Koetin googlata mutta tuloksetta

Kilpikonna on "uppiniskainen" kun se vetäytyy kuorensa sisään.
Uhmakas pikkulapsi painautuu pää kyyryssä ja hartiat ylhäällä uhmakkaaseen jurotukseen.
Uppiniskaista aikuista voisi kuvata passiiviseksi jääräpääksi

Jospa se tulee sanasta ”uppo-”, joka on vokaalisoinnun vaikutuksesta muuttunut muotoon ”uppi”.

Upponiskahan kuvaa hyvin henkilöä, joka vetää päänsä hartioiden väliin upoksiin ja jää koloonsa jurottamaan.

Hae raamattuhausta. Tämä kansa ei hae.

Wiktionary arvelee että voi olla saanut vaikutteita ruotsin sanasta "upp­stud­sig".

https://fi.wiktionary.org/wiki/uppiniskainen

Suomen kielessä ei ole ole sanaa "uppi", eikä sillä yksistään ole mitään merkitystä. "Uppiniskainen" on ruumiinkieltä kuvailevaa verbaliikkaa, joka on kahden eri kielen yhdistelmä (suomi todennäköisimmin ruotsi). "Uppiniskainen" = tottelematon, vastusteleva jne. "Uppstudsig" = asiaton (toiminta, käytös). Tämä lienee termin "uppiniskainen" historiaa.

Hyvinkin on voinut saada vaikutteita ruotsin sanasta ”uppstudsig”.

Syntyy mielikuva. että kysymyksessä on jonkin asian työntämisestä eteen, olipa se pukin sarvi tai ihmisen pää, niska, käsi tai jalka, jolla jokin juttu koetetaan tyssätä ja kampittaa.

Se on vähän kuin paksuniskainen, määrätietoinen, ei taivu, haluaa pitää päänsä, on joku peruste siinä, ehkä toinen yrittää manipuloida tai suostutella. Ehkä rento niska kuitenkin, muttei uppeluksissa järvessä uppina. Asentokin voi olla puuskassa.

Se on kuin hämäläinen...

"Kun siis Suomen kansaa sanotaan ykspäiseksi, niinkuin on sananparsi germaneilla, niin se koskee erittäin Hämäläistä. Hän on se uppiniskainen ja kowa korwainen mies, joka (...) ulkoa tuotusta siwistyksestä otti ainoastaan kristin-opin; joka wasta tuimain sotain perästä." (Kuwaelmia Suomen maakunnista, Häme. 1864)

Yksi pää, kovat korvat ja uppiniska.