NOJATUOLI Vappuna 2022 !

Viileä Vappuaamua, viisi astetta mittarissa, toritapaaminen jää, ei yksin kylmyys intoa ole vienyt, ei vaan muuten houkuta.
Taitaa olla ainoa Vappu aikuisiällä, kun kotona vain istuskelen, aina aiemmin on kokoontuminen ollut kiintoisaa nyt kyllästymistä tähänkin tapahtumaan.
Laiskuus tai ikä voi haluja heikentää, illalla kävin saunassa, kälyni kanssa, korkkasimme kuohuviinipullon ja siihen ne juhlimiset jää.
On noita Vappuja tullut juhlittua, teatterilaisten kanssa aina hauskaa oli, samoin Uuden Vuoden juhlat olivat kohokohtia, no se oli silloin, kun nuori mieli tämän tapaista kaipasi.
Muistan aina nämä juhlat uuden vaatteen ansaitsi, nyt en vilkaisekaan vaatekauppaan;)

Edellisen ketjun ukkovaan terveisistä kiitän, harvoin niitä ruusun kanssa tuleekaan, ;)

Munkkini epäonnistui muodoltaan, tein mielestäni hyvän taikinan kermaa reilusti ja hyvältä näyttikin, mutta leipomaan en onnistunut, perinteinen rinkeli muodostui oman muotoisekseen ja öljyä imivät runsaasti, mutta maku oli kyllä hyvä ja rasvaa runsaasti.
Kälyni kiitteli makua ja mukaansakin halusi, no ehkä kerma ei ole munkkitaikinaan hyväksi.
Näin vanhanakin näitä kokemuksia oppii.

Näin se tämä Vappu menee ihastellen työläitä tuloksia siivousten kanssa, mutta puhdasta taas on, hyvä mieli kattaa paremmatkin juhlat.
Iloista Vapun viettoa teille jokaiselle, oman vappuni ruokailukin tapahtuu kotona, ennen aina teatterin Vappulounaalla.

216

2573

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kiitos mahtavasta ulostulosta. Hyvistä kirjotuksistasi ja ilmaisutaidoistasi.On mielytävä lukea sinun tekstejä. Itse olen lukihäiriöinen ja teksti virheitä en nistä välitä.Vappu en haikaile menneitä.Itse asiassa kai siksi vappua en juhlinut koskaan?Kai niihin nuoruus kotitekoinen sima ja munkin kuuluneet.Makuhan se tärkein ei ulkonäkö! Kun asunut yksin 24 v. Niin sitä ostaa pääkaupunki kerrostalossa,pieni koti vuokralla kaiken valmiina kaupasta. Ritää viellä eläkestä rahaa nihin. Vaikka naisen työeläke aina pienempi kuin miehen samasta työstä!Lapsen lapsetkin isoja aikaisia aikuisaa, Joten ei niden kanssa enää Vappua. Hajantuneet ympäri Suomea yliopistoihin: Opiskelut työt asuminen.Alkoholia en juo,kun ei maistu!Ihmisiä elämän kuoli monen monta korona ajat. Uusia ystäviä en saa kun kun en juri juo kalja,en viini. Ymärrän sauna kaljat, ruoka viinit. Mutta en sitä kitatan nitä yksin asuvana eläkeläisnaisina humalan asti. Kuka jaksa kunella humalaista naista? On kuin vanha levysoitin.Joka itkee kadotettua mennyttä,Oikein hyvä toukokuta kesän odotusta Ihan kaikille ympäri Suomea. Täältä ItäHelsingin lähiöstä,Ulkoilu se ihmisen elämässä pitää kuitenkin.Vaikka olisi nivelrikot,selkä säryt, Ei tarvii uniläkeitä ei valvotuja öitä.Kun lähtee ovesta ulos.Pitää kinni ajasta,ruoka rytmistä ja mielen positivisena.Tule sit se unikin ajalla.terv.aamun virkku illan torkku.

    • Anonyymi

      Onko Skillan ollut näyttelijätär, kun teatterin vapuista kertoo? aOlen joskus nähnyt Fasebookin kuvan hänestä, niin säteilevä kaunis nuori nainen, ilo silmälle olisi teatterilavallakin. Lauluääntäkin näyttelijä tarvitsee ja etkös sinä kuorossakin vielä laula. On hyvä ulosanti kaikilla tavoin ja kontakti hyvä ihmisiin jopa täällä palstalla.
      Kaikkea hyvää toivottelee muuan vapun yksinäinen.

      • No korjaanpa heti tuo teatteriasian, en ole näytellyt koskaan, mieheni siellä hommia harrasti ja minä siivellä kuljin.
        Kiitos tuosta nuoruuden kuvan ilmaisusta, onhan kaikki nuorena nättejä;)
        Laulamiseni onnistuu toisten kanssa laulamiseen ja harrastuksena sitä harrastan, nöyränä kiittelyt vastaan otan, ihan mummo olen kaikella tapaa;)

        Hauskaa Vappua myös sinulle vapun yksinäinen, meitä yksinäisiä löytyy;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        No korjaanpa heti tuo teatteriasian, en ole näytellyt koskaan, mieheni siellä hommia harrasti ja minä siivellä kuljin.
        Kiitos tuosta nuoruuden kuvan ilmaisusta, onhan kaikki nuorena nättejä;)
        Laulamiseni onnistuu toisten kanssa laulamiseen ja harrastuksena sitä harrastan, nöyränä kiittelyt vastaan otan, ihan mummo olen kaikella tapaa;)

        Hauskaa Vappua myös sinulle vapun yksinäinen, meitä yksinäisiä löytyy;)

        Kiitos vastauksestasi Skillan❤️🌻


    • Anonyymi

      Eilen luin Hesarista, että Helsingin kotitalouksista yli puolet on yhden
      hengen talouksia ja niistä suurin osa yli 60-vuotiaitten.
      Yksinasuvia on paljon Suomessa.

      • Anonyymi

        Yksinasuminen lisääntyy helposti entisestään epävarmoina aikoina. Se on valitettavaa. Kuulun leskimiehenä itsekin tähän ryhmään.
        Valitettavasti olen pientä eläkettä nostava p-parka.

        Elän kuin huumeen innoittamana, että kyllä se rahapelivoitto vielä tulee. Palkkaan vakituisen taloudenhoitajan sitten kun kylven rahassa.
        Itseasiassa toivoisin kohtalolta yli 1000 euron kuukausittaista lisätuloa.

        Tai, että ammattilainen kodinhoitaja laittaisi minulle ruuat ja siivoaisi säännöllisesti. Maksaisin reilusti, jos minulla olisi rahaa.

        Sukulaiset uskovat, että tuhlaan rahani %-juomiin. Tietysti käytän niitä joka päivä, mutta kymppiäkään en tuhla siihen turhuuteen/vrk.


    • Niin Vappu joutui jo taas pohjolaan ja leivokset ilmassa leikkiä lyö.
      Viileä on sää, eikä Ullanlinnalta esitetyssä vappuaamussakaan ollut paljonkaan riehasta tietoa. Suorastaan tippa silmässä kuunteli YL:n viimeisintä esitystä, Finlandiahymniä.
      Ukrainaa ei unohdettu edes suomalaisessa vappuaamussa.

      Onko Vapusta tullut jonkinmoinen pakkopulla? Kahdessa vuodessa unohdettu iloitsemisen taito.
      On ilmeisesti niin masentava tämä nykymeininki, että iloitseminen tuntuu pahalta.
      Ei se niin saisi olla. Ei ole pakko olla masentunut, vaikka mitä tapahtuisi. Aina tulee huominen, uusi aika, uusi vappu.
      Niin että siis veikot (ja siskot) . laulakaa, niin että taivaan luhtihin tää laulu kajahtaa.

      • Anonyymi

        Kovin negatiivisesti kirjoitit muiden vappuriehasta.

        Miten riehakas olikaan sinun vappusi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kovin negatiivisesti kirjoitit muiden vappuriehasta.

        Miten riehakas olikaan sinun vappusi.

        Omista fiiliksistäni kirjoitin. Tässä iässä mikään ei tunnu miltään, negatiivisuus lyö läpi, vaikka onkin vappu. Sehän tekstistäni näkyy. Alakulo on iskenyt.
        Minun elämäni riehakkaista wapuista on vuosikymmeniä aikaa.


      • Anonyymi

        Vapustako tullut pakkopulla ? Nuoret näyttävät viettävän vappua yhtä innokkaasti
        kuin mekin aikoinaan, kukin tavallamme.


    • Minun Vappuni on ollut nuoruudessa mennä Linnanmäelle, vuoristorataan, siis ennen lapsuuttani, josta sain kuvankin profiiliini, joka on lapsuuteni maisemista.

      Voi niitä ihania retkiä serkkujeni kanssa sinne Rastinmajakalle, jossa Paasivesi ja Orivesi yhdistyi, jossa ne "piruntuletkin" loistivat.

      Olen nähnyt nämä tulet ja lukuisia kertomuksia kuulut niitten ilmestymisestä, kuten isäni kertomuksen kuinka hän koki "kohtaamisen "?

    • Anonyymi

      Vappu sujui loistavasti, sain läheisiänikin kylään .
      Yhdessä sitten skoolasimme simalasit Vapulle, tuolle kevään airueelle ja nautimme tyttäretyttären ja hänen kavereidensa leipomista munkkirinkeleistä, jotka olivatkin oikein herkullisia!
      Kyllä se ulkoilma ja siellä pienikin happihyppely tekee terää, vaikka on viileä sää, mutta aurinkoa ja valoa, se tuo toivoa paremmasta.
      Huomenna otan viimeisiä havuja pois kukkatarhoista ja orvokit olisi mukava saada pian piharuukkuihin, ne kestää vaikka pakkasta.
      Kivaa keväänjatkoa,
      Neeasa

      • Niin se alkaa tämäkin päivä, pilvisenä ja viileänä, mutta kuitenkin luonto herää, vihertyminen huomattavissa.
        Apteekkiin on lähdettävä, vaikka sateenvarjoa saakin kantaa, eipä tässä sokerista olla, jos vähän kostuukin;)

        Neeassa ihastelee kukkien odotuksista ja ulkona puuhastelusta, se on sitä hyötyliikuntaa, mitä minulla ei enää ole mahdollista tehdä, tulihan sitäkin joskus koettua.
        En varmaan paljoon enää pystyisikään, oikein nauratti, kun tikkailla yritin ylemmäksi päästä ja voimia ei ollut ponnistaa, no onnistui se sitten viimein, sain kaapin päälliset pyyhittyä.
        Olisiko voimat huvenneet siivouksien kanssa, piti enemmän kiipeilyä harrastaa.

        Mukavia muistoja Kristiina23 myös muisteli, luonnon ihmeet monissa paikoissa esiintyi ja tarujakin kerrottiin.
        Onhan niitä mukavia muistoja ja toivoisi vaan niitä muistavansa, ihanaa, että muistot yleensä kultaantuu;)

        Makriina tätä nykyistä juhlimista mietti, no onhan se erilaista mitä meidän nuoruudessa, kaikenlaista hörhöä liikkuu ja ilkeyttä tekee, no ehkä niitä löytyi ennenkin, mutta pääasiassa melkoisen viatonta ilonpitoa se oli.
        Nuoret kokoontui tanssipaikoilla ja sieltä monikin elämäntoverin löysi, minunkin miehen piti Karjalasta lähteä ja tänne luokseni kohtalo kuljetti monen mutkan takaa.
        Uskon kohtaloon, jos mikä on sattuakseen niin käy, tarvittiin sota, meidän toistemme löytämiseen.

        Ano 20,27 tuota lottovoittoa minäkin sitkeästi odotan, aina on muutama rivi mahdollistamassa voittoa, vaan ei ole onnistunut;)
        Alkon juomat ei kyllä edes maistu suurina annoksina, sauna juomana joku lonkero silloin tällöin, ei juurikaan muuta.
        Aiemmin kun oli ystäviä jotka jaksoivat luokseni tulla, viiniä maisteltiin, ihan kielen kantimien virkistämiseksi.
        Olen pohtinut sanontaa, että sokeri vielä sulaa suussa, sekin on ihan totinen tosi, vaikka sokeria en suuhuni laita, mutta joskus tekee mieli suklaata ja juuri ja juuri se suussa sulaa;)
        Vanhemmiten nuo ruokamieltymyksetkin muuttuu, perinteisten ruokien maku paranee.

        Yksinasuvien määrä on todella suuri ja naisten osuus siitäkin suurempi, naiset elävät kauemmin, ovatko sitkeämpiä?
        Minä olen perheeni iäkkäämmäksi päässyt, ihmettelen miten se onkaan mahdollista, kun sota-ajan lapsi olen.
        Elämisen haluja vaan riittää ja usein en muistakaan vanhuuttani, mieli on kuin nuoren hupakon;)

        Ilahduin sydämestä ja kukkasesta, ei sitä paljon tarvitse;)
        Uteliaana tätä päivää ja viikkoa aloittamaan, mikä anti tällä onkaan annettavana, toivon kaikkea kivaa ja myönteistä teille kaikille, kuin itsellenikin;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Niin se alkaa tämäkin päivä, pilvisenä ja viileänä, mutta kuitenkin luonto herää, vihertyminen huomattavissa.
        Apteekkiin on lähdettävä, vaikka sateenvarjoa saakin kantaa, eipä tässä sokerista olla, jos vähän kostuukin;)

        Neeassa ihastelee kukkien odotuksista ja ulkona puuhastelusta, se on sitä hyötyliikuntaa, mitä minulla ei enää ole mahdollista tehdä, tulihan sitäkin joskus koettua.
        En varmaan paljoon enää pystyisikään, oikein nauratti, kun tikkailla yritin ylemmäksi päästä ja voimia ei ollut ponnistaa, no onnistui se sitten viimein, sain kaapin päälliset pyyhittyä.
        Olisiko voimat huvenneet siivouksien kanssa, piti enemmän kiipeilyä harrastaa.

        Mukavia muistoja Kristiina23 myös muisteli, luonnon ihmeet monissa paikoissa esiintyi ja tarujakin kerrottiin.
        Onhan niitä mukavia muistoja ja toivoisi vaan niitä muistavansa, ihanaa, että muistot yleensä kultaantuu;)

        Makriina tätä nykyistä juhlimista mietti, no onhan se erilaista mitä meidän nuoruudessa, kaikenlaista hörhöä liikkuu ja ilkeyttä tekee, no ehkä niitä löytyi ennenkin, mutta pääasiassa melkoisen viatonta ilonpitoa se oli.
        Nuoret kokoontui tanssipaikoilla ja sieltä monikin elämäntoverin löysi, minunkin miehen piti Karjalasta lähteä ja tänne luokseni kohtalo kuljetti monen mutkan takaa.
        Uskon kohtaloon, jos mikä on sattuakseen niin käy, tarvittiin sota, meidän toistemme löytämiseen.

        Ano 20,27 tuota lottovoittoa minäkin sitkeästi odotan, aina on muutama rivi mahdollistamassa voittoa, vaan ei ole onnistunut;)
        Alkon juomat ei kyllä edes maistu suurina annoksina, sauna juomana joku lonkero silloin tällöin, ei juurikaan muuta.
        Aiemmin kun oli ystäviä jotka jaksoivat luokseni tulla, viiniä maisteltiin, ihan kielen kantimien virkistämiseksi.
        Olen pohtinut sanontaa, että sokeri vielä sulaa suussa, sekin on ihan totinen tosi, vaikka sokeria en suuhuni laita, mutta joskus tekee mieli suklaata ja juuri ja juuri se suussa sulaa;)
        Vanhemmiten nuo ruokamieltymyksetkin muuttuu, perinteisten ruokien maku paranee.

        Yksinasuvien määrä on todella suuri ja naisten osuus siitäkin suurempi, naiset elävät kauemmin, ovatko sitkeämpiä?
        Minä olen perheeni iäkkäämmäksi päässyt, ihmettelen miten se onkaan mahdollista, kun sota-ajan lapsi olen.
        Elämisen haluja vaan riittää ja usein en muistakaan vanhuuttani, mieli on kuin nuoren hupakon;)

        Ilahduin sydämestä ja kukkasesta, ei sitä paljon tarvitse;)
        Uteliaana tätä päivää ja viikkoa aloittamaan, mikä anti tällä onkaan annettavana, toivon kaikkea kivaa ja myönteistä teille kaikille, kuin itsellenikin;)

        Aika tökerösti sanottu, että sota tarvittiin miehen löytymiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika tökerösti sanottu, että sota tarvittiin miehen löytymiseen.

        Ei se ole ollenkaan tökerösti sanottu ano 8:22,
        sinun ajattelusi vain haluaa tulkita kaiken pahan kautta.
        Pahansuopaisuus on lähtökohtasi.
        Löytäisit varmaan huomautettavaa Nobel-kirjailijankin tekstistä,
        koska olet niin ymmärtämätön.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika tökerösti sanottu, että sota tarvittiin miehen löytymiseen.

        Mitäpä tökerö mummo muuta voi kirjoittaa, kuin tökeryyksiä.
        Sitä mieltä kumminkin olen, tuskin ilmaan evakkotaipaleelle lähdettyään ja elämänsä tänne asetettua olisimme tavanneet.

        Apteekkiin jätin euroja aika paljon, ei "oikeita "lääkkeitä paljonkaan, enemmän kosmeettisia olivat, polvituki kuitenkin kokeiluun.

        Istahdin lepäämään ja sattui tuo viesti silmään, kuten 8,39 puolustus viesti ja ja miaelinan tervehdys hyvää jatkoa kummallekin;)

        Makriina älä vielä toivoa menetä, kunhan lämmin tulee ja aurinko paistaa, voi rhodsi päätään nostaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika tökerösti sanottu, että sota tarvittiin miehen löytymiseen.

        Onneksi olkoon! Taas löytyi jotain huomautettavaa.
        Onhan se mukavaa, kun meillä on tällainen palstavahti, joka pyyteettömästi tuo epäkohtia esiin näissä meidän jutusteluissamme.
        Virkistää varmaan päivän!


    • Anonyymi

      Hyvää huomenta, Skillan ,ensimmäiseen toukokuun maanantaihin,!
      Aamunavauksesi oli taas hyvätunnelmainen ja sitä tunnelmaa tännekin luova.
      Jospa vielä uudelleen pääsemmekin siihen mukavaan, rentoon ja iloiseen oloon, mikä täällä aina aikaisemmin vallitsi! Kiitos! M-e.

      • Anonyymi

        Hyvää huomenta.
        Oi ihana toukokuu! Kyllä kai se kesä vielä tulee, kun mittarikin osoittaa jo plussa-asteita. Naapurin pihassa on vielä lumikinos varjon puolella. mutta pian se varmaan katoaa.
        Nostin pihaan joulukuusen, joka on urheasti pitänyt pintansa kukkaruukussa ihan viime viikkoon asti, mutta juuri nyt, kun luvassa oli ulkoilmaan ja kesään pääsy, se otti ja kuoli pois. Uudet kasvut retkottavat ja vanhat neulaset karisevat. Ei auttanut enää luontoon siirtyminen.
        Synkistää mielen. Kieltäydyn ottamasta sitä ennusmerkiksi.
        Rhodo on mennyttä. Sen vahvin ja korkein varsi makaa maassa. En tiedä, mitä tekisin.
        Vappumasennus.
        Mkr


    • Anonyymi

      Tervehdys tuulisesta pilvisestä Lounaasta!
      "Kartanonrouvan" nukkuminen ikiuneen on vienyt välillä syviin vesiin ja voimat tyystin.
      Mitä kauemmin on kirjoittamatta sitä vaikeampaa on sanoja löytää. Tökeröä tulee, mutta en näemmä ole ainoa :) Lohtu se on pienikin lohtu.
      Sinivuokot kukkivat ja näyttäisi sääkartat lupaavan sen verran lämmintä, että niitä valkovuokkoja äitienpäiväksi saataisiin.

      Aurinkoista kevättä! Sinnitellään.

      brinkkala

      • Anonyymi

        Meidän pihasta löytyy vielä lunta talousrakennuksen varjon puolelta. Toisaalta omppupuiden alla ja pihapolun laattojen vierestä löytyy kukintansa aloittavia Skilloja.
        Viimeinen lumiläikkä lähti tänään tien puolelta kun siihen aurinko paistaa rällittää.

        Raadollinen tosiasia kuitenkin on, että ensi kuussa valoisan aika lähtee tuttuun puolen vuoden lyhenemisvaiheeseen. Ilmiön nimi kesäpäivänseisaus.
        Mut ei sii mitää, torkun tämän pitenevän, valoistuvan ajan. Yritän sinnitellä omassa, velkaisessa talossani mahollisimman pitkään

        Mukavata toukokuun jatkoa itsekullekin palstalaiselle. Pötkähän uutisten jälkeen oikoseksi päiväpeiton päälle kun niin ramasee.
        . hurs,kainen


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meidän pihasta löytyy vielä lunta talousrakennuksen varjon puolelta. Toisaalta omppupuiden alla ja pihapolun laattojen vierestä löytyy kukintansa aloittavia Skilloja.
        Viimeinen lumiläikkä lähti tänään tien puolelta kun siihen aurinko paistaa rällittää.

        Raadollinen tosiasia kuitenkin on, että ensi kuussa valoisan aika lähtee tuttuun puolen vuoden lyhenemisvaiheeseen. Ilmiön nimi kesäpäivänseisaus.
        Mut ei sii mitää, torkun tämän pitenevän, valoistuvan ajan. Yritän sinnitellä omassa, velkaisessa talossani mahollisimman pitkään

        Mukavata toukokuun jatkoa itsekullekin palstalaiselle. Pötkähän uutisten jälkeen oikoseksi päiväpeiton päälle kun niin ramasee.
        . hurs,kainen

        Tuuliset ja pilviset huomenet Savon suunnasta, viileää myös on, mutta se kuuluu kevään tuloon.

        Lumikasoja vielä täälläkin naapurin pihassa, muualla jo nurmikot hieman vihertää.
        Älä hätäile hurskainen, vielä se tovin päivä valkenee, mutta nopsaan ollaan siinäkin ajassa, mitä povaat;)
        Laitetaan nyt ensin kukkamaat ja marjametsät kukoistamaan ja sitten vasta sitä pimenevää syksyä odottamaan.
        Sopiihan niitä kohokohtia vielä monia, kuten elokuun kuutamot ja monet kesän mukanaan tuomat ihanuudet.
        Tuo ramaseminen on kyllä joskus harmillista, katsoin eilen illalla Huvila ja huusi ohjelmaa ja juuri valmiiksi saamaisillaan oleva piha ja minä torkahdin, en siis nähnyt valmista pihaa, kenkuttaa.

        Olipa mukava kuulla sinusta brinkkala, monasti olet mielessä käynyt.
        Osanotto menetykseesi, olithan niin läheinen kartanon rouvan kanssa näin kerroit aiemmin.
        Elämä jatkuu haasteineen, hänen kohdaltaan se päättyi, vuoroamme odotamme, onneksi tietymätön asia.
        Kyllä se eläminen siitä jatkuu, pieni sekava aika ja surullinen mieli, ikävä pysyvämpää, mutta joka päivä sekin hälvenee.
        Muistot elää, niitä ei aikakaan kokonaan mukanaan vie, lohtua niistä ammennat ja suru vähenee.
        Pienen ajan perästä jo kirjoittaminen sujuu ja asiasta puhuminen helpottaa, jaksamista sinulle.

        Tänään viimeinen laulutuokio ja huomenna samoin viimeinen kerho, aikaisin tänä keväänä loppuukin.
        Monta kuukautta kesälomaa, tosin tapahtumia joka kuukaudelle yhdistyksen mukana, retkiä ja kesäteatteria,, pieniä pysähdyksiä loman lomaan;)
        Antoisaa tiistaipäivää, ystävät;)


    • Anonyymi

      Tänään säätiedottaja sanoi, että pohjoisessa päivän pituus on jo yli 19 tuntia.
      Etelämmässäkin hyvissä lukemissa.
      Kyllä se kesä kuitenkin on tulossa.
      Hyvää päivänjatkoa.
      Mkr.

    • Kovasti sitä kesää tässäkin odotellaan, aurinko piilottelee itseään ja navakka tuuli oksia heiluttelee.

      Nyt sitten alkoi myös päiväkotilapsien kiikuttelu mummuloihin, lakot antavat vauhtia mummojenkin päiviin. Käväisin tyttären luona ja jo siellä oli 3 päiväkoti-ikäistä telmimässä ja mummon herkkuja napostelemassa. Kivaa oli kuuulemma mummolassa olla, ei vielä kiirettä tarhaan kun paras on mummon syli ja hoito. Siinä vähän aikaa katselin sitä touhua ja muistot mieleen tulivat, tuommoista oli joskus meidän ikäisilläkin, nyt vain sivusta seuraten helpolla pääsee.

      Minulla on lenkkeilykin vähiin käynyt, kun koirakaverini etutassunsa loukkasi rapun trallien välissä. Lääkärireissu siitä tuli ja kipulääkkkeen voimalla muutama päivä siinä meni. Tänään oli jo kivuton päivä, joten kaikki on taas kohdallaan!

      Näin ne päivät eteenpäin soljuvat, eipä muuta erikoista , kunhan ilmaisin osallistumiseni. Mukavaa päivää kaikille!

      • Myrskyjen jälkeen päivä paistaa, taivas lupaa kaunista päivää.
        Pakkasyö on ollut, kaksi astetta vasta mittarissa, mutta siitäpä se nousee, näin on lupailtu.
        Odottavan aika on pitkä näin sanotaan, mutta hyvää kannattaa odottaa ja uskon, että kesä meille lämpimänä edestä löytyy;)
        Lehdestä luin, että puutarhamyymälät on ovensa avanneet ja tarjolla on paljon kaunista ja näyttävää, kohta parveke kesäkuntoon on saatava.

        Työaika oli minulla vielä, kun lapsenlapset olivat sen ikäisiä, että hoitoa kaipasivat, mutta kyllä sitäkin hommaa tuli tehtyä aina viikonloppuisin.
        Muistini on niiltä ajoin kadonneet, en juurikaan muista näitä aikoja, kiireistä se aika ainakin oli, päivätyön lisäksi oli iltatyö elokuvateatterin kassana, aina tuon työn tekemisen kimpussa on joutunut olemaan, mutta selvitty on velvotteista.
        Ikävä tuo koirasi tassun kipeytyminen fiinufammu, mutta näin se joskus eläimeenkin vaivat ilmaantuu.
        Nyt kun ilmat on luvassa lämpimään päin, mikäs on koiran emäntäänsä kuljettaa;)
        Paljon on koiria kuljettajineen tässäkin ympäristössä, ikkunasta on mukava seurata ja eri rotuja ihastella.
        Kirjeiden luku on innokasta ja viestit vuorollaan jokainen jättää;)

        Melkein kaksi kuukautta valoisuus vielä lisääntyy ja sitten alkaa hämärtymään ja antaa seurannan päivän lyhentymiseen ja vuodet vierii.
        Tänään viimeinen kerhomme ja siellä jaetaan kevätpuolen pyöreitä täyttäville ruusut ja laululla onnittelemme, sitten joulukuussa on toisen vuosipuoliskon täyttävät vuorossa, minullakin mahdollisuus saada ruusu.
        Voi, voi, sinne on monen miehen/naisen ikä.
        Tapaamisia on joka kuukausi, tässä kuussa sokkomatka, kesäkuussa laivaristeily, heinäkuussa teatteri ja yhdistyksen oma rantakala, elokuussa särämatka ja sitten onkin kesä lopuillaan, näiltä osin kesä on suunniteltu.
        Omia juttuja sitten ehkä lisäksi, arkea ja sen sujumista , aina mielessä jotain tavoiteltavaa.

        Mukava on kalenteriin merkata näitä tapahtumia, tuntuu kuin ajassa eläisi näin vanhanakin, pieni meneminen niin kauan, kun voimia riittää, nyt kampaaja tilaukseen, meinaa siirtyä aina vaan.
        Voimia ja iloa jokaiselle ja demeterin hoidotkin lähestymässä, toivon kaiken hyvin menevän.


    • Huomenet tähän torstaiaamuun, joko uupumus vei voiton ja lopun aika on tullut.
      Kaikki loppuu aikanaan, niin kaiketi Nojatuolikin.

      Katsellaan, kuunnellaan ja jos kiitoksen aika on koittanut niin olkoon;)

      • Huomenta ! Alakulon syövereissä täälläkin on oltu ja kun vähävoimaisena yrittää viedä tuota pihaprojektia eteenpäin, se tuntuu vievän kaikki voimat.

        Nojatuoliin istahdan kyllä heti aamusta ja SkillaNin aamunavaukset auttavat hyvään alkuun ja uskon, että jäävät myös talteen, mutta siihen se sitten jääkin. Edes palautetta ei "uskalla" antaa kun on jo letkauteltu tästä "keskinäisen kehun kovasta kolmikosta" mihin minutkin on sijoitettu. Kiitos vain, hyvään seuran pääsin.

        Ei oikein jaksaisi tuota kun itse ei näe "kehumista" kielteisessä valossa, eikä oikein voi ymmärtää miksi tätä huomauttelua ja tylyttämistä harrastetaan, mihin sillä pyritään ? Siihenkö, että Nojatuoli-tyyppinen, tunnistettavien kirjoittajien viestittely loppuisi vai siihenkö, että heidän tulisi olla enemmän omien toiveitten mukaisia ?

        Samanarvoisuus tuntuisi olevan kova sana täälläkin. Miten sen laita sitten on tällaisessa kuviossa, jossa tunnistettavina kirjoittavista on tullut vapaata riistaa ? Heille voi naljailla, heitä sopii opastaa ja tylyttää ja Anonyyminä ehkä nauttia siitä nosteesta, minkä tuo "sainpahan sanottua"- uroteko ilmeisesti monelle tarjoaa.
        Tasapuolista vai ?

        En tiedä, olenko itse yliherkkä tällaiselle tylyttämiselle, mutta ainakin minulta se helposti saa mielen matalaksi, vaikuttaa omaankin osallistumiseen.

        Olen tahtonut uskoa, että SkillaNin ja muiden hyväntahtoisten kirjoittajien panos riittäisi kestämään pahantahtoisten tylytyksen, mutta kai olen sitten ollut väärässä, ainakin omalla kohdallani.
        Ja ehkä "rohkea", anonyymi kirjoittelu on tulevaisuutta: jatkuvuus ja tunnistettavuus ei ole enää arvo vaan eilistä päivää. Miksi "jumittua" samaan kuvioon, kun "koko maailma" on avoin, voi tarjota hetken viihtymisen ja kun se loppuu, haetaan uutta ?

        Synkkiä mietteitä, mutta muuta minusta ei nyt irtoa. Kaino toiveeni olisi, että SkillaN jaksaisi jatkaa kirjoitteluaan ja puolustaa niitä arvoja joiden varaan itsekin toivoni asetan. Ehkä kohtuuton toive yhdelle ihmiselle, kun ainakaan itse en aina jaksa noihin talkoisiin osallistua.

        Kuten olet kertonut ja onhan se nähtykin, SkillaN, olet pitkän "urasi" aikana ehtinyt saada myös niitä risuja ruusujen joukossa ja silti jaksanut jatkaa omalla hyväntahtoisella linjallasi. Jospa tämäkin olisi jokin ohimenevä vaihe, johon korona ja vallitseva maailmantilanne ikävästi vaikuttaa ja josta me kaikki tahdomme selvitä, niillä eväilä jotka meille on annettu ?
        Sinulla SkillaN on tuo erityislahja hyvän mielen tuottamiseen ja sen jakamaisen muille. Toivon todella, että saisimme vielä siitä nauttia ja voimien salliessa osallistua itsekin näihin hyvän mielen talkoisiin...

        Hyvää pilvistä päivää kaikille,
        demeter1


      • demeter1 kirjoitti:

        Huomenta ! Alakulon syövereissä täälläkin on oltu ja kun vähävoimaisena yrittää viedä tuota pihaprojektia eteenpäin, se tuntuu vievän kaikki voimat.

        Nojatuoliin istahdan kyllä heti aamusta ja SkillaNin aamunavaukset auttavat hyvään alkuun ja uskon, että jäävät myös talteen, mutta siihen se sitten jääkin. Edes palautetta ei "uskalla" antaa kun on jo letkauteltu tästä "keskinäisen kehun kovasta kolmikosta" mihin minutkin on sijoitettu. Kiitos vain, hyvään seuran pääsin.

        Ei oikein jaksaisi tuota kun itse ei näe "kehumista" kielteisessä valossa, eikä oikein voi ymmärtää miksi tätä huomauttelua ja tylyttämistä harrastetaan, mihin sillä pyritään ? Siihenkö, että Nojatuoli-tyyppinen, tunnistettavien kirjoittajien viestittely loppuisi vai siihenkö, että heidän tulisi olla enemmän omien toiveitten mukaisia ?

        Samanarvoisuus tuntuisi olevan kova sana täälläkin. Miten sen laita sitten on tällaisessa kuviossa, jossa tunnistettavina kirjoittavista on tullut vapaata riistaa ? Heille voi naljailla, heitä sopii opastaa ja tylyttää ja Anonyyminä ehkä nauttia siitä nosteesta, minkä tuo "sainpahan sanottua"- uroteko ilmeisesti monelle tarjoaa.
        Tasapuolista vai ?

        En tiedä, olenko itse yliherkkä tällaiselle tylyttämiselle, mutta ainakin minulta se helposti saa mielen matalaksi, vaikuttaa omaankin osallistumiseen.

        Olen tahtonut uskoa, että SkillaNin ja muiden hyväntahtoisten kirjoittajien panos riittäisi kestämään pahantahtoisten tylytyksen, mutta kai olen sitten ollut väärässä, ainakin omalla kohdallani.
        Ja ehkä "rohkea", anonyymi kirjoittelu on tulevaisuutta: jatkuvuus ja tunnistettavuus ei ole enää arvo vaan eilistä päivää. Miksi "jumittua" samaan kuvioon, kun "koko maailma" on avoin, voi tarjota hetken viihtymisen ja kun se loppuu, haetaan uutta ?

