Pupu -> puvun?

Kyse on hellittelysanasta, jolle vaihtelemattomuus on mahdollista. Vastaavanlainen sana on "kakka", josta on mahdollista samasta syystä käyttää muotoa "kakkalle". Pupu on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että heikkoa muotoa ei käytetä ollenkaan. Siihen on varmasti johtanut myös puku-sanan taivutusmuotojen kanssa yksiin lankeaminen.

Samasta syystä arvellaan olevan käytössä -hk-yhtymän vaihtelemattomia muotoja: rahka:rahkan (ei rahan), pahka:pahkan (ei pahan), kuitenkin nahka:nahan, vihko:vihon.

Ei varmaankaan johdu mistään äänneopillisesta seikasta. Samankaltaisia "astevaihteluttomia" sanoja ovat myös tipu ja nupu. Niistä tuo tipu taitaa olla lasten kieleen kuuluva sana samoin kuin pupukin - olisikohan siinä se selitys?

--

Yasuni kirjoitti:

Kyse on hellittelysanasta, jolle vaihtelemattomuus on mahdollista. Vastaavanlainen sana on "kakka", josta on mahdollista samasta syystä käyttää muotoa "kakkalle". Pupu on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että heikkoa muotoa ei käytetä ollenkaan. Siihen on varmasti johtanut myös puku-sanan taivutusmuotojen kanssa yksiin lankeaminen.

Samasta syystä arvellaan olevan käytössä -hk-yhtymän vaihtelemattomia muotoja: rahka:rahkan (ei rahan), pahka:pahkan (ei pahan), kuitenkin nahka:nahan, vihko:vihon.

Lue lisää

> Vastaavanlainen sana on "kakka", josta on
>mahdollista samasta syystä käyttää muotoa
>"kakkalle".

Rohkenen olla toista mieltä tästä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan "kakka" on aivan normaalin astevaihtelun alainen sana, enkä kyllä keksi mitään muutakaan syytä miksi näin ei olisi...

Topias kirjoitti:

Ei varmaankaan johdu mistään äänneopillisesta seikasta. Samankaltaisia "astevaihteluttomia" sanoja ovat myös tipu ja nupu. Niistä tuo tipu taitaa olla lasten kieleen kuuluva sana samoin kuin pupukin - olisikohan siinä se selitys?

--

Lue lisää

En tiedä, miten taas tulkitsit tuon tekstini, mutta hellittelysanoissahan se selitys nimenomaan piilee. En sanonut, että "kakalle" olisi mahdoton taivutustapa, mutta monissa murteissa ainoa oikea muoto on "kakkalle". Kirjakieleen on tietenkin otettu yleisen säännön mukainen taivutustapa, mutta murteissahan monet ilmiöt elävät paljon mielenkiintoisempina ja sieltä löytyy vastauksia monien poikkeustenkin selittämiseen.

Yleisesti näitä astevaihteluttomia sanoja sanotaan keinotekoisiksi, mutta mukana on useimmiten myös affektiivinen tekijä. Lisätäänpä listaan myös "söpö".

Yasuni kirjoitti:

En tiedä, miten taas tulkitsit tuon tekstini, mutta hellittelysanoissahan se selitys nimenomaan piilee. En sanonut, että "kakalle" olisi mahdoton taivutustapa, mutta monissa murteissa ainoa oikea muoto on "kakkalle". Kirjakieleen on tietenkin otettu yleisen säännön mukainen taivutustapa, mutta murteissahan monet ilmiöt elävät paljon mielenkiintoisempina ja sieltä löytyy vastauksia monien poikkeustenkin selittämiseen.

Yleisesti näitä astevaihteluttomia sanoja sanotaan keinotekoisiksi, mutta mukana on useimmiten myös affektiivinen tekijä. Lisätäänpä listaan myös "söpö".

Lue lisää

>Yleisesti näitä astevaihteluttomia sanoja
>sanotaan keinotekoisiksi, mutta mukana on
>useimmiten myös affektiivinen tekijä. Lisätäänpä
>listaan myös "söpö".

Lisätäänpä vielä pöpö, löpö ja höpö.

Taitaapa näissäkin olla ainakin joissakin merkityksisää mukana se "affektiivinen tekijä"!

Entäpä pipo?...

Topias kirjoitti:

>Yleisesti näitä astevaihteluttomia sanoja
>sanotaan keinotekoisiksi, mutta mukana on
>useimmiten myös affektiivinen tekijä. Lisätäänpä
>listaan myös "söpö".

Lisätäänpä vielä pöpö, löpö ja höpö.

Taitaapa näissäkin olla ainakin joissakin merkityksisää mukana se "affektiivinen tekijä"!

Entäpä pipo?...

