haluaisin kysäistä, sillä minua henkilökohtaisesti mietityttää aihe.
Ymmärrän että se on merkittävä osa parisuhdetta ja sen tarve on aina yksilöllinen.
Törmäsin tilanteeseen jossa itse koin riittämättömyyttä aiheen piiristä. Se tunne ei ollut kiva, että huomasi olevansa riittämätön.
Jouduin hieman katsomaan peiliin omien ennakkoasenteiden takia. Olen siis koko elämäni ajatellut etteivät miehet kaipaa niinkään hellyyttä kuin naiset. Itse en ole kovinkaan hellyydenkipeä, vaikka se kovin mukavalta tuntuukin.
Eli itse aiheeseen.. miten paljon kaipaat hellyyttä suhteessa ja miksi? Mitä toisen helliminen ja hellittävänä oleminen antaa sinulle? Onko se rakkauden osoitusta vai pelkää aivokemiallista höyryä?
Ja siihen ytimeen.. tarvitsevatko miehet yhtälailla hellimistä? Onko se tärkeää?
Hellyydestä ja hellimisestä..
168
2211
Vastaukset
- Anonyymi
Riippuu pitkälti mitä sillä hellimisellä tarkoitetaan. Silittelyjä ja hipsutteluja en tarvitse oikeastaan lainkaan. Mä kutian herkästi ja vihaan kaikkea tollasta hipelöintiä. Sen sijaan suutelemisesta ja halaamisesta pidän ja ihan vaan yleisesti lähellä olemisesta. Siihen lähellä olemiseen ei tarvitse liittyä yhtään mitään muuta kuin ihan vaan olemista.
Hyvä pointti. Kai mä aikalailla tarkoitin sitä silittely, hipsuttelu ja sylissä pitämistä yms.
Suuteleminen ja pussailu kai mulla menee jo yli hellittelemisen.
Onko sinulla tarvetta myös helliä toista?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Hyvä pointti. Kai mä aikalailla tarkoitin sitä silittely, hipsuttelu ja sylissä pitämistä yms.
Suuteleminen ja pussailu kai mulla menee jo yli hellittelemisen.
Onko sinulla tarvetta myös helliä toista?En mä ole mitään hipsuttelija silittelijä tyyppiä itsekään. Koiriakin rapsuttelen vain silloin, kun ne tulevat itse pyytämään sitä. Monihan rapsuttelee ja silittelee lemmikkejä ihan huomaamattaankin. Yleensä mun koirat vaan tykkää makoilla kyljessä kiinni tai olla tuolin alla jaloissa. Muksu taas tykkää, jos hänen päätään silitetään iltaisin nukkumaan mennessä ja sen kyllä teen, vaikkakaan se ei ole mulle luontaista toimintaa. Enemmin halaan ja pidän sylissä.
Mies ei ole myöskään tollasta silittäjä- ja hipsuttajatyyppiä (onneksi). Noin yleisellä tasolla mulla tosin on kokemus, että miehet nimenomaan kaipaisivat tuota silittelyä ja hipsuttelua itseään kohtaan. En tietenkään tiedä miten yleisesti naiset tuota kaipaavat, mutta nykyinen mieheni on ainoa mies, josta mulla on ainoa henkilökohtainen kokemus miehenä, jota ei tarvitse (pakotettuna) silitellä ja hipsutella. Anonyymi kirjoitti:
En mä ole mitään hipsuttelija silittelijä tyyppiä itsekään. Koiriakin rapsuttelen vain silloin, kun ne tulevat itse pyytämään sitä. Monihan rapsuttelee ja silittelee lemmikkejä ihan huomaamattaankin. Yleensä mun koirat vaan tykkää makoilla kyljessä kiinni tai olla tuolin alla jaloissa. Muksu taas tykkää, jos hänen päätään silitetään iltaisin nukkumaan mennessä ja sen kyllä teen, vaikkakaan se ei ole mulle luontaista toimintaa. Enemmin halaan ja pidän sylissä.
Mies ei ole myöskään tollasta silittäjä- ja hipsuttajatyyppiä (onneksi). Noin yleisellä tasolla mulla tosin on kokemus, että miehet nimenomaan kaipaisivat tuota silittelyä ja hipsuttelua itseään kohtaan. En tietenkään tiedä miten yleisesti naiset tuota kaipaavat, mutta nykyinen mieheni on ainoa mies, josta mulla on ainoa henkilökohtainen kokemus miehenä, jota ei tarvitse (pakotettuna) silitellä ja hipsutella.Niin.. kiva kun kerroit näkemyksesi. Itse koen silittelyn ja hipsuttelun hieman vieraaksi itselleni, mutta ymmärtääkseni se vahvistaa suhdetta ja vaikuttaa välittäjäaineisiin luoden mielihyvän tunteita.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. kiva kun kerroit näkemyksesi. Itse koen silittelyn ja hipsuttelun hieman vieraaksi itselleni, mutta ymmärtääkseni se vahvistaa suhdetta ja vaikuttaa välittäjäaineisiin luoden mielihyvän tunteita.
Se tuottaa mielihyvää, jos siitä pitää. Ihan kuten kaikki jutut. Itselleni silittely ja hipsuttelu tuottaa ahdistusta ja epämukavuutta. Vaan kuten sanoin, niin halaamisesta ja läheisyydestä pidän kyllä. Siihen ei vaan tarvitsisi liittää sitä ikävää lääppimistä.
Anonyymi kirjoitti:
Se tuottaa mielihyvää, jos siitä pitää. Ihan kuten kaikki jutut. Itselleni silittely ja hipsuttelu tuottaa ahdistusta ja epämukavuutta. Vaan kuten sanoin, niin halaamisesta ja läheisyydestä pidän kyllä. Siihen ei vaan tarvitsisi liittää sitä ikävää lääppimistä.
Meillä kaikilla on erilainen tarve siihen läheisyyteen. Toinen tykkää siitä lääppimisestä, eikä voi elää ilman sitä, kun taas toinen ahdistuu. Läheisyydenkaipuu kai meistä useimmalla on. Se vain, että suhteessa kuin suhteessa siihen pitänee löytää tasapaino. Kumpaakin osapuolta tyydyttävä.
- Anonyymi
Hellyyttä blaah blaah. Missä todellisuudessa te tyhjäpäät elätte? Lieneeköhän niin, että tässä ja nyt, enemmän kuin miettiä kuka ja miten milloinkin tarvitsee ja toteuttaa "hellyyttä", on miettiä turvallisuutta ja sen tunteen jakamista? Läheisille, lapsille, myös vieraille, lajitovereille, yli rajojen?
Niih... tärkeäähän tuokin on, mutta ei minulla päällimmäisenä. Eiköhän kaikki saa olla mitä haluavat. Lienee se yksilönvapaus .. vai onko sekin blaah..
Mä olen nimimerkkini mukaan halimonsteri eli todella tykkään halaamisesta ja kaipaan halaamista. Se on mulle ihan todella tärkeä välittämisen osoitus, minulle kuin minultakin.
Olen nyt pian 4 vrk ollut ilman yhtään konkreettista halausta kumppanilta ja kyllä se korventaa. Mutten meinaa mennä halaamaan, katson koska hän tekee aloitteen vai tekeekö koskaan. Halaan kyllä lapsien kanssa monet kerrat päivittäin.
Mutta läheisyys (henkinen) ylipäänsä näkyy muutenkin kuin koskettamisena, jos läheisyyttä on. Ja läheisyys ja läsnäolo on mulle tärkeetä iso osa rakkautta.Sinusta jo sen tiesin. Sinä olet hellyyden lähettiläs. Jos kuka. Riudut jos et saa läheisyyttä. Joten voisin jopa sanoa että kumppanisi syylistyy väkivaltaan sinua kohtaan, jos ei päästä sinua lähelleen.
Ja miten usein kaipaan haleja, niin kerran pari päivässä riittää. Ei nyt ihan liimattuna sentään voi elää. :)
Mutta päivittäin kaipaan halin, jos on vaan joku joka voi halin antaa. Se on mulle energiaa ja potkua, polttoainetta.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinusta jo sen tiesin. Sinä olet hellyyden lähettiläs. Jos kuka. Riudut jos et saa läheisyyttä. Joten voisin jopa sanoa että kumppanisi syylistyy väkivaltaan sinua kohtaan, jos ei päästä sinua lähelleen.
Noo jos ei hän päästä lähelleen, niin lapset sen sijaan on minimonstereita. Äitiinsä tullu, tykkää osoittaa halaamalla rakkautta ja välittämistään. :)
Mä nyt halaan vieraatkin, niin tokihan omatkin. Minusta halailussa ei tartte säästellä. Joku kaipaa halia, niin halin. :)HALiMONSTERi kirjoitti:
Ja miten usein kaipaan haleja, niin kerran pari päivässä riittää. Ei nyt ihan liimattuna sentään voi elää. :)
Mutta päivittäin kaipaan halin, jos on vaan joku joka voi halin antaa. Se on mulle energiaa ja potkua, polttoainetta.Halilla on hyvä välittää tunteita. Se luo positiivista oloa useimmille. Ei tosin kaikille. Jotkut eivät voi sietää halaamista.. mikä tuntuu meistä halaajista käsittämättömälle..
Sulle sama kysymys.. kuinka suuri tarve sinun on antaa hellyyttä?
Tyhmää kysyä sinulta, sillä luulen jo tietäväni vastauksen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Halilla on hyvä välittää tunteita. Se luo positiivista oloa useimmille. Ei tosin kaikille. Jotkut eivät voi sietää halaamista.. mikä tuntuu meistä halaajista käsittämättömälle..
Sulle sama kysymys.. kuinka suuri tarve sinun on antaa hellyyttä?
Tyhmää kysyä sinulta, sillä luulen jo tietäväni vastauksen.Niin voi. Se viestii enemmän kun sanat. Joo, on niitäkin jotka haleista ei pidä. Ylipäänsä koskettelusta. Silloin on syytä pidättäytyä halivimmoineen.
Kuinka suuri tarve? No mulla on oikeestaan jatkuvasti sydän auki rakkaille ja sieltä tulvii sitä tunnetta monella tapaa eri volyymellä. On suuri tarve pulputa rakkauden tunnetta ympärilleni. Otan toki jokaisen tarpeet huomioon, tilanteet etten väkisin halaa vaan kysynkin usein, että saaks halata.
Mun halivalmius on olemassa mulla 24/7. :)HALiMONSTERi kirjoitti:
Noo jos ei hän päästä lähelleen, niin lapset sen sijaan on minimonstereita. Äitiinsä tullu, tykkää osoittaa halaamalla rakkautta ja välittämistään. :)
Mä nyt halaan vieraatkin, niin tokihan omatkin. Minusta halailussa ei tartte säästellä. Joku kaipaa halia, niin halin. :)Juu, halataan kun tavataan mentaliteetilla. En se minäkään ole halauksesta koskaan kieltäytynyt.
HALiMONSTERi kirjoitti:
Niin voi. Se viestii enemmän kun sanat. Joo, on niitäkin jotka haleista ei pidä. Ylipäänsä koskettelusta. Silloin on syytä pidättäytyä halivimmoineen.
Kuinka suuri tarve? No mulla on oikeestaan jatkuvasti sydän auki rakkaille ja sieltä tulvii sitä tunnetta monella tapaa eri volyymellä. On suuri tarve pulputa rakkauden tunnetta ympärilleni. Otan toki jokaisen tarpeet huomioon, tilanteet etten väkisin halaa vaan kysynkin usein, että saaks halata.
Mun halivalmius on olemassa mulla 24/7. :)Ennen mä olin päiväkodeissa halitäti tai sylitäti. Sain sellaiset nimet lapsilta, kun mun mieluista oli se haliminen ja tuu sylkkyyn, kun surettaa tms. Tykätään suru pois.
HALiMONSTERi kirjoitti:
Ennen mä olin päiväkodeissa halitäti tai sylitäti. Sain sellaiset nimet lapsilta, kun mun mieluista oli se haliminen ja tuu sylkkyyn, kun surettaa tms. Tykätään suru pois.
Voin sieluni silmin nähdä sen. Sä olen NIIN tunneihminen ja tarvitsisit samanmoisen rinnallesi. Harmi vaan kun.. noh, elämä on. Mutta niinhän se minunkin elämä alkoi uudelleen 25 vuoden liiton jälkeen.. hoidin velvollisuuteni. Kuten sä nyt.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu, halataan kun tavataan mentaliteetilla. En se minäkään ole halauksesta koskaan kieltäytynyt.
Juuri näin. :)
- Anonyymi
HALiMONSTERi kirjoitti:
Juuri näin. :)
Kohta pidetään halihetki <3
T. Topi Pikku-pirpana kirjoitti:
Voin sieluni silmin nähdä sen. Sä olen NIIN tunneihminen ja tarvitsisit samanmoisen rinnallesi. Harmi vaan kun.. noh, elämä on. Mutta niinhän se minunkin elämä alkoi uudelleen 25 vuoden liiton jälkeen.. hoidin velvollisuuteni. Kuten sä nyt.
Joo. Olen joo tunneihminen, mutta järkeilen kuitenkin nämä asiat niin, että mielummin pienemmillä rähinöillä ja seurauksilla, kun totaalinen katastrofi missä ihan kaikki yhteydenpito ja kommunikointi loppuu täysin eikä vpi sitten enää vaikuttaa mitenkään nätisti ulkoapäin, kuten voi sisältäpäin.
