A niinkuin Avaruus ja Atomi
Yön tunteina tulee pohtineeksi liikaa asioita. Esimerkiksi se, mihin avaruus loppuu, saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia unettomalle.
Mutta asiaan voinee löytää ratkaisun.
Tiedemiehet ovat aina sanoneet että maailmankaikkeus on niin iso, ettei sitä ihminen voi millään käsittää.
Mutta asiaa voi katsoa monelta kantilta.
Jos olisit elektroni, pystyisitkö kuvittelemaan kokonaisen ihmisen?
kemiallinen kaava olisi vielä ehkä mahdollista, mutta ihminen koostuu niin useasta osasesta, etten usko sen onnistuvan.
Mutta pystymmekö ajattelemaan jotain todella pientä. Neutronin sadasosaa?
Jos äärimmäisyydet ovat kerrassaan niin käsittämättömiä, eivätkö ne voisi olla sama asia.
Eli jos mennään tarpeeksi pitkälle avaruuteen, huomataan, että aurinkokunnat ovatkin itse asiassa neutronin osia. Mittakaavaparadoksi! ;D
Yön tunteina tulee pohtineeksi liikaa asioita. Esimerkiksi se, mihin avaruus loppuu, saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia unettomalle.
Mutta asiaan voinee löytää ratkaisun.
Tiedemiehet ovat aina sanoneet että maailmankaikkeus on niin iso, ettei sitä ihminen voi millään käsittää.
Mutta asiaa voi katsoa monelta kantilta.
Jos olisit elektroni, pystyisitkö kuvittelemaan kokonaisen ihmisen?
kemiallinen kaava olisi vielä ehkä mahdollista, mutta ihminen koostuu niin useasta osasesta, etten usko sen onnistuvan.
Mutta pystymmekö ajattelemaan jotain todella pientä. Neutronin sadasosaa?
Jos äärimmäisyydet ovat kerrassaan niin käsittämättömiä, eivätkö ne voisi olla sama asia.
Eli jos mennään tarpeeksi pitkälle avaruuteen, huomataan, että aurinkokunnat ovatkin itse asiassa neutronin osia. Mittakaavaparadoksi! ;D
Vastaukset 4
Vanhimmat
onhan niissä vähän symmetriaa..
fysiikka on kuitenkin "hieman" eri:
mitä pienempiin palasiin mennään, sitä epätarkempiin tuloksiin tullaan. eikä se johdu mittatarkkuudesta vaan mitattavien tapausten "luonteesta". eli tulokset ovatkin todennäköisyys matriiseja... esimerkiksi, elektronin paikkaa atomin ytimen ympärillä olevalla kuorella ei voi sanoa tarkkaan: se on todennäköisimmin jossain kuorella, kuin pois kuorelta ja jokapaikassa kuorta samaan aikaan.. ja kuori ei ole kiertorata vaan vaippa, joka ympäröi ydintä.
kun taas esim. marssin paikka aurinkoa kiertävällä radalla on just sillä radalla (ei siis kuorella), ei oikeastaan millään todennäköisyydellä poissa siltä (ilmeisesti pelkästään siitä syystä, että mars koostuu niin suuresta määrästä ainetta. jonka yksittäiset palaset kylläkin voivat silloin tällöin käyttäytyä kummallisesti..) eikä varsinkaan joka paikassa yhtäaikaa :) :) mikä on oikeastaan aika lohdullista... siitä kun voi ennustaakin jotain, jos omaa astronomin lahjoja ja vilkkaan mielikuvituksen ;)
oma mielikuvitus loppuu about atomin malliin, jo pelkkä ajatus elektonin luonteesta ja kvanttifysiikasta tuottaa tuskaa ja pakoittavan tarpeen alkaa hajoittamaan jotain.
halu ajatella, että asiat olisi yksinkertaisia, on kaunista. ja inhimillistä. ja jos joku voisi olla kaunista, niin mieluummin se, kuin jotain muuta, joka ei olisi kaunista :) mutta asiat harvoin ovat yksinkertaisia ...
ai kuinka niin tulee pohtineeksi asioita? ;)
Kun kuuman harvan kylmän tiheä aalto kohtaa kylmän harvan kuuman tiheän aallon ne kohoavat harvan tiheäksi seinäksi avaruuden ympärille.
Tiede nöyrtyköön tämän yksinkertaisen toden edessä. Shamppanjaa Kuiopioon nopeasti.
:):)
>>ne kohoavat harvan tiheäksi seinäksi avaruuden ympärille.
aha