt tee mieli, kun ei ole mahdollista tähän saumaan. Mutta tehdään sillekin aikaa, että on mahdollisuus ja paikka.
Joskus oli enemmän mahdollisuuksia harrastaa seksiä useammin, kun oli sopiva rauha ja paikka. Nyt ei. Pitää odotella, että lapset on jossain muualla tai että edes toisen luona ei ole lapsia.
Ei se hirveästi haluista kiinni ole, vaan ihan mahdollisuuksista. Ja en ole niitä, jotka haluaa panna kusi sukassa 2 min tai ottaa pelkän suihinoton...Mieli voi tehdä, vaikka ei ole mahdollisuutta. Kaksi eri asiaa, Lapsiperheissä on tosiaan ymmärrettävät rajoitteensa.
- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Mieli voi tehdä, vaikka ei ole mahdollisuutta. Kaksi eri asiaa, Lapsiperheissä on tosiaan ymmärrettävät rajoitteensa.
No kyllä kai voi, vaan mä en ainakaan edes mieti tai tunnustele sellaista fiilistä suotta, mihin ei voi vastata.
Mä luulen, että moni asia joskus meni päin pers.ttä, kun mietti panettamisiaan liikaa ja aisti sitä, jos siihen ei ollut mahkuja... sitten vaan yritti tavoin jos toisin vastata niihin haluihin...
Vähän pers.edellä puuhun kiipeämistä. HALiMONSTERi kirjoitti:
Mietin mitä tähän vastaisi, jotta vastaus olisi mahdollisimman rehellinen ja selkeä. Hmm, parisuhde on mulle etenkin alkuhuumasta selvittyä ennen kaikkea paljon muuta kuin seksiä.
Mulla on ihan hyvä libido siitä se ei ole kiinni, mutta jotenkin kaikki muu yhdessä elettävä ja koettava on tärkeämpää, kuin seksi. Olen sitä seksiä ehtinyt harrastaa mielin määrin tähän ikään mennessä parisuhteissa, vaikkei se ole mulle mikään välttämättömyys ikinä ollutkaan.
En tiedä olisko asenne seksiin toisenlainen mikäli olisin nuorena ymmärtänyt tapailla miesten sijaan naisia, joita oikeasti sillä silmällä katselen. Luultavasti koko seksin merkitys olisi erilainen, kun sitä olisi oppinut harrastamaan toista himoiten ja haluamalla haluten sen sijaan, että on harrastanut sitä vajavaisella mielenkiinnolla vuosikymmenet sukupuolen kanssa, joka ei seksuaalisesti säväytä.
Kaikkeen tottuu. On vaan oppinut menee tunteet eellä, ei seksi eellä. Ja seksi on jäänyt sivurooliin. Ihan ok, muttei välttämätöntä.
Voihan olla, että yliarvioin naistenkin vaikutuksen, koska uutena juttuna se tietysti näyttää just siltä mitä ajattelee kaipaavansa. Tällast mä oon aina halunnu, mutta hetken päästä se suhdearki astuu naisenkin kanssa kuvioon ja taas todennäköisesti seksi jää vähemmälle ja muut yhdessäolon ja elon asit menee edelle, paijalu on tärkeetä ja yhdessä oleminen, tekeminen, ilman seksin pakkoa.Seksi ilman, että molemmat haluaa, on harvoin vaivan arvoista. Ansaitsisit kokea naisrakastajan. Itse sinuna en lähtisi pettämään, mutta yrittäisin keskustella avoimesti ja varovaisesti puolison kanssa, mitä hän ajattelee vapaasta suhteesta. Jos hänkin haluaa pitää lapsista huolta ja pitää perheen kasassa, voi epäsovinnainen ratkaisu sopia molemmille (jos kumpikaan ei koe mustasukkaisuutta).
Seksi on todellakin erilaista, jos sitä tekee intohimosta ja syvästä yhteyden tunteista, eikä puoliksi velvollisuudesta. Ero on vähän sama kuin vertaisi kahta sanaa ja niiden syvempää merkitystä: pano ja rakastelu. Se miltä nuo kaksi tuntuu, on aika iso ero. Toinen on merkityksetön nopea toimitus ja toinen taas kahden sielun syvällinen yhteen liittyminen. Tietysti, ei rakkaudellinenkaan parisuhdeseksi yllä välttämättä säännöllisesti rakastelun tasolle.
En itse pysty erottamaan romanttista kahden ihmisen välistä rakkautta ja rakkaudesta rakastelua. Ne on saman asian eri puolia. Lähimmäisen rakkaus ja välittäminen on itselle täysin eri asia! Niitäkin suhteessa on ja pitää olla mukana, mutta rakkauden muoto on täysin erilainen kuin mitä löytyy toisiaan syvästi rakastavan parin väliltä.Anonyymi kirjoitti:
No kyllä kai voi, vaan mä en ainakaan edes mieti tai tunnustele sellaista fiilistä suotta, mihin ei voi vastata.
Mä luulen, että moni asia joskus meni päin pers.ttä, kun mietti panettamisiaan liikaa ja aisti sitä, jos siihen ei ollut mahkuja... sitten vaan yritti tavoin jos toisin vastata niihin haluihin...
Vähän pers.edellä puuhun kiipeämistä.Jos haluan suppressoi liikaa (haluttoman miehen takia, jotta tulisi toimeen tilanteen kanssa jotenkin), halut kyllä loppuu tai vähenee melkein minimiin. Ei tarvitse juurikaan edes masturboida. Se itsesuppression kääntöpuoli vaan on, että naiseus alkaa kadota, puolison seksikkyys ja viehättävyys häviää kokonaan ja lopulta on vaara kadottaa itsensä (jos on tälläinen paljon läheisyyttä, läsnäoloa ja seksiä kaipaava).