        Synkkiä mietteitä, mutta muuta minusta ei nyt irtoa. Kaino toiveeni olisi, että SkillaN jaksaisi jatkaa kirjoitteluaan ja puolustaa niitä arvoja joiden varaan itsekin toivoni asetan. Ehkä kohtuuton toive yhdelle ihmiselle, kun ainakaan itse en aina jaksa noihin talkoisiin osallistua.

        Kuten olet kertonut ja onhan se nähtykin, SkillaN, olet pitkän "urasi" aikana ehtinyt saada myös niitä risuja ruusujen joukossa ja silti jaksanut jatkaa omalla hyväntahtoisella linjallasi. Jospa tämäkin olisi jokin ohimenevä vaihe, johon korona ja vallitseva maailmantilanne ikävästi vaikuttaa ja josta me kaikki tahdomme selvitä, niillä eväilä jotka meille on annettu ?
        Sinulla SkillaN on tuo erityislahja hyvän mielen tuottamiseen ja sen jakamaisen muille. Toivon todella, että saisimme vielä siitä nauttia ja voimien salliessa osallistua itsekin näihin hyvän mielen talkoisiin...

        Hyvää pilvistä päivää kaikille,
        demeter1

        "Suossa" olen minäkin ja Suon villi laulu on puolivälissä. En viitsi kirjoittaa siitä siinä kirjaketjussa, kun sinnekin tultiin lyttäämään ja moittimaan.
        Puutarhatyöt menossa täällä ja uudesta kirjastani laitan vinkkejä elikkä informoin sen julkaisusta profiilissani. Julkaisupäiväksi olen suunnitellut 31.05.


      • Paloma01 kirjoitti:

        "Suossa" olen minäkin ja Suon villi laulu on puolivälissä. En viitsi kirjoittaa siitä siinä kirjaketjussa, kun sinnekin tultiin lyttäämään ja moittimaan.
        Puutarhatyöt menossa täällä ja uudesta kirjastani laitan vinkkejä elikkä informoin sen julkaisusta profiilissani. Julkaisupäiväksi olen suunnitellut 31.05.

        Aivan, Paloma. Meitä taitaa jo olla aika monta, jotka emme enää viitsi/halua kirjoittaa noiden lyttäämisten ja yleisen ilmapiirin huononemisen vuoksi.
        Sota ei tunnetusti yhtä miestä kaipaa, mutta tämä aika taitaa nyt kuitenkin olla sellainen, että se yksikin mies tarvitaan, puolustamiseen, hyökkääjistä ei taida olla pulaa..))

        Onneksi olkoon saavutuksestasi. Onhan se hienoa, jos meistä jää tänne jälki. Tuttuni katsoi, että hänen kirjoituksensa olisivat valmis polku jäljelle jääville eikä hänen uskoaan ole tietysti tarpeen asettaa kyseenalaiseksi. Itse katson, ettemme me välttämättä tarvitse oppaita, niitä on jo liikaakin, mutta tarinoita me tarvitsemme aina ja niitä jokainen meistä pystyy niin tahtoessaan tuottamaan.
        demeter1


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        "Suossa" olen minäkin ja Suon villi laulu on puolivälissä. En viitsi kirjoittaa siitä siinä kirjaketjussa, kun sinnekin tultiin lyttäämään ja moittimaan.
        Puutarhatyöt menossa täällä ja uudesta kirjastani laitan vinkkejä elikkä informoin sen julkaisusta profiilissani. Julkaisupäiväksi olen suunnitellut 31.05.

        Sinä olet yksi muitten lyttääjä, milloin alat tajuta sen ?


    • Huomenta vaan kaikille.
      Eilen on kansalla ollut kiire, kun ei ole nojatuoliin ehtinyt istahtaa.
      Kevät varmaan tulee uusin tuulin.
      Skillanin siivousvimma on herättänyt ehkä muutkin toimimaan, ja nojatuolit ovat ulkona tuulettumassa.
      Minulle se alakulo iski, eikä ole poistunut.
      Ehkä tämä Ukrainakin niin mieltä painaa, että päivän toimista ei jää mieleen mitään kertomisen arvoista.
      Pirteämpää päivää teille muille, "kyllä tämä tästä", sanoi vissiin Koivistokin muinoin.

      • Anonyymi

        Taviksilla on siis vain kaksi vaihtoehtoa. Joko on siivoamassa asuntoaan kstosta lattiaan tai kirjoittamassa palstalle. Supernainen Skillan kyllä pystyy molempiin samana päivänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taviksilla on siis vain kaksi vaihtoehtoa. Joko on siivoamassa asuntoaan kstosta lattiaan tai kirjoittamassa palstalle. Supernainen Skillan kyllä pystyy molempiin samana päivänä.

        Kolmas vaihtoehto on kytätä palstaa ja nälviä jokaista kirjoitusta.


    • Anonyymi

      Kevät on rankkaa aikaa. Kahdeksasosa suomalaisista on masentunut keväisin.
      https://yle.fi/uutiset/3-8734514

      • Anonyymi

        Ote linkin pitkästä jutusta:

        "Millaiseksi kevätmasentuja kokee olonsa?
        Liikkasen mukaan ainakin kahdeksasosa suomalaisista on alttiita kevätmasennukselle.
        Sen aiheuttamia tuntemuksia voisi verrata jäitten lähtöön: jäät lähtevät mutta minä jään.

        – Olo on hieman maanisdepressiivinen. Ensimmäiset valoisat päivät saavat ihmiset suorastaan villeiksi, olo on kuin porolla lokakuussa rykimäaikana. Riemastuminen on niin suurta, että talven jälkeensä jättämät vähät voimavarat riittävät vain ensimmäiseen naurun remahdukseen. Sen jälkeen varsinkin aamut ovat rankkoja, silloin ei haluaisi millään herätä uuteen päivään.

        – Toisten ihmisten ilo ja riemu lisää masentuneen tuskaa. Kevät on kyllä aika rankka vuodenaika."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ote linkin pitkästä jutusta:

        "Millaiseksi kevätmasentuja kokee olonsa?
        Liikkasen mukaan ainakin kahdeksasosa suomalaisista on alttiita kevätmasennukselle.
        Sen aiheuttamia tuntemuksia voisi verrata jäitten lähtöön: jäät lähtevät mutta minä jään.

        – Olo on hieman maanisdepressiivinen. Ensimmäiset valoisat päivät saavat ihmiset suorastaan villeiksi, olo on kuin porolla lokakuussa rykimäaikana. Riemastuminen on niin suurta, että talven jälkeensä jättämät vähät voimavarat riittävät vain ensimmäiseen naurun remahdukseen. Sen jälkeen varsinkin aamut ovat rankkoja, silloin ei haluaisi millään herätä uuteen päivään.

        – Toisten ihmisten ilo ja riemu lisää masentuneen tuskaa. Kevät on kyllä aika rankka vuodenaika."

        "Kesäaikaan siirtymisen vaikutukset

        Kellojen siirron mielekkyydestä on käyty viime vuosina kipakkaa keskustelua. Kun kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981, sitä perusteltiin niin hyvillä talous- kuin terveysvaikutuksilla. Nykyään tunnetaan jo paremmin kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset.

        – Se on yksi Perkele. On järjetöntä ettei vieläkään uskota, että talviaika on ihmiselle normaaliaika ja sen tulisi jatkua sellaisena ympäri vuoden. Jos kesäaikaan siirtymisellä yritetään saada ylimääräistä tulosta jo muutenkin rasitetuista ihmisistä, niin on se aika sairas temppu, psykiatrian erikoislääkäri Liikkanen tykittää."

        Sama linkki


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kesäaikaan siirtymisen vaikutukset

        Kellojen siirron mielekkyydestä on käyty viime vuosina kipakkaa keskustelua. Kun kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981, sitä perusteltiin niin hyvillä talous- kuin terveysvaikutuksilla. Nykyään tunnetaan jo paremmin kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset.

        – Se on yksi Perkele. On järjetöntä ettei vieläkään uskota, että talviaika on ihmiselle normaaliaika ja sen tulisi jatkua sellaisena ympäri vuoden. Jos kesäaikaan siirtymisellä yritetään saada ylimääräistä tulosta jo muutenkin rasitetuista ihmisistä, niin on se aika sairas temppu, psykiatrian erikoislääkäri Liikkanen tykittää."

        Sama linkki

        "Kevätväsymyksestä selviää kotikonstein, mutta masennus on syytä ottaa vakavasti".


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kevätväsymyksestä selviää kotikonstein, mutta masennus on syytä ottaa vakavasti".

        Minä kyllä olisin valmis syyttämään tästä alakulosta koronaa ja vallitsevaa maailmantilannetta.
        Hesarissa oli pari päivää sitten psykohistorioitsija Juha Siltalan uuden kirjan esittely, jossa hän analysoi korona-aikaa ja sen vaikutuksia ihmismieleen ja näki niiden aiheuttavan juuri tuota ja onhan masennuksen yleistymisestä puhuttu julkisuudessakin jo pitkään.

        Niillä, jotka ovat sodan kokeneet, vanhat muistot nousevat pintaan ja me rauhan ajan lapset taas pelkäämme tulevaa, ennen kokematonta, ja olemme tietysti huolissamme nuoremmista. Näin ainakin minulla.
        Niin, että jos masennus vaivaa, se pitää jo ehkä laskea "terveeksi sairaudeksi". Harva meistä on rautaa, kuten laulussa sanotaan.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Minä kyllä olisin valmis syyttämään tästä alakulosta koronaa ja vallitsevaa maailmantilannetta.
        Hesarissa oli pari päivää sitten psykohistorioitsija Juha Siltalan uuden kirjan esittely, jossa hän analysoi korona-aikaa ja sen vaikutuksia ihmismieleen ja näki niiden aiheuttavan juuri tuota ja onhan masennuksen yleistymisestä puhuttu julkisuudessakin jo pitkään.

        Niillä, jotka ovat sodan kokeneet, vanhat muistot nousevat pintaan ja me rauhan ajan lapset taas pelkäämme tulevaa, ennen kokematonta, ja olemme tietysti huolissamme nuoremmista. Näin ainakin minulla.
        Niin, että jos masennus vaivaa, se pitää jo ehkä laskea "terveeksi sairaudeksi". Harva meistä on rautaa, kuten laulussa sanotaan.

        Miaelina tässä juuri kotiutuneena, olin laulamassa kuoron kanssa, ja se aina vapauttaa ilon ja onnellisuuden!
        Onneksi on valmista sapuskaa, se kyllä maistuu, varsinkin kun on nälisssään. Lämpenevää kevättä, ystävät!


    • Anonyymi

      Viime vuosina olen masentunut aina syntymäpäiväni aikoihin ja sen jälkeen.
      Se muistuttaa siitä, että hiekka elämän tiimalasissa alkaa olla valunut loppuun.

      • Minä taas olen hämmästynyt joka vuosi siitä, että vielä näen kevään, vielä toukokuun, vielä on uusi aamu valjennut. En laske tiimalasin hiekkoja, vaan kiitän sitä, että sitä yhä on.
        Mutta välillä sitä ajattelee, että kaikki tämä on jo nähty.
        Onko tässä odotettavissa mitään uutta ja mieluisaa, vai kuuntelemmeko samoja maailmanlopun uutisia joka päivä.


      • Makriina kirjoitti:

        Minä taas olen hämmästynyt joka vuosi siitä, että vielä näen kevään, vielä toukokuun, vielä on uusi aamu valjennut. En laske tiimalasin hiekkoja, vaan kiitän sitä, että sitä yhä on.
        Mutta välillä sitä ajattelee, että kaikki tämä on jo nähty.
        Onko tässä odotettavissa mitään uutta ja mieluisaa, vai kuuntelemmeko samoja maailmanlopun uutisia joka päivä.

        Päivää!
        Kyllähän tässä on masennuksen merkkejä siitäkin, kun päivittäin
        tulee huonoja uutisia maailmalta.
        Ajattelin jo pitää pitemmänkin tauon, mutta pistäydyn nyt kun viestiketju
        on saanut hyvän paluun:) En nyt pitkäksi jatka, kunhan" ilmoitaudun."
        Vapaehtoistahan tämä on, suostuuko tulemaan nälvittäväksi. Jos
        antaa arvoa hyville viesteille, saa herjauksen " lipaisuista". Olen kyllä
        muutenkin aikonut vähentää täällä kirjoittelua ja hivuttautua "täältäkin
        eläkkeelle", rauhalliseen olotilaani. Hyvää jatkoa teille itsekullekin!


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Ok-asuntoni nälöpiiriin tuli asustelemaan jeesus-pitoinen itseäni vähän nuorempi mies.
        Hän murtautui koneelleni samanmielisten hakkereiden kanssa. Muutti entiset nimimerkkini, capt cöpenick ja hurskainen, niin että kone kertoi olevan niiden varattuja.

        Olen vuosi kirjoitellut iltaisin anonyyminä. Sanoisin, että heitto/muka uskovaiset määräävät täällä nettimaailmassa kuka mitäkin voi kirjoittaa.
        On kuitenkin kevät. Se on tuonut valoa niin pikkupirttiin kuin lukaaleihinkin. Myös mieliin.

        Kevään ensimmäiset kukat jo kukkivat, ruoho vihertää kuivat maa-alueet.
        Jo huomiseksi on luvattu lämpimämpää säätä. Kevät on myöhässä, mutta meikäläisille ajallaan.
        Pilkuntarkasti; ensi kuussa päivän valoisuus lähtee vähitellen lyhentymään, kosmisessa oravanpyörässä kun eletään.

        Paras osa vuodesta on edessä kuitenkin, eikä sitä kukaan ota meiltä pois. Siitä iloitkaamm!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok-asuntoni nälöpiiriin tuli asustelemaan jeesus-pitoinen itseäni vähän nuorempi mies.
        Hän murtautui koneelleni samanmielisten hakkereiden kanssa. Muutti entiset nimimerkkini, capt cöpenick ja hurskainen, niin että kone kertoi olevan niiden varattuja.

        Olen vuosi kirjoitellut iltaisin anonyyminä. Sanoisin, että heitto/muka uskovaiset määräävät täällä nettimaailmassa kuka mitäkin voi kirjoittaa.
        On kuitenkin kevät. Se on tuonut valoa niin pikkupirttiin kuin lukaaleihinkin. Myös mieliin.

        Kevään ensimmäiset kukat jo kukkivat, ruoho vihertää kuivat maa-alueet.
        Jo huomiseksi on luvattu lämpimämpää säätä. Kevät on myöhässä, mutta meikäläisille ajallaan.
        Pilkuntarkasti; ensi kuussa päivän valoisuus lähtee vähitellen lyhentymään, kosmisessa oravanpyörässä kun eletään.

        Paras osa vuodesta on edessä kuitenkin, eikä sitä kukaan ota meiltä pois. Siitä iloitkaamm!

        Siinäpä kaksi Nojatuolin tyypillistä asiakasta. Jälkimmäinen vaikuttaa hurskaiselta luuloineen.


      • ynnämuu kirjoitti:

        Päivää!
        Kyllähän tässä on masennuksen merkkejä siitäkin, kun päivittäin
        tulee huonoja uutisia maailmalta.
        Ajattelin jo pitää pitemmänkin tauon, mutta pistäydyn nyt kun viestiketju
        on saanut hyvän paluun:) En nyt pitkäksi jatka, kunhan" ilmoitaudun."
        Vapaehtoistahan tämä on, suostuuko tulemaan nälvittäväksi. Jos
        antaa arvoa hyville viesteille, saa herjauksen " lipaisuista". Olen kyllä
        muutenkin aikonut vähentää täällä kirjoittelua ja hivuttautua "täältäkin
        eläkkeelle", rauhalliseen olotilaani. Hyvää jatkoa teille itsekullekin!

        Eläkkeelle tästä kai joutaisi itse kukin. Sen verran pitkään on näillä ikäpalstoilla tullut notkuttua. Jos/kun kirjoittaa tunnistettavana "kuluu", kun meitä rekattuja monet tuntuvat pitävän jonkinlaisina sisällöntuottajina ja arvioivat meitä siltä pohjalta.
        Itse katson, että rekatut ovat tavallista kiinnostuneempia muista kirjoittajista ja hakevat täältä ensi sijassa vertaisuutta, ei huomiota eikä isompaa näkyvyyttä. Sellaisina ainakin itse rekattuja kirjoittajia ja itseänikin pidän.

        Näinhän se menee, ynnämuu, samanmielisyyden ilmaus nähdään täällä nuolemisena ja lipomisena. Eikö näiden herjaajien itsensä koskaan tee mieli "kehua" muita, ilmaista samanmielisyyttä tai muuten antaa palautetta hyvälle kirjoitukselle ?


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Minkähän takia sinä niin rumasti kirjoitat jostain ihme linnuista? Omituista sekoilua tuossa viestissä.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Eläkkeelle tästä kai joutaisi itse kukin. Sen verran pitkään on näillä ikäpalstoilla tullut notkuttua. Jos/kun kirjoittaa tunnistettavana "kuluu", kun meitä rekattuja monet tuntuvat pitävän jonkinlaisina sisällöntuottajina ja arvioivat meitä siltä pohjalta.
        Itse katson, että rekatut ovat tavallista kiinnostuneempia muista kirjoittajista ja hakevat täältä ensi sijassa vertaisuutta, ei huomiota eikä isompaa näkyvyyttä. Sellaisina ainakin itse rekattuja kirjoittajia ja itseänikin pidän.

        Näinhän se menee, ynnämuu, samanmielisyyden ilmaus nähdään täällä nuolemisena ja lipomisena. Eikö näiden herjaajien itsensä koskaan tee mieli "kehua" muita, ilmaista samanmielisyyttä tai muuten antaa palautetta hyvälle kirjoitukselle ?

        Saa ihmisellä joku "eläkeläisvirka" olla :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Puheet ja moitteet pitää ottaa sen mukaan kuka niitä antaa.
        Ei kaikista tarvitse välittää mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puheet ja moitteet pitää ottaa sen mukaan kuka niitä antaa.
        Ei kaikista tarvitse välittää mitään.

        Viisaampi jättää pahansuopien kommentit omaan arvoonsa. Ei heidän kommenteilleen
        kannata "herkistyä". Itsensähän he vain nolaavat, kun paljastavat kehittymättä
        jääneen luonteensa ja kateutensa.
        Naurakaa kuutamoon (ilkeilyjä lukiessanne) kuten Jean Pierre !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Joskus tuntuu että koneissa pitäisi olla alkolukko niin tulisi selkeämpiä ja ystävällisempiä viestejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus tuntuu että koneissa pitäisi olla alkolukko niin tulisi selkeämpiä ja ystävällisempiä viestejä.

        Sinäpä sen sanoit. Eivätkä mouruaisi alkopäissään lintuikäväänsä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saa ihmisellä joku "eläkeläisvirka" olla :)

        Lohdullinen ajatus, Ano 8.49. Vasta huomaisin..))


    • Anonyymi

      Joka aamu on yllättynyt, että vielä heräsi ja "hiekkaa" tulee ajateltua joskus,
      kun tavallinen kuolevainen vain on.
      Yleensä ihminen tietää masennuksen syynsä ja yrittää työstää itsensä ulos siitä,
      jos se ei ole niin vakavaa, että sen hoito vaatii lääkärin apua.

      • Huomenta, yllättyneenä minä myös nämä aamuiset heräämiset huomioin, uusi päivä ja vielä on mahdollista elää ja tehdä mitä haluaa ja mitä jaksaa.
        Tuo huomautus supernaisesta ei kyllä osu minuun, jätit varmaan huomioimatta ano 11,00, että monta päivää siivousta tein, myös tämän aamusaarnani pidän itsekkäistä syistä, haluan saada toisten viestejä luettavakseni;)
        Ilman tätä viestin kirjoitusta ei päiväni hyvin ala, on eräänlainen ponnistus päivän puuhiin, saan terveiset niin hyvät kuin huonotkin tätä kautta mieltäni ilahduttamaan.
        Masennus on ollut myös päivän aihe, no mutta onhan sitä joskus saatava masentuakin, ei vaan tavaksi pidä ottaa;)

        Emmehän ole samanlaisia, toisilla herkässä mielenmasennus, en kiellä, joskus se tulee minullekin, mutta ei kovin pitkäaikaisena kuitenkaan.
        Eihän se kipujen kanssa eläminen mieltä ylennä ja tuo jatkuva odotus vielä lisää painolastia, kuten demeter on saanut kokea.
        Omasta ilostaankaan ei kai saisi liikaa puhua, voihan sekin mielen masentaa.
        Olen joskus pohtinut mielessäni tätä omaa jatkuvuuttani ja iloakin osallistua nojatuoliin kirjoitteluun.
        Todennut, että syynä voi olla se, että näin saan ystäviä, joita en kuitenkaan tunne, ystävyys perustaa vain mukaviin mieltä ilahduttaviin kerrontoihin.
        Ikäviä viestejä totta kai myös mukaan mahtuu, mutta yritän ohittaa ajatellen, että huono päivä tai olo on kirjoittajalle sattunut, näin miettien oma mielenikin tyyntyy ja voin olkapäitä kohottaen ne sivuuttaa.
        Voihan siinä mielessä käydä pieni harmitus kirjoittajankin puolesta, hänellä ei kai kohteita ole, kelle voisi kiukkujaan purkaa, tänne se on niin helppoa;)
        Masennuksen hoitoa ehkä joillekin sekin.

        Kiva kun niin ynnämuu, kuin hurskainenkin tätä miesnäkökulmaa mukaan heittävät, sukupuoltanne ei monta tiedossa ole, anoista ei osaa sanoa mitä edustavat.
        Makriinan huomio siitä, että melkein kaiken olemme nähneet on totta, mutta mistä kummasta sitä elämän halua kumminkin kumpuaa, uteliaisuus tulevaisuuteen aina vaan suuntautuu.
        Minulla riittää pienet päivän matkat toisten mukana ja aina muukin odotettava pitää intoa yllä.

        Jaksetaan nyt mennä eteenpäin mieli vastaanottavaisena, murheet kyllä puolensa pitää, iloja on etsittävä;)
        Kyllä niitä löytyy, avoimin silmin tätä kevään tuloa seuraamalla ja ihmisten ilmeiden tarkkailua, näkee selvään miten on kuin talviturkin pois heittäneitä, kasvot iloisina kulkevat ja vaatteiden värityskin hyvää mieltä kartuttaa;)
        Pakkohan tässä on mieltä nostatella, olkoon sitten työn takanakin, lopputulos paljolti omissa käsissä;)


    • Tervehdys pitkästä aikaa palstalle! Eilen palattiin kahden viikon Saksan asuntoautomatkalta, ihanaa oli taas kotisaunan lauteilla kylpeä "matkapölyt" ja kellahtaa omaan vuoteeseen. Tosin kyllä autossakin kunnon petit ja muut perusmukavuudet on, kaikki vaan pienessä tilassa, pärjää kun pitää kaiken hyvässä järjestyksessä.:) Nyt pyörii pyykkikone, saa jo ulos kuivumaankin. Siivosin hyvin ennen matkaa, se on perinne, mukava tulla tiptop-kunnossa olevaan kotiin.

      Ilmapiiri oli jo keskieurooppalaisen rentoa ja kaikki avoinna , koronaa tuskin kukaan muisti, kasvosuojuksia kylläkin näki paljon käytettävän ja meilläkin parasta tasoa olevat "kuonokopat" kaikissa sisätiloissa. Väljää oli turistikohteissa vielä, sesonki on vasta alkamassa. Luonto on siellä jo alkukesäisessä kukoistuksessaan, valtavasti kukkivia puita ja pensaita, varsinkin magnoliat ja rhodot valtavan upeita. Tienvarsinäkymiä värittää myös energisen vihreät hyvässä kasvussa olevat viljapellot ja kirkkaankeltaiset laajat rypsipellot, tienoot tuoksuivatkin rypsiltä ja omenankukilta. Pyökkimetsien kauneus vetää vertoja Suomen koivikoille, maaseudun vanhat tiet taas on reunustettu varjoisilla lemuskujilla, kaikki alkukesän vielä hennommassa vihreydessä.

      Tulihan vanhoissa kaupungeissakin paljon kierreltyä, Saksassa on paljon Unicefin suojeltuja ainutlaatuisia maailmanperintökohteita paitsi luonnon, myös rakennetun ympäristön osalta. Valitettavasti paljon maailmanperintöä on sielläkin tuhoutunut pommituksissa, kuten tapahtuu nyt Ukrainassa ja jokin aika sitten esimerkiksi Syyriassa. Onneksi paljon on säilynytkin ja valtavasti on tehty restaurointityötä ja vanhaa rakennuskantaa täytyy koko ajan huoltaa ja korjata.

      Sää suosi, aurinkoa lähes koko ajan ja lämpöä 16-18, yöllä tosin tarvittiin lämmitystä autossa. Suomessa ei ollut kevät juurikaan edistynyt, mutta aurinko täälläkin meitä kotiin palaavia tervehti, huomiseksi on kesäistä lämpöäkin luvassa ja äitienpäivänä saa valkovuokkoja poimia.

      Vappu jäi väliin, mutta äitienpäivää juhlitaan rakkaalla porukalla.
      Itsekullekin toivotan hyvää mieltä ja ajatusten irrottamista edes hetkeksi maailman melskeistä.
      Onnellista äitienpäivää!

      • Anonyymi

        - Ramoona, onnellista äitienpäivää sinullekin ja kaikille äideille! Melina.


    • Aina yhtä mukava lukea Ramoonan soljuvaa matkakerrontaa. Samanlaisia matkoja mekin mieheni kanssa aikoinaan tehtiin, nyt vain muistoissa ne ihanat ajat. Yhtenä vuonna tehtiin kolmen viikon matka Islantiin ja se on jäänyt kaikkein mieluisempana matkana ihmeellisen luontonsa ja todella ystävällisten maan asukkaidensa johdosta. Onneksi vielä muistaa tämän matkan, otettiin valokuvia ja videoitiin vesiputouksia ja geysereitä.
      Olen usein miettinyt, miten onnellisia oltiin kun se matka tehtiin, miehenihän nukkui pois pari vuotta matkan jälkeen, ja sen jälkeen matkustus ei enää minua kiinnostanut.
      Nyt nuoret ovat kiinnostuneita tekemään saman matkan, mutta lentäen, kiireisiä kun ovat. No, mikäpä siinä, mutta minusta siihen matkaan on varattava aikaa, että pystyy näkemään kaikki Islannin ihmeet ja voi oman mielensä mukaan tahtinsa määrätä.

      Tässä sitä mummo jäi haaveisiinsa, nyt on otettava järki käteen ja pihalle haravoimaan viime syksyn lehtiä, kohtahan koittaa aika kun kukkamyymälät kutsuvat taas hankkimaan kesäkukat. Mikäpä sen ihanampaa, kesä vielä kokonaan edessä, sitä tässä odotellaan!

    • Anonyymi

      Niin bal vaivanen olo tänään. Olisin käynyt isossa taajamassa arvuuttelemassa, ottaako kodinkoneiden huoltoliike korjatakseen 21 tuuman telkkani.

      Siitä ei tullut mitään kun olin hukkinut autonavaimeni. Etsin sitä aikansa. Tein muuta työtä välillä.
      Ihan pirtsakassa kunnossa en ole. Sellainen olisi huomannut säilytyspaikan alla olevaa mustaa tyhjää muovikassia potkaista.
      Sieltä avain löytyi. Niin se huoltoreisu jäi ens viikon alkuun.

      Lämpöisin kevätpäivä tänään. Äkkiä sirmahti kirkas linnun riemukas kevätlaulu ilmoille. Idän uunilintu oli pelmahtanut maisemiin.
      Lauluaan emme kuule kauan. Jos uros saa parin, pesintä lopettaa laulun lyhyeen.

      Ulkona touhutessa tuli hirmuinen nälkä. aamiaiselta yli jääneet juustovoileivät olivat nyt hyvään tarpeeseen.
      Flöijäämään eli väsyttämään iltapäiväinen välipalan nauttiminen käy. on se otettava makeat iltapäivätorkut.
      . wanha mies.

      • Anonyymi

        Hyvää huomenta ! Oleksää nortamolaine ? Ihailen rikasta kielenkäyttöäsi !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää huomenta ! Oleksää nortamolaine ? Ihailen rikasta kielenkäyttöäsi !

        Rauman murre on vaikeimpia yrittää matkia eikä raumalla raumalaisten mukaan
        puhuta murteella,
        Raumalla on oma kieli (giäl)!

        jossa on paljon opittavaa, esim. oikeinkirjoitus:
        kiäl -> vanh kiäl. Siis kiäl k-kirjaimella (ei g:llä)

        k muuttuu g:ksi vasta n-kirjaimen jälkeen -> Rauman giäl


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rauman murre on vaikeimpia yrittää matkia eikä raumalla raumalaisten mukaan
        puhuta murteella,
        Raumalla on oma kieli (giäl)!

        jossa on paljon opittavaa, esim. oikeinkirjoitus:
        kiäl -> vanh kiäl. Siis kiäl k-kirjaimella (ei g:llä)

        k muuttuu g:ksi vasta n-kirjaimen jälkeen -> Rauman giäl

        Hyvää lauantaiaamua ja äitienpäivänaattoa, minulla leivonnaiset paistettu, toscakakku (mikä ei täysin onnistunut) kehräpullat ja pitsapullat.
        Ajattelin, että lapsoseni tulevat luokseni, mutta nyt kävi niin, että tänään tyttäreni luo kokoonnutaan lapsenlapset myös mukana ja huomenna haetaan lounaalle poikani luo, sielläkin sitten koko porukka.
        Huomenaamulla haudoille menemme ruusut viemään ja mummoja muistaen ja ikävöidenkin.

        Nuo murteet ovat aivan ihania, minäkin kuulun savolaistenryhmään facessa ja siellä voi viäntee sydämesä pohjasta;)
        Jotenkin olen arvailemassa että wanha mies olisi hurskainen, tuo kirjoitus saman tyylinen, voin olla väärässäkin, anteeksi pyydän.
        Muistelen, että hurskaiselta useinkin joku kadoksissa;)

        Fiinufammu ja Ramoona matkoista kerroitte, elämyksiä matkat ovat ja jos voi paljonkin kierrellä nautinto rikastuttaa.
        Eipä ole Saksassa ei Islannissa tullut käytyä ja paljon olisi nähtävää, mutta nyt voimat ei riitä, mutta on minulla iso kirjavarasto, missä voin katsella maailman ihmeitä, jos saisi ajan riittämään.

        Samoja ajatuksia pyrin ylläpitämään mitä ano 9,11 ja 9,24 kehotitte, hymyllä paljon kuittaa ja hyvällä sanalla myös, miksi antaisimme mustamaalaajien päiväämme pilata.;)

        Nyt on kiirehdittävä kukkien ostoon, äidille ja anopille haudoille ja miniälle vien ruusut, huomenna, tyttärelle leipomisen lämpimäisiä ja Juhlamokkaa paketin, sekin niin vietävän kallista on ihan arvokas tuliainen;)
        Sää on ihanan aurinkoinen, johan se juhlistaa tulevan tapaamisen;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rauman murre on vaikeimpia yrittää matkia eikä raumalla raumalaisten mukaan
        puhuta murteella,
        Raumalla on oma kieli (giäl)!

        jossa on paljon opittavaa, esim. oikeinkirjoitus:
        kiäl -> vanh kiäl. Siis kiäl k-kirjaimella (ei g:llä)

        k muuttuu g:ksi vasta n-kirjaimen jälkeen -> Rauman giäl

        Murteilla ei ole kirjoitussääntöjä. Olen joskus yrittänyt kirjoittaa murteella jotain, mutta ääneen luettuna teksti ei ole onnistunut.
        Myös murteiden lukeminen on hankalaa. Olen lukenut "Raumlaissi jaaritulksi" ääneen yksin ollessani, muuten ei niistä pysty nauttimaan. Murre on oma kielensä, vaikka kielioppi olisikin sama kuin yleiskielessä. Murteella on oma nuotti, jota ei lukiessa kuule.
        Jokainen tietää Tampereen murteen. Sitä ei ulkopuolinen pysty puhumaan, on se niin erikoinen sävyltään ja vivahduksiltaan. Eikä tamperelainen nuotistaan pääse. Se säilyy, vaikka eläisikin muualla. Sama oikeastaan koskee monia muitakin murteita, nuotti pysyy, vaikka murresanat vähentyisivätkin.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvää lauantaiaamua ja äitienpäivänaattoa, minulla leivonnaiset paistettu, toscakakku (mikä ei täysin onnistunut) kehräpullat ja pitsapullat.
        Ajattelin, että lapsoseni tulevat luokseni, mutta nyt kävi niin, että tänään tyttäreni luo kokoonnutaan lapsenlapset myös mukana ja huomenna haetaan lounaalle poikani luo, sielläkin sitten koko porukka.
        Huomenaamulla haudoille menemme ruusut viemään ja mummoja muistaen ja ikävöidenkin.

        Nuo murteet ovat aivan ihania, minäkin kuulun savolaistenryhmään facessa ja siellä voi viäntee sydämesä pohjasta;)
        Jotenkin olen arvailemassa että wanha mies olisi hurskainen, tuo kirjoitus saman tyylinen, voin olla väärässäkin, anteeksi pyydän.
        Muistelen, että hurskaiselta useinkin joku kadoksissa;)

        Fiinufammu ja Ramoona matkoista kerroitte, elämyksiä matkat ovat ja jos voi paljonkin kierrellä nautinto rikastuttaa.
        Eipä ole Saksassa ei Islannissa tullut käytyä ja paljon olisi nähtävää, mutta nyt voimat ei riitä, mutta on minulla iso kirjavarasto, missä voin katsella maailman ihmeitä, jos saisi ajan riittämään.