Aikuisten välit on mitä on, toimii ja ei toimi, mutta onneksi lasten ja aikuisten välit meillä on lämpimät ja rakastavat. Ja se on nyt tärkein fokus. Turvallinen ja rakastettu lapsuus. Eikä irtonainen heittopussi ja stressi ärinä vuoroviikko lento kahden pinna kireen vanhemman stressatessa toisiaan, työn järjestelyt mielettömine välimatkoineen ja aikatauluineen, sijainti ongelmat jotta edes pystyy molemmat osallistumaan lasten elämään. Niin paljon kaikkea mikä vaan rikkoo enemmän kun auttaa tilanteeseen.HALiMONSTERi kirjoitti:
Joo. Olen joo tunneihminen, mutta järkeilen kuitenkin nämä asiat niin, että mielummin pienemmillä rähinöillä ja seurauksilla, kun totaalinen katastrofi missä ihan kaikki yhteydenpito ja kommunikointi loppuu täysin eikä vpi sitten enää vaikuttaa mitenkään nätisti ulkoapäin, kuten voi sisältäpäin.
Aikuisten välit on mitä on, toimii ja ei toimi, mutta onneksi lasten ja aikuisten välit meillä on lämpimät ja rakastavat. Ja se on nyt tärkein fokus. Turvallinen ja rakastettu lapsuus. Eikä irtonainen heittopussi ja stressi ärinä vuoroviikko lento kahden pinna kireen vanhemman stressatessa toisiaan, työn järjestelyt mielettömine välimatkoineen ja aikatauluineen, sijainti ongelmat jotta edes pystyy molemmat osallistumaan lasten elämään. Niin paljon kaikkea mikä vaan rikkoo enemmän kun auttaa tilanteeseen.Mä ymmärrän ehkä paremmin kuin osaisit arvatakaan. Joskus täytyy olla epäitsekäs ja laittaa omat toiveet ja halut hattuhyllylle odottamaan parempia säitä.
Elämä on epäoikeudenmukaista ja omilla valinnoillaan siihen pystyy hieman vaikuttamaan. Se vain että niiden valintojen kanssa pitää pystyä elämään. Ja ettei hinta nousisi liian korkeaksi...Pikku-pirpana kirjoitti:
Mä ymmärrän ehkä paremmin kuin osaisit arvatakaan. Joskus täytyy olla epäitsekäs ja laittaa omat toiveet ja halut hattuhyllylle odottamaan parempia säitä.
Elämä on epäoikeudenmukaista ja omilla valinnoillaan siihen pystyy hieman vaikuttamaan. Se vain että niiden valintojen kanssa pitää pystyä elämään. Ja ettei hinta nousisi liian korkeaksi...Näin se on. Ja kun kyseessä ei onneksi kuitenkaan ole mikään turpaan mättöjäiset, muuta sellaista välitöntä vaaraa tai uhkaa. Sen sortin ongelmista ei ole kyse, vaan kaksi etääntynyttä ja toisistaan poispäin lipuvaa aikuista, jotka vois selvittää ongelmansa ehkä puhuen, jos vaan kumpikin haluis puhua mököttelyn sijaan.
Mutta minä teen valinnat, puoliso omansa niiden mukaan sitten kuljetaan. En minä häntä vihaa tms. En kyllä kovin enää kumppanina arvostakkaan, sen verran törppö on ehtinyt olla. Mutta jos edes kaveruus säilyy lasten vuoksi, niin hyvä. Silläkin pärjää.
:)HALiMONSTERi kirjoitti:
Näin se on. Ja kun kyseessä ei onneksi kuitenkaan ole mikään turpaan mättöjäiset, muuta sellaista välitöntä vaaraa tai uhkaa. Sen sortin ongelmista ei ole kyse, vaan kaksi etääntynyttä ja toisistaan poispäin lipuvaa aikuista, jotka vois selvittää ongelmansa ehkä puhuen, jos vaan kumpikin haluis puhua mököttelyn sijaan.
Mutta minä teen valinnat, puoliso omansa niiden mukaan sitten kuljetaan. En minä häntä vihaa tms. En kyllä kovin enää kumppanina arvostakkaan, sen verran törppö on ehtinyt olla. Mutta jos edes kaveruus säilyy lasten vuoksi, niin hyvä. Silläkin pärjää.
:)Tämä on kamalaa, mutta sanon silti. Se nöyrtyy joka enemmän hyvää haluaa. Toisen on oltava se suurempi ihminen ja annettava myöten. Jos pattitilanteesta on kyse.
Toisen on tajuttava että tilanne ei parane jos kumpikaan ei anna myöten. Ja se joka nk. nöyrtyy, tekee avausiirron askeleeksi parempaan. Voi olla että, se on jo liian myöhäistä tai toinen on vain niin jäärä ettei sekään auta. Ylpeys on seikka, jonka voi heittää pois, siitä ei tule kuin harmia.
Koettu on. Minä annoin exälle anteeksi törppöyden ja pyysin omaa törppöyttäni anteeksi. Kirpaisi, mutta tein sen yhteisen hyvän vuoksi. Alensin itseni ja ylensin hänet. Sillä päästiin puheväleihin, mikä johti ihan hyvään lopputulemaan. Tavallaan... siedettävään lopputulemaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Tämä on kamalaa, mutta sanon silti. Se nöyrtyy joka enemmän hyvää haluaa. Toisen on oltava se suurempi ihminen ja annettava myöten. Jos pattitilanteesta on kyse.
Toisen on tajuttava että tilanne ei parane jos kumpikaan ei anna myöten. Ja se joka nk. nöyrtyy, tekee avausiirron askeleeksi parempaan. Voi olla että, se on jo liian myöhäistä tai toinen on vain niin jäärä ettei sekään auta. Ylpeys on seikka, jonka voi heittää pois, siitä ei tule kuin harmia.
Koettu on. Minä annoin exälle anteeksi törppöyden ja pyysin omaa törppöyttäni anteeksi. Kirpaisi, mutta tein sen yhteisen hyvän vuoksi. Alensin itseni ja ylensin hänet. Sillä päästiin puheväleihin, mikä johti ihan hyvään lopputulemaan. Tavallaan... siedettävään lopputulemaan.Näinhän se menee, kuten hyvin avaat asiaa. Toisen on osattava joustaa ja ynnäillä mikä liike on järkevää.
Itsekin livun poispäin, mutta välillä ikään kuin käännyn takaisinpäin tarkistaakseni onko mikään muuttunut ja voiko löytyä väylää päästä takas lähemmäs. Mutta nyt en enää odota muuta kuin kaveruutta jolla pärjätään.
En enää edes sääli itseäni tai yksinäisyyttäni, vaikka ärsyynnyn välillä ja se näkyy ulosannissani, olen herkempi kaikelle ärsytykselle silloin.
Mutta joo, jääräpäät on vihonviimeisiä ihmisiä tehdä mitään jouhevasti. Kaikki on yhtä saakelin tahkoomista ja vänkyttämistä.
Raskaita ihmisiä, ikävä sanoa. Minäänsä uppoutuneita ja itsestään lumoutuneita, muut vaan hölisee hölmöjä.. Tyyliin.
Joo, ymmärrän nyt mikset halua enää parisuhdetta. Minusta on alkanut tuntua sille, etten ikinä itsekkään enää halua ketään näin lähelle vaikuttamaan asioihini. Pidän täysin oikeudet itselläni, kun kytkimen joskus lopulta nostan.HALiMONSTERi kirjoitti:
Näinhän se menee, kuten hyvin avaat asiaa. Toisen on osattava joustaa ja ynnäillä mikä liike on järkevää.
Itsekin livun poispäin, mutta välillä ikään kuin käännyn takaisinpäin tarkistaakseni onko mikään muuttunut ja voiko löytyä väylää päästä takas lähemmäs. Mutta nyt en enää odota muuta kuin kaveruutta jolla pärjätään.
En enää edes sääli itseäni tai yksinäisyyttäni, vaikka ärsyynnyn välillä ja se näkyy ulosannissani, olen herkempi kaikelle ärsytykselle silloin.
Mutta joo, jääräpäät on vihonviimeisiä ihmisiä tehdä mitään jouhevasti. Kaikki on yhtä saakelin tahkoomista ja vänkyttämistä.
Raskaita ihmisiä, ikävä sanoa. Minäänsä uppoutuneita ja itsestään lumoutuneita, muut vaan hölisee hölmöjä.. Tyyliin.
Joo, ymmärrän nyt mikset halua enää parisuhdetta. Minusta on alkanut tuntua sille, etten ikinä itsekkään enää halua ketään näin lähelle vaikuttamaan asioihini. Pidän täysin oikeudet itselläni, kun kytkimen joskus lopulta nostan.No toinen syy, miksi en halua parisuhdetta on sairauteni. En ala kenellekään riipaksi kun se iskee.
Mutta nyt olen onnellinen. Ehkäpä jopa ansaitusti. Kyllä tätä kannatti odottaa.
- Anonyymi
Olen sielultani elämäntapasinkku. Liiallinen nyplääminen, lääppiminen, silittely yms. ottaa hermon päälle. Näpit irti!
Tarvitsen omaa aikaa, eikä sitä paljoa ole muutenkaan.
Sellainen yhdessä hengailu on ihan ok, jollei koko aikaa tarvitse olla toista ja toisen tarpeita huomioimassa. Molemmat voi vaikka lukea siinä toista häiritsemättä, se jo toimii omasta ajasta.
Ongelmiahan siinä syntyy, jos toinen on ihan tissillä roikkuja ja huomion ja hellyyden tarve suuri. Multa loppuu patterit.
xLinerNiih.. ymmärrän. Sinä olet nainen joka selviää ilman läheisyyttä. Siis liiallista sellaista.
Et siis kaipaa hellittelyä, mutta haluatko hellitellä kumppaniasi? Onko sinulla tarvetta siihen?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niih.. ymmärrän. Sinä olet nainen joka selviää ilman läheisyyttä. Siis liiallista sellaista.
Et siis kaipaa hellittelyä, mutta haluatko hellitellä kumppaniasi? Onko sinulla tarvetta siihen?Mulla ei oikeastaan ole sellaista vahvaa tarvetta, mutta koitan kuitenkin huomioida toisen tarvetta.
Mun huomioimisen tarpeeni on käytännönläheisempää. Että arki sujuu, eikä toinen joudu ongelmiin.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Mulla ei oikeastaan ole sellaista vahvaa tarvetta, mutta koitan kuitenkin huomioida toisen tarvetta.
Mun huomioimisen tarpeeni on käytännönläheisempää. Että arki sujuu, eikä toinen joudu ongelmiin.
xLinerUskoisin, että tuo käytännönläheinen lähestymistapa ei ole yhtään huono. Se lieneen juuri itsellänikin se tapa osoittaa sitä välittämistä. Luontaisempi tapa. Mutta nyt törmäsin tilanteeseen, jossa joudun opettelemaan itseni ilmaisua hipsutellen :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla ei oikeastaan ole sellaista vahvaa tarvetta, mutta koitan kuitenkin huomioida toisen tarvetta.
Mun huomioimisen tarpeeni on käytännönläheisempää. Että arki sujuu, eikä toinen joudu ongelmiin.
xLinerMitä oletko joutunut nielemään tappiosi ja tunnustamaan olleesi väärässä kuten aina?
Pidit pirpanaa miestrollina aluksi vai pidätkö vieläkin?
Ei tullut yllätyksenä kun sulle riittää sisko-velisuhde pariliitossasi ilman hellyyttä.
- Anonyymi
Minulle tärkeintä parisuhteessa on molemminpuolinen sielun helliminen, arkiset hyvät teot ja tasapainoinen läsnäolo. Fyysistä kosketusta en kaipaa.
- Anonyymi
Mulla on suuuuri hellyysvaje
Ois ihanaa päästä maistamaan sen lähdettä
- Anonyymi
"Ja siihen ytimeen.. tarvitsevatko miehet yhtälailla hellimistä? Onko se tärkeää?"
Kyllä, ainakin allekirjoittanut. Kosketus on tärkeää, mutta sellainen siirappimainen hively ei innosta. Eikä myöskään jatkuva iholla oleminen.
-PalstahessuJaa, eli kosketusta mutta ei hivelyä. Läheisyyttä mutta ei roikkumista.
Saatiin ensimmäinen mies ketjuun.. minä nyt kysyn.. tarkoitatko seksuaalista koskettelua vai hellimistä ilman seksuaalisia taka-ajatuksia tunteiden osoituksena?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa, eli kosketusta mutta ei hivelyä. Läheisyyttä mutta ei roikkumista.
Saatiin ensimmäinen mies ketjuun.. minä nyt kysyn.. tarkoitatko seksuaalista koskettelua vai hellimistä ilman seksuaalisia taka-ajatuksia tunteiden osoituksena?Hellimistä ilman taka-ajatuksia. Taka-ajatuksille on oma aikansa ja sen ajan aistii päämäärähakuisesta kosketuksesta ;) Kelpaako tämä vastaus? :)
-Palstahessu Anonyymi kirjoitti:
Hellimistä ilman taka-ajatuksia. Taka-ajatuksille on oma aikansa ja sen ajan aistii päämäärähakuisesta kosketuksesta ;) Kelpaako tämä vastaus? :)
-PalstahessuOikein hyvin. Siis tulkitsen että nautit myös läheisyydestä hellimismielessä kuitenkaan sen olematta siirappimaista tai roikkumista.
Sillain sopivassa suhteessa. : )
Tykkään lepuuttaa päätäni naisen sylissä siliteltävänä, toki myös samoin silittelisin naista
- Anonyymi
Tuohivirsut jalassa?
Mäkin nautin hiusten silittelystä, niin omien kuin toistenkin.
Toimiskohan sama mikä tyttärillä vauvana, pehmon korvalehdellä nenänpään sively. Meni pari minuuttia, kun uni tuli silmään. Pyydäs Pirpanaa ottamaan pehmon korva ja sivelemään nenänpäätäs. :D
Kohta kuuluu krooh pyyh... Pöt pöt pöt. :"PPikku-pirpana kirjoitti:
Saanko sujahtaa helmasi alle? ; )
Onnistunee, jos minulla on aamutakki päällä :D
Nyt hiihtelemään, heippaHALiMONSTERi kirjoitti:
Mäkin nautin hiusten silittelystä, niin omien kuin toistenkin.
