Ongelmani on, että en enää vain jaksaisi elää tätä elämääni. Olen ollut jo useamman vuoden masentunut ja ahdistunut, väsynyt ja aikaansaamaton. Oireilu alkoi työuupumuksesta, ja työkyvyn romahduksen jälkeen elämä on ollut enemmän tai vähemmän jokapäiväistä selviytymistä päivästä toiseen. Välillä vähän parempia kausia, jotka kuitenkin ovat johtaneet entistä syvempiin kuoppiin. Stressinsietoa ei ole, ja olen jatkuvasti ahdistunut. Masennusdiagnoosikin on vaihtunut keskivaikeasta vaikea-asteiseen.
Olen saanut käypähoidon suositusten mukaista hoitoa. Monenlaista lääkettä kokeillut ja nytkin käytössä useampaa. Psykoterapia ollut kohta kaksi vuotta. Teen mindfulnessharjoituksia, kävelen metsässä, joogaan. Kirjoittanut päiväkirjaa ja tukinetissä. Kuitenkin pettymys itseen vain lisääntyy, kun aina romahdan vaikka kuinka yritän asioita tehdä ja itseäni parantaa. Olen yrittänyt muuttaa elämääni enemmän arvojeni mukaiseksi, ja tehdä asioita joista ainakin luulen joskus pitäneeni. Työtä tehnyt osa-aikaisesti mielekkäitä työtehtäviä valiten, mutta silti vain olen väsynyt ja stressaantunut niin, että lopulta olen päätynyt kokonaan sairauslomalle.
Epätoivo koko elämistä kohtaan on vallannut mieleni. Tiedän, että pitäisi olla itseään kohtaan armollinen, mutta en vain kykene, koska en voi sietää itseäni näin jaksamattomana ja aikaansaamattomana. Ja miksi elää, jos mistään ei nauti, ei innostu asioista. Ainoa syy miksi olen vielä yrittänyt sinnitellä on poikani. Vaikka äitinäkin koen olevani vajaavainen, tiedän että jos tappaisin itseni, hän tulisi kärsimään asiasta loppuikänsä. Olen saanut elämässä lähes kaiken, mutta en saa mistään mitään iloa. En osaa parantaa itseäni masennuksesta kaikesta ammattiavusta huolimatta. Itseinho/-viha vain lisääntyy. Parisuhde on kriisissä, enkä tilassani kykene mihinkään normaaliin läheisyyteen. Ymmärrän kyllä miestäni ja erolla uhkauksia. Yritän tsempata, mutta joku pimeys minua vain kutsuu puoleensa ja pois muiden ihmisten luota.
Psykiatria on konsultoitu, lääkkeitä taas säädetty. Olo vaihtelee täydestä tunteettomuudesta, surun, ahdistuksen ja epätoivon välillä. Kuolema ja itsemurha pyörii päivittäin mielessä. Toivon, että kuolisin vaikka tapaturmaisesti. En jaksa enää muita ihmisiä, enkä jaksa puhua asioistani kenellekään muille kuin terapeutilleni. Olen niin syvällä suossa, että tuntuu että kukaan ns. normaali ei tätä ymmärrä. Olen kirjoittanut jäähyväiskirjeen perheelleni ja ystävilleni ja minulla on kotona kaikki valmiina itseni tappamista varten.
Miten jaksaisin vielä yrittää? Mistä voisin saada vielä apua tähän tilanteeseen? Mistä löytää toivoa, kun se itseltä on hukassa ja eläminen on yhtä tuskaa? Voiko tästä vielä selvitä hengissä?
Miten jaksaa elää, kun tuntuu että kaikkensa on jo yrittänyt ja tuska vain jatkuu?
27
1085
Vastaukset
- Anonyymi
Eihän mulla tähän ole muuta sanottavaa, kun ne kaikki klisheet mitä masentunut on kuullut jo tuhansia kertoja. Itse löysin mielekästä tekemistä vapaaehtois toiminnan kautta. Noin viidentoista vuoden aikana se on poikinut työpaikan. Joka on siinä mielessä mielekäs, että kuvittelen tekeväni työtä jolla on merkitystä, vaikkakin mittaan sen merkityksen omalla itse tärkeällä mittarilla, enkä niinkään rahassa.