        Samoja ajatuksia pyrin ylläpitämään mitä ano 9,11 ja 9,24 kehotitte, hymyllä paljon kuittaa ja hyvällä sanalla myös, miksi antaisimme mustamaalaajien päiväämme pilata.;)

        Nyt on kiirehdittävä kukkien ostoon, äidille ja anopille haudoille ja miniälle vien ruusut, huomenna, tyttärelle leipomisen lämpimäisiä ja Juhlamokkaa paketin, sekin niin vietävän kallista on ihan arvokas tuliainen;)
        Sää on ihanan aurinkoinen, johan se juhlistaa tulevan tapaamisen;)

        Keskipäivää ! Äitienpäivän aattoa. Oudolta tuntuu peruuttaa nyt tuokin päivä, mutta vara on viisautta, sanotaan.
        Olen täysin tuskastunut tähän sähköiseen asiointiin, mihin meidän kaikkien nyt pitäisi mukautua. Olen antanut tiukkaa palautetta meidän kaupungin sähköisestä, sisäisestä viestinnästä ja nyt sinne ilmestyikin kysely, jossa noita epäkohtia oli mainittuna. Tuskin minun moitteitteni perusteella, mutta lisänä on voinut olla rikka rokassa. "Valittaminen kannattaa aina". llman sitä ei ainakaan mitään muutosta tule.

        Viimeksi myös "uusittiin" sähköpostini ja tehtiin maksulliseksi. Aivan käsittämättömia uudistuksia, joita ilmeisesti nämä atk-gurut tekevät omaksi ilokseen, ei ainakaan minun kaltaiselleni käyttäjälle, jolla ei ole halua eikä kykyä leikitellä viestien kanssa, kunhan vain pystyn viestit lähettämään ja vastaanottamaan.

        Tuohon lonkkanivelleikkaukseenkin on pitänyt valmistautua yli puoli vuotta tätä digipolkua pitkin, ensin 25-sivuinen opas luettavaksi ja kehotuksia digipolulle saamaan lisätietoa ja täyttämään oirepäiväkirjaa, jota kukaan ei luultavasti edes lue, eikä siinä paljon lukemista olisikaan: kipuilua päivästä toiseen.

        No. Kai potilaan pitäisi vain olla kiitollinen että (lopulta) saa apua vaivaansa, mutta kuten SkillaNkin tuolla on todennut, odottelu, jatkuva kipu ja lisääntyvä avuttomuus jättävät jälkensä. Epäilen, että oma alakuloni on jo muuttunut ainakin "keskivaikeaksi" masennukseksi. Etenkin kun kuormaa on kertynyt myös läheisten sairastelusta.

        Lehtiotsikot ovat kertoneet, että myös Jari Sillanpäällä (!) on sama vaiva, lonkan nivelrikko, eikä hänkään, "nuori" mies, voi kävellä pitkiä matkoja, pyörätuolia joutui käyttämään kotimaahan tullessa.
        Minun tuntemani lonkkanivelpotitaat ovat kaikki olleet minua nuorempia ja myös liikunnallisia. Millainen kremppa kohdalle sattuu, siihen emme välttämättä pysty vaikuttamaan.
        Kiva kuitenkin lukea, että monella riittää virtaa ja intoa pitää hyvää mieltä yllä. Ramoonan matkakertomusta ehdin jo odottaa, aina se on yhtä antoisa kuten fiinufammun Islanti-muistotkin. En ole kateellinen, surullinen kyllä, kun muistelen sitä aikaa, jolloin maailma oli vielä avoin minullekin. Nyt täytyy sitten tyytyä nojatuolimatkailuun ja siipeillä muiden kuvauksissa. Kyllä se jossain määrin oman elämyksen puutetta korvaa.

        Noissa masennusviesteissä oli sellainen toteamus, jota jäin miettimään. Sanottiin, että toisten ilo lisää masentuneen tuskaa. Hesarin toimittajakin kysyi jokin aika sitten, onko väärin tuntea iloa ja onnellisuutta, kun muilla on kärsimystä liiaksikin ?

        Jos nähdään, että masennus voi tarttua, eikö ilo, hyvä mielikin voi tarttua ? Jos mitään olen masennuksesta ymmärtänyt, siinä masentunut on ikäänkuin sulkenut ovensa, ei ota vastaan mitään, ja ilman sen oven avaamista ei muutosta voi tulla. Väkisin sitä ei tietysti voi tehdä, mutta ehkä ovea voisi edes raottaa vähän ja antaa elämän virrata sisään ?
        Tätä toivon tällä hetkellä ainakin itselleni ja tietysti kaikille muillekin, jotka tätä kansantautia parhaimmillaan potevat.
        "Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis", olisiko siitä voimalauseeksi ?
        demeter1
        Hyvää äitienpäivää kaikille äideille !


    • Anonyymi

      Lempeää sadetta nyt satelee, herättää luonnon kohta kauniiseen vihreyteen,
      odotetaan sitä toivorikkain mielin.
      Hautausmaalle vein jo kukkia, orvokkeja, jotka ovat näyttäviä ja eivätkä kylmästä säikähdä.
      Ajattelin, että ihmismielikin pitäisi olla samanlainen, ei heti pahasta pelästy,
      sekin on oppimisen tulosta. Nuorena ottaa kovin herkästi pahat sanat, siksi nuoria pitäisi aina mieluummin kannustaa hyvällä eteenpäin.
      Jokin lintu tervehti siellä valtavalla innolla, olisiko ollut peipponen, kauniitsti osasi!
      Makriinakin nyt varmaan piristyy, kun rodorendosi saa kevätsadetta ja alkaa kasvamaan taas!
      Omissa kukissani on jo paljon nuppuja, fasaanit kulkee niitä ihmettelemässä, toivottavasti antavat nuppujen olla rauhassa!
      Hyvää lauantaita,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Noin se luonto vain meille puhuu ja meitä opettaa, Neeasa. Tuli mieleen oma metsäsuhteeni.
        Kun lapsuudenkoti oli tietyllä tavalla turvaton omalle yliherkälle mielelleni, metsä hoiti ja eheytti minua suuresti.
        Eniten tykkäsin vuorista ja kallioista. Kun niille kiipesi tunsi olevansa lähempänä taivasta ja pystyi katsomaan omaa arkeaan korkeammalta, mikä olisi kai hyvä osata vieläkin.

        Meidän pihalla ei ole fasaaneja vaan rusakko, joka pakkaa tehdä selvän kaikista kylvöistäni, korkealle pitää nekin sijoittaa.
        demeter1


    • Anonyymi

      Lempeä kevätsade
      helli kasvoja kun aamupäivälenkille koiran kanssa suuntasin. Kiersin tavanomaisen entisen kartanon tiluslenkin ja voi ihanuutta! Koko mäki oli puhjennut kukkaan, sinivuokkoja ja valkovuokkoja suurina ryppäinä, helmililjoja ja narsisseja omina ryppäinään, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan, tien reunat skilloja täynnänsä! Nyt voi sanoa kevään koittaneen, alkaa mielikin kohentua, kun pieni sade on saanut moisen kauneuden taas esiin. Terveisin fiinufammu!

    • Rupesipa satamaan ja sehän on hyvä. Jospa nuo lumet alkaisi pihateiltä lähtemään.
      Pari viikkoa sitten oltiin vanhalla kotitilalla, tuulenkaatoja pätkin.
      Poika vaihtoi kesärenkaat, tuo minun muotoni,kun ei enää niin alas oikein taivu.
      Avolavalla tuotiin pöllit, traktori pahalainen, kun sanoi yhteistyösopimuksen irti.
      Startti hajosi mokomasta.
      Vapunpäivänä tänne kesämaalle itseni ja kissani siirtelin. Kissallakin vähän nuhaa, mutta kyllä se tuolla metsässä kulkee. Ainakin pari hiirtä on saanut evääkseen.
      Järvi on jäässä ja alamökinkin pihatie ja terassi ihan lumen peitossa.
      Kyllä on mukavaa, kun saa omia aikojaan saunaa lämmitellä, eikä tarvitse kelloa vahtia.
      Poika tulee ensviikolla, monta askaretta sitten touhutaan.
      Hällä on uusi koira, pentu iältään, mutta aika iso jo kooltaan.
      Tuolla maalla, kun oltiin, siinä pari rähinää syntyi. Kissa yritti ajaa sitä pois. Sitten, kun huomasi, ettei se lähde, rupesi kiertämään sitä.
      Mutta koira, kun on pentu ja kotona tottunut kissan kanssa leikkimään, ei oikein ymmärtänyt asiaa.
      No kaippahan tottuvat rinnakkaiselämään, kun kesällä paljon samoissa nurkissa pyörivät.
      Sade tuntuu yltyvän vaan.
      Eilen kun satuin katsomaan ikkunasta, niin pihassa tepasteli pyöreä lintu, jolla oli huomattavan pitkä nokka.
      Lintukirjasta katselin ja tulin siihen tulokseen, että lehtokurppahan tuo oli.
      En ole ennen nähnyt.
      Lintuset alkavat laulun aamusella heti, kun valoa alkaa tulla.
      Sitä mukaa, kun lumi häviää, alkaa innokkaasti kasvit nostamaan päätään.
      Valo kutsuu. Kunpa se kutsuisi ihmissydämiäkin, sille olisi nyt tarvetta.
      Kaikki alkaa ajatuksista.
      Negatiivisuus luo negatiivisuutta ja edistää sairauksia.
      Positiivisuus luo positiivisuutta edistäen hyvinvointia.
      Välillähän on työlästä ihmismielen vaivojaan kantaa.
      Mutta jo myötätuntoisilla sanoilla voi apua antaa. Sanat ovat kuin bumerangi, jossain muodossa ne palaavat itselle takaisin.

      • Olen iloinen puolestasi, Eliaana. Saat olla sellaisessa ympäristössä, missä itsekin tahtoisin olla. Ja hyvässä seurassa..))
        Kerrohan taas kevään etenemisestä siellä...


    • Anonyymi

      Pitkään olet demeter saanut leikkaukseen pääsyä odottaa, toivotaan, ettå se on ollut sen arvoista.
      Muutaman kuukauden päästä et enää huomaakaan. että sinulle on uusi lonkka laitettu ja voit jo reippaasti taas kävellä ja nauttia kesästä!

      Mennään eteenpäin, mottona: "huomenna on kaikki paremmin"!

      Voidaan hyvin,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Tuollainen positiivisuus varmasti kantaa, kaikki vammat korjaantuu! Onnea! M-e.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuollainen positiivisuus varmasti kantaa, kaikki vammat korjaantuu! Onnea! M-e.

        Hyvää äitienpäivää,, haudoilla käyty tervehdykset viety ja istahdin katsomaan toista kyytiä odotellessa ja huomasin viestini puuttuvan.
        Kirjoitin heti aamulla, mutta mitä lie tapahtunut, en täältä viestiäni löytänyt.
        Kaunis aurinkoinen sää tulikin täksi päiväksi, en muista olisiko monta sateista päivää ollutkaan äitienpäivänä.

        Pienen haaverin koin eteisessä, matto oli hieman koholla ja niinpä löysin itseni portaita hyväilemässä, onneksi ei silmälasit särkyneet, poskiluu sai tärskyn ja jo valmiiksi kipeä ranne myös iskun sai.
        Saapa nähdä ilmeneekö vielä muuta, tätä se kömpelyys tekee ja nuo matot, pois ne käytävistä!!!!

        Eliaanan hyvää mieltä aistin kun sinne mökkimaisemiin olet päässyt ja kissan riemua, kun voi metsästää ja vapaana kulkea.
        Toivotaan, että kissa ja koira ystävystyvät ja kaikenlainen ilo kesäsi viettoon alkaa;)

        Fiinufammu sait kukkanäkymän, mitä ei meillä näe, voikukat täällä kukkivat, onhan nekin kauniita ja kesää tännekin lupaavat.

        Neeassa noista nuorista mainitsit, minä sain niin iloisia kuvia ja kertomuksia tyttärentytön lapsista, aikuisia jo ovat.
        Opiskelijoita molemmat pojat ja kivoja tyttökavereita on pojat saaneet, vanhin ja ainoa tytär tässä sarjassa ei pojista välitä, opinnot jatkuvat vielä kai vuosi, kun valmistuu ravintolaesimieheksi.
        Pojilla into tehdä töitä opintojen ohessa ja hyvin on tykätty työpaikoissaan.

        Demeterin harmit mieltä askaruttaa, mutta uskon ja toivon, että kaikki on ohi, kun oikea kesä alkaa.
        Odottavan aika on pitkä joka asiassa ja kun vielä kipujen kanssa se odotus on, ei varmaan mielikään jaksa iloisena pysyä..
        Kaikki ikävä mitä vielä näin kirjoitellen esiin tulee on omiaan mieltä pahoittamaan, mutta
        jospa unohtaisit ne kaikki ja kertoilisit omia tuntojasi, aina joku lohdutus saattaa hyvää tehdä.
        Jaksamista ja onnellista äitienpäivää ja muuta piristävää;)

        Kyllä se niin on, kuten Makriina kirjoitit, äänensävy paljastaa useimmiten asuinpaikan.
        Vaikka kuinka kirjakieltä yrittäisin, kyllä savolaisuus paistaa läpi.
        No eipä haittaa, minusta sekin on rikkautta joskus kuunnella murteiden sekamelskaa.

        Miaelinan positiivisiin toivotuksiin yhtyen , kaikille muistorikasta ja kauas kantavaa äitienpäivää;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvää äitienpäivää,, haudoilla käyty tervehdykset viety ja istahdin katsomaan toista kyytiä odotellessa ja huomasin viestini puuttuvan.
        Kirjoitin heti aamulla, mutta mitä lie tapahtunut, en täältä viestiäni löytänyt.
        Kaunis aurinkoinen sää tulikin täksi päiväksi, en muista olisiko monta sateista päivää ollutkaan äitienpäivänä.

        Pienen haaverin koin eteisessä, matto oli hieman koholla ja niinpä löysin itseni portaita hyväilemässä, onneksi ei silmälasit särkyneet, poskiluu sai tärskyn ja jo valmiiksi kipeä ranne myös iskun sai.
        Saapa nähdä ilmeneekö vielä muuta, tätä se kömpelyys tekee ja nuo matot, pois ne käytävistä!!!!

        Eliaanan hyvää mieltä aistin kun sinne mökkimaisemiin olet päässyt ja kissan riemua, kun voi metsästää ja vapaana kulkea.
        Toivotaan, että kissa ja koira ystävystyvät ja kaikenlainen ilo kesäsi viettoon alkaa;)

        Fiinufammu sait kukkanäkymän, mitä ei meillä näe, voikukat täällä kukkivat, onhan nekin kauniita ja kesää tännekin lupaavat.

        Neeassa noista nuorista mainitsit, minä sain niin iloisia kuvia ja kertomuksia tyttärentytön lapsista, aikuisia jo ovat.
        Opiskelijoita molemmat pojat ja kivoja tyttökavereita on pojat saaneet, vanhin ja ainoa tytär tässä sarjassa ei pojista välitä, opinnot jatkuvat vielä kai vuosi, kun valmistuu ravintolaesimieheksi.
        Pojilla into tehdä töitä opintojen ohessa ja hyvin on tykätty työpaikoissaan.

        Demeterin harmit mieltä askaruttaa, mutta uskon ja toivon, että kaikki on ohi, kun oikea kesä alkaa.
        Odottavan aika on pitkä joka asiassa ja kun vielä kipujen kanssa se odotus on, ei varmaan mielikään jaksa iloisena pysyä..
        Kaikki ikävä mitä vielä näin kirjoitellen esiin tulee on omiaan mieltä pahoittamaan, mutta
        jospa unohtaisit ne kaikki ja kertoilisit omia tuntojasi, aina joku lohdutus saattaa hyvää tehdä.
        Jaksamista ja onnellista äitienpäivää ja muuta piristävää;)

        Kyllä se niin on, kuten Makriina kirjoitit, äänensävy paljastaa useimmiten asuinpaikan.
        Vaikka kuinka kirjakieltä yrittäisin, kyllä savolaisuus paistaa läpi.
        No eipä haittaa, minusta sekin on rikkautta joskus kuunnella murteiden sekamelskaa.

        Miaelinan positiivisiin toivotuksiin yhtyen , kaikille muistorikasta ja kauas kantavaa äitienpäivää;)

        No voi, SkillaN. Toivottavasti selvisit tuosta haaveristasi ilman jälkiseuraamuksia. Vahvaa tekoahan sinä kuitenkin olet..))
        Sattuuhan noita nuoremmillekin, joskus kuulemma kompastuu omiin jalkoihinsakin. Päiväkotiajalta muistan monta haaveria. Kun lasten kanssa joutuu reagoimaan nopeasti, jo äkkinäinen asennon muutos tai ihan lapsen suojaaminen voi heittää aikuisen nurin.

        Mutta näillä vuosinhan voi käydä niinkin, ettei enää pääse ylös lattialta tai sieltä minne kaatui. Itse olen yrittänyt tuota valmiutta testata ja pitää yllä.
        Kiitos vain taas "osanotostasi"...)) Kyllä se "valittaminen" jo sellaisenaan helpottaa omaa oloa eikä sitä tietenkään mitään erityisosallistumista muilta odotakaan. Kunhan ei haukkumaan ja pilkkaamaan ruveta.
        Onnelliset te, jotka vielä pääsette haudoilla käymään. Sekään ei välttämättä kaikilta onnistu. Omat läheiseni ovat muualla ja haudat seurakunnan hoidossa.
        Vähän vierastan tätä uutta tapaa, jossa vainaja noteerataan vain pienellä muistolaatalla sukuhaudassa tai sitten laatalla yhteisessä mustokivessä. Kai sekin on "käytännön sanelemaa", eikä välttämättä merkki siitä, ettei vainajaa kunnioiteta tai haluta muistaa.

        Kun itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia, synnyin iltatähtenä suureen perheeseen, pidän tuota jatkuvuutta erityisen tärkeänä ja suurena rikkautena sitä, jos/kun itsellä on näkymä myös taaksepäin ja pystyy sijoittamaan itsensä suvun jatkumolle, sukupuuhun.
        Nuoremmillekin yritän tuota perinnettä siirtää, vaikka omat muistelut tulevat joskus kuitatuiksi kommentilla: "niin oli silloin ennen vanhaan"..))
        Useimmiten kuitenkin pienet lapsen kuuntelevat mielellään näitä oman lapsuuden kuvauksia.
        Pikkumiehen, ainokaisen, oli viimeksi vaikea uskoa, että lapsuudenperheessäni oli kuusi lasta..))
        Vaikka olin "perunut" äitienpäivän, pikkumies ilmestyi hymyilevänä ovelle valkovuokkokimpun kanssa ja siitä se päivä sitten kirkastuikin..))


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvää äitienpäivää,, haudoilla käyty tervehdykset viety ja istahdin katsomaan toista kyytiä odotellessa ja huomasin viestini puuttuvan.
        Kirjoitin heti aamulla, mutta mitä lie tapahtunut, en täältä viestiäni löytänyt.
        Kaunis aurinkoinen sää tulikin täksi päiväksi, en muista olisiko monta sateista päivää ollutkaan äitienpäivänä.

        Pienen haaverin koin eteisessä, matto oli hieman koholla ja niinpä löysin itseni portaita hyväilemässä, onneksi ei silmälasit särkyneet, poskiluu sai tärskyn ja jo valmiiksi kipeä ranne myös iskun sai.
        Saapa nähdä ilmeneekö vielä muuta, tätä se kömpelyys tekee ja nuo matot, pois ne käytävistä!!!!

        Eliaanan hyvää mieltä aistin kun sinne mökkimaisemiin olet päässyt ja kissan riemua, kun voi metsästää ja vapaana kulkea.
        Toivotaan, että kissa ja koira ystävystyvät ja kaikenlainen ilo kesäsi viettoon alkaa;)

        Fiinufammu sait kukkanäkymän, mitä ei meillä näe, voikukat täällä kukkivat, onhan nekin kauniita ja kesää tännekin lupaavat.

        Neeassa noista nuorista mainitsit, minä sain niin iloisia kuvia ja kertomuksia tyttärentytön lapsista, aikuisia jo ovat.
        Opiskelijoita molemmat pojat ja kivoja tyttökavereita on pojat saaneet, vanhin ja ainoa tytär tässä sarjassa ei pojista välitä, opinnot jatkuvat vielä kai vuosi, kun valmistuu ravintolaesimieheksi.
        Pojilla into tehdä töitä opintojen ohessa ja hyvin on tykätty työpaikoissaan.

        Demeterin harmit mieltä askaruttaa, mutta uskon ja toivon, että kaikki on ohi, kun oikea kesä alkaa.
        Odottavan aika on pitkä joka asiassa ja kun vielä kipujen kanssa se odotus on, ei varmaan mielikään jaksa iloisena pysyä..
        Kaikki ikävä mitä vielä näin kirjoitellen esiin tulee on omiaan mieltä pahoittamaan, mutta
        jospa unohtaisit ne kaikki ja kertoilisit omia tuntojasi, aina joku lohdutus saattaa hyvää tehdä.
        Jaksamista ja onnellista äitienpäivää ja muuta piristävää;)

        Kyllä se niin on, kuten Makriina kirjoitit, äänensävy paljastaa useimmiten asuinpaikan.
        Vaikka kuinka kirjakieltä yrittäisin, kyllä savolaisuus paistaa läpi.
        No eipä haittaa, minusta sekin on rikkautta joskus kuunnella murteiden sekamelskaa.

        Miaelinan positiivisiin toivotuksiin yhtyen , kaikille muistorikasta ja kauas kantavaa äitienpäivää;)

        Kiitos ! Samoin sinulle !


      • Anonyymi kirjoitti:

        No voi, SkillaN. Toivottavasti selvisit tuosta haaveristasi ilman jälkiseuraamuksia. Vahvaa tekoahan sinä kuitenkin olet..))
        Sattuuhan noita nuoremmillekin, joskus kuulemma kompastuu omiin jalkoihinsakin. Päiväkotiajalta muistan monta haaveria. Kun lasten kanssa joutuu reagoimaan nopeasti, jo äkkinäinen asennon muutos tai ihan lapsen suojaaminen voi heittää aikuisen nurin.

        Mutta näillä vuosinhan voi käydä niinkin, ettei enää pääse ylös lattialta tai sieltä minne kaatui. Itse olen yrittänyt tuota valmiutta testata ja pitää yllä.
        Kiitos vain taas "osanotostasi"...)) Kyllä se "valittaminen" jo sellaisenaan helpottaa omaa oloa eikä sitä tietenkään mitään erityisosallistumista muilta odotakaan. Kunhan ei haukkumaan ja pilkkaamaan ruveta.
        Onnelliset te, jotka vielä pääsette haudoilla käymään. Sekään ei välttämättä kaikilta onnistu. Omat läheiseni ovat muualla ja haudat seurakunnan hoidossa.
        Vähän vierastan tätä uutta tapaa, jossa vainaja noteerataan vain pienellä muistolaatalla sukuhaudassa tai sitten laatalla yhteisessä mustokivessä. Kai sekin on "käytännön sanelemaa", eikä välttämättä merkki siitä, ettei vainajaa kunnioiteta tai haluta muistaa.

        Kun itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia, synnyin iltatähtenä suureen perheeseen, pidän tuota jatkuvuutta erityisen tärkeänä ja suurena rikkautena sitä, jos/kun itsellä on näkymä myös taaksepäin ja pystyy sijoittamaan itsensä suvun jatkumolle, sukupuuhun.
        Nuoremmillekin yritän tuota perinnettä siirtää, vaikka omat muistelut tulevat joskus kuitatuiksi kommentilla: "niin oli silloin ennen vanhaan"..))
        Useimmiten kuitenkin pienet lapsen kuuntelevat mielellään näitä oman lapsuuden kuvauksia.
        Pikkumiehen, ainokaisen, oli viimeksi vaikea uskoa, että lapsuudenperheessäni oli kuusi lasta..))
        Vaikka olin "perunut" äitienpäivän, pikkumies ilmestyi hymyilevänä ovelle valkovuokkokimpun kanssa ja siitä se päivä sitten kirkastuikin..))

        allekirjoitus jäi uupumaan äskeisestä viestistä..))


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvää äitienpäivää,, haudoilla käyty tervehdykset viety ja istahdin katsomaan toista kyytiä odotellessa ja huomasin viestini puuttuvan.
        Kirjoitin heti aamulla, mutta mitä lie tapahtunut, en täältä viestiäni löytänyt.
        Kaunis aurinkoinen sää tulikin täksi päiväksi, en muista olisiko monta sateista päivää ollutkaan äitienpäivänä.

        Pienen haaverin koin eteisessä, matto oli hieman koholla ja niinpä löysin itseni portaita hyväilemässä, onneksi ei silmälasit särkyneet, poskiluu sai tärskyn ja jo valmiiksi kipeä ranne myös iskun sai.
        Saapa nähdä ilmeneekö vielä muuta, tätä se kömpelyys tekee ja nuo matot, pois ne käytävistä!!!!

        Eliaanan hyvää mieltä aistin kun sinne mökkimaisemiin olet päässyt ja kissan riemua, kun voi metsästää ja vapaana kulkea.
        Toivotaan, että kissa ja koira ystävystyvät ja kaikenlainen ilo kesäsi viettoon alkaa;)

        Fiinufammu sait kukkanäkymän, mitä ei meillä näe, voikukat täällä kukkivat, onhan nekin kauniita ja kesää tännekin lupaavat.

        Neeassa noista nuorista mainitsit, minä sain niin iloisia kuvia ja kertomuksia tyttärentytön lapsista, aikuisia jo ovat.
        Opiskelijoita molemmat pojat ja kivoja tyttökavereita on pojat saaneet, vanhin ja ainoa tytär tässä sarjassa ei pojista välitä, opinnot jatkuvat vielä kai vuosi, kun valmistuu ravintolaesimieheksi.
        Pojilla into tehdä töitä opintojen ohessa ja hyvin on tykätty työpaikoissaan.

        Demeterin harmit mieltä askaruttaa, mutta uskon ja toivon, että kaikki on ohi, kun oikea kesä alkaa.
        Odottavan aika on pitkä joka asiassa ja kun vielä kipujen kanssa se odotus on, ei varmaan mielikään jaksa iloisena pysyä..
        Kaikki ikävä mitä vielä näin kirjoitellen esiin tulee on omiaan mieltä pahoittamaan, mutta
        jospa unohtaisit ne kaikki ja kertoilisit omia tuntojasi, aina joku lohdutus saattaa hyvää tehdä.
        Jaksamista ja onnellista äitienpäivää ja muuta piristävää;)

        Kyllä se niin on, kuten Makriina kirjoitit, äänensävy paljastaa useimmiten asuinpaikan.
        Vaikka kuinka kirjakieltä yrittäisin, kyllä savolaisuus paistaa läpi.
        No eipä haittaa, minusta sekin on rikkautta joskus kuunnella murteiden sekamelskaa.

        Miaelinan positiivisiin toivotuksiin yhtyen , kaikille muistorikasta ja kauas kantavaa äitienpäivää;)

        Kuulepa skillan. Ylistit Eliaanan kissan riemua, kun saa vapaana kulkea ja metsästää. Vapaana oleva kissa tekee suurta tuhoa luonnon eläimille, kun niitä metsästää ja leikkii niillä ennen. Mutta sehän on se kissan luonto sellainen.
        Em vihaa kissoja enkä eläimiä, on minullakin ollut kissoja, mutta vapaana eivät ole kulkeneet missään olosuhteissa.


    • Anonyymi

      Aurinkoinen äitienpäivä. Onnittelut kaikille palstan äideille ja isoäideille.
      Tytär ja vävy hakivat minut pihakukkaostoksille. Kiertelimme muitakin asioita toimittamassa. Kaikkialla oli väkeä liikkeellä.
      Ostin orvokkeja ja muita kukkaruukkuihin sopivia pihakukkia. Istutin ne uskoen ja luottaen siihen, että ne kestävät hallan, jos se vielä iskee.
      Pihatalkoot ovat ensi viikolla, joka tarkoittaa sitä, että taloyhtiö tilaa roskalavat. Haravoin nurmikkoa eilen, mutta tänään päivä meni pihakukkien parissa.
      Kankeaksi vain olen tullut, kävely on epätasaista. Kyllä se kävelykeppi nyt vaan on saatava. Olen niin tottunut vetämään perässäni kärrykassia, että huomaan saavani siitä tukea kävelyyn, ja kun liikun ilman sitä, tunnen oloni epävarmaksi.

      Teillä muilla on ollut lapsoset ja kestit läheisten kanssa. Tämä on sellainen vierailupäivä.
      Minä en ole oikein koskaan halunnut äitienpäivän viettoa. Lapset piirsivät minulle kortit, kun olivat siinä iässä, mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi pitäisi juhlia ja ostaa lahjoja äitimuorille, siinähän hän on joka päivä ympäri vuoden.

      Helsingissä oli mielenosoituksia sekä Ukrainan puolesta että Venäjän tukemiseksi, ja vastamielenosoituksia. Eipä niihin tainnut kovinkaan paljon osallistujia olla. Siinä provosoijat saivat pettyä.
      Hyvä uutinen. Suomessa asuminen rauhoittaa sotaisempienkin ihmisten mieltä. Maailman onnellisin kansa ja maa.
      Iloa iltaanne!
      Mkr. Hajamielinen.

      • Anonyymi

        Eikös äitienpäivänä liikkeet ole suurimmaksi osaksi kiinni? Nekin kesä kukkien myyjät olisivat varmaan olleet mieluummin kotona perheensä kanssa äitienpivää viettämässä. Kesäkukkia voi ostaa myöhemminkin, uhrasiko tyttösikin oman juhlansa sinua kuskatakseen asioille?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös äitienpäivänä liikkeet ole suurimmaksi osaksi kiinni? Nekin kesä kukkien myyjät olisivat varmaan olleet mieluummin kotona perheensä kanssa äitienpivää viettämässä. Kesäkukkia voi ostaa myöhemminkin, uhrasiko tyttösikin oman juhlansa sinua kuskatakseen asioille?

        Vastauksia:
        EI
        Eivät valittaneet.
        Kesäkukkien sesonki on nyt.
        Kyllä uhrasi.
        Samoin vävy.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Vastauksia:
        EI
        Eivät valittaneet.
        Kesäkukkien sesonki on nyt.
        Kyllä uhrasi.
        Samoin vävy.

        Kesäkukat kannattaa laittaa ulos vasta kesäkuun alussa, toukokuussa on vielä yöpakkasia etelää myöten. sittenkin pitää varautua peitttämään yöksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kesäkukat kannattaa laittaa ulos vasta kesäkuun alussa, toukokuussa on vielä yöpakkasia etelää myöten. sittenkin pitää varautua peitttämään yöksi.

        Kummasti orvokit vaan tekevät kauppansa, vaikka lupa on vasta kesäkuussa.
        Silloin niitä ei edes myydä enää.
        Niin ristiriitaista ja lain vastaista.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Ihmeellistä, keittiöni viemäri alkaa toisinaan" klonksuttaa! Kun paljon pääatää vettä niin tämä tapahtuu, mitähän nyt pitäisi tehdä,
      Voiko keittiön viemäriin laittaa "Putken aukaisijaa"? En ole milloinkaan kokeillut!

      • Huomenta ja pilvistä viikonalkua, eipä ollut yöpakkasia ja näin ruusunikin ehkä selvisi haudoilla.
        Juhlat on juhlittu ja miniäni laittama lounas oli runsas ja makoisa, kakkukahvit ruunasi asian.
        Kukkia on nyt parvekkeelle jo useampia, perhospelakuita kolmin kappalein.
        Uuden puhelimenkin sain, vaikka entinen vielä käyttökelpoinen, kai jotain sen toiminnoista valitin pojalleni ja ostipa sitten uuden.
        Onnekseni pojantytär asensi kaikki kohdilleen, jäi mummolta päänpyöritykset ja tuskaantumiset.
        Matkasuunnitelmia tuntui olevan, ensin Prahaan ja sitten Saksaan, ostettu ennen koronaa ja nyt sitten käytettävissä.
        Tyttärentyttären perhe jonnekin Kreikan matkalle kai jo menossa, sekin oli tilattu ennen koronaa.
        Nythän ne matkat pitää tehdä, kun voimia on, minulta tuo kaatuminen kipeytti kädet ja polvet, kai vaan venäytyksiä, mutta kankea on toimia.

        Sitä varten se se aine on tehty, että röörit aukeaa, olen kerran huoltomiehen nähnyt kotiini sitä laittavan.
        Myös se imukuppi pieniä tukoksia aukaisee.

        Makriina tuosta ostoskärrystä kerroit, minulla myös hyvä tukea antava asia, lenkille olen jo sauvat mukana pitänyt, auttaa tasapainossa ja muutenkin antaa askeltamiseen varmuutta.
        Alkaa tuo tasapaino katoamaan ja taas kerran poikani pihassa apua tarvitsin, toivoisi joka nousussa ja laskussa kaiteita olevan.
        Poikani kunnosti kesäpaikan saaressa ja sanoi siellä minun olisi kiva oleskella, johon tytär totesi maaston olevan haasteellisen, kun kallioperäinen on.
        No onhan se nähtävä ja koettava, jos veneeseen pääsen, vaihtoivat ison veneen Buster merkkiseen, minä soutuvenettä käyttäisin mieluummin.
        Jokohan onkimisen halu tulevana kesänä onnistuu.
        Järven toisella puolen kodista tämä kesäpaikka on, viisi minuuttia soutaen matkaan kuluu, jos antaisivat kaksi Bernin koiraa seurakseni, ehkä mahdollisuudet olemisiin lisääntyisivät.

        Minun sukuni (pieni) on näissä maisemissa aina asustanut, joten haudatkin täällä mihin kukkaset vien.
        Mieheni on haudattu samaan hautaan, mihin vanhempani ja siinä on minullekin viimeinen koti odottamassa.
        Seurakunnan hoidossa on hauta, kun en itse sinne kovin helpolla pääse, aina on lasten kyytiä pyydettävä ja jäisi ne istutuksetkin laittamatta, kun nuo polvet ei anna periksi.
        Aina vaan useammin ajatukset tuonne kotiin vie, vaikka lapseni kaiketi ovat uskossa, että ikuinen olen;)
        Poikani varsinkin, nytkin asunnon vaihtoa minulle suunnitteli, rivitaloon haluaisi että muuttaisin, ei jaksa ajatella, että en jaksa edes pientä pihaa enää kunnossa pitää.
        Iltatähti voin sanoa minäkin olevani, tosin ei iso perheemme ollut, vain sisko ja veli, kaksi tyttöä kuoli pienenä.
        Voin silmissäni nähdä tuon pienen pojan vuokkokimppu kädessään sinua tervehtimään tullessaan, minunkin sydäntä hellytti yksivuotias pikkutyttö, juuri kävelemään oppinut, aina hymyilevä, hellyttävä ihme;)
        Toinen kaksi ja puolivuotias ei päässyt tulemaan,, kuvia kuitenkin hänestäkin.
        Niin erilaisia nämä serkukset, isompi tyttönen arka ja pienempi rohkea kaikkeen ehtivä.
        Lähestyy se päivä milloin sinun operaatio tehdään demeter, pidä nyt kunnosta huolta, ettei mitään esteitä enää eteen tule, on noita ollutkin.

        Kyllä se kesäkukkien aika alkaa olla, puutarhamessuille minäkin olen lähtemässä loppukuusta Joensuuhun, katselemaan, kun ei mitään muuta mahdollisuutta ole.
        Lähi puutarhoilta sitten kukat kesäksi parvekkeen tarpeisiin haetaan.

        Tänään menen hoitajan käsittelyyn jotain lappuja rintaan laittavat ja huomenissa sitten pois otetaan, sydäntä tarkkaillaan.
        Aina vaan useammin matka tuonne lasarettiin meinaa suuntautua, jospa edes haavereilta säilyisi, olisi siinä eilen voinut hassumminkin käydä, vahvat luut ja kerros pehmikettä varmaan apuna oli;)
        Kivaa viikon alkua;)


    • Anonyymi

      Aitoon sananvapauteen liittyy oikeus kritisoida kaikkia uskontoja. Kritisoinnissa on kuitenkin aina pidettävä mielessä tarkoituksenmukaisuus, hyvän maun ja sopivuuden rajat. Ketään ei tule tarkoituksenhakuisesti loukata, ketään ei saa uhkailla ja lisäksi tulisi tiedostaa se fakta, että mikä toiselle on vain harmitonta herjan heittämistä, niin toiselle se voi olla Jumalaan kohdistuvaa pilkkaa. Ihmisten vaihteleviin tulkintoihin vaikuttavat muun muassa kulttuuritausta ja arvopohja, sekä näemme että tulkitsemme asioita eri tavoin.

      • Anonyymi

        Millä perusteella kenelläkään on oikeus kritisoida uskontoja. Uskonnon harjoittajia kyllä, ja tekoja, joita uskonnon varjolla tehdään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä perusteella kenelläkään on oikeus kritisoida uskontoja. Uskonnon harjoittajia kyllä, ja tekoja, joita uskonnon varjolla tehdään.

        Millä perusteella ei uskontoja saisi kritisoida ?


      • Eikös tuosta ole taitettu peistä jo pitkään, Ano 8.56 ? Sananvapaus ja Jumalanpilkka/uskonrauha riitelevät keskenään. Viimeksi kai tuossa Päivi Räsäsen tapauksessa.

        Arvokonservatiivinä olisin valmis pikkuisen tinkimään tuosta sananvapaudesta kun täälläkin nähdään miten surutta sitä käytetään myös toisten loukkaamistarkoituksessa, vapautta ilman vastuuta. Jos/kun näin on, niin meillä voi kohta olla Päivi Räsäsiä joka lähtöön ja oikeusistuimissa ruunkaa...Ellei ole jo nyt. Eivätkös juristitkin kuulu niihin ammattiryhmiin, joista tahdotaan hakeutua pois ? Muistan jostain lukeneeni...


    • Anonyymi

      Tasa-arvo ei ole totta kirkossa. Vaikka papeista on naisia jo lähes puolet, kirkkoherroista naisia on vasta joka viides

      Tasa-arvo on kristinuskossa keskeinen asia. Jeesus kutsui seuraajikseen
      sekä miehiä että naisia. Se kuitenkin unohtuu yhä valitettavan monilta .

      Vaikka naisia on kirkossa johtajina hyvin monenlaisissa tehtävissä, mielikuva johtajasta on usein mies. Kirkon johtoon tarvitaan myös naisten kasvoja ja naiset tarvitsevat naisjohtajia esikuviksi.

      Jeesus oli heikkojen puolta. Vammaiset ovat heikkoja. Vammaiset saavat
      taistella oikeuksista, jotka kuuluvat itsestäänselvänä muille.
      Unohtaako kirkko vammaiset kokonaan ?
      Eikö vammaisen ihmisarvo ole tärkeä kirkolle ?
      Vammainen ei pääse osallistumaan edes kaikkiin kirkon tilaisuuksiin.
      Niin yksinkertainen asia kuin esteetön kulku estää vammaisia pääsemästä kaikkiin kirkon toimituksiin.

      • Anonyymi

        Evankelis-luterilaissa uskovaisissakin on rasisteja ja muitten uskontojen
        arvostelijoita. Mikä evankelis-luterilainen uskonkappale oikeuttaa sen ?
        Käsi sydämelle, evankelisluterilaiset, eikö se ole ulkokultaista, farisealaista, ettei kaikkia uskontoja, evankelisluterilaistakin saisi arvostella, jos itse katsoo oikeudekseen
        arvostella muita uskontoja ?

        PS. Kritiikki on eri asia kuin jumalanpilkka.


      • Anonyymi

        Seurakuntia kyllä velvoittaa jo laki, että pitää olla edteetön kulku esim. pyörätuolilla. Portaitten viereen on rakennettu ramppeja, mutta vaativat usein jonkun auttamaan, kun on korkeat portaat. Kirkoissa on usein korkeat kivijalat. Ei niitä voi muuttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Evankelis-luterilaissa uskovaisissakin on rasisteja ja muitten uskontojen
        arvostelijoita. Mikä evankelis-luterilainen uskonkappale oikeuttaa sen ?
        Käsi sydämelle, evankelisluterilaiset, eikö se ole ulkokultaista, farisealaista, ettei kaikkia uskontoja, evankelisluterilaistakin saisi arvostella, jos itse katsoo oikeudekseen
        arvostella muita uskontoja ?

        PS. Kritiikki on eri asia kuin jumalanpilkka.

        Toteutuuko: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toteutuuko: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ?

        Lähimmäisen parhaan ajattelu on kristityn tehtävä. Lähimmäisen auttamisessa ei tule myöskään laskelmoida onko siitä hyötyä tai menetyksiä. Jumalan esimerkin mukaan rakkaus kohdistuu juuri siihen, joka ei ole mitään, heikkouteen, kärsimykseen, arvottomaan.

        Lähimmäisiämme ovat yhtä hyvin kaukana asuvat ihmiset kuin aivan lähellämme elävät. Joku ehkä voi miettiä pystynkö auttamaan tai huomioimaan lähimmäistä ollenkaan,
        kun maailmassa on niin paljon avuntarvetta ja hätää. Jokainen voi kuitenkin auttaa
        omien voimavarojen mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähimmäisen parhaan ajattelu on kristityn tehtävä. Lähimmäisen auttamisessa ei tule myöskään laskelmoida onko siitä hyötyä tai menetyksiä. Jumalan esimerkin mukaan rakkaus kohdistuu juuri siihen, joka ei ole mitään, heikkouteen, kärsimykseen, arvottomaan.

        Lähimmäisiämme ovat yhtä hyvin kaukana asuvat ihmiset kuin aivan lähellämme elävät. Joku ehkä voi miettiä pystynkö auttamaan tai huomioimaan lähimmäistä ollenkaan,
        kun maailmassa on niin paljon avuntarvetta ja hätää. Jokainen voi kuitenkin auttaa
        omien voimavarojen mukaan.

        Sanonta "laupias samarialainen" on tullut tarkoittamaan henkilöä, joka tarjoutuu
        auttamaan tuntematonta. Monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saaneet nimensä kertomuksen mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanonta "laupias samarialainen" on tullut tarkoittamaan henkilöä, joka tarjoutuu
        auttamaan tuntematonta. Monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saaneet nimensä kertomuksen mukaan.

        Uskovaisissa ei ole paljon laupiaita samarialaisia. He ovat enimmäkseen
        kitupiikkejä ja omastaan tiukasti kiinni pitäviä ja kadehtivat pakolaisiakin.


    • Pari vesikuuroa siinä tuli, olisipa vaan tullut lisää, että noista loppulumista pääsisi.
      Kartalla oli etelä-Suomen kohdalla pari lumipilkkua. Se toinen pilkku oli just tällä kohtaa.
      Onni matkassa Skillan Sinulla, kun selvisit kompaktuksesta vammoitta.
      Olen pannut merkille, että nuo maton reunat eivät nykyään ollenkaan pysy lattiassa niinkuin ennen.
      Kun nyt vaan Demeterinkin leikkausaika pitäisi kutinsa. Peukut on pystyssä.

      Talvi se taas tempaissut putken irti boilerin pohjasta, enkä millään saanut tiivisterengasta menemään siihen, mihin se kuuluu, joten pitää vesi lämmittää nyt hellalla.
      Poika tulee parin päivän päästä, eiköhän sitte ala pelittää.
      Toinen riesa tuo whatsapp. Kaksi viikkoo sitten päivitin ja nyt väittää, että vanhentunut lataa uusi.
      Kun painaa lataa ja päivitä. Rengas vaan pyörii muttei mitään tapahdu.
      Hullua hurskaammaksi ei tullut netin ohjeistakaan.
      No, huomenna menen kauppareisulle, poikkean huoltofirmassa, varmaan asia siellä hoituu.
      No pikkumurheita nuo.
      Jäätkin alkaneet tehdä lähtöä, pitänee katsoa, josko kohta katiskan voisi laittaa.
      Jaaha Kissa heräsi ja jotakin se tahtoo, kun viereen rupesi änkeämään.
      Leppoisaa loppupäivää itse kullekin.

      • Anonyymi

        Jaa, sitä eletään sitten varmaan Satakunnan Lapissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, sitä eletään sitten varmaan Satakunnan Lapissa.

        Millaiset kokemukset Anolla sieltä on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millaiset kokemukset Anolla sieltä on?

        Sanotaan, että Lapissa on lunta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, sitä eletään sitten varmaan Satakunnan Lapissa.

        Minä elelen tällä hetkellä nyt keski-Suomen vasemmanpuolen alareunalla.
        Tässä kohtaa vaan tuppaa nuo pihatiet ja aurausvallit sulaa aina viimeisenä.


    • Iltapäivää!
      Niin se äitienpäivä on taas juhlittu, tässä iässä jo tuntuu juhlinta, nukuin tänä aamuna puoli kymmeneen asti, joten kaikki aamutoimet jäi myöhäisiksi. Koirakin pääsi päivälenkilleen vasta puolenpäivän maissa. Normaalisti käydään pitempi lenkki kahdeksan jälkeen, tänä aamuna taisi moni muukin koirankuljettaja olla myöhässä, kun vastaantulijoita oli liikkeellä tavallista useampi ja tervehdykset ja merkkaukset vei entistä enemmän aikaa!
      Muistamisia ja kukkia tuli taas paljon, mukava oli nähdä myös noita tämän vuoden puolella syntyneitä pikkuisia , hymy oli jo herkässä pienillä, kun isomummi pääsi lepertelemään ihanaisia!
      Kaikkein ihanimman lahjan sain , kun 6-vuotias lapsenlapsenlapsukaiseni oli tarhassa tehnyt isomummille tyynyliinan, johon oli sydämen muotoon omin käsin painettu erilaisia niittykukkia ja vielä tikkukirjaimin kirjoitettu kaikkien isomummon lapsikatraan nimet! Kova homma on tytöllä muistamisessa ja kirjoittamisessa ollut, kun niitä nimiä on jo aikamoinen joukko. On se hienoa, että tarhatädit jaksavat opastaa monenlaisissa tehtävissä hoivattaviaan.
      No, nyt sitten siivouksen kimppuun, tulihan tässä jo tarinaa!

    • Anonyymi

      Isomummot juhlineet kuin viimeistä päivää. Olikos kaikilla vierailla ja itsellä turvavälit ja maskit? Kuolleisuusluvut vanhuksilla nyt koronaan huipussaan, 40-50 viikossa.

      • Huomenta ja aurinko hellii, puissa jo selvästi näkyy hiirenkorvia ja nurmikot vihertää.
        Poikani luona totesin kuitenkin vielä lunta olevan ja jäät järvissä, eilen vei vävyni veneen rantaan ja viikonloppuna arveli isonkin selän olevan jäätön.
        Siitä se alkaa heillä se joka viikkoinen touhu, perjantaina kohti mökkiä, samaa se oli meilläkin parikymmentä vuotta sitten.
        Laput ja piuhat rinnassa nukuin, unikin levotonta, no tänään pois ottavat ja lääkäri sitten soittelee onko huolen aihetta.

        Mikäs on juhliessa kerran vuoteen isomummojenkin, juhlimisen arvoinen jo sekin, että on mummoksi päässyt, ei sekään onni kaikille ole kohdalle sattunut.

        Fiinufammu, nuo omatekemät piirustukset ja käsityöt ovat niitä parhaita lahjoja, harmittelin, kun kaikki kortit on muutoissa kadonneet, mitä pienenä olleina lapset ja lapsenlapset tekivät.

        Kyllä se talvi tuhojaan tekee, muistan ja muistutin näitä nykyisiä mökkini asukkaita, että routa paikkoja muuttelee, kun puhuivat polkujen rakentamisista.
        Pienen pieni saari missä mökki seisoo, on varmaan yksi kivikasa alkujaan, sillä niin valtavasti myllertää keväisin.
        Mökin edusta on onneksi vakaampaa aluetta, joten rantaan voi kulkuväylän rakentaa.
        Remonttia ovat talven aikaan tehneet sisätiloissa ja nyt sitten jätekaivokin piti ottaa, kun entisiä imeytysjuttuja ei enää hyväksytty.
        Seinät entiset, mutta sisältä aivan uuden näköinen ja lämpö paremmin säilyy, huolella on otettu kaikki huomioon.
        Katiska aikahan se alkaa olla, ahvenet kutevat ja hauetkin rantavesissä, muistan kun hetteiköstä naapurin pojat kävivät haukia keräämässä.
        Ihana asia tuo poikasi Eliaana, joka apua antaa, vaikka osaava oletkin, ei aina voimat ihan samaa luokkaa kuin nuoremmilla, apua tarvitsee.

        Niin se tuo uskontokin mieliä jakaa, minä en aiheeseen puutu ja paljon siitä puhetta ollutkin, kuin muistakin sananvapauden aiheista, kuten demeter totesit.
        Elämällä kohtuullisesti, huomioiden lähimmäisiä, tai ainakin yrittää oman ajatusmaailman mukaisena, eiköhän se sitä uskonkin asiaa ole parhaimmillaan.
        Ei julistaminen ketään sen paremmaksi tee, ne teot ja tekemättä jättämiset omaatuntoa rauhoittaa tai sitten huonoa mieltä kasvattaa.
        Olen monta kertaa julki tuonutkin oman kantani ja uskoni, ei siitä sen enempää.

        Nyt pitäisi jotain järkevää tekemistä saada aikaiseksi, kun vasta iltapäivällä vävyni taas kuskaa minut lasarettiin, viettäkää mukava päivä, jospa kivut ei pahemmin ketään vaivaa;).


    • Aurinkoiseen aamuun sai herätä, linnunlaulu tervehti jo varhaista postilaatikolla piipahtajaa. Säikähdin, kun komea fasaanikukko rääkäisi ojassa vihlovasti suojellessaan kahta rouvaansa, asustavat puolikesyinä tuossa läheisessä talojen välisessä puistikossa. Viileää on, mutta tästä ennustetaan viikon lämpimintä päivää. Sonnustaudutaan vesille lähtöön, muutaman viikon ovat nämä etelärannikon lahdetkin olleet jäättömiä, tosin myöhässä tavallisesta aikataulustaan. Pienet hiirenkorvat antavat hentoa vihreyttä, ihanaa seurata päivä päivältä kasvustojen kehitystä ja vätimaailman vivhateiden muutoksia. Voi seurata sipulikukkien nuppujen avautumista, narsissilajit alkavat olla nyt vuorossa. Kesäkukkia en ole vielä ehtinyt ostaa orvokkeja lukuunotaamatta.

      Skillan kerroit tutkimuksistasi, toivottavasti kaikki on hyvin ja kyllähän mahdollisiin löydöksiinkin on hyvät hoidot ja lääkkeet, voi elää täysipainoista elämää. Poikasi tapaan mekin vaihdoimme vihdoin veneen paljon pienempään, silti meriturvalliseen. Emme merta hylkää eikä se meitä, olemme niin kiinni kasvaneet tähän saaristolaisluontoon ja vesillä liikkumiseen. Entinen asuttava purjevene vaati paljon huoltoa ja työtä, alkoi olla liian raskas kahden 70-kymppisen operoida. Enää ei ollut myöskään hinkua lähteä pitkille purjehduksille, viime vuosina riitti lähivedet muutamine yöpymisineen. Päiväretkiä aiomme vastakin tehdä, satama ja upea saaristo on ihan lähellä, avomerellekin uskaltaa pistäytyä vähätuulisella säällä. Nuorilla perheillä on omat mökkinsä ja veneensä, ei heillä ole enää aikaakaan meidän mukana kulkea. Hieno tunne kuitenkin, että olemme nämä jälkipolvemme saaneet innostettua ja opetettua merta rakastaviksi ja siellä turvallisesti liikkuviksi. Hiukan haikealla mielellä ollaan kuitenkin, kyynelet tuli silmiin rakasta paattia hyvästellessä. Se meni Vaasaan asti, ei tule varmasti vastaan lähivesillä. Jäljellä on ihanat muistot, valokuvat ja huolellisesti pidetyt lokikirjat.

      Myötäelin teidän lastenlastenlapsiaan tavanneiden ilossa, ehkä sitä polvea mellekin siunaantuu aikanaan. Myös ilon lemmikeistä voin jakaa, vaikka itsellä se vaihe onkin päättynyt.

      Pysytään turvassa, mutta nyt on syytä ja lupa nauttia kaikesta hyvästä ja kauniista. Rauhakin tulee aikanaan, aseet lasketaan. Tärkeintä on kuitenkin oma sisäinen rauha. Hyvää vointia ja kevään kauneutta!

    • Toivorikkaana tässä odotellaan kesää. Sepelkyyhky on tehnyt pesän mäntyyn muutaman metrin päähän talon kulmasta. Nyt pariskunta pitää meidän pihaa omanaan ja lepattelee ympärillämme. Ne ovat kovin tuttavallisia.
      Mukavaa, toivottavasti viihtyvät.
      Ramoonan kesä tuntuu aurinkoiselta ja onnelliselta. Veneen omistajilla on aina suunta selvillä. Eväät koriin ja merelle!
      Vanhemmillani oli kesämökki saaressa. Muistan kyllä, että mummulassa käydessämme saareen mentiin vaikka kahville, jos ei pitemmäksi aikaa ehditty. Siihen aikaan vesikin oli niin puhdasta ja kirkasta, että pienet ameebat uiskentelivat rantakivien välissä ja rakkolevä kasvoi pohjassa. Nytkyisin vesi on harmaata. Mökkiäkään ei enää ole. Jäät veivät laiturin.
      Aika tuo muutoket.

      • Huomasin, että on 10:s päivä toukokuuta. Isäni täyttää 121 vuotta! Onnea hänelle. Meillä oli lapsuudessani silloin aina vähän paremmat kahvit, kun äidilläkin oli nimipäivä.
        Kerroin tuossa aikaisemmin vanhempieni kesämökistä saaressa. Tuli mieleeni, että isäni nukkui siellä pois., lempeästi lomasaaressaan, valoisana kesäyönä.
        Vähän herkistää tänään.


    • Anonyymi

      Oli onni mukana ettei pahemmin käynyt Skillan, kompastuessasi mattoihin.
      Ne kaatumiset ei ole koskaan mukavia, sen olen itsekin todennut!

      Voimakas tuuli puhaltaa, en viihtynyt puutarhamaallakaan kauaa, lennättää multaa ja teiden hiekkaakin, sadetta se ennustaa.

      Uskonnoista on keskusteltu, sormella ei voi osoittaa kukaan, mikä on hyvä ja mikä huono, kaikissa on kaikkia!
      Pääasia, elä ja anna toistenkin elää rauhassa. Ole ystävällinen, älä loukkaa ketään.

      Mietin mitä tänään tekisin ruuaksi, menin pakastekaapille ja sieltä löysin kokonaisen aterian, tyttäreni tekemän kaali-kanajauheliha laatikon.
      Nyt voin sen päivällisekseni lämmittää, täytyy laittaa kiitosviestiä hänelle!
      Hyviä kevätpäiviä,
      Neeasa

    • Tuulenpuuskia välillä, mutta lämmintä on.
      Pari tuntia siivosin kalamajaa. Jäät miltei lähteneet. Sohjoa tuulen mukana ajautui rantaan. Katiskankin laitoin.
      Kissakaveri kulkee tietysti koko ajan mukana paikasta toiseen.
      Tänään sain whatsappinkin toimimaan. Jumissa, kun itse en hallitse näitä nykyvehkeitä.
      Nuori nainen liikkeessä naurahti, kun sanoin, että olen aika kädetön näitten vehkeitten kanssa.
      Olisi pitänyt nuoria pyytää tsekkaamaan kännyä.
      Olenkin sanonut nuorilleni, että mummun käteen sopii paremmin moottorisaha, kun tietokone.
      Kyllä sitä huomaa, että vaikka kuinka yrittää pysyä ajan hermolla, moni asia vaan ajaa ohi.
      Tuli mieleen sellainen sanonta. ´´Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.´´
      Sitäkin tullut ajatelleeksi, että kun maailmantilanne on näin epävakaa, voiko tulla tilanne, että niitä vanhoja oppeja vielä tarvitaan.
      Illanrauhaa.😊

      • Anonyymi

        Nyt kannattaa nostaa rahat pankista. Sulkea sopivaan lasiasiaan ja piilottaa se metsään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt kannattaa nostaa rahat pankista. Sulkea sopivaan lasiasiaan ja piilottaa se metsään.

        Sussiunatkoon, Sinähän radikaaleja toimenpiteitä ehdotat.
        Vaan tuollaiskin on tapahtunut.
        Onhan noita aarteita löydetty argeologisissa löydöksissä.


    • Anonyymi

      Näinkin puoliviileä päivä saattoi viedä viimeiset lumivuoren rippeet meitin pihalta.
      Tosin se nopeutti sulamista kun parit pönttöuunin tuhkat ja hiilet roimasin tuulen päältä lumikasan päälle.

      Siinä sai ennätysmäinen lumikasaröyhkimys menettää massaansa iltapäiväauringon ansiosta.
      Hyppysellistäkään en alentunu antaan sille myötätuntoo, valkoinen huono superläjä. Et siit näy yli puoleen vuoteen!

      • Huomenta jälleen ja pientä vesisadetta, katselin miten pientä puistoa oli siivoamassa neljä henkilöä, yksi traktorin pukilla ja toiset harvakoneet käsissä.
        Pohdin työtahtia katsellessa, että entisen ajan mukaan pari haravamiestä olisi alueen muutamaan tuntiin siivonnut, nyt ei kiirettä kellään, ainoastaan traktori tautotta työtä teki, muilla taukoja vähän päästä, no nyt elämme tätä aikaa.
        Hienoa kuitenkin, että kadut puhdistuvat ja puistikon rauha ja viihtyvyys esiin saadaan.
        Luin yleisöosaston kirjoituksia ja siellä todettiin, että veroja on nurkumatta maksettava, näin hoitajat voivat saada pyytämänsä korotukset, näin on tehtävä, ei siinä nurinat auta.
        Jaksavatko sitten rahan voimalla paremmin, voi olla, että hoitajien lisääminen ja työn helpottamiset voisi hyvä apu olla myös.

        Ramoona, nuo tulokset tulevat viiveellä, mitä koe näytti, itse en usko mitään suurempaa harmia kuitenkaan on, vanhuuden vaivoja kaikki.
        Lääkärin soittoa odotan loppukuusta, siihen mennessä nuo kompuroinninkin vaivat toivon mukaan on parantunut.
        Meri kutsuu, hyvin olet sen kutsuun sopeutunut, vaikka sisäsuomen kasvatteja oletkin.
        Niinhän se on, missä rakkaat ympyrät, koti ja sen tuomat maisemat ja perhe, kaikki rakkaat ihmiset, siellä viihtyy.

        Aika rientää ja monet vanhat rakkaiksi muodostuneet asiat vain muistoissa kulkee, kuten Makriina muistelit.
        Minun äitini syntyi 1896 ja oli 42 vuotias, kun minä synnyin, sitkeän ihmisalun maailmaan synnytti, pitkäksi on eläminen minulla virunut.

        Tuostapa olen hyvilläni, ettei pahemmin käynyt kompuroinnin kanssa, silmälasitkin ehjinä säilyi.
        Nyt olen ranteiden ympärille ideaalisiteet laittanut, paremmin paranevat, kun ei rasitusta tule.
        Kasvispataa teen minäkin tänään niin paljon vielä, että saan syödä useamman kerran.

        Tuo vanhojen taitojen takaisin oppimista olen minä myös mietiskellyt, joskin en aivan uusiin ole tottunutkaan, lähinnä ainakin ruokien suhteen.
        Muistikuvia on niistä vanhoista puutteen alla elämisistä, miten kaikki kotona tehtiin, mihin vain tarpeita saatiin, toivoisi, että ihan siihen emme kuitenkaan jouduta, ihmisten tapa selvitä on muilla tavoin järjestetty.
        Minäkin tunaroin tämän koneen kanssa, yritystä kovin, mutta lopputulos ei onnistunut, tämä nykykieli jo aika tuntematonta, mitä näillä koneilla vaaditaan.
        Uusi puhelinkin on käteen sopimaton, niin sitä tottuu jo näihin laitteisiinkin;)
        Jokohan kukon tekoon kohta pääset Eliaana?

        Olen melkoisen taipuvainen tuohon ajatteluun mitä ano 20,04 esitit, pankkipalvelut on mennyt melkein nollaan.

        Hurskaisen ääneen olen kuulevinani ano 20,10 viestissä, voi olla väärinkin, mutta sama huumori läpi paistaa.
        Kyllähän tuhka jouduttaa sulamista, ja eikös se lannoitteestakin käy, jos ei ihan rapun eteen satu, silloin voi olla lattian pesuakin tiedossa.;)

        Sateeseen joutuminen vie halut lenkille lähtemiseen, pitää juosta ikkunasta ikkunaan täällä sisällä, askellusta siitäkin saa;)
        Nyt silmä tarkkana kevään heräämistä tarkkaillen, ihan silmissä näkymä muuttuu, sitä ihastelemaan;)


      • SkillaN kirjoitti:

        Huomenta jälleen ja pientä vesisadetta, katselin miten pientä puistoa oli siivoamassa neljä henkilöä, yksi traktorin pukilla ja toiset harvakoneet käsissä.
        Pohdin työtahtia katsellessa, että entisen ajan mukaan pari haravamiestä olisi alueen muutamaan tuntiin siivonnut, nyt ei kiirettä kellään, ainoastaan traktori tautotta työtä teki, muilla taukoja vähän päästä, no nyt elämme tätä aikaa.
        Hienoa kuitenkin, että kadut puhdistuvat ja puistikon rauha ja viihtyvyys esiin saadaan.
        Luin yleisöosaston kirjoituksia ja siellä todettiin, että veroja on nurkumatta maksettava, näin hoitajat voivat saada pyytämänsä korotukset, näin on tehtävä, ei siinä nurinat auta.
        Jaksavatko sitten rahan voimalla paremmin, voi olla, että hoitajien lisääminen ja työn helpottamiset voisi hyvä apu olla myös.

        Ramoona, nuo tulokset tulevat viiveellä, mitä koe näytti, itse en usko mitään suurempaa harmia kuitenkaan on, vanhuuden vaivoja kaikki.
        Lääkärin soittoa odotan loppukuusta, siihen mennessä nuo kompuroinninkin vaivat toivon mukaan on parantunut.
        Meri kutsuu, hyvin olet sen kutsuun sopeutunut, vaikka sisäsuomen kasvatteja oletkin.
        Niinhän se on, missä rakkaat ympyrät, koti ja sen tuomat maisemat ja perhe, kaikki rakkaat ihmiset, siellä viihtyy.

        Aika rientää ja monet vanhat rakkaiksi muodostuneet asiat vain muistoissa kulkee, kuten Makriina muistelit.
        Minun äitini syntyi 1896 ja oli 42 vuotias, kun minä synnyin, sitkeän ihmisalun maailmaan synnytti, pitkäksi on eläminen minulla virunut.

        Tuostapa olen hyvilläni, ettei pahemmin käynyt kompuroinnin kanssa, silmälasitkin ehjinä säilyi.
        Nyt olen ranteiden ympärille ideaalisiteet laittanut, paremmin paranevat, kun ei rasitusta tule.
        Kasvispataa teen minäkin tänään niin paljon vielä, että saan syödä useamman kerran.

        Tuo vanhojen taitojen takaisin oppimista olen minä myös mietiskellyt, joskin en aivan uusiin ole tottunutkaan, lähinnä ainakin ruokien suhteen.
        Muistikuvia on niistä vanhoista puutteen alla elämisistä, miten kaikki kotona tehtiin, mihin vain tarpeita saatiin, toivoisi, että ihan siihen emme kuitenkaan jouduta, ihmisten tapa selvitä on muilla tavoin järjestetty.
        Minäkin tunaroin tämän koneen kanssa, yritystä kovin, mutta lopputulos ei onnistunut, tämä nykykieli jo aika tuntematonta, mitä näillä koneilla vaaditaan.
        Uusi puhelinkin on käteen sopimaton, niin sitä tottuu jo näihin laitteisiinkin;)
        Jokohan kukon tekoon kohta pääset Eliaana?

        Olen melkoisen taipuvainen tuohon ajatteluun mitä ano 20,04 esitit, pankkipalvelut on mennyt melkein nollaan.

        Hurskaisen ääneen olen kuulevinani ano 20,10 viestissä, voi olla väärinkin, mutta sama huumori läpi paistaa.
        Kyllähän tuhka jouduttaa sulamista, ja eikös se lannoitteestakin käy, jos ei ihan rapun eteen satu, silloin voi olla lattian pesuakin tiedossa.;)

        Sateeseen joutuminen vie halut lenkille lähtemiseen, pitää juosta ikkunasta ikkunaan täällä sisällä, askellusta siitäkin saa;)
        Nyt silmä tarkkana kevään heräämistä tarkkaillen, ihan silmissä näkymä muuttuu, sitä ihastelemaan;)

        "Ikkunasta ikkunaan" toi mieleeni muiston teini-iästä, kun koulukaverini kanssa kuljin kotitietä illansuussa. Paikkakunta oli niin pieni, että kaikkien asiat piti tietää, joten havaitsimme, että erään talon ikkunasta seurattiin kulkuamme verhot heiluen kaikista ikkunoista. Utelias asukki siirtyi kulkuamme seuraamaan ikkunasta toiseen. Emme voineet käsittää, mikä uteliaisuuden herätti. Kaksi tyttöä koululaukut kourassa. Jo silloin ajattelin, että tänne en jää, lähden heti, kun pääsen.
        Nyt asun pienen kadunvarrella yhteisössä. jossa jokaisella on oma erillinen pihansa ja kuistinsa. Alueen on suunnitellut Heikki Sirén, ja on annettava hänelle pisteet siitä, että ikkunat ja pihat on suunniteltu niin, että yksityisyys säilyy, vaikka rintarinnan asutaan. Jokainen voi olla omissa oloissaan, mikä nyt pandemian aikana ei ihan hyvä asia ole ollut. Ei ole naapureita nähnyt eikä tavannut kuin pikaisesti kadulla. Joskus olen ajatellut, jääkö jonkun asukkaan asiat muilta kokonaan huomaamatta, jos sairaus kaataa. Luultavasti kuitenkin kaikilla on omat verkostonsa.
        Sitkeän sateen alla värjötellään tänään. Luonnolle varmasti tervetullut. Antaa sataa vaan. Ikkunat piti pestä, mutta peruutin pesijät.
        Eilen illalla yritin katsoa euroviisuja. Yritykseksi jäi.
        Olen liian vanha.
        Suomen Rasmus riekkuu huomenna. Saa nähdä, jaksanko seurata edes sitä.
        Hyvää päivänjatkoa!
        .


    • Anonyymi

      Tititii, hyvinnii, kuuluu savolainen talitintti laulelevan. Saattoi se hurskainen jotakin. Ja taaskin...
      Ohutta taistelua se ajoittain on jo vanhalla. Asioita unohtelee, kadottaa hetkessä tarvitsemiaan esineitä.
      Avaimia rahakukkaroaan jne.

      On onni asua vielä puoleksi omassa ok-talossa. Ikkunoista tai omilta puurappusilta avautuu näkymä vähälle siistimiselle jääneelle pihamaalle.

      Vaimo on jo tallella siellä, tallella siellä, pois covid-19 tai sodananuhkaamasta maailmasta.
      Hurskainen höpöttelee omiaan omassa nurkkapöydässään. Pieniä olivat kevätsateet tänään.