Toimiskohan sama mikä tyttärillä vauvana, pehmon korvalehdellä nenänpään sively. Meni pari minuuttia, kun uni tuli silmään. Pyydäs Pirpanaa ottamaan pehmon korva ja sivelemään nenänpäätäs. :D
Kohta kuuluu krooh pyyh... Pöt pöt pöt. :"PKunpa uni tulisikin noin helposti
pujotteIija kirjoitti:
Kunpa uni tulisikin noin helposti
Niinpä. Mulla tulee uni kun vain laitan pään tyynyyn.
- Anonyymi
Miten 130-senttistä naista halitaan?
Hellyys on arkisissa puheissa ja teoissa, se on tunne jonka haluaa jakaa toiselle. Hellyys on aistien avaamista ja sulautumista toisen kehoon ja mieleen.
Fyysisesti hellyys on esimerkiksi käsien hidasta kuljettamista toisen keholla. Maailmalla on jopa tutkimuksia siitä, millä nopeudella kättä pitäisi liikuttaa, jotta se tuntuisi toisesta hyvältä.
Kouriminen on himoa ja rapsutus ajanvietettä.Joskus vaimo ei jaksa ottaa hellyyttä vastaan, jolloin osoitan tunteeni viemällä roskat ulos.
Viisaita sanoja.
Minulla kun ei ole arjessa ketään jolle osoittaa hellyyttä. Joten kun jos kyseessä olisi normaali parisuhde, se menisi juuri noin kuin kuvailet.
Pieniä sanoja ja tekoja. Hipaisu silloin tällöin.. suukko tai halaus.
Noin lähtökohtaisesti minulle tuli huomattavana yllärinä, että tapailusuhteessani kaivattiin lisää hellyyttä. Mutta eipä tuossa mitään.. sitä saa mitä tilaa.Pikku-pirpana kirjoitti:
Viisaita sanoja.
Minulla kun ei ole arjessa ketään jolle osoittaa hellyyttä. Joten kun jos kyseessä olisi normaali parisuhde, se menisi juuri noin kuin kuvailet.
Pieniä sanoja ja tekoja. Hipaisu silloin tällöin.. suukko tai halaus.
Noin lähtökohtaisesti minulle tuli huomattavana yllärinä, että tapailusuhteessani kaivattiin lisää hellyyttä. Mutta eipä tuossa mitään.. sitä saa mitä tilaa.Alkujaan parisuhteeni oli seksuaalinen. Tuolloin en kaivannut naisen kosketusta, päinvastoin, kosketus tuntui liian intiimiltä.
Itse halusin käsillä tunnustella naisen olemusta, sentti sentiltä, hiljaa kuunnellen.
Tuollainen tutkimusmatka saattoi hyvinkin kestää 1-2 tuntia, jonka aikana nainen rentoutui tai jopa nukahti.
Nykyään on tärkeintä, että saa rakastaa ja tulee rakastetuksi. Välillä aina mietin toimisiko hellyys ilman rakkautta.Carl-Gustaf kirjoitti:
Alkujaan parisuhteeni oli seksuaalinen. Tuolloin en kaivannut naisen kosketusta, päinvastoin, kosketus tuntui liian intiimiltä.
Itse halusin käsillä tunnustella naisen olemusta, sentti sentiltä, hiljaa kuunnellen.
Tuollainen tutkimusmatka saattoi hyvinkin kestää 1-2 tuntia, jonka aikana nainen rentoutui tai jopa nukahti.
Nykyään on tärkeintä, että saa rakastaa ja tulee rakastetuksi. Välillä aina mietin toimisiko hellyys ilman rakkautta.Tuo rakkaus asia.. ja hellyys.
Hyvinkin mietityttää minuakin. Pystynkö olemaan hellä ilman rakkautta?
Tämänhetkinen suhteeni on tapailusuhde. Se ei perustu keskinäiseen rakkauteen vaan sai alkunsa puhtaasta kiimasta. Toki tunteita on matkan varrella syntynyt, mutta että rakkautta? En jaksa uskoa.
Silti koen että hellyys on juuri rakkauden osoitus.
Tässäpä on itsetutkiskelun paikka.- Anonyymi
Carl-Gustaf kirjoitti:
Alkujaan parisuhteeni oli seksuaalinen. Tuolloin en kaivannut naisen kosketusta, päinvastoin, kosketus tuntui liian intiimiltä.
Itse halusin käsillä tunnustella naisen olemusta, sentti sentiltä, hiljaa kuunnellen.
Tuollainen tutkimusmatka saattoi hyvinkin kestää 1-2 tuntia, jonka aikana nainen rentoutui tai jopa nukahti.
Nykyään on tärkeintä, että saa rakastaa ja tulee rakastetuksi. Välillä aina mietin toimisiko hellyys ilman rakkautta.Kyllä rakkaus on se mikä liimaa yhteen ja sen osoittamismuodot.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Tuo rakkaus asia.. ja hellyys.
Hyvinkin mietityttää minuakin. Pystynkö olemaan hellä ilman rakkautta?
Tämänhetkinen suhteeni on tapailusuhde. Se ei perustu keskinäiseen rakkauteen vaan sai alkunsa puhtaasta kiimasta. Toki tunteita on matkan varrella syntynyt, mutta että rakkautta? En jaksa uskoa.
Silti koen että hellyys on juuri rakkauden osoitus.
Tässäpä on itsetutkiskelun paikka.En voisi olla seksisuhteessa, koska tarvitsen rakkautta ja hellyyttä. Ilman niitä suhde olisi vajaavainen.
Anonyymi kirjoitti:
En voisi olla seksisuhteessa, koska tarvitsen rakkautta ja hellyyttä. Ilman niitä suhde olisi vajaavainen.
No meitä ja erilaisia elämäntilanteita on moneksi. Se mikä sopii toiselle onkin yhdelle kammotus. Ei ole oikeanlaista tapaa. On vain erilaisia tapoja.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No meitä ja erilaisia elämäntilanteita on moneksi. Se mikä sopii toiselle onkin yhdelle kammotus. Ei ole oikeanlaista tapaa. On vain erilaisia tapoja.
Tunnen itseni ja tiedän milloin hetken kiva muuttuu suruntaakaksi. En lähde puolitiehen suhteisiin. Jollekkin ne sopii. Minulle ei.
- Anonyymi
No jos edes joka toinen päivä saisi, niin kiva olisi, ja varsinkin jos aloitteellisuus siihen tulisi välillä toiseltakin, mieluiten kyllä päivittäin.
Se luo jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitää yhteyttä. Sen lisäksi se pitää yllä valmiutta seksuaalisiin tekoihin, ja jos se aina välillä niin pitkälle johtaa, niin mukavaahan se on.
-keinovaginamies-Eli sinäkin kaipaat hellyyttä. Helliminen todellakin kuuluu osana parisuhdetta. Minä kovasti yllätyin kun tapailukumppanini sanoi kaipaavansa enemmän hellyyttä. Eli kaipa joudun ennakkoasennettani muokkaamaan aika rajusti.
Tällä suppealla otannalla miehet kaipaavat sitä yhtä paljon kuin naiset yksilöllisiä eroja kunnioittaen.
Onko se sitä kun se niin mukavalta tuntuu vai ihan rakkauden osoittamisen tapa.. vai molempia?
Seksuaalisen tarpeen pystyy hoitamaan vaikka yksin, mutta läheisyyden tarve .. siihen tarvitaan se toinen. Ostetaanko parisuhteessa läheisyyttä hellyydellä vai onko se hellyys pyyteetön tapa antaa toiselle miellyttävää oloa.. varmaankin sekä ja että.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Eli sinäkin kaipaat hellyyttä. Helliminen todellakin kuuluu osana parisuhdetta. Minä kovasti yllätyin kun tapailukumppanini sanoi kaipaavansa enemmän hellyyttä. Eli kaipa joudun ennakkoasennettani muokkaamaan aika rajusti.
Tällä suppealla otannalla miehet kaipaavat sitä yhtä paljon kuin naiset yksilöllisiä eroja kunnioittaen.
Onko se sitä kun se niin mukavalta tuntuu vai ihan rakkauden osoittamisen tapa.. vai molempia?
Seksuaalisen tarpeen pystyy hoitamaan vaikka yksin, mutta läheisyyden tarve .. siihen tarvitaan se toinen. Ostetaanko parisuhteessa läheisyyttä hellyydellä vai onko se hellyys pyyteetön tapa antaa toiselle miellyttävää oloa.. varmaankin sekä ja että.Ööö,
Jos olisin vain tapailusuhteessa, siis sellaisessa fwb-tyylisessä, niin tuskin kokisin tätä tarvetta ainakaan kovin voimakkaana. Kyllä se liittyy niin vahvasti tunteisiin ja sellaiseen perinteisempään parisuhdesitoutumiseen.
Vaikka kyllä se toisaalta ihan itsekäskin tarve ja käyttäytymismalli on ainakin tällaisessa suhteessa, jossa toinen osapuoli ei ole niin tuon lusikkailun ja pussailun perään. Eli ahdistetelen välillä muoria noilla :) kun se vaan tuntuu hyvältä.
Ettei teillä nyt vaan olisi käymässä niin, että pujis on sinuun jo rakastunut/rakastumassa? En odota julkista vastausta :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Ööö,
Jos olisin vain tapailusuhteessa, siis sellaisessa fwb-tyylisessä, niin tuskin kokisin tätä tarvetta ainakaan kovin voimakkaana. Kyllä se liittyy niin vahvasti tunteisiin ja sellaiseen perinteisempään parisuhdesitoutumiseen.
Vaikka kyllä se toisaalta ihan itsekäskin tarve ja käyttäytymismalli on ainakin tällaisessa suhteessa, jossa toinen osapuoli ei ole niin tuon lusikkailun ja pussailun perään. Eli ahdistetelen välillä muoria noilla :) kun se vaan tuntuu hyvältä.
Ettei teillä nyt vaan olisi käymässä niin, että pujis on sinuun jo rakastunut/rakastumassa? En odota julkista vastausta :)
-keinovaginamies-No ei kai sentään ihan rakastumisesta ole kyse.. onhan niitä tunteita tietysti muodostunut puolin jos toisin ..
Mutta ei se ole mikään ihme, olemme "seukanneet" jo yli vuoden.
En liittäisi sitä hellittelyä pelkästään rakkauteen.. liittäisin sen myös välittämiseen..
Ja minunhan on pakko itse uskoa tuohon lievempään muotoon, jotta pystyisin yhä olemaan ystäviä etuisuuksilla - suhteessa. Heh..
Se vain kun oma käsitykseni miesten hellyydentarpeesta oli ennen tätä aloitusta ja näitä keskusteluja se, ettei miehet niin sen perään olisi..
Mutta hei, miksei olisi? Yksilolliset erot tokiinsa huomioiden. Kyllä kaikki lähestulkoon kaipaavat jonkinmoista läheisyyttä tai hellyyttä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No ei kai sentään ihan rakastumisesta ole kyse.. onhan niitä tunteita tietysti muodostunut puolin jos toisin ..
Mutta ei se ole mikään ihme, olemme "seukanneet" jo yli vuoden.
En liittäisi sitä hellittelyä pelkästään rakkauteen.. liittäisin sen myös välittämiseen..
Ja minunhan on pakko itse uskoa tuohon lievempään muotoon, jotta pystyisin yhä olemaan ystäviä etuisuuksilla - suhteessa. Heh..
Se vain kun oma käsitykseni miesten hellyydentarpeesta oli ennen tätä aloitusta ja näitä keskusteluja se, ettei miehet niin sen perään olisi..
Mutta hei, miksei olisi? Yksilolliset erot tokiinsa huomioiden. Kyllä kaikki lähestulkoon kaipaavat jonkinmoista läheisyyttä tai hellyyttä.Nuo sukupuoleen liitetyt oletukset ovat yksinkertaistettuja malleja, ja usein perseellään.
Toki kun suuria linjoja vedetään ja ratkaisuja tehdään, niin jonkin tason yleistykset ovat välttämättömiä, muuten mistään ei tule valmista.
Oman kokemusmaailman mukaan voisin tehdä vastaavan oletuksen naisista: Eivät he niin seksin perään ole.
Mutta tiedän ettei se ole koko totuus.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Nuo sukupuoleen liitetyt oletukset ovat yksinkertaistettuja malleja, ja usein perseellään.
Toki kun suuria linjoja vedetään ja ratkaisuja tehdään, niin jonkin tason yleistykset ovat välttämättömiä, muuten mistään ei tule valmista.
Oman kokemusmaailman mukaan voisin tehdä vastaavan oletuksen naisista: Eivät he niin seksin perään ole.
Mutta tiedän ettei se ole koko totuus.
-keinovaginamies-Niin.. hyvin sanottu. Tosiasiassa on oikeastaan totta, ettei osa naisista ole seksin perään ollenkaan tai vain vähäisen. Riippunee osatekijöistä. Samahan se on kai miesten hellyydentarpeen kanssa.
Suurten linjausten mukaan jos mennään, niin naiset kaipaavat läheisyyttä kai enemmän, mutta ovat jonninverran ronkeleita siitä minkälaista läheisyyttä on tarjolla. Harva nainen vissiin pitää seksiä läheisyyden antamisen lähteenä. Toisin luulisin, että miehille tutuin läheisyyden muoto olisi juuri se seksi. Ei tosin kaikille tietenkään..
Suurista linjauksista on tietty lukematon määrä poikkeamia.. ja riippunee myöskin katsantokannasta. Muuttujia on lukematon määrä, joten yleistäen rankalla kädellä, ei voi juurikaan muuta kuin keskustella suurpiirteisesti aiheesta kuin aiheesta.
Aloitukseni oli minun näkemys, jonka huomasin liian suppeaksi.