Kokeilin lyhyen ajan ja totesin, että jos puoliso on haluton, miksi minun pitäisi olla??? Lihoin myös, koska korvasin seksin mielihyvän herkuilla ja liikkumaan en päässyt (toinen mielihyvän lähde). Yritin kyllä ja ilmoittaduin liikuntaryhmään kahdella kaudella, mutta ex olisi pitänyt kerran viikossa tulla kotiin klo 18 ja jäädä lasten kanssa, jotta se onnistuu. Vuoden yritin ja maksoin turhaa liikuntamaksua, pääsemättä kertaakaan. Raha on ihan sama, mutta omaa hyvää oloani liikunta olisi tukenut. Minulla on oikeus pitää naiseuteni. Lopetin kokeilun muutaman kuukauteen ja selkeästi aloin hehkumaan aiempaan verrattuna, mikä sitten näkyi myös miten vaikka työkaverimiehet minuun suhtautui arjessa.
Nyt ajattelen, että jos olisi suhde ja voisimme vaikka nähdä kerran viikossa, en pidättele vaan koen halun ihan sellaisena kuin se on. Sittenpähän on paljon intohimoa, kun pitkän tauon jälkeen näkee. Ei arjen rajoitteille kovinkaan paljon voi.Emberizi kirjoitti:
Seksi ilman, että molemmat haluaa, on harvoin vaivan arvoista. Ansaitsisit kokea naisrakastajan. Itse sinuna en lähtisi pettämään, mutta yrittäisin keskustella avoimesti ja varovaisesti puolison kanssa, mitä hän ajattelee vapaasta suhteesta. Jos hänkin haluaa pitää lapsista huolta ja pitää perheen kasassa, voi epäsovinnainen ratkaisu sopia molemmille (jos kumpikaan ei koe mustasukkaisuutta).
Seksi on todellakin erilaista, jos sitä tekee intohimosta ja syvästä yhteyden tunteista, eikä puoliksi velvollisuudesta. Ero on vähän sama kuin vertaisi kahta sanaa ja niiden syvempää merkitystä: pano ja rakastelu. Se miltä nuo kaksi tuntuu, on aika iso ero. Toinen on merkityksetön nopea toimitus ja toinen taas kahden sielun syvällinen yhteen liittyminen. Tietysti, ei rakkaudellinenkaan parisuhdeseksi yllä välttämättä säännöllisesti rakastelun tasolle.
En itse pysty erottamaan romanttista kahden ihmisen välistä rakkautta ja rakkaudesta rakastelua. Ne on saman asian eri puolia. Lähimmäisen rakkaus ja välittäminen on itselle täysin eri asia! Niitäkin suhteessa on ja pitää olla mukana, mutta rakkauden muoto on täysin erilainen kuin mitä löytyy toisiaan syvästi rakastavan parin väliltä."Tietysti, ei rakkaudellinenkaan parisuhdeseksi yllä välttämättä säännöllisesti rakastelun tasolle."
Ja taas toisaalta koko rakastelusta just tekee kaunista rakkaus, eikä himo. Näin se mulle on näyttäytynyt. Vaikken himoitse toisen vartaloa, niin nautin kuutenkin yhteydestä ja vartaloista yhdessä, koska se on mulle rakkautta anyway. Siitä vaan puuttuu himo, muttei tunteet.
Sitten taas seksi jos ei huvita, se on ihan sama kuka on vastassa, se ei vaan silloin huvita. :)
En mä halua seksin takia avointa suhdetta. Tärkeempää on kokea olevansa suhteessa tunteista, kun himosta. Siksi mä koen etten tarvi naista rinnalle, kokeakseni vain himon. Ää, turha vaiva.
Mä kuitenkin tunnen rakkautta ja voin nauttia seksistä kumppanini kanssa, ilman sitä polttelevaa himoakin. Ihan normi parisuhde menoa, harva palaa himosta enää 12 vuoden jälkeen heistäkään, jotka on himosta alunperin sänkyyn kaatuneet, sen enempää kun minäkään joka olen rakkaudesta sänkyyn kaatunut ja kaadun yhä.- Anonyymi
Melko surullista luettavaa taitaa olla parisuhteellistenkin aktiivisuus tällä saralla, jos tilastoja suomalaisista alkaisi penkoa.
Mutta palstasta johtuvia selittäviä tekijöitä tämän ketjun otannan vääristyneisyydelle:
- Olemme sinkkupalstalla jossa näistä asioista lähinnä teoretisoidaan.
- Palstalla on varmasti jonkin verran ns. ikisinkkuja ja sellaiseksi päätyy todennäköisemmin jollei libido ole nuorenakaan ajanut oravaa niin sanotusti puuhun.
- Jonkin verran on varmasti myös ns. sievistelyä, eli anonyyminäkään ei ole heidän mielestään soveliasta ilmaista näitä täysin luonnollisia, mutta hieman alkukantaisempia tunteita itsessään. Suomeksi sanottuna siis: valehdellaan.
- Enimmäkseen sisällä, sohvilla ja näyttöjen äärellä viihtyvä väki ei ole sitä kaikkein kovakuntoisinta. Edustaako keskimääräinen palstalainen edes keskivertosuomalaista tässäkään asiassa? Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa.
- keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Melko surullista luettavaa taitaa olla parisuhteellistenkin aktiivisuus tällä saralla, jos tilastoja suomalaisista alkaisi penkoa.
Mutta palstasta johtuvia selittäviä tekijöitä tämän ketjun otannan vääristyneisyydelle:
- Olemme sinkkupalstalla jossa näistä asioista lähinnä teoretisoidaan.