Hienoa, että olet löytänyt merkityksellistä tekemistä elämääsi. Itsellenikään raha, status ym. ei merkitse mitään. En koe työtäni enää merkitykselliseksi, vaikka se sellaista ja jopa hienoa monen ulkopuolisen mielestä voisi ollakin. Tunnen itseni täysin turhaksi työpaikassani. Taloudellisista syistä en kuitenkaan pysty tällä hetkellä irtisanoutumaan, enkä edes ole millään muotoa kykenevä kokoaikaiseen työhön. Olen yrittänyt etsiä sisäistä motivaatiota asioihin, mutta hetken saatan kokea jonkun asian itselleni "oikeaksi", kunnes tämä tunne taas katoaa vajotessani masennuksen syövereihin ja kaikki menettää merkityksensä. Olen niin hukassa itseni kanssa, että en osaa enää luottaa omaan ajattelu- ja arvostelukykyynikään.
- Anonyymi
Voi käyttää lepoon; se polaarisen toinen puoli kaikesta kiinnostavasta on kulutttavaa liiallisena.
Monitorin valomäärää, erityisesti sinistä valoa (jos voi säätää erikseen, ja jos ei, niin säätää kaikkea, että värit pysyy okei), sillä voi lisätä vireysmäärää että vähentää sitä. Sitten on kahvi ja kofeiinipillerit.
En tiedä miten masennuslääkket voivat edistää, kun ne vie myös ilon, väsyttää ja tukkii koko systeemiä.
Liikunta tiettävästi auttaa, pidemmän päälle ja toisaalta taitaa paremmin parannella kehoa, palauttaa, uusii.
Trauma jossain, vie motiivia ja energiaa? Terapiaa? Ei myönnetä? Liian kallista. Voi etsiä itsekin.
Arvot tosiaan on kiva juttu, mutta eivät usein käytännössä parhaita valintoja, jotain missä saavuttaa tavoitteensa parhaiten.
Itse kun saan valoa, energiaa, niin pysyn hyvin tasapainossa.
Psyykkiselä puolella jos jokin sitten ehdottelee, että olisi syytä olla masentunut, niin en siihen tartu, koska se ei paranna asioita.
Uutuuttaan masennus kai vain pitää käydä läpi, kunnes tullut oman valinnan piiriin.
Sitten on vielä jatkuva alakulo, mutta se ei ole enää vakavaa, ja sen alla on tervettä elämää. Ja alakulossa on positiivisena myös hidastavaa ja objektoivaa vaikutusta, joka on itselleni sattumalta hyväksi, eikä alakulo dominoi. - Anonyymi
Olet käsittänyt jonkin asian väärin, taikka kokenut esimerkiksi, että sinulle nauretaan taikka muulla tavalla viedään ihmisarvosi. Sehän on ihmissuhteissa tavallista. Kaikki nuo kokemukset ovat oman minuutesi kannalta vääriä.
Silti ne johtavat vihaan kyseisiä ihmisiä kohtaan. Alitajuinen viha voi puolestaan johtaa koston pelkoon, mikä taas voi johtaa masennukseen.Tähän en voi kyllä samaistua. En ajattele, että minusta ei pidettäisi tai että minusta ei välitettäisi. Päinvastoin, olen onnekas siinä, että minulla on hyviä ystäviä, vaikka en heitä tällä hetkellä juuri jaksa tavatakaan. Koen kyllä häpeää itsestäni ja tilastani, mutta joka kerta esimerkiksi työnantajalta saamani tuki yllättää. Haluan itse toisille ihmisille vain hyvää, ja siksi uskon että suurin osa muistakin ajattelee näin lähimmäisistään. Se, etten jaksa tavata muita, johtuu siitä etten vain jaksa puhua, tai näytellä iloista ja normaalia, tai rasittaa muita masentuneella itselläni.