- Anonyymi
Seksi riittää. Miksi sitä toisen kainalossa viettäisi aikaa. Ei naiset halua mitään halailua nykyään. Ne katselee puhelintaa 7 tuntia päivässä niin ei naisia kiinnosta hellyys.
- Anonyymi
Älä nyt ei kaikki tee noin
Jaa, sit pitää semmoiselta naiselta ottaa puhelin pois ja antaa vieroitushoitona vierihoitoa. Noin niinkuin mielipiteenäni.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa, sit pitää semmoiselta naiselta ottaa puhelin pois ja antaa vieroitushoitona vierihoitoa. Noin niinkuin mielipiteenäni.
Ei vaan päättää koko suhde, jos tai kun puhelin on tärkeämpi.
- Sheena - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa, sit pitää semmoiselta naiselta ottaa puhelin pois ja antaa vieroitushoitona vierihoitoa. Noin niinkuin mielipiteenäni.
Otappa puhelin pois naiselta niin lähtee het kävelemään.
- Anonyymi
Serkkuni joskus sanoi miehelleen (yli 15v sitten), että valitse kumman vieressä makaat Xbox vai minä. Mies valitsi vaimonsa ja ovat olleet jo reilu 20v yhdessä ja minun silmääni näyttävät onnellisilta.
Anonyymi kirjoitti:
Serkkuni joskus sanoi miehelleen (yli 15v sitten), että valitse kumman vieressä makaat Xbox vai minä. Mies valitsi vaimonsa ja ovat olleet jo reilu 20v yhdessä ja minun silmääni näyttävät onnellisilta.
Arvomaailma kohdallaan :D
- Anonyymi
Hellyys on lähinnä rakkautta, jota puolestaan voi osoittaa monella tavalla. Nuo tavat ovat myönteiset sanat, fyysinen kosketus, yhteinen aika, lahjat ja palvelukset. Ts. fyysinen kosketus on yksi viidestä tavasta - ja itse perustan fyysisestä kosketuksesta vähinten (se kuuluu seksin yhteyteen).
- Sheena - Anonyymi
Minä tarvitsen paljon hellyyttä parisuhteessa . Huomaan että pidemmän päälle alan voida huonosti jos en saa kosketusta .
Jotenkin tuntuu että jäin sitä vaille lapsena. Kun oli vaikeaa ei meitä pidetty sylissä tai halattu. Tietenkin varmaan ihsn pienenö mutta en minä sutö muista. Vaikka muuten olisin rakastava koti. Mummo oli oikeastaan ainut joka niin teki. Ja isä enemmän
kuin äiti. Joskus muistan että pelkäsin paljon pienenä niin isä piti minua yöt kädestä kiinni. Mutta isä teki kun olin pieni paljon töitä ja asui välillä toisella paikkakunnalla töiden takia ja välillä lähti 4 töihin ja tuli yö myöhään kotiin. Ystävätkin ovat aina olleet jotenkin sellainen että emme halaile tai vastaavaa. Kaipa sitä on nyt pyrkinyt aikuisena itse antamaan niin paljon hellyyttä kuin vain pystyy.Niin, voi olla että tuo hellyyden tarve juontuu lapsuudesta. En tiedä. Kovasti on yksilölliset tarpeet kaikilla. Eikä voi luokitella sukupuolien mukaan ollenkaan.
Ehkäpä jos on lapsena saanut hellyyttä vanhemmiltaan, osaa sitä antaa ja ottaa vastaan. Toisaalta voipi olla niinkin, että jos on lapsena jäänyt ilman, niin korvaa puutetta aikuisena.. mene ja tiedä sitten. Ei varmaankaan ole yhtä ratkaisua asiaan.
Aina ei tarvita rakkautta. Riittää, että välittää toisesta. Tämäkin tuo melkoista mielihyvää huomion kohteelle. Siihen on helppo liittää kevyttä hellyyttä ilman suurempia tunteita.
Eli kyse voisi olla teillä välittämisen kaipuusta. Mies haluaa huomiota.
Vuodepotilaana sairaalassa koin melkoisen välittämisen aallon, kun nuoret hoitajat kävivät solkenaan katsomassa onko kaikki hyvin. Taisin rakastua jokaiseen niistä.Hauska.. multirakastuminen.
Tuossa meidän jutussa .. kyse on todellakin välittämisestä. Puolin jos toisin. Eli voin hyvällä omatunnolla helliä toista jatkossakin, pelkäämättä mitä se itseasiassa merkitsee. Kiitos tästä oivalluksesta.
- Anonyymi
Eikö pujis ole hellä sinulle etkä saa hellyyttä saat vain kovaa ja raakaa snuff pornoa ja karuja kovia ja ilkeita sanoja katso elokuva snuff pornosta 8mm kahdeksanmillimetriä nicolas cage esittää siinä poliisia
No nyt kun mainitsit, hän on kylläkin hyvin hellä ja huomaavainen mies. Kysehän olikin siitä, etten minä ole ollut riittävän hellä hänelle. Toki otan opikseni .. opettelen hellimään häntä enemmän. Hän, jos kuka ansaitsee sen.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No nyt kun mainitsit, hän on kylläkin hyvin hellä ja huomaavainen mies. Kysehän olikin siitä, etten minä ole ollut riittävän hellä hänelle. Toki otan opikseni .. opettelen hellimään häntä enemmän. Hän, jos kuka ansaitsee sen.
Anteeksi vaan mutta miksi et ole nytkin puhumassa hellyydestä pujiksen kanssa joko luonasi tai pujiksen luona eli puhut ja hellit pujista samalla sitä mä vaan ihmettelen
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta miksi et ole nytkin puhumassa hellyydestä pujiksen kanssa joko luonasi tai pujiksen luona eli puhut ja hellit pujista samalla sitä mä vaan ihmettelen
Kyllä on jo puhuttu ja puhutaan jos tarve tulee. Se on asia joka ei kuulu sinulle. Okei?
Juuri siitä syystä tein tämän aloituksen, kun hän hämmästytti minua aiheella. Halusin katsantokantoja ja olen niitä saanutkin.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä on jo puhuttu ja puhutaan jos tarve tulee. Se on asia joka ei kuulu sinulle. Okei?
Juuri siitä syystä tein tämän aloituksen, kun hän hämmästytti minua aiheella. Halusin katsantokantoja ja olen niitä saanutkin.Onkohan noin epäilen ettette ole puhuneet mitään oi voi sentään
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No nyt kun mainitsit, hän on kylläkin hyvin hellä ja huomaavainen mies. Kysehän olikin siitä, etten minä ole ollut riittävän hellä hänelle. Toki otan opikseni .. opettelen hellimään häntä enemmän. Hän, jos kuka ansaitsee sen.
Siinäpä se. Hellyyttä kaipaava antaa hellyyttä eikä sitä saava tajua, että se hellyyden antaja tarvitsee sitä hellyyttä itselleen.
Anonyymi kirjoitti:
Siinäpä se. Hellyyttä kaipaava antaa hellyyttä eikä sitä saava tajua, että se hellyyden antaja tarvitsee sitä hellyyttä itselleen.
Niin.. noinhan se menee. Se joka sitä haluaa, antaa.
Onneksi mies tajusi avata suunsa aiheesta.
Joten pystyn paremmin huomioimaan hänen tarpeensa.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. noinhan se menee. Se joka sitä haluaa, antaa.
Onneksi mies tajusi avata suunsa aiheesta.
Joten pystyn paremmin huomioimaan hänen tarpeensa.Jos on vain tapailusuhde, jotain puuttuu. Jotain olennaista. Silloin ei ole riittävästi tunteita, ei sitä me kaksi- fiilistä. Suhde pohjautuu seksiin, josta puuttuu välittäminen ja siten hellyyskin. Vähän kuin maksettu rakkaus.
Anonyymi kirjoitti:
Jos on vain tapailusuhde, jotain puuttuu. Jotain olennaista. Silloin ei ole riittävästi tunteita, ei sitä me kaksi- fiilistä. Suhde pohjautuu seksiin, josta puuttuu välittäminen ja siten hellyyskin. Vähän kuin maksettu rakkaus.
No tuo on sinun subjektiivinen näkemys aiheesta. Tapailusuhde voi olla hyvinkin lämmin ja hellyyttä, sekä läheisyyttä tarjoava. Noin kokemuspohjaiaella tiedolla voin sanoa niin.
- Anonyymi
Juu, mäkin tykkäsin silitellä kissaa.
Tarvitsen hellyyttä ja kosketusta. Tykkään olla iholla ja vain makoilla lusikassa jutellen tai hiljaa. Läheisyys, kosketus, suutelu, silmiin katsominen ja rakastelu on tärkeä osa parisuhdetta, ja ne myös syventää henkistä läheisyyttä ja tunneyhteyttä. Itselleni ei riitä pelkkä seksi syyksi alkaa parisuhteeseen. Eikä myöskään pelkkä ystävyys riitä parisuhteeksi, pidän sen mielummin puhtaana ystävyytenä. En enää ala oikeaan parisuhteeseen, ellei kumpikin koe molemmin puolista rakkautta, pelkkä ihastus ei riitä. Tapailun tutustumisvaihe ei tietenkään vielä edellytä suuria tunteita, sehän on juuri sitä varten että tunnustellaan molemmin puolin yhteen sopivuutta ja tunteiden heräämistä.
Kahdessa pitkässä suhteessa olen ollut se vähemmän tarvitseva sekä hellyyden että seksin suhteen, ja kolmannessa taas kärsin vuosien vajeesta (ex riitti yksi olkaan taputus kerran kolmeen vuoteen). Kahdessa ekassa suhteessa hellyys ei ollut ongelma, koska pystyin muokautumaan helposti toisen tarpeisiin eikä omia tarpeita suurempi määrä millään tavalla ahdistanut eikä häirinnyt. Kolmannessa sain tosissani kokea miltä tuntuu elää perustarpeiden kirkuen huutavassa vajeessa.
Erilaiset tarpeet ei ole ongelma, jos niiden välillä ole alue, jolla kumpikin voi elää tyytyväisenä. Jos toisen keltainen alue on toisen punainen, ja sama toisinpäin ollaan ongelmissa.Hyvin sanottu. Sinullekin sama kysymys.. kuinka suureksi koet tarpeesi antaa hellyyttä?
Jokainen tunnistaa tarpeen tulla hellityksi ja sen määrän, mikä sitä riittää itselleen. Mutta entä toisinpäin? Kuinka paljon olet valmis itse hellimään toista? Yli oman antamisen tarpeen? Oletko valmis venymään yli oman tarpeesi?Pikku-pirpana kirjoitti:
Hyvin sanottu. Sinullekin sama kysymys.. kuinka suureksi koet tarpeesi antaa hellyyttä?
Jokainen tunnistaa tarpeen tulla hellityksi ja sen määrän, mikä sitä riittää itselleen. Mutta entä toisinpäin? Kuinka paljon olet valmis itse hellimään toista? Yli oman antamisen tarpeen? Oletko valmis venymään yli oman tarpeesi?Hyvinvoivassa parisuhteessa itse hellin paljon, silitän tai halaan tai otan miehen lusikkahaliin. Ainoa mikä minua rajoittaa on, jos toinen työntää pois/torjuu. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toinen kokisi tai ainakaan sanottaisi, että ei saa tarpeeksi hellyyttä minulta (paitsi ensimmäisen synnytyksen jälkeen väliaikaisesti).
Tietysti parisuhde on parin suhde. Sitä yleensä sopeuttaa omaa tarvetta ja kuuntele spontaanisti toisen tarvetta ja ohjaa omaa toimintaansa jo alitajuisesti sen perustella mitä kuulee. Jos toinen vetäytyy, antaa tilaa ja jos toinen tulee enemmän lähelle menee itsekin lähelle. Jos toinen vetäytyy pidempi aikaisesti ei aita kuin nostaa kissa pöydälle. On paljon parempi keskustella ja kertoa, että tarvitsee enemmän, kuin päästää suhde huononemaan. Yleensä kompromissi löytyy suhteellisen helposti, jos pari ei ole tarpeidensa osalta liian erilaisia. Suhteessa on myös paljon helpompi olla ja elää, kun voi luottaa että toinen kertoo suoraan kun joku asia ei ole ok tai tarvitsee pientä modausta omista lähtökohdistaan. Se kun voidaan olla avoimia, auttaa kumpaakin kehittymään paljon paremmiksi rakastajaksi, ystäviksi ja puolisoiksi.Emberizi kirjoitti:
Hyvinvoivassa parisuhteessa itse hellin paljon, silitän tai halaan tai otan miehen lusikkahaliin. Ainoa mikä minua rajoittaa on, jos toinen työntää pois/torjuu. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toinen kokisi tai ainakaan sanottaisi, että ei saa tarpeeksi hellyyttä minulta (paitsi ensimmäisen synnytyksen jälkeen väliaikaisesti).
Tietysti parisuhde on parin suhde. Sitä yleensä sopeuttaa omaa tarvetta ja kuuntele spontaanisti toisen tarvetta ja ohjaa omaa toimintaansa jo alitajuisesti sen perustella mitä kuulee. Jos toinen vetäytyy, antaa tilaa ja jos toinen tulee enemmän lähelle menee itsekin lähelle. Jos toinen vetäytyy pidempi aikaisesti ei aita kuin nostaa kissa pöydälle. On paljon parempi keskustella ja kertoa, että tarvitsee enemmän, kuin päästää suhde huononemaan. Yleensä kompromissi löytyy suhteellisen helposti, jos pari ei ole tarpeidensa osalta liian erilaisia. Suhteessa on myös paljon helpompi olla ja elää, kun voi luottaa että toinen kertoo suoraan kun joku asia ei ole ok tai tarvitsee pientä modausta omista lähtökohdistaan. Se kun voidaan olla avoimia, auttaa kumpaakin kehittymään paljon paremmiksi rakastajaksi, ystäviksi ja puolisoiksi.Sinun pitäisi olla parisuhdeterapeutti.. heh.
