Missä näkyy tänään?

Mielestäni uskoni tulisi näkyä ensi sijaisesti elämässäni, siinä miten kohtelen läheisiäni, naapureitani, tuttujani tai kohtaamiani ihmisiä yleensä. Ellen osaa, voi tai tahdo nähdä heissä Kristusta, olen vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Eikö Jeesus Kristus juuri sanonut, että joka tekee jotakin yhdellekin hänen vähimmistä veljistään (sisaristaan), sen tekee juuri hänelle.

Jos usko on vain sitä, että menen sapattina(sunnuntaina) kirkkoon, ja loppuu siihen, kun astelen portaat alas, se ei ole aitoa uskoa, joka on yhtä kuin elämä. Joka elää uskon elämää, on "Kristuksen päällensä pukenut" ja se näkyy. Joka päivälle on luettavaa, ja se löytyy 1. Kor. 13. luvussa. Siellä on rakkauden korkea veisu, joka pitäisi toteutua jokaisen uskovan elämässä.

Juuri tämä on meidän järjellistä jumalanpalvelustamme, että kohtaamme lähimmäisen aidosti rakastaen häntä sellaisena kuin hän on. Samaa voimme myös toivoa muilta kanssaihmisiltä. Jos näin ei tapahdu, onko meidän tehtävämme ottaa siitä nokkiimme ja lopettaa rakkauden palvelus? Ei, sillä mikä olen minä tuomitsemaan toisen käytöksen tai teot. Jumalansa edessä jokainen seisoo taikka kaatuu.

Sain tästä kerran hyvän läksyn. Olimme vieraalla paikkakunnalla katsomassa erästä patsasta. Seisoin sen edessä ja mieheni oli kauempana. Siihen tuli mies muovipusseineen, joten jo kaukaa tiesin, mitä miehiä hän on. Jos olisin voinut, olisin lähtenyt mieheni perään, mutta se oli myöhäistä. Siispä seisoin siinä ja kulkija tuli viereeni tuoksuen siltä, miltä olin ajatellutkin. "Onko siellä tuttuja?" hän kysyi. Patsaassa oli nimittäin paljon nimiä. "Ei ole", vastasin, ja hän sanoi: "Minulla on, ja monia." Seisoimme siinä hiljaa, ja uskon hänen vaistonneen tunteeni, koska seuraavat sanat hätkähdyttivät minut: "Jumalan siunausta sinulle." Viimeiseksi olisin odottanut hänen toivottavan minulle Jumalan siunausta. Nyt minä häpesin hänen ja myös Jumalan edessä. Millainen olinkaan ollut kohdatessani yhden niistä vähäisistä, joiden kohtaamisessa Jeesus sanoi olevansa läsnä.

Tämän tapahtuman opetus on seurannut minua sen jälkeen jo vuosia. En pidä enää mitään ja ketään itsestään selvänä tapauksena, vaan ensin kohtaan ihmisen, sitten vasta teen johtopäätöksiä. Miten monesti olenkaan saanut kokea siunauksia paikoissa, joissa en uskonut mitään löytäväni. Kuuunteleminen on rakkauden yksi osa, jota harvoin osaa kylliksi käyttää. Kun olen vastannut tässä rakkauden ilmapiirissä vaikeaankin ja jopa pahaankin puheeseen, se on taltuttanut puheen leppeämpään suuntaan.

Minä kiitän ja iloitsen, että saan elää Jumalan lapsena ja ehkä hieman jo osaan olla elämän tuoksu elämäksi niille ihmisille, joita kohtaan päivittäin. Uskon kuitenkin, että se on vain pientä omalla kohdallani, koska raadollisuuteni saattaa silti monesti paljastua. Toivon, että Jumala armahtaa, etten kovin usein pilaisi mahdollisuuksia, jotka hän minulle antaa.

Riippuu kai vähän siitä mitä tuolla sanalla ´usko´ tarkoitat: minkä merkityksen tuolle sanalle annat. Sanaa usko käytetään eri yhteyksissä eri tavoin. Tästä sanan merkitys-sisällöstä varmaan riippuu myös onko se velvoittavaa tai johtaako se joihinkin käytännön tekoihin. Ilmeisesti kuitenkin tarkoitat ns. uskonnollista uskoa. Eri yhteisöissä taitaa tästäkin olla vähän toisistaan poikkeavat käsitykset sanan sisällön suhteen.

Uskoa voi olla kirkossakin. On kuitenkin hyvä erottaa usko ja uskonnollisuus toisistaan. Uskossa Jumala ottaa aina ensimmäisen askeleen koska sinä olet Hänelle rakas ja Hän on sinut kuvakseen luonut. Ihmisen on vaikea uskoa, ellei Jumala ensin kutsu häntä. Se, että tunnistat Jumalan kutsun voi olla mutkikas ja pitkä tie ja aina varmasti kullekin ainutlaatuinen. Joku on sanonut, että kutsu on kuin nuoli, joka haavoittaa ihmisen sielua ja vertavuotava haava saa ihmisen kaipaamaan Jumalaa. Tavalla tai toisella. Näin voi uskon alun löytää. Usko ei ole kiinni ajasta tai paikasta ja jokaiselle tie Jumalan luo on erilainen. Meillä ihmisillä ei ole annettu oikeutta määritellä toinen toisemme uskoa. Tämä oikeus on vain Jumalalla. Eikä tule luulla, että uskoa täysin koskaan käsittäisikään.
Missä usko sitten näkyy? Parhaimmillaan siinä mitä Raamattu sanoo: "Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa:" Nämä hyvät teot eivät kasva farisealaisesta muille näyttämisen halusta vaan aidosta rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen.