Kaipa se on niin

Muistelkaa lapsuutta, sitä vaan mentiin juttelemaan vieraille lapsille eikä mietitty mutkikkaita kuvioita, kohta siinä oli yks tai useampikin uus kaveri ja leikit lähti käyntiin. Aikuiset miettii liikaa sovinnaisuuksia ja mutkikkaita tulevaisuudennäkymiä jo ennen kun ehtii suunsa avaamaan. Tyhmää.

Ettikää se lapsi itsestänne ja tutustukaa.

Näinhän se normaaleilla ja järkevillä ihmisillä menee.

PalstaRinssi kirjoitti:

Näinhän se normaaleilla ja järkevillä ihmisillä menee.

Pitää vaan ottaa asenne, että syteen tai saveen, ei voi voittaa jos ei veikkaa. :)

PalstaRinssi kirjoitti:

Näinhän se normaaleilla ja järkevillä ihmisillä menee.

Sillain mä olen päätynyt seurustelemaankin, menny vaan tekee tuttavuutta.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Pitää vaan ottaa asenne, että syteen tai saveen, ei voi voittaa jos ei veikkaa. :)

Se on totta, mutta sitä lähtee valmiiksi hävinneenä sotaan.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Sillain mä olen päätynyt seurustelemaankin, menny vaan tekee tuttavuutta.

Voi olla että saa hienoja uusia ystäviä ja voi olla, että kaveruus muuttuukin romanttiseksi rakkaudeksi kuten mulla ja nykyisellä kumppanillani. Siinä on sitten parisuhde. Muttei sitä saa, jos ei uskalla aloittaakkaan.

PalstaRinssi kirjoitti:

Se on totta, mutta sitä lähtee valmiiksi hävinneenä sotaan.

Just ne ajatukset pois kokonaan. Menee uteliaana, että mitähän tästä kehittyy ja jos ei mitään niin eteenpäin. Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Just ne ajatukset pois kokonaan. Menee uteliaana, että mitähän tästä kehittyy ja jos ei mitään niin eteenpäin. Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

Ja joskus se oikee löytyykin ihan erilailla ja erilaisesta ihmisestä, kun oli päässään maalaillut. Joku vaan ei ookkaan kuten maalailut päässäsi, vaan vielä ihastuttavempi ja antaa enemmän onneen aihetta, kun osaa edes kuvitella. Ei kannata olla liian rajoittunutkaan. Voi yllättyä iloisesti.

PalstaRinssi kirjoitti:

Se on totta, mutta sitä lähtee valmiiksi hävinneenä sotaan.

Sanon sivusta... ei niihin uusiin ihmisiin tarvitse aina lähteä tutustumaan vain seuranhakumielessä ja parisuhdemielessä. Oikeastaan se on varsin toimimaton asenne. Tutustut ihmisiin ihan vaan ihmisinä, mielenkiinnosta ja juttuseurana ja siitä se lähtee.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Ja joskus se oikee löytyykin ihan erilailla ja erilaisesta ihmisestä, kun oli päässään maalaillut. Joku vaan ei ookkaan kuten maalailut päässäsi, vaan vielä ihastuttavempi ja antaa enemmän onneen aihetta, kun osaa edes kuvitella. Ei kannata olla liian rajoittunutkaan. Voi yllättyä iloisesti.

Lue lisää

Voi olla ettei ole ikinä kuvitellut löytävänsä itteensä sellasen tyypin viereltä, kun jonka kanssa huomaa että tämän kanssa on elämä ihanaa ja ihan mahtavaa olla yhdessä. Huomaa olevansa onnellinen ja ne maalaikut jää jonnekin unholaan, ne kuvitellut onnenaiheet.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Voi olla ettei ole ikinä kuvitellut löytävänsä itteensä sellasen tyypin viereltä, kun jonka kanssa huomaa että tämän kanssa on elämä ihanaa ja ihan mahtavaa olla yhdessä. Huomaa olevansa onnellinen ja ne maalaikut jää jonnekin unholaan, ne kuvitellut onnenaiheet.

Lue lisää

Ne minkä vuoksi on kärvistellyt ihan turhaan iät ja ajat.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Voi olla ettei ole ikinä kuvitellut löytävänsä itteensä sellasen tyypin viereltä, kun jonka kanssa huomaa että tämän kanssa on elämä ihanaa ja ihan mahtavaa olla yhdessä. Huomaa olevansa onnellinen ja ne maalaikut jää jonnekin unholaan, ne kuvitellut onnenaiheet.