Lue lisää

Voisiko pipon vaihtelemattomuuteen vaikuttaa tuo yksiinlankeaminen jälleen kerran? Pivohan on ollut paljon taajemmin käytetty sana aikanaan. Jotenkin kyllä tuntuu, että muiden samanrakenteisten sanojen antama malli on tehnyt helpommaksi tuon vaihteluttoman taivuttamisen: jos yksiinlankeaminen olisi ainoa syy, suomen kieli olisi täynnä poikkeussanoja..

Lastenkielen sanoihin voi lisätä vielä pipinkin.

Topias kirjoitti:

>Yleisesti näitä astevaihteluttomia sanoja
>sanotaan keinotekoisiksi, mutta mukana on
>useimmiten myös affektiivinen tekijä. Lisätäänpä
>listaan myös "söpö".

Lisätäänpä vielä pöpö, löpö ja höpö.

Taitaapa näissäkin olla ainakin joissakin merkityksisää mukana se "affektiivinen tekijä"!

Entäpä pipo?...

Lue lisää

Löpö on kai joskus merkinnyt lehmäntattia, kookasta sientä (Leccinum scabrum), joka on syöntikelpoinen joskaan ei erityisen herkullinen (isoksi kasvettuaan se on useimmiten myös matoinen). Koivutatiksikin sitä kutsutaan.

Sittemmin löpö tarkoitti ainakin joissakin osissa maata lihapiirakkaa.

Nykyisin löpö-sanaa ei juuri näe eikä kuule käytettävän muissa merkityksissä kuin tarkoittamassa kevyttä polttoöljyä - hiilivetytislettä, jota käytetään lämmityskattiloissa sekä mm. työkoneiden ja veneiden polttoaineena. Tieliikenteen polttoaineeksikin se teknisesti soveltuisi, mutta verottomana sen käyttö on tarkasti rajattu eli käytännössä kielletty (ja sanktioitu raskailla veroseuraamuksilla).

Vieläkö joku puhuu löpöstä muussa merkityksessä?

Ostin kerran lounaakseni grillistä lövön kahdella nakilla ja taisin saada siitä jonkin pövön! Olisikohan grillin kylmätiloissa esiintynyt liiaksi astevaihtelua? Ottaisinkohan nyt tivunpuolikkaan?

Hövönpuhuja kirjoitti:

Löpö on kai joskus merkinnyt lehmäntattia, kookasta sientä (Leccinum scabrum), joka on syöntikelpoinen joskaan ei erityisen herkullinen (isoksi kasvettuaan se on useimmiten myös matoinen). Koivutatiksikin sitä kutsutaan.

Sittemmin löpö tarkoitti ainakin joissakin osissa maata lihapiirakkaa.

Nykyisin löpö-sanaa ei juuri näe eikä kuule käytettävän muissa merkityksissä kuin tarkoittamassa kevyttä polttoöljyä - hiilivetytislettä, jota käytetään lämmityskattiloissa sekä mm. työkoneiden ja veneiden polttoaineena. Tieliikenteen polttoaineeksikin se teknisesti soveltuisi, mutta verottomana sen käyttö on tarkasti rajattu eli käytännössä kielletty (ja sanktioitu raskailla veroseuraamuksilla).

Vieläkö joku puhuu löpöstä muussa merkityksessä?

Ostin kerran lounaakseni grillistä lövön kahdella nakilla ja taisin saada siitä jonkin pövön! Olisikohan grillin kylmätiloissa esiintynyt liiaksi astevaihtelua? Ottaisinkohan nyt tivunpuolikkaan?

Lue lisää

Astevaihtelun ulkopuolelle jää
1. Monet nimet
2. Monet hk-yhtymät
3. Monet uudet lainasanat
4. Monet lasten kieleen kuuluvat sanat
Pupuhan kuuluu ryhmään 4. ja varmaan sekaantuminen sanaan puku vaikuttaa myös.

Yasuni kirjoitti:

Kyse on hellittelysanasta, jolle vaihtelemattomuus on mahdollista. Vastaavanlainen sana on "kakka", josta on mahdollista samasta syystä käyttää muotoa "kakkalle". Pupu on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että heikkoa muotoa ei käytetä ollenkaan. Siihen on varmasti johtanut myös puku-sanan taivutusmuotojen kanssa yksiin lankeaminen.

Samasta syystä arvellaan olevan käytössä -hk-yhtymän vaihtelemattomia muotoja: rahka:rahkan (ei rahan), pahka:pahkan (ei pahan), kuitenkin nahka:nahan, vihko:vihon.

Lue lisää

Hauskaa helatorstaita.

ryhmiä kirjoitti:

Astevaihtelun ulkopuolelle jää
1. Monet nimet
2. Monet hk-yhtymät
3. Monet uudet lainasanat
4. Monet lasten kieleen kuuluvat sanat
Pupuhan kuuluu ryhmään 4. ja varmaan sekaantuminen sanaan puku vaikuttaa myös.

