niin. olen kauan, kauan halunnut psykologiksi..joko tutkijaksi tai sitten ihan terapeutiksi. mutta olen myös kauan sairastanut syömishäiriötä, anoreksiaa välillä ja välillä bulimiiaa. kirjotin juuri ylioppilaaksi aj olen nyt päässyt eroon oksentamisesta, sekä liikunnanpakosta.mutta en ole vielä kään päässyt sinut vartaloni kanssa. olen joko-tai tyyppiä ja nyt kun en ole jaksanut panostaa laihduttamiseen niin kevään mittaan olen vain syönyt herkkuja enemmän ja enemmän. nyt havahduin, että olen lihmut reilut 6 kiloa ja paniikki ja sitä kautta masennus iskivät.en ikinä kerkee laihduttaa tarpeeksi lakkiaisiin tai kesää varten. olen välillä iloisella tuulella ja välillä taas raivostun pikkuaisoita ja masennun. psykan lukeisesta ei tullut mitään (vaikka kirja oli tosi mielenkiintoinen9 ja eilen päätin etten hae tänä keväänä. mielenterveyteni kannlta on minun täytyy saada itseni kuntoon. minulla on aika psykologille tämän kuun lopussa ja hakuan todellakin parantua..mutta mitä mieltä olette, voiko itesekin jostain mielenterveyshäiriöstä kärsivästä ihmisestä tulla psykologi`..??
voiko minusta tulla psykologi?
nelli
252795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kaikilla meillä on häiriömme ja mitä enemmän ongelmia sen paremmin niitä ymmärtää. Tervetuloa meidän joukkoon.
ei noin vain tulla, psykologiksi opiskellaan.
Psykologian opintoihin on aika vaikea päästä, vain hyvin pieni prosentti hakijoista pääsee sisälle. Käytännössä tarkoittaa hyvää opintomenestystä ylioppilaskirjoituksissa. Lisäksi opinnot ovat tiiviit ja vaativat. Sisältävät psykologian opintojen lisäksi myös aika
lailla menetelmäopintoja lähinnä tilastotieteen puolelta. Pääsykokeissa on myös soveltuvuusosiot, jotka sisältävät testejä ja haastattelun kaiketi useimmissä yliopistoissa. Kaikilla on toki omat ongelmansa ja lähinnä ajattelen, että pitää olla sen verran hyvässä voinnissa, että jaksaa painaa opintojaan eteenpäin.
on avain opiskeluun. Totta on, että me psykologitkaan emme ole täysin säästyneet traumoilta tms. totta ei ole se, että juuri psykologiaa opiskelemaan hakeutuvat ne kaikkein sairaimmat. Itse asiassa psykologiaa opiskelemaan valikoituu yksi maan parhaimmisto, jotka ovat pystyneet käsittelemään ongelmansa. Millä perustelen, sen että parhaimmisto? Sillä, että pääsyvaatimukset ovat korkeat. Se, että on ongelmia ei siis estä opiskelua ja valmistumista, mutta se, jos niitä ei ole voinut käsitellä, kyllä.
Tuo on kyllä mainospuhetta! Mitä teemme paskologeilla, jotka hyväksyvät valehtelun ja pakkolääkityttävät ja pakkoterapoivat luovia ja totuuteen pyrkiviä ihmisiä valehtelijoiksi.
Ette te edes ymmärrä kakkia niitä teknologioita, joilla ihmistä voidaan teknisesti manipuloida. Osa vääristä diagnooseistanne perustuu pelkästään näihin. Älä viisastele, että "eivät ne psykologit diagnooseja tee".
Otapa selvää esimerkiksi ultraääniaseen käytöstä. Sen käyttöä ei Suomessa valvota! Seurauksena uhrille psykoosiksi luokiteltavia ilmenemismuotoja. Näin siis uhria pidetään paranoidisena ja hänet pakkolääkitään.
Psykologit ovat kiinostuneita vain omista palkoistaan ja omasta valta-asemastaan. He eivät myönnä virheitään. Ja kun koneisto valvoo itseään, ei potilasasiamiehelle tehty valituskaan tuota tulosta, vaan asia ohjataan välittömästi ylilääkärille! Tapauksia on vaikka millä mitalla. Te estätte niitä tulemasta julkisuuteen ja olette onnistuneet alistamaan suurimman osan asiakaskunnastanne hiljaisiksi ja näennäis"tyytyväisiksi".
Mitä tulee psykologien tekemiin kohtalokkaisiin virheisiin, niin niistä voit lukea aivan riittävästi tästä eniron foorumista.
Psykologit ylläpitävät asiakaskuntaa ja pitävät ihmisiä liekanarukssaan omien, yksisilmäisten etujensa tähden. Ja kun vastaan asettuu paskologia fiksumpi asiakas, on seurauksena aina pakkolääkintä!
Ei paskologi ole sinut itsensä kanssa. Ei hän kestä arvostelua. Moni väittää käyneensä itse läpi terapiaprosessin, mutta tätä ei kukaan valvo! Suurin osa huijaa, eikä prosessi ole todellinen!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&posting=22000000007800424
Ota itse selvää asioista. Psykologit eivät voi määrätä lääkkeitä eikä edes tiedä niistä niin paljon.