Lue lisää

Ja harva ihminenhän edes on juuri sellainen kuin etukäteiskuvitelmat tai ensivaikutelmakaan antaa ymmärtää. Se etukäteen ja ensivaikutelmana ihan toisenlainen voikin olla pienen tuntemisen jälkeen juuri sitä mitä on aina halunnutkin. Jopa ilman kuvitelmia.

PalstaRinssi kirjoitti:

Se on totta, mutta sitä lähtee valmiiksi hävinneenä sotaan.

Rohkeesti vaan.

https://youtu.be/Zj_hXV_o8Fo

Anonyymi kirjoitti:

Ja harva ihminenhän edes on juuri sellainen kuin etukäteiskuvitelmat tai ensivaikutelmakaan antaa ymmärtää. Se etukäteen ja ensivaikutelmana ihan toisenlainen voikin olla pienen tuntemisen jälkeen juuri sitä mitä on aina halunnutkin. Jopa ilman kuvitelmia.

Lue lisää

Totta. Palikat loksahtaa kohdilleen, klik.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Totta. Palikat loksahtaa kohdilleen, klik.

Itse olen kokenut tuon, kun ensivaikutelmat ovat pettäneet ja pahasti. Ensiksi en ajatellut toisesta oikeastaan juuri mitään ja parin viikon päästä olin ihan korviani myöten ihastunut. Se ei tosiaankaan tapahtunut hups tosta vaan ja hetkessä. Tosin kyseinen tilanne ei ollut millään tasolla seuranhakua vaan ihan tavallista arkielämää, jossa ko. henkilö yhtäkkiä elämääni ilmeistyi. Voi hyvin olla, että jossain iltariennoissa en olisi koskaan tuon ihmisen kanssa sanaakaan vaihtanut ja tuskinpa hänkään minun kanssani.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Ne minkä vuoksi on kärvistellyt ihan turhaan iät ja ajat.

Kannattaako mennä kiinnostavan ihmisen eteen ja huutaa sille MÄ POKAAN SUT!

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen kokenut tuon, kun ensivaikutelmat ovat pettäneet ja pahasti. Ensiksi en ajatellut toisesta oikeastaan juuri mitään ja parin viikon päästä olin ihan korviani myöten ihastunut. Se ei tosiaankaan tapahtunut hups tosta vaan ja hetkessä. Tosin kyseinen tilanne ei ollut millään tasolla seuranhakua vaan ihan tavallista arkielämää, jossa ko. henkilö yhtäkkiä elämääni ilmeistyi. Voi hyvin olla, että jossain iltariennoissa en olisi koskaan tuon ihmisen kanssa sanaakaan vaihtanut ja tuskinpa hänkään minun kanssani.

Lue lisää

Niinhän se on. Olen minäkin sen kokenut. Ja siksipä siitä ääneen täällä nyt mölyänkin. Kokemuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaako mennä kiinnostavan ihmisen eteen ja huutaa sille MÄ POKAAN SUT!

Heh, kokeile onnees. Hän voi jopa tykätä huumorina tuosta. Tai itsevarmuudestasi. :D

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Niinhän se on. Olen minäkin sen kokenut. Ja siksipä siitä ääneen täällä nyt mölyänkin. Kokemuksesta.

Mä kyllä tosin uskon kriteereihin, jos ne on järjellä ajateltu. Kyseisen ihmisen kohdalla omani täyttyivät oikeastaan täydellisesti, mutta se ei vaan ollut mitenkään ilmiselvää. Yleensö en pidä lainkaan ihmisistä, jotka vaikuttavat olevan täysiä flirttejä. Kesti hetken tajuta mikä asioiden oikea laita oli :)

Anonyymi kirjoitti:

Mä kyllä tosin uskon kriteereihin, jos ne on järjellä ajateltu. Kyseisen ihmisen kohdalla omani täyttyivät oikeastaan täydellisesti, mutta se ei vaan ollut mitenkään ilmiselvää. Yleensö en pidä lainkaan ihmisistä, jotka vaikuttavat olevan täysiä flirttejä. Kesti hetken tajuta mikä asioiden oikea laita oli :)

Lue lisää

Tämä olisikin aihe, josta vois joskus alotuksen pykätä. :)

Anonyymi kirjoitti:

Mä kyllä tosin uskon kriteereihin, jos ne on järjellä ajateltu. Kyseisen ihmisen kohdalla omani täyttyivät oikeastaan täydellisesti, mutta se ei vaan ollut mitenkään ilmiselvää. Yleensö en pidä lainkaan ihmisistä, jotka vaikuttavat olevan täysiä flirttejä. Kesti hetken tajuta mikä asioiden oikea laita oli :)

Lue lisää

Niin ne asiat voi olla piilossakin. Ja mä olen joskus löytänyt ihan uusiakin arvoja toisen ihmisen myötä ja huomannut kriteerieni olleen älyttömiäkin.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Niin ne asiat voi olla piilossakin. Ja mä olen joskus löytänyt ihan uusiakin arvoja toisen ihmisen myötä ja huomannut kriteerieni olleen älyttömiäkin.