- Palstalla on varmasti jonkin verran ns. ikisinkkuja ja sellaiseksi päätyy todennäköisemmin jollei libido ole nuorenakaan ajanut oravaa niin sanotusti puuhun.
- Jonkin verran on varmasti myös ns. sievistelyä, eli anonyyminäkään ei ole heidän mielestään soveliasta ilmaista näitä täysin luonnollisia, mutta hieman alkukantaisempia tunteita itsessään. Suomeksi sanottuna siis: valehdellaan.
- Enimmäkseen sisällä, sohvilla ja näyttöjen äärellä viihtyvä väki ei ole sitä kaikkein kovakuntoisinta. Edustaako keskimääräinen palstalainen edes keskivertosuomalaista tässäkään asiassa? Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa.
- keinovaginamies-Omakohtaisesti kyllä halun saa taltutettua kovalla liikunnalla. Kroppa on niin täynnä mielihyvähormoneita, ettei vajetta ole.
- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Omakohtaisesti kyllä halun saa taltutettua kovalla liikunnalla. Kroppa on niin täynnä mielihyvähormoneita, ettei vajetta ole.
Niin olen jostain lukenut, että toimii se noinkin päin, mutta ilmeisesti sitten rääkki tai treeni pitää olla melko kovaa?
Luulen että tuota päätä täällä ei ainakaan kovin paljon ole edustettuna. Itse en ole koskaan suorittanut elämää tai urheilua sellaisilla kierroksilla, että se olisi vaikuttanut haluihin laskevasti.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Melko surullista luettavaa taitaa olla parisuhteellistenkin aktiivisuus tällä saralla, jos tilastoja suomalaisista alkaisi penkoa.
Mutta palstasta johtuvia selittäviä tekijöitä tämän ketjun otannan vääristyneisyydelle:
- Olemme sinkkupalstalla jossa näistä asioista lähinnä teoretisoidaan.
- Palstalla on varmasti jonkin verran ns. ikisinkkuja ja sellaiseksi päätyy todennäköisemmin jollei libido ole nuorenakaan ajanut oravaa niin sanotusti puuhun.
- Jonkin verran on varmasti myös ns. sievistelyä, eli anonyyminäkään ei ole heidän mielestään soveliasta ilmaista näitä täysin luonnollisia, mutta hieman alkukantaisempia tunteita itsessään. Suomeksi sanottuna siis: valehdellaan.
- Enimmäkseen sisällä, sohvilla ja näyttöjen äärellä viihtyvä väki ei ole sitä kaikkein kovakuntoisinta. Edustaako keskimääräinen palstalainen edes keskivertosuomalaista tässäkään asiassa? Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa.
- keinovaginamies-"Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa."
No höpölöpö, on ollut kova kunto vaan yhtään enempää ei ole hyppyyttänyt kun nyt heikompi kuntoisenakaan. Taidat puhua ittestäs? :)HALiMONSTERi kirjoitti:
"Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa."
No höpölöpö, on ollut kova kunto vaan yhtään enempää ei ole hyppyyttänyt kun nyt heikompi kuntoisenakaan. Taidat puhua ittestäs? :)Itseasiassa silloin, kun oli himoliikkuja ja kunto oli fitti ei kiinnostanut seksi niinkään paljon, kun nyt vanhana, rumana ja heikompi kuntoisena. Kuntoilu oli parempaa, kun seksi.
- Anonyymi
HALiMONSTERi kirjoitti:
"Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa."
No höpölöpö, on ollut kova kunto vaan yhtään enempää ei ole hyppyyttänyt kun nyt heikompi kuntoisenakaan. Taidat puhua ittestäs? :)Nimen omaan, mistä muusta? Silloin kun on fyysisesti kunnossa, niin elämä vaan on kevyempää ja helpompaa. Silloin jää energiaa ja intoa myös huveihin, varsinkin sellaisiin huveihin jotka vaativat jonkin verran fyysisyyttä.
Tämä on siis oma kokemusmaailma. Tosin täytyy sanoa, että henkinen "kunto" ja mielentila on vähintään yhtä tärkeää, jotta jaksaa innostua ja haluta.
-keinovaginamies- HALiMONSTERi kirjoitti:
"Tosiasia on, että minkä huonompi fyysinen kunto, niin sen vähemmän seksuaaliset aktiviteetit kiinnostaa."
No höpölöpö, on ollut kova kunto vaan yhtään enempää ei ole hyppyyttänyt kun nyt heikompi kuntoisenakaan. Taidat puhua ittestäs? :)Vanhemmilla miehillä, jolla on sydän ja verisuonitauteja, on hyvin yleisesti potenssiongelmia. Ja taas liikunta ja ravinto vaikuttaa hyvin paljon rasva-aineenvaihduntaan, liikunta hyvin paljon. Siis tuossa yhteydessä hyvä kunto varmasti vaikuttaa myös haluihin. Nuoremmilla ei taida samaa yhteyttä olla samalla lailla.
Anonyymi kirjoitti:
Nimen omaan, mistä muusta? Silloin kun on fyysisesti kunnossa, niin elämä vaan on kevyempää ja helpompaa. Silloin jää energiaa ja intoa myös huveihin, varsinkin sellaisiin huveihin jotka vaativat jonkin verran fyysisyyttä.
Tämä on siis oma kokemusmaailma. Tosin täytyy sanoa, että henkinen "kunto" ja mielentila on vähintään yhtä tärkeää, jotta jaksaa innostua ja haluta.
-keinovaginamies-Yym, mulle liikunta, tanssiminen päivittäin ja moottoripyöräily antoi nuorena sata kertaa enemmän nautintoa kun seksi. Yhä antaisi ja antaa, jos vaan voin heittäytyä niihin.