      Tomaatintaimia en tänäkään kesänä laita. Sen paritomaattia päivää kohden jaksaa kustantaa miten kuten.
      ...ja pois kuten sketsinikkarit muinoin töllässä totesivat.

      • Sadesäähän heräiltiin täällä Savon puolella, ei taida onnistua lenkille lähtö tänäänkään, on helpotus, kun keksii syyn laiskuuteensa.
        Miksi tuokin asia on niin vaikeaksi muodostunut, kuitenkin kun ovesta ulos itsensä saa, on ihan kiva tallustaa.
        Tuo vihreys nyt jo koivuissa ja nurmikolla ihan oikealta näyttää, kesää se tekee tämä sadekin, lämpöä kymmenisen astetta.

        Noin olen minäkin päättänyt, ei tomaatteja, ei paljon muutakaan parvekkeelle.
        Mullan rahtaaminen keväisin ja syksyisin saa määränä pienentyä, yksi säkillinen odottaa ulos vientiä nytkin, vanhaa multaa, pensaan juurelle ne laitan.
        Amppelit roikkumaan ja sitten nämä äitienpäiväkukkaset lisänä, se riittäköön.
        Näinhän aina päätän ja kun puutarhalle menen, sorrun aina siihen ihanuuteen mikä siellä vastaan tulee.
        Kyllähän se muisti meinaa väliin pettää ja olenkin aikonut muistitestiin pyrkiä, jospa ennalta ehkäisevää lääkettä tähänkin vaivaan antaisivat.
        Höpötellään vaan jatkossakin Hurskainen;)

        No niinpä, tuo ikkunasta ikkunaan saattaa olla joillekin elämän ehto, kaikesta pitää selvää saada.
        Minä liikkumattomuuttani sillä yritän puolustaa, en todellakaan niitä verhoja heiluttavia ole, mutta tässä koneella istuen seuraan liikennettä, useinkin aivan tuntemattomia ihmisiäkin.
        Juuri nyt kulkee iso koira isäntänsä kanssa, rotua en osaa arvata, mutta sen huomaan, että isäntä rakastaa koiraa, kiltisti kulkee isännän vieressä, mutta nuuskimiset tehdään rauhassa ja koiran ehdoilla.
        Aika usein huomaa, miten omistajat koiriaan perässään vetävät ja niiden viettejä ei kunnioiteta, kiitettävän usein pussit mukana kulkee ja tuotokset pussiin löytää.
        Seuraaminen kyllä aikamoista, kun kuulee jotain poikkeavaa, pitää kurkata mitä tapahtuu, kuten eilen juuri kerroin puistikon siivoamisesta, mutta enpä sitten juuri julkkiksia seuraa.
        Eurovisioita en moneen vuoteen ole katsonut, en näiden "julkkisten" elämästä paljon tiedä, otsikoita joskus luen, ja mietin kukahan ja mitä tekeekään kyseinen henkilö.
        Ajan hermolla yritän näiden olemassa olevien lähteiden avulla pysyä, mutta aika usein joudun selvitystä pyytämään, jos jossain keskustelua syntyy.
        Monikaan nykymaailman asia ei tärkeä minulle ja suu pyöreänä kuuntelen joskus kun tilanne eteen tulee, mistä onkaan kyse.
        Mistään kovin tärkeästä en usko jääneeni paitsi, niin pieni tämä elämäni ympyrä on.
        Ihmettelen useinkin, miten joku voikaan kiinnostua niin kovasti jonkun toisen elämästä, että jaksaa kaikki juorulehdetkin lukea, no näinköhän paljosta vaille jään;)

        Nyt näyttää kirkastuvan, tekosyitä ei muitakaan ulos lähtöä estä, jospa pieni lenkki onnistuisi ja voisi tyytyväisenä tehtävän suoritettua loppupäivän vaan istuskella;)
        Mukavaa torstai päivää teille kaikille, lukijoille kuin viestin jättäville, joita tietenkin odotan;)


      • SkillaN kirjoitti:

        Sadesäähän heräiltiin täällä Savon puolella, ei taida onnistua lenkille lähtö tänäänkään, on helpotus, kun keksii syyn laiskuuteensa.
        Miksi tuokin asia on niin vaikeaksi muodostunut, kuitenkin kun ovesta ulos itsensä saa, on ihan kiva tallustaa.
        Tuo vihreys nyt jo koivuissa ja nurmikolla ihan oikealta näyttää, kesää se tekee tämä sadekin, lämpöä kymmenisen astetta.

        Noin olen minäkin päättänyt, ei tomaatteja, ei paljon muutakaan parvekkeelle.
        Mullan rahtaaminen keväisin ja syksyisin saa määränä pienentyä, yksi säkillinen odottaa ulos vientiä nytkin, vanhaa multaa, pensaan juurelle ne laitan.
        Amppelit roikkumaan ja sitten nämä äitienpäiväkukkaset lisänä, se riittäköön.
        Näinhän aina päätän ja kun puutarhalle menen, sorrun aina siihen ihanuuteen mikä siellä vastaan tulee.
        Kyllähän se muisti meinaa väliin pettää ja olenkin aikonut muistitestiin pyrkiä, jospa ennalta ehkäisevää lääkettä tähänkin vaivaan antaisivat.
        Höpötellään vaan jatkossakin Hurskainen;)

        No niinpä, tuo ikkunasta ikkunaan saattaa olla joillekin elämän ehto, kaikesta pitää selvää saada.
        Minä liikkumattomuuttani sillä yritän puolustaa, en todellakaan niitä verhoja heiluttavia ole, mutta tässä koneella istuen seuraan liikennettä, useinkin aivan tuntemattomia ihmisiäkin.
        Juuri nyt kulkee iso koira isäntänsä kanssa, rotua en osaa arvata, mutta sen huomaan, että isäntä rakastaa koiraa, kiltisti kulkee isännän vieressä, mutta nuuskimiset tehdään rauhassa ja koiran ehdoilla.
        Aika usein huomaa, miten omistajat koiriaan perässään vetävät ja niiden viettejä ei kunnioiteta, kiitettävän usein pussit mukana kulkee ja tuotokset pussiin löytää.
        Seuraaminen kyllä aikamoista, kun kuulee jotain poikkeavaa, pitää kurkata mitä tapahtuu, kuten eilen juuri kerroin puistikon siivoamisesta, mutta enpä sitten juuri julkkiksia seuraa.
        Eurovisioita en moneen vuoteen ole katsonut, en näiden "julkkisten" elämästä paljon tiedä, otsikoita joskus luen, ja mietin kukahan ja mitä tekeekään kyseinen henkilö.
        Ajan hermolla yritän näiden olemassa olevien lähteiden avulla pysyä, mutta aika usein joudun selvitystä pyytämään, jos jossain keskustelua syntyy.
        Monikaan nykymaailman asia ei tärkeä minulle ja suu pyöreänä kuuntelen joskus kun tilanne eteen tulee, mistä onkaan kyse.
        Mistään kovin tärkeästä en usko jääneeni paitsi, niin pieni tämä elämäni ympyrä on.
        Ihmettelen useinkin, miten joku voikaan kiinnostua niin kovasti jonkun toisen elämästä, että jaksaa kaikki juorulehdetkin lukea, no näinköhän paljosta vaille jään;)

        Nyt näyttää kirkastuvan, tekosyitä ei muitakaan ulos lähtöä estä, jospa pieni lenkki onnistuisi ja voisi tyytyväisenä tehtävän suoritettua loppupäivän vaan istuskella;)
        Mukavaa torstai päivää teille kaikille, lukijoille kuin viestin jättäville, joita tietenkin odotan;)

        Keskipäivää nojatuoliin. Älähän nyt SkillaN. Muistissasi ei taatusti ole mitään vikaa, kun nojatuolin tapahtumat ja -väen mielessäsi pystyt pitämään ja muutenkin asioita riittävästi seuraamaan.
        Kun oma seurantani välillä herpaantuu, muistan ystävääni, 88 v. maalla, joka jostakin yleisestä asiasta puhuttaessa toteaa: "minä en tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää"...))
        Ja eiköhän moni muukin meistä jo osaa rajata tuota jatkuvaa informaatiotulvaa, jota me emme tosiaankin aina tarvitse. Kun sen oman tontinkin hoito tuntuu ihan riittävältä
        osallistumiselta, minulle ainakin.

        Pääsin/jouduin taas ihmisten ilmoille kun oli tämä tutkimusrumba hoidettavana.
        Säälipisteitäkin herui, kun röntgenhoitaja lonkan kuvat nähdessään kauhisteli niitä ja kehui urheuttani: miten olenkin jaksanut näin pitkään kärvistellä ruhjoutuneen nivelen kanssa ? Jätin sanomatta, etten minä olekaan jaksanut, mutta eteenpäin on laahustettu kun ei muuta vaihtoehtoa ole ollut.
        Toinen taksipojista kertoi, että hänkin joutui viime kesän kulkemaan kyynärsauvoilla, eikä polvensa (tapaturma) ole kunnossa vieläkään. Nuori mies kuitenkin.
        Niin ettei tässä taida ihan ainoa taakankantaja olla. "Temeteri" (toisen kirjoittajan antama uusi nimitys!) vain aina valittaa, eikä vitsiäkään häneltä heru..))

        Eiköhän ne vitsit ole aika vähissä itse kullakin. Kunhan vain hyväntahoisuutta riittäisi, joskus tuntuu että sekin alkaa huveta, ihan yhteisesti on tuttujen kanssa se todettu, kiukutellaan enemmän, ollaan kärsimättömiä, vaikka Isossa Kirjassa katsotaan, että kärsimys lisää kärsivällisyyttä. Ehkä se näkyy viiveellä.

        Makriina jaksaa aina olla valppaana ja ottaa kantaa. Minäkään en seurannut edes näitä Euroviisukarsintoja. Valtionjohdon kanta Nato-jäsenyyteen tuli nyt kuitenkin vahvistettua. Se on menoa nyt.
        Eeva Kilpi katsoi Suomen poteneen panttivankisydroomaa suhteessa Putiniin uskoessaan tästä hyvää, vaikka hänen valtansa alla, on enemmän tai vähemmän oltu.
        Nyt on naamiot riisuttu, kuten presidentti Niinistö sanoi ja lisäsi vielä eilen, että Putinin on syytä katsoa peiliin ennenkuin ottaa kantaa Suomen päätökseen.

        No. Tuonverran voi kai politiikkaa kommentoida, kun on sentään iso askel otettu. Miten jatko, sen näkee sitten. Diplomatiaa, yhteistyön taitoja tullaa varmasti tarvitsemaan aina, niin isoissa kuin pienemmissäkin kuvioissa.
        Ja onhan niin Nato-jäsenyyden kuin Ukrainan sodankin kohdalla löytynyt ihailtavan paljon yksimielisyyttä. Taas kerran toivoo meidän valtionjohdolle voimia ja jaksamista.
        Eiköhän me alamaiset sentään pärjätä paremmin ?
        demeter1


    • Voisihan tuossa viestin kirjoittaa, mutta minun koneeni vetelee "viimeisiään" ja viimeksi alkoi sitten näitä nollia, vai oliko oota toistaa, jota alkoi tulla pyytämättä, kuten sen entisen pääministerin s-postiin.

      Olisihan minun pitänyt arvata, että en lähetä viestiä, mutta kun hätäinen olin, niin lähetin sen.

      Aivan arvattavasti siihen tulikin vastauksia, että kännissä olen ja nukahtanut koneeni ääreen, vaikka itseasiassa olen ärtynyt koneeni toimintaan.

      Se sulkeutuu ilman aikojaan ja usein näyttää, että sivustoon ei saada yhteyttä. Vain sammuttamalla koneeni, niin taas pelaa.

      Minulla ei ole pääministerin sp-osoitetta, mutta omani (luukku) suljetaan pian ja siitäkös ongelma muodostuikin. Pitäisi maksaa, mutta pankkikortti ei toimi. Myöskään heidän tarjoamansa entinen sp-ei toimi, siis en saa niitä entisiä ystävieni osoitteita esiin.

      Olenkin tullut siihen tulokseen, että onkin parempi, että kaikki poistetaan, jos vain oma puhelin toimii tuttaville.

      Varppina taas tulee neuvoja, kuinka tyhmä olen, sillä heitinhän omat uudet kesärenkaanikin roskiin, koska oletin, että ne oli minun entiset hylätyt renkaat katsastuksessa.

      Vaan, mitäpä tässä. Mietin noiden roskien kuskaamista, mihin uskallan ajaa nastarenkailla. Onneksi pääsen kauppaan tuota kävelytietä pitkin naapuri talon pihaan ja siinä tuskin on koskaan "renkaan tarkastajia", joten enköhän minä pärjää talveen saakka ilman sakkoja.

      • Anonyymi

        Aiot siis ajaa kävelytietä autolla? Siitä saa varmasti ison rangaistuksen, ainakin tuntuvat sakot, auton menetyksen valtiolle, ajokortti pois ja ehkä jopa ehdollista vankeutta. Se on törkeää liikenteen ja ihmishenkien tahallista vaarantamista. Missä mahdat asua, niin tietää varoa ja varoittaa tien käyttäjiä ?


      • Voi Kristiina, minäkin kärvistelen Luukun kanssa. Olen antanut kiivasta suullista ja kirjallista palautetta aiheesta. Siitäkin että osoitetitetoja en meinannut löytää, ne ovat yläpalkissa oikealla ja ihan typistetyssä muodossa.
        Ihan turhaa "kehittämistä", pieniä kikkailevia uudistuksia, joilla ainakaan minä en tee mitään. Ja sitten kirjoittaessa joku "botti" häiriköi kaiken aikaa. Kai siinä on rahastuksesta kyse, ennen ilmainen, nyt maksullinen.
        Itse olen käyttänyt Luukkua myös kaikessa virallisessa asioinnissa ja siksi siitä irtautuminen tietäisi niin paljon työtä ja vaivaa, etten jaksa siihen ryhtyä, ainakaan nyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aiot siis ajaa kävelytietä autolla? Siitä saa varmasti ison rangaistuksen, ainakin tuntuvat sakot, auton menetyksen valtiolle, ajokortti pois ja ehkä jopa ehdollista vankeutta. Se on törkeää liikenteen ja ihmishenkien tahallista vaarantamista. Missä mahdat asua, niin tietää varoa ja varoittaa tien käyttäjiä ?

        Oho! Mikäs pahanilmanlintu se täällä Kristiinalle pahoja tarjoilee!?
        Ja Demeterin vaivat sen kun jatkuvat, ikäviltä tosiaan kuulostavat. Toivottavasti vihdoin leikkauspäivä on varma.
        - Ei tunnu nyt oikein kenelläkään olla ilo pinnassa. Syynä varmasti myös tämä kylmä sää.
        Vaikka sisällä on aivan normaali lämpö, niin kuitenkin palelen kaiken aikaa ja kääriydyn villashaaliin. Ikään kuin koko talo olisi menettänyt kykynsä pysyä lämpimänä, kun allakan mukaan pitäisi jo olla lähes täysi kesä.
        Natokeskustelu on nyt niin tapetilla, ettei sitä tosiaankaan voi ohittaa. Mietityttäähän se.
        Toinen asia, joka minun mieltäni painaa joka päivä, on Mariupolin tehdaskompleksiin piiritetyt ukrainalaistaistelijat, joilla ei ole mitään toivoa enää. Miltä tuntuu herätä torkahduksestaan ja tietää, että menossa on ehkä elämän viimeinen päivä! Ei vettä, ei ruokaa, ei apua miltään suunnalta. Heitä ei auta mikään diplomatia.
        Mutisin jo tuossa pari päivää aikaisemmin, että alakulo on saanut vallan, ja aina se yhä painaa.
        Sen takia varmaan palelenkin koko ajan.
        Meille on tulossa roskalava yhtiön parkkipaikalle. Ajattelin kerrankin katsoa, mitä voisin heittää pois, mutta miksi ihmeessä heittäisin menemään kamaa, jota olen hellinyt kaapeissani vuosikymmenet! Olkoot siellä vaan tallessa. Aarteitahan ne ovat.
        Seuratkaapa tänään eduskunnan kyselytuntia klo 16 ykkösellä. Joka torstaihan he siellä vatvovat asioitamme. Koetan aina kuunnella, ja nyt mielenkiintoni kohdistuu Ano Turtiaiseen, hartaaseen Venäjän ystävään, jonka mieleen tämä Natokeskustelu ei varmasti ole. Mahtaako saada puheenvuoron.

        Kukapa se väittikään, että torstai on toivoa täynnä? Uskooko joku? Pitää tarkkailla.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Oho! Mikäs pahanilmanlintu se täällä Kristiinalle pahoja tarjoilee!?
        Ja Demeterin vaivat sen kun jatkuvat, ikäviltä tosiaan kuulostavat. Toivottavasti vihdoin leikkauspäivä on varma.
        - Ei tunnu nyt oikein kenelläkään olla ilo pinnassa. Syynä varmasti myös tämä kylmä sää.
        Vaikka sisällä on aivan normaali lämpö, niin kuitenkin palelen kaiken aikaa ja kääriydyn villashaaliin. Ikään kuin koko talo olisi menettänyt kykynsä pysyä lämpimänä, kun allakan mukaan pitäisi jo olla lähes täysi kesä.
        Natokeskustelu on nyt niin tapetilla, ettei sitä tosiaankaan voi ohittaa. Mietityttäähän se.
        Toinen asia, joka minun mieltäni painaa joka päivä, on Mariupolin tehdaskompleksiin piiritetyt ukrainalaistaistelijat, joilla ei ole mitään toivoa enää. Miltä tuntuu herätä torkahduksestaan ja tietää, että menossa on ehkä elämän viimeinen päivä! Ei vettä, ei ruokaa, ei apua miltään suunnalta. Heitä ei auta mikään diplomatia.
        Mutisin jo tuossa pari päivää aikaisemmin, että alakulo on saanut vallan, ja aina se yhä painaa.
        Sen takia varmaan palelenkin koko ajan.
        Meille on tulossa roskalava yhtiön parkkipaikalle. Ajattelin kerrankin katsoa, mitä voisin heittää pois, mutta miksi ihmeessä heittäisin menemään kamaa, jota olen hellinyt kaapeissani vuosikymmenet! Olkoot siellä vaan tallessa. Aarteitahan ne ovat.
        Seuratkaapa tänään eduskunnan kyselytuntia klo 16 ykkösellä. Joka torstaihan he siellä vatvovat asioitamme. Koetan aina kuunnella, ja nyt mielenkiintoni kohdistuu Ano Turtiaiseen, hartaaseen Venäjän ystävään, jonka mieleen tämä Natokeskustelu ei varmasti ole. Mahtaako saada puheenvuoron.

        Kukapa se väittikään, että torstai on toivoa täynnä? Uskooko joku? Pitää tarkkailla.

        Torstaissa on toivoakin, kun olen saanut "pakko-kasteessa" nimen Toivo. Päiväni on ollut toimiva ja hyvä.
        Sain eri liikkeissä hyvää palvelua. He, asiakaspalvelijat olivat kaikki naisia.
        Nyt muistan; puhelin-konsultaatiossa erotin asiakaspalveluhenkilön, miespuolisen hiukan vieraskielisyyteen viittaavan korostuksen.

        Illalla näin wc:n ikkunasta kevätsadetta lasettavan ilmiön. Siitä ikkunasta näin lehtipuumetsää versovine hiirenkorvineen.
        Sen verran korkealla on ikkuna, etten siitä ruohotasolle näe.

        Olen kuullut, että piiritetyn Mariopolin alla olisi kokonainen pieni kaupunki. Piirittäjä, vainoaja on saanut vihiä siitä.
        Siellä on ollut elin - ja ruokatarvikkeitakin. Ovatko jo loppuun käytetty, emme tiedä.

        Esim. YK:n pitäisi voida auttaa heitä pikimmiten. Siellä olevien ihmisten asema murehduttaa myös mieltäni.
        . TJ-Hurskain.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Oho! Mikäs pahanilmanlintu se täällä Kristiinalle pahoja tarjoilee!?
        Ja Demeterin vaivat sen kun jatkuvat, ikäviltä tosiaan kuulostavat. Toivottavasti vihdoin leikkauspäivä on varma.
        - Ei tunnu nyt oikein kenelläkään olla ilo pinnassa. Syynä varmasti myös tämä kylmä sää.
        Vaikka sisällä on aivan normaali lämpö, niin kuitenkin palelen kaiken aikaa ja kääriydyn villashaaliin. Ikään kuin koko talo olisi menettänyt kykynsä pysyä lämpimänä, kun allakan mukaan pitäisi jo olla lähes täysi kesä.
        Natokeskustelu on nyt niin tapetilla, ettei sitä tosiaankaan voi ohittaa. Mietityttäähän se.
        Toinen asia, joka minun mieltäni painaa joka päivä, on Mariupolin tehdaskompleksiin piiritetyt ukrainalaistaistelijat, joilla ei ole mitään toivoa enää. Miltä tuntuu herätä torkahduksestaan ja tietää, että menossa on ehkä elämän viimeinen päivä! Ei vettä, ei ruokaa, ei apua miltään suunnalta. Heitä ei auta mikään diplomatia.
        Mutisin jo tuossa pari päivää aikaisemmin, että alakulo on saanut vallan, ja aina se yhä painaa.
        Sen takia varmaan palelenkin koko ajan.
        Meille on tulossa roskalava yhtiön parkkipaikalle. Ajattelin kerrankin katsoa, mitä voisin heittää pois, mutta miksi ihmeessä heittäisin menemään kamaa, jota olen hellinyt kaapeissani vuosikymmenet! Olkoot siellä vaan tallessa. Aarteitahan ne ovat.
        Seuratkaapa tänään eduskunnan kyselytuntia klo 16 ykkösellä. Joka torstaihan he siellä vatvovat asioitamme. Koetan aina kuunnella, ja nyt mielenkiintoni kohdistuu Ano Turtiaiseen, hartaaseen Venäjän ystävään, jonka mieleen tämä Natokeskustelu ei varmasti ole. Mahtaako saada puheenvuoron.

        Kukapa se väittikään, että torstai on toivoa täynnä? Uskooko joku? Pitää tarkkailla.

        Eikö se ollut kristiina joka suunnitteli ajaa autolla kävelytiellä? Sen käsityksen minäkin sain.


    • Anonyymi

      Oletko harkinnut leikkausta yksityisellä ?

      Potilaan Lääkärilehdessä lääkäri vertaa yksityisten ja kunnallisten toimijoitten
      palveluja:
      "Esi­merkki: po­tilas tu­lee tyrä­leik­kaukseen yksi­tyi­selle sen vuok­si, et­tä hä­nellä on sairaus­ku­lu­va­kuutus (tai hän maksaa kaiken itse) ei­kä hän ha­lua odottaa puol­ta vuot­ta pääs­täkseen leik­kaukseen.

      Yksi­tyi­sillä toimi­joilla leikkaus­sa­li­va­rustus on usein huomat­ta­vasti vaati­mat­to­mampi, leikkaus­tapa- ja verkko­ma­te­riaa­li­va­li­koima rajoit­tu­neempi ja seuran­ta­mah­dol­li­suudet kompli­kaa­tioiden suh­teen huo­nommat kuin julki­silla toimi­joilla.

      Po­tilas ei näin saa­kaan vakuu­tuk­sellaan lo­pulta pa­rempaa, vaan usein ai­nakin hiu­kan huo­nompaa hoi­toa, kuin julki­sella puo­lella sai­si. Tä­hän kuvit­teel­liseen esi­merkkiin on help­po älähtää, et­tä mo­net julki­sella puo­lella toi­mivat arvos­tetut ki­rurgit leik­kaavat myös pri­vaa­tissa ja toi­saalta on ole­massa hy­vinkin arvos­tet­tuja yksi­tyis­puolen kirur­geja.

      Kyl­lä näin on, mut­ta on myös tot­ta, et­tä sairaa­laor­ga­ni­saation hierark­kisuus, peli­säännöt ja konsul­taa­tio­mah­dol­li­suudet kolle­gojen kes­ken saa­vat ai­kaan sys­teemin, jo­ka toi­mii jo­kaisen yksit­täisen leik­kauksen onnis­tu­mis­mah­dol­li­suuksia kohot­ta­vasti. Yksi­tyinen leikkaus­toi­minta ei joi­takin leikkaus­tyyp­pejä lu­kuun otta­matta ta­pahdu näin orga­ni­soi­dusti, vaan ki­rurgit toi­mivat itse­näi­sesti.

      Tun­nettu tosi­seikka on, et­tä kirur­giassa par­haat tu­lokset syn­tyvät koke­neissa tii­meissä riit­tävän suu­rissa yksi­köissä ei­vätkä yksit­täisten ki­rurgien kompe­tenssiin no­jaten."

      • Anonyymi

        Lisäys kommenttiin 18:28:

        Potilaan Lääkärilehden artikkelin kirjoit­taja, Heidi Wikström on gastroen­te­ro­lo­gisen
        ki­rurgian ja akuut­ti­lää­ke­tieteen eri­kois­lää­käri se­kä sivu­toi­minen kuva­tai­tei­lija.
        Kir­joitus on jul­kaistu aiem­min Lääkä­ri­lehden verkko­si­vuilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäys kommenttiin 18:28:

        Potilaan Lääkärilehden artikkelin kirjoit­taja, Heidi Wikström on gastroen­te­ro­lo­gisen
        ki­rurgian ja akuut­ti­lää­ke­tieteen eri­kois­lää­käri se­kä sivu­toi­minen kuva­tai­tei­lija.
        Kir­joitus on jul­kaistu aiem­min Lääkä­ri­lehden verkko­si­vuilla.

        Huomenta, pilvipoutaa ja tuuli taitaa taivaantyhjäksi pilvistä ajaa, olisikin ihan kivajuttu.
        Eilen lenkin sitten tein ja nyt luja päätös on syntynyt, joka aamuvoimistelu, lenkille heti aamusta ja öljyn käyttö voin sijasta, eiköhän sillä elämä taas korjaannu;)
        Makeaa ei nykyisin enää mieli tee, mutta luulen vielä sokerin suussani sulavan jos sen suuhun ottaisin.
        Tuosta muistitestistä kyselen lääkärin soiton yhteydessä, tuntuu olevan in tässä iässä.
        Joka päivälle joku pieni homma on myös suunnitelmissa, eilen laitoin äitienpäiväkukat uusiin multiin, kun vävy multasäkin toi.
        Tänään tyhjennän nappipurkin (äitini peruja) ja lajittelen napit pikkupusseihin, en niitä ole juurikaan tarvinnut, mutta en raski heittää pois ajatellen äitini tarkkuutta, kun kaikki talteen laitettiin, purkkikin vanha.

        Noista leikkaus ja muistakin lääkäripalveluista, silmälääkäri on yksityinen muuten terveyskeskuslääkärit on riittäneet.
        Tyttäreni sai leikkaustuomion selkänsä kunnon vuoksi ja neljästä kuuteen kuukauteen odotus, oli lääkäri sanonut, että et sitten yhtään aikaisemmin ole apua hakenut.
        Saman kokemuksen olet demeterkin saanut, mikä siinä onkin, että apua ei ihan pienestä kivusta arvaa hakea.
        Lonkasta luuta ottavat ja titaania lisäksi, no onhan sitä hänellä jo jalassaan, kun vuoden sitäkin vaivaa hoidettiin, sitten toisen silmän vauriot, mitä kaikkea muuta lisäksi, minun vaivoihin verraten jo melkoisen kokenut tyttäreni on.
        Sitkeästi vain työnsä on hoitanut, kohta neljäkymmentä vuotta samassa paikassa, reilu vuosi ja sitten alkaisi vapaus, toivottavasti kuntoa vielä siitäkin nauttia olisi.

        Hurskainen kulkee aina Toivo mukanaan ja huomaahan sen tavasta kirjoitellakin, huumori kukkii, se on elämisen suola, liian totinen ihminen kuluttaa itseään turhan paljon, asioille on osattava nauraa ja varsinkin itselleen.
        Tyhmyydellekin voi nauraa, tuli mieleen tuon uuden puhelimen kanssa, kysäisin pojalta ostitko uuden akunkin, vastasi, että en ilman akkua ostin ja hymy heltisi ympärillä olevilta, no enpä osannut edes nolostua.
        Minun tekniikka tietoni ei aina mukana kulje, tyhmiä kysymyksiä teen useinkin, onneksi olen selvinnyt, etten ihan hölmön kirjoissa kulje, jopa poikani antoi tunnustusta näiden hommieni hoidosta.

        Makriina jaksaa noita ajantapahtumia tiiviisti seurata, minulta on melkein kaikki jäänyt unohduksiin, aiemmin katsoin kyselytunnin, mutta kyllästyin siihen saman asian moninaiseen kääntelyyn ja aina puhuja oli oikeassa, vaikka muuksi todistettiin.
        Minulla on mielipiteet moneen asiaan, mutta ääntäni ei kukaan kuuntele, siksipä en edes viitsi mieltäni pahoittaa, päättäjät toimivat niin kuin heille sopii ja vaikuttamiseni jää äänestyskoppiin.
        Olen ehkä vähän poikkeava normaalista kaiken suhteen, kalustukseni kotonakin sen osoittaa, ei mitään valmiiksi valittua, vaan itse suunnitellen toteutan hommani.
        Joku sanoi, että taiteellinen, voi olla, mutta ei samanlaista mitä joka kodissa ruukkaa olla.

        Eikö Kristiina taloyhtiössänne ole roskakatosta roskien keräykseen, kun autolla joudut viemään, minun taloni takapihalla on roskankeräyskatos.
        Mitäpä tuosta pienestä harmista, kun renkaasi roskiin laitoit, ei siinä kellään mitään sanomista ole, oma kipusi ja jos sen hyvin kestät, kuten mahdolliset sakotkin, niin kenen pussista se pois on.
        Anna toisten harmitella ihan sydämen pohjasta;)

        Demeter, kuten Makriinakin mainitsi tuon Nato kysymyksen, päätös asiasta tulee pian ja toivoa vaan sopii, että mitään sotahaasteita ei maallemme tule, ettei tarvita muiden apua, se mitä voikaan seurata, ei ehkä kukaan varmuudella voi sanoa.
        Ehkä todellinen itsenäisyys on liittymisen jälkeen mahdollista, ei enää mitään mielistelyä Venäjän taholle, ainahan joku varovaisuus momentti on mukana kulkenut.
        Tulevaisuus on kuitenkin arvoitus meille kaikille.

        Tässäpä tämän aamun turinat, nyt sitten suunnitelmiin, katselemaan nappeja ja kauneimmat niistä valitsemaan;)
        Joskus leikeissä näin tehtiin, napeilla leikkiminen sujui, kun ei tätä tarjontaa ollut mitä nykyisin.
        Hyvää ja mukavaa päivää mahdollisuuksien mukaan;) no hidas taas olin, skillan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, pilvipoutaa ja tuuli taitaa taivaantyhjäksi pilvistä ajaa, olisikin ihan kivajuttu.
        Eilen lenkin sitten tein ja nyt luja päätös on syntynyt, joka aamuvoimistelu, lenkille heti aamusta ja öljyn käyttö voin sijasta, eiköhän sillä elämä taas korjaannu;)
        Makeaa ei nykyisin enää mieli tee, mutta luulen vielä sokerin suussani sulavan jos sen suuhun ottaisin.
        Tuosta muistitestistä kyselen lääkärin soiton yhteydessä, tuntuu olevan in tässä iässä.
        Joka päivälle joku pieni homma on myös suunnitelmissa, eilen laitoin äitienpäiväkukat uusiin multiin, kun vävy multasäkin toi.
        Tänään tyhjennän nappipurkin (äitini peruja) ja lajittelen napit pikkupusseihin, en niitä ole juurikaan tarvinnut, mutta en raski heittää pois ajatellen äitini tarkkuutta, kun kaikki talteen laitettiin, purkkikin vanha.

        Noista leikkaus ja muistakin lääkäripalveluista, silmälääkäri on yksityinen muuten terveyskeskuslääkärit on riittäneet.
        Tyttäreni sai leikkaustuomion selkänsä kunnon vuoksi ja neljästä kuuteen kuukauteen odotus, oli lääkäri sanonut, että et sitten yhtään aikaisemmin ole apua hakenut.
        Saman kokemuksen olet demeterkin saanut, mikä siinä onkin, että apua ei ihan pienestä kivusta arvaa hakea.
        Lonkasta luuta ottavat ja titaania lisäksi, no onhan sitä hänellä jo jalassaan, kun vuoden sitäkin vaivaa hoidettiin, sitten toisen silmän vauriot, mitä kaikkea muuta lisäksi, minun vaivoihin verraten jo melkoisen kokenut tyttäreni on.
        Sitkeästi vain työnsä on hoitanut, kohta neljäkymmentä vuotta samassa paikassa, reilu vuosi ja sitten alkaisi vapaus, toivottavasti kuntoa vielä siitäkin nauttia olisi.

        Hurskainen kulkee aina Toivo mukanaan ja huomaahan sen tavasta kirjoitellakin, huumori kukkii, se on elämisen suola, liian totinen ihminen kuluttaa itseään turhan paljon, asioille on osattava nauraa ja varsinkin itselleen.
        Tyhmyydellekin voi nauraa, tuli mieleen tuon uuden puhelimen kanssa, kysäisin pojalta ostitko uuden akunkin, vastasi, että en ilman akkua ostin ja hymy heltisi ympärillä olevilta, no enpä osannut edes nolostua.
        Minun tekniikka tietoni ei aina mukana kulje, tyhmiä kysymyksiä teen useinkin, onneksi olen selvinnyt, etten ihan hölmön kirjoissa kulje, jopa poikani antoi tunnustusta näiden hommieni hoidosta.