Komppaan täysin kirjoittamaasi. Suhde voi hyvin, jos asioista pystytään keskustelemaan avoimesti. Uskalletaan kertoa tarpeista ja haluista rehellisesti toiselle. Koska mitä muutakaan.. nurista selän takana kun homma ei pelitä.. niitäkin meinaan löytyy...Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinun pitäisi olla parisuhdeterapeutti.. heh.
Komppaan täysin kirjoittamaasi. Suhde voi hyvin, jos asioista pystytään keskustelemaan avoimesti. Uskalletaan kertoa tarpeista ja haluista rehellisesti toiselle. Koska mitä muutakaan.. nurista selän takana kun homma ei pelitä.. niitäkin meinaan löytyy...Oliko se niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. 😂 Noh, on noita oikeasti joutunut miettimään. Minusta se, että Pujis uskaltaa kertoa sinulle toiveistaan, kertoo, että asiat on aika hyvin ja se myös ennustaa hyvää jatkossakin. Hyvässä suhteessa tulee kuulluksi ja nähdyksi, vaikka ihan joka tuumaa ei toiveistaan saisi läpi, silti jo se että toinen ymmärtää on iso juttu.
Emberizi kirjoitti:
Oliko se niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. 😂 Noh, on noita oikeasti joutunut miettimään. Minusta se, että Pujis uskaltaa kertoa sinulle toiveistaan, kertoo, että asiat on aika hyvin ja se myös ennustaa hyvää jatkossakin. Hyvässä suhteessa tulee kuulluksi ja nähdyksi, vaikka ihan joka tuumaa ei toiveistaan saisi läpi, silti jo se että toinen ymmärtää on iso juttu.
Niin. Meillä on ihan hyvä ja omanlainen suhde.
Sellainen jossa toista kunnioitetaan ja mikä sopii meille. Epäsovinnainen, mutta passeli meille.
Sulla aikaa lieneenkin löytää se rakkaus jota toivot. Uskon että kohtaat hänet kyllä ja kaikki pähkylöintisi mitä olet tehnyt.. lentää romukoppaan, sillä taidat olla rakastuvaista tyyppiä.. vai..? Ja sit saatte rakentaa yhdessä tulevaisuuttanne palanen kerrallaan. Se on iso työ, mutta luulen että olet kykenevä siihen urakkaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Meillä on ihan hyvä ja omanlainen suhde.
Sellainen jossa toista kunnioitetaan ja mikä sopii meille. Epäsovinnainen, mutta passeli meille.
Sulla aikaa lieneenkin löytää se rakkaus jota toivot. Uskon että kohtaat hänet kyllä ja kaikki pähkylöintisi mitä olet tehnyt.. lentää romukoppaan, sillä taidat olla rakastuvaista tyyppiä.. vai..? Ja sit saatte rakentaa yhdessä tulevaisuuttanne palanen kerrallaan. Se on iso työ, mutta luulen että olet kykenevä siihen urakkaan.Joo olen tyyppiä, joka rakastuu. Tosin en kovin usein kovalla volumilla. En pelkää työtä, enkä oleta, että hyvä suhde tulee ilman omaa oppimista. Siihen työhön olen valmis.
- Anonyymi
Minä oli halaava osapuoli, jo vuosia sitten loppuneessa parisuhteessa. Haluan uuden parisuhteen ja toivon löytäväni sellaisen puolison joka osaa myös halata ja näyttää tunteensa. Tärkeää on myös se, että kaikesta pystytään yhdessä keskustelemaan.
Kommunikaatio kunniaan. Se on ehkä tärkein ihmissuhteita koossa pitävä voima. Se, että uskaltaa puhua ja pystyy siihen asiallisesti.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kommunikaatio kunniaan. Se on ehkä tärkein ihmissuhteita koossa pitävä voima. Se, että uskaltaa puhua ja pystyy siihen asiallisesti.
Kyllä kommunikaatio on hyvin tärkeää molempien osata, mutta myös se että molemmat osaavat halata. Minä sellaisista ei ihan laihoista, eikä kovin paljon itseäni pidemmistä miehistä. Muutaman sellaisen olen nähnyt ja joistakin tulee heti sellainen tunne, että tekee mieli mennä halaamaan ja silittelemään.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä kommunikaatio on hyvin tärkeää molempien osata, mutta myös se että molemmat osaavat halata. Minä sellaisista ei ihan laihoista, eikä kovin paljon itseäni pidemmistä miehistä. Muutaman sellaisen olen nähnyt ja joistakin tulee heti sellainen tunne, että tekee mieli mennä halaamaan ja silittelemään.
Voisi tulla aikastamoinen kakkamyrsky jos vaikka nähdessään jonkun halittavan kadulla tai kaupassa ja menisi halailemaan ja silittelemään.
Minulla oli aikoinaan niin kosketukselle yliherkka luokkakaveri, joka ei pitänyt siitä kun jalkani kosketti hänen istuimensa jalkaa hänen vieressään istuessani. Se kummastutti silloin ja yhä edelleen. Toiset eivät vaan voi sietää kosketusta tai sen tapaistakaan. Meitä on niin moneksi.
Joskus voi tarjota vähän ohimohierontaa, mutta olen halaajatyyppiä. Eikä sitten mitään lääppimistä, vaan kuin karhu. ; )
Sinä siis pussaat ja halaat.. ;D
Puhux sää myös? Heh..
No mutta vakavissaan.. suurin osa kai halaa mielellään niin naisista kuin miehistäkin. Toki poikkeuksia on.. se on nyt selvää, että silittely ja hipsuttelu jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä lääppimisenä ja osa hellimisenä.
Jos pitäisi niitä kriteereitä siihen parinvalintaan olla, niin luulisin että minulla saattaisi nousta tuo samankaltainen läheisyyden tarve aikasta isoon osaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinä siis pussaat ja halaat.. ;D
Puhux sää myös? Heh..
No mutta vakavissaan.. suurin osa kai halaa mielellään niin naisista kuin miehistäkin. Toki poikkeuksia on.. se on nyt selvää, että silittely ja hipsuttelu jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä lääppimisenä ja osa hellimisenä.
Jos pitäisi niitä kriteereitä siihen parinvalintaan olla, niin luulisin että minulla saattaisi nousta tuo samankaltainen läheisyyden tarve aikasta isoon osaan.Kyllähän minä puhun, mutta täytyy myöntää, että ehkä en oikein puheillani tyydyttäisi naisen romantiikan kaipuuta. ; )
Monet naiset somessa valittavat omasta äijästään, joka on omassa vakiopaikassaan sohvan nurkassa murjottava mörökölli. Sellainen en kuitenkaan todellakaan ole, vaan voin keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä, tai ainakin kaikesta sellaisesta, mikä ei naisia yleensä kiinnosta.
Monet miehet kehuskelevat yleistiedoillaan, mutta menevät mykäksi naisen alkaessa puhumaan maskarasävyistä, Guy de Maupassantista ja Ison-Britannian kuninkaallisista. Toisaalta miksi naisten pitäisi kärsiä inttijuttuja, ahtopaineita ja siimanpaksuuksia jos ei kiinnosta?- Anonyymi
Kollimaattori kirjoitti:
Kyllähän minä puhun, mutta täytyy myöntää, että ehkä en oikein puheillani tyydyttäisi naisen romantiikan kaipuuta. ; )
Monet naiset somessa valittavat omasta äijästään, joka on omassa vakiopaikassaan sohvan nurkassa murjottava mörökölli. Sellainen en kuitenkaan todellakaan ole, vaan voin keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä, tai ainakin kaikesta sellaisesta, mikä ei naisia yleensä kiinnosta.
Monet miehet kehuskelevat yleistiedoillaan, mutta menevät mykäksi naisen alkaessa puhumaan maskarasävyistä, Guy de Maupassantista ja Ison-Britannian kuninkaallisista. Toisaalta miksi naisten pitäisi kärsiä inttijuttuja, ahtopaineita ja siimanpaksuuksia jos ei kiinnosta?"Monet naiset somessa valittavat omasta äijästään"
Mitä tarkoitat somella tuossa tapauksessa? Anonyymi kirjoitti:
"Monet naiset somessa valittavat omasta äijästään"
Mitä tarkoitat somella tuossa tapauksessa?Monet naiset valittavat omasta äijästään somessa.
Onko nyt selkeämpi? Taitaa olla, anteeksi, että olen joskus vähän vaikeaselkoinen. Ehkä pitäisi keskustella enemmän, niin kirjallisesti kuin puhelimessakin, saati sitten nenäkkäin.Kollimaattori kirjoitti:
Kyllähän minä puhun, mutta täytyy myöntää, että ehkä en oikein puheillani tyydyttäisi naisen romantiikan kaipuuta. ; )
Monet naiset somessa valittavat omasta äijästään, joka on omassa vakiopaikassaan sohvan nurkassa murjottava mörökölli. Sellainen en kuitenkaan todellakaan ole, vaan voin keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä, tai ainakin kaikesta sellaisesta, mikä ei naisia yleensä kiinnosta.
Monet miehet kehuskelevat yleistiedoillaan, mutta menevät mykäksi naisen alkaessa puhumaan maskarasävyistä, Guy de Maupassantista ja Ison-Britannian kuninkaallisista. Toisaalta miksi naisten pitäisi kärsiä inttijuttuja, ahtopaineita ja siimanpaksuuksia jos ei kiinnosta?Niin totta. On kyllä olemassa myös sitä harmaata aluetta keskusteluissa .. kuten vaikka hellyyden ja hellimisen tarve kullakin yksilöllä.. heh.
Toki miehillä on omat juttunsa ja naisilla omansa. Mutta ne oleellisimmat jutut on niitä joissa pyritään vetämään yhtä köyttä jonkin asian puolesta. Oli sitten parisuhdeasia tai kun päätetään mitä tänään syödään... ketään miestä kiinnosta maskaran sävy.. paitsi niitä jotka itse käyttävät sitä. Jos niitäkään.
Mutta jos nainen alkaa puhumaan miehelle maskarastaan.. hän kalastelee paksulla siimalla. Kehuja meinaan. Silloin oikea vastaus aiheeseen on "Kyllä kultaseni, tuo sävy korostaa silmiäsi!" You know...
Nooh.. mulla taas vähän lähti lapasesta.. sori.Kollimaattori kirjoitti:
Monet naiset valittavat omasta äijästään somessa.
Onko nyt selkeämpi? Taitaa olla, anteeksi, että olen joskus vähän vaikeaselkoinen. Ehkä pitäisi keskustella enemmän, niin kirjallisesti kuin puhelimessakin, saati sitten nenäkkäin.Kyllä aika moni nainen nurisee ukostaan ihan livessäkin. Siinä missä somessakin. Tuntuu hassulta sinänsä, kun olisi oleellista keskustellen hoitaa narinan aiheutus pois.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin totta. On kyllä olemassa myös sitä harmaata aluetta keskusteluissa .. kuten vaikka hellyyden ja hellimisen tarve kullakin yksilöllä.. heh.
Toki miehillä on omat juttunsa ja naisilla omansa. Mutta ne oleellisimmat jutut on niitä joissa pyritään vetämään yhtä köyttä jonkin asian puolesta. Oli sitten parisuhdeasia tai kun päätetään mitä tänään syödään... ketään miestä kiinnosta maskaran sävy.. paitsi niitä jotka itse käyttävät sitä. Jos niitäkään.
Mutta jos nainen alkaa puhumaan miehelle maskarastaan.. hän kalastelee paksulla siimalla. Kehuja meinaan. Silloin oikea vastaus aiheeseen on "Kyllä kultaseni, tuo sävy korostaa silmiäsi!" You know...
Nooh.. mulla taas vähän lähti lapasesta.. sori.Jos nainen on pukeutunut lyhyeen hameeseen ja verkkosukkiin kysyen mielipidettäni asusteen sopivuudesta en ole niin pöljä, että kertoisin rehellisenä mielipiteenäni verkkosukkien tuovan mieleeni kinkkurullat. Parisuhteessa on toisinaan pakko valehdella.
Jaa: miksi naiset julkisuudessa vaativat mieheltään rehellisyyttä? Suhteen murhahan se on, Romanticide, kuten Nightwish laulaa.
Parempi vain keskustella huomisen ruokalistasta, pölyjen pyyhkimisvuoroista ja ehkä romanttiseen sävyyn tulevasta lomasta kaukana poissa. ; )Kollimaattori kirjoitti:
Jos nainen on pukeutunut lyhyeen hameeseen ja verkkosukkiin kysyen mielipidettäni asusteen sopivuudesta en ole niin pöljä, että kertoisin rehellisenä mielipiteenäni verkkosukkien tuovan mieleeni kinkkurullat. Parisuhteessa on toisinaan pakko valehdella.
Jaa: miksi naiset julkisuudessa vaativat mieheltään rehellisyyttä? Suhteen murhahan se on, Romanticide, kuten Nightwish laulaa.
Parempi vain keskustella huomisen ruokalistasta, pölyjen pyyhkimisvuoroista ja ehkä romanttiseen sävyyn tulevasta lomasta kaukana poissa. ; )Kuten sanoin.. you know.
Romantisointi on kyllä varmaankin yksi perisynti. Itse pidin kanssa rehellisyyttä ennen yhtenä tärkeimpänä asiana parisuhteessa. Olin niin ylpeä omasta yltiörehellisyydestäni, kunnes tajusin valehtelevani asiasta itselleni. Kiitos randombypasserille joka avasi oivasti keskustelua ja sai minut muuttamaan näkökantaani. Sillä kaikki valehtelevat .. jos ei muuta niin itselleen.
Se että yrittää pysyä totuudessa, sen pitäisi riittää rehellisyydeksi. Aina ei vain kannata puhua totta, vaikka ei valehtelisikaan.
