Kysymyksiä sielusta.

jos sielulla on eräänlainen DNA ,niin voisiko sitä manipuloida .muuttuisiko luonteenpiirteet ja kiinnostuksen kohteet .jos riittävästi manipuloisi niin olisiko enää sama sielu/ ihminen .vai olisiko idea ,että sielun DNA pysyy aina samana.

..
aloittaja

Kyllä se on hyvässä tallessa, kuten huomaat.

Kenen mukaan "myit saatanalle"? Osaatko edes määritellä miten sen olisi voinut... "nähdä"... tai mistä sinä tiedät ylipäätään, että sinulla joko on se tai sitten ei?

jatkoa:


"-onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?"

Reinkarnaatio lienee poikkeus säännöstä. Väestön lukumäärä kasvaa sen mukaan kuinka tehokkaasti fysikaalisia energioita eliöt kykenevät muuntamaan alkemistisesti psyykkisten ja universaalien epälokaalien energioiden tasolle. Mitä tehottomamapaa tuo muuntaminen on kuten nykyään niin sitä suurempaa väestöä tarvitaan saman muunnoskiintiön tuottamiseen ja muuntaminen on negentrooppinen eli entropian vastainen prosessi joka mahdollistaa eliöiden, planeettojen, aurinkojen ja galaksien evoluution. Sodissa ja joukkokuolemissa tuota kehittyneempää energiaa vapautuu säännöllisesti sykleittäin jos sitä ei kyetä vapaaehtoisesti tuottamaan riittävästi kosmisen evoluution tarpeisiin.

"-onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta,?"

Kaikki yksilölliset persoonallisuudet ovat makrokosmoksen "hologrammin" osia ja heijastavat sitä kokonaisuutta.

"-voiko sielu tuhoutua lopullisesti"

Yksilöllinen persoonallisuus ei voi tuhoutua mutta sielu sen käyttövälineenä voi tuhoutua tai näivettyä olemattomaksi.

"-miten materia ja sielu vuorovaikuttaa"

Kollektiivinen koherentti joukkointentio muokkaa aina viiveellä lokaalia fysikaalista tasoa ja sen rakennetta. Fysikaalinen keho resonoi yksilöllisen minuuden kanssa aivojen ja dna:n antennien kautta epäsuorasti ns. eetterikehon tai eetteritemplaatin kautta jonka voi havaita ns. Kirlian kuvauksella.

Kaikilla fysikaalisilla ilmiöillä on sähkämagneettisista potentiaaleista muodostunut eetterimuotti jota sähkömagneettisesti manipuloimalla voidaan muokata kaikkia fysikaalisia ilmiöitä halutunkaltaiseksi mielenhallinnasta, terveydentilasta maanjäristyksiin ja säätilaan ja ko. tekniikka on ollut käytössä ja tiedossa 2. maailmansodasta lähtein salaisissa projekteissa Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa valtioissa ja myös ei-valtiollisissa organisaatioissa.

"-onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita."

Näin lienee on vaikka kyse voi olla myös suuntautuneisuudesta ja motivaation voimakkuudesta suhteessa itsensä kehittämiseen.


"-mikä on higher self /oversoul ja voiko se fragmentoitua useiksi osasieluiksi"

Yksilöllinen minuus voi jakautua useampaan kehoon samanaikaisesti tai osittain samanaikaisesti jolloin fysikaalista elämää kyetään kokemaan eri näkökulmista eli sekä peräkkäinen että rinnakkainen kehitys lienee mahdollista ja toisistaan näennäisen riippumattomasti.

"-voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?"

Tiede kykenee korkeintaan falsifioimaan eikä sitäkään muuten kuin ehdottomien säännönmukaisuuksien osalta jollaisia säännönmukaisuuksia ei todennäköisesti ole edes olemassa vaan kyse on lähinnä luonnon tavoista. Tieteen metodi ei mahdollista fysikaalisen pintatason syvempää tutkimista muuten kuin korkentaan epäsuorasti ja epäluotettavasti havaintovälineiden puutteiden, vallitsevan ideologian ja metafysiikan ja konsensusvaatimusten takia.

"keksitkö vastauksia tai lisää osuvia kysymyksiä?"

Voisin keksiä mutta eiköhän tässä ole vähäksi aikaa pureskeltavaa... :D

G.I. Gurdjieff: "Blessed is he who has a soul, blessed is he who has none, but woe and grief to him who has it in embryo. "
....

Disclaimeri: Kyseessä on vain minun melko spekulatiivinen näkemykseni tällä hetkellä enkä ala siitä vänkäämään kenenkään kanssa :D

Fractalmind kirjoitti:

jatkoa:


"-onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?"

Reinkarnaatio lienee poikkeus säännöstä. Väestön lukumäärä kasvaa sen mukaan kuinka tehokkaasti fysikaalisia energioita eliöt kykenevät muuntamaan alkemistisesti psyykkisten ja universaalien epälokaalien energioiden tasolle. Mitä tehottomamapaa tuo muuntaminen on kuten nykyään niin sitä suurempaa väestöä tarvitaan saman muunnoskiintiön tuottamiseen ja muuntaminen on negentrooppinen eli entropian vastainen prosessi joka mahdollistaa eliöiden, planeettojen, aurinkojen ja galaksien evoluution. Sodissa ja joukkokuolemissa tuota kehittyneempää energiaa vapautuu säännöllisesti sykleittäin jos sitä ei kyetä vapaaehtoisesti tuottamaan riittävästi kosmisen evoluution tarpeisiin.

"-onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta,?"

Kaikki yksilölliset persoonallisuudet ovat makrokosmoksen "hologrammin" osia ja heijastavat sitä kokonaisuutta.

"-voiko sielu tuhoutua lopullisesti"

Yksilöllinen persoonallisuus ei voi tuhoutua mutta sielu sen käyttövälineenä voi tuhoutua tai näivettyä olemattomaksi.

"-miten materia ja sielu vuorovaikuttaa"

Kollektiivinen koherentti joukkointentio muokkaa aina viiveellä lokaalia fysikaalista tasoa ja sen rakennetta. Fysikaalinen keho resonoi yksilöllisen minuuden kanssa aivojen ja dna:n antennien kautta epäsuorasti ns. eetterikehon tai eetteritemplaatin kautta jonka voi havaita ns. Kirlian kuvauksella.

Kaikilla fysikaalisilla ilmiöillä on sähkämagneettisista potentiaaleista muodostunut eetterimuotti jota sähkömagneettisesti manipuloimalla voidaan muokata kaikkia fysikaalisia ilmiöitä halutunkaltaiseksi mielenhallinnasta, terveydentilasta maanjäristyksiin ja säätilaan ja ko. tekniikka on ollut käytössä ja tiedossa 2. maailmansodasta lähtein salaisissa projekteissa Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa valtioissa ja myös ei-valtiollisissa organisaatioissa.

"-onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita."

Näin lienee on vaikka kyse voi olla myös suuntautuneisuudesta ja motivaation voimakkuudesta suhteessa itsensä kehittämiseen.


"-mikä on higher self /oversoul ja voiko se fragmentoitua useiksi osasieluiksi"

Yksilöllinen minuus voi jakautua useampaan kehoon samanaikaisesti tai osittain samanaikaisesti jolloin fysikaalista elämää kyetään kokemaan eri näkökulmista eli sekä peräkkäinen että rinnakkainen kehitys lienee mahdollista ja toisistaan näennäisen riippumattomasti.

"-voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?"

Tiede kykenee korkeintaan falsifioimaan eikä sitäkään muuten kuin ehdottomien säännönmukaisuuksien osalta jollaisia säännönmukaisuuksia ei todennäköisesti ole edes olemassa vaan kyse on lähinnä luonnon tavoista. Tieteen metodi ei mahdollista fysikaalisen pintatason syvempää tutkimista muuten kuin korkentaan epäsuorasti ja epäluotettavasti havaintovälineiden puutteiden, vallitsevan ideologian ja metafysiikan ja konsensusvaatimusten takia.

"keksitkö vastauksia tai lisää osuvia kysymyksiä?"

Voisin keksiä mutta eiköhän tässä ole vähäksi aikaa pureskeltavaa... :D

G.I. Gurdjieff: "Blessed is he who has a soul, blessed is he who has none, but woe and grief to him who has it in embryo. "
....

Disclaimeri: Kyseessä on vain minun melko spekulatiivinen näkemykseni tällä hetkellä enkä ala siitä vänkäämään kenenkään kanssa :D

Lue lisää

Sielu etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon."

Mielestäni esim. kristinusko menee siinä harhaan, että siinä halutaan poistaa ruumiillinen keho, koska se on saastainen. Perustuu tietysti tuohon harhaan, mutta kukaan ei ole valaistunut ilman ruumista. Edes Jeesus. Pääuskonto ei auta, jos haluaa puhdistua pintaa syvemmältä. Kaikki, jotka on ruumiiseen syntyneet, on epätäydellisiä. Kristityt, jotka tuomitsevat esim. joogan, ovat väärässä. Täytyy ensin tunnistaa ruumiinsa, jotta siitä voi luopua.

Jos ihminen haluaa valaistua, niin se tapahtuu sitä kautta, että hyväksyy ruumiinsa, ei siis tuomitse itseään, vaan hyväksyy itsensä ja harhaiseen olemukseen syntyneet asiat. Myöntää ollensa väärässä, lähes kaikessa. Se on egolle iso haaste. Asioista voi päästää irti, kun ensin kokee ruumiissaan sen, miten vesi aaltoilee. Eli antaa tunteiden tulla ja mennä. Sitä kautta voi löytää sielunsa, eli kuun taivaalta.

Sielunsa löytäminen edellyttää rehellistä itsensä tutkailua, hyväksymistä, ei tuomitsemista. Henkisyys on oma sisäinen prosessi. Uskonnot on jotain muuta. Oikotietä onneen ei ole.
______________________________________
Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
____________________________________

Anonyymi kirjoitti:

Sielu etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon."

Mielestäni esim. kristinusko menee siinä harhaan, että siinä halutaan poistaa ruumiillinen keho, koska se on saastainen. Perustuu tietysti tuohon harhaan, mutta kukaan ei ole valaistunut ilman ruumista. Edes Jeesus. Pääuskonto ei auta, jos haluaa puhdistua pintaa syvemmältä. Kaikki, jotka on ruumiiseen syntyneet, on epätäydellisiä. Kristityt, jotka tuomitsevat esim. joogan, ovat väärässä. Täytyy ensin tunnistaa ruumiinsa, jotta siitä voi luopua.

Jos ihminen haluaa valaistua, niin se tapahtuu sitä kautta, että hyväksyy ruumiinsa, ei siis tuomitse itseään, vaan hyväksyy itsensä ja harhaiseen olemukseen syntyneet asiat. Myöntää ollensa väärässä, lähes kaikessa. Se on egolle iso haaste. Asioista voi päästää irti, kun ensin kokee ruumiissaan sen, miten vesi aaltoilee. Eli antaa tunteiden tulla ja mennä. Sitä kautta voi löytää sielunsa, eli kuun taivaalta.

Sielunsa löytäminen edellyttää rehellistä itsensä tutkailua, hyväksymistä, ei tuomitsemista. Henkisyys on oma sisäinen prosessi. Uskonnot on jotain muuta. Oikotietä onneen ei ole.
______________________________________
Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
____________________________________

Lue lisää

Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.
--------------------------------------
Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.
Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Anonyymi kirjoitti:

Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.
--------------------------------------
Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.
Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Lue lisää

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

____________________________________
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta".

Anonyymi kirjoitti:

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

____________________________________
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta".

Lue lisää

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
----------------------------------------
Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
----------------------------------------
Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

Lue lisää

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Sielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".
-----------------------------------------
Jokainen sielu on oma yksilö (elävä olento, henkilö, miten paremmin sen sanoa suomeksi, en tiedä?), jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Sielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".
-----------------------------------------
Jokainen sielu on oma yksilö (elävä olento, henkilö, miten paremmin sen sanoa suomeksi, en tiedä?), jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Lue lisää

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.
Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.

Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".
-----------------------------------------
Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.
Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.

Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".
-----------------------------------------
Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Lue lisää

Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei. Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
---------------------------------------------
Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

__________________________
Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja mahdollinen ääretön onnellisuus. Sielu voi kuitenkin ilmentää näitä ominaisuuksia täysimääräisesti vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma asettaa elävälle olennolle ehtoja antamalla hänelle fyysiset ja henkiset kuoret: tunteet, älyn ja muut aineellisessa maailmassa olemisen välineet.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineen maailmaan tai siitä pois. Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa: valinnanvapautta, joka on annettu eläville olennoille osana Jumalallista maailmaa.