Mulle ei ole ikinä noin käynyt, että olisin uusia arvoja löytänyt. Itsestäni kyllä ja asiat ovat selkiytyneet, mutta ei muhun toisen arvot ole koskaan tarttuneet, jos ne ovat olleet erilaiset kuin omani. Itselleni sopimattoman tyypin kautta on kyllä syntynyt lisäkriteerejä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle ei ole ikinä noin käynyt, että olisin uusia arvoja löytänyt. Itsestäni kyllä ja asiat ovat selkiytyneet, mutta ei muhun toisen arvot ole koskaan tarttuneet, jos ne ovat olleet erilaiset kuin omani. Itselleni sopimattoman tyypin kautta on kyllä syntynyt lisäkriteerejä.

Lue lisää

Mulla on ajattelu muuttunut melkoisesti nuoruudesta ja jokaisesta suhteesta olen oppinut aina jotain. Edellisestä hyviä arvojakin. Ja tässä suhteessa mm. taloudellisen ajattelun. :)

Kriteeritkin on muuttuneet, jos pitäisi vielä joskus uutta kumppania etsiä, niin ehdottomasti ihminen joka tykkää keskustella, tykkää kosketuksista ja läheisyydestä ja pärjää yksinään mainiosti mutta tykkää touhuta myös yhdessä asioita. Näistä en tingi. :D

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Mulla on ajattelu muuttunut melkoisesti nuoruudesta ja jokaisesta suhteesta olen oppinut aina jotain. Edellisestä hyviä arvojakin. Ja tässä suhteessa mm. taloudellisen ajattelun. :)

Kriteeritkin on muuttuneet, jos pitäisi vielä joskus uutta kumppania etsiä, niin ehdottomasti ihminen joka tykkää keskustella, tykkää kosketuksista ja läheisyydestä ja pärjää yksinään mainiosti mutta tykkää touhuta myös yhdessä asioita. Näistä en tingi. :D

Lue lisää

Oon niin fyysinen rakasta, että kärsin kun toinen ei välitä yhtään paijailuista, haleista tms. kuin seksissä. Risoo. Eikä välitä keskustella ja touhuu yksinään mielummin kun yhdessä. Suhteemme koetinkivet nämä.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Mulla on ajattelu muuttunut melkoisesti nuoruudesta ja jokaisesta suhteesta olen oppinut aina jotain. Edellisestä hyviä arvojakin. Ja tässä suhteessa mm. taloudellisen ajattelun. :)

Kriteeritkin on muuttuneet, jos pitäisi vielä joskus uutta kumppania etsiä, niin ehdottomasti ihminen joka tykkää keskustella, tykkää kosketuksista ja läheisyydestä ja pärjää yksinään mainiosti mutta tykkää touhuta myös yhdessä asioita. Näistä en tingi. :D

Lue lisää

Tietysti ihminen muttuu vuosien varrella. Mun täytyy uitenkin sanoa, että oma muutokseni on ollut sisäistä ja mä olen oppinut enemmän pieleen menneistä asioista, kuin positiivisista. Olen varmaan sellanen perce edellä puuhun nousija.

Omat kriteerinin eivät ole juuri muuttuneet, Ne on olleet jo teininä juuri tollaset yhteistä keskustelua ja yhteistä touhuamista. En mä ole ikinä muun kaltaisia miehiä kestänyt montaa minuuttia. Se on joku sellanen sopiva avoimuus ja välittömyys ja aito kohtaaminen, joka mua vetää puoleensa. Kaiken muunlaiset juttuttamisyritykset on aina olleet musta vastenmielisiä.