- Anonyymi
Marum kirjoitti:
Tähän en voi kyllä samaistua. En ajattele, että minusta ei pidettäisi tai että minusta ei välitettäisi. Päinvastoin, olen onnekas siinä, että minulla on hyviä ystäviä, vaikka en heitä tällä hetkellä juuri jaksa tavatakaan. Koen kyllä häpeää itsestäni ja tilastani, mutta joka kerta esimerkiksi työnantajalta saamani tuki yllättää. Haluan itse toisille ihmisille vain hyvää, ja siksi uskon että suurin osa muistakin ajattelee näin lähimmäisistään. Se, etten jaksa tavata muita, johtuu siitä etten vain jaksa puhua, tai näytellä iloista ja normaalia, tai rasittaa muita masentuneella itselläni.
"Se, etten jaksa tavata muita, johtuu siitä etten vain jaksa puhua, tai näytellä iloista ja normaalia, tai rasittaa muita masentuneella itselläni."
Tuli mieleen mitä tuttavani sanoi kerran: "Niitä hulluja, joita on eniten, kutsutaan normaaleiksi".
En tiedä auttaako... mutta yritän uskaltaa olla puutteellinen mitä olen; laiskottelen, haaveilen ja rasitan muita jutuillani kun siltä tuntuu. En yritä tehdä mitään, jos ei huvita (olen kiitollinen, että tähän on mahdollisuus). En yritä olla iloinen, jos en ole. Ystäviä on kyllä karsiutunut, mutta ainakin yksi on jäänyt.
Voisiko osatekijänä olla, että voit huonosti ihmisten seurassa, jotka eivät ole rehellisiä... Lähinnä tarkoitan ihmisiä, jotka eivät ole mitä ovat.
Vähän epäilen, että vikaa on jossain muussa kuin Sinussa itsessäsi. Vaikkapa kateellisia ihmisiä ympärilläsi ja saat siitä ikävää oloa tunnistamatta asiaa.
- Anonyymi
Noi oireet sopii kilpparivajikseen myös, kai olet käynyt verikokeissa.
Kilppariarvot on useaan kertaan otettu ja aina olleet hyvät. Muutenkin somaattista puolta tutkittu, eikä mitään selittävää ole löytynyt, paitsi ferritiini, joka aluksi 22 ja puolen vuoden rautakuurilla nousi 33. Vitamiineja syön säännöllisesti, joten en usko että olisi esim. B12- tai D-vitamiinistakaan puutosta.
- Anonyymi
Marum kirjoitti:
Kilppariarvot on useaan kertaan otettu ja aina olleet hyvät. Muutenkin somaattista puolta tutkittu, eikä mitään selittävää ole löytynyt, paitsi ferritiini, joka aluksi 22 ja puolen vuoden rautakuurilla nousi 33. Vitamiineja syön säännöllisesti, joten en usko että olisi esim. B12- tai D-vitamiinistakaan puutosta.
Onkos tutkittu lisäkilpirauhasen arvot?
"Ovatko sairauden oireet helposti tunnistettavia?
Yli puolessa tapauksista sairastuneet ovat oireettomia. Mahdolliset oireet ovat usein heikkoja eivätkä kovin tyypillisiä. Niitä voivat esimerkiksi olla ruoansulatus- ja suolisto-ongelmat, tihentynyt virtsaamistarve ja kova jano. Munuaiskivet oirehtivat voimakkaina vatsa-/kylkikipuina.
Sairaus voi aiheuttaa masentuneisuutta, poikkeavaa väsymystä, ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia ja harvinaisissa tapauksissa myös psykoosia voi esiintyä. Lisäkilpirauhashormonin liiallinen erittyminen vähentää luustosta kalsiumia, mikä voi myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa luunmurtumia osteoporoosin seurauksena."
- Anonyymi
Toivon Sinulle parempia päiviä. Vaikutat oikein fiksulle ihmiselle kaikesta huolimatta.
Koska en ole asiantuntija, kerron useita itseäni piristäviä pikkuasioita ja lopuksi isonkin.