Lue lisää

Oikeastaan yksinäisklusiilien (k, p, t muualla kuin yhtymissä kk, pp, tt) astevaihtelu on jäämässä suomen kieleen vanhaksi jäänteeksi, toki vielä laajassa käytössä olevaksi. _Uudet_ sanat jäävät yleensä sen ulkopuolelle. Tämä koskee käytännössä kaikkia lainasanoja mutta myös kielen vanhoista aineksista muodostettuja uusia sanoja, paitsi ehkä järjestelmällisiä johdoksia.

Niinpä taivutamme tupo : tupon emmekä tupo : tuvon. Samoin Haka : Hakan (vaikka yleisnimenä vielä haka : haan).

Selvissä, aiempiin johdostyyppeihin perustuvissa johdoksissa astevaihtelu vielä yleensä säilyy, esimerkiksi suodin : suotimen. Mutta yleinen taivutus viive : viiveen jo osoittaa toisenlaista suuntaa (vaikka johtuukin osittain myös siitä, ettei johtosuhdetta tunneta tai ajatella).

Astevaihtelu on ehkä muutenkin hitaasti katoamassa suomesta. Taivutetaanhan nykyisin jo kielitoimiston luvallakin alpi : alpin eikä alpi : alven (joka on vielä Nykysuomen sanakirjan mukaan ainoa mahdollinen taivutus).

Suomalaisiin erisnimiin astevaihteluttomuus on tunkenut osittain sepitettyjen (mm. suomalaistamisessa otettujen) nimien takia, osittain siksi, että Rydin, Raateen, Longan ym. isokenkäisten toiveisiin on suostuttu tai vaatimuksiin on alistuttu (eli taivutetaan ikään kuin nimet olisivat Rytti ja Lonkka, ja Raade olisi vieras nimi). Sellaista ovat sitten pienempikenkäiset ruvenneet matkimaan.

Mutta astevaihtelu kuitenkin on niin vahvassa suomen kielessä, että yksinäisklusiilien astevaihtelu tuskin ehtii hävitä suomesta edes suurimmaksi osaksi. Sitä ennen nimittäin suoritamme ihmiskunnan historiassa varsin tavallisen toimenpiteen: vaihdamme kielemme. (Englantihan on jo hyvää vauhtia sivuuttamassa suomen ylemmän opetuksen, tieteen, tekniikan ja kansainvälistyvien suuryritysten kielenä. Lisäksi se tunkeutuu suomen kieleen niin vahvasti, että syntyvää sekakieltä ei kohta enää kukaan viitsi puolustaa. Näin pääsemme astevaihtelun pohtimisestakin.)

Yucca kirjoitti:

Oikeastaan yksinäisklusiilien (k, p, t muualla kuin yhtymissä kk, pp, tt) astevaihtelu on jäämässä suomen kieleen vanhaksi jäänteeksi, toki vielä laajassa käytössä olevaksi. _Uudet_ sanat jäävät yleensä sen ulkopuolelle. Tämä koskee käytännössä kaikkia lainasanoja mutta myös kielen vanhoista aineksista muodostettuja uusia sanoja, paitsi ehkä järjestelmällisiä johdoksia.

Niinpä taivutamme tupo : tupon emmekä tupo : tuvon. Samoin Haka : Hakan (vaikka yleisnimenä vielä haka : haan).

Selvissä, aiempiin johdostyyppeihin perustuvissa johdoksissa astevaihtelu vielä yleensä säilyy, esimerkiksi suodin : suotimen. Mutta yleinen taivutus viive : viiveen jo osoittaa toisenlaista suuntaa (vaikka johtuukin osittain myös siitä, ettei johtosuhdetta tunneta tai ajatella).

Astevaihtelu on ehkä muutenkin hitaasti katoamassa suomesta. Taivutetaanhan nykyisin jo kielitoimiston luvallakin alpi : alpin eikä alpi : alven (joka on vielä Nykysuomen sanakirjan mukaan ainoa mahdollinen taivutus).

Suomalaisiin erisnimiin astevaihteluttomuus on tunkenut osittain sepitettyjen (mm. suomalaistamisessa otettujen) nimien takia, osittain siksi, että Rydin, Raateen, Longan ym. isokenkäisten toiveisiin on suostuttu tai vaatimuksiin on alistuttu (eli taivutetaan ikään kuin nimet olisivat Rytti ja Lonkka, ja Raade olisi vieras nimi). Sellaista ovat sitten pienempikenkäiset ruvenneet matkimaan.