Ne mun muuttuneet kriteerini kohdistuu pitkälti ihan käytännön asioihin. Esimerkiksi viikonloppu "nollaajaa" en enää ikinä huolisi (viikolla vielä vähemmän). Vaikka eksällä se viina oikeasti pysyi vain siinä perjantai-illassa, eikä hän ollut mitään riitelevää tai riehuvaa tyyppiä, niin se elämä oli minusta syvältä ahterista. Ei enää ikinä! Tai vaikka se, että mökkeilystä haaveilevaa tyyppiä en enää ikinä halua. Mä en halua mökkeillä. :D

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti ihminen muttuu vuosien varrella. Mun täytyy uitenkin sanoa, että oma muutokseni on ollut sisäistä ja mä olen oppinut enemmän pieleen menneistä asioista, kuin positiivisista. Olen varmaan sellanen perce edellä puuhun nousija.

Omat kriteerinin eivät ole juuri muuttuneet, Ne on olleet jo teininä juuri tollaset yhteistä keskustelua ja yhteistä touhuamista. En mä ole ikinä muun kaltaisia miehiä kestänyt montaa minuuttia. Se on joku sellanen sopiva avoimuus ja välittömyys ja aito kohtaaminen, joka mua vetää puoleensa. Kaiken muunlaiset juttuttamisyritykset on aina olleet musta vastenmielisiä.

Ne mun muuttuneet kriteerini kohdistuu pitkälti ihan käytännön asioihin. Esimerkiksi viikonloppu "nollaajaa" en enää ikinä huolisi (viikolla vielä vähemmän). Vaikka eksällä se viina oikeasti pysyi vain siinä perjantai-illassa, eikä hän ollut mitään riitelevää tai riehuvaa tyyppiä, niin se elämä oli minusta syvältä ahterista. Ei enää ikinä! Tai vaikka se, että mökkeilystä haaveilevaa tyyppiä en enää ikinä halua. Mä en halua mökkeillä. :D

Lue lisää

Heh, musta taas tuntuu ettei mulla ollut kauheen selviä kriteerejäkään nuorena. Lähinnä uskoa enempikin mahdollisuuksiin.

Ne on tässä vuosien varrella tulleet esiin mitkä asiat tarttisi kohdata ja mitä en voi sietää. Mutta olen kohtuu joustava edelleen.

Mukautuva ihminen muutenkin tiettyyn rajaan asti.

Mikä ei mulle oli ihan just nökönuukaa, saa toinen päättää, jos hälle on tärkeempää joku kun mulle.

Mä en alkoholin kanssa läträäjää huolis ollenkaan. Noi vielä menee kun kumppani käy tyyliin 2 kertaa vuodessa pippaloissa ja on jurrit tai juo oluen joskus humaltumatta, mutta jos olis jatkuvasti pämpättävä rairai jotta rentoutuu, niin en ala.

Mielummin liki absolutisti, kunhan ei ole mikään niuhottaja kuitenkaan. Joka haukkuu sitten kaikki erilaiset ihmiset väkä väkä. Noitia en jaksa. Keskittyy omaan elämään niin hyvä, ei muitten.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Heh, musta taas tuntuu ettei mulla ollut kauheen selviä kriteerejäkään nuorena. Lähinnä uskoa enempikin mahdollisuuksiin.

Ne on tässä vuosien varrella tulleet esiin mitkä asiat tarttisi kohdata ja mitä en voi sietää. Mutta olen kohtuu joustava edelleen.

Mukautuva ihminen muutenkin tiettyyn rajaan asti.

Mikä ei mulle oli ihan just nökönuukaa, saa toinen päättää, jos hälle on tärkeempää joku kun mulle.

Mä en alkoholin kanssa läträäjää huolis ollenkaan. Noi vielä menee kun kumppani käy tyyliin 2 kertaa vuodessa pippaloissa ja on jurrit tai juo oluen joskus humaltumatta, mutta jos olis jatkuvasti pämpättävä rairai jotta rentoutuu, niin en ala.

Mielummin liki absolutisti, kunhan ei ole mikään niuhottaja kuitenkaan. Joka haukkuu sitten kaikki erilaiset ihmiset väkä väkä. Noitia en jaksa. Keskittyy omaan elämään niin hyvä, ei muitten.