Aineellisessa maailmassa pysymistä monien elämien ajan voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pitäisi ajatella, että elävä olento voi herätä hetken mielijohteesta, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Kirjoittaessaan tätä suurinta peliä hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avulla voimme ymmärtää hänen suurenmoisen ja armollisen luontonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei. Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
---------------------------------------------
Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

__________________________
Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja mahdollinen ääretön onnellisuus. Sielu voi kuitenkin ilmentää näitä ominaisuuksia täysimääräisesti vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma asettaa elävälle olennolle ehtoja antamalla hänelle fyysiset ja henkiset kuoret: tunteet, älyn ja muut aineellisessa maailmassa olemisen välineet.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineen maailmaan tai siitä pois. Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa: valinnanvapautta, joka on annettu eläville olennoille osana Jumalallista maailmaa.

Aineellisessa maailmassa pysymistä monien elämien ajan voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pitäisi ajatella, että elävä olento voi herätä hetken mielijohteesta, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Kirjoittaessaan tätä suurinta peliä hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avulla voimme ymmärtää hänen suurenmoisen ja armollisen luontonsa.

Lue lisää

Vapaa tahto toimii ihmiselämässä optimaalisesti. Mutta on olemassa rajoituksia (jotka perustuvat vapaan tahdon aiempaan käyttöön - aiempiin valintoihin). Miksi meidät pakotetaan (sidotaan) kokemaan asioita vastoin tahtoamme? Karma: toiminta ja reaktio. Tiede sanoo: "Jokaiseen toimintaan liittyy yhtä suuri ja vastakkainen reaktio". Kuulostaa yksinkertaiselta (aksiomaattiselta), mutta seuraukset ovat monimutkaisia. Varsinkin jos pohdimme, miten toimimme ja reagoimme toisiin ja toisten kanssa. Silloin siitä tulee monimutkaista, siihen liittyy monia toisiinsa liittyviä elementtejä ja tekijöitä, ja sitä on vaikea ymmärtää (joskus täydelliseen hämmennykseen asti)…

-----------------------------------------
Mistä sitten seuraava keho riippuu? Se riippuu vain elävästä olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen ruumiiseen, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuolinhetkellä.

____________________________________

VEDA-TEKSTIT ANTAVAT TIETOA KUOLEMANJÄLKEISEN ELÄMÄN, KARMAN JA JÄLLEENSYNTYMISEN TIETEESTÄ.

Toki kaikki uskonnot osoittavat, että kuoleman jälkeinen elämä on olemassa. Ne tarjoavat kuitenkin yleensä vain sen perusymmärryksen, että jos olet hyvä ja uskovainen, pääset ehkä taivaaseen. Ja jos olet pääasiassa paha, joudut helvettiin. Mutta vain vedalainen filosofia tarjoaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten tämä tarkalleen ottaen toimii ja miten luomme tulevaisuutemme jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla. Ja miten tuo tulevaisuus ei ehkä ole vain taivaallisessa maailmassa tai helvetillisellä planeetalla, vaan miten se voi olla toinen elämä, joka on samanlainen kuin se, mitä koemme nyt tällä maallisella maapallolla.

VEDALAINEN KIRJALLISUUS ON VANHIN JA TÄYDELLISIN KIRJOITUS, JOKA ON LÖYDETTY MISTÄÄN.

Maailman historiassa Veda täyttää aukon, jota mikään muulla kielellä kirjoitettu kirjallinen teos ei pysty täyttämään. Se vie meidät ajassa taaksepäin ajoille, joista meillä ei ole tietoja missään."

Rig-Veda, niin vanha ja syvällinen kuin se onkin, edustaa kuitenkin vain osaa vedalaisesta ajattelusta ja viisaudesta. Sitä laajennettiin ja selitettiin edelleen lukuisissa muissa vedalaisen kirjallisuuden osissa. Koko muinaisten vedalaisten tekstien kirjasto kattaa laajan kirjon mietiskelyä, kokemusta ja oppimista poikkeuksellisen monenlaisista aiheista.

Jotkut eivät koskaan luovu vedalaisen kirjallisuuden lukemisesta ja tutkimisesta tietäen, että heitä odottavat uudet ja korkeammat ymmärryksen tasot ja käsitykset elämän salaisuuksista.
________________________

Vedan mukaan kosmoksen tila on moniulotteinen. Siinä puhutaan erityisesti 64 ulottuvuudesta, joista vain kolme on maan asukkaiden käytettävissä meidän aikakaudellamme. Tämä rajallinen käsitys synnyttää käsityksiä elämän yksinoikeudesta maapallolla ja muiden planeettojen asumiskelvottomuudesta. Mutta kosmoksessa asuu ja sitä hallitaan, sillä on oma planeettajärjestelmien hierarkiansa, joka on jaettu gunojen vaikutuksen ja tietoisuuden tasojen mukaan. Olemme tottuneet vallan hierarkiaan: lapsuudessa vanhempamme seisoivat yläpuolellamme, sitten opettajat, pomot, ja sitten tiedostimme pormestarin, kuvernöörin ja presidentin vallan. ...Mutta itse valtajärjestelmä ei tule alhaalta ylös, vaan se tulee ylhäältä alas alkuperäiseltä hallitsijalta. Aivan kuten kaupungissa on rakenteita, jotka käyttävät erilaisia energioita - sähköä, vettä, viestintävälineitä, erilaisia rahastoja jne., niin myös kosmoksessa on ...

Anonyymi kirjoitti:

Vapaa tahto toimii ihmiselämässä optimaalisesti. Mutta on olemassa rajoituksia (jotka perustuvat vapaan tahdon aiempaan käyttöön - aiempiin valintoihin). Miksi meidät pakotetaan (sidotaan) kokemaan asioita vastoin tahtoamme? Karma: toiminta ja reaktio. Tiede sanoo: "Jokaiseen toimintaan liittyy yhtä suuri ja vastakkainen reaktio". Kuulostaa yksinkertaiselta (aksiomaattiselta), mutta seuraukset ovat monimutkaisia. Varsinkin jos pohdimme, miten toimimme ja reagoimme toisiin ja toisten kanssa. Silloin siitä tulee monimutkaista, siihen liittyy monia toisiinsa liittyviä elementtejä ja tekijöitä, ja sitä on vaikea ymmärtää (joskus täydelliseen hämmennykseen asti)…

-----------------------------------------
Mistä sitten seuraava keho riippuu? Se riippuu vain elävästä olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen ruumiiseen, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuolinhetkellä.

____________________________________

VEDA-TEKSTIT ANTAVAT TIETOA KUOLEMANJÄLKEISEN ELÄMÄN, KARMAN JA JÄLLEENSYNTYMISEN TIETEESTÄ.

Toki kaikki uskonnot osoittavat, että kuoleman jälkeinen elämä on olemassa. Ne tarjoavat kuitenkin yleensä vain sen perusymmärryksen, että jos olet hyvä ja uskovainen, pääset ehkä taivaaseen. Ja jos olet pääasiassa paha, joudut helvettiin. Mutta vain vedalainen filosofia tarjoaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten tämä tarkalleen ottaen toimii ja miten luomme tulevaisuutemme jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla. Ja miten tuo tulevaisuus ei ehkä ole vain taivaallisessa maailmassa tai helvetillisellä planeetalla, vaan miten se voi olla toinen elämä, joka on samanlainen kuin se, mitä koemme nyt tällä maallisella maapallolla.

VEDALAINEN KIRJALLISUUS ON VANHIN JA TÄYDELLISIN KIRJOITUS, JOKA ON LÖYDETTY MISTÄÄN.

Maailman historiassa Veda täyttää aukon, jota mikään muulla kielellä kirjoitettu kirjallinen teos ei pysty täyttämään. Se vie meidät ajassa taaksepäin ajoille, joista meillä ei ole tietoja missään."

Rig-Veda, niin vanha ja syvällinen kuin se onkin, edustaa kuitenkin vain osaa vedalaisesta ajattelusta ja viisaudesta. Sitä laajennettiin ja selitettiin edelleen lukuisissa muissa vedalaisen kirjallisuuden osissa. Koko muinaisten vedalaisten tekstien kirjasto kattaa laajan kirjon mietiskelyä, kokemusta ja oppimista poikkeuksellisen monenlaisista aiheista.

Jotkut eivät koskaan luovu vedalaisen kirjallisuuden lukemisesta ja tutkimisesta tietäen, että heitä odottavat uudet ja korkeammat ymmärryksen tasot ja käsitykset elämän salaisuuksista.
________________________

Vedan mukaan kosmoksen tila on moniulotteinen. Siinä puhutaan erityisesti 64 ulottuvuudesta, joista vain kolme on maan asukkaiden käytettävissä meidän aikakaudellamme. Tämä rajallinen käsitys synnyttää käsityksiä elämän yksinoikeudesta maapallolla ja muiden planeettojen asumiskelvottomuudesta. Mutta kosmoksessa asuu ja sitä hallitaan, sillä on oma planeettajärjestelmien hierarkiansa, joka on jaettu gunojen vaikutuksen ja tietoisuuden tasojen mukaan. Olemme tottuneet vallan hierarkiaan: lapsuudessa vanhempamme seisoivat yläpuolellamme, sitten opettajat, pomot, ja sitten tiedostimme pormestarin, kuvernöörin ja presidentin vallan. ...Mutta itse valtajärjestelmä ei tule alhaalta ylös, vaan se tulee ylhäältä alas alkuperäiseltä hallitsijalta. Aivan kuten kaupungissa on rakenteita, jotka käyttävät erilaisia energioita - sähköä, vettä, viestintävälineitä, erilaisia rahastoja jne., niin myös kosmoksessa on ...

Lue lisää

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".

Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.

"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.


Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.


Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.

_______________________
Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.

______________________________
Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Vastaavasti elävän olennon tietoisuus saa niiden luontaiset ominaisuudet joutuessaan kosketuksiin aineellisen luonnon eri gunojen kanssa.




Sielun ja kohtalon tuntemus

Kyllä, tieto määrittää monia asioita. Tiedon puute ei anna ihmisen ymmärtää, miten elävä olento jättää nykyisen ruumiinsa, minkä kehon hän saa seuraavassa elämässä, eikä edes sitä, miten hän nyt elää aineellisessa kehossaan.

Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.

Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.

Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.

Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)

"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)

Anonyymi kirjoitti:

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".

Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.

"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.


Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.


Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.

_______________________
Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.

______________________________
Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Vastaavasti elävän olennon tietoisuus saa niiden luontaiset ominaisuudet joutuessaan kosketuksiin aineellisen luonnon eri gunojen kanssa.




Sielun ja kohtalon tuntemus

Kyllä, tieto määrittää monia asioita. Tiedon puute ei anna ihmisen ymmärtää, miten elävä olento jättää nykyisen ruumiinsa, minkä kehon hän saa seuraavassa elämässä, eikä edes sitä, miten hän nyt elää aineellisessa kehossaan.

Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.

Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.

Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.

Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)

"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)

Lue lisää

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)


_____________________________________

Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.


_________________________
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

___________________________
Aivan kuten aurinko on kaiken valaistuksen lähde tässä maailmassa joko suoraan tai epäsuorasti, niin Vedat ovat kaiken tiedon alkuperäinen lähde tässä maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)


_____________________________________

Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.


_________________________
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

___________________________
Aivan kuten aurinko on kaiken valaistuksen lähde tässä maailmassa joko suoraan tai epäsuorasti, niin Vedat ovat kaiken tiedon alkuperäinen lähde tässä maailmassa.

Lue lisää

Näitten Veda tyyppien pitäisi oppia tiivistämään!

Anonyymi kirjoitti:

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)


_____________________________________

Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.


_________________________
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

___________________________
Aivan kuten aurinko on kaiken valaistuksen lähde tässä maailmassa joko suoraan tai epäsuorasti, niin Vedat ovat kaiken tiedon alkuperäinen lähde tässä maailmassa.

Lue lisää

JOS MINÄ EN OLE TÄMÄ KEHONI, NIIN MIKSI SITTEN OLEN TÄSSÄ KEHOSSA?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka aloittavat ihmisen henkisen kehityksen.

Puhdas sielu pysyy tässä maailmassa vain siksi, että hänen mielensä on väärän egon vaikutuksen alaisena, joka pyrkii hallitsemaan aineellista luontoa.

OLEN SIELU, JOLLA ON TÄMÄ KEHO.



Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa ovat siinä harhakuvitelmassa, että he samaistuvat kehoonsa, ja kaikki ihmisen toiminta tähtää ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ensimmäinen asia, jonka Krishna opettaa meille Bhagavad-gitassa, on se, että me emme ole kehoja, vaan sieluja.

_________

Kun ihminen kuolee, sanomme: "Hän on poissa." Mutta kuka on poissa? Loppujen lopuksi ruumis on jäänyt tähän maailmaan. Sielu, elämän lähde, on poistunut ruumiista, ja siksi henkilöä pidetään kuolleena.

Elävällä olennolla on TIETOISUUS. Aivan kuten aurinko levittää lämpöä ja valoa kaikkialle, sielu levittää tietoisuutta kaikkialle kehoon.

Kliinisen kuoleman kokemukseen kuuluu niin sanottu ruumiista poistumisen kokemus. Ihmiset, joilla on ollut kehon ulkopuolinen kokemus, kertovat meille, kuinka he ovat nähneet fyysisen kehonsa ja kaiken, mitä on tapahtunut...


Sielu on tuhoutumaton.

Jokainen sielu on yksilö, jolla on erillinen tietoisuus.

Sielulla on muoto. Sielu ei ole persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, jonka keho koostuu ikuisuudesta, tiedosta ja autuudesta. Sielu ei ole pelkkää energiaa: sielu on persoona.



JOS YMMÄRRÄTTE TÄMÄN, NIIN TÄSTÄ ETEENPÄIN MATKANNE TIETOON ALKAA...

Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.



Sielu ja Ylisielu.

Sielu saapuu aineelliseen maailmaan Korkeimman Jumalan, Paramatman (Ylisielun) ekspansion
saattelemana, joka kulkee sen mukana kehosta toiseen ja pitää siitä huolta. Tämä Krishnan ekspansio on jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Ero sielun ja Ylisielun välillä on se, että sielu on yhdessä tietyssä paikassa, kun taas Ylisielu on läsnä kaikkialla.



________________________
Miten voi oppia kuulemaan Paramatmaa? Paramatma, sisäinen ääni. Atma ja sen vieressä on Paramatma. Jumalan läsnäolo. Kun ihminen kuulee selkeästi ja selvästi omantuntonsa äänen ja kokee myös Jumalallista inspiraatiota, se on Paramatma. ...

Kun aistimme ovat vapaat ulkoisten esineiden sanelusta, voimme kuulla sisäisen äänen selvemmin. Tuo ääni pyytää minua tekemään niin ja näin ja olemaan tekemättä niin ja näin. Meistä tulee kykeneviä kuulemaan sisäisen äänemme. Kaikki eivät pysty kuulemaan järjen ääntä. Jotkut ihmiset ovat oikkujensa ja mielijohteidensa palvelijoita. Mutta järkevä ihminen luottaa järjen ääneen ja kuuntelee sitä.

________________________________________________________________________________
Vedojen ennustukset eivät koske ainoastaan välitöntä tulevaisuutta. Niiden avulla voimme kuvitella, millaista elämä on tuhansien vuosien kuluttua, aina aikojen loppuun ja maailmankaikkeuden tuhoutumiseen asti. Luonnollisesti jotkut näistä ennustuksista ovat päällekkäisiä ja joskus yhteneväisiä muiden lähteiden, kuten Mayan, Nostradamuksen tai Raamatun, ennustusten kanssa. Useimmat vedalaiset profetiat ovat kuitenkin täysin ainutlaatuisia ja erilaisia kuin mikään muu. Siksi ne tarjoavat täysin erilaisen, uuden näkökulman tulevaisuuteen.
___________________________
Tietoisuuden ja olemisen välisen suhteen dialektiikka, josta ihminen on esimerkkinä liikkeessään menneisyydestä tulevaisuuteen. Lopputulos on se, että menneisyydessä tehdyillä teoilla ihminen muodostaa tietynlaisen mentaliteetin (oleminen määrää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

____________________________
Projisoitumalla ulkoiseen maailmaan sielun tietoisuus luo hienojakoisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme sinne. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä ohut keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja voi jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulun opettajien määräämän ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman vuoksi, ja henkisellä tasolla hän jää täysin vararikkoon.

Anonyymi kirjoitti:

JOS MINÄ EN OLE TÄMÄ KEHONI, NIIN MIKSI SITTEN OLEN TÄSSÄ KEHOSSA?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka aloittavat ihmisen henkisen kehityksen.

Puhdas sielu pysyy tässä maailmassa vain siksi, että hänen mielensä on väärän egon vaikutuksen alaisena, joka pyrkii hallitsemaan aineellista luontoa.

OLEN SIELU, JOLLA ON TÄMÄ KEHO.



Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa ovat siinä harhakuvitelmassa, että he samaistuvat kehoonsa, ja kaikki ihmisen toiminta tähtää ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ensimmäinen asia, jonka Krishna opettaa meille Bhagavad-gitassa, on se, että me emme ole kehoja, vaan sieluja.

_________

Kun ihminen kuolee, sanomme: "Hän on poissa." Mutta kuka on poissa? Loppujen lopuksi ruumis on jäänyt tähän maailmaan. Sielu, elämän lähde, on poistunut ruumiista, ja siksi henkilöä pidetään kuolleena.

Elävällä olennolla on TIETOISUUS. Aivan kuten aurinko levittää lämpöä ja valoa kaikkialle, sielu levittää tietoisuutta kaikkialle kehoon.

Kliinisen kuoleman kokemukseen kuuluu niin sanottu ruumiista poistumisen kokemus. Ihmiset, joilla on ollut kehon ulkopuolinen kokemus, kertovat meille, kuinka he ovat nähneet fyysisen kehonsa ja kaiken, mitä on tapahtunut...


Sielu on tuhoutumaton.

Jokainen sielu on yksilö, jolla on erillinen tietoisuus.

Sielulla on muoto. Sielu ei ole persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, jonka keho koostuu ikuisuudesta, tiedosta ja autuudesta. Sielu ei ole pelkkää energiaa: sielu on persoona.



JOS YMMÄRRÄTTE TÄMÄN, NIIN TÄSTÄ ETEENPÄIN MATKANNE TIETOON ALKAA...

Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.



Sielu ja Ylisielu.

Sielu saapuu aineelliseen maailmaan Korkeimman Jumalan, Paramatman (Ylisielun) ekspansion
saattelemana, joka kulkee sen mukana kehosta toiseen ja pitää siitä huolta. Tämä Krishnan ekspansio on jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Ero sielun ja Ylisielun välillä on se, että sielu on yhdessä tietyssä paikassa, kun taas Ylisielu on läsnä kaikkialla.



________________________
Miten voi oppia kuulemaan Paramatmaa? Paramatma, sisäinen ääni. Atma ja sen vieressä on Paramatma. Jumalan läsnäolo. Kun ihminen kuulee selkeästi ja selvästi omantuntonsa äänen ja kokee myös Jumalallista inspiraatiota, se on Paramatma. ...

Kun aistimme ovat vapaat ulkoisten esineiden sanelusta, voimme kuulla sisäisen äänen selvemmin. Tuo ääni pyytää minua tekemään niin ja näin ja olemaan tekemättä niin ja näin. Meistä tulee kykeneviä kuulemaan sisäisen äänemme. Kaikki eivät pysty kuulemaan järjen ääntä. Jotkut ihmiset ovat oikkujensa ja mielijohteidensa palvelijoita. Mutta järkevä ihminen luottaa järjen ääneen ja kuuntelee sitä.

________________________________________________________________________________
Vedojen ennustukset eivät koske ainoastaan välitöntä tulevaisuutta. Niiden avulla voimme kuvitella, millaista elämä on tuhansien vuosien kuluttua, aina aikojen loppuun ja maailmankaikkeuden tuhoutumiseen asti. Luonnollisesti jotkut näistä ennustuksista ovat päällekkäisiä ja joskus yhteneväisiä muiden lähteiden, kuten Mayan, Nostradamuksen tai Raamatun, ennustusten kanssa. Useimmat vedalaiset profetiat ovat kuitenkin täysin ainutlaatuisia ja erilaisia kuin mikään muu. Siksi ne tarjoavat täysin erilaisen, uuden näkökulman tulevaisuuteen.
___________________________
Tietoisuuden ja olemisen välisen suhteen dialektiikka, josta ihminen on esimerkkinä liikkeessään menneisyydestä tulevaisuuteen. Lopputulos on se, että menneisyydessä tehdyillä teoilla ihminen muodostaa tietynlaisen mentaliteetin (oleminen määrää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

____________________________
Projisoitumalla ulkoiseen maailmaan sielun tietoisuus luo hienojakoisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme sinne. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä ohut keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja voi jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulun opettajien määräämän ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman vuoksi, ja henkisellä tasolla hän jää täysin vararikkoon.

Lue lisää

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Lue lisää

Sielu on olemassa, vaikka olisi välillä täysin tiedottomassa tilassa esim. pyörtyessä, koomassa tai leikkauksen aikana anestesiassa.
Tiedottomasta tilasta herätessään tietoisuuden jatkumo yhdistyy samaan sieluun jossa aiempi tietoisuuden jatkumo oli ennen pimenemistään. Ilman sielua kyseessä olisi kaksi eri tietoisuutta, kuin kahdella eri ihmisellä.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on olemassa, vaikka olisi välillä täysin tiedottomassa tilassa esim. pyörtyessä, koomassa tai leikkauksen aikana anestesiassa.
Tiedottomasta tilasta herätessään tietoisuuden jatkumo yhdistyy samaan sieluun jossa aiempi tietoisuuden jatkumo oli ennen pimenemistään. Ilman sielua kyseessä olisi kaksi eri tietoisuutta, kuin kahdella eri ihmisellä.

Lue lisää

Sielua ei voi vahingoittaa millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.

Anonyymi kirjoitti:

Sielua ei voi vahingoittaa millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.

Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana. Itse asiassa kehossa oleva sielu ei synny eikä kuole. Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. Koska sielu ei ole syntynyt, sillä ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Se on ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ei ole mahdollista määrittää. Yritämme määritellä, milloin sielu syntyy, vain siksi, että laajennamme siihen kehollisia mielikuvia. Toisin kuin keho, sielu ei vanhene koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana. Itse asiassa kehossa oleva sielu ei synny eikä kuole. Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. Koska sielu ei ole syntynyt, sillä ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Se on ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ei ole mahdollista määrittää. Yritämme määritellä, milloin sielu syntyy, vain siksi, että laajennamme siihen kehollisia mielikuvia. Toisin kuin keho, sielu ei vanhene koskaan.

Lue lisää

Kehossa tapahtuvat muutokset eivät vaikuta sieluun. Sielu ei koskaan kuihtu kuten puu tai mikään muu aineellinen esine. Se ei myöskään tuota sivutuotteita. Kehomme jälkeläiset, lapsemme, ovat itsenäisiä yksilöllisiä sieluja, ja pidämme heitä lapsinamme vain siksi, että he ovat yhteydessä kehoomme. Keho kehittyy sielun läsnäolon ansiosta, mutta sielu itse ei tuo ketään maailmaan eikä käy läpi mitään muutoksia. Siten sielu ei ole alttiina samoille kuudelle erilaiselle muutokselle, joita keho käy läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Kehossa tapahtuvat muutokset eivät vaikuta sieluun. Sielu ei koskaan kuihtu kuten puu tai mikään muu aineellinen esine. Se ei myöskään tuota sivutuotteita. Kehomme jälkeläiset, lapsemme, ovat itsenäisiä yksilöllisiä sieluja, ja pidämme heitä lapsinamme vain siksi, että he ovat yhteydessä kehoomme. Keho kehittyy sielun läsnäolon ansiosta, mutta sielu itse ei tuo ketään maailmaan eikä käy läpi mitään muutoksia. Siten sielu ei ole alttiina samoille kuudelle erilaiselle muutokselle, joita keho käy läpi.

Lue lisää

JOS MINÄ EN OLE TÄMÄ KEHONI, NIIN MIKSI SITTEN OLEN TÄSSÄ KEHOSSA?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka aloittavat ihmisen henkisen kehityksen.

Puhdas sielu pysyy tässä maailmassa vain siksi, että hänen mielensä on väärän egon vaikutuksen alaisena, joka pyrkii hallitsemaan aineellista luontoa.

OLEN SIELU, JOLLA ON TÄMÄ KEHO.



Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa ovat siinä harhakuvitelmassa, että he samaistuvat kehoonsa, ja kaikki ihmisen toiminta tähtää ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

JOS MINÄ EN OLE TÄMÄ KEHONI, NIIN MIKSI SITTEN OLEN TÄSSÄ KEHOSSA?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka aloittavat ihmisen henkisen kehityksen.