Parisuhteessani tuntui masentavalle, mutta oli vaikea huomata miksi. Aloin voimaan paremmin huomatessani, että se onkin ystäväni, joka ei tue minua vaan menettelee päinvastoin ja hänessä on jotain vialla. Nyt olen välittämättä ystävästäni, monet sanat menevät ohi korvieni ja minulla on suunnitelmia.
Kannattaisikohan Sinun tutkituttaa kilpirauhasarvosi kuten joku jo ehdotti sekä hivenaineet ja vitamiinit... B12-vitamiinipitoisuus ainakin.
Itse huomaan oloni kohentuvan kolmesta pilleristä, jotka ainakin minulle sopivat yhteen; Aamiaisen jälkeen melkein joka päivä
1. kalaöljy, jossa on mukana vähän A-, D-, ja E-vitamiineja sekä
2. kollageenipilleri, jossa on mukana vähän hyaluronihappoa, biotiiniä, sinkkiä ja C-vitamiinia.
Molempia suositellaan 3 kpl per päivä, mutta yksi kumpaakin riittää hyvin.
3. Yöksi otan 1 mg melatoniinia (isot melatoniinipitoisuudet saattavat häiritä insuliinisynteesiä).
Eräs ystäväni alkoi voimaan henkisesti paremmin kun vähensi lisäaineitaan.
Muista, että aina sateen jälkeen paistaa aurinko. Kyllä Sinä selviät.
Olen uskonnollinen ja koen rukouksella olevan ihmeellisen voiman.
Muistan Sinua tänään rukouksissani.Kilppariarvot ym. on kyllä tutkittu, ja arvot hyvät. Alavireistä varastorautaa lukuunottamatta kaikki ollut tutkimuksissa kohdillaan. Ehkä voisi vielä kokeilla noita vitamiinilisiä laajemmin. Nyt käytössä vain D, ja kuureina välillä B ryhmän vitamiineja. Ja kiitos kauniista sanoistasi.
- Anonyymi
Marum kirjoitti:
Kilppariarvot ym. on kyllä tutkittu, ja arvot hyvät. Alavireistä varastorautaa lukuunottamatta kaikki ollut tutkimuksissa kohdillaan. Ehkä voisi vielä kokeilla noita vitamiinilisiä laajemmin. Nyt käytössä vain D, ja kuureina välillä B ryhmän vitamiineja. Ja kiitos kauniista sanoistasi.
Sinä vaikutat erittäin hienolle ihmiselle. Jaksat vielä vastailla kaikille.
Kerran ollessani vakavasti sairas minulle rukoili eräs pappi. Oloni muuttui täydellisesti muutamaksi päiväksi. Oli niin hyvä olla, että aloin itkemään.
Aikoinaan kävin jo pois nukkuneen rakkaani kanssa helluntaiseurakuntalaisten tilaisuuksissa. Ne olivat iloisia. Vaikka et olisi uskonnollinen/uskovainen, jos jaksat, käyppä katsomassa heidän tilaisuudessaan.
- Anonyymi
Koetko lääkkeistä olleen sinulle hyötyä?
Hyvä kysymys. Koen, että ovat auttaneet pahimpaan ahdistukseen, jolloin olen vain tärissyt ja itkenyt ja jopa oksennellut. Asiat eivät myöskään ärsytä tai haittaa niin paljon kuin ilman lääkkeitä, enkä ole raivohullu kotona. Toisaalta, en tiedä onko tämä hyvä asia, jos siedän paremmin asioita, jotka normaalisti haittaisivat. Kärsin myös aiemmin unettomuudesta, enkä pystynyt syömään, koska ruokahalua ei vain ollut, ja nämä asiat ovat korjaantuneet.