Mutta astevaihtelu kuitenkin on niin vahvassa suomen kielessä, että yksinäisklusiilien astevaihtelu tuskin ehtii hävitä suomesta edes suurimmaksi osaksi. Sitä ennen nimittäin suoritamme ihmiskunnan historiassa varsin tavallisen toimenpiteen: vaihdamme kielemme. (Englantihan on jo hyvää vauhtia sivuuttamassa suomen ylemmän opetuksen, tieteen, tekniikan ja kansainvälistyvien suuryritysten kielenä. Lisäksi se tunkeutuu suomen kieleen niin vahvasti, että syntyvää sekakieltä ei kohta enää kukaan viitsi puolustaa. Näin pääsemme astevaihtelun pohtimisestakin.)

Lue lisää

Miten ison pitää sen kengän olla?

Eikö koko-sanan taivutus monikossa (koot, kokoja, ko’oista jne.) ole aika korvia säräyttelevä? Jos tuon monikon elatiivin kirjoittaa, ymmärtävätkö edes tavalliset lukijat sanan merkityksen?

"Pupu" on idioottimainen sana, mutta suostun silti vastaamaan kysymykseesi. Kyseessä on onomatopoeettinen eli ääntä matkiva sana. Tällaiset sanat jäävät usein astevaihtelun ulkopuolelle.

Yasuni kirjoitti:

Kyse on hellittelysanasta, jolle vaihtelemattomuus on mahdollista. Vastaavanlainen sana on "kakka", josta on mahdollista samasta syystä käyttää muotoa "kakkalle". Pupu on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että heikkoa muotoa ei käytetä ollenkaan. Siihen on varmasti johtanut myös puku-sanan taivutusmuotojen kanssa yksiin lankeaminen.

Samasta syystä arvellaan olevan käytössä -hk-yhtymän vaihtelemattomia muotoja: rahka:rahkan (ei rahan), pahka:pahkan (ei pahan), kuitenkin nahka:nahan, vihko:vihon.

Lue lisää

Myös "kakka" on erittäin typerä ja idioottimainen sana, mutta sanon siitä sen, ettei se voi jäädä astevaihtelun ulkopuolelle. Pitkä k, p ja t vaihtelevat normaalisti aina paitsi vieraissa sanoissa.

Ja vihkon ja nahkan ovat parempia muotoja kuin vihon ja nahan! Samoin uhkan on parempi kuin uhan.

Yucca kirjoitti:

Oikeastaan yksinäisklusiilien (k, p, t muualla kuin yhtymissä kk, pp, tt) astevaihtelu on jäämässä suomen kieleen vanhaksi jäänteeksi, toki vielä laajassa käytössä olevaksi. _Uudet_ sanat jäävät yleensä sen ulkopuolelle. Tämä koskee käytännössä kaikkia lainasanoja mutta myös kielen vanhoista aineksista muodostettuja uusia sanoja, paitsi ehkä järjestelmällisiä johdoksia.

Niinpä taivutamme tupo : tupon emmekä tupo : tuvon. Samoin Haka : Hakan (vaikka yleisnimenä vielä haka : haan).

Selvissä, aiempiin johdostyyppeihin perustuvissa johdoksissa astevaihtelu vielä yleensä säilyy, esimerkiksi suodin : suotimen. Mutta yleinen taivutus viive : viiveen jo osoittaa toisenlaista suuntaa (vaikka johtuukin osittain myös siitä, ettei johtosuhdetta tunneta tai ajatella).

Astevaihtelu on ehkä muutenkin hitaasti katoamassa suomesta. Taivutetaanhan nykyisin jo kielitoimiston luvallakin alpi : alpin eikä alpi : alven (joka on vielä Nykysuomen sanakirjan mukaan ainoa mahdollinen taivutus).

Suomalaisiin erisnimiin astevaihteluttomuus on tunkenut osittain sepitettyjen (mm. suomalaistamisessa otettujen) nimien takia, osittain siksi, että Rydin, Raateen, Longan ym. isokenkäisten toiveisiin on suostuttu tai vaatimuksiin on alistuttu (eli taivutetaan ikään kuin nimet olisivat Rytti ja Lonkka, ja Raade olisi vieras nimi). Sellaista ovat sitten pienempikenkäiset ruvenneet matkimaan.

Mutta astevaihtelu kuitenkin on niin vahvassa suomen kielessä, että yksinäisklusiilien astevaihtelu tuskin ehtii hävitä suomesta edes suurimmaksi osaksi. Sitä ennen nimittäin suoritamme ihmiskunnan historiassa varsin tavallisen toimenpiteen: vaihdamme kielemme. (Englantihan on jo hyvää vauhtia sivuuttamassa suomen ylemmän opetuksen, tieteen, tekniikan ja kansainvälistyvien suuryritysten kielenä. Lisäksi se tunkeutuu suomen kieleen niin vahvasti, että syntyvää sekakieltä ei kohta enää kukaan viitsi puolustaa. Näin pääsemme astevaihtelun pohtimisestakin.)