Psykologit kyllä usein lukevat lääkkeistä ja niiden vaikutuksista, mutta eivät niitä määrää. Kaikki terapiat, joissa psykologi itse käy on valvonnan alla ja soveltuvuuskokeet ovat ihan todellisia. Palkka ei todellakaan ole niin hyvä, että sen vuoksi kannattaisi psykologiksi alkaa, joten sekin väite on palturia. Jos on huono kokemus itsellä, ei ehkä kannata yleistää, sitä kuulostaa vaan katkeralta ja saa näyttämään siltä, että ei itse ole käsitellyt asioitaan. Tässä työssä ei jaksa, jos jokin oma asia selvittämättä, joten varmasti ammattikuntani käsittelee asiansa hiukan perusteellisemmin, mikä ei edelleenkään tarkoita sitä, ettäkö niitä ongelmia ei olisi. Ottakaa selvää ja käykää vaikka aluepsykologin luona, hän varmasti kertoo mielellään työstään ja ammatistaan.
SUURIN osa siellä niistä muistakin on mielenterveysongelmaisia ja suurimmalla osalla ongelmat ovat paljon, paljon suurempia kuin sinulla.
---------
Vuodesta toiseen tilanne pahenee, enemmän aina lääkkeitä tyrkytetään, yhä useammalle. Opiskelijoista kolmasosan sanotaan (uutisten mukaan yths:n tilastoissa) olevan mielenterveyshäiriöisiä.
Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta. Ja että murhailevat ihmisiä hulluuttaan.
Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien
lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.
Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.
Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.
Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.
Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/107615 3684292
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."
Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.
Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja sitten he
eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.
Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta edes
pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio vaihtelee
välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan näyttää
tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai puheiden- ei tarvitse
olla rikollisia. Riittää että keksitty tai esimerkiksi asiayhteydestä
irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle. Vaikka se laitettaisiin
suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin, oman
harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka vievät
ihmisyyden uhriltaan.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse, eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin (parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää, unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta, ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta. Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen. http://dir.yahoo.com/Health/Mental_Health/Counseling_and_Therapy/Antipsychiatry/
http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8&oe=UTF-8&l=fi&lr=
www.oikos.org/antipsicen.htm
http://www.google.com/search?hl=en&ie=ISO-8859-1&q=tardive dyskinesia
...miten pitkä höpötys.. en kyllä jaksanut lukea x)
jaksa. Toi sama teksti löytyy joka palstalta, katsopa vaan. Sen kirjoittaja ei voita mitään katkeruudellaan, teksti on täynnä asiavirheitä, eikä sitä tosiaan kukaan jaksa lukea!
et ole lukenut ja täynnä asiavirheitä ? tyypillistä hullun puhetta: varmaan olet psykologi itse.
tekeekö se minusta hullun, vai se, että osallistun keskusteluun? Niin vai se, että en lue samaa tekstiä, joka on liian pitkä? Ei sitä tarvitse kovin pitkälle lukea, kun huomaa, että se on kirjoitettu omakohtaisesta, ei objektiivisesta, kokemuksesta, ja siinä sotketaan kaikki mahdollinen samaan nippuun, jolloin asiavirheiltä ei välty.
että jo otsikossasi on asiavirhe. Psykologit eivät määrää lääkkeitä, joten ei, en murhaa lääkkeillä, enkä saa siitä hyvää oloa.
vaikka se olisi laillista, silti se on häiriintynyttä.
mutta montakos olet laittanut lääkärille lääkkeen hakuun ?
"omakohtaiseksi" väittämäsi kokemukset jakavat melkein kaikki hoitoon joutuneet. osa tosin on niin sekaisin lääkkeistä että alkaa uskomaan sitä mitä "hoitajat" sanovat ja tahtovat lisää ja lisää lääkkeitä. vähempi heitä kuitenkin on.
siellä tulee kovaakin tekstiä lääkäreistä. "saat kaikki mun rahat ja auton kun tapat sen" - mistä luulet johtuvan ? kiduttajista ei pidetä vaikka heidän työnsä laillista ja valtion siunaamaa onkin.
lääkkeen hakuun nimittäin. Toki, mikäli tarve on vaatinut, esim. voimakkaiden harhojen vuoksi, lausuntoon olen psykiatrin konsultaatiota suositellut. Yleislääkärit erittäin harvoissa tapauksissa kirjoittavat mielenterveyspuolen reseptejä, masennus harvana poikkeuksena, mutta kuvaamasi osastolla olevat eivät ole "vain" masentuneita. En haluaisi mitään muuta kuin, että muistettaisiin näissä keskusteluissa jättää yliyleistäminen ja provosointi paikkoihin, joissa vaarana ei ole se, että ne johtavat siihen, että apua todellisiin ongelmiin ei haeta. Mielenterveyshoito tietenkin jakaa mielipiteitä, mutta on tärkeää muistaa, että puhutaan erittäin laajasta asiasta!
enpä yhtään - TOKI, MIKÄLI..