Valitettavasti kuulun siihen kategoriaan joka uskoo siihen että "Älä kysy, jos et kestä vastausta." Totuus ei pala tulessakaan.. toisin se totuus on kovin yksilöpohjainen olettamus...Kollimaattori kirjoitti:
Monet naiset valittavat omasta äijästään somessa.
Onko nyt selkeämpi? Taitaa olla, anteeksi, että olen joskus vähän vaikeaselkoinen. Ehkä pitäisi keskustella enemmän, niin kirjallisesti kuin puhelimessakin, saati sitten nenäkkäin.Keskusteluun vaaditaan vastapuolta, muuten se on yksinpuhelua joka vain vituttaa eikä auta yhtään mihkään mitään. Hieno idea, keskustelkaa. Vaan millä pakottaa toisen keskustelemaan? Veitsi kaulalla?
HALiMONSTERi kirjoitti:
Keskusteluun vaaditaan vastapuolta, muuten se on yksinpuhelua joka vain vituttaa eikä auta yhtään mihkään mitään. Hieno idea, keskustelkaa. Vaan millä pakottaa toisen keskustelemaan? Veitsi kaulalla?
Toisaalta suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu myös perinteinen viihtyminen yhdessä puhumatta mitään. Tätä ominaisuutta pakonomaisen pälättäjän olisi syytä kehittää itsessään. Hiljaisuus voi olla kiihkeän työpäivän jälkeen terapeuttista.
Syystäkin suomalaiset kulkevat maailmalla tyyppeinä, jotka eivät small talkia arvosta.Kollimaattori kirjoitti:
Toisaalta suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu myös perinteinen viihtyminen yhdessä puhumatta mitään. Tätä ominaisuutta pakonomaisen pälättäjän olisi syytä kehittää itsessään. Hiljaisuus voi olla kiihkeän työpäivän jälkeen terapeuttista.
Syystäkin suomalaiset kulkevat maailmalla tyyppeinä, jotka eivät small talkia arvosta.Vaan jos ei ole edes kiihkeä pälättäjä, vaan asianpuhuminen on ylivoimaista, mitäs sitten neuvoksi?
Onko normaalia olla mykkänä 24/7 ellei joku muu kysy mitään? Ja 7 vrk viikossa?HALiMONSTERi kirjoitti:
Vaan jos ei ole edes kiihkeä pälättäjä, vaan asianpuhuminen on ylivoimaista, mitäs sitten neuvoksi?
Onko normaalia olla mykkänä 24/7 ellei joku muu kysy mitään? Ja 7 vrk viikossa?Ei ole normaalia. Ilmeisesti toinen ei ollut sellainen alussa, koska kuka sellaisen kanssa alkaisi?
Periaatteessa pitäisi kysyä, mikä vaivaa, mikä on muuttuntu ja mitä voisi asian hyväksi yhdessä tehdä, jotta asiat saisi entiselleen tai muuten vain parempaan suuntaan, siihen mitä toinen toivoisi.
Periaatteessa. Mitä sitten, jos toinen ei kerro mitään, mikä mättää? Sitä joutuu kysymään itseltään onko halua "uhrautua" jatkamiseen rakastamansa ihmisen kanssa, joka nyt on vain kuori. Aika lailla samanlainen pohtimisen paikka kuin alkoholisti lähimmäisenä.
Järkevä ja rationaalisesti toimiva eroaa, toisella tavalla ajatteleva uhriutuu. Osaat jo päätellä, mitä mieltä minä olisin tilanteesta.Kollimaattori kirjoitti:
Ei ole normaalia. Ilmeisesti toinen ei ollut sellainen alussa, koska kuka sellaisen kanssa alkaisi?
Periaatteessa pitäisi kysyä, mikä vaivaa, mikä on muuttuntu ja mitä voisi asian hyväksi yhdessä tehdä, jotta asiat saisi entiselleen tai muuten vain parempaan suuntaan, siihen mitä toinen toivoisi.
Periaatteessa. Mitä sitten, jos toinen ei kerro mitään, mikä mättää? Sitä joutuu kysymään itseltään onko halua "uhrautua" jatkamiseen rakastamansa ihmisen kanssa, joka nyt on vain kuori. Aika lailla samanlainen pohtimisen paikka kuin alkoholisti lähimmäisenä.
Järkevä ja rationaalisesti toimiva eroaa, toisella tavalla ajatteleva uhriutuu. Osaat jo päätellä, mitä mieltä minä olisin tilanteesta.Juu. Tiesin jo vastauksen. :)
Ei tarvi uhriutuakkaan, uhrautua pelkästään. :)HALiMONSTERi kirjoitti:
Keskusteluun vaaditaan vastapuolta, muuten se on yksinpuhelua joka vain vituttaa eikä auta yhtään mihkään mitään. Hieno idea, keskustelkaa. Vaan millä pakottaa toisen keskustelemaan? Veitsi kaulalla?
Sinä kun olet läheisyydestä ja kommunikoinnista elävä rakastettava ihminen niin melkeinpä kuvailisin jo tuota jäätyneeksi konfliktiksi.
Jos nyt lapset nauttii olostaan, arki pyörii, ja ongelma on tuo kohti sisaruutta menevä suhde niin alkaisin sitä jo miettimään että miltä tilanne näyttää pidemmän ajan päästä.
Nopeasti tuli ajatuksiin kolme mietettä. Etsi keskustelukaveri muualta; en tiedä onko sellaista "anonyymit mykkien miesten kumppanit"-kerhoa mutta rasita sitten kavereita ja ystäviä kohtuudella.
Muuta suhteen laatua esim ilmoittamalla että tyyliin "meille sopisi varmaan paremmin avoin suhde." Jos ei tuohon kommenttia tule suuntaan tai toiseen niin ihmettelen ja onhan sitten se hiljaisuus myöntymisen merkki. Tämä ilmoitus ei myöskään poista ensimmäisen kohdan käyttöä.
Viimeisimpänä keinona sitten tavaroiden jako. Jos vaan käytännössä on mahdollista niin ilmoittaisin että lähden uuteen osoitteeseen esim 1.9.2022. Siinä ehtii toinen puoli vielä tulla puhumaan asiasta ja jos ei niin ainakaan ei tule sitten lähtö yllätyksenä.M184 kirjoitti:
Sinä kun olet läheisyydestä ja kommunikoinnista elävä rakastettava ihminen niin melkeinpä kuvailisin jo tuota jäätyneeksi konfliktiksi.
Jos nyt lapset nauttii olostaan, arki pyörii, ja ongelma on tuo kohti sisaruutta menevä suhde niin alkaisin sitä jo miettimään että miltä tilanne näyttää pidemmän ajan päästä.
Nopeasti tuli ajatuksiin kolme mietettä. Etsi keskustelukaveri muualta; en tiedä onko sellaista "anonyymit mykkien miesten kumppanit"-kerhoa mutta rasita sitten kavereita ja ystäviä kohtuudella.
Muuta suhteen laatua esim ilmoittamalla että tyyliin "meille sopisi varmaan paremmin avoin suhde." Jos ei tuohon kommenttia tule suuntaan tai toiseen niin ihmettelen ja onhan sitten se hiljaisuus myöntymisen merkki. Tämä ilmoitus ei myöskään poista ensimmäisen kohdan käyttöä.
Viimeisimpänä keinona sitten tavaroiden jako. Jos vaan käytännössä on mahdollista niin ilmoittaisin että lähden uuteen osoitteeseen esim 1.9.2022. Siinä ehtii toinen puoli vielä tulla puhumaan asiasta ja jos ei niin ainakaan ei tule sitten lähtö yllätyksenä.Kiitos ensinnäkin rakastettava sanasta, se lämmitti mieltäni suuresti. :)
Ja neuvotkin on varsin kokeilukelpoisia. Tällä hetkellä olen purnannut hänelle itsellern, etten kestä mykkyyttä. Haluan että voin jutella kumppanin kanssa päivittäin ja vaikka juttuni voivat hänestä olla tylsiä, niin pyysin tulemaan sen verran vastaan että kuitenkin edes yrittää vuorovaikutusta.
Kerroin eilen etten ole onnellinen suhteessa, jossa kommunikaatiota ei ole ja kaikki kommunikaatio on torpattavaa tai jossa kumppania ei kiinnosta kuulla minulta mitään. Se on yhtä kuin kämppikset ja yhtä kuin ei mikään toimiva parisuhde. Joka loppuu mahdottomuuteensa.
Vastaus oli mutinaa, hyvä on tms. En saanu oikein selvää. Mutta kuuntelee nyt vähän herkemmin. Mutta kuinka kauan ei voi tietää.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinä siis pussaat ja halaat.. ;D
Puhux sää myös? Heh..
No mutta vakavissaan.. suurin osa kai halaa mielellään niin naisista kuin miehistäkin. Toki poikkeuksia on.. se on nyt selvää, että silittely ja hipsuttelu jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä lääppimisenä ja osa hellimisenä.
Jos pitäisi niitä kriteereitä siihen parinvalintaan olla, niin luulisin että minulla saattaisi nousta tuo samankaltainen läheisyyden tarve aikasta isoon osaan.Se onkin tärkeä kriteeri, sillä ei sitä läheisyydentarvetta voi oikein kukaan muu täyttää kuin se oma kumppani
- Anonyymi
Jokaisella varmaan yksilöllinen tarve hellyyteen, olipa mies tai nainen, tai jotain muuta.
Hellyyden antaminen on pitkälti symbioosissa sen tarpeeseen. Harvemmin hellyyttä itse tarvitsematon ymmärtää sitä toiselle antaa.
Tietenkin voihan monet, jotka vaan eivät itse ole kokeneet hellyyttä itse lapsuudessa ja muuten, olla jotenkin kokematonkin antamaan ja vastaanottamaan hellyyttä ja ihan vaan lohduttamista.
Miesten hellyyden tarpeen stereotyyppinen käsitys johtunee juuri siitä, että poikalapsia aikoinaan ei lohduteltu fyysisesti, vaan lähinnä opetettiin siirtämään tunnetila johonkin mukavampaan. Tyttölapsi tosin usein sai fyysistä hellyyttä ja lohdutusta.Toivoisin niin kovasti, että vanhoista stereotypioista päästäisiin. Ja onhan ajat toki muuttuneet kovastikin minun lapsuudestani.
Mutta juuri äidit ja mummit ovat niitä, jotka opettavat pojille, etteivät isot pojat itke..
Toivottavasti miespuolisille lapsukaisille suotaisiin yhtä rikastava tunneskaala kuin tyttösillekin.
Että on ok tuntea mitä milloinkin tuntuu. Tytöille opetetaan että itku helpottaa niin miksi ei sitten pojillekin...- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Toivoisin niin kovasti, että vanhoista stereotypioista päästäisiin. Ja onhan ajat toki muuttuneet kovastikin minun lapsuudestani.
Mutta juuri äidit ja mummit ovat niitä, jotka opettavat pojille, etteivät isot pojat itke..
Toivottavasti miespuolisille lapsukaisille suotaisiin yhtä rikastava tunneskaala kuin tyttösillekin.
Että on ok tuntea mitä milloinkin tuntuu. Tytöille opetetaan että itku helpottaa niin miksi ei sitten pojillekin...Iänikuiset ja toksiset keinot vältellä inhimillisyyden pehmeitä arvoja on aikaansa eläneitä.
Näkeehän sen jo maailmassa nyt.
Säkin oot elänyt julman lapsuuden. Hellyyden vastaanottaminen on varmaan outoa. Anonyymi kirjoitti:
Iänikuiset ja toksiset keinot vältellä inhimillisyyden pehmeitä arvoja on aikaansa eläneitä.
Näkeehän sen jo maailmassa nyt.
Säkin oot elänyt julman lapsuuden. Hellyyden vastaanottaminen on varmaan outoa.On se kieltämättä mukavaa, joskin hieman outoa se hellyyden vastaanottaminen.
Ja tuossa olet oikeassa, että inhimilliset, pehmeämmät arvot ovat ottaneet valtaa. Lapsia hellitellään sukupuoleen katsomatta enemmän. Työelämässäkin niitä pehmeitä arvoja tuodaan esiin. Tosin ei tuottavuuden kustannuksella.
Taidetaan me neli- viisikymppiset olla viimeistä sukupolvea joita oikeasti kuritettiin koulussa. Liidulla päähän ja karttakepillä sormille tyyliin...
Ennenkaikkea toivoisin että miehille sallittaisiin oikeus tunteikkuuteen ja siihen inhimilliseen pehmoiluun. Varmaan se jo sallitaankin nuoremmissa sukupolvissa. Se "miehen malli" on muuttunut aika rajusti. Hyvä niin, mutta koen että se on vielä murrosvaiheessa.
No minähän olen jo vanhanaikainen, enkä ole nykyisen nuorison tai nuorten aikuisten tietäjä. Toivoisin aitoa tasa-arvoa.
Siksipä yllätin itseni yllättymällä siitä, että mies toivoi minulta enemmän hellimistä. Olen sitä antanut ja annan jatkossa enemmän. Mutta opin itsestäni taas jotakin uutta. Nimittäin sen, että ehkäpä olen hieman yksioikoinen joidenkin asioiden suhteen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
On se kieltämättä mukavaa, joskin hieman outoa se hellyyden vastaanottaminen.
Ja tuossa olet oikeassa, että inhimilliset, pehmeämmät arvot ovat ottaneet valtaa. Lapsia hellitellään sukupuoleen katsomatta enemmän. Työelämässäkin niitä pehmeitä arvoja tuodaan esiin. Tosin ei tuottavuuden kustannuksella.
Taidetaan me neli- viisikymppiset olla viimeistä sukupolvea joita oikeasti kuritettiin koulussa. Liidulla päähän ja karttakepillä sormille tyyliin...