- Anonyymi
Marum kirjoitti:
Hyvä kysymys. Koen, että ovat auttaneet pahimpaan ahdistukseen, jolloin olen vain tärissyt ja itkenyt ja jopa oksennellut. Asiat eivät myöskään ärsytä tai haittaa niin paljon kuin ilman lääkkeitä, enkä ole raivohullu kotona. Toisaalta, en tiedä onko tämä hyvä asia, jos siedän paremmin asioita, jotka normaalisti haittaisivat. Kärsin myös aiemmin unettomuudesta, enkä pystynyt syömään, koska ruokahalua ei vain ollut, ja nämä asiat ovat korjaantuneet.
Ymmärrän.Masennuslääkkeillä voi olla sellainen sivuvaikutus että ne latistavat tunteita, jotkut kokevat vaikutuksen miellyttäväksi, toisilla taas se voi pahentaa masennusta.Halusin kuulla oman näkemyksesi ennen kuin toin asian esille.
- Anonyymi
Voit ehkä vihata elämääsi, mutta mitä muuta sinulla on?
Et haluaisi olla oma itsesi, mutta mitä vaihtoehtoa sinulla on? Et voi olla joku toinenkaan. Universumi on luonut sinut sellaiseksi kuin olet.Tämähän se ongelma juuri onkin. Joko selviydyn jotenkin itseni kanssa, ja hyväksyn elämäni ja itseni. Elän sen asian kanssa, että en ehkä ikinä jaksa juuri mitään tai ketään tai tule työkykyiseksi. Tai sitten päätän päiväni oman käden kautta.
Koen kuitenkin, että jossain sisälläni minussa on se kaikki mitä hyvään elämään tarvitsen, mutta olen niin lukkiutunut ja lamaantunut, että en saa itsestäni mitään ulos.- Anonyymi
Marum kirjoitti:
Tämähän se ongelma juuri onkin. Joko selviydyn jotenkin itseni kanssa, ja hyväksyn elämäni ja itseni. Elän sen asian kanssa, että en ehkä ikinä jaksa juuri mitään tai ketään tai tule työkykyiseksi. Tai sitten päätän päiväni oman käden kautta.
Koen kuitenkin, että jossain sisälläni minussa on se kaikki mitä hyvään elämään tarvitsen, mutta olen niin lukkiutunut ja lamaantunut, että en saa itsestäni mitään ulos.Kaikista tärkeintä on: "Ainoa syy miksi olen vielä yrittänyt sinnitellä on poikani." Hyvä. Älä jätä häntä, rakasta poikaasi.!
Tarkista vielä se lisäkilpirauhanen (liikatoiminta vaikuttaa mielialaan toislla kovati). Kirjoitin siitä edempänä tässä ketjussa. Arvelen, että syy mielialaasi löytyy ja apu sen myötä. Kaikkea hyvää! - Anonyymi
Marum kirjoitti:
Tämähän se ongelma juuri onkin. Joko selviydyn jotenkin itseni kanssa, ja hyväksyn elämäni ja itseni. Elän sen asian kanssa, että en ehkä ikinä jaksa juuri mitään tai ketään tai tule työkykyiseksi. Tai sitten päätän päiväni oman käden kautta.
Koen kuitenkin, että jossain sisälläni minussa on se kaikki mitä hyvään elämään tarvitsen, mutta olen niin lukkiutunut ja lamaantunut, että en saa itsestäni mitään ulos.Minkälainen elämä on mielestäsi onnellista elämää? Joskus odotuksemme hyvää elämää kohtaan ovat voineet vinoutua, kun media työntää tajuntaamme vääristynyttä mielikuvaa "täydellisen onnellisista ihmisistä", joita ei ole. Joskus täydellisen onnellisuuden tavoittelu voikin aiheuttaa onnettomuutta.