        Makriina jaksaa noita ajantapahtumia tiiviisti seurata, minulta on melkein kaikki jäänyt unohduksiin, aiemmin katsoin kyselytunnin, mutta kyllästyin siihen saman asian moninaiseen kääntelyyn ja aina puhuja oli oikeassa, vaikka muuksi todistettiin.
        Minulla on mielipiteet moneen asiaan, mutta ääntäni ei kukaan kuuntele, siksipä en edes viitsi mieltäni pahoittaa, päättäjät toimivat niin kuin heille sopii ja vaikuttamiseni jää äänestyskoppiin.
        Olen ehkä vähän poikkeava normaalista kaiken suhteen, kalustukseni kotonakin sen osoittaa, ei mitään valmiiksi valittua, vaan itse suunnitellen toteutan hommani.
        Joku sanoi, että taiteellinen, voi olla, mutta ei samanlaista mitä joka kodissa ruukkaa olla.

        Eikö Kristiina taloyhtiössänne ole roskakatosta roskien keräykseen, kun autolla joudut viemään, minun taloni takapihalla on roskankeräyskatos.
        Mitäpä tuosta pienestä harmista, kun renkaasi roskiin laitoit, ei siinä kellään mitään sanomista ole, oma kipusi ja jos sen hyvin kestät, kuten mahdolliset sakotkin, niin kenen pussista se pois on.
        Anna toisten harmitella ihan sydämen pohjasta;)

        Demeter, kuten Makriinakin mainitsi tuon Nato kysymyksen, päätös asiasta tulee pian ja toivoa vaan sopii, että mitään sotahaasteita ei maallemme tule, ettei tarvita muiden apua, se mitä voikaan seurata, ei ehkä kukaan varmuudella voi sanoa.
        Ehkä todellinen itsenäisyys on liittymisen jälkeen mahdollista, ei enää mitään mielistelyä Venäjän taholle, ainahan joku varovaisuus momentti on mukana kulkenut.
        Tulevaisuus on kuitenkin arvoitus meille kaikille.

        Tässäpä tämän aamun turinat, nyt sitten suunnitelmiin, katselemaan nappeja ja kauneimmat niistä valitsemaan;)
        Joskus leikeissä näin tehtiin, napeilla leikkiminen sujui, kun ei tätä tarjontaa ollut mitä nykyisin.
        Hyvää ja mukavaa päivää mahdollisuuksien mukaan;) no hidas taas olin, skillan

        Kyllä se vaan muille kuuluu, jos kävelytietä ajaa!


    • Anonyymi

      Toivotaan, että vuoden loppuun mennessä Suomi on Naton jäsen.
      Sitä ennen on epävarmempaa minkälaisia kostohyökkäyksiä Putin
      suunnittelee ja tekee.

      • Huomenta taas ja nyt viikonloppuun, lauantaipäivään ja saunomiseen;)
        Vihreys on lisääntynyt, nyt jo ihan kesän tuntua, lämpöä jos vähän saataisiin, mikäpä ollessa, vaikkakin ei kovin hyvältä kuulosta nuo päivän kertomat maailman tilanteesta.
        Nyt jo melko varma on, että Natoon liitytään, mitä tuo tullessaan, arvailujen varassa ollaan.

        Pankeissa käy rahannostot, kun käteistä ihmiset nostaa, kai ne häirinnät pankkialalle kohdistuu, tietoliikenne joutuu kiusan kohteeksi.
        No enpä arvaile enempää aika näyttää.
        Sydämestäni toivoisin, että järki voittaisi kaikilla päättäjillä ja neuvottelutiellä asiat korjattaisiin.

        Varmaan pian Natoon liittyminen sujuu, kun niin myönteisiä lausuntoja on kuulunut, mitähän Turkin kielteinen asenne vaikuttaa matkailuun, sinne matkaajia on aina ollut aika paljon, minäkin joskus.
        Muualle nyt suuntaisin jos matkalle olisin lähdössä.

        Ano 14,55, varmaan kuuluu ja näkyy, mutta ensisijaisesti henkilö joutuu laskut maksamaan, jos niitä tulee.
        Tuskin minä ja sinä kuitenkaan.
        Lakien mukaan hommat on hoidettava, omalla kohdallani niin toimin.

        Kerrankin lyhyt loru. ei muuta kuin mukavaa päivän viettoa kaikille;)


    • Anonyymi

      Turkki ei ole ihmisoikeuksia kunnioittava valtio.
      Erdogan on muslimi-diktaattori, joka ei ole hyvissä väleissä EU-maitten
      johtajien kanssa.
      Hän on mm. kehottanut Mecronia tutkituttamaan päänsä,
      kun Macron arvosteli islamistien terrori-iskua Ranskassa.
      Miten Turkki on ikinä huolittu Naton jäseneksi ?
      Valistunut itseään kunnioittava ihminen ei mene turistina Erdoganin Turkkiin.

    • Anonyymi

      Miten Turkki on ikinä huolittu Naton jäseneksi ?

      Valistunut itseään kunnioittava ihminen ei mene turistina Erdoganin Turkkiin.

      • Anonyymi

        Erdogan on ollut Turkin presidentti vuodesta 2014.
        Tuskin meidän ikäiset ovat hänen aikanaan olleet turistina Turkissa, koska
        Turkki on ollut epävakaa valtio.


      • Anonyymi

        Turkki on ollut Naton jäsen vuodesta 1962, siis 70 vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turkki on ollut Naton jäsen vuodesta 1962, siis 70 vuotta.

        Sori, kirjoitusvirhe Turkki tuli Naton jäseneksi 1952.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori, kirjoitusvirhe Turkki tuli Naton jäseneksi 1952.

        Nato perustettiin 4. huhtikuuta 1949 Washingtonissa, Yhdysvalloissa Neuvostoliiton länsimaille aiheuttaman uhan takia.
        Naton vastapainoksi Neuvostoliitto perusti Varsovan liiton.


    • On se vaan kumma, kun kesä ei tule. Vihertää kaikkialla, mutta hyytävää on. Eilen kuitenkin tuli hiki, kun lähdin ostarille tavallisissa tamineissani. Aurinko paistoi, iltapäivällä sitten satoi, ja nyt on maa märkä edelleen, vaikka taas pilvet ovat poissa. Luonto kiittää. Mutta lämpöä saisi olla enemmän.
      Natokeskustelu käynyt niin kiivaana mediassa, että alkaa saada tässä meikäläinen tarpeekseen. Turkkikin puuttuu, ja ottaapa kaaliin meikäläistä, kun ison maan päämies sekoittaa Hollannin pohjoismaihin. Eivätkö poliitikot tunne karttaa!
      Ei tätä enää jaksa.
      Keskustelin tunnin puhelimessa erään sukulaiseni kanssa, joka välillä kaipaa myötätuntoista kuulijaa. Hän on jäänyt 10 v. sitten leskeksi, mutta ei vaan pääse eteenpäin surussaan, vaan jaksaa yhä muistella niitä viimeisiä järkyttäviä hetkiä ja puhuu niistä kuin eilen tapahtuneina. Hän plärää valokuvia ja muistelee pitkän avioliittonsa tapahtumia.
      Suru on täyttänyt hänen elämänsä. Mitään ei ole enää jäljellä. Mitäpä kuuntelija voi sanoa! Mikään lohtu ei auta, kun toinen sanoo, että elämässä ei ole enää mitään, kun puoliso on poissa. Hänellä on kuitenkin kaikki hyvin, minkä itsekin myöntää, kodikas asunto, lapset perheineen lähellä, häntä ei ole unohdettu. Ajattelen, että hän on vaikea omainen läheisilleen, jotka uskollisesti hänen luonaan kuitenkin käyvät, sillä hän on sydämellinen ja hyvä ihminen.
      Vaikka minunkin elämäntoverini ollut poissa jo kohta 7v. niin kyllä hän on päivittäin ajatuksissani. Mutta vain käväisemällä. Lämpimin mielin häntä moikkaan.

      • Anonyymi

        Niinhän siinä käy, kun ihminen jää yksin, eihän kukaan nauti yksinelämisestä, vaikka hyvin itsensä kanssa pärjääkin.
        Siitä olenkin iloinen välillä, että voin hyväksyä kaiken, mitä olen elämäntieni matkalla tähän asti tehnyt, miten ollut ja elänyt.
        Kaikenlaiset mutkat ja kiemurat olen taivaltanut reippain askelin.
        Kaikkein iloisin olen lapsistani, pojasta ja tyttärestä, ja heidän lapsistaan, rakkaista lapsenlapsista.
        Kiitos Luojalle, Kaikkivaltiaalle Taivaan Isälle ja Jeesukselle, meidän Lunastajallemme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän siinä käy, kun ihminen jää yksin, eihän kukaan nauti yksinelämisestä, vaikka hyvin itsensä kanssa pärjääkin.
        Siitä olenkin iloinen välillä, että voin hyväksyä kaiken, mitä olen elämäntieni matkalla tähän asti tehnyt, miten ollut ja elänyt.
        Kaikenlaiset mutkat ja kiemurat olen taivaltanut reippain askelin.
        Kaikkein iloisin olen lapsistani, pojasta ja tyttärestä, ja heidän lapsistaan, rakkaista lapsenlapsista.
        Kiitos Luojalle, Kaikkivaltiaalle Taivaan Isälle ja Jeesukselle, meidän Lunastajallemme.

        Kun pitkä syöpäsairaus, - sama, joka oli ollut aikaisemmin hänen isoisällään,
        ja johon isoisä oli menehtynyt, kun se sairaus kaikesta hoidosta huolimatta vie potilaan lopulta yli kymmenen vuoden jälkeen, niin siihen on jo osannut vuosien mittaan sopeutua, siitä on puhuttu keskenään ja muiden omaisten kanssa.
        Kävin silloin niissä hänen hoidoissaan aina hänen kanssaan, kun hän pyysi. Olin jo silloin juuri eläkkeelle työstäni vapautunut.

        Silti lähtö oli suuri suru, viimeinen halaus teki todella jälkeenpäin kipeää.

        Syöpään on kai nykyisin keksitty jo uudenlaisia hoitoja. Nuo HYKSin syöpäklinikan hoidot olivat silloin vielä niitä perinteisiä.


      • Anonyymi

        "Ajattelen, että hän on vaikea omainen läheisilleen".
        Ihminenkö, jolle suru on raskas on "vaikea omainen" ?
        Hänellä itsellään on todella vaikeaa, ei omaisilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ajattelen, että hän on vaikea omainen läheisilleen".
        Ihminenkö, jolle suru on raskas on "vaikea omainen" ?
        Hänellä itsellään on todella vaikeaa, ei omaisilla.

        Tarkoitan sitä, että omaisten on vaikea yrittää auttaa, kun läheinen on niin murheen murtama vuosia. On se varmasti vaikeaa. Ei pidä ymmärtää väärin.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan sitä, että omaisten on vaikea yrittää auttaa, kun läheinen on niin murheen murtama vuosia. On se varmasti vaikeaa. Ei pidä ymmärtää väärin.
        Mkr.

        Seli seli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seli seli.

        Taidat olla vakaumuksen ihminen. Olet hyvä ja ymmärtäväinen, eikä se tuota sinulle vaikeuksia.


    • Anonyymi

      Kun menetys on järkyttänyt erityisen voimakkaasti ja sen kohtaaminen on vaikeaa tai sietämätöntä, puhutaan traumaattisesta menetyksestä tai traumaattisesta surusta.

      Traumaattiseen suruun liittyy kyvyttömyys hyväksyä tapahtumaa todeksi ja
      vaikeus uskoa elämän jatkuvan ilman kuollutta sekä sekoamisen tunteet.

      Muita traumaattiselle surulle tyypillisiä tuntemuksia ovat esimerkiksi elämän merkityksettömäksi kokeminen, kaiken kuolleesta muistuttavan kuten tiettyjen paikkojen, ajatusten tai tunteiden välttely tai tunne siitä, että osa itsestä on kuollut.

      Joskus tunnereaktioiden puuttuminen saattaa viestittää traumaattisesta surusta. Traumaattinen suru saattaa johtaa myös masennukseen.

      Traumaattisesta surusta kärsivän on hyvä voida halutessaan puhua uudelleen ja uudelleen. Puhuminen edesauttaa tapahtuman ymmärtämistä todeksi ja sen kytkeytymistä ihmisen omaan elämäntarinaan.

      Todella järkyttäviä asioita kokeneet ihmiset ikään kuin irrottautuvat joskus tapahtumasta, heidän mielensä ei pysty hyväksymään sitä. Ihminen voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta ja samaan aikaan suunnatonta kärsimystä.
      Äkillinen odottamaton kuolema tai kuoleman aiheuttanut onnettomuus voivat aiheuttaa traumaattisen surun.

      Kun menetystä on käsitellyt tarpeeksi, traumaattinen suru alkaa muuttua tavalliseksi suruksi eli ihminen on mahdollista sopeutua muuttuneeseen ympäristöön, etsimään lohduttavia muistoja kuolleesta ihmisestä eikä tapahtuma ole enää aivan jatkuvasti mielessä. Vähän kerrassaan tapahtuma muuttuu osaksi omaa elämäntarinaa ja ihminen pystyy jälleen suuntautumaan tulevaisuuteen.

      • Anonyymi

        Traumaattisesta surusta kärsivä saattaa tarvita ammattiapua trauman ja surun käsittelyyn. Omasta kunnan sosiaali- ja terveystoimesta tai kriisikeskuksesta voi varata ajan kriisityöntekijältä. Menetyksen luonteesta riippuen on myös mahdollista löytää surun käsittelemiseen vertaistukiryhmiä.


    • Anonyymi

      Hyvää iltapäivää pitkästä aikaa! Kevät on aina kiireinen, vielä minullakin, kun ympäristöä koetan pitää kunnossa, edes vähäsen, haravoida ja istuttaa kukkia.
      Se riittääkin minulle, mielelläni vielä istuttaisin perunoita ja tekisin kasvimaan, kuin ennen, mutta selkäni ei ole kuin ennen, kyllä se sai vamman tuonne ristiselkään.

      Mutta tyytyväinen olen, että kuntoni on kuitenkin huomattavasti parantunut tämän kolmen kuukauden aikana, se oli 14 päivä helmikuussa , kun kaaduin jäisellä pihamaalla. Kuvattiin, mutta lääkäri sanoi, että on niin pahasta paikasta ja hyvin piei murtuma, että paranee ajan kanssa. Totta puhui lääkäri, niin siinä kävi, pystyn kävelemään ja puutarhatoissä vähän nostelemaankin.

      Ainoa asia jota en uskalla tehdä on ruoholeikkurin käyntiinveto, se onjuuri sellainen liike, joka tuota ristiselkää eniten koskettaa, veto ja kierto.

      Kyllä se valoisuus ja kesän odotus tekee mielen iloiseksi, olen oikein kesäinminen!

      Muuten, hienosti Sauli Niinistö hoitaa Venäjäänkin päin suhteita ja joka maahan.
      Hyvä se on, että puhutaan, eikä kulmien alta jurnuteta, jos taas joskus siihenkin suuntaan välit paranisi, se olisi kaikkien etu. Asioissa ei kuitenkaan saa periksi antaa, vaan omat asiat pitää hoitaa.

      Nyt olen kirjoitellut jo aivan liian pitkästi, niinkuin demeter tapaa sanoa! Mutta lukekaa kursorisesti!
      Voidaan hyvin,
      Neeasa

      • Sunnuntaiaamun hiljaisuutta ja tihkusadetta. harmaa taivas, tuskin aurinko tänään näkyy.
        Lämpöä kahdeksan astetta, eilen jo kipusi kuuteentoista asteeseen.
        Siivouksen jälkeen väsytti niin kovasti, että istahdin aurinkotuoliini ja tunnin torkut otin, harvinaista minulla;)

        Traumaattisista tunteista ja masennuksista yleensä olette puhetta pitänyt, koettu asia.
        Muistan sen kaksivuotta minkä aikana ei meinannut päivää päästä ilman kyynelehtimistä, Puhuin asiasta paljon ja onneksi oli kuuntelijoita, lopuksi sitten lääkärin puheilla kävin, kun möykky rinnasta ei pois lähtenyt, sitten muutaman lääkityn päivän jälkeen alkoi elämä sujumaan.
        Puhuminen, purkautuminen auttaa, mutta joskus on hyvä lääkkeitäkin käyttää.
        Onhan päiviä, juuri tämänkaltainen päivä mielen masentaa, mutta tieto siitä, että huomenna voi olla toisin, auttaa suruakin kestämään.
        Elämän kulkuun auttaa sekin, että tekee "rutiinit" joka päivälle, aina joku kimmoke ja niin päivä kirkastuu, surua ei saa ruokkia.
        Näillä keinoin olen säästynyt jatkuvalta ikävältä ja elämän harmaudelta.

        Luin jostakin, että Turkin päämies olisi perunut, eli ei tarkoittanut suomea lausunnoillaan, no eipä taida estää hänenkään sanomiset, Natoon haetaan, näin olen ymmärtänyt.
        Mitä siitä seuraa, on arvauksien varassa, sotilasliittohan Nato on.

        Tuo yksinäisyys on myös kovin henkilökohtainen juttu, minulle sekin on sopinut, tosin aivan yksin en ole tätä kahtakymmentä vuotta ollut, ystäviä on aina löytynyt, joskus pidemmiksikin ajoiksi, mutta nyt on tullut se aika, jolloin yksinäisyys tuntuu maittavan.
        Ihan mökkihöperö en kuitenkaan ole, pienin välein työnnyn ystävien seuraan, kerhoihin ja pikkumatkoille, niiden jälkeen koti on maailman paras paikka;)
        Melko hankala ihminen olen oikkuineni, mutta 46-vuotta saman ihmisen kanssa, sai aikaan onnea ja turvallisuutta, ylä ja alamäkineen, iso aukko siitä jäi.

        Makriina asiaa puhut tuosta auttamisen asiasta, kun suru on kohdannut , muistan tyttäreni jälkeenpäin kertoneen, että oli melkoisen rasittavaa itkuani kuunnella, kun hänelläkin suru päällä, kuuntelijan osakaan ei helppo ole.
        Vaikeana varmaan minutkin koettiin, sillä aina sitä asiaa puhua pulputin, onneksi jaksoivat kuuntelijat.
        Meillä täällä jo kesän merkit kummasti lisääntyy, koivut jo pääväriltään vihreinä, samoin nurmikot, narsissit puistossa kukkiaan aukoo, kyllä se kesää lupaa.
        Neeassan onni on, kun kesää voi omin käsin tulevaksi auttaa, haravoinnin jälkeen vihreys aivan pomppaa esiin, näin muistan ja entäs niiden kukkien esiin tulevat versot, nehän elämän jatkumista todistaa, lintujen viserrysten lisänä;)

        Surut on surtava, mutta aina aurinko paistaa sateen jälkeen, niin varmaan tämänkin päivän jälkeen, iloja vaan etsimään;)


      • SkillaN kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun hiljaisuutta ja tihkusadetta. harmaa taivas, tuskin aurinko tänään näkyy.
        Lämpöä kahdeksan astetta, eilen jo kipusi kuuteentoista asteeseen.
        Siivouksen jälkeen väsytti niin kovasti, että istahdin aurinkotuoliini ja tunnin torkut otin, harvinaista minulla;)

        Traumaattisista tunteista ja masennuksista yleensä olette puhetta pitänyt, koettu asia.
        Muistan sen kaksivuotta minkä aikana ei meinannut päivää päästä ilman kyynelehtimistä, Puhuin asiasta paljon ja onneksi oli kuuntelijoita, lopuksi sitten lääkärin puheilla kävin, kun möykky rinnasta ei pois lähtenyt, sitten muutaman lääkityn päivän jälkeen alkoi elämä sujumaan.
        Puhuminen, purkautuminen auttaa, mutta joskus on hyvä lääkkeitäkin käyttää.
        Onhan päiviä, juuri tämänkaltainen päivä mielen masentaa, mutta tieto siitä, että huomenna voi olla toisin, auttaa suruakin kestämään.
        Elämän kulkuun auttaa sekin, että tekee "rutiinit" joka päivälle, aina joku kimmoke ja niin päivä kirkastuu, surua ei saa ruokkia.
        Näillä keinoin olen säästynyt jatkuvalta ikävältä ja elämän harmaudelta.

        Luin jostakin, että Turkin päämies olisi perunut, eli ei tarkoittanut suomea lausunnoillaan, no eipä taida estää hänenkään sanomiset, Natoon haetaan, näin olen ymmärtänyt.
        Mitä siitä seuraa, on arvauksien varassa, sotilasliittohan Nato on.

        Tuo yksinäisyys on myös kovin henkilökohtainen juttu, minulle sekin on sopinut, tosin aivan yksin en ole tätä kahtakymmentä vuotta ollut, ystäviä on aina löytynyt, joskus pidemmiksikin ajoiksi, mutta nyt on tullut se aika, jolloin yksinäisyys tuntuu maittavan.
        Ihan mökkihöperö en kuitenkaan ole, pienin välein työnnyn ystävien seuraan, kerhoihin ja pikkumatkoille, niiden jälkeen koti on maailman paras paikka;)
        Melko hankala ihminen olen oikkuineni, mutta 46-vuotta saman ihmisen kanssa, sai aikaan onnea ja turvallisuutta, ylä ja alamäkineen, iso aukko siitä jäi.

        Makriina asiaa puhut tuosta auttamisen asiasta, kun suru on kohdannut , muistan tyttäreni jälkeenpäin kertoneen, että oli melkoisen rasittavaa itkuani kuunnella, kun hänelläkin suru päällä, kuuntelijan osakaan ei helppo ole.
        Vaikeana varmaan minutkin koettiin, sillä aina sitä asiaa puhua pulputin, onneksi jaksoivat kuuntelijat.
        Meillä täällä jo kesän merkit kummasti lisääntyy, koivut jo pääväriltään vihreinä, samoin nurmikot, narsissit puistossa kukkiaan aukoo, kyllä se kesää lupaa.
        Neeassan onni on, kun kesää voi omin käsin tulevaksi auttaa, haravoinnin jälkeen vihreys aivan pomppaa esiin, näin muistan ja entäs niiden kukkien esiin tulevat versot, nehän elämän jatkumista todistaa, lintujen viserrysten lisänä;)

        Surut on surtava, mutta aina aurinko paistaa sateen jälkeen, niin varmaan tämänkin päivän jälkeen, iloja vaan etsimään;)

        Vaikka euroviisujen seuraaminen loppui vasta klo 2 jälkeen, heräsin taas ihan tavalliseen aikaan. Mistä ihmeestä johtuu, että unet eivät riitä yöajalle, kun kuitenkin päivän torkkujen kanssa nukun vuorokaudessa ihan tarpeeksi. Ihmettelen vaan.

        Tänä vuonna tulee seuranneeksi säätä paljon tiiviimmin kuin aikaisemmin. On kuin olisimme juuttuneet hutikuun ilmoihin. Yöt lähimain pakkasella, ja vaikka aurinko paistaisi, niin sää ei lämpene päivälläkään kuin muutamaan asteeseen. Pihalla eivät perennat jaksa kasvaa vielä, vaan värjöttelevät matalina. Muutama tulppaani on auki, jos auringonsäde osuu, muuten pitävät terälehtensä supussa. Muutama sadekuuro on auttanut hiukan asiaa.
        Linnut kyllä sirkuttavat voimalla. En tunne minkä sortin visertäjiä ne ovat, kivaa kuultavaa on. Pihassa pyörähtelee sepelkyyhky, sen ääntelyn kyllä tunnistan.

        Tänään on taas lippu salossa. Piti ihan allakasta tarkistaa aihe: Kaatuneitten muistopäivä.
        Tänään se on varmasti monelle ajatuksia herättävä. Sota on lähellämme.
        Euroviisun voittajatkin ovat saaneet erikoisluvalla poistua sotaa käyvästä Ukrainasta, sillä jokainen mies on nyt siellä tarpeen. Viisuvoitto on kuitenkin hieno asia, joka sotaa käyvälle maalle tuo ilon pilkahduksen kaiken murheen keskelle.

        Niinistö sitten on soittanut Putinille. Hän pitää yllä puhevälejä, varmaan Putinin yllätykseksikin. Niinistö osoittaa, että keskusteluyhteyttä ei tule katkaista, vaikka asiat ovat mutkistuneet ja "naamiot riisuttu", kuten hän sanoi sodan ensimmäisenä päivänä. Kaikki sodat loppuvat joskus ja elämän on jatkuttava senkin jälkeen.

        Toukokuu on jo puolessa. Hyvää sunnuntaita.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Vaikka euroviisujen seuraaminen loppui vasta klo 2 jälkeen, heräsin taas ihan tavalliseen aikaan. Mistä ihmeestä johtuu, että unet eivät riitä yöajalle, kun kuitenkin päivän torkkujen kanssa nukun vuorokaudessa ihan tarpeeksi. Ihmettelen vaan.

        Tänä vuonna tulee seuranneeksi säätä paljon tiiviimmin kuin aikaisemmin. On kuin olisimme juuttuneet hutikuun ilmoihin. Yöt lähimain pakkasella, ja vaikka aurinko paistaisi, niin sää ei lämpene päivälläkään kuin muutamaan asteeseen. Pihalla eivät perennat jaksa kasvaa vielä, vaan värjöttelevät matalina. Muutama tulppaani on auki, jos auringonsäde osuu, muuten pitävät terälehtensä supussa. Muutama sadekuuro on auttanut hiukan asiaa.
        Linnut kyllä sirkuttavat voimalla. En tunne minkä sortin visertäjiä ne ovat, kivaa kuultavaa on. Pihassa pyörähtelee sepelkyyhky, sen ääntelyn kyllä tunnistan.

        Tänään on taas lippu salossa. Piti ihan allakasta tarkistaa aihe: Kaatuneitten muistopäivä.
        Tänään se on varmasti monelle ajatuksia herättävä. Sota on lähellämme.
        Euroviisun voittajatkin ovat saaneet erikoisluvalla poistua sotaa käyvästä Ukrainasta, sillä jokainen mies on nyt siellä tarpeen. Viisuvoitto on kuitenkin hieno asia, joka sotaa käyvälle maalle tuo ilon pilkahduksen kaiken murheen keskelle.

        Niinistö sitten on soittanut Putinille. Hän pitää yllä puhevälejä, varmaan Putinin yllätykseksikin. Niinistö osoittaa, että keskusteluyhteyttä ei tule katkaista, vaikka asiat ovat mutkistuneet ja "naamiot riisuttu", kuten hän sanoi sodan ensimmäisenä päivänä. Kaikki sodat loppuvat joskus ja elämän on jatkuttava senkin jälkeen.

        Toukokuu on jo puolessa. Hyvää sunnuntaita.

        Tänään olisi ollut yleinen liputuspäivä, mutta miksi hurskainen ei liputtanut?
        Jo äitienpäivänä se huomasi, että vanha Suomen lippu on repeytynyt monissa tuulissa.
        Nyt Kaatuneiden muistopäivänä länsituuli oli navakkaa. Tiedossani on taitava ompelija, joka korjaa lipun juhannukseksi.

        Eriskummallisinta on että en löytänyt ostamaani uutta lippua mistään. Kyllä se tulee vastaan kunhan vaan etsin.

        Laitoin villapaidan kevyen kesäpusakan alle lähtiessäni lähimarkettiin ostoksille. Ei yhtään ollut liikaa kun tuuli on koleahkoa.
        Lämpöpatterit ikkunoiden alla ovat valmiit lämmittämään jos lämpö laskee alle +15 asteen. Koska sää lämmennee?


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Valemedian perustaja näyttäisi olevan Ano Turtiaisen puoleen jäsen, ent. kepulainen.
        Ano on ent. persu. Ei voi olla totta, että lupa on annettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valemedian perustaja näyttäisi olevan Ano Turtiaisen puoleen jäsen, ent. kepulainen.
        Ano on ent. persu. Ei voi olla totta, että lupa on annettu.

        Ano T, joka mm. pilkkasi poliiväkivaltaan kuollutta amerikkalaista, omistaa ko. mediaa.
        https://yle.fi/uutiset/3-11382524


    • Kyllä se tuntuu olevan ihan aito tieto. Napautin nettiin "Posi Tv":n ja aukesihan se uutisiin. Lukijalla vain on niin kiire ja monotoninen ulosanti, etten jaksanut paneutua tiedon tulvaan.
      Kaikkeen tarvitaan koulutusta ja tottumusta. Ehkä mies vielä oppii, kun yrittää.
      Posi Tv paneutuu mm. rokotusvastaisuuteen. Olisin mielelläni kuullut siitä, mutta en jaksanut odottaa.

    • Anonyymi

      Terveysviranomaisvastainen, rokotusvastainen,
      salaliittoteoriamyönteinen-kanava, joka on venäjämielinen. Ei kiitos !

      • Anonyymi

        Iltaa!
        Täällä oli melko poutainen päivä. Reilu tusina lämpöasteitakin ulkona. Hyvä
        oli istuskella ulkonakin.
        Näin ne päiväni menevät, joskus aina eväiden hankinta marketista ja pieniä
        kävelylenkkejä. Jonkun verran melko saman toisto tuntuu tyhjältäkin.
        Lueskelu nyt vähän katkaisee rutiinejani :) Ja tietysti päivänokoset.
        Vilkaisin minäkin vähän tuota "Posi Tv:n touhuja. Johan noita puuhamiehiä
        onkin "esitelty " ja muistan jo aikaisemmasta maineestakin. En tunne enää
        tarvetta paremmin tutustua :))
        Hyvää jatkoa teille, kesää kohti mennään, vaikka väliin peruutellen!
        ym.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa!
        Täällä oli melko poutainen päivä. Reilu tusina lämpöasteitakin ulkona. Hyvä
        oli istuskella ulkonakin.
        Näin ne päiväni menevät, joskus aina eväiden hankinta marketista ja pieniä
        kävelylenkkejä. Jonkun verran melko saman toisto tuntuu tyhjältäkin.
        Lueskelu nyt vähän katkaisee rutiinejani :) Ja tietysti päivänokoset.
        Vilkaisin minäkin vähän tuota "Posi Tv:n touhuja. Johan noita puuhamiehiä
        onkin "esitelty " ja muistan jo aikaisemmasta maineestakin. En tunne enää
        tarvetta paremmin tutustua :))
        Hyvää jatkoa teille, kesää kohti mennään, vaikka väliin peruutellen!
        ym.

        Aurinko pilkistelee, kyllä sitä vettä eilisen aikaan jo tulikin, hyväksi varmaan luonnolle.
        Pohjoinen tuuli ei tiedä sään lämpiämistä, mutta aina se kuitenkin kesäksi on kääntynyt;)
        Loppukuulle jo siirryttiin, hyllyt pakasterasioista täyttyy ja pakastin tyhjenee, hyvä niin, kohta uusi sato tuloillaan;)
        No eipä kannata vielä säilömisistä puhua, vietetään juhannus ensin;)

        Noinhan se menee ynnämuu, samoja touhuja toistuu päiväohjelmat, minulla jää lukemiset noihin aikakausilehtiin, mutta hyvä, että edes sen verran jaksan keskittyä.
        Muutamat sukat olen neulonut, kun kipu ranteista hellitti sen virkkausurakan jäljiltä.
        Näillä sitä matkataan ynnämuu, niin kauan kun päivät täyttyy.

        Makriina todisti, että tuommoinen kanavakin on, en ole kuullutkaan, pitääkö ihan hävetä, kun en ajan tasalla ole, no Ano Turtiaisesta olen kuullut vastarannankiiskinä.
        Ei oikein mielenkiinto jaksa innostua näiden julkisuutta hakevia kohtaan.

        Voi hyvänen aika, miten nyt lippusikin sait katoamaan Hurskainen, katsele nyt ensin kaikki piironginlaatikot, kai siellä odottaa salkoon pääsyä.
        Onhan äitienpäiväkin lipunnostopäivä ja kesäkuun neljäs sitten myös ennen juhannusta, joten etsi nyt uusi lippu puhtaana ja ehjänä salkoon.

        Makriina jaksaa aikaa seurata, minulle tuo euroviisun tarjonta enää houkuta, hyvä oli että voitto meni Ukrainalle, onhan se jotenkin huomiota herättävä sekin ele.
        Niinhän tuo media kertoi Niinistön soitosta ja asiallinen kai oli yhteys, ei hyökkäysuhkia ainakaan, näin kerrottiin.
        Otsikoita luen ja joskus mielenkiinto herää luen koko kirjoituksen, mutta on se niin sekavaa tämä elämä nykyään, että hyvä kun jaksaa näiden omien vaivojen ja jatkuvasti nousevien hintojen kanssa selvitä.
        No selvitäänhän sitä jos nyt ei pelkkää päivän paistetta aina ole.
        Surullista on noiden nuorten miesten suhteen, kun sotimaan valmistautuvat, lomaa vaan saivat laulamisen ajaksi, olisikohan mieli jäädä rauhaisimpiin maisemiin.
        Täällä lähimaisemissa Ukrainalaiset opettelevat maatiloilla työn tekoon maamme tavoilla, ja lapset koulua käyvät tulkin avulla, aika moni on halunsa kertonut jäädä maahamme.
        Varmaan monellakin ikävä omaisiaan, mutta pelko ei ole mukava seuralainen ja jos se vielä on kuoleman pelko ei sitä jaksa.
        Sopeutumista vaatii maahammekin asettuminen, mutta toivoa sopii, että kaikki hyvin sujuu.

        Komerot on kunnossa ja jonkun verran sain tavaraa vähennettyä, koreihin laiton tavarat, olisiko vielä kyltti laitettava missä mitäkin on, kun nuo komeroiden hyllyt niin syviä ovat ja yleensä aina takimmaista tarvitsee.
        Kyllä varmaan siistimiskohteita vielä löytyy, parveke vielä painajaisena edessä, odotan lämpimämpää säätä sen siivoukseen.
        Sitten kukkien hankintaan, näin on suunnittelut mielessä;)
        Kummasti aika rientää ilman mitään sen suurempaa aikaan saamatta, onko tarpeenkaan?