Mutta nykyään osaan jo nauttia pariseksistä, itsekkäästi ottaa mitä haluan. Jarruttelematta. Kainostelematta. Kumppanilla on paljon väliä tässä asiassa myös. Miten suhtautuu mm. toiselle suomiseen.
Mutta seksi on ollu aina semmonen ei niin tärkeetä mulle. Muu nyhjääminen on ollut mun juttu enempi. Oon enempi halimonsteri, pusumonsteri, kainalossa pitelijä, silittelijä, kun seksikone.HALiMONSTERi kirjoitti:
Yym, mulle liikunta, tanssiminen päivittäin ja moottoripyöräily antoi nuorena sata kertaa enemmän nautintoa kun seksi. Yhä antaisi ja antaa, jos vaan voin heittäytyä niihin.
Mutta nykyään osaan jo nauttia pariseksistä, itsekkäästi ottaa mitä haluan. Jarruttelematta. Kainostelematta. Kumppanilla on paljon väliä tässä asiassa myös. Miten suhtautuu mm. toiselle suomiseen.
Mutta seksi on ollu aina semmonen ei niin tärkeetä mulle. Muu nyhjääminen on ollut mun juttu enempi. Oon enempi halimonsteri, pusumonsteri, kainalossa pitelijä, silittelijä, kun seksikone.Ehkäpä sekin vaikuttaa, ettei miehet oikeen sytyä. Niin seksikin on sitten helppoa laistaa.
Jos on kaksi asiaa ihan kiva, tykkään ja pakko saada toi, tuun hulluksi niin onhan siinä eroa. :)Emberizi kirjoitti:
Vanhemmilla miehillä, jolla on sydän ja verisuonitauteja, on hyvin yleisesti potenssiongelmia. Ja taas liikunta ja ravinto vaikuttaa hyvin paljon rasva-aineenvaihduntaan, liikunta hyvin paljon. Siis tuossa yhteydessä hyvä kunto varmasti vaikuttaa myös haluihin. Nuoremmilla ei taida samaa yhteyttä olla samalla lailla.
Nojoo, miehillä ehkä pääosin halut hiipuu ikääntyessä, kun naisilla ne nousee samassa suhteessa. Mutta enemmän yksilöistä kii, kun suoraan kunnostakaan. Toki sairaana kuten mulla kivut hillitsee kaikkia haluja sujuvasti.
HALiMONSTERi kirjoitti:
Ehkäpä sekin vaikuttaa, ettei miehet oikeen sytyä. Niin seksikin on sitten helppoa laistaa.
Jos on kaksi asiaa ihan kiva, tykkään ja pakko saada toi, tuun hulluksi niin onhan siinä eroa. :)Kärrää mulle eteen mr. Hunks tai tanssilava ja musiikkia, niin kyllä mä 100 kertaa mielummin tanssin, kun kiinnostun siitä hunksista.
https://youtu.be/rDaXUixI0z4
Lamourettes typy vois muuttaa tilanteen fifty fiftyksi. :)Anonyymi kirjoitti:
Niin olen jostain lukenut, että toimii se noinkin päin, mutta ilmeisesti sitten rääkki tai treeni pitää olla melko kovaa?
Luulen että tuota päätä täällä ei ainakaan kovin paljon ole edustettuna. Itse en ole koskaan suorittanut elämää tai urheilua sellaisilla kierroksilla, että se olisi vaikuttanut haluihin laskevasti.
-keinovaginamies-Nuoruuden kestävyysurheilutausta tekee sen etten osaa liikkua kuin ”normaalit” tekee, paitsi jos valitsen kevyen lajin kuten kävely tai pyöräily Huonokuntoisenakin pitää ottaa kaikki irti. Kyse ei ole suorittamisesta, vaan vanhoista mielihyvä radoista, jotka aktivoituu suhteellisen helposti.
Lukioikäisenä treenasin aamutreenit oli 3-4krt/vko ennen koulua klo 6-8. Koulu alkoi 8.15 800m päässä ja oli 15min aikaa mennä suihkun kautta pukemaan ja juosta kouluun. Voi varmana arvata ettei meikkaaminen käynyt mielessä. 😂 Ma-pe oli koulun jälkeen 2.5-4h treenit sis. 2*1h punttia, La oli puntti ja lajitreeni ja illalla toinen lajitreeni. Kun sitä vetää useamman vuoden, alkaa se vaikuttaa aivoihin.HALiMONSTERi kirjoitti:
Kärrää mulle eteen mr. Hunks tai tanssilava ja musiikkia, niin kyllä mä 100 kertaa mielummin tanssin, kun kiinnostun siitä hunksista.
https://youtu.be/rDaXUixI0z4
Lamourettes typy vois muuttaa tilanteen fifty fiftyksi. :)Itseeni ei Hunks’sit vetoa, ellei sitten ole suunsa avaava älykäs-Hunks.
Emberizi kirjoitti:
Itseeni ei Hunks’sit vetoa, ellei sitten ole suunsa avaava älykäs-Hunks.
Joo, ei kanssa hunksit edes älykkäät. Nykyään kun näkee miehiä ihan sama mimmoisia siirtyy johonkin horrostilaan, evvk.
Ei niissä vaan oo yhtään mitään mikä vetäs puoleensa. Ei niinku mitään. 0 seksuaalinen vetovoima (poikkeus puoliso, sekin perustuu tunnemuistiin). Miehissä ei oo mitään muuta vikaa, ne ei vaan ole naisia. Ei niissä ole mitään sellaista mitä naisissa on ja vetoaa.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Nuoruuden kestävyysurheilutausta tekee sen etten osaa liikkua kuin ”normaalit” tekee, paitsi jos valitsen kevyen lajin kuten kävely tai pyöräily Huonokuntoisenakin pitää ottaa kaikki irti. Kyse ei ole suorittamisesta, vaan vanhoista mielihyvä radoista, jotka aktivoituu suhteellisen helposti.