Puhdas sielu pysyy tässä maailmassa vain siksi, että hänen mielensä on väärän egon vaikutuksen alaisena, joka pyrkii hallitsemaan aineellista luontoa.

OLEN SIELU, JOLLA ON TÄMÄ KEHO.



Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa ovat siinä harhakuvitelmassa, että he samaistuvat kehoonsa, ja kaikki ihmisen toiminta tähtää ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Lue lisää

Kliinisen kuoleman kokemukseen kuuluu niin sanottu ruumiista poistumisen kokemus. Ihmiset, joilla on ollut kehon ulkopuolinen kokemus, kertovat meille, kuinka he ovat nähneet fyysisen kehonsa ja kaiken, mitä on tapahtunut...

Anonyymi kirjoitti:

Kliinisen kuoleman kokemukseen kuuluu niin sanottu ruumiista poistumisen kokemus. Ihmiset, joilla on ollut kehon ulkopuolinen kokemus, kertovat meille, kuinka he ovat nähneet fyysisen kehonsa ja kaiken, mitä on tapahtunut...

Lue lisää

Sielu on tuhoutumaton.

Jokainen sielu on yksilö, jolla on erillinen tietoisuus.

Sielulla on muoto. Sielu ei ole persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, jonka keho koostuu ikuisuudesta, tiedosta ja autuudesta. Sielu ei ole pelkkää energiaa: sielu on persoona.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on tuhoutumaton.

Jokainen sielu on yksilö, jolla on erillinen tietoisuus.

Sielulla on muoto. Sielu ei ole persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, jonka keho koostuu ikuisuudesta, tiedosta ja autuudesta. Sielu ei ole pelkkää energiaa: sielu on persoona.

Lue lisää

Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.

Lue lisää

Sielu ja Ylisielu.

Sielu saapuu aineelliseen maailmaan Korkeimman Jumalan, Paramatman (Ylisielun) ekspansion
saattelemana, joka kulkee sen mukana kehosta toiseen ja pitää siitä huolta. Tämä Jumalan ekspansio on jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Ero sielun ja Ylisielun välillä on se, että sielu on yhdessä tietyssä paikassa, kun taas Ylisielu on läsnä kaikkialla.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu ja Ylisielu.

Sielu saapuu aineelliseen maailmaan Korkeimman Jumalan, Paramatman (Ylisielun) ekspansion
saattelemana, joka kulkee sen mukana kehosta toiseen ja pitää siitä huolta. Tämä Jumalan ekspansio on jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Ero sielun ja Ylisielun välillä on se, että sielu on yhdessä tietyssä paikassa, kun taas Ylisielu on läsnä kaikkialla.

Lue lisää

Miten voi oppia kuulemaan Paramatmaa? Paramatma, sisäinen ääni. Atma ja sen vieressä on Paramatma. Jumalan läsnäolo. Kun ihminen kuulee selkeästi ja selvästi omantuntonsa äänen ja kokee myös Jumalallista inspiraatiota, se on Paramatma. ...

Kun aistimme ovat vapaat ulkoisten esineiden sanelusta, voimme kuulla sisäisen äänen selvemmin. Tuo ääni pyytää minua tekemään niin ja näin ja olemaan tekemättä niin ja näin. Meistä tulee kykeneviä kuulemaan sisäisen äänemme. Kaikki eivät pysty kuulemaan järjen ääntä. Jotkut ihmiset ovat oikkujensa ja mielijohteidensa palvelijoita. Mutta järkevä ihminen luottaa järjen ääneen ja kuuntelee sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi oppia kuulemaan Paramatmaa? Paramatma, sisäinen ääni. Atma ja sen vieressä on Paramatma. Jumalan läsnäolo. Kun ihminen kuulee selkeästi ja selvästi omantuntonsa äänen ja kokee myös Jumalallista inspiraatiota, se on Paramatma. ...

Kun aistimme ovat vapaat ulkoisten esineiden sanelusta, voimme kuulla sisäisen äänen selvemmin. Tuo ääni pyytää minua tekemään niin ja näin ja olemaan tekemättä niin ja näin. Meistä tulee kykeneviä kuulemaan sisäisen äänemme. Kaikki eivät pysty kuulemaan järjen ääntä. Jotkut ihmiset ovat oikkujensa ja mielijohteidensa palvelijoita. Mutta järkevä ihminen luottaa järjen ääneen ja kuuntelee sitä.

Lue lisää

Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.

Anonyymi kirjoitti:

Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.

Lue lisää

Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

Anonyymi kirjoitti:

Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

Lue lisää

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

-------------------------------------------------
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

-------------------------------------------------
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Lue lisää

Veda tyypeillä ei ole lupaa nauttia elämästä?

Nämä 21 grammaa, jotka on menestyksekkäästi mitattu kaikkialla maailmassa, ei ole sielun paino, vaan hienojakoisen kehon paino. Kuoleman hetkellä hienojakoinen keho irtoaa fyysisestä kehosta. Sielu jatkaa matkaansa hienovaraisessa kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Veda tyypeillä ei ole lupaa nauttia elämästä?

On lupaa nauttia, kukaan ei kiellä.

Anonyymi kirjoitti:

On lupaa nauttia, kukaan ei kiellä.

Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne.

Lue lisää

On hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu.

Lue lisää

Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.

Anonyymi kirjoitti:

Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.

Lue lisää

Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta.

Lue lisää

Vedat kertovat meille jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen. Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat kertovat meille jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen. Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho.

Lue lisää

Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus. Ja siksi vaikutus hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee luonnollisesti toiselta puolelta. Se ei tapahdu joidenkin fyysisten komponenttien tai kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon ja henkisen harjoituksen kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä, tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tämän psyyken alueella tapahtuu pintatasolla myönteisiä muutoksia.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus. Ja siksi vaikutus hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee luonnollisesti toiselta puolelta. Se ei tapahdu joidenkin fyysisten komponenttien tai kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon ja henkisen harjoituksen kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä, tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tämän psyyken alueella tapahtuu pintatasolla myönteisiä muutoksia.

Lue lisää

Sielu jättää fyysisen ruumiin kuoleman hetkellä. Ja sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Vaikka todellisuudessa kaikki on paljon monimutkaisempaa. Siksi taipumukset, mieltymykset jne. siirtyvät myös toiseen fyysiseen kehoon, koska ne ovat hienojakoisessa kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu jättää fyysisen ruumiin kuoleman hetkellä. Ja sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Vaikka todellisuudessa kaikki on paljon monimutkaisempaa. Siksi taipumukset, mieltymykset jne. siirtyvät myös toiseen fyysiseen kehoon, koska ne ovat hienojakoisessa kehossa.

Lue lisää

Onpas mielenkiintoinen sivusto.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu jättää fyysisen ruumiin kuoleman hetkellä. Ja sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Vaikka todellisuudessa kaikki on paljon monimutkaisempaa. Siksi taipumukset, mieltymykset jne. siirtyvät myös toiseen fyysiseen kehoon, koska ne ovat hienojakoisessa kehossa.

Lue lisää

"Sielu jättää fyysisen ruumiin kuoleman hetkellä. Ja sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Vaikka todellisuudessa kaikki on paljon monimutkaisempaa. Siksi taipumukset, mieltymykset jne. siirtyvät myös toiseen fyysiseen kehoon, koska ne ovat hienojakoisessa kehossa."

Sielu ja psyyke on sama asia. "Psyche" tarkoittaa sielua. Psykologian vanhempi suomenkielinen nimi on sielutiede. Sitä harmillisen vähän käytetään, ja enemmän käytössä on kreikankielinen lainasana joka sananmukaisesti tarkoittaa sielutiedettä.

Sielu tietysti tuhoutuu samalla kun aivot lakkaavat toimimasta ja kaikki psyykkiset, eli sielulliset toiminnot lakkaavat.

Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?

" tämä Schrödinger olisi voinut yhtä hyvin sulkea itsensä tuohon laatikkoon todetakseen olevansa samanaikaisesti elävä ja kuollut."

Tuo on puppua. Kyllä Schrödinger aivan hyvin pystyy laatikossa selvittämään sen onko hänen kissansa elävä vai kuollut. Sensijaan hän ei pysty selvittämään sitä, ovatko laatikon ulkopuolella olevat kissat eläviä vai kuolleita.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--sielu--elamasta-elamaan--kuolemasta-kuolemaan-

Tämä sivusto selittää kaiken perin pohjin.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--sielu--elamasta-elamaan--kuolemasta-kuolemaan-

Tämä sivusto selittää kaiken perin pohjin.

Lue lisää

Aloitukselle:

”onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?”
On totta.

”onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta,?”
Ei. Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus.


”voiko sielu tuhoutua lopullisesti”.
Ei. Sielu on myös energiaa, eikä tuhoudu. Se todisti myös Gödel, Einsteinin ystävä.


”onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita”.
Sielu ei ole tästä ulottuvuudesta. Se on nuori, vaikka voi olla jälleensyntynyt tässä maailmassa jo miljardeja elämiä.


”voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?”


Tämä on metafysiikkaa, eikä sitä voida todistaa tieteellä. Jotain todisteita on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi Gödel.


”miten materia ja sielu vuorovaikuttaa”
Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta.
Jne.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitukselle:

”onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?”
On totta.

”onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta,?”
Ei. Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus.


”voiko sielu tuhoutua lopullisesti”.
Ei. Sielu on myös energiaa, eikä tuhoudu. Se todisti myös Gödel, Einsteinin ystävä.


”onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita”.
Sielu ei ole tästä ulottuvuudesta. Se on nuori, vaikka voi olla jälleensyntynyt tässä maailmassa jo miljardeja elämiä.


”voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?”


Tämä on metafysiikkaa, eikä sitä voida todistaa tieteellä. Jotain todisteita on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi Gödel.


”miten materia ja sielu vuorovaikuttaa”
Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta.
Jne.

Lue lisää

Bhagavad Gita 2.

TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.
________________________________________
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana.

Itse asiassa KEHOSSA OLEVA SIELU EI SYNNY EIKÄ KUOLE.

Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. KOSKA SIELU EI OLE SYNTYNYT, SILLÄ EI OLE MENNEISYYTTÄ, NYKYISYYTTÄ EIKÄ TULEVAISUUTTA.
SE ON AINA OLEMASSA OLEVA JA ALKUPERÄINEN. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ON MAHDOTONTA määrittää.

Anonyymi kirjoitti:

Bhagavad Gita 2.

TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.
________________________________________
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana.

Itse asiassa KEHOSSA OLEVA SIELU EI SYNNY EIKÄ KUOLE.

Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. KOSKA SIELU EI OLE SYNTYNYT, SILLÄ EI OLE MENNEISYYTTÄ, NYKYISYYTTÄ EIKÄ TULEVAISUUTTA.
SE ON AINA OLEMASSA OLEVA JA ALKUPERÄINEN. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ON MAHDOTONTA määrittää.

Lue lisää

Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen kehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.

Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Anonyymi kirjoitti:

Aloitukselle:

”onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?”
On totta.

”onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta,?”
Ei. Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus.


”voiko sielu tuhoutua lopullisesti”.
Ei. Sielu on myös energiaa, eikä tuhoudu. Se todisti myös Gödel, Einsteinin ystävä.


”onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita”.
Sielu ei ole tästä ulottuvuudesta. Se on nuori, vaikka voi olla jälleensyntynyt tässä maailmassa jo miljardeja elämiä.


”voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?”


Tämä on metafysiikkaa, eikä sitä voida todistaa tieteellä. Jotain todisteita on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi Gödel.


”miten materia ja sielu vuorovaikuttaa”
Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta.
Jne.

Lue lisää

Kiitos.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17568117/bhagavad-gita


Tämä palsta vastaa aloittajan kysymyksiin.

Ihan mielenkiintoinen haastattelu...

Eiköhän tulevaisuudessa ole kaikille useita kehittyneitä Avatar kehoja ,johon voi tarvittaessa vaihtaa tai hypätä sisään.