Ennenkaikkea toivoisin että miehille sallittaisiin oikeus tunteikkuuteen ja siihen inhimilliseen pehmoiluun. Varmaan se jo sallitaankin nuoremmissa sukupolvissa. Se "miehen malli" on muuttunut aika rajusti. Hyvä niin, mutta koen että se on vielä murrosvaiheessa.
No minähän olen jo vanhanaikainen, enkä ole nykyisen nuorison tai nuorten aikuisten tietäjä. Toivoisin aitoa tasa-arvoa.
Siksipä yllätin itseni yllättymällä siitä, että mies toivoi minulta enemmän hellimistä. Olen sitä antanut ja annan jatkossa enemmän. Mutta opin itsestäni taas jotakin uutta. Nimittäin sen, että ehkäpä olen hieman yksioikoinen joidenkin asioiden suhteen.Hyvä sä.
Oivalluksesi avulla ja miehesi tuella voitkin kokea jotain ihan uudenlaista ja ihanaa.
Itse hellyyttä ja pehmeitä arvoja rohkeasti näyttävänä olen huomannut jonkin taakan pudonneen harteiltani. Saan olla mitä olen. Ja jokainen ihminen pohjimmiltaan on hellä toisille. Pikku-pirpana kirjoitti:
Toivoisin niin kovasti, että vanhoista stereotypioista päästäisiin. Ja onhan ajat toki muuttuneet kovastikin minun lapsuudestani.
Mutta juuri äidit ja mummit ovat niitä, jotka opettavat pojille, etteivät isot pojat itke..
Toivottavasti miespuolisille lapsukaisille suotaisiin yhtä rikastava tunneskaala kuin tyttösillekin.
Että on ok tuntea mitä milloinkin tuntuu. Tytöille opetetaan että itku helpottaa niin miksi ei sitten pojillekin...Olen aina sanonut, että itke pois: itku ei auta mitään, mutta helpottaa. ; )
Haluan kunnon hyväilyä.Eli kosketaan kaluun myös.
Ei lässyttelyä.- Anonyymi
Se on seksiä kun kosketaan kaluun. Tässä oli kyse hellyydestä ja hellimisestä.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa-a. Miten sinä sitten hellittelet kumppaniasi?
Hyväilen vartaloa..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Varmaankin sängyssä alastomana..
Sielläkin.vain hyväiltävä nainen puuttuu.haluaisin antaa öljyhierontaa.
- Anonyymi
Riippuunee kaiketi löydetystä paratiisistaan mikä miellyttää. Jeesuksesta hävettää puhua mutta viisuja kelpaa äänestää.
- Anonyymi
Mutta jos koskee "kaluun" tietystikin naisen pitää maksaa loppuelämän ajan se noin 13223eur kuukaudessa maksua seksuaaliseksta lehentelystä luvatta miehelle.
Tämä on normaali käytäntö. - Anonyymi
Onnekai minull ON enemmän naisia kuin voit kuvitellakaan hahhahah.
Mutta oikeasti melko mahtava peli tuo Duke Nukem 1, kaikki tuhotaan jos on erimieltä ;D, vanhoja pelejä ;LD - Anonyymi
Kerrassaan hauskoja nuo vanhat pelit. kokeilin rovon-adventures -peliä mutta joku vika ei pääse siirtämään palikkoita.
Vanhat duke nukke-pelit, niin veli pelasi että en pääse duke 2 jostain eteenpäin mitenkään ;D
Sitten noista joooh, duke nukke -uusista peleistä: duke nukke forever, jossa ptää repiä jos silmä pois Cycloidilta ja potkia sillä amerikkalaista palloa, jo aluksi.
Hail to the King, baby! - Anonyymi
Eräa vanha peli sellainen Leisure Suit Larry 6... etsimässä rakkautta ja seikkailemassa pelissä, pidin tästä pelistä, jotenkin niin nostalginen.
Nuo duke-nukke-pelit ovat vain selkeätätä vihollisen tuhoamista aina, ja seksististä naisten kuvia aina....waimwekkinä:
Pääset tehtävän loppuun: Shrapnelc City, eli kranaattisirpaleiden kaupungi, seuraavaa osio onkin siten "Red Lights District" :D - Anonyymi
Tuollainen on vähän hassua kun teet jotain c Direct3D-juttuja, niin ptää kysyä väyläajurinta mitä on tarjolla; minulla ilmoittaa; on Built-In-Intel, but now using primary graprics accelerators, AMD 1 of 2 Radeons ;D
- Anonyymi
hassuja nuo Duke-Nukke, eli Nukem-pelit tuhotaan kaikki lähes istten Cycloidit varsinkiin ja kaikki homppelit.
Ja KEn-ihmiset tuhotaan jo automaattesti: ken: musiikki:; https://www.youtube.com/watch?v=ZyhrYis509A - Anonyymi
Täällä toinen joka koki riittämättömyyttä.
En ilmeisestikään ole kovinkaan hellyydenkipeä.
En kaipaat hiplaamista tai sylikkäin istumista, mutta tarvitsisin silti jotain rakkauden osoitusta. Exän kanssa olin pitkää iloinen ja onnellinen, kun hän tuli kotiin, menin suutelemaan ja haluaisimme. Sitten kaikki muuttuin.
Yritän yleensä pärjätä yksin niin pitkälle kuin pystyn ja silloin kun seinä tulee vastaan, niin olen kiitollinen miehen olemassaolosta. Se on enemmän taktista ymmärrystä, että mies tietää milloin tarvitsen seksiä ja läheisyyttä jaksaakseni jälleen. Tokkakai jos on pitkä parisuhde, niin muulloin toimii enemmän miehen aloitteesta. Ja siinä etenkin tarvitsen tunteen, että hän haluaa minua edelleen tai menetän oman kiinnostuksen.
Huomaan olevani melko itsekäs, "ei jatkoon" nainen. - Anonyymi
Aivokemiallinen höyryhän sen aiheuttaa kaikki ihastumisetkin toiseen ihmiseen, korvista nousee savua, palohälytiin huuttaa, ja tulee sinistä savua kuin erittäin aggressiivilta Saturnuksessa asuvilta sinisiltä ihmisiltä tuntosarvistaan.
Sinistä savua. - Anonyymi
Joohh... on ideointiaikaa nyt, ennen toteutusta, eräs pelikin eli sellainen planeetalla lentopeli korkeiden talojen kanssa direct3d-juttu, se on... aika helppo toteuttaa mielestäni ohjelmointiteknisesti, mutta kuten yleensä: suunnittelijan työ on helppoa toteuttaminen sitten käytännössä voi olla vaikeampaa.
Ja kauhu-elokuva jonka nimi olisi: Naurattaja, johon voisi jo suunnitella jatko-osan jonka nimi voisi olla: Kutittelijan Kuolema. - Anonyymi
Parisuhteessa hyvä läheisyys on todella tärkeää minulle miehenä. Miksi muuten ollaan parisuhteessa? Kaveruuden ja seksi vuoksi? Seksikin on tärkeää, muttei ilman lähellä olon kepeyttä. Hyvä tietää, että on naisia, jotka eivät halua helliä miehiä. Olen luullut sen olevan laiskuutta tai että naiset hellii mieluummin koiraansa kuin miestä.
Jokaisella on yksilöllinen tarve hellityksi tulemisesta ja yksilöllinen tarve helliä toista. Ajoittain käy niin ettei nämä tarpeet suhteessa kohtaa. Minulle kävi näin.
Luulin helliväni riittävästi, näin ei ollut asian laita. Onnekseni minulle sanottiin asiasta, joten osaan nyt ottaa asian paremmin haltuun.
Minun henkilökohtainen hellimisen tarpeeni ei ole sen suurempi kuin ennenkään, joten joudun ylittämään sen tarjotakseni riittävän määrän hellyyttä suhteen toiselle osapuolelle.
Toisin sanoen joudun venymään ylitse omien rajojeni.. mikä tuntuu hivenen väkinäiseltä.
Mutta elämä on..
Tuli sellainen mieleen että nuorena kun muutama tyttöystävä oli niin heillä oli tapana toivoa että olisin ilman paitaa ja menisin vatsalleni makaamaan jotta voisivat etsiä selästä finnejä ja mustapäitä. Kun kaveritkin samoista kotirituaaleista silloin juttelivat niin mietin että onkohan tuo valtakunnallinen tapa osoittaa hellyyttä vai meillä paikallinen rituaali.
Kyllähän sitä hellyyttä kaipaa, jotenkin tuo "navat vastakkain ja taksilla kotiin" on omalle elämälleni vieras vaikka monille sekin sopii. Oikeastaan ainoa hellimisen tapa josta en pidä on käsikkäin kävely. Siinä tukkii kauppojen käytävät ja muutenkin vaikea tasapainoilla liukkailla keleillä.
Kyllähän itselle hellyydeksi riittää myös tervetuloa kotiin suukot tms sekä yhdessä tekeminen, Joskus olen miettinyt että eikö riittäisi hellyyden osoitukseksi että pitää kättä sylissä paikallaan; koska toinen kuitenkin on nauttinut siitä että saa joka kylkiluun erikseen kaivaa esiin ja tunnustella niin enpä ole perusteluja kysynyt.No tuota finnijuttua en oikein hellimisenä pitäisi. Tulee mieleen apinat, jotka etsivät syöpäläisiä toisiltaan.. eli ennemminkin hoivaviettiin liittyvä kuin hellimiseen.. tai jonkinlainen sosiaalinen pariutumisriitti..
Tai no mistäs minä tiedän..
Kaikki kaipaavat sitä hellyyttä. Tavalla tai toisella. Voi esiintyä hyvinkin hassuissa muodoissa. Eikä siinä mitään. Hellyys on hyväksi.
- Anonyymi
Hyvin yksilöllistähän tuo hellyydentarve tosiaan tuntuisi olevan. Kuka mistäkin tykkää.
Ex-mies oli hyvin "äijämäisessä" ammatissa ja jutut oli kodin ulkopuolella sen mukaiset. Sillä sekunnilla kun ulkomaailma sulkeutui kotioven taa, hän oli kuitenkin kuin koiranpentu. Esim. halusi nukkumaan mennessä olla se halittava "pieni lusikka", pyysi pitkin päivää silityksiä ja pitkillä kynsillä selkään piirtelyä yms. Varmaan vähän vastapainoa sille ainaiselle äijäilylle, kun sai kotona olla herkkä ja hellitelty.
Erosimme ystävällisissä merkeissä ja on tuo muutaman kerran näin jälkeenpäin sanonut, että nykyisessä suhteessaan kaipaisi enemmän sellaista hellyyttä, mitä meidän suhteessa oli. Kuulemma nykyinen rouva ei välitä rapsutella yötä myöten, tosin sen suurempia valituksia ei suhteesta ole joten melko hyvin taitaa asiat olla kuitenkin :)
Omalla kohdalla nykyinen mies taas kutiaa vimmatusti eikä häntä sovi yhtään hipsutella tai rapsutella. Muunlainen lähellä oleminen on hänelle tärkeää, esim. sohvalla loikoessa pitää aina jonkun raajan vähän koskettaa. Haluaa mielellään pitää minua kainalossa tai sylissä istumassa ja tykkää paijailla. Ei siis ehkä niin välitä itse tulla hellityksi, mutta tuntuu saavan mielihyvää siitä että saa hellitellä minua. Ja sehän kyllä passaa :)Kiitos. Viestisi oli hyvin avartava. Hyvinkin voi olla noin, että äijämäisyyden vastapainoksi tarvitsee kotona hempeilyä.. ainakin siihen taipuvaiset ihmiset.
- Anonyymi
Joku Duke Nukem -pelit ammu aikki mikä liikkuu.... mutta niin eräs asia kun 3drealmsin nämä, ikinä ei tehdä pahaa naisille, vain sioille, eli poliiseillekin ;D
- Anonyymi
Käy ja sopii mainiosti kunhan on rehellistä ja vailla taka-ajatuksia, tai no kyllä toisinaan lahjuksetkin kelpaa 😁
- Anonyymi
On toi hellyys tärkeetä. Nyt sen oon huomannu, kun lapsuuden kodissa oli kissa, ja sitä kävin välillä silittelemässä. Mutta vuosi sitten oli kuollu. Tuli syöpä, kun ikääkin jo yli 19. Ja nyt huomaa kun on ollut vuoden ilman kissaa, niin aika ikävää tää elämä. Kuitenkin työelämä ja muut vaatimukset on kovia ja armottomia. Koitin tota naapurin kissaa silittää, mutta oli kun tyynyä ois silittäny, ei mitään vastavuoroisuutta. Kovaa on elämä jaksaa yksin.
- Anonyymi
Tarvitsen paljon hellyyttä, sillä se on ihan parasta maailmassa. Sillon olen vain hetkessä ja nautin täysin rinnoin vailla murheita. Kun minut valtaa suuri tunne, että rakastan tuota henkilöä, niin se purkautuu hellyydenosoituksena. Ja kun kumppanini hellii minua, tunnen itseni rakastetuksi.
Luulen, että miehiäkin on erilaisia, toisille tärkeämpää ja toisille vähemmän. Nykyiselle kumppanilleni tärkeämpää kuin edelliselle.- Anonyymi
"Tarvitsen paljon hellyyttä, sillä se on ihan parasta maailmassa. Sillon olen vain hetkessä ja nautin täysin rinnoin vailla murheita. Kun minut valtaa suuri tunne, että rakastan tuota henkilöä, niin se purkautuu hellyydenosoituksena. Ja kun kumppanini hellii minua, tunnen itseni rakastetuksi".