Lue lisää

Minä en ainakaan suostu vaihtamaan kieltäni. Ja koskeeko tuo teoriasi kielen vaihtamisesta vain Suomea vai yleensäkin maailmaa?

Yucca kirjoitti:

Oikeastaan yksinäisklusiilien (k, p, t muualla kuin yhtymissä kk, pp, tt) astevaihtelu on jäämässä suomen kieleen vanhaksi jäänteeksi, toki vielä laajassa käytössä olevaksi. _Uudet_ sanat jäävät yleensä sen ulkopuolelle. Tämä koskee käytännössä kaikkia lainasanoja mutta myös kielen vanhoista aineksista muodostettuja uusia sanoja, paitsi ehkä järjestelmällisiä johdoksia.

Niinpä taivutamme tupo : tupon emmekä tupo : tuvon. Samoin Haka : Hakan (vaikka yleisnimenä vielä haka : haan).

Selvissä, aiempiin johdostyyppeihin perustuvissa johdoksissa astevaihtelu vielä yleensä säilyy, esimerkiksi suodin : suotimen. Mutta yleinen taivutus viive : viiveen jo osoittaa toisenlaista suuntaa (vaikka johtuukin osittain myös siitä, ettei johtosuhdetta tunneta tai ajatella).

Astevaihtelu on ehkä muutenkin hitaasti katoamassa suomesta. Taivutetaanhan nykyisin jo kielitoimiston luvallakin alpi : alpin eikä alpi : alven (joka on vielä Nykysuomen sanakirjan mukaan ainoa mahdollinen taivutus).

Suomalaisiin erisnimiin astevaihteluttomuus on tunkenut osittain sepitettyjen (mm. suomalaistamisessa otettujen) nimien takia, osittain siksi, että Rydin, Raateen, Longan ym. isokenkäisten toiveisiin on suostuttu tai vaatimuksiin on alistuttu (eli taivutetaan ikään kuin nimet olisivat Rytti ja Lonkka, ja Raade olisi vieras nimi). Sellaista ovat sitten pienempikenkäiset ruvenneet matkimaan.

Mutta astevaihtelu kuitenkin on niin vahvassa suomen kielessä, että yksinäisklusiilien astevaihtelu tuskin ehtii hävitä suomesta edes suurimmaksi osaksi. Sitä ennen nimittäin suoritamme ihmiskunnan historiassa varsin tavallisen toimenpiteen: vaihdamme kielemme. (Englantihan on jo hyvää vauhtia sivuuttamassa suomen ylemmän opetuksen, tieteen, tekniikan ja kansainvälistyvien suuryritysten kielenä. Lisäksi se tunkeutuu suomen kieleen niin vahvasti, että syntyvää sekakieltä ei kohta enää kukaan viitsi puolustaa. Näin pääsemme astevaihtelun pohtimisestakin.)

Lue lisää

Siksi aletaankin raivata englantilaisuuksia pois muista kielistä (mm. suomesta). Rappiokieli nimeltä englanti ei siis milloinkaan ole maailman ainoa kieli.

Erski-Petteri kirjoitti:

Myös "kakka" on erittäin typerä ja idioottimainen sana, mutta sanon siitä sen, ettei se voi jäädä astevaihtelun ulkopuolelle. Pitkä k, p ja t vaihtelevat normaalisti aina paitsi vieraissa sanoissa.

Ja vihkon ja nahkan ovat parempia muotoja kuin vihon ja nahan! Samoin uhkan on parempi kuin uhan.

Lue lisää

"Vihonviimeisen kukkavihkon arkulle laski..."

Pitäisikin siis sanoa: "vihkonviimeisen kukkavihkon arkulle laski..."

Vihoviimeinen onkin sitten vihonviimeisen väärä muoto, aivan jonniinjoutava (ei jonninjoutava).

Joskus näillä palstoilla kyseltiin, missä Uhana-niminen paikka mahtaa olla. Uhanalaisista eläimistä oli puhe. Nytpähän osaan sitten parantaa tapani ja alankin puhua uhkanalaisista eläimistä.

Yucca kirjoitti:

Oikeastaan yksinäisklusiilien (k, p, t muualla kuin yhtymissä kk, pp, tt) astevaihtelu on jäämässä suomen kieleen vanhaksi jäänteeksi, toki vielä laajassa käytössä olevaksi. _Uudet_ sanat jäävät yleensä sen ulkopuolelle. Tämä koskee käytännössä kaikkia lainasanoja mutta myös kielen vanhoista aineksista muodostettuja uusia sanoja, paitsi ehkä järjestelmällisiä johdoksia.

Niinpä taivutamme tupo : tupon emmekä tupo : tuvon. Samoin Haka : Hakan (vaikka yleisnimenä vielä haka : haan).