Ei ole mitään järkeä kokea vauva-aikaa uudestaan. Se on turhaa kertausta. On uusia asioita opittavana.

https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/
Reinkarnaatio on poistettu Raamatusta.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/
Reinkarnaatio on poistettu Raamatusta.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17883955/bhagavad-gita--matka-ajattomaan-viisauteen
Tämän teoksen periaatteet ovat muinaisuudestaan huolimatta yhä nykyäänkin ajankohtaisia kaikille, olivatpa he keitä tahansa tai mitä tahansa he tekevätkin. Siinä kerrotaan tietoisuuden ja aineen eri tiloista, kuvataan vedalaisten kirjoitusten hierarkia jne.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17883955/bhagavad-gita--matka-ajattomaan-viisauteen
Tämän teoksen periaatteet ovat muinaisuudestaan huolimatta yhä nykyäänkin ajankohtaisia kaikille, olivatpa he keitä tahansa tai mitä tahansa he tekevätkin. Siinä kerrotaan tietoisuuden ja aineen eri tiloista, kuvataan vedalaisten kirjoitusten hierarkia jne.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17888103/idan-viisauden-jalokivi

Karma, kuten predestinaatio, syntyy vapauden elementistä. Yleisesti ottaen elävän olennon valinta on se, mihin hän käyttää energiaa. Kun olemme sijoittaneet energiaa, vapautemme loppuu, predestinaatio alkaa. Elämässämme on aina sekä vapauden että ennalta määräytymisen elementti. Ennalta määräämisen elementti tulee meille menneisyydestä, vapauden elementti on läsnä tulevaisuuttamme koskevassa suunnitelmassa. Mitä enemmän vääriä valintoja olemme tehneet menneisyydessä, sitä kapeampi on vapauden käytävämme tulevaisuudessa. Teot ovat energiaa. Mihin sijoitamme energiaa, on meistä itsestämme kiinni, meillä on vapaus valita. Useimmiten laukaisemme tämän energian horisontaalisessa syklissä, toisin sanoen otamme sen itsellemme ja sitten tulee vastuu - karma. Elämme liukuhihnalla - yhden karman työstämme pois, toisen ansaitsemme. Karman pois työstäminen ja karmasta eroon pääseminen ovat eri asioita.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17888103/idan-viisauden-jalokivi

Karma, kuten predestinaatio, syntyy vapauden elementistä. Yleisesti ottaen elävän olennon valinta on se, mihin hän käyttää energiaa. Kun olemme sijoittaneet energiaa, vapautemme loppuu, predestinaatio alkaa. Elämässämme on aina sekä vapauden että ennalta määräytymisen elementti. Ennalta määräämisen elementti tulee meille menneisyydestä, vapauden elementti on läsnä tulevaisuuttamme koskevassa suunnitelmassa. Mitä enemmän vääriä valintoja olemme tehneet menneisyydessä, sitä kapeampi on vapauden käytävämme tulevaisuudessa. Teot ovat energiaa. Mihin sijoitamme energiaa, on meistä itsestämme kiinni, meillä on vapaus valita. Useimmiten laukaisemme tämän energian horisontaalisessa syklissä, toisin sanoen otamme sen itsellemme ja sitten tulee vastuu - karma. Elämme liukuhihnalla - yhden karman työstämme pois, toisen ansaitsemme. Karman pois työstäminen ja karmasta eroon pääseminen ovat eri asioita.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17954441/kysymyksia-ja-vastauksia-krishna-tietoisuudesta-ja-vedalaisuudesta
Kysymys:
Miten jälleensyntyminen on mahdollista, kun maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti jne.

Vastaus:
Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17954441/kysymyksia-ja-vastauksia-krishna-tietoisuudesta-ja-vedalaisuudesta
Kysymys:
Miten jälleensyntyminen on mahdollista, kun maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti jne.

Vastaus:
Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17998948/mita-veda-tekstit-opettavat-evoluutiosta-ja-muitakin-kysymyksia-ja-vastauksia-eri-aiheista--jatkuu
evoluutiosta ja muitakin kysymyksiä ja vastauksia eri aiheista.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17998948/mita-veda-tekstit-opettavat-evoluutiosta-ja-muitakin-kysymyksia-ja-vastauksia-eri-aiheista--jatkuu
evoluutiosta ja muitakin kysymyksiä ja vastauksia eri aiheista.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18156029/en-tieda-kuka-olet-tai-missa-olet-mutta-ole-suojelijani!

Aiempi kokemus ei enää riitä antamaan vastauksia näihin kysymyksiin. Tarvitsemme perustietoa asioiden luonteesta. Ne eivät ole pinnalla ja tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Tämä tieto on ylimaailmallista. Sen voi saada vain ylhäältä tulevan armon kautta. Toivottomuuden tunne synnyttää avunpyynnön.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

Lue lisää

Ihmisen metafyysinen rakenne


Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Vedoissa sanotaan, että ihminen koostuu kolmesta perusrakenteesta: fyysisestä kehosta, hienojakoisesta kehosta eli psyykestä ja sielusta, joka on tietoisuuden lähde. Fyysinen keho on meille ilmeisin todellisuus. Vedan mukaan fyysisellä keholla on neljä perustarvetta: ravinto, uni, parittelu ja puolustautuminen. Tunnemme nämä tarpeet hyvin voimakkaasti. Ja ruumiillisen mukavuuden vuoksi pyrimme täyttämään ne mahdollisimman hyvin. Maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppaverkosto ovat olemassa ravitsemuksen vuoksi. Mukavan unen vuoksi ihmiset yrittävät varustaa kotinsa kaikilla mukavuuksilla, joita moderni teollisuus, rakennustekniikka, sohvat, vuodevaatteet ja niin edelleen tarjoavat.

Fyysisen kehon kolmas tarve on seksi. Tätä varten on olemassa viihdeteollisuus, joka herättää miehen ja naisen kiinnostuksen toisiinsa jne.
Fyysisen kehon neljäs tarve on puolustautuminen. Niinpä on olemassa järjestelmä, joka suojaa kehoamme ja hyvinvointiamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa ovilukkoja, kurkistusluukkuja, hälyttimiä, kaasupulloja ja muita itsepuolustusvälineitä. On olemassa vakuutusyhtiöt, terveydenhuoltojärjestelmä jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen metafyysinen rakenne


Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Vedoissa sanotaan, että ihminen koostuu kolmesta perusrakenteesta: fyysisestä kehosta, hienojakoisesta kehosta eli psyykestä ja sielusta, joka on tietoisuuden lähde. Fyysinen keho on meille ilmeisin todellisuus. Vedan mukaan fyysisellä keholla on neljä perustarvetta: ravinto, uni, parittelu ja puolustautuminen. Tunnemme nämä tarpeet hyvin voimakkaasti. Ja ruumiillisen mukavuuden vuoksi pyrimme täyttämään ne mahdollisimman hyvin. Maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppaverkosto ovat olemassa ravitsemuksen vuoksi. Mukavan unen vuoksi ihmiset yrittävät varustaa kotinsa kaikilla mukavuuksilla, joita moderni teollisuus, rakennustekniikka, sohvat, vuodevaatteet ja niin edelleen tarjoavat.

Fyysisen kehon kolmas tarve on seksi. Tätä varten on olemassa viihdeteollisuus, joka herättää miehen ja naisen kiinnostuksen toisiinsa jne.
Fyysisen kehon neljäs tarve on puolustautuminen. Niinpä on olemassa järjestelmä, joka suojaa kehoamme ja hyvinvointiamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa ovilukkoja, kurkistusluukkuja, hälyttimiä, kaasupulloja ja muita itsepuolustusvälineitä. On olemassa vakuutusyhtiöt, terveydenhuoltojärjestelmä jne.

Lue lisää

Mitä enemmän yhteiskunta tarjoaa meille näitä neljää tarvetta, sitä enemmän yhteiskuntaa pidetään aineellisesta näkökulmasta katsottuna kehittyneenä. Mutta kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Hänellä on muitakin, hienovaraisempia tarpeita. Herää kysymys: mistä ne tulevat? Hienovaraiset tarpeet tulevat tietysti hienovaraisemmasta rakenteesta. Eli hienojakoisesta kehostamme tai psyykestämme. Mitkä ovat tämän hienovaraisen kehon tarpeet? Hienojakoinen keho tarvitsee tietoa, se tarvitsee tunteita ja luovaa ilmaisua. Joskus sanomme: "Miten menee?", "Mitä kuuluu?". Luemme sanomalehtiä, katsomme elokuvia, kommunikoimme ihmisten kanssa saadaksemme jotain, jotain uutta tietoa. Ja siksi tämä hienojakoisen kehon tarve ilmenee siinä, että ihmiset voivat vaatia sananvapautta, ajatuksenvapautta, luovuuden vapautta, lehdistönvapautta. Ja tämän itseilmaisun kautta hienojakoinen kehomme ilmentää itseään. Joskus tämä hienojakoinen keho voidaan nähdä aurana, joka ylittää fyysisen kehon. Hienoainekehon tarpeiden täyttämiseksi on olemassa oppilaitoksia, joukkotiedotusvälineitä, internet, kirjastoja, konsertti- ja näyttelytiloja, teattereita, elokuvateattereita, harrastekerhoja.

Näyttäisi siis siltä, että analysoimalla fyysistä ja hienojakoista kehoa voimme saattaa ihmisen kuvauksen päätökseen. Fysiologia tutkii fyysistä kehoa, psykologia tutkii hienojakoista kehoa, mutta uupuuko ihminen tähän? Olemmeko ottaneet huomioon kaikki hänen tarpeensa? Vedojen mukaan on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä, joka on hienovaraisempi kuin mentaalikehomme. Vedojen mukaan sielu on itsemme ikuinen ja muuttumaton puoli, kun taas fyysinen keho ja hienojakoinen keho muuttuvat vähitellen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä enemmän yhteiskunta tarjoaa meille näitä neljää tarvetta, sitä enemmän yhteiskuntaa pidetään aineellisesta näkökulmasta katsottuna kehittyneenä. Mutta kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Hänellä on muitakin, hienovaraisempia tarpeita. Herää kysymys: mistä ne tulevat? Hienovaraiset tarpeet tulevat tietysti hienovaraisemmasta rakenteesta. Eli hienojakoisesta kehostamme tai psyykestämme. Mitkä ovat tämän hienovaraisen kehon tarpeet? Hienojakoinen keho tarvitsee tietoa, se tarvitsee tunteita ja luovaa ilmaisua. Joskus sanomme: "Miten menee?", "Mitä kuuluu?". Luemme sanomalehtiä, katsomme elokuvia, kommunikoimme ihmisten kanssa saadaksemme jotain, jotain uutta tietoa. Ja siksi tämä hienojakoisen kehon tarve ilmenee siinä, että ihmiset voivat vaatia sananvapautta, ajatuksenvapautta, luovuuden vapautta, lehdistönvapautta. Ja tämän itseilmaisun kautta hienojakoinen kehomme ilmentää itseään. Joskus tämä hienojakoinen keho voidaan nähdä aurana, joka ylittää fyysisen kehon. Hienoainekehon tarpeiden täyttämiseksi on olemassa oppilaitoksia, joukkotiedotusvälineitä, internet, kirjastoja, konsertti- ja näyttelytiloja, teattereita, elokuvateattereita, harrastekerhoja.

Näyttäisi siis siltä, että analysoimalla fyysistä ja hienojakoista kehoa voimme saattaa ihmisen kuvauksen päätökseen. Fysiologia tutkii fyysistä kehoa, psykologia tutkii hienojakoista kehoa, mutta uupuuko ihminen tähän? Olemmeko ottaneet huomioon kaikki hänen tarpeensa? Vedojen mukaan on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä, joka on hienovaraisempi kuin mentaalikehomme. Vedojen mukaan sielu on itsemme ikuinen ja muuttumaton puoli, kun taas fyysinen keho ja hienojakoinen keho muuttuvat vähitellen.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille

Mitkä ovat sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kattava tieto ja onnellisuus. Miten ajallisista asioista koostuva olento voi haluta jotain ikuista, jos ajatellaan, että tietoisuus on syntynyt aineesta? Mutta itse asiassa näemme, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luonto ei voi tarjota meille millään tavoin. Emme voi löytää jotain ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotakin, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä alkuaineita, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei todellisuudessa ole olemassa.

Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan. Tietoisuus on sielun tärkein, perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kokonaisvaltainen tieto, joka eroaa tavallisesta sovelletusta tiedosta, jota tarvitaan aineelliseen mukavuuteen. Henkinen tieto ylittää kauas aineellisen käytännöllisyyden jokapäiväiset rajat ja antaa meille vastauksia olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallinen soveltava maallinen tieto on enemmänkin hienojakoisen kehomme kuin sielumme tarve. Hienojakoinen ruumis saattaa olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin vain mitä tietoa, mitä uutisia, mitä tapahtuu missäkin ja niin edelleen, joistakin käytännöllisistä aineellisista kysymyksistä, joita se pyrkii selvittämään. Mutta tämä sisin tieto, tämä kielletty tieto, tieto sellaisista perustavanlaatuisista asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä tarve. Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee kaikkein eniten.