        Nuttua niskaan ja ulos, sen verran viileää on, ettei kannata vähillä ulos mennä, siitä seuraa kipu ja tauti;)


    • demeter1

      Päivää nojatuoliin. Paljon on kirjoittelua riittänyt, vaikka väitettiin, että vain kolme nimeltä mainuttua kirjoittajaa täällä huseeraa..))

      Yhden kesäisen päivän saimme tänne, se antoi lupauksen siitä, että kesä on tulollaan, mutta siihen se sitten jäikin: puuskatuulta ja viileää, eivät edes valkovuokot ole arvaanneet avata kukintojaan. Koivut sentään vihertävät, tekevät lehteä. Niiden osalta jouduin toteamaan, että pari pihakoivuista oli pahasti kuivunut, pitänee ottaa niidenkin kaataminen agendalle.
      Puuvajaan oli tullut asukas: poikkiparrun päälle oli ilmestynyt taidolla valmistettu linnun asumus, olisiko itse peipponen ollut asialla ? Luonnonystävän luonnontuntemus ei ole häävi..))
      Katselimme hetken toisiamme, lintu ja minä, ja lintu lennähti kohteliaasti ulos.
      Täytyy miettiä, miten jatkossa tulemme toimeen samalla reviirillä, vahvemman oikeutta en aio käyttää. Onneksi kesä on tulossa, eikä asiointi puuvajaan ole välttämätöntä kaiken aikaa.
      Pihaprojekti saatiin nyt loppuun, sepeli, laatat, pihakalusteet, kyllä nyt kelpaa. Se ehkä oli isoin ponnistus tälle kesälle. Olen todella tyytyväinen, että olen löytänyt luotettavan ja osaavan tekijän avukseni.
      Kyllä korona-aika pääsi rikkomaan meidän kolmen, yksinasuvan vanhanrouvan liiton: yksi meistä, 84 v, on nyt laitoshoidossa, odottelee paikkaa palveluasumiseen, toinen, 87 v, asuu kyllä avustettuna kodissaan, mutta ei enää pääse asioimaan omin avuin. Minä, nuorimpana, olen vielä aloillani, ja toivon, että toimintakykyni palautuu uuden lonkkanivelen ansiosta lähelle entistä tasoa.
      Siitäpä alan kyllä jo nähdä painajaisia, mitä en yleensä koskaan näe. Luotan tietysti ammatti-ihmisiin, mutta jos/kun on valmiiksi heikossa hapessa, erilaiset pelot helposti valtaavat mielen, etenkin yöllä herätessä "On yöllä kamalakin kamalampi, päivillä toisin päin" - kuten pieni Nyyti Nyytiäinen totesi Tove Janssonin muumikirjassa.

      Oman pienelämän kuviossa on tällä hetkellä tarpeeksi askarreltavaa minullakin, enkä pysty edes sitä hoitamaan yhtä mallikkaasta kuin moni täällä pystyy. Vertailu on tietenkin tarpeetonta, ja aina muiden kokemus voi toimia esimerkkinä ja kannustuksena myös omille yrityksille. Miten ne ottaa.

      Ai niin. Tulinpa pitkästä aikaa seuranneeksi Euroviisujakin. Paljon oli vaivaa nähty noinkin ison spektaakkelin aikaansaamiseksi ja ilmeisesti sellaista oli kaivattu kaiken koronakurjuuden vastapainoksi. Omat suosikkini sijoittuvat yllättäen kärkeen: Ukraina
      ja Iso-Britania. Tykkäsin myös Austraalian kappaleesta, lähinnä artistin laaja-alaisen tulkinnan vuoksi, että jollakulla riittää äänivaroja ja taitoa käyttää niitä !

      Pitkästi tuli taas juttua, Neeasa, siitähän minut tunnetaan..)) Omasta puolestani voin sanoa, että tykkään lukea pitkiä kirjoituksia, niissä kun tuntuisi pääsevän lähelle toista, siihen jakamiseen ja vuorovaikutukseen, mitä itse kirjoittelulta haen. Kai yksineläjällä on siihen vähän isompi tarve kuin niillä, jotka elävät parisuhteessa tai joilla on mahdollsuus olla aktiivisesti mukana muissa ihmisyhteyksissä.

      Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.
      demeter1

    • Anonyymi

      Posi-Tv on salaliittoteorioihin keskittyvä ja Kremlin propagandaa ajava tv-kanava.
      Valemedia. Kun se sai toimiluvan – alettiin miettiä pitäisikö lakia muuttaa.

      • Anonyymi

        MIKÄ ON

        POSI TV ????????????

        EI meidän televisiossa ole semmosta kanavaa ?????????????????????????


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        MIKÄ ON

        POSI TV ????????????

        EI meidän televisiossa ole semmosta kanavaa ?????????????????????????

        Se on netissä. Ei kannata katsoa. Se välittää disinformaatiota asioista.
        Vääristeltyä tietoa. Niinkuin Putinin TV.


    • Anonyymi

      Tuuli on oikein Pohjois-Siperiasta, on niin kylmää, että täytyi välissä lähteä enemmän vaatetta hakemaan.
      Sitten tuntuu hyvältä, kun ne lämpimät tulee, on tämä hyvä kontrasti sitten!
      Asialla kävin keskustassa, eipä tuo tuuli sentään autolla ajossa haittaa.

      Se on totta, mitä demeter sanoit, että pidemmässä viestissä pääsee lähemmäksi kirjoittajaa. Luen myös mielelläni sinun ja kaikkien viestejä.
      Kun ollaan suuripiirtein saman ikäisiä, on mukava tietää, miten päivät sujuu kenelläkin.
      Voi saada uusia vihjeitäkin!
      Aika vain kuluu liian nopeasti, mietin, että ehdinkö kaiken tekemään, mitä olen suunnitellut. No," vähän päivässä ja paljon viikossa", toivottavasti.

      Keskiviikkona jo lämpöaalto tulee, odotetaan sitä,
      Neeasa

    • Anonyymi

      Tuima on tuuli , mut valkoinen on taivo
      Suuri on ulapalla aaltojen raivo
      Lahti on tyyni ja selkeä vaan, laske jo haahtesi valkamaan.

      Isosiskomme lauloi ulkotöissään jatkuvasti. Joskut laulut kauniilla äänellä jäivät korvamadoiksi.
      Muistan tuon sävelen nytkin mielessäni. Meillä kaikilla oli hyvä lauluääni.

      Jos piilotajunnan levylautaselta virren pätkä käy soimaan, käännän hurskaisena äkisti "rammarinneulan" R.Helismaan tai J. Vainion äänitteisiin.

      Mut aurinko nukkuu pian jo untansa saitaa kuten Kauko Käyhkö aikanaan lauloi.
      Mukavaa toukokuun jatkoa kaikille !

      • Sataa, sataa lotisee voisin minä myös laulamalla aloittaa tämän harmahtavan päivän.
        Tiukkaa tekee kesän tulo ja satotoiveista on kuultu, ainakin öljyn hinta nousee, kun satotoiveet romahtavat.
        Vieläkö luontokin koettelee kaiken muun lisäksi, näin koetellaan, hyväksyttävä on.
        Tuo Nato keskustelukin alkaa jo uuvuttaa, jokohan huomenissa hakemus laitetaan, voiko Turkin vastalause hakemuksen hylätä?

        Niinpä se joskus levy jää päähän pyörimään, minulla useinkin äitini laulamat virret laulua seuraamaan laittaa, jos sellaista tarjotaan.
        Vähemmän virsiä kuulee, ellei kirkon meininkiä kuuntele, useimmiten kanavat tätä nykymusiikkia esiin tuo, mistä en välttämättä tykkää.
        Onhan minullakin tuo levyjen kuuntelu mahdollisuus ja mieleistä musiikkia on mahdollisuus kuunnella, laiskuus senkin estää, ei ole automaattinen levynvaihdin;)
        Vaikka muisti pätkii, koululaulujen sanat muistan hyvinkin.

        Pihatöiden ja kodinhoidon tekeminen kiireen ylläpitää, näin ilman pihalla tehtäviä hommiakin ilta aika nopeasti tavoittaa.
        Olen yrittänyt laittaa tavaroita sellaiseen järjestykseen, että nopsaan löydän, jos muisti pelaa aika hyvin on onnistunut, mutta eipä tiedä milloin tuuli kääntyy.
        Ystävätär soitti eilen ja kertoi miehensä rollaattoriin jouti turvautumaan, aivoissa verenkierto häiriöitä ja kävely muuttui horjuvaksi.
        Saattaa ykskaks juoksemaan lähteä ja siinä on piteleminen, ettei rollaattoria ojaan juoksuta,
        nauroi kertoneensa miehelleen, että valjaat saat selkääsi.
        Järki toimii hyvin, mutta joku alue aivoista häiriintyy, kovia liikkujia molemmat koko ikänsä.'
        Arvaamaton on elämä, koskaan ei tiedä mistä napsahtaa, päivä kerrallaan tyylillä tässä on edettävä.

        Kyllä taitaa olla viisautta, kun unohtaa kaikki nuo Posi-tv, kuin muutkin arveluttavat asiat.
        Minulle tulee puhelinsoittoja joita arvioidaan häirikkösoitoksi, heti poistan, samoin nuo ulkomailta soittavat.
        Onnekseni en niin kiintoisa ihminen ole, että jatkuvasti niitä tulee, jokunen kuitenkin päivässä.

        Onneksi olkoon pihasi kuntoon tulemisesta demeter ja hyvä että hyvin apua olet saanut, kunhan nyt vielä leikkaus onnistuu, onpa mukava pihalla käyskennellä ja toipumista suorittaa.
        Epäilen peipon olleen linnun, eikös peippo tee pesän koivunlatvaan korkealle, leppälintu muistuttaa peippoa ja se kaiketi pesii pihapiirissäkin, paraskin lintujen tuntija tässä nyt opastaa;)
        Pääskyt myös venekatoksiin ja piharakennuksiin pesänsä tekee, mutta pääskyn jokainen tuntee.
        Olkoon mikä tahansa, ihana seurattava siitä tulee, istahdin toissapäivänä tuon lähipuiston penkille, västäräkki tuli tervehtimään, samoin talitiainen, mutta peippoa en nähnyt, en kuullut.
        Kyllä niitä isoissa koivuissa pesii ja ehkä pesänrakennus viimevaiheessa kiireessä pitää, seurattavaa riittää myös puiston kukkaistutuksissa, mitä ovatkaan kun kukkaan pääsevät, hieman parantelivat syksyllä penkkejä ja uusia kukkia toivat.
        Tuo saman ikäisten katoaminen on huomioitu myös kerhopäivinä, vanhoja kasvoja aina vaan vähemmän, lehdestä saa sitten lukea muistokirjoituksia, ovat siirtyneet meille tuntemattomaan.
        Julmalta se tuntuu, mutta näin tämä elämä on rakennettu.

        Nyt on matonpesu urakka, keittiön lattialta pesen pitkän maton, pesutuvan lattialle heitän ja pitkävartinen harja heiluu, puhdasta tulee, jätän huuhtelun jälkeen valumaan ammeen reunalle, en jaksa mihinkään sitä hilata, sitten valuneena ulos vien.
        Saapa nähdä onnistuuko vielä, vai joudunko apua pyytämään, ei näillä voimilla voi kehuskella, mutta jospa vielä kuitenkin;)
        Parvekkeella on iso-pitkämatto, senkin pesu päässä pyörii, mutta koetan hillitä ajatusta.
        Pesulaan voisi lähettää, muuta itsepäisenä nämä haasteet koen ja samalla testaan kuntoani.
        Nyt matto kainaloon ja alakertaan, eipä siinä kauan aikaa mene, jos kaikki hyvin sujuu, näin aloitan järkevän päiväni ja siirryn koneen äärestä, heippa!


    • Tänään tuulee koleasti luoteesta, aurinko yrittää näyttäytyä pilvien lomasta, mutta hyinen Jäämereltä tuleva viima tekee päivästä toppatakkikelin. Huomenna pitäisi tulla lämmin henkäys, eteläisessä Euroopassa onkin parhaillaan helteen käristyskupoli, siteeratakseni näitä nykyajan säätermejä. Onneksi Siperian suunnalta on nyt jäätävien terveisten puhina hieman rauhoittunut. Historiallisia päiviä ja kuukausia eletään, Eurpoopan ja koko maailman rauha hartaana toiveena ja mahdollisuutena.

      Kevään tulo etelärannikollakin hidastelee, nurmet kyllä viheriöivät, puut lehtiään pikkuhiljaa suurentavat, nuppuja lupaavasti jo hedelmäpuissakin. Se hyvä puoli on, että kevään kukinta viileämmässä kestää kauemmin, etteivät kaikki ryöpsähdä kerralla helteessä auki ja mene ohi yhdessä hujauksessa. Aina on jännittävää, miten pölytys onnistuu, saadaanko lämpimiä vähätuulisia päiviä marjojen ja hedelmäpuiden kukinnan aikaan, onko sopiva lentosää pörriäisille. Monet kirsikat kyllä kukkivat jo upeina punervina pilvinä , Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuiston hanamijuhla oli viime sunnuntaina.

      Skillan, olet kuin kesän airut matonpesuinesi! Kätevä tuollainen kerrostalon pyykkitupa onkin, vaikka kaipa jokaisella taloudella on nykyisin omat pesukoneensa. Minulla ei kovin paljon mattojen pesua tule, isot villamatot eivät kaipaa kuin imuria ja pakkaslumessa pöllytystä. Muutama kodikas riepumattokin pitää olla, ja yleensä pesen ne painepesurilla tuossa saunanpuoleisella terassilla, jonka alla on paksu vettä imevä sorakerros, myös kunnallisilla matonpesupaikoilla on hyvä pestä, mutta se vaatii auton käyttöä.

      Tänä keväänä ja kesänä ei ole lastenlasten ylioppilas- eikä rippijuhlia, mutta on päätetty tänä vuonna juhlia kunnolla kaikki synttärit ja naistenviikon nimipäiviäkin. Varovaisia me vanhat vielä ollaan, isoon väkijoukkoon ei mielellään mennä ja korkeatasoiset kasvosuojukset on vielä kaupassakin, vaikka ihmeen moni on sen varotoimen hylännyt. Tartuntoja ja kuolleisuuttahan on vielä paljon. Tutussa piirissä voi luottaa, että kukaan ei tule sairaana tai oireisena.

      Pidetään mieli ja kroppa lämpimänä, ajatukset keväisinä ja toiveikkaina rauhan puolesta!

      • Nuorena asuin Helsingin lähiössä kerrostalossa, jossa oli oma pesutupa ja kivimankeli.
        Vuosikymmenien ajan olen kumpaakin kaivannut. Ostin hetkeksi pienen sähkömankelin, mutta en ollut lainkaan tyytyväinen sen tuloksiin, joten luovuin siitä suosiolla. Lakanat ovat nyt pesukoneen jäljiltä. Yritän levittää ne narulle mahdollisimman suorina, ja kaukainen muisto mankeloiduista lakanoista on alkanut jäädä unholaan. Jotkut silittävät lakanansa, mutta siihen en minä ole ruvennut.
        Kyllä tämä kevään kylmyys alkaa kyllästyttää. Onko se nyt sitä ilmastonmuutosta? Ollaan kuin huhtikuun ilmoissa, mutta sen verran on kesä lähempänä, että voikukka on alkanut kukkia nurmikossa. Aurinko on parina päivänä paistanut, ja pionit ovat vihdoin huomanneet, että talvi on takana. Aika hyvin ovat lähteneet kasvuun.
        Ikä on ilmeisesti hidastanut elintoimintojani, kun olen kaiken aikaa viluissani. Samat kamppeet on ylläni kuin talven aikoinakin, mutta nyt on viluinen olo aamusta iltaan. Iso hartiahuivi on kaiken aikaa käytössä, ja muistan joka päivä, että olen saanut sen tuliaisiksi veljeltäni. Hänellä on tänään syntymäpäivä, ja lähetän hänelle onnittelut tuonilmaisiin.
        Hän kirjoitteli S24 palstoille vuosikausia nimimerkillä Iili.
        Te pesette mattoja ja suursiivoatte, kutsutte sukua kesteihin, ahkeraa porukkaa. Minulle riittää, kun tallustelen postilaatikolle.


    • Päivää ! Katselin aamulla Puoliseiskan uusintaa ja nuoren kirjailijaneron, Miki Liukkosen, haastattelua. Langanlaiha, meikattu ja mustiin pukeutunut nuorimies, mikä on yleensä omiaan ruokkimaan ennakkoluulojani, sai kyllä nyt minut oivaltamaan osan hänen puheestaan. Hän puhui arjen runoudesta, arjen merkityksestä, miten paljon arkiset tapahtumat voivat avata meidän mielen portteja, auttavat löytämään uusia polkuja, näkemään yhteyksiä, joita ei ole ennen nähnyt. Jos niin tahdomme ja tavoitamme suorittamisesta vapaan mielialan arjen askareita tehdessämme. Zen-mieleksi kai sitä juhlallisesti kutsutaan. Olen varma, että jokainen meistä on noita hetkiä kokenut, ei vain ole tehnyt niistä numeroa..))

      Uskon, että SkillaNin aamunavaukset ja monien muiden kirjoittajien arjen kuvaukset tekevät juuri tätä: tuotamme arjen runoutta..))
      SkillaN kuvasi muutama päivä sitten omaa "nappi-intentaariotaan" ja se kuvaus johdatti minut väkeviin lapsuuden muistoihin. Äiti kertoi ja hämärästi muistan itsekin, että leikin usein napeilla ja niin intensiivisesti, ettei minusta niiden kanssa ollut mitään perään katsottavaa. Napit pitivät minusta huolta ja minä niistä..))
      Tietysti mielikuvituksella oli siinä iso merkitys, mutta sehän on voimavarana meillä kaikilla, jos niin tahdomme.

      Minäkin alan pikkuisen väsyä tuohon Natokeskusteluun, vaikka hyvin ymmärrän, että kyseessä on iso ja kauaskantoinen päätös. Presidentin tapaan katson, että asia on kuitenkin edennyt kuten demokratiassa parhaimmillaan edetään: kansan, enemmistön, mielipitettä kuunnellen ja päättäjien puolella maltilla ja vakaalla harkinnalla, riittävällä samanmielisyydellä tavoitetta kohden. Hyvä me.

      Ymmärtääkseni Vasemmiston edustajat näkivät Natojäsenyydessä vaaran, että liittoutumalla länteen, alamme omaksua amerikkalaisia arvoja ja elämäntapaa.
      En itsekään ihastele amerikkalaisuutta, melkein sanoisin, että minulla on "venäläinen sielu", venäläinen kirjallisuus, musiikki ja kuvataide puhuttelevat enemmän kuin kevyempi, pinnallisempi, joskin "iloisempi" länsimaalaisuus, amerikkalaisuus.

      Odottelen kyllä kovasti aikaa, jolloin minäkin pääsisin "täydellä voimallani" näiden arjen askareiden pariin ja arvaisin kutsua ystäviä pihatapaamisiin. Liian pitkään on saatu olla näiden "korvikkeiden", puheluiden ja virtuaalikontaktien varassa. Ei tietenkään sovi niitäkään väheksyä, ilman niitä olisi itselläni varmasti mennyt vielä huonommin..))

      Jaksamista ja hyvää päivää kaikille,
      demeter1

      • Anonyymi

        @demeter1,
        oletko lukenut Merja Mäen Ennen lintuja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        @demeter1,
        oletko lukenut Merja Mäen Ennen lintuja?

        En valitettavasti tunne tuota kirjaa, Ano 13.37, mutta kiinnostaa kyllä. Laitan listalle..))

        Lintutuntemuksen apuna minulla olisi kyllä ihan lintukirjojakin, joskus takavuosina kävin linturetkilläkin, mutta taidan olla näitä, joille suhde lintuihin ja luontoon yleensäkin on elämyksellinen, voisiko sanoa lapsenomainen. Ihastelen ja ihmettelen, mutta en "tiedä"...

        Olin aika huojentunut, kun tunnettu luontodokumenttien tekijä, Petteri Saario, kertoi itsestään samaa. Silti arvostan niitä, joilla on sekä ihastelun että tietämisen taito. Olisihan se mukava ja kohteliastakin kutsua lintuystäviä nimeltä..))


      • Anonyymi kirjoitti:

        En valitettavasti tunne tuota kirjaa, Ano 13.37, mutta kiinnostaa kyllä. Laitan listalle..))

        Lintutuntemuksen apuna minulla olisi kyllä ihan lintukirjojakin, joskus takavuosina kävin linturetkilläkin, mutta taidan olla näitä, joille suhde lintuihin ja luontoon yleensäkin on elämyksellinen, voisiko sanoa lapsenomainen. Ihastelen ja ihmettelen, mutta en "tiedä"...

        Olin aika huojentunut, kun tunnettu luontodokumenttien tekijä, Petteri Saario, kertoi itsestään samaa. Silti arvostan niitä, joilla on sekä ihastelun että tietämisen taito. Olisihan se mukava ja kohteliastakin kutsua lintuystäviä nimeltä..))

        tuo edellinen viesti oli siis minun - kuten arvata saattoi..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        tuo edellinen viesti oli siis minun - kuten arvata saattoi..))

        Minähän täällä "anoilen" (PM). Kirja ei kuitenkaan ole lintukirja, vaan uutuusromaani nuoren tytön raastavasta evakkotiestä Laatokan saarelta sukulaisten nurkkiin Pohjanmaalla. Paljon kiitetty esikoisteos.
        "Kyyneleitä ei tullut. Minussa soi vihlova ääni, yhtäjaksoisena ja muuttumattomalta korkeudelta. Tie oli suora, ja mitä kauemmas katsoin, sitä lähemmäs kuuset toisiaan astuivat. Sitten ne muuttuivat tummiksi seinämiksi ja lopulta katosivat kokonaan pimeyteen. Jossain ulvoi koira tai susi."
        https://kirjaviekoon.blogspot.com/2022/04/merja-maki-ennen-lintuja.html


      • Anonyymi

        Mitä se venäläinen sielu oikein tarkoittaa? En haluaisi kehenkään ptuiinin kaltaisen sieluun tutustua. Johan meillä ollaan niin ameriikkaa että, mäkkärit ja muut halloviinit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minähän täällä "anoilen" (PM). Kirja ei kuitenkaan ole lintukirja, vaan uutuusromaani nuoren tytön raastavasta evakkotiestä Laatokan saarelta sukulaisten nurkkiin Pohjanmaalla. Paljon kiitetty esikoisteos.
        "Kyyneleitä ei tullut. Minussa soi vihlova ääni, yhtäjaksoisena ja muuttumattomalta korkeudelta. Tie oli suora, ja mitä kauemmas katsoin, sitä lähemmäs kuuset toisiaan astuivat. Sitten ne muuttuivat tummiksi seinämiksi ja lopulta katosivat kokonaan pimeyteen. Jossain ulvoi koira tai susi."
        https://kirjaviekoon.blogspot.com/2022/04/merja-maki-ennen-lintuja.html

        Ai niin. Tuosta on taidettu ennenkin "puhua", kun tuntui tutulta (PM).
        Kun nyt kirjoihin päästiin, sain tilaamani Svetlana Aleksijevitsin kirjat "Tsernobylistä nousee rukous! ja "Sodalla ei ole naisen kasvoja". Joku suositteli niitä edellisessä kirjaketjussa.
        Taas näitä 400-sivuisia järkäleitä ! Saa nähdä meneekö selailuksi...
        Ei sillä, Miki Liukkosen uusin kirja oli yli 1000 sivua..)) Hän hehkutti sitä itse niin paljon, että taitaa mennä harkintaan...
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä se venäläinen sielu oikein tarkoittaa? En haluaisi kehenkään ptuiinin kaltaisen sieluun tutustua. Johan meillä ollaan niin ameriikkaa että, mäkkärit ja muut halloviinit.

        Heh, Putin ei taida edustaa sitä "venäläistä sielua" parhaimmillaan..))
        Ehkä itse tarkoitan jonkinlaista melankoliaa, tiettyä alistuneisuutta jonkin isomman prinsiipin, kuten isänmaallisuuden, edessä.
        Että pienen ihmisen on turha pullikoida, vaikka tietäisi isomman olevan "väärässä".,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minähän täällä "anoilen" (PM). Kirja ei kuitenkaan ole lintukirja, vaan uutuusromaani nuoren tytön raastavasta evakkotiestä Laatokan saarelta sukulaisten nurkkiin Pohjanmaalla. Paljon kiitetty esikoisteos.
        "Kyyneleitä ei tullut. Minussa soi vihlova ääni, yhtäjaksoisena ja muuttumattomalta korkeudelta. Tie oli suora, ja mitä kauemmas katsoin, sitä lähemmäs kuuset toisiaan astuivat. Sitten ne muuttuivat tummiksi seinämiksi ja lopulta katosivat kokonaan pimeyteen. Jossain ulvoi koira tai susi."
        https://kirjaviekoon.blogspot.com/2022/04/merja-maki-ennen-lintuja.html

        Iltapäivää!
        Melko aurinkoinen, muuten aikaan nähden koleahko päivä täällä. Marketissa
        tuli käytyä eväitä hankkimssa. Siinä se viileissä tuulenpuuskissa kävely meni.

        Ano ja demeter käsittelivät evakkoretkestä kertovaa kirjaa. Minäkin olen
        kokenut evakkoretken pariin kertaan. Kun joskus olin niin nuori, että kirjoittelin
        70 plus osiossa, kerroin niistä osin vaiherikkaista evakkoretkistä. Enpä nyt
        niistä sen enempää. Se aihe alkaa olla niin vanha, että on vain eduksi kun se
        alkaa unohtua.
        Katselin tv:stä eduskunnan äänestyksen Natoon liittymisestä. Olihan se selvä
        tulos: jaa188. Kyllä siihen ei-kantaankin on ihan järkeviäkin perusteluja.
        En tiedä kuinka olisin menellyt, jos olisi kysytty. Eikä tarvitsekaan tietää,
        niin selkeä oli äänestyksen tulos eduskunnassa. Kyllä siinä demokraattiset
        menettelyt täyttyy ja kansanedustajat saivat palkkansa edestä puhua:))

        Vielä vähän kevyemmästä aiheesta: laulamisesta. Hurskainen mainitsi, että
        laulu käy ja sukulaisillakin on hyvä lauluääni. Skillanhan käy ihan kuorossakin
        laulemassa. Minä en toisten kuullen laulele. Koulussa sanottiin, että ei
        tarvitse yrittää, saan viitosen kun olen hiljaa:) Eiköhön se minun lauluni
        liene korpin raakkumista. Olinhan armeijassakin "sauttumakorppi."
        Puhuminen sentään käy, joskus liiankin sukkelaan:) ym.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Heh, Putin ei taida edustaa sitä "venäläistä sielua" parhaimmillaan..))
        Ehkä itse tarkoitan jonkinlaista melankoliaa, tiettyä alistuneisuutta jonkin isomman prinsiipin, kuten isänmaallisuuden, edessä.
        Että pienen ihmisen on turha pullikoida, vaikka tietäisi isomman olevan "väärässä".,,

        Isänmaa ei ole väärässä. On vain vääriä ihmisiä isänmaan johdossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Iltapäivää!
        Melko aurinkoinen, muuten aikaan nähden koleahko päivä täällä. Marketissa
        tuli käytyä eväitä hankkimssa. Siinä se viileissä tuulenpuuskissa kävely meni.

        Ano ja demeter käsittelivät evakkoretkestä kertovaa kirjaa. Minäkin olen
        kokenut evakkoretken pariin kertaan. Kun joskus olin niin nuori, että kirjoittelin
        70 plus osiossa, kerroin niistä osin vaiherikkaista evakkoretkistä. Enpä nyt
        niistä sen enempää. Se aihe alkaa olla niin vanha, että on vain eduksi kun se
        alkaa unohtua.
        Katselin tv:stä eduskunnan äänestyksen Natoon liittymisestä. Olihan se selvä
        tulos: jaa188. Kyllä siihen ei-kantaankin on ihan järkeviäkin perusteluja.
        En tiedä kuinka olisin menellyt, jos olisi kysytty. Eikä tarvitsekaan tietää,
        niin selkeä oli äänestyksen tulos eduskunnassa. Kyllä siinä demokraattiset
        menettelyt täyttyy ja kansanedustajat saivat palkkansa edestä puhua:))

        Vielä vähän kevyemmästä aiheesta: laulamisesta. Hurskainen mainitsi, että
        laulu käy ja sukulaisillakin on hyvä lauluääni. Skillanhan käy ihan kuorossakin
        laulemassa. Minä en toisten kuullen laulele. Koulussa sanottiin, että ei
        tarvitse yrittää, saan viitosen kun olen hiljaa:) Eiköhön se minun lauluni
        liene korpin raakkumista. Olinhan armeijassakin "sauttumakorppi."
        Puhuminen sentään käy, joskus liiankin sukkelaan:) ym.

        Sama kohtalo, ym, on ollut monella muulla koulun laulukokeissa..)) Vitonen iskettiin puolisollekin, vaikka hänellä on erittäin tarkka sävelkorva ja iän myötä on mielestäni oppinut laulamaan siinä kuin moni muukin, minä vaikka..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Sama kohtalo, ym, on ollut monella muulla koulun laulukokeissa..)) Vitonen iskettiin puolisollekin, vaikka hänellä on erittäin tarkka sävelkorva ja iän myötä on mielestäni oppinut laulamaan siinä kuin moni muukin, minä vaikka..))

        Sain kerran nelosen laulussa kun estoisuuteni esti mun laulamista luokan edessä.
        Kiemurtelin siinä hämmentyneenä, kunnes opettaja armahti...
        Saloseudun pikku-santulla sattui olemaan ehkä se känkkäränkkä päivä.
        Seuraava vuosisata kertoi, ettei sen entisen kukonkaan tarvinnu käskien laulaa.

        Ja hurskainen...se ajoi tänään 71 km pikiteitä pitkin taajamakaupungin keskuksissa.
        Kuiva keli oli pärryyttää menoiksi varttuneen nuorenihmisen ikäisellä japanilaiskotterolla.

        Nimim. Ynnämuulta kopsasin sen kottero-ominaisuuden. Korjaaamiskehotuksen jälkeen meni läpitte jopa katsastuksessa.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Ai niin. Tuosta on taidettu ennenkin "puhua", kun tuntui tutulta (PM).
        Kun nyt kirjoihin päästiin, sain tilaamani Svetlana Aleksijevitsin kirjat "Tsernobylistä nousee rukous! ja "Sodalla ei ole naisen kasvoja". Joku suositteli niitä edellisessä kirjaketjussa.
        Taas näitä 400-sivuisia järkäleitä ! Saa nähdä meneekö selailuksi...
        Ei sillä, Miki Liukkosen uusin kirja oli yli 1000 sivua..)) Hän hehkutti sitä itse niin paljon, että taitaa mennä harkintaan...
        demeter1

        Minä luin parikymmentä sivua Aleksijevitsin kirjaa, mutta ei oikein ollut imua. Ehkä "venäläinen sielu" on minulle niin vieras tai suorastaan vaikea käsittää, etten pysty millään tasolla samaistumaan, saati sitten tuntemaan suurempaa sympatiaa. Tuosta kirjablogista, mihin laitoin linkin, löytyy todella mielenkiintoista luettavaa.
        PM


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä luin parikymmentä sivua Aleksijevitsin kirjaa, mutta ei oikein ollut imua. Ehkä "venäläinen sielu" on minulle niin vieras tai suorastaan vaikea käsittää, etten pysty millään tasolla samaistumaan, saati sitten tuntemaan suurempaa sympatiaa. Tuosta kirjablogista, mihin laitoin linkin, löytyy todella mielenkiintoista luettavaa.
        PM

        Pitäkää omaa kirjaketjua, ei ketääm kiinnosta mitä hömppää luette!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäkää omaa kirjaketjua, ei ketääm kiinnosta mitä hömppää luette!

        Siis SINUA ei kiinnosta. Ehkä täällä on muitakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäkää omaa kirjaketjua, ei ketääm kiinnosta mitä hömppää luette!

        Paloma-pulu tunkee aina itseää kirjoilla esiin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pitäkää omaa kirjaketjua, ei ketääm kiinnosta mitä hömppää luette!

        Hömppää ? Ano 8.03. Tuskin sentään kun kirjailija sai Tsernobylistä Nobel-palkinnon 2015.

        Eihän tämä mikään kirjaketju varsinaisesti ole, mutta jos kaikki reunahuomautukset ottaisi lukuun ei osaisi/pystyisi kirjoittamaan mistään mitään.
        Niin että yritä kestää ! Tai tuo itse esille sellainen aihe, mikä takuuvarmasti kiinnostaa kaikkia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paloma-pulu tunkee aina itseää kirjoilla esiin.

        Kuten minäkin, Ano 8.36, tungen itseäni kirjoilla esiin..))
        "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu! "...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä luin parikymmentä sivua Aleksijevitsin kirjaa, mutta ei oikein ollut imua. Ehkä "venäläinen sielu" on minulle niin vieras tai suorastaan vaikea käsittää, etten pysty millään tasolla samaistumaan, saati sitten tuntemaan suurempaa sympatiaa. Tuosta kirjablogista, mihin laitoin linkin, löytyy todella mielenkiintoista luettavaa.
        PM

        Kiitollisena luen, että joukossa n toinenkin, jolle venäläinen kirjallisuus ei avaudu.
        Olen urhoollisesti kahlannut näitä klassikkoja, eikä ole "venäläinen sielu" minua havahduttanut.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kuten minäkin, Ano 8.36, tungen itseäni kirjoilla esiin..))
        "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu! "...