Lukioikäisenä treenasin aamutreenit oli 3-4krt/vko ennen koulua klo 6-8. Koulu alkoi 8.15 800m päässä ja oli 15min aikaa mennä suihkun kautta pukemaan ja juosta kouluun. Voi varmana arvata ettei meikkaaminen käynyt mielessä. 😂 Ma-pe oli koulun jälkeen 2.5-4h treenit sis. 2*1h punttia, La oli puntti ja lajitreeni ja illalla toinen lajitreeni. Kun sitä vetää useamman vuoden, alkaa se vaikuttaa aivoihin.Tuo on kumma juttu tuo tosiurheilijoiden endorfiiniriippuvuus. Piirikunnallisissa nuorena pysyi listoilla pelkillä lahjoilla, enkä sen kummempaan treeniin koskaan hurahtanut.
En tosin ole kokenut vaikeutta irtautua mistään muustakaan yleisesti tunnetusta riippuvuutta aiheuttavasta.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Tuo on kumma juttu tuo tosiurheilijoiden endorfiiniriippuvuus. Piirikunnallisissa nuorena pysyi listoilla pelkillä lahjoilla, enkä sen kummempaan treeniin koskaan hurahtanut.
En tosin ole kokenut vaikeutta irtautua mistään muustakaan yleisesti tunnetusta riippuvuutta aiheuttavasta.
-keinovaginamies-Ei minullakaan ole muita riippuvuutta. Eikä liikunta ole riippuvuus, kevyt liikunta ei vaan tuo kiksejä. Liikunnalla aktivoituu paljon muutakin kuin pelkät endorfiinit.
- Anonyymi
HALiMONSTERi kirjoitti:
Kärrää mulle eteen mr. Hunks tai tanssilava ja musiikkia, niin kyllä mä 100 kertaa mielummin tanssin, kun kiinnostun siitä hunksista.
https://youtu.be/rDaXUixI0z4
Lamourettes typy vois muuttaa tilanteen fifty fiftyksi. :)Hei. Kyllä kiinnostuin Hunksista tai paremminkin iltapäivän Eskosta kun La Torturaa lumipyryssä kuuntelin :)
Shakira - La Tortura
https://youtu.be/Dsp_8Lm1eSk
t.sxth - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei. Kyllä kiinnostuin Hunksista tai paremminkin iltapäivän Eskosta kun La Torturaa lumipyryssä kuuntelin :)
Shakira - La Tortura
https://youtu.be/Dsp_8Lm1eSk
t.sxthNoh niin. Tähän taas yksin nököttämään jäin. Ei auta kuin avittaa :) Yksi riippuvuus. Sori
https://youtu.be/x8yymm3DtVA
t.s.sxth - Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Ei minullakaan ole muita riippuvuutta. Eikä liikunta ole riippuvuus, kevyt liikunta ei vaan tuo kiksejä. Liikunnalla aktivoituu paljon muutakin kuin pelkät endorfiinit.
Totta, liikunta aktivoi monia aisteja.
Nytkin on mukava istua tuolilla saunan jälkeen ja palautua kuntosalitreenistä.
Olen käynyt nyt muutaman kerran koventaen asteittain treeniä ja paikat ovat hellinä.
Olkapäitä kivasti jomottaa, kädet tuntuvat taas jäykiltä ja kylkilihaksetkin ilmoittavat olemassa olostaan.
Liikunnalla on ainakin itselleni suuri merkitys, mielenterveyteen ja vireyteen ehkä jopa suurempi merkitys mitä seksillä.
Salilla sai viettää tänäänkin laatuaikaa tyttären kanssa. Siinä on vasta ihanteellinen ja innokas treenikaveri.
Sali ja selibaatti pitävät mielen kirkkaana:)
Keskittyy olennaiseen, ei haaveile, toteuttaa sitä mikä tuntuu nyt hyvältä.
AV Anonyymi kirjoitti:
Totta, liikunta aktivoi monia aisteja.
Nytkin on mukava istua tuolilla saunan jälkeen ja palautua kuntosalitreenistä.
Olen käynyt nyt muutaman kerran koventaen asteittain treeniä ja paikat ovat hellinä.
Olkapäitä kivasti jomottaa, kädet tuntuvat taas jäykiltä ja kylkilihaksetkin ilmoittavat olemassa olostaan.
Liikunnalla on ainakin itselleni suuri merkitys, mielenterveyteen ja vireyteen ehkä jopa suurempi merkitys mitä seksillä.
Salilla sai viettää tänäänkin laatuaikaa tyttären kanssa. Siinä on vasta ihanteellinen ja innokas treenikaveri.
Sali ja selibaatti pitävät mielen kirkkaana:)
Keskittyy olennaiseen, ei haaveile, toteuttaa sitä mikä tuntuu nyt hyvältä.
AVKappas, 😊 eipä sinua ole pitkään aikaan näkynyt.
Sisäinen rauha on löytynyt voimaharjoittelusta? Jos on löytynyt se mitä olet hakenut silloinhan lopputulos on oikein hyvä. 😊 Liikunta, ainakin itselle, saattaa saada alitajunnan tekemään työn (samalla lailla kuin uni). Ja kovan treenin jälkeen sotkuinen kokonaisuus voi olla selkeästi kirkastunut. Hyvä juttu! Pitäisi peesata sinua tuon liikunnan suhteen ja saada lisää liikuntaa arkeen. Kun toimistoa on nyt ollut paljon, päivän aikanakin tulee käveltyä useita kilometrejä.