Selvissä, aiempiin johdostyyppeihin perustuvissa johdoksissa astevaihtelu vielä yleensä säilyy, esimerkiksi suodin : suotimen. Mutta yleinen taivutus viive : viiveen jo osoittaa toisenlaista suuntaa (vaikka johtuukin osittain myös siitä, ettei johtosuhdetta tunneta tai ajatella).

Astevaihtelu on ehkä muutenkin hitaasti katoamassa suomesta. Taivutetaanhan nykyisin jo kielitoimiston luvallakin alpi : alpin eikä alpi : alven (joka on vielä Nykysuomen sanakirjan mukaan ainoa mahdollinen taivutus).

Suomalaisiin erisnimiin astevaihteluttomuus on tunkenut osittain sepitettyjen (mm. suomalaistamisessa otettujen) nimien takia, osittain siksi, että Rydin, Raateen, Longan ym. isokenkäisten toiveisiin on suostuttu tai vaatimuksiin on alistuttu (eli taivutetaan ikään kuin nimet olisivat Rytti ja Lonkka, ja Raade olisi vieras nimi). Sellaista ovat sitten pienempikenkäiset ruvenneet matkimaan.

Mutta astevaihtelu kuitenkin on niin vahvassa suomen kielessä, että yksinäisklusiilien astevaihtelu tuskin ehtii hävitä suomesta edes suurimmaksi osaksi. Sitä ennen nimittäin suoritamme ihmiskunnan historiassa varsin tavallisen toimenpiteen: vaihdamme kielemme. (Englantihan on jo hyvää vauhtia sivuuttamassa suomen ylemmän opetuksen, tieteen, tekniikan ja kansainvälistyvien suuryritysten kielenä. Lisäksi se tunkeutuu suomen kieleen niin vahvasti, että syntyvää sekakieltä ei kohta enää kukaan viitsi puolustaa. Näin pääsemme astevaihtelun pohtimisestakin.)

Lue lisää

>esimerkiksi suodin : suotimen

MINUN suomessani ei ole substantiivia 'suodin' lainkaan. Suodatukseen käytettävä laite on MINULLE 'suodatin'.

Verbi on 'suodattaa', ei 'suotaa'.

Jos joku haluaa käyttää suodin-sanaa, niin omapa on häpeänsä.

Änkyrä kirjoitti:

>esimerkiksi suodin : suotimen

MINUN suomessani ei ole substantiivia 'suodin' lainkaan. Suodatukseen käytettävä laite on MINULLE 'suodatin'.

Verbi on 'suodattaa', ei 'suotaa'.

Jos joku haluaa käyttää suodin-sanaa, niin omapa on häpeänsä.

Lue lisää

Suomen kielessä kuitenkin esiintyy myös sana "suodin". Käyttöesiintymiä löydät vaikkapa Googlella. Sanakirjoista löydät sen ehkä sellaisena, että siihen liittyy huomautus "par. suodatin", mutta tämä juuri osoittaa, että sana esiintyy kielessä - vieläpä niin yleisenä, että on pidetty tarpeellisena erikseen kehottaa käyttämään sen tilalla toista sanaa.

Suomen kielessä on kyllä verbi "suotaa". Tavallisempi on "suodattaa", mutta se on itse asiassa vain johdos sanasta "suotaa" (ja tarkoittaa samaa kuin kantasanansa, joten se on loogisesti ottaen tarpeeton johdos, vaikka onkin päässyt yleiseen käyttöön).

Änkyrä kirjoitti:

>esimerkiksi suodin : suotimen

MINUN suomessani ei ole substantiivia 'suodin' lainkaan. Suodatukseen käytettävä laite on MINULLE 'suodatin'.

Verbi on 'suodattaa', ei 'suotaa'.

Jos joku haluaa käyttää suodin-sanaa, niin omapa on häpeänsä.

Lue lisää

>MINUN suomessani ei ole substantiivia 'suodin' lainkaan.
>Suodatukseen käytettävä laite on MINULLE 'suodatin'.

Kaikin mokomin!

Mutta suodin ei olekaan sama asia kuin suodatin.

Tekniikan kieleen suodin kyllä kuuluu (sinun ei onneksesi tarvitse tekniikan kieltä käyttää). Esimerkiksi radiotekniikassa on mm. ylipäästö-/alipäästö-/kaistanpäästösuodin, jakosuodin ja kaistanestosuodin, ja näissä yhteyksissä ei suodin-sanaa voida korvata suodatin-sanalla, koska kysymyksessä on eri asia kuin suodattaminen.

Suodatin jääköön sitten käyttöön niihin asiayhteyksiin joihin se yleiskielessä kuuluukin: kahvinsuodatin, ilmansuodatin, paluusuodatin...