"Mikä on sielun massa=?"


Miten aineettomalla voi olla massaa?

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä on sielun massa=?"


Miten aineettomalla voi olla massaa?

Jotkut ovat tehneet kokeita ja sanoneet, että sielu painaa 21 grammaa, eli ihminen muuttuu 21 grammaa kevyemmäksi kuoleman hetkellä. Mutta se ei ole sielu, vaan se voi olla vain hienojakoisen kehon paino paino tai jotain muuta. Vaikka hienojakoinen keho on meille näkymätön, se on aineellista, materiaa, hienojakoista.

"Pelon ohjaamaa vuodatusta tekstien pituudesta päätellen"

Tuskin. Lähes kaikki idän filosofiasta kiinnostuneet eivät pelkää kuolemaa lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Pelon ohjaamaa vuodatusta tekstien pituudesta päätellen"

Tuskin. Lähes kaikki idän filosofiasta kiinnostuneet eivät pelkää kuolemaa lainkaan.

Monet heistä haluavat jo päästä pois tästä maailmasta, pois kärsimyksen laaksosta kokonaan.

"Vain elävällä ihmisellä on sielu - kuolleella ei."

Sielu on energiaa. Minne energia voi hävitä, energian säilymisen laki.

Anonyymi kirjoitti:

"Vain elävällä ihmisellä on sielu - kuolleella ei."

Sielu on energiaa. Minne energia voi hävitä, energian säilymisen laki.

Energian säilymislain mukaan energiaa ei koskaan synny eikä sitä koskaan katoa, vaan kokonaisenergian määrä on aina vakio. Energia voi kuitenkin muuttua muodosta toiseen tai siirtyä systeemistä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Energian säilymislain mukaan energiaa ei koskaan synny eikä sitä koskaan katoa, vaan kokonaisenergian määrä on aina vakio. Energia voi kuitenkin muuttua muodosta toiseen tai siirtyä systeemistä toiseen.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
hmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
hmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Lue lisää

"-voiko sielu tuhoutua lopullisesti"

Ei voi.

Bhagavad Gita 2.

TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.



Bhagavad Gita 2.20
Sielu ei synny eikä kuole. Hän ei ole koskaan syntynyt, ei synny eikä tule koskaan syntymään. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun keho kuolee.

Anonyymi kirjoitti:

"-voiko sielu tuhoutua lopullisesti"

Ei voi.

Bhagavad Gita 2.

TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.



Bhagavad Gita 2.20
Sielu ei synny eikä kuole. Hän ei ole koskaan syntynyt, ei synny eikä tule koskaan syntymään. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun keho kuolee.

Lue lisää

"onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita."


Kaikki sielut ovat nuoria, vaikka ovatkin ikuisia.

Anonyymi kirjoitti:

"onko nuoria kokemattomia sieluja ja vanhoja kokeneita."


Kaikki sielut ovat nuoria, vaikka ovatkin ikuisia.

Kaikki ulkoisen ja sisäisen maailman eri ilmenemismuodot luokitellaan joko henkiseksi tai aineelliseksi energiaksi. Jotkin kohteet ovat samanaikaisesti molempien energioiden ilmentymiä. On myös kohteita, jotka ensi silmäyksellä näyttävät aineellisen energian ilmentymiltä, vaikka ne todellisuudessa ovat...

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki ulkoisen ja sisäisen maailman eri ilmenemismuodot luokitellaan joko henkiseksi tai aineelliseksi energiaksi. Jotkin kohteet ovat samanaikaisesti molempien energioiden ilmentymiä. On myös kohteita, jotka ensi silmäyksellä näyttävät aineellisen energian ilmentymiltä, vaikka ne todellisuudessa ovat...

Lue lisää

Mieli, äly ja väärä ego - ovat ilmentymiä sielun vääristyneestä näkemyksestä itsestään ja lähteestään. Väärä ego on käsitys itsestä maailmankaikkeuden keskipisteenä, kun käsitteistä "minä" ja "minun" tulee sielun olemuksen perusta, ja viiden karkean elementin vuorovaikutusta pidetään virheellisesti lähteenä. Syynä tähän väärään käsitykseen on se, että sielu on muuttanut potentiaalinsa vektorisovellusta suuntaamalla huomionsa (rakkautensa ja kiintymyksensä) itseensä...Tällainen muutos on sielulle luonnoton, joten sen on pakko käyttää aineellisen luonnon palveluja voidakseen täyttää halunsa.

Anonyymi kirjoitti:

Mieli, äly ja väärä ego - ovat ilmentymiä sielun vääristyneestä näkemyksestä itsestään ja lähteestään. Väärä ego on käsitys itsestä maailmankaikkeuden keskipisteenä, kun käsitteistä "minä" ja "minun" tulee sielun olemuksen perusta, ja viiden karkean elementin vuorovaikutusta pidetään virheellisesti lähteenä. Syynä tähän väärään käsitykseen on se, että sielu on muuttanut potentiaalinsa vektorisovellusta suuntaamalla huomionsa (rakkautensa ja kiintymyksensä) itseensä...Tällainen muutos on sielulle luonnoton, joten sen on pakko käyttää aineellisen luonnon palveluja voidakseen täyttää halunsa.

Lue lisää

Mieli ja äly on sielulle luonnostaan ominaista, eli ne ovat henkistä energiaa. Kun sielun olemus kuitenkin perustuu väärään egoon, mieli ja äly muuttuvat aineelliseksi. Luonnostaan mieli on tarkoitettu ymmärtämään asioiden todellista luonnetta, mutta väärän egon vaikutuksesta sielu alkaa käyttää mieltä ... Tässä mielen apuna on aineellinen mieli, joka on psyykemme toiminto ja joka on vastuussa unelmistamme, tahdostamme ja emootioistamme.

Anonyymi kirjoitti:

Mieli ja äly on sielulle luonnostaan ominaista, eli ne ovat henkistä energiaa. Kun sielun olemus kuitenkin perustuu väärään egoon, mieli ja äly muuttuvat aineelliseksi. Luonnostaan mieli on tarkoitettu ymmärtämään asioiden todellista luonnetta, mutta väärän egon vaikutuksesta sielu alkaa käyttää mieltä ... Tässä mielen apuna on aineellinen mieli, joka on psyykemme toiminto ja joka on vastuussa unelmistamme, tahdostamme ja emootioistamme.

Lue lisää

Toisin sanoen ymmärtääkseen aineen ja hengen välisen eron ja oppiakseen erottamaan niiden ilmenemismuodot toisistaan ihmisen on ensin ymmärrettävä sielu, toisin sanoen oma itsensä. Tällainen itsetuntemus on edellytys sille, että voi ymmärtää tietyn ulkoisten (suhteessa havaitsijaan) tai sisäisten ilmiöiden kohteen ontologisen aseman (esim. aistimukset tai ajatukset, jotka voivat määritelmällisesti olla sekä henkisiä että aineellisia). Bhagavad-gitassa annetaan myös itsetuntemuksessa menestyneen henkilön ominaisuuksia...

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen ymmärtääkseen aineen ja hengen välisen eron ja oppiakseen erottamaan niiden ilmenemismuodot toisistaan ihmisen on ensin ymmärrettävä sielu, toisin sanoen oma itsensä. Tällainen itsetuntemus on edellytys sille, että voi ymmärtää tietyn ulkoisten (suhteessa havaitsijaan) tai sisäisten ilmiöiden kohteen ontologisen aseman (esim. aistimukset tai ajatukset, jotka voivat määritelmällisesti olla sekä henkisiä että aineellisia). Bhagavad-gitassa annetaan myös itsetuntemuksessa menestyneen henkilön ominaisuuksia...

Lue lisää

Jotta henki ja materia voitaisiin todella erottaa toisistaan, on ymmärrettävä, että myös hengellä voi olla muoto. Näkemys henkisestä todellisuudesta joksikin muodottomaksi ei saa tukea idän filosofiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Jotta henki ja materia voitaisiin todella erottaa toisistaan, on ymmärrettävä, että myös hengellä voi olla muoto. Näkemys henkisestä todellisuudesta joksikin muodottomaksi ei saa tukea idän filosofiasta.

Lue lisää

Energialähteen kannalta aineen ja hengen välillä ei ole eroa. Suhteessa lähteeseen ainoa kriteeri, jonka perusteella esine luokitellaan aineeksi tai hengeksi, on sen vuorovaikutuksen luonne lähteen kanssa. Tämä lähde on luonteeltaan persoonallinen.

Anonyymi kirjoitti:

Energialähteen kannalta aineen ja hengen välillä ei ole eroa. Suhteessa lähteeseen ainoa kriteeri, jonka perusteella esine luokitellaan aineeksi tai hengeksi, on sen vuorovaikutuksen luonne lähteen kanssa. Tämä lähde on luonteeltaan persoonallinen.

Lue lisää

"miten materia ja sielu vuorovaikuttaa"

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä.
Henkinen sielu sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

..
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

"miten materia ja sielu vuorovaikuttaa"

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä.
Henkinen sielu sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

..
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei.

Lue lisää

Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Lue lisää

Kuka on kohtalomme "kuljettaja"?

Eli keho, fyysinen, ulompi kuori, psyyke, hienojakoinen kehomme, toinen kuori. Ja sielu persoonallisuutena, johon hienojakoinen keho, fyysinen keho, on puettu, ovat toisistaan riippuvaisia, suunnilleen kuin ilmapallo. Sielun kanssa, koska sielu pyrkii aina ylöspäin, kohti jotain ylevää. Niinpä tämä lämpimällä ilmalla täytetty ilmapallo pyrkii ylöspäin. Eli kori on fyysinen keho, joka vetää koko ajan alaspäin, vetää sielua alaspäin. Ja miten nämä kaksi vastakkaista rakennetta liittyvät toisiinsa? Kori vetää koko ajan alaspäin, ja pallo pyrkii ylöspäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisten silmukoiden kautta. Hienojakoinen keho on siis sellaisia näkymättömiä silmukoita, jotka sitovat ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on kohtalomme "kuljettaja"?

Eli keho, fyysinen, ulompi kuori, psyyke, hienojakoinen kehomme, toinen kuori. Ja sielu persoonallisuutena, johon hienojakoinen keho, fyysinen keho, on puettu, ovat toisistaan riippuvaisia, suunnilleen kuin ilmapallo. Sielun kanssa, koska sielu pyrkii aina ylöspäin, kohti jotain ylevää. Niinpä tämä lämpimällä ilmalla täytetty ilmapallo pyrkii ylöspäin. Eli kori on fyysinen keho, joka vetää koko ajan alaspäin, vetää sielua alaspäin. Ja miten nämä kaksi vastakkaista rakennetta liittyvät toisiinsa? Kori vetää koko ajan alaspäin, ja pallo pyrkii ylöspäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisten silmukoiden kautta. Hienojakoinen keho on siis sellaisia näkymättömiä silmukoita, jotka sitovat ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.

Lue lisää

Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.

Anonyymi kirjoitti:

Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.

Lue lisää

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A. Schopenhauer

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A. Schopenhauer

Lue lisää

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

Anonyymi kirjoitti:

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

Lue lisää

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Anonyymi kirjoitti:

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Lue lisää

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

Lue lisää

sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Anonyymi kirjoitti:

sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Lue lisää

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.

Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.

Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Lue lisää

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Anonyymi kirjoitti:

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Lue lisää

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Lue lisää

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Anonyymi kirjoitti:

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Lue lisää

Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Anonyymi kirjoitti:

Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Lue lisää

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Lue lisää

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.

Lue lisää

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Lue lisää

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Anonyymi kirjoitti:

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Lue lisää

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

Anonyymi kirjoitti:

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

Lue lisää

... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …


Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Anonyymi kirjoitti:

... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …


Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Lue lisää

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".


Jokainen sielu on oma yksilö, jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".


Jokainen sielu on oma yksilö, jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Lue lisää

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.

Lue lisää

Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.

Lue lisää

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Lue lisää

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

Lue lisää

"voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?"

Ei voi.

Anonyymi kirjoitti:

"voiko tiede joskus todistaa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän?"

Ei voi.

"onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta"


Kaikki sielut ovat yksilöllisiä, eläviä persoonallisuuksia.
Paitsi Brahmaiyotissa.