Oletko työstänyt terapiassa tunnelukkoja? Niiden työstämisestä ovat monet masennus- ja ahdistuspotilaat saaneet hyviä oivalluksia ja apuja tyhjyyden, ahdistuksen sekä masennuksen hoitoon. Itsellä auttoi huomata oman käyttäytymisen aiheuttamat toistuvat kaavat omassa elämässä. En ollutkaan vain uhri, vaan myös omalla käyttäytymisellä aiheutin elämäni tapahtumat lapsuuden aikaisten traumojen vuoksi. Kun onnistuin antamaan vanhemmilleni anteeksi ja kirjoitin elämäntarinani positiivisesta näkökulmasta käsin, huomasin, että elämässäni on tapahtunut muutakin kuin vain ikäviä asioita, joita perfektionistina voi olla vaikea hyväksyä. Myös täydellisyydentavoittelusta luopuminen ja sitoutuminen elämään vain hetken kerrallaan ovat auttaneet ainakin minua. Teen myös päivittäin meditaatioharjoituksia, joissa kehun itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla noin 30 min. Aivommehan eivät tiedä, mikä on totta. Ne uskovat kaiken, mitä sinne syötämme. Myös sen negatiivisen.
Eräs fiksu lääkäri kerran sanoi, että masennus on mielen keino kertoa, että on aika pysähtyä, kerätä voimia ja huomata, etteivät nykyiset olosuhteet tuota ihmiselle enää mielihyvää. Ota siis se aika, jonka se vaatii. Masentunut ihminen on kuitenkin valmis muutokseen, joten sen voi nähdä myös positiivisesta näkökulmasta. Olet jo muutoksen tiellä ja kaikki kokeilemat keinot ovat vieneet sinua eteenpäin, vaikka sitä voi välillä olla vaikea itse nähdä!
Paljon tsemppiä sinulle -ei kannata menettää toivoa!
T. Itse vaikeasta ja pitkästä masennuksesta parantunut - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkälainen elämä on mielestäsi onnellista elämää? Joskus odotuksemme hyvää elämää kohtaan ovat voineet vinoutua, kun media työntää tajuntaamme vääristynyttä mielikuvaa "täydellisen onnellisista ihmisistä", joita ei ole. Joskus täydellisen onnellisuuden tavoittelu voikin aiheuttaa onnettomuutta.
Oletko työstänyt terapiassa tunnelukkoja? Niiden työstämisestä ovat monet masennus- ja ahdistuspotilaat saaneet hyviä oivalluksia ja apuja tyhjyyden, ahdistuksen sekä masennuksen hoitoon. Itsellä auttoi huomata oman käyttäytymisen aiheuttamat toistuvat kaavat omassa elämässä. En ollutkaan vain uhri, vaan myös omalla käyttäytymisellä aiheutin elämäni tapahtumat lapsuuden aikaisten traumojen vuoksi. Kun onnistuin antamaan vanhemmilleni anteeksi ja kirjoitin elämäntarinani positiivisesta näkökulmasta käsin, huomasin, että elämässäni on tapahtunut muutakin kuin vain ikäviä asioita, joita perfektionistina voi olla vaikea hyväksyä. Myös täydellisyydentavoittelusta luopuminen ja sitoutuminen elämään vain hetken kerrallaan ovat auttaneet ainakin minua. Teen myös päivittäin meditaatioharjoituksia, joissa kehun itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla noin 30 min. Aivommehan eivät tiedä, mikä on totta. Ne uskovat kaiken, mitä sinne syötämme. Myös sen negatiivisen.
Eräs fiksu lääkäri kerran sanoi, että masennus on mielen keino kertoa, että on aika pysähtyä, kerätä voimia ja huomata, etteivät nykyiset olosuhteet tuota ihmiselle enää mielihyvää. Ota siis se aika, jonka se vaatii. Masentunut ihminen on kuitenkin valmis muutokseen, joten sen voi nähdä myös positiivisesta näkökulmasta. Olet jo muutoksen tiellä ja kaikki kokeilemat keinot ovat vieneet sinua eteenpäin, vaikka sitä voi välillä olla vaikea itse nähdä!
Paljon tsemppiä sinulle -ei kannata menettää toivoa!
T. Itse vaikeasta ja pitkästä masennuksesta parantunutEn ole aloittaja, mutta olipa Sinulla hyvä teksti - kuten on aloittajallakin ja myös muilla.