        Eihän tämä mikään kirjaketju ole, mutta ei kai tässä ole mitään ennakolta määriteltyä teemaa muutenkaan, jokainen kirjoittaa arkipäivästään, niin minäkin.
        @Demeter, tuli mieleen tuosta Merja Mäen kirjasta, että sinua ehkä kiinnostaisi. Siinä oli luonto ja miljöö vahvasti kuvattuna ja myös se miten siirtoväkeä karsastettiin Pohjanmaalla uskonnollisista syistä, etenkin ortodokseja jotka tulivat Laatokan rannoilta, Sortavalasta ja Käkisalmelta.
        PM


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän tämä mikään kirjaketju ole, mutta ei kai tässä ole mitään ennakolta määriteltyä teemaa muutenkaan, jokainen kirjoittaa arkipäivästään, niin minäkin.
        @Demeter, tuli mieleen tuosta Merja Mäen kirjasta, että sinua ehkä kiinnostaisi. Siinä oli luonto ja miljöö vahvasti kuvattuna ja myös se miten siirtoväkeä karsastettiin Pohjanmaalla uskonnollisista syistä, etenkin ortodokseja jotka tulivat Laatokan rannoilta, Sortavalasta ja Käkisalmelta.
        PM

        Luin esittelyn tuosta liittämästäsi linkistä, PM, innostuin kovasti ja laitan tilaukseen.
        "Lukeminen kannattaa aina"..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin esittelyn tuosta liittämästäsi linkistä, PM, innostuin kovasti ja laitan tilaukseen.
        "Lukeminen kannattaa aina"..))
        demeter1

        Taitaa olla pelkoa, että kirjat valtaavat 80+ palstojen ketjut. Persut valtasivat 70+.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa olla pelkoa, että kirjat valtaavat 80+ palstojen ketjut. Persut valtasivat 70+.

        Noin siinä minunkin mielestäni kävi, että persut tai persuilu valtasi 70+:n.
        Näinköhän käy, että kirjatkin halutaan roviolle, lukijat on lytätty jo aikaisemmin.
        Täytyy kai kohta todeta kuin entinen suutari: "Kenkään ei saa paikkaa pysyvää"..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin siinä minunkin mielestäni kävi, että persut tai persuilu valtasi 70+:n.
        Näinköhän käy, että kirjatkin halutaan roviolle, lukijat on lytätty jo aikaisemmin.
        Täytyy kai kohta todeta kuin entinen suutari: "Kenkään ei saa paikkaa pysyvää"..))
        demeter1

        Ehkä joku lukutoukka nakertaisi uuden kirjaketjun. Sellainen ketju voisi olla vakio kuten tämä Nojatuoli.


    • Anonyymi

      Voivatko alistettujen ihmisten sielut edustaa aitoa ihmistä ?
      Melankolialla ja murheella on hiuksenhieno ero, "melankolia" voi johtua ikuisesta alistamisesta ja olla pikemminkin murheellisuutta.
      "Isänmaallisuutta" käytetään Venäjällä tyrannian välikappaleena.
      Yksilö ei ole mitään, vain isänmaa on ja tyrannien motto on:
      "Tarkoitus pyhittää keinot"
      Miljoonia ihmisiä saa tappaa ja miljoonille ihmisille saa aiheuttaa
      kärsimystä isänmaan nimissä.
      Aluperin mitätön pikkurosvo Gruusiasta, nimeltään Stalin,
      oli yksi monista tyranneista.

      • Anonyymi

        Entäs Hitler?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs Hitler?

        No sillä tavalla! Oikein historian tietäjä muisti toisenkin nimen. Muistatteko Pol Potin? Entä muita?


      • Anonyymi

        Joitakuita miellyttää venäläinen "melankolisuus". Ottamatta kantaa
        amerikkalaisuuden ihanuuteen, amerikkalaiset voivat olla oma itsensä.


    • Anonyymi

      Tuo Venäjän kansan alistaminen, viedään puhevapaus ja kaikenlainenkin vapaus, se on kamalaa. Pelossa eläminen tuo lauluihin tumman soinnin, siinä viulukin itkee, puhumattakaan soittajasta!

      Toivon, että sielläkin aletaan kunnioittamaan lakia ja oikeutta, että ihmisten laulukin saisi iloisen sävyn.

    • Anonyymi

      Valta sokaisee ja jatkuvat aplodit tekevät kuuroksi.

      • Anonyymi

        Harmaus jatkuu, mutta luvattu on aurinkoakin ja lämpimämpää, niin se sää vaihtelee, kuin ihmismielikin, väliin pilvissä leijutaan ja sitten taas maata kynnetään.
        Minä jään siihen välimaastoon ainakin tällä hetkellä, ei murheita jos ei ilojakaan, no iloinen asia on, että matto on pesty ja pitää mennä hakemaan parvekkeelle kuivamaan.
        Ehkä piankin kuivaa, kun pienoinen tuuli apuna heiluu, ikkunan vain aukaisen tuulen sisään päästän;)

        Ramoona puhuit noista villamatoista, minulla plyysimatto. mikä samoin konstein puhtaana pysyy, vein sen kuitenkin vintille, oli iso ja hankala liikutella, nyt tykkään kiiltävästä lattiasta ja vain pienillä "isoilla matoilla" sitä peitän.
        Tykkään rättimatoista, keittiössä on sellainen ja sen pesun eilen suoritin.
        Minulla on oma kutomia mattoja aika paljon, tosin olen antanut tyttären ja pojan mökeille, siellä ovat kuin kotonaan;)
        Pesukone on minullakin, mutta juuri tämä pesutupa sen ajan peruja, kun joka talossa oli pyykkitupa, on siellä isokone myös, millä isompia vuodevaatteita esimerkiksi voi pestä.

        Makriina mankelista kerroit, tuttu juttu, ennen oli yhden talon alakerrassa mankeli ja sitä sai tilata, vaarallinen laitos, kun pelkäsin pulikoiden putoavan ja mankelin romahtamista, hyvin aina onnistui kuitenkin.
        Lakanat oli sileitä ja pöytäliinat viikkauksien jäljin, oli niin mukava laittaa hyllyyn ja kivat vuoteeseen laittaa, hetken sileiden lakanoiden nautinto.
        Meillä on talossa pieni mankeli, millä käyn pöytäliinat manklaamassa, jälki ei ole sama mikä niillä kivimankeleilla, mutta parempi kuitenkin kuin silittäen, lakanat silitän.
        Tuo verenkierto on niin erilainen jokaisella, minä lyhythihaisella koko talvenkin selvisin kotona, jalat vaativat villasukat.

        Kirjallisuudesta on paljon ollut keskustelua, siihen on vaikea nykisin ottaa kantaa, kun lukeminen on jäänyt, mutta muistissa on venäläinenkin kirjallisuus, paljon historiasta tykkäsin ja niin Tolstoi kuin Dostojevskikin sitä minulle valotti, raskaita luettavia ja vaikea sitä mielialaa oli joskus ymmärtää, surullisia oli elämän kuviot niihin aikoihin, Anna Karerinan kohtalo järkytti, rakkauskin on julmaa.
        Myös Englantilainen historia toi kuvia heidän elämästään, Humiseva harju, yksi minuun vaikutuksen teki synkkyydessään, taisi olla Skotlannin maisemissa ja nykyiset Korean ja Japanin sarjat ovat telkkarin antia, mikä myös ajatuksia herättää. ja avartaa heidän kulttuuriaan.
        Joskus mietintää herättää, kun ei ymmärrys samaa rataa kulje, on kuitenkin niin paljon avartavaa ja ihailtavaa kansan luonteen piirteissä ja käytöksessä.

        Ynnämuu tuota evakkotaivaltaan muisteli, en muista mieheni kovinkaan paljoa noista ajoista halunnut kertoa, joitakin muistoja jo tänne asetuvasta elämän sopeutumisen vaikeuksista kertoili, varmaan paljon sieluun asti jääneitä pelkoja ja ikäviä aatoksia pienen pojan mieleen oli jäänyt niistä ajasta, viisi vuotias oli, kun evakkotaival alkoi.
        Sisarensa ei muista niitä aikoja juurikaan, oli pieni, mutta sitten koki erilaisuutta uudessa asumisalueessa, sopeutui kuitenkin veljeään paremmin, ehkä se pahin oli jäänyt muistin ulkopuolelle.

        Hurskainen laulamisesta, no olihan ne laulunkokeet koitin kivi meille kaikille, minä kovin ujo niihin aikoihin, jotenkin se läpi käytiin, koulusta lähtiessä yhdeksikkö laulusta oli, molemmat vanhempani olivat musiikillisia, isä soitti huuliharppua.
        En mikään hyvä laulaja ole, muiden mukana kylläkin, mutta lapseni molemmat kympin laulajia koulusta päästyään.
        Korva on tarkka musiikin suhteen ja epävireinen soitanta kuin laulukin korvaan sattuu.

        Tuosta Venäjän kansan luonne sitä joskus miettii, miten voikin karjalaisuuden ilo puuttua sitten kun syvemmälle Venäjää mennään, ehkä se alistettu kansa omaa maisemaansa kuvaa mielen tasolla, elämä aika ankeaa on kautta aikojen siellä ollut.
        Olen joskus ajatellut tuon piirteen myös suomalaisuuteen kuuluvan, kaiken hyvänkin keskellä mieli aika useinkin apeaksi muuttuu.
        Lisää amerikkalaisuuttakaan en hyvänä pidä, miksi matkiminen on aina se osa mitä meidän tulee tehdä, kai ei oma kulttuuri vahvana ole, näin mallia kaikissa asioissa muualta otetaan.

        No jopa tuli puhuttua, ehkä yli ymmärryksen, mutta näinkin voi toimia Nojatuolissa;)
        Viettäkää hauska päivä, unohdetaan pienet harmit, Natoanomus on allekirjoitettu, jospa se toisi iloisia asioita kansamme pariin, rauhaa ja rakkautta, sitä kaipaamme, siis toivossa on elettävä sodan unohtumisesta.
        Kirjautunut olin, mutta kaiketi liian hidas, tai liian pitkäviesti, tätä pohtimaan jään SkillaN


    • Huomenta sinne nojatuolin pehmusteisiin!
      Lueskelin tuosta ylempää tekstejä ja havaitsin, että on moitittu keskustelua kirjallisuudesta. Se ei ketään kiinnosta?
      Rupesin miettimään, että tässä pitkin aikaa on kovasti moitittu meitä nojatuolissa istuvia siitä, että kertoilemme päivämme kulusta. Se ei kuulemma kiinnosta ketään, ja nyt käy ilmi, ettei kirjallisuuskaan kiinnosta, myöskin ärtymystä tuo keskustelu Natosta. Jääkiekkokaan ei tuota mielihyvää.
      Olisikohan mitään aihetta, jota ei moitittaisi.
      - Ihan vaan aivojani notkistaakseni tässä mietin. Ei tarvitse vastata, todellakaan.
      Lukeminen on minulta pakosta jäänyt, kun silmät eivät kestä.
      Kovin ahkerilta kaikki palstalaiset tuntuvat, turhakkeeksi itseni tunnen, kun en kuoki pihaa enkä puurra kotihommissa pakollisia enempää.
      Koiraakaan ei ole, joten en te kävelylenkkejä aamuin illoin.
      Vähänpä jää kerrottavaa.
      Mutta moikkaan kuitenkin.

      • Anonyymi

        Äläs nyt Makriina..)) Minä se vasta turhake olen, jos näillä mainitsemillasi "meriiteillä" mitataan...))
        Minulla ei taida olla muuta kuin se "köyhän ainut huvitus: rikas mielikuvitus" ja sillä nyt ei pysty viihdyttämään kuin itseään, eikä aina sitäkään.

        Mutta eiköhän me kaikki olla matkan varrella ansaittu olemisen ja elämisen oikeus ja tuskin kukaan täällä tekemisistään esittelymielessä tai kilpailuhenkisesti kertoilee. Kunhan jutustellaan, kuka mistäkin.
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äläs nyt Makriina..)) Minä se vasta turhake olen, jos näillä mainitsemillasi "meriiteillä" mitataan...))
        Minulla ei taida olla muuta kuin se "köyhän ainut huvitus: rikas mielikuvitus" ja sillä nyt ei pysty viihdyttämään kuin itseään, eikä aina sitäkään.

        Mutta eiköhän me kaikki olla matkan varrella ansaittu olemisen ja elämisen oikeus ja tuskin kukaan täällä tekemisistään esittelymielessä tai kilpailuhenkisesti kertoilee. Kunhan jutustellaan, kuka mistäkin.
        demeter1

        Minä olen aina elänyt aikaansaavien ja taitavien ihmisten keskellä. Kukaan ei kuitenkaan älynnyt opettaa minulle taitojaan, joten olen aina ollut ihmettelevien katseitten kohteena.
        En osaa leipoa, en osaa tehdä pitoruokia, palkkaan ikkunanpesijät, en ylety pyyhkimään pölyjä yläkaapin päältä, pihassa kasvaa voikukkaa.
        Huoh.
        Ja nyt olen vielä paljon vanhempi kuin muut.
        Mä en ala.


    • Anonyymi

      Monesti ehdotetaan kaikkeen "lääkkeeksi" käsitöitä ja puutarhanhoitoa.
      Useimmilla ei ole käsityötaitoa eikä kiinnostustakaan eikä myöskään
      puutarhaa. Ohjeet tulevat kapeakatseisilta ihmisiltä, joilla on
      ja jotka eivät osaa mieltää, ettei kaikilla ole samoja kiinnostuksen
      kohteita eikä mahdollisuuksia.

      • Anonyymi

        Mitenkäs olisi avantouinti lääkkeenä?


      • Anonyymi

        Onko se muka aina opettamista ja neuvomista, jos kertoo jotain tekevänsä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkäs olisi avantouinti lääkkeenä?

        Tuntuu pahentavan mielenterveyttä ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se muka aina opettamista ja neuvomista, jos kertoo jotain tekevänsä?

        Kyllä noita harrastuksia usein tuputetaan muille.
        Pieni puutarha olisi ihana, mutta kun ei ole mahdollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä noita harrastuksia usein tuputetaan muille.
        Pieni puutarha olisi ihana, mutta kun ei ole mahdollista.

        Juu kyllä tuputettu on . Eniten mainostettu on savitonttujen vääntäminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkäs olisi avantouinti lääkkeenä?

        Kaupunginosassamme on uimahalli. Paljon näkyy olevan käytössä. Kerran olen käynyt siellä uimassa.
        Hallin erikoisuutena on kylmäallas. Veden lämpö vain +7 astetta. Se kyllä piristäisi.
        - invalidi mies.


    • Anonyymi

      Juu, avantouinti parantaa kaikki vaivat, jota kerran eräs kirjoittaja suositteli, mutta oli hänellä muitakin ohjeita ja viimeksi ohjeet "Skillanille", että älä kirjoitan, koska on mukamas niin vaikeaa.

      Taitaa olla sama kirjoittaja, joka uhosi jyrätä meidät kaikki, mutta taisi itse jäädä sinne jyrän alle, koska en ole huomannut hänen mökkireissujaan ja ihania brunssejaan.

      Ounastelen, että hänen sylki, jota toisille osoitteli, niin levähti hänen omille rinnuksilleen.

    • Illankorvaa.
      Kissan kanssa kaksin nyt olemme.
      Siivoilin siinä, kun paikka hiljeni. Äsken saunoin ja jääkiekkoa tuossa toisella silmällä ja korvalla seuraan.
      Käväisinkatsomassa katiskan. Alle kilonen hauki, päästin kasvamaan. Pieniä on saaliit nyt olleet. No kesä vasta alussa.
      Muutaman kesäkukankin istuttelin.
      Lehtipuut vihertää. Käki kukkui eilen ensi kertaa, tänään jatkoi. Hornetitkin ne siinä muutamia kiemuroitaan teki.
      Kävi hassu juttu. Kävin asioilla, ihmettelin mennessäni, että niinkuin hieman outo ääni kuuluisi autosta, no kuvittelen kai vaan, kun kesärenkaatkin juuri vaihdettu, jos vaikka siitä tuo tunne.
      Takaisin tullessa ääni voimistui, alkoi kuulua klapatus.
      Poika oli mökillä, sanoin mene katsoon, joku on vialla.
      No tsiikasi pellin alle ja sanoi, tuu katsomaan, ihan kun joku sukka olisi tuolla nivelen päällä.
      Hain taskulampun, jotain oli kietoutunut pyörän juureen, nivelen päälle.
      Siellä oli pojan vanha T-paita.
      Muuta selitystä ei asialle keksitty, kun, että alamökin kaiteelta lentänyt syksyllä pihaan ja nyt tullut esiin. Lumirajaa oli vielä kun peruutin sinne pihaan, kun tavaroita vein, ilmeisesti siinä joutunut pyörään.
      Pojanpoika oli lomamatkalla Kreikassa, minä olen kyllä vissiin vähän hassu, aina, kun nuoret ovat reissulla, niin minä jännitän. Sitten huokaisen helpotuksesta, kun kuulen, että ovat kotona.
      Tuo kirjojen luku jää minulla näin kesäaikaan vähemmälle, talvella se on vahvasti arjessa mukana.
      Minun mielestäni aihe ei ole tylsä.
      Tänään on ollut lämmin päivä ja sen kyllä kissakin huomaa, koko päivän pihalla, välillä syömässä käynyt. +17 astetta.
      Valoa riittä lisääntyen tähän aikaan vuodesta, toivottavasti se lisääntyisi ihmismieleassäkin.🌻

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Huomenta kauniiseen aamuun, tuuli vaan kylmästi puhaltelee pohjoisen suunnasta, jaksaako aurinko lämpöä tuulelta voittaa;)
        Kun istahdin tähän koneen ääreen, mittarissa kahdeksan astetta, mutta auringon esiin tullen lämpö nousi liki neljääntoista, uskon auringon voittavan ja päivästä kivan lämmin tulee.
        Kaunista odotan siksikin, että pienelle matkalle olen lähdössä ja sadetta ei ainakaan kaivata.

        Tuo Venäjän historia, tuoreempana muistissa oleva Stalinin aika oli jotain aivan kauheaa, hänellä ei lainkaan inhimillisyyttä, ei empatiaa, henki lähti ilman aihetta , Siperia oli monellekin viimeinen paikka elää.
        Nykyinen päättäjien osa ihannoi tätä aikaa, näin olen lukenut.

        Varmaan lukeminen unohtuu, kun pihamaa kaipaa siistimistä ja uusien kukkien ja muiden istutuksien laittamista, kyllä luonto ihanuuksia jakaa, minä istuin eilen taas puiston penkillä ja peipponen helskytteli, näkyviin sitä en kyllä saanut, osaa niin hyvin koivun oksiin piiloutua.
        Onpa kumma ettei ahvenet katiskaan uinut, eikös niiden kutuaika jo ole.
        Kelpaa teidän kissan kanssa asustella ja oikean kesän tuloa odotella;)

        Aika moni sitä pientä takapihaa kaipailee, on se mullassa tonkiminen aika monelle hyvin terapeuttinen tapahtuma, istuttaa, kitkeä, hoitaa ja saada pientä satoa, sen verran maalaishenkeä meissä on.
        En oikein jaksa muistaa onko ihan opettamisen mielessä käsitöistä puhuttu, mielestäni vaan kerrottu omia aikaan saamisia tai saamattomuuksia, joillekin käsitöiden teko on se lääke jopa yksinäisyyden poistamiseen.
        Kukaan ei täällä koneen ääressä voi tietää toisten elämää, eikä siis halua mieltä pahoittaa varmaan keltään, mutta arkemme on jokaisella erilainen ja siitä kertoen voi virikettä antaa toisillekin, minä ainakin koen niin.
        Pyydän anteeksi, jos jollekin näistäkin aiheista harmia on tullut.

        Makriina mukavasti huumorilla höystää kirjoituksiaan, mukamas ei osaa mitään, höpsis.
        Kuka puhuukaan sukututkimuksista ties mistä alkaen onkaan suku selvinnyt ja antiikki asioita roppakaupalla, jopa oma museo tavaroille.
        Minusta ei ole noin pitkälle meneviin asioihin perehtymistä alkuunkaan, yritin joskus aloitella sukutukimusta siihenpä jäi, en kaikkein kärsivällisin ole.
        Vähäpätöisiä on minun ansioni missään, mutta tyydyn, kun en parempaan pysty.
        Enemmän puhetta minulta, kuin tekoja.

        Unohdetaan tällä hetkellä avantoon menot ja muut tonttujen tekeleet, nyt on kesä tulossa ja toivossa elämme, että uusia iloja koemme.

        Nyt on Natoanomus jätetty ja ehdin jostakin lukea Turkin kantaa, eivät saattueita Suomesta ja Ruotsista vastaanota, no voi se kääntyä niinkin, että matkailijatkin Turkin kiertävät, toivottavasti.

        Nyt on lähteminen jo lähellä, vielä on katsottava mitä mukaan ottaa, olkoon teidän kaikkien päivä aurinkoinen ja lämmin, sitä minäkin odotan;)


    • Niin sitä vaan matkustellaan! Pidä hauskaa Skillan. :)

      Minulla ei ole enää hinkua lähtemään mihinkään, passinikin on jäänyt vanhaksi jo vuosia sitten, kun aikanaan ajattelin, että 5 vuoden passi riittää, enhän minä sen kauemmin edes elä.
      No joo, niin ajattelin vuosituhansien vaihtuessakin, että olipa ihanaa kokea tällainen tapahtuma elämän viime hetkillä, ja nyt siitä on jo 22 vuotta!
      Katsoin allakasta, että pian olen ollut eläkkeellä kauemmin kuin työelämässä, koska eläkkeen kertymiseen ei laskettu ennen v. 1960 tehtyjä työvuosia, ja olin lapsieni kanssa kotona vuosikaudet. Niinpä eläke on näiden jälkeen vasta alkanut kertyä.
      Ihmettelee sitä tässä välillä, että mitä hyötyä yhteiskunnalle mahtaa olla yhä kauemmin elävistä eläkeläisistä. Kitkutellaan pienillä eläkkeillä ja käytetään yhteiskunnan palveluja terveyteen ja selviämiseen. Ehkä me työllistämme tällä tavoin?
      Muutama vuosikymmen sitten paiskattiin työttömyyseläkkeelle jopa 55.vuotiaita. Muka sillä verukkeella, että nuoremmille sitten avautuisi työmaat. Tavaton määrä tietotaitoa hylättiin kevyin mielin. Omasta kokemuksesta tiedän, että työllistymistä ei tapahtunut, minunkin firmassani koko osasto lopetettiin ja työt jaettiin muiden riesaksi. "Päästiin" eläkkeelle, terveinä ja virkeinä, Mukavaahan se oli, ei sitä suremaan ruvettu.
      Firmakin sitten hajotettiin osiin ja myytiin eri puolille. Eipä siitä enää ole kuin muistot jäljellä. 90-luku oli muutosten aikaa.
      Jaaha, taas Makriina rupesi vanhoja muistelemaan. Tällaista se ikä teettää.
      Älkää piitatko.

      • Kaunista perjantaiaamua ja terveiset eiliseltä antoisalta reissulta.
        Puolitoistatuntia ajeltiin, kunnes selvisi matkanpää, olimme Haapamäen ruukissa, 1800 luvun lopussa perustetussa rautasulatus tehtaassa.
        Ilma suosi kierrellä eri rakennuksissa ja ihastellen kauniita näkymiä.

        Eihän tehdasalue ollut entisessä kukoistuksessaan, jolloin oma puutarhuri hoiti alueita, mutta muuten pieniä mökkejä ja isompia herrojen asuntoja nähtiin ja opas selvitti hierarkiaa, miten erovaisuudet nähtiin, oli herrojen sauna ja työläisillä omansa, olipa kreivinsaunakin, sillä venäläisiä vieraita myös tehtaalla kävi.
        Kissakoski oli avain tälle tehtaan mahdollisuudelle ja järvet joita vallattiin samoin kuin kullanhuuhtojat alueitaan Lapissa, kiistaakin käytiin, sillä järvimalmi oli aine mitä tehdas jalosti.
        Näin tietämättömälle matka avarsi monia asioita, järvimalmi sulatettiin 1200 asteen lämmössä, konepaja puoli valmisti muotit ja niiden avulla sulanut rauta valettiin valimossa ja kuljetettiin suurimmalta osin Venäjälle, ennen rautatien valmistumista ja sen jälkeenkin hevoset rautaa kärräsi, hevosilla oli kova kysyntä.

        Työolosuhteet oli kamalat, valimossa raudan käsittely toi myrkkykaasuja ja siellä olikin seinässä pieni koppi, missä oli jänis, kun jänis kuoli, miehet pääsivät ulos hengittelemään.
        Harva valimotyötekijä eläkepäiviä näki, kotiin mentyä silmistä ja äänestä isän tunnisti.
        Kerran viikkoon lämpeni sauna, muuten pesu tapahtui pesuvadissa, kun vaimo juoksutti vettä purosta.
        Kaksi masuunia mihin malmi ohjattiin sulamaan ja sieltä valui kuumana valimoon.
        Myös naisia oli valimossa töissä, sota aikaan ammuksia tehtiin.
        !900 luvun alussa muuttui tuotanto viemäriputkiin, silloin alkoi veden saanti yleistyä kotitalouksissa ja niin jatkui tämän ruukin elämä, kunnes muovi keksittiin ja joskus 1970 luvulla tehdas lopetti toimintansa
        Haapamäen ruukin loiston päivinä kylässä oli koulu, sairaanhoitaja, jopa oma raha, mikä oli kaiketi laitonta.
        Nyt kylässä on noin 180 asukasta, kesällä enemmän, paikka on yksityisen omistuksessa ja vierailut mahdollisia.
        On vielä kerrottava juhlallinen työmiehen patsaan paljastus, patsas oli tehty erikokoisista putkista ja raudasta, vatsa oli vain tyhjä reikä.
        Opas kertoi hänen viimeisen juhlapuheen jälkeen, hän veti suojan alas ja patsas paljastui, vieressä oli rouva huomannut aukon vatsassa ja todennut, aina se tuo työmiehen vatsa tyhjä on ollut;)

        Tulikin vähän erilainen aamunavaus ja virheitä kerronnassa varmaan on, ehkä alan ihmiset korjaavat virheet.
        Makriinan kertoma "hajoittaminen" tapahtui myös tämän ruukin kohdalla, mutta historiassa säilyy.
        Olisi monelle yksi kohde tutustua siihen aikaan, kun miehet kuin naisetkin olivat rautaa ja elämä melko heikoissa kantimissa.
        Päivän retki, antoisa, mutta väsyttävä, eipä mitään enää illan aika aikaan saanut, ja uni tuli hetkessä.
        Tulomatkalla kävimme vielä puutarhalla ja sieltä kukkakassit käsissä monetkin lähti, minä myös, nyt pitää ruveta istutushommiin.
        Passia ei tarvinnut ja kivasti elämä virkistyi, suosittelen näitä pieniä retkiä, jos vaan mahdollisuuksia eteen tulee, 64 tyytyväistä matkaaja, aika huonokuntoisiakin, mutta matka sujui hyvin.
        Haapamäen ruukin olemassa olosta en tiennytkään, vaikka alle sadan kilometrin päässä on, nyt muistoja siitäkin mieleen tuli ja varmaan pysyykin.

        Mukavaa viikonlopun alkua , niin se taas viikko jää historiaan.


    • Mielenkiintoinen reissu Sinulla. Hyvin sitä myös kuvailit.
      Historiasta kiinnostuneena asiasta olen kyllä lukenut.
      Eilen käänsin pienen perunamaatilkkuni. Piti opetella vasemmalla jalalla lapiota polkasemaan, ei passaa kovin rasittaa tuota oikeata polvea, kun se on nyt niin hyvin asetuksissa.
      Syksyllä laiton perunamaalle astioista orvokkeja talvehtimaan. Hyvin olivat alkaneet versoa.
      Valkovuokot kukkii ja kuikat huutelee, se on kesä nyt.
      Huomenna pitää lähteä asioille ja taidanpa kukkiakin lisää hankkia.
      Kaikenmoista hommaa tietokoneella, onneksi oli tuo poika tuossa.
      Kyselevät kiinteistötietoja, vesiosuuskuntakin kyselee lisätietoja, pitää laitta y-tunnusta toiseen paikkaan ym. Sähkösopimustakin pitäisi kohta miettiä.
      Ja kaikki vaan pitää laittaa tietokoneella.
      Oli se ennen helpompaa, paperilla näki kaikki kyselyt heti.
      Tietokoneella kun tulee ´´seuraava´´ yleensä siellä tulee jotain sellaista mitä saa hakea ja miettiä. Asioiden ilmaisutkin voi olla ihan outoja, kun yksinkertaisista asioista väännetään kummallisuuksia.
      No pieniä hankaluuksiahan nämä.
      Meillä on onni asua hyvässä pohjolassa. Kun vaan rauhassa saimimme elää.
      Lohduttomia on uutiset Ukrainasta.
      Kun vallanhimo menee päähän, jälki on kamalaa.
      Nauttikaamme kesästä, kukin kykynsä mukaan. Emme kuitenkaan voi elää, kun hetkeä nyt.

      • Anonyymi

        Olen myös säälinyt ukrainalaisia , kun omaisia on menetetty ja nyt kotitalot ovat
        palasina pihalla tuon ilkeän miehen tehtyä tekosensa.
        Miten Eurooppa voi mennä näin alas?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen myös säälinyt ukrainalaisia , kun omaisia on menetetty ja nyt kotitalot ovat
        palasina pihalla tuon ilkeän miehen tehtyä tekosensa.
        Miten Eurooppa voi mennä näin alas?

        "Miten Eurooppa voi mennä näin alas?" Venäjä ei ole poliittisessa ja
        kulttuurisessa mielessä Eurooppaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen myös säälinyt ukrainalaisia , kun omaisia on menetetty ja nyt kotitalot ovat
        palasina pihalla tuon ilkeän miehen tehtyä tekosensa.
        Miten Eurooppa voi mennä näin alas?

        Venäjä yrittää aina käyttää tilaisuutta hyväkseen laajentaakseen alueitaan ja/tai
        valtaansa.
        Vuonna 1999 Venäjä hyökkäsi toisen kerran Tšetšeniaan.
        Sota oli vielä häikäilemättömämpi ja väkivaltaisempi kuin ensimmäinen
        Tšetšenian sota. Venäjällä oli tarve kostaa ensimmäinen hävitty sota ja
        rangaista Tšetšenian kansaa.Pommitukset oli joukkoteurastus,
        jossa ei välitetty siviilien hengistäkään.


    • Anonyymi

      Kummallista. Olen lukemattomat kerrat käynyt Haapamäellä, mutta ruukkia en ole siellä huomannut.

      • Anonyymi

        "Haapakosken ruukki - Wikipediahttps://fi.wikipedia.org › wiki › Haapakosken_ruukki
        Haapakosken rautaruukki on vuodesta 1842 Pieksämäen Haapakoskella toiminut järvimalmiruukki. Ruukin alueen rakennukset kuuluvat Museoviraston Suomessa ..."

        Samapa tuo, Haapamäki tai Haapakoski. Retki oli hyvin onnistunut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Haapakosken ruukki - Wikipediahttps://fi.wikipedia.org › wiki › Haapakosken_ruukki
        Haapakosken rautaruukki on vuodesta 1842 Pieksämäen Haapakoskella toiminut järvimalmiruukki. Ruukin alueen rakennukset kuuluvat Museoviraston Suomessa ..."

        Samapa tuo, Haapamäki tai Haapakoski. Retki oli hyvin onnistunut.

        Voi hitsi, arvasin, että mokaan, tietenkin Haapakoski piti nimi olla Haapamäen kyllä tiedän, monta kertaa sen asemalla kania syötin, lasna ollen.

        Varmaan muutakin virhettä löytyy, ei kaikki selostettu päähän jäänyt;)
        Tämä Haapakoski on parikymmentä kilometriä Pieksämäeltä, Suonenjoen suuntaan.
        Käärmeet sielläkin liikkeellä, isännän pystykorvaa oli pistänyt kyy, lääkäri tiputukseen laittoi, katselkaa astuntaa, jos metsäisillä paikoilla liikutte.


      • SkillaN kirjoitti:

        Voi hitsi, arvasin, että mokaan, tietenkin Haapakoski piti nimi olla Haapamäen kyllä tiedän, monta kertaa sen asemalla kania syötin, lasna ollen.

        Varmaan muutakin virhettä löytyy, ei kaikki selostettu päähän jäänyt;)
        Tämä Haapakoski on parikymmentä kilometriä Pieksämäeltä, Suonenjoen suuntaan.
        Käärmeet sielläkin liikkeellä, isännän pystykorvaa oli pistänyt kyy, lääkäri tiputukseen laittoi, katselkaa astuntaa, jos metsäisillä paikoilla liikutte.

        Haapamäellä on se junamuseo.
        Siellä on se Ukko-Pekka. Joskus tullut yövyttyä hotelli Hiltonissa siellä.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      454
      3802
    2. En haluaisi uskoa että miehet ajattelee vain munallaan,

      mutta taas sain olla väärässä. Eli.. törmäsin männäviikolla puolituttuun mieheen työmatkalla. Hän kertoi, että viettäisi juhannusta minun kotikaupun
      Sinkut
      539
      3366
    3. Somalisulhanen syö Sara Siepin suosiota

      Ei kelvannut Sara Sieppi enää kummankaan iltapäivälehden juhannustytöksi. muutenkin tykkäysmäärät näyttävät laskeneen ja ilmeisesti myös Saran seuraa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      164
      2855
    4. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      162
      1349
    5. 65
      1347
    6. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      78
      1311
    7. Yhden viestin päässä

      Voisit juuri tälläkin hetkellä olla tässä vieressäni. Silittelisin ja paijaisin sinut puhki.
      Ikävä
      56
      1075
    8. Kyllä jään aina miettii

      Miks tää meni näin.. En ymmärrä sua.
      Ikävä
      55
      845
    9. Abortti on kiellettävä Suomessakin

      Feministinen ajatus raskaudesta, ja sen keskeyttämisestä, jota Suomessa usein tarjoillaan ainoana mahdollisena, on kummallinen. Argumentti, jonka muka
      Maailman menoa
      492
      835
    10. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      83
      804
    Aihe