Anonyymi kirjoitti:

"onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta"


Kaikki sielut ovat yksilöllisiä, eläviä persoonallisuuksia.
Paitsi Brahmaiyotissa.

"jos sielulla on eräänlainen DNA ,niin voisiko sitä manipuloida"

Ei voi, koska DNA kuuluu aineelliseen. Sielulla ei ole DNA:ta.

Anonyymi kirjoitti:

"jos sielulla on eräänlainen DNA ,niin voisiko sitä manipuloida"

Ei voi, koska DNA kuuluu aineelliseen. Sielulla ei ole DNA:ta.

"että sielun DNA pysyy aina samana"

Sielulla ei voi olla DNA:ta.

Sielu on eri ulottuvuudessa, vaikka se on heijastettu sydämen alueelle. Siksi sielua ei siirretä elimen vastaanottajan sydämeen sydämensiirron yhteydessä.

Anonyymi kirjoitti:

"onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta"


Kaikki sielut ovat yksilöllisiä, eläviä persoonallisuuksia.
Paitsi Brahmaiyotissa.

"onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta"

Ei ole.,

Anonyymi kirjoitti:

"onko kaikki sielut itse asiassa yhtä ja samaa tietoisuutta"

Ei ole.,

Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Lue lisää

"Jälleensyntymiseen ei tarvitse sielua, koska kaikki syntyy pää tyhjänä,"


Sielu ei ole vain energiaa vaan myös tietoisuutta. Sielulla on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa keho olisi pelkkää materiaa. Sielu elävöittää kehoa energiallaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Jälleensyntymiseen ei tarvitse sielua, koska kaikki syntyy pää tyhjänä,"


Sielu ei ole vain energiaa vaan myös tietoisuutta. Sielulla on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa keho olisi pelkkää materiaa. Sielu elävöittää kehoa energiallaan.

Lue lisää

Bhagavad Gita. 2.13
Ruumiillistunut sielu vaihtaa vähitellen lapsen kehosta nuoren miehen kehoon ja sitten vanhan miehen kehoon, ja samalla tavalla sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon. Henkilö, joka on tietoinen omasta henkisestä luonteestaan, ei hämmenny tällaisesta muutoksesta.

Bhagavad Gita 2.20
Sielu ei synny eikä kuole. Hän ei ole koskaan syntynyt, ei synny eikä tule koskaan syntymään. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun keho kuolee.

Bhagavad Gita. 2.12
Koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin Minua, sinua ja kaikkia näitä kuninkaita ei olisi ollut olemassa, eikä kukaan meistä lakkaa olemasta tulevaisuudessakaan.

Bhagavad Gita 2.

TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.

Anonyymi kirjoitti:

Bhagavad Gita. 2.13
Ruumiillistunut sielu vaihtaa vähitellen lapsen kehosta nuoren miehen kehoon ja sitten vanhan miehen kehoon, ja samalla tavalla sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon. Henkilö, joka on tietoinen omasta henkisestä luonteestaan, ei hämmenny tällaisesta muutoksesta.

Bhagavad Gita 2.20
Sielu ei synny eikä kuole. Hän ei ole koskaan syntynyt, ei synny eikä tule koskaan syntymään. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun keho kuolee.

Bhagavad Gita. 2.12
Koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin Minua, sinua ja kaikkia näitä kuninkaita ei olisi ollut olemassa, eikä kukaan meistä lakkaa olemasta tulevaisuudessakaan.

Bhagavad Gita 2.

TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.

Lue lisää

Älkää pelätkö kuolemaa.

Meidän pitäisi myös muistaa, että olemme ikuisia tietoisuuden hiukkasia. Sillä hetkellä, kun tunnemme, että olemme jättämässä kehomme, meidän on ymmärrettävä: "Tämä on minun kehoni, olen jättämässä sen, mutta olen elävä tietoisuuden hiukkanen, en ole kuolemassa”.

Se tarkoittaa siis, että kehoni kuolee, mutta minä en. Kuolemasta sanotaan: fyysisen kehon jättäminen. Koska me jätämme ruumiimme kuolemassa, mutta me itse emme kuole, koska olemme sieluja, ikuisia kuolemattomia tietoisuushiukkasia.

Anonyymi kirjoitti:

Älkää pelätkö kuolemaa.

Meidän pitäisi myös muistaa, että olemme ikuisia tietoisuuden hiukkasia. Sillä hetkellä, kun tunnemme, että olemme jättämässä kehomme, meidän on ymmärrettävä: "Tämä on minun kehoni, olen jättämässä sen, mutta olen elävä tietoisuuden hiukkanen, en ole kuolemassa”.

Se tarkoittaa siis, että kehoni kuolee, mutta minä en. Kuolemasta sanotaan: fyysisen kehon jättäminen. Koska me jätämme ruumiimme kuolemassa, mutta me itse emme kuole, koska olemme sieluja, ikuisia kuolemattomia tietoisuushiukkasia.

Lue lisää

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.

Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.

Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.

Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.

Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.

Lue lisää

Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Lue lisää

Jälleensyntymisen mekanismi.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntymisen mekanismi.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.

Lue lisää

Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa kehossa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Vain se, joka elää lihan tyydyttämiseksi, kuolee. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa. Sinun on tuhottava omistajuuden tunne ja murrettava ulkomaailmaan liittyvät siteet. Luovu kaikesta, mikä sitoo sinut näkyvään todellisuuteen. Anna valemaailman huolehtia kehostasi. Jätä itsellesi vain äly. Sen avulla oivallat todellisen itsesi ja voitat kuolemanpelon.

Anonyymi kirjoitti:

Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa kehossa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Vain se, joka elää lihan tyydyttämiseksi, kuolee. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa. Sinun on tuhottava omistajuuden tunne ja murrettava ulkomaailmaan liittyvät siteet. Luovu kaikesta, mikä sitoo sinut näkyvään todellisuuteen. Anna valemaailman huolehtia kehostasi. Jätä itsellesi vain äly. Sen avulla oivallat todellisen itsesi ja voitat kuolemanpelon.

Lue lisää

"-onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?"


Maapallon kaltaisille planeetoille eri universumeihin vauvana.

Korkeammille planeetoille usein kuitenkin aikuisena.

Anonyymi kirjoitti:

"-onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?"


Maapallon kaltaisille planeetoille eri universumeihin vauvana.

Korkeammille planeetoille usein kuitenkin aikuisena.

Lue lisää

"voi myös ajatella että yksilöllisyys säilyy eli että vesipisaralle avautuu koko meri."

Pisara ja valtameri

Jotkut filosofit vertaavat sielua pisaraan ja Jumalaa valtamereen. Pisara on osa valtamerta, mutta siihen verrattuna valtameri on omavarainen. Se on äärettömän syvä, ja siinä asuu monia erilaisia olentoja, kuten valaita, haita ja kaloja - kaikille on tilaa. Kun siis pisara alkaa verrata itseään valtamereen kaikin tavoin ja vaatii samaa kunnioitusta ja kunnioitusta, tällainen käytös on suorastaan ...

Anonyymi kirjoitti:

"voi myös ajatella että yksilöllisyys säilyy eli että vesipisaralle avautuu koko meri."

Pisara ja valtameri

Jotkut filosofit vertaavat sielua pisaraan ja Jumalaa valtamereen. Pisara on osa valtamerta, mutta siihen verrattuna valtameri on omavarainen. Se on äärettömän syvä, ja siinä asuu monia erilaisia olentoja, kuten valaita, haita ja kaloja - kaikille on tilaa. Kun siis pisara alkaa verrata itseään valtamereen kaikin tavoin ja vaatii samaa kunnioitusta ja kunnioitusta, tällainen käytös on suorastaan ...

Lue lisää

"-onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?"

Reinkarnaatio lienee poikkeus säännöstä. Väestön lukumäärä kasvaa ..."

Kysymys:
Miten jälleensyntyminen on mahdollista, kun maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti jne.

Vastaus:
Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Anonyymi kirjoitti:

"-onko reinkarnaatio totta eli syntyminen uudelleen vauvaksi?"

Reinkarnaatio lienee poikkeus säännöstä. Väestön lukumäärä kasvaa ..."

Kysymys:
Miten jälleensyntyminen on mahdollista, kun maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti jne.

Vastaus:
Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Lue lisää

Jos elämme monta elämää, miksi emme muista, keitä olimme ja mitä teimme?

Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien osalta. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja
(esim. salasanoja jne.), meillä kestää kauan oppia. Tämä osoittaa, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistoihin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme voisi syntyä poikanamme, ja meidän olisi maksettava hänelle takaisin rakkaudella tässä elämässä. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".

Anonyymi kirjoitti:

Jos elämme monta elämää, miksi emme muista, keitä olimme ja mitä teimme?

Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien osalta. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja
(esim. salasanoja jne.), meillä kestää kauan oppia. Tämä osoittaa, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistoihin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme voisi syntyä poikanamme, ja meidän olisi maksettava hänelle takaisin rakkaudella tässä elämässä. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".

Lue lisää

Ylisielu, Paramatma, Jumalan yksi aspekti läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa ME olemme. Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana.

Asemamme on suunnilleen tällainen, ja silti meidän kunnianhimomme on suurempi kuin Jumalan. Vaikka Jumala ei olekaan kunnianhimoinen.

Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden. Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoa asia, jonka omistamme, on omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme siinä.

Me omistamme näkemyksen paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me omistamme sen.

Ja pääsääntöisesti tämä näkemys tiivistyy siihen, että edustan jotain merkittävää.

Ja elämämme ihanteena on, että muisto minusta säilyy ikuisesti jälkipolvien sydämissä, että muut mikrobit muistavat minut aina. Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, että tässä talossa asui useiden vuosien ajan se ja se mikrobi ja hänen nimensä oli se ja se.

Ja sata tai tuhatta vuotta myöhemmin nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oman nimensä jälkipolville...

Anonyymi kirjoitti:

Ylisielu, Paramatma, Jumalan yksi aspekti läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa ME olemme. Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana.

Asemamme on suunnilleen tällainen, ja silti meidän kunnianhimomme on suurempi kuin Jumalan. Vaikka Jumala ei olekaan kunnianhimoinen.

Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden. Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoa asia, jonka omistamme, on omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme siinä.

Me omistamme näkemyksen paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me omistamme sen.

Ja pääsääntöisesti tämä näkemys tiivistyy siihen, että edustan jotain merkittävää.

Ja elämämme ihanteena on, että muisto minusta säilyy ikuisesti jälkipolvien sydämissä, että muut mikrobit muistavat minut aina. Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, että tässä talossa asui useiden vuosien ajan se ja se mikrobi ja hänen nimensä oli se ja se.

Ja sata tai tuhatta vuotta myöhemmin nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oman nimensä jälkipolville...

Lue lisää

"oma määritelmäni: sinä olet sielu ja jäät henkiin ja olet tietoinen ruumiisi kuoltua"

kun ruumiini kuolee, minä en kuole, koska en ole tämä ruumis. Kehoni ei ole sama kuin minä. Minä olen tietoisuus, minä olen sielu kehossani. Sieluni elävöitti kehoni, koska sielu on myös energiaa. Kehoni on annettu minulle sen tuloksena, miten elin edellisessä elämässä. Kun minusta aika jättää, seuraava ruumis annetaan minulle: miten olen elänyt tämän elämäni, mikä on tietoisuuteni taso kuolinhetkellä.

Anonyymi kirjoitti:

"oma määritelmäni: sinä olet sielu ja jäät henkiin ja olet tietoinen ruumiisi kuoltua"

kun ruumiini kuolee, minä en kuole, koska en ole tämä ruumis. Kehoni ei ole sama kuin minä. Minä olen tietoisuus, minä olen sielu kehossani. Sieluni elävöitti kehoni, koska sielu on myös energiaa. Kehoni on annettu minulle sen tuloksena, miten elin edellisessä elämässä. Kun minusta aika jättää, seuraava ruumis annetaan minulle: miten olen elänyt tämän elämäni, mikä on tietoisuuteni taso kuolinhetkellä.

Lue lisää

Sielu eli jiva on siis ikuinen henkihiukkanen, jolla on rajoitettu itsenäisyys, tietoisuuden atomi, kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Sen erottaa kuolleesta materiasta ensinnäkin sen kyky tiedostaa olemassaolonsa ja tiedostaa ympäröivä maailma. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu eli jiva on siis ikuinen henkihiukkanen, jolla on rajoitettu itsenäisyys, tietoisuuden atomi, kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Sen erottaa kuolleesta materiasta ensinnäkin sen kyky tiedostaa olemassaolonsa ja tiedostaa ympäröivä maailma. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Lue lisää

Sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa "subjektia", "minä", persoonallisen alun kantajaa. Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomia" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento".