Itselläni selibaatti ei kirkasta eikä ylennä tilaa. 😂 Se on lähinnä huonoista vaihtoehdoista paras tämän hetkisessä elämän tilanteessa. Kun löytyy ihminen, jonka kanssa syntyy riittävän intiimi ihmissuhde, ei minua pidättele mikään. Jos takana olisi eron jälkeinen rilluttelukausi, olisin varmaan eri mieltä ja kaipaisin paussia siihen, mutta rilluttelukausi sijasta olen käsitellyt aina erot vetäytymällä mieskuvioita kokonaan eikä toisin päin. Nyt kuitenkin talviunet on lusittu ja kevät herää vähitellen.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kappas, 😊 eipä sinua ole pitkään aikaan näkynyt.
Sisäinen rauha on löytynyt voimaharjoittelusta? Jos on löytynyt se mitä olet hakenut silloinhan lopputulos on oikein hyvä. 😊 Liikunta, ainakin itselle, saattaa saada alitajunnan tekemään työn (samalla lailla kuin uni). Ja kovan treenin jälkeen sotkuinen kokonaisuus voi olla selkeästi kirkastunut. Hyvä juttu! Pitäisi peesata sinua tuon liikunnan suhteen ja saada lisää liikuntaa arkeen. Kun toimistoa on nyt ollut paljon, päivän aikanakin tulee käveltyä useita kilometrejä.
Itselläni selibaatti ei kirkasta eikä ylennä tilaa. 😂 Se on lähinnä huonoista vaihtoehdoista paras tämän hetkisessä elämän tilanteessa. Kun löytyy ihminen, jonka kanssa syntyy riittävän intiimi ihmissuhde, ei minua pidättele mikään. Jos takana olisi eron jälkeinen rilluttelukausi, olisin varmaan eri mieltä ja kaipaisin paussia siihen, mutta rilluttelukausi sijasta olen käsitellyt aina erot vetäytymällä mieskuvioita kokonaan eikä toisin päin. Nyt kuitenkin talviunet on lusittu ja kevät herää vähitellen.Nunnaluostari on sinulle paras vaihtoehto.
Anonyymi kirjoitti:
Nunnaluostari on sinulle paras vaihtoehto.
Pöh. Olen jo noin 5 vuotta elänyt melkein kuin luostarissa. Ihan riittävä siivu yhdelle ihmiselle ja ironista, että elämäni pisin selibaatti (sitten neitsyydestä luopumisen) on edelleenkin pitkästä parisuhteesta. Sinänsä olen ollut reilu 20v pitkissä parisuhteissa ja lisäksi lyhyemmissä, joka selittää miksi selibaattiin ei ole ollut tarvetta.
Osaa taas arvostaa, kun joskus pääsee suhteen tai tapailun alkuun. 😉- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Kappas, 😊 eipä sinua ole pitkään aikaan näkynyt.
Sisäinen rauha on löytynyt voimaharjoittelusta? Jos on löytynyt se mitä olet hakenut silloinhan lopputulos on oikein hyvä. 😊 Liikunta, ainakin itselle, saattaa saada alitajunnan tekemään työn (samalla lailla kuin uni). Ja kovan treenin jälkeen sotkuinen kokonaisuus voi olla selkeästi kirkastunut. Hyvä juttu! Pitäisi peesata sinua tuon liikunnan suhteen ja saada lisää liikuntaa arkeen. Kun toimistoa on nyt ollut paljon, päivän aikanakin tulee käveltyä useita kilometrejä.
Itselläni selibaatti ei kirkasta eikä ylennä tilaa. 😂 Se on lähinnä huonoista vaihtoehdoista paras tämän hetkisessä elämän tilanteessa. Kun löytyy ihminen, jonka kanssa syntyy riittävän intiimi ihmissuhde, ei minua pidättele mikään. Jos takana olisi eron jälkeinen rilluttelukausi, olisin varmaan eri mieltä ja kaipaisin paussia siihen, mutta rilluttelukausi sijasta olen käsitellyt aina erot vetäytymällä mieskuvioita kokonaan eikä toisin päin. Nyt kuitenkin talviunet on lusittu ja kevät herää vähitellen....hekumaa poskilla? Me arvostamme jotain koettua joskus vasta itsetutkiskelun jälkeen. Taidat olla valmis nyt miehen kosketuksille, silmät kiinni, nauti ja tunne minne sormet ja huulet vaeltelevat, kun se aika koittaa.
Pitkän suhteen jälkeen ei kai ole edes voimia yrittää heti uudelleen, tauko on hyvästä.
Saa jaoteltua sen minä kuvan kuntoon edes itsensä kanssa, sitä voi sitten taas jakaa myös toiselle jos siltä tuntuu...mutta ei kannata törmätä peuroihin:)
https://www.youtube.com/watch?v=s88r_q7oufE
AV Anonyymi kirjoitti:
...hekumaa poskilla? Me arvostamme jotain koettua joskus vasta itsetutkiskelun jälkeen. Taidat olla valmis nyt miehen kosketuksille, silmät kiinni, nauti ja tunne minne sormet ja huulet vaeltelevat, kun se aika koittaa.
Pitkän suhteen jälkeen ei kai ole edes voimia yrittää heti uudelleen, tauko on hyvästä.