Taisivat olla harhat omassa päässäsi ja potilas siitä joutuu kärsimään. Näennäisen selväjärkisetkin psykologit uskovat noihin harhoihin ynnä muihin.
ovat kaksi eri asiaa. Uskon kyllä, jos joku kertoo häntä jahtaavan koko yhteiskunnan, en silti itse koe tätä harhaa. Kärsiikö potilas, jos hän on esim. erittäin tuskainen ja haluaa piiloutua, kun koko ajan joku vaanii ja yrittää tappaa, ja yritän hankkia apua, myös psykiatriselta puolelta? Eikö kärsi enemmän, jos laitan hänet kotiinsa ja sanon, että ei sua kukaan jahtaa? Konsultaatio tuolle puolelle ei ole lääkkeenhaku reissulle laittoa, jos sitä yrität sanoa, mutta minä en psykoottista ihmistä voi työhuoneestani suoraan saada oikean avun piiriin.
sovitaan nyt sitten niin, kun ei tunnu löytyvän asiantuntevaa kommenttia. Tilastot puhukoon puolestaan. Hyvä vinkki teille: kerätkää kaikki meidän murhaamiemme ihmisten tiedot ja selvittäkää syy kaikkeen, siitähän saa väitöskirjan, kun se on niin yleistäkin kerran. Katsotaan montako objektiivista tulosta saadaan, ja kuinka moni mielenterveystyöntekijä todistetaan murhaajaksi.
No ei sitä tarvitse kuin nimen valtion tietokantoihin että hullu on niin käytännössä on koko valtio vastaan. Ei tule olemaan töissä, ei tule olemaan elämää.
Eikö silloin muka jahdata ?
Ei se ole harha kun nimi on otettu natsien toimesta ylös.
psykoottinen tai manian tuottama viesti mitä täälllä on tullut vastaan! Kuka uskoo, että kun kirjoitan lausunnon, sen saa käsiinsä puolet maapallosta ja että kun selailen potilaspapereita sieltä löytyy hullunleima vuosisadan vaihteesta? Jos valtio jahtaa sinua ja natsisaksassakaan et ole turvassa, neuvoisin kääntymään MTT:n puoleen. Ja tämä ihan ystävällisesti!
on terapeutti, jolla oli aikanaan tamantapaisia ongelmia kuin itselläni nyt. En tiedä tuliko hänestä onmien ongelmiensa takia psygologi vai ei. Tuntuu kuitenkin, että ihminen, jolla on ollut omia ongelmia ja selvinnyt niistä, pystyy paremmin ymmärtämään ja auttamaan toista, jolla on nyt ongelmat päällä kuin sellainen, jolla ei ikinä ole ollut mitään rakkaussuruja suurempia juttuja.
Itse opiskelen psykologiaa Jyväskylässä. Sinulle sanoisin, että hoida ensin itsesi kuntoon, ennen kuin suunnitteletkaan toisten auttamista. Et voi auttaa toista, jos sinulla on omia ongelmia, jotka häiritsevät koko ajan. Ja soveltuvuuskokeissa kyllä arvioidaan psyykkisten häiriöiden puute. Mutta ei psykologin tarvitse olla yli-ihminen jolla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia tai tule olemaan. On vain tärkeää selviytyä niistä, jotta pystyy tekemään omaa työtään.
Sinusta varmastikin voi tulla psykologi, jos vain ensin läpäiset vaativat pääsykokeet ja jaksat pakertaa tutkinnon loppuun asti. Helsingin yliopistoon soveltuvuuskokeita ei muuten ole.
Psykologia on tieteen ala muiden joukossa eikä sen opiskelua voi pitää ns. terveiden yksinoikeutena. Psykan opinnot vievät monta vuotta, joiden kuluessa on mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja esim. oman terapian kautta saada omat ongelmat hallintaan. Valmistuttuaan voi sitten miettiä riittääkö omat psyykkiset voimavarat kliiniseen työhön vai hakeutuisiko psykologina hiukan "kevyempiin" tehtäviin.
Itse olen valmistunut psykologiksi. Opiskeluaikana kävin läpi omat masennukseni ja terapiani. Enkä voi väittää, että vieläkään olisin "täysin terve". Tarkoitan, että minulla on omat masennustaipumukseni ja neuroottiset ahdistukseni... Potilaiden kanssa huomaan usein tunnistavani samoja ongelmia itsessäni. Minusta se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, vaan lisää kykyäni ymmärtää ja tuntea empatiaa. Olleellista on varmaan se, että opintojeni ja oman terapiani kautta tiedostan ongelmat itsessäni ja pystyn tarkastelemaan niitä myös objektiivisemmin ja ammatillisemmin.
Nämä ovat monimutkaisia asioita selittää...
Onnea psykan opintoihin, jos niihin päädyt! Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että kannattaa miettiä tarkkaan omia motiiveja. Tämä on mielenkiintoinen, mutta ainakin kliinisessä työssä raskas ala. Palkat ovat koulutukseen nähden kehnot! Itse olen jo ehtinyt miettiä, että olisihan sitä iloisemmankin alan voinut valita...