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa "subjektia", "minä", persoonallisen alun kantajaa. Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomia" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento".

Lue lisää

"yleensä ajatellaan että sielu on pala Jumalaa tai on jumalainen kipinä."

Sielu on Jumalan hiukkanen, se putoaa vähäisen kokonsa vuoksi alas joutuessaan kosketuksiin aineellisen energian kanssa. Aineellinen energia saa sen omaksumaan ulkoisia nimityksiä, jotka peittävät sen todellisen luonteen ja jotka muodostuvat hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden gunoista.

Anonyymi kirjoitti:

"yleensä ajatellaan että sielu on pala Jumalaa tai on jumalainen kipinä."

Sielu on Jumalan hiukkanen, se putoaa vähäisen kokonsa vuoksi alas joutuessaan kosketuksiin aineellisen energian kanssa. Aineellinen energia saa sen omaksumaan ulkoisia nimityksiä, jotka peittävät sen todellisen luonteen ja jotka muodostuvat hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden gunoista.

Lue lisää

Gunoista lisää täältä.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2

Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä. Näitä aineen kolmea laatua voidaan verrata kolmeen perusväriin. Aivan kuten kolmen värin - punaisen, sinisen ja keltaisen - sekoittaminen antaa meille äärettömän värivalikoiman, niin kolmen gunan vuorovaikutus on tämän maailman äärettömän monimuotoisuuden lähde.

Anonyymi kirjoitti:

Gunoista lisää täältä.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2

Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä. Näitä aineen kolmea laatua voidaan verrata kolmeen perusväriin. Aivan kuten kolmen värin - punaisen, sinisen ja keltaisen - sekoittaminen antaa meille äärettömän värivalikoiman, niin kolmen gunan vuorovaikutus on tämän maailman äärettömän monimuotoisuuden lähde.

Lue lisää

"sielua määrittää se mistä se on kiinnostunut. esim uskonto, politiikka tai tieteentekeminen. ja se pysyy eri inkarnaatioissa samana."


"sielua määrittää se mistä se on kiinnostunut".

Ei vaan hienojakoista kehoa määrittä se....

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho


Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Anonyymi kirjoitti:

"sielua määrittää se mistä se on kiinnostunut. esim uskonto, politiikka tai tieteentekeminen. ja se pysyy eri inkarnaatioissa samana."


"sielua määrittää se mistä se on kiinnostunut".

Ei vaan hienojakoista kehoa määrittä se....

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho


Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Lue lisää

"Kyllä minulla oli sielu joskus 40 vuotta sitten, jolloin myin sen saatanalle. Sen jälkeen en ole sitä sielua nähnyt enkä erityisemmin kaivannutkaan."


Kaupankäynnin tekosi epäonnistui, koska saatanaa ei ole lainkaan olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä minulla oli sielu joskus 40 vuotta sitten, jolloin myin sen saatanalle. Sen jälkeen en ole sitä sielua nähnyt enkä erityisemmin kaivannutkaan."


Kaupankäynnin tekosi epäonnistui, koska saatanaa ei ole lainkaan olemassa.

Lue lisää

"Sielu on olemassa, vaikka olisi välillä täysin tiedottomassa tilassa esim. pyörtyessä, koomassa tai leikkauksen aikana anestesiassa".


Miksi on niin, että kun ihminen on menettänyt tajuntansa, hän ei muista, mitä seuraavaksi tapahtui?

Tai jiva ei muista, mitä hänen aineelliselle keholleen tapahtuu, kun se elää nykyhetkessä?


Muisti on yksi älyn viidestä ominaisuudesta. Kun ihminen menettää tilapäisesti tajuntansa, hän lakkaa olemasta tietoinen ympäristöstään, eli hänen älynsä kytkeytyy pois päältä ja sen myötä kaikki viisi mielen ominaisuutta (mukaan lukien muisti) kytkeytyvät pois päältä.


Ja mitä jiva tekee, kun sen aineellinen keho on tajuton?

Aineellinen keho on menettänyt tietoisuutensa, tarkoittaako tämä, että jiva poistaa tietoisuuden aineellisesta kehosta?

Kun ihmisen sanotaan "menettäneen tajuntansa", se tarkoittaa, että tamo-guna on tilapäisesti peittänyt tajunnan sairauden, vamman tai anestesian vaikutusten vuoksi. Tietoisuus ei voi kadota mihinkään, jos jiva pysyy edelleen kehossa. Kyse on vain siitä, että tamo-gunan vaikutuksen alaisena tietoisuus on tilapäisesti vähentynyt lähes olemattomiin. Aivan kuten lamppu voidaan peittää jollain peitteellä, eikä valo tilapäisesti näy.

Anonyymi kirjoitti:

"Sielu on olemassa, vaikka olisi välillä täysin tiedottomassa tilassa esim. pyörtyessä, koomassa tai leikkauksen aikana anestesiassa".


Miksi on niin, että kun ihminen on menettänyt tajuntansa, hän ei muista, mitä seuraavaksi tapahtui?

Tai jiva ei muista, mitä hänen aineelliselle keholleen tapahtuu, kun se elää nykyhetkessä?


Muisti on yksi älyn viidestä ominaisuudesta. Kun ihminen menettää tilapäisesti tajuntansa, hän lakkaa olemasta tietoinen ympäristöstään, eli hänen älynsä kytkeytyy pois päältä ja sen myötä kaikki viisi mielen ominaisuutta (mukaan lukien muisti) kytkeytyvät pois päältä.


Ja mitä jiva tekee, kun sen aineellinen keho on tajuton?

Aineellinen keho on menettänyt tietoisuutensa, tarkoittaako tämä, että jiva poistaa tietoisuuden aineellisesta kehosta?

Kun ihmisen sanotaan "menettäneen tajuntansa", se tarkoittaa, että tamo-guna on tilapäisesti peittänyt tajunnan sairauden, vamman tai anestesian vaikutusten vuoksi. Tietoisuus ei voi kadota mihinkään, jos jiva pysyy edelleen kehossa. Kyse on vain siitä, että tamo-gunan vaikutuksen alaisena tietoisuus on tilapäisesti vähentynyt lähes olemattomiin. Aivan kuten lamppu voidaan peittää jollain peitteellä, eikä valo tilapäisesti näy.

Lue lisää

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Ei ole eläinsieluja jne. Sielun tasolla olemme kaikki tasa-arvoisia. Sielulla on erilaisia kehoja ja keho riippuu tietoisuuden tasosta ja karmasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Ei ole eläinsieluja jne. Sielun tasolla olemme kaikki tasa-arvoisia. Sielulla on erilaisia kehoja ja keho riippuu tietoisuuden tasosta ja karmasta.

Lue lisää

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Jos puhumme tietoisuuden evoluutiosta ja elämänmuotojen evoluutiosta, voimme sanoa, että ihminen on korkeimmalla sijalla. Se on korkein elämänmuoto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että eläinsielulla olisi yksi luonto ja ihmissielulla toinen luonto. Tietoisuudessa on eri asteita ja tasoja. Sielu on tietoinen ja tiedostava olento. Merkki, oire sielun läsnäolosta kehossa on tietoisuus. Mutta tietoisuus kehittyy ja evoluutioituu asteittain.

Anonyymi kirjoitti:

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Jos puhumme tietoisuuden evoluutiosta ja elämänmuotojen evoluutiosta, voimme sanoa, että ihminen on korkeimmalla sijalla. Se on korkein elämänmuoto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että eläinsielulla olisi yksi luonto ja ihmissielulla toinen luonto. Tietoisuudessa on eri asteita ja tasoja. Sielu on tietoinen ja tiedostava olento. Merkki, oire sielun läsnäolosta kehossa on tietoisuus. Mutta tietoisuus kehittyy ja evoluutioituu asteittain.

Lue lisää

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Ihmisen elämänmuodossa sielulla on erityisiä kykyjä, joita sillä ei ole muissa elämänmuodoissa. Ihmisen elämänmuodon tunnusmerkki on kyky kyseenalaistaa tai etsiä totuutta. Kun sielu inkarnoituu ihmiskehoon, se kykenee esittämään kysymyksen: "Kuka minä olen? Mistä olen tullut tähän maailmaan?". Mikä on elämäni merkitys ja tarkoitus?" Tämä kyky on luontainen vain ihmisolennoille. Tämä erottaa ihmisen eläimestä.

Anonyymi kirjoitti:

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Ihmisen elämänmuodossa sielulla on erityisiä kykyjä, joita sillä ei ole muissa elämänmuodoissa. Ihmisen elämänmuodon tunnusmerkki on kyky kyseenalaistaa tai etsiä totuutta. Kun sielu inkarnoituu ihmiskehoon, se kykenee esittämään kysymyksen: "Kuka minä olen? Mistä olen tullut tähän maailmaan?". Mikä on elämäni merkitys ja tarkoitus?" Tämä kyky on luontainen vain ihmisolennoille. Tämä erottaa ihmisen eläimestä.

Lue lisää

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Valitettavasti maailma, jossa elämme, on hyväksikäytön maailma. Jos ihminen käyttää ja riistää eläimiä tai kasveja omiin tarkoituksiinsa, hän saa väistämättä kärsiä tekojensa seuraukset. Jos hän riistää muita ihmisiä, hän joutuu myös kohtaamaan tekojensa seuraukset. Elämme tekojen ja niiden seurausten maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"


Valitettavasti maailma, jossa elämme, on hyväksikäytön maailma. Jos ihminen käyttää ja riistää eläimiä tai kasveja omiin tarkoituksiinsa, hän saa väistämättä kärsiä tekojensa seuraukset. Jos hän riistää muita ihmisiä, hän joutuu myös kohtaamaan tekojensa seuraukset. Elämme tekojen ja niiden seurausten maailmassa.

Lue lisää

Sielun ja hengen luonne on ikuinen. Sielu voi nähdä, kuulla, koskettaa ja haistaa. Nämä ovat sielun sisäisiä, synnynnäisiä kykyjä. Näemme, että nämä kyvyt ovat mahdollisia vain, jos on olemassa persoonallisuus, on kuva ja muoto. HSsielulla on keho, henkinen muoto, ja tämä henkinen keho on varustettu henkisillä aisteilla. Ei ole niin, että jos sielu on vapautunut ja vapaa aineellisesta olemassaolosta, se on jokin persoonaton ja aistiton alku. Sielun luonnolliset pyrkimykset, taipumukset ja kyvyt ilmenevät nyt nykyisessä asemassamme. Mutta sielun luonnolliset taipumukset ja toiminnot kulkevat aineellisen maailman aineellisten halujen ja taipumusten suodattimen läpi. Tämä on kokemuksemme perusta tässä maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun ja hengen luonne on ikuinen. Sielu voi nähdä, kuulla, koskettaa ja haistaa. Nämä ovat sielun sisäisiä, synnynnäisiä kykyjä. Näemme, että nämä kyvyt ovat mahdollisia vain, jos on olemassa persoonallisuus, on kuva ja muoto. HSsielulla on keho, henkinen muoto, ja tämä henkinen keho on varustettu henkisillä aisteilla. Ei ole niin, että jos sielu on vapautunut ja vapaa aineellisesta olemassaolosta, se on jokin persoonaton ja aistiton alku. Sielun luonnolliset pyrkimykset, taipumukset ja kyvyt ilmenevät nyt nykyisessä asemassamme. Mutta sielun luonnolliset taipumukset ja toiminnot kulkevat aineellisen maailman aineellisten halujen ja taipumusten suodattimen läpi. Tämä on kokemuksemme perusta tässä maailmassa.

Lue lisää

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"



On 8 400 000 elämänmuotoa, joissa elävä olento voi asua. Tämä tarkoittaa, että on olemassa 8 400 000 erilaista tietoisuuden tasoa.

Anonyymi kirjoitti:

"Entäs jos eläimellä on eläinsielu joka on hieman "alempi "kuin ihmissielu. Ufo alien otuksilla voisi olla taasen ihmistä kehittyneempi sielu.

?"



On 8 400 000 elämänmuotoa, joissa elävä olento voi asua. Tämä tarkoittaa, että on olemassa 8 400 000 erilaista tietoisuuden tasoa.

Lue lisää

Maailmankaikkeudessamme on 400 000 ihmiselämän muotoa. Se tarkoittaa 400 000 eritasoista ihmisen kaltaista elävää olentoa. 400 000 erilaista tietoisuuden tasoa jopa ihmiskaltaisilla olennoilla.