Saa jaoteltua sen minä kuvan kuntoon edes itsensä kanssa, sitä voi sitten taas jakaa myös toiselle jos siltä tuntuu...mutta ei kannata törmätä peuroihin:)
https://www.youtube.com/watch?v=s88r_q7oufE
AVOlen ollut 2.5v parisuhteesta vapaa ja asunutkin erillään 1.5v. Siis en ole hätäillyt suhteesta toiseen. 😉 Hekumaa minulla on vielä lähinnä ajatuksissa, sitä oikeaa irl kohtaamista hekuman kanssa odotellessa… 😆 En nyt kuitenkaan irl mikään vamppi ole, eli ihan kiltisti odotan, koska elämä suo sopivan tujauksen onnea, läsnäolo ja läheisyyttä ja miksei intohimoakin. Tietyllä tavalla kyllä olen valmiimpi uuteen kuin vaikka vielä 0.5v sitten .
Tuo sun kappaleesi on vähän ristiriitainen. 🤣 Tulkitsin, että se varoittaa enemmänkin miehiä (Deer woman/ Deer Lady) tai kertoo syödyksi tulemisen karusta kokemuksesta? Vai tulkitsenko ihan pieleen? En itsessäni kyllä mitään miesten syöjätärtä tunnista ainakaan. 🤭 Flirtailla kyllä joskus saatan, mutta olen silti aika kiltti. Mitäs tuo kappale sinulle sanoo?- Anonyymi
Voi olla vain yksi vastaaja joka saa näyttämään siltä kuin olisi monta vastaajaa.
Minä testaan naisen seksi ja romantiikkahalut hyvissä ajoin ettei tarvitse tuhlata aikaa kylmään ja haluttomaan naiseen. - Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Olen ollut 2.5v parisuhteesta vapaa ja asunutkin erillään 1.5v. Siis en ole hätäillyt suhteesta toiseen. 😉 Hekumaa minulla on vielä lähinnä ajatuksissa, sitä oikeaa irl kohtaamista hekuman kanssa odotellessa… 😆 En nyt kuitenkaan irl mikään vamppi ole, eli ihan kiltisti odotan, koska elämä suo sopivan tujauksen onnea, läsnäolo ja läheisyyttä ja miksei intohimoakin. Tietyllä tavalla kyllä olen valmiimpi uuteen kuin vaikka vielä 0.5v sitten .
Tuo sun kappaleesi on vähän ristiriitainen. 🤣 Tulkitsin, että se varoittaa enemmänkin miehiä (Deer woman/ Deer Lady) tai kertoo syödyksi tulemisen karusta kokemuksesta? Vai tulkitsenko ihan pieleen? En itsessäni kyllä mitään miesten syöjätärtä tunnista ainakaan. 🤭 Flirtailla kyllä joskus saatan, mutta olen silti aika kiltti. Mitäs tuo kappale sinulle sanoo?Tuo kappale kertoo siitä miten voi joutua "seinälle" jos liikaa elää tunteiden varassa.
Joskus voi ihastua ja luottaa itsensä kannalta katsottuna vääriin ihmisiin.
Kyllä, tuo kappale on enemmän miehille suunnattua kerrontaa.
Joskus sitä miettii onko enää tarpeellista ihastua naiseen siten että antaa tämän vaikuttaa liikaa omaan elämäänsä.
AV Anonyymi kirjoitti:
Tuo kappale kertoo siitä miten voi joutua "seinälle" jos liikaa elää tunteiden varassa.
Joskus voi ihastua ja luottaa itsensä kannalta katsottuna vääriin ihmisiin.
Kyllä, tuo kappale on enemmän miehille suunnattua kerrontaa.
Joskus sitä miettii onko enää tarpeellista ihastua naiseen siten että antaa tämän vaikuttaa liikaa omaan elämäänsä.
AVItse tulkitsisin tuon kappaleen, että mies kohtaa omalta puoleltaan suuren rakkauden ja päätyykin muiden setien joukkoon seinällä ”keräilymerkiksi”. Mutta kappaleesta huolimatta, oikeassa elämässä, keräilyseiniä on vain syöjättärillä ja ihmisillä, jotka käyttää ihmisiä kylmästi hyödykseen. Meissä tavallisissa ihmisissä enemmistö on empaattisia eivätkä tahallaan halua aiheuttaa kenellekään pahaa. Itse näen, että ilman tuota empatiakykyä en ole edes kiinnostunut. En siis osaa pelätä. Lisäksi kun olen kiinnostunut vain keskivertoa älykkäämmistä miehistä, sekin yhdistettynä tuohon samaan empatiaan suojaa isoimmilla peuranpäänketääjilä. 😉
Tutustumisessa kannattaa olla jalat maassa, ennen kuin tunnetaan syvemmin ei kumpikaan voi tietää mihin on aineksia ja mihin ei. Mutta sitten jos kaikki kohtaa molemmin puolin, on pakko valita antaako mennä vai jättäytyykä suosiolla rannalle. Joskus intuitio kertoo mitä pitää tehdä, vaikka muuten voisi olla epävarma olo. Jokaisen meistä on itse mietittävä mitä haluaa ja mitä ei. En itse suostu käyttämään energiaan pelkäämiseen varmuuden vuoksi. Rakkaudessa käy usein huonosti, mutta jos ei uskalla edes yrittää jää varmasti rannalle.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Itse tulkitsisin tuon kappaleen, että mies kohtaa omalta puoleltaan suuren rakkauden ja päätyykin muiden setien joukkoon seinällä ”keräilymerkiksi”. Mutta kappaleesta huolimatta, oikeassa elämässä, keräilyseiniä on vain syöjättärillä ja ihmisillä, jotka käyttää ihmisiä kylmästi hyödykseen. Meissä tavallisissa ihmisissä enemmistö on empaattisia eivätkä tahallaan halua aiheuttaa kenellekään pahaa. Itse näen, että ilman tuota empatiakykyä en ole edes kiinnostunut. En siis osaa pelätä. Lisäksi kun olen kiinnostunut vain keskivertoa älykkäämmistä miehistä, sekin yhdistettynä tuohon samaan empatiaan suojaa isoimmilla peuranpäänketääjilä. 😉
Tutustumisessa kannattaa olla jalat maassa, ennen kuin tunnetaan syvemmin ei kumpikaan voi tietää mihin on aineksia ja mihin ei. Mutta sitten jos kaikki kohtaa molemmin puolin, on pakko valita antaako mennä vai jättäytyykä suosiolla rannalle. Joskus intuitio kertoo mitä pitää tehdä, vaikka muuten voisi olla epävarma olo. Jokaisen meistä on itse mietittävä mitä haluaa ja mitä ei. En itse suostu käyttämään energiaan pelkäämiseen varmuuden vuoksi. Rakkaudessa käy usein huonosti, mutta jos ei uskalla edes yrittää jää varmasti rannalle.Rannalla on turvallista seistä kun katsoo meren myrskyissä keinahtelevia laivoja.