Vaikkapa heti herätessä voisi ensityöksi kehua itseään. Uskomatonta, että te, noin hienosti kirjoittavat olette olleet tai olette masentuneita. Kaikkea hyvää ja terveyttä kaikille! - Anonyymi
Marum kirjoitti:
Tämähän se ongelma juuri onkin. Joko selviydyn jotenkin itseni kanssa, ja hyväksyn elämäni ja itseni. Elän sen asian kanssa, että en ehkä ikinä jaksa juuri mitään tai ketään tai tule työkykyiseksi. Tai sitten päätän päiväni oman käden kautta.
Koen kuitenkin, että jossain sisälläni minussa on se kaikki mitä hyvään elämään tarvitsen, mutta olen niin lukkiutunut ja lamaantunut, että en saa itsestäni mitään ulos.Oletko yrittänyt löytää mitään apua, jotta sen lukon saisi avattua ?
- Anonyymi
"Koen kuitenkin että jossain sisälläni minussa on se kaikki hyvä mitä hyvään elämään tarvitaan, mutta ole niin lukkiutunut ja lamaantunut, että en saa itsestäni mitään ulos:"
Marum, tiedätkö että ne lääkkeet joita lopetetaan, vähennetään, lisätään, vaihdetaan, pitävät yllä tuota olotilaasi.
Mikään terapia, vitamiinit, liikunta, ajattelu tai henkinen minän "suggerointi" ei poista elimistöstä lääkkeiden tuomaa väsymystä ja lamaantumista niin kauan kun lääkkeet ovat elimistössä määräilemässä se toimintaa. Mitä pitempään niitä syö sitä varmemmin elimistö kehittää uusia sairauksien oireita, eli kuten lääkärit virheellisesti väittävät masennus pahenee. - Anonyymi
Eräs syy masennuksen taustalla voi olla hormonaalinen.
Kasviestrogeenit saattavat tasapainottaa estrogeenin tuotantoa sekä lisäämällä että vähentämällä sitä.
Kasviestrogeeneja on mm.
granaattiomenassa,
puolukassa,
karpalossa,
soijassa (kunhan löytää ei-geenimuunneltua),
pellavansiemenissä...
Näitä kannattaa muutenkin olla mukana tavallisessa ravinnossa.
Parempaa oloa!- Anonyymi
Joo, hormoneilla ja ravinnolla sek ä liikkumisella on kiistatta merkitystä, mutta kun masennus keskivikea- vaikea niin syyt muualla. Näin on myös itsellä: useita merkittäviä ja sosiaalisesti sekä toiminnallisesti hyvin hankalia, syrjäytymistä, köyhyyttä ja semmosta. Sitten toiset kuvittelee, että kun käy kahville tai vähän auttaa toista, elämä muuttuu iloksi.
Nytkin sitten vielä yksi lähipiiriläinen kohkaa perinnöstä ja samaan aikaan nipottaa pienistä kuluista. sekä vähän sosiaalista kärttyisyyttä ja vissiin ymmärtämättömyyttäkin miten em voi muuttaa ihmistä. Samaan taloon tulee vielä tulevaisuudessa, näin luulen, merkittävästi lisää!😠 Kaikki extraa ja ennestään asiat aika hyvin. Itselle ei tule mitään eikä raha muutenkaan kaikki kaikessa ja elämä pelkkää kurjuutta vailla mitään toivoa paremmasta, eikä yhtään auta, että raha-asiat olisi kyllä ihan omalla työllä/tekemisella kunnossa sikäli kuin itsestä kiinni, mutta sairaudet huonon toimintakyvyn kanssa silti pahimmat. Nytki olis niin nätti kesäpäivä mennä ja tehdä mutta.... jospa löytyis joku konsti kurjuuteen
Monisairas
- Anonyymi
Marum. Kirjoitat ihan kuin omasta elämästäni. Miten tästä selviää?? Miten voit nyt?
- Anonyymi
Kysyn uudestaan… Mitä sulle Marum kuuluu?
- Anonyymi
Itse olen tajunnut jo että ei väkisin
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881174
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511006Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll13691En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse48687Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60674
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107660En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42604Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57602Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?35575