--

äsh! kirjoitti:

Miten ison pitää sen kengän olla?

Eikö koko-sanan taivutus monikossa (koot, kokoja, ko’oista jne.) ole aika korvia säräyttelevä? Jos tuon monikon elatiivin kirjoittaa, ymmärtävätkö edes tavalliset lukijat sanan merkityksen?

Lue lisää

Miten sitten muodostaisit monikon elatiivin laki-sanasta? (Huom. suomessa on kaksi laki-sanaa, joilla on monikossa erilainen taivutus!)

??

--

Topias kirjoitti:

>MINUN suomessani ei ole substantiivia 'suodin' lainkaan.
>Suodatukseen käytettävä laite on MINULLE 'suodatin'.

Kaikin mokomin!

Mutta suodin ei olekaan sama asia kuin suodatin.

Tekniikan kieleen suodin kyllä kuuluu (sinun ei onneksesi tarvitse tekniikan kieltä käyttää). Esimerkiksi radiotekniikassa on mm. ylipäästö-/alipäästö-/kaistanpäästösuodin, jakosuodin ja kaistanestosuodin, ja näissä yhteyksissä ei suodin-sanaa voida korvata suodatin-sanalla, koska kysymyksessä on eri asia kuin suodattaminen.

Suodatin jääköön sitten käyttöön niihin asiayhteyksiin joihin se yleiskielessä kuuluukin: kahvinsuodatin, ilmansuodatin, paluusuodatin...

--

Lue lisää

MINUN radiotekniikassani EI OLE ylipäästösuotimia, alipäästösuotimia, kaistanpäästösuotimia, kaistanestosuotimia eikä jakosuotimia.

MINUN radiotekniikassani ON ylipäästösuodattimia, alipäästösuodattimia, kaistanpäästösuodattimia, kaistanestosuodattimia ja jakosuodattimia.

Minut poltettakoon vääräoppisena vaikka roviolla, mutta suodinta en suostu näissäkään yhteyksissä käyttämään!

Voi olla, että suodattimeni on vähän tiukka tässä kysymyksessä, mutta näin vain on.

Erski-Petteri kirjoitti:

"Pupu" on idioottimainen sana, mutta suostun silti vastaamaan kysymykseesi. Kyseessä on onomatopoeettinen eli ääntä matkiva sana. Tällaiset sanat jäävät usein astevaihtelun ulkopuolelle.

Lue lisää

... "pupu" ei biologisesti voi johtua jäniksen ääntelytavasta. Jänis on normaalisti äänetön. Vain suuressa hädässä se päästää erittäin karmean rääkäisyn, joka on mahdollisimman kaukana "puputtelusta". Kettukin usein säikähtää sitä, ja saalis pääsee karkuun.

Eri asia, jos joku on kuvitellut helmipöllön ääntelyä jäniksen ääneksi. Koska sana on vanha, ja "metsäsuomalaiset" varmasti tunsivat luonnonäänet, en usko että sana on onomatopoettinen. Pikemmin uskon sen juontuvan jäniksen syömistavasta - "puputtamisesta".

Nahanluoja kirjoitti:

"Vihonviimeisen kukkavihkon arkulle laski..."

Pitäisikin siis sanoa: "vihkonviimeisen kukkavihkon arkulle laski..."

Vihoviimeinen onkin sitten vihonviimeisen väärä muoto, aivan jonniinjoutava (ei jonninjoutava).

Joskus näillä palstoilla kyseltiin, missä Uhana-niminen paikka mahtaa olla. Uhanalaisista eläimistä oli puhe. Nytpähän osaan sitten parantaa tapani ja alankin puhua uhkanalaisista eläimistä.

Lue lisää

Eiköhän se ole vihoviimeinen, ei vihonviimeinen eikä vihkonviimeinenkään. Viho on sanan viimeinen vahvistuspartikkeli, joka ei kuulu yhteen vihko-sanan kanssa.

Uhkanalainen on paremmin sanottu ja kirjoitettu kuin uhanalainen, mutta ei uhanalainenkaan väärin ole.

Erski-Petteri kirjoitti:

Eiköhän se ole vihoviimeinen, ei vihonviimeinen eikä vihkonviimeinenkään. Viho on sanan viimeinen vahvistuspartikkeli, joka ei kuulu yhteen vihko-sanan kanssa.

Uhkanalainen on paremmin sanottu ja kirjoitettu kuin uhanalainen, mutta ei uhanalainenkaan väärin ole.

Lue lisää

Alun perin sana on vihonviimeinen ja tulee todellakin vihko-sanasta. Vihon/vihkon viimeinen lehti. Käytössä sana on hyvin monella jauhautunut muotoon vihoviimeinen. Samalla tavalla on käynyt sanalle jonniinjoutava => jonninjoutava. Jonniin joutava = tunkiolle joutava (jonni = tunkio).