Laivalta päin katsottuna turvallinen ranta voi tuntua houkuttelevalta, "jos joskus rantaan pääsen en laivaan enää astu", vaikka toki harvoin on myrskysää.
Nyt on kai menossa tyyntä myrskyn edellä vaihe (katselee taivaan rantaan eikä myrskypilviä vielä näy).
Mutta kyllä, tuntemukset kumpuavat sielusta ja sydämestä. Kun on valmis, ei tarvitse edes yrittää, kaikki tuntuu silloin luonnolliselta.
AV Anonyymi kirjoitti:
Rannalla on turvallista seistä kun katsoo meren myrskyissä keinahtelevia laivoja.
Laivalta päin katsottuna turvallinen ranta voi tuntua houkuttelevalta, "jos joskus rantaan pääsen en laivaan enää astu", vaikka toki harvoin on myrskysää.
Nyt on kai menossa tyyntä myrskyn edellä vaihe (katselee taivaan rantaan eikä myrskypilviä vielä näy).
Mutta kyllä, tuntemukset kumpuavat sielusta ja sydämestä. Kun on valmis, ei tarvitse edes yrittää, kaikki tuntuu silloin luonnolliselta.
AVOnko sinulla takana myrskyisiä suhteita? Se varmasti vaikuttaa siihen, miten suhteisiin suhtautuu. Oletko itse kiihtyvää sorttia vai rakastutko (irl) tempperamenttisiin tuuliviirimäisin naisiin?
Itse en osaa nähdä suhdetta myrskynä? Omissa suhteissa ei ole myrskyä ollut. Edes se suhde mikä päättyi ex biopolaarisuuteen ja se lieveilmiöihin ei ollut myrskyisä. Ex kyllä sai raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista, mutta rauhoittui aina nopeasti kun en vaan lähtenyt mukaan enkä provosoinut. Olin kuin tiulkahermoinen äiti, joka pitää pikkulapsen kiukut kurissa omalla tyyneydellä. Ei ehkä terve parisuhde, mutta toimiva selviytymisstrategia siinä kohtaa. 😂 Terveessä suhteessa toki ilmaisen omia tarpeita ja mielipiteitä ja näytän tunteitani, mutta en ole koskaan kokenut myskyävää parisuhdetta. Muutenkaan en osaa ajatella parisuhteita siitä näkökulmasta, että suhteen perusta olisi jomman kumman hyötyminen toisesta (esim. taloudellinen hyväksikäyttö tai huijaus biologisen kellon tilittämässä tms.). Omat parisuhteeni ovat perustuneet tunteeseen ja vapaaseen tahtoon olla pari. Jos ja kun on menty metsään lopussa, se ei ole varsinaisesti kenenkään vika, elämä ei vaan ole mennyt niin kuin oli suunniteltu tai sitten kumpikaan el ole alussa nähnyt, että parin luonteiden yhteensopivuudessa on keskinäisiä haasteita. En ole menettänyt uskoani rakkauteen enkä ihmisiin.
Jos sinusta tuntuu, että maa on sinua varten ja haluat maalla pysyä, eihän ketään väkisin merelle pakoteta. 😉 Kun on valmis, sitten ei tarvitse miettiä. Niin hän se menee! Kun oikean kohtaa, ja puhun nyt irl, koska ihon tuoksu määrittelee niin paljon asiaa, ei sitä tarvitse miettiä ollenkaan. Kaikki on selvää. Ihmisten välillä voi synkata super hyvin, mutta silti tuo oikea tuoksu voi puuttuu. Silloin homma voi toimia syvänä ystävyytenä.
Itseäni kiinnostaa meren kauneus, en ole vielä kokenut myrskyä, joka veisi halun palata merelle. Myrskyt, jota olen kokenut ovat saaneet korkeitaan hieman pahoinvoimaan. Se menee nopeasti ohi. Olen aina pitänyt vedestä elementtinä. 😉
- Anonyymi
Aika kovat halut on ja olen nainen. Mies jonka kanssa ollut seksiä on flunssassa ollut jo monta viikkoa joten halut on kovat. On kuulemma paranemaan päin mutta saisi jo parantua koska halut on kuin hiirellä.
- Anonyymi
Todella kovat panohalut
- Anonyymi
0 = nolla.
- Anonyymi
Ei minkäänlaisia, koska en ole löytänyt sellaista ihmistä johon olisin rakastunut. Kenenkään muun kanssa en seksiä harrasta, kuin rakastamani ikäiseni ihmisen kanssa.
- Anonyymi
Tekis niin pahasti mieli munaa
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904383
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?583012Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1132511Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1132321- 402013
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281967Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2221723Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki671710Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91627- 291608