Tuo on hyvin kirjoitettu, miehenä minulle on tärkeää, että hellyyttä on molempiin suuntiin. Olen ollut suhteessa, jossa ei ole ollut tasapainoa js silloin tuntee jäävänsä paitsi rakastetuttuna olemisesta ja tuosta murheettomuuden olosta. Tulee olo, että toinen on kylmä. Niin se suhde pikkuhiljaa viilenee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tarvitsen paljon hellyyttä, sillä se on ihan parasta maailmassa. Sillon olen vain hetkessä ja nautin täysin rinnoin vailla murheita. Kun minut valtaa suuri tunne, että rakastan tuota henkilöä, niin se purkautuu hellyydenosoituksena. Ja kun kumppanini hellii minua, tunnen itseni rakastetuksi".
Tuo on hyvin kirjoitettu, miehenä minulle on tärkeää, että hellyyttä on molempiin suuntiin. Olen ollut suhteessa, jossa ei ole ollut tasapainoa js silloin tuntee jäävänsä paitsi rakastetuttuna olemisesta ja tuosta murheettomuuden olosta. Tulee olo, että toinen on kylmä. Niin se suhde pikkuhiljaa viilenee.Mielestäni parisuhteeseen vaan kuuluu runsas hellyys. Jos ei sellaista halua, niin pitäisi etsiä samanlainen kumppani, tai olla sitoutumatta. On nimittäin suurta kärsimystä olla hellyysvajeessa, ja parisuhteessa on sen suhteen siitä toisesta täysin riippuvainen.
Deittisovelluksissa voisi määritellä haluamansa hellyystason, niin yhtä paljon haluavat voisivat helpommin löytää toisensa :) Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni parisuhteeseen vaan kuuluu runsas hellyys. Jos ei sellaista halua, niin pitäisi etsiä samanlainen kumppani, tai olla sitoutumatta. On nimittäin suurta kärsimystä olla hellyysvajeessa, ja parisuhteessa on sen suhteen siitä toisesta täysin riippuvainen.
Deittisovelluksissa voisi määritellä haluamansa hellyystason, niin yhtä paljon haluavat voisivat helpommin löytää toisensa :)Tässä olen hyvinkin samoilla linjoilla. Ja tuo hellyystason mittaus olisi aikalailla paikallaan jo ennen parisuhteen aloittamista. Ja todellakin sen pitäisi kohdata sen hellyydentarpeen.
Ei se ole kivaa kuullakaan sitä, että ei anna riittävästi hellyyttä. Tulee riittämätön olo.
- Anonyymi
Hellyys ja kosketus ovat minulle todella tärkeitä tapoja ilmaista tunteitani. Olen hyvin fyysinen ihminen ja kosketuksen puute tuntuu melkein jonkinlaisena kehokipuna. Tämä on sinkkuna olemisessa yksi vaikeimpia asioita. Kyse ei ole vain fyysisestä kosketuksesta vaan kokonaisvaltaisesta läheisyydestä, henkisestä yhteydestä, tunteesta, että molemmat haluavat olla toistensa lähellä ja haluavat toiselle hyvän olon.
Edellisessä suhteessani mies ymmärsi läheisyyden tarpeeni todella hyvin, vaikka minä olin selkeästi se enemmän hellyyttä ja kosketusta kaipaava. Hän ei koskaan torjunut minua. Hän päästi minut lähelleen ja antoi minun piehtaroida hellyydessä sydämeni kyllyydestä. Tuon suhteen koettuani ymmärsin, miten tärkeää minulle on voida ilmaista tunteitani myös hellyyden ja kosketuksen kautta.Oih.
Hellyydentarve on jokaisella yksilöllistä. Se pitää osata myös kertoa suusanallisesti. Eikä mutristella jos ei saa tarpeeksi hellyyttä. Ei kukaan meistä ole ajatustenlukija.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Oih.
Hellyydentarve on jokaisella yksilöllistä. Se pitää osata myös kertoa suusanallisesti. Eikä mutristella jos ei saa tarpeeksi hellyyttä. Ei kukaan meistä ole ajatustenlukija.Kyllä, on tärkeää pystyä puhumaan kumppanille siitä, mitä kaipaa ja tarvitsee. Ja yhtä tärkeää, jollei tärkeämpää, on myös kuunnella, mitä toinen sanoo. Edellisessä suhteessani olin alkuun todella arka läheisyyden suhteen, sillä olin sitä edeltävässä suhteessani tullut jatkuvasti torjutuksi. Lähestyin asiaa anteeksi pyydellen ja peläten toisen reaktiota. Minulle oli vaikeaa ilmaista sitä, miten paljon läheisyyttä kaipasin.
Hiljalleen opin luottamaan siihen, ettei minua torjuta, että saan olla toisen lähellä. Minulla kirjaimellisesti tuli alussa usein itku vain sen takia, että sain kokea niin syvää läheisyyttä. Se oli hämmentävää, mutta mies suhtautui asiaan upeasti. Hän ei kertaakaan hätkähtänyt tunnereaktioitani vaan sain aina tuntea sen, mitä milloinkin tunsin. Se oli todella vapauttavaa. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, on tärkeää pystyä puhumaan kumppanille siitä, mitä kaipaa ja tarvitsee. Ja yhtä tärkeää, jollei tärkeämpää, on myös kuunnella, mitä toinen sanoo. Edellisessä suhteessani olin alkuun todella arka läheisyyden suhteen, sillä olin sitä edeltävässä suhteessani tullut jatkuvasti torjutuksi. Lähestyin asiaa anteeksi pyydellen ja peläten toisen reaktiota. Minulle oli vaikeaa ilmaista sitä, miten paljon läheisyyttä kaipasin.
Hiljalleen opin luottamaan siihen, ettei minua torjuta, että saan olla toisen lähellä. Minulla kirjaimellisesti tuli alussa usein itku vain sen takia, että sain kokea niin syvää läheisyyttä. Se oli hämmentävää, mutta mies suhtautui asiaan upeasti. Hän ei kertaakaan hätkähtänyt tunnereaktioitani vaan sain aina tuntea sen, mitä milloinkin tunsin. Se oli todella vapauttavaa.Voimaannuttava tarina oikeasta elämästä. Kiitos.
- Anonyymi
Mjaa, naiset ja hellyys. Tarve vastaanottaa tai antaa sitä.
Useinkin miehet sekä naiset jotka eivät kaipaa hellyyttä eivät sitä ymmärrä kauheasti antaakaan.
Olen ollut joskus hellyyden kipeä, en enää ole.
Johtuu tietysti myös kohteen muuttumisesta käytännön läheisempään suuntaan.
Nykyisin hellyyttä on jo se jos istutaan saunan lauteilla nautiskellen löylystä samalla keskustellen harvakseltaan jostain asiasta. Pienet hetket jossa saa käden olalleen tai polvelleen ovat kun hellyttäviä hyväksymisen merkkejä.
Tällainen taso riittää ihan mainiosti koska henkisesti jo tiedostaa sen ettei sitä ylen määrin enää tässä ajassa tarvitse. Ainakaan tässä suhteessa, ajassa jossa eläisi.
Tulee taas aika jolloin sellaista ehkä kaipaisi enemmän, se aika ei vain ole nyt.
AVNiin.. hyviä hajatelmia.
Hellyyttä tulisi antaa riittävästi, mutta ei sitäkään voi määräänsä enempää antaa. Muodostuu herkästi pakkopullaksi ja rasitteeksi, jos joutuu toisen ehdoilla hellyyttä antamaan.
Sellainen luontainen määrä hellyyttä annetravana. Se olisi hyvä.
Mutta minkä kukakin nyt sitten hellyydeksi luokittelee..- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. hyviä hajatelmia.
Hellyyttä tulisi antaa riittävästi, mutta ei sitäkään voi määräänsä enempää antaa. Muodostuu herkästi pakkopullaksi ja rasitteeksi, jos joutuu toisen ehdoilla hellyyttä antamaan.
Sellainen luontainen määrä hellyyttä annetravana. Se olisi hyvä.
Mutta minkä kukakin nyt sitten hellyydeksi luokittelee..Hellyyden luokittelisin kategoriaan kun sanat eivät riitä tai niitä ei vielä ole.
Hellyys on fyysinen teko antaa hyväksyntää tai pyytää sitä, tarkoitukseen jota itse olisi vailla.
Pitkissä parisuhteissa molemmat ajattelevat etteivät enää sellaista hyväksyntää kaipaa, ainakaan jos muuten käyttäydytään toisen mielentilaa vahvistavasti.
Siitä puhe mistä puute:)
AV
No kyllä tarvii. Itse oon monesti törmännyt suhteissa siihen, että hellyyttä saa vongata ja pyytää. Vaikka sanoo, että pidän siitä ja tarviin sitä, niin se on vähän yllätys, mutta alkuhuuman jälkeen se jää...
Itse pidän hellyyden antamisesta, silittelystä, pikkusuutelusta jne. Mutta harvoin sitä on itse saanut pitemmän päälle automaattisesti.
Mutta varmaan jos itse ei niin kaipaa sitä, niin on vaikeaa jakaa sitä aautomaattisesti...🤔Niin. Hellyyden tarve on yksilöllinen. En ole tottunut saamaan hellyyttä, joten se ehkä hämmentää minua. Ja jos toinen on kovasti hellyydenkipeä eikä sitä sano, niin vaikeaa se on arvata toisen tarpeita jos kysynnän ja tarjonnan tasapaino ei ole luontainen.
Tässä äsken joku jo laittoi, että deittiprofiileissa pitäisi olla esillä hellyyden tarpeen määrä. Ja mulle het tuli mieleen miten sen voisi mitata, että sen tasapainoisen kumppanin löytää.
Optimihan meille kaikille olisi se, että saisi tarpeeksi hellyyttä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Hellyyden tarve on yksilöllinen. En ole tottunut saamaan hellyyttä, joten se ehkä hämmentää minua. Ja jos toinen on kovasti hellyydenkipeä eikä sitä sano, niin vaikeaa se on arvata toisen tarpeita jos kysynnän ja tarjonnan tasapaino ei ole luontainen.
Tässä äsken joku jo laittoi, että deittiprofiileissa pitäisi olla esillä hellyyden tarpeen määrä. Ja mulle het tuli mieleen miten sen voisi mitata, että sen tasapainoisen kumppanin löytää.
Optimihan meille kaikille olisi se, että saisi tarpeeksi hellyyttä.Niin, no ehkä se avoimuus on se juttu, miää tuonkin saa sujumaan kenen kanssa tahaansa. Ei sellaisesta kannata numeroa tehdä. Kömpii viereen ja pyytää silitystä ja lempee, kyllä toinen oppii saamaan siitä itsekin jotain, kun näkee miten se toiselle saa hyvän mielen ja olon. 😊
Disseisback kirjoitti:
Niin, no ehkä se avoimuus on se juttu, miää tuonkin saa sujumaan kenen kanssa tahaansa. Ei sellaisesta kannata numeroa tehdä. Kömpii viereen ja pyytää silitystä ja lempee, kyllä toinen oppii saamaan siitä itsekin jotain, kun näkee miten se toiselle saa hyvän mielen ja olon. 😊
Sepä se. Toiselle haluaa hyvää ja tuottaa hyvää oloa. Tietty. Kun toisesta välittää.
Minäkin kuvittelin antavani tarpeeksi hellyyttä siihen pisteeseen kun sain kuulla, että sitä saisi olla enempi. Joten peiliin katsomisen paikka.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sepä se. Toiselle haluaa hyvää ja tuottaa hyvää oloa. Tietty. Kun toisesta välittää.
Minäkin kuvittelin antavani tarpeeksi hellyyttä siihen pisteeseen kun sain kuulla, että sitä saisi olla enempi. Joten peiliin katsomisen paikka.No en tiedä tarvitseeko sentään ihan ruoskien itseä alkaa muistamaan hellyys, mutta kyllähän sellaiseen kannattaa opetella itsensä tottumaan, se on oikeasti voimaannuttavaa, sekä saada, että antaa toiselle.
Sinäkin voit kuroa kiinni sitä mistä olet jäänyt aiemmin paitsi. 😊Disseisback kirjoitti:
No en tiedä tarvitseeko sentään ihan ruoskien itseä alkaa muistamaan hellyys, mutta kyllähän sellaiseen kannattaa opetella itsensä tottumaan, se on oikeasti voimaannuttavaa, sekä saada, että antaa toiselle.
Sinäkin voit kuroa kiinni sitä mistä olet jäänyt aiemmin paitsi. 😊Kuromista todella on. Mutta se vaatii minulta itseltänikin asennemuutosta. Olen kuin rutikuiva aavikko mitä hellyyteen tulee. Exä ei todellakaan ollut hellivää tyyppiä. Omat tarpeeni kuoliintui siinä ajan saatossa ja sittemmin olen joutunut ajattelemaan monta asiaa uusiksi.
Eli kyllä. Joudun itsekin katsomaan peiliin.
Ny poistun unten maille. Hyvää yötä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kuromista todella on. Mutta se vaatii minulta itseltänikin asennemuutosta. Olen kuin rutikuiva aavikko mitä hellyyteen tulee. Exä ei todellakaan ollut hellivää tyyppiä. Omat tarpeeni kuoliintui siinä ajan saatossa ja sittemmin olen joutunut ajattelemaan monta asiaa uusiksi.
Eli kyllä. Joudun itsekin katsomaan peiliin.
Ny poistun unten maille. Hyvää yötä.No hyvä, että heräsit tälläiseen. Ikinä ei liian myöhä. 😊
- Anonyymi
Jokainen karvaturri kaipaa jossain määrin korvan takaa rapsuttelua, läsnäolo on jutun ydin, jopa arkinen naljailukin mikä osoittaa tietoisuutta toisen olemassaolosta. Rentoa levollista lämpöä. kosketusta ja oikeutta koskettaa. Ja jos tämä ei toteudu, en kuole sen puutteeseen vaan upotan sen muun elämisen tuskan sekaan :)
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
: )
Noh mä lähetän sinulle virtuaalisesti ison hellän halin. Olet sen ansainnut.vuh!
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1203021Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen302434Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302415Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631092051- 1141670
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1711378Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2891212Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2601120- 621057
- 711054