Käytä vain kaikin mokomin sanoja vihoviimeinen ja uhkanalainen, mutta älä vaadi sitä muilta!

Takametsien Mies kirjoitti:

Miten sitten muodostaisit monikon elatiivin laki-sanasta? (Huom. suomessa on kaksi laki-sanaa, joilla on monikossa erilainen taivutus!)

??

--

1. laki
1. valtiossa voimassa oleva (Suomessa eduskunnan ja presidentin säätämä) jtak asiaa koskeva
oikeussäännöskokonaisuus, säädös; koko valtion lainsäädäntö, oikeusjärjestys. Suomen laki. Lain sanamuoto.
Lain kirjain, henki. Rikos-, verolaki. Laki osakeyhtiöistä. Laatia, säätää laki. Hyväksyä ehdotus laiksi. Laki tulee voimaan. Vahvistaa lailla. Laissa kielletty menettely. Soveltaa lakia. Noudattaa, kiertää, rikkoa lakia. Lakiin
perustuva toimenpide. Yhdenvertaisuus lain edessä.
Laajemmin
a. sananlaskuissa tms. Hätä ei lue lakia ks. hätä 3. SL. Laki on niin kuin se luetaan [= lakia voi tulkita miten vain] SP. Lukea lakia jklle nuhdella, torua jkta, antaa jklle perusteellinen ojennus. Kyllä hänellekin vielä laki
[= oikeuden tuomio, kuri] löydetään.
Kuv. Hänen sanansa on täällä laki. Lain pitkä käsi, koura vars. oikeuslaitoksen toiminnan pitkäjänteisyyttä ja vääjäämättömyyttä kuvaavissa ilmauksissa.
b. vars. ark. oikeustiede, juridiikka. Lukea, opiskella lakia.
2. usk. Jumalan tahto; se osa Raamattua, jossa tämä on esitettynä, vars. Mooseksen kirjat; ihmisen velvollisuuksia tähdentävä kristinuskon puoli. Jumalan, Mooseksen laki. Lain taulut. Saarnata lakia. Laki ja evankeliumi.
3. yleisesti hyväksytty (velvoittava) tapa, periaate, ohjenuora. Kirjoittamaton laki. Viidakon laki. Rikkoa vieraanvaraisuuden lakeja.
4. säännönmukainen ilmiö, periaate, lainalaisuus. Arkhimedeen laki. Kysynnän ja tarjonnan laki. Luonnonlaki.

Taivutus
yks. nom. laki
yks. gen. lain
yks. part. lakia
yks. ill. lakiin
mon. nom. lait
mon. gen. lakien
mon. part. lakeja
mon. ill. lakeihin

Eikö monikon elatiivi ole "laeista"?

2. laki
1. huippu, ylin kohta. Tunturin, harjun laki. Kiivetä vaaran laelle.
2. jtak tilaa ylhäältäpäin rajoittava pinta (t. sen ylin kohta). Holvin, kupolin laki. Sininen taivaanlaki. Kitalaki.
Päälaki.

yks. nom. laki
yks. gen. laen
yks. part. lakea
yks. ill. lakeen
mon. nom. laet
mon. gen. lakien
mon. part. lakia
mon. ill. lakiin

Mikä on sitten tämän elatiivi?

Topias kirjoitti:

>MINUN suomessani ei ole substantiivia 'suodin' lainkaan.
>Suodatukseen käytettävä laite on MINULLE 'suodatin'.

Kaikin mokomin!

Mutta suodin ei olekaan sama asia kuin suodatin.

Tekniikan kieleen suodin kyllä kuuluu (sinun ei onneksesi tarvitse tekniikan kieltä käyttää). Esimerkiksi radiotekniikassa on mm. ylipäästö-/alipäästö-/kaistanpäästösuodin, jakosuodin ja kaistanestosuodin, ja näissä yhteyksissä ei suodin-sanaa voida korvata suodatin-sanalla, koska kysymyksessä on eri asia kuin suodattaminen.

Suodatin jääköön sitten käyttöön niihin asiayhteyksiin joihin se yleiskielessä kuuluukin: kahvinsuodatin, ilmansuodatin, paluusuodatin...

--

Lue lisää

Väität, ettei suodin ole sama kuin suodatin. Et kuitenkaan kerro, mitä eroa niissä olisi. Syynä on, että eroa ei ole.

Suodin eli suodatin on laite tai muu väline (esim. tietokoneohjelma), joka päästää lävitseen vain osan siihen tulevasta aineesta, energiasta tai informaatiosta. Näitä on sitten monenlaisia sen mukaan, mitä halutaan suodattaa. Esimerkiksi ylipäästösuodatin suodattaa taajuuksia.