Lue lisää

En mäkään tiedä onko mulla ikinä ollut varsinaisia mietittyjä kriteerejä teininä. Enemmän niin, että kun muu ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Sen asian on sitten vasta tajunnut aikuisempana, että miten se menee. Mä olen ollut aina (näin mulle on usein kerrottu) nainen, johon on hyvin vaikea tehdä vaikutusta. Olen aina ollut sellanen, että "ai kato sulla on (millä nyt typpisitten on yrittänytkään vaikutuksen tehdä) ... kiinnostaa so not" tyyppiä. Sano mulle jotain fiksua ja järkevää niin saattaa kiinnostaakin. xD

Silloin sen suhteen alussa (patikymppisenä) saatoin vielä itsekin perjantaina "nollata". Ei se toisen ottaminen ollut ongelma, jos itsekin otti. Vaan kasvoin siitä yli parissa vuodessa ja sitten se toisen jatkaminen samaan tyyliin lähinnä vatutti. Nykyään en ota edes joka vuosi, vaikka en absolutisti olekaan. Viimeisin eksäni oli tässä asiassa samanlainen kun minä ja se puoli toimi, eli tuota kriteeriä ei ole tarvetta muuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

En mäkään tiedä onko mulla ikinä ollut varsinaisia mietittyjä kriteerejä teininä. Enemmän niin, että kun muu ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Sen asian on sitten vasta tajunnut aikuisempana, että miten se menee. Mä olen ollut aina (näin mulle on usein kerrottu) nainen, johon on hyvin vaikea tehdä vaikutusta. Olen aina ollut sellanen, että "ai kato sulla on (millä nyt typpisitten on yrittänytkään vaikutuksen tehdä) ... kiinnostaa so not" tyyppiä. Sano mulle jotain fiksua ja järkevää niin saattaa kiinnostaakin. xD

Silloin sen suhteen alussa (patikymppisenä) saatoin vielä itsekin perjantaina "nollata". Ei se toisen ottaminen ollut ongelma, jos itsekin otti. Vaan kasvoin siitä yli parissa vuodessa ja sitten se toisen jatkaminen samaan tyyliin lähinnä vatutti. Nykyään en ota edes joka vuosi, vaikka en absolutisti olekaan. Viimeisin eksäni oli tässä asiassa samanlainen kun minä ja se puoli toimi, eli tuota kriteeriä ei ole tarvetta muuttaa.

Lue lisää

Niin se varmaan monesti on, ettei nuorena oikeen itsekkään tiedä onko lintu vai kala. Ajan kanssa oppii tuntemaan itsensä myös parisuhteissa toisena osapuolena.

Niin, en kanssa helposti vaikutu kun mulla ei ensi näkemällä värähdä mikään missään. Pelkän ulkonäön varassa en ihastuis ikinä kehenkään. :D

Sapioseksuaalin vikaa on mussakin, kun ajatukset viehättää ja tuntuu miellyttäviltä, niin koko ihminen alkaa näyttää kiinnostavalta.

No mut on migreeni pitäny aika hyvin raittiina, ei huvita särettää päätä ja oksentaa suolia ulos. Oon toki päissänikin ollu ja ihan kuolemaa tehny sitten 2 päivää krapulassa, ei maksa vaivaa.

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Niin se varmaan monesti on, ettei nuorena oikeen itsekkään tiedä onko lintu vai kala. Ajan kanssa oppii tuntemaan itsensä myös parisuhteissa toisena osapuolena.

Niin, en kanssa helposti vaikutu kun mulla ei ensi näkemällä värähdä mikään missään. Pelkän ulkonäön varassa en ihastuis ikinä kehenkään. :D

Sapioseksuaalin vikaa on mussakin, kun ajatukset viehättää ja tuntuu miellyttäviltä, niin koko ihminen alkaa näyttää kiinnostavalta.

No mut on migreeni pitäny aika hyvin raittiina, ei huvita särettää päätä ja oksentaa suolia ulos. Oon toki päissänikin ollu ja ihan kuolemaa tehny sitten 2 päivää krapulassa, ei maksa vaivaa.

Lue lisää

Sitä paitsi mulla on hirmu hauskaa selvinpäinkin. :)

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Sitä paitsi mulla on hirmu hauskaa selvinpäinkin. :)

En mäkään ikinä hauskuudekseni ole juonut. En ole koskaan ollut bilettäjä tyyppiä. Rentoutukseen ja muuten vaan päätä tyhjentääkseni mä silloin otin. Todella harvoin tuolloinkaan tuli missään varsinaisesti viihteellä käytyä. Jossain pubissa voitiin istua ja kuunnella musaa, mutta ei sen kummempia bileitä.

Anonyymi kirjoitti:

En mäkään ikinä hauskuudekseni ole juonut. En ole koskaan ollut bilettäjä tyyppiä. Rentoutukseen ja muuten vaan päätä tyhjentääkseni mä silloin otin. Todella harvoin tuolloinkaan tuli missään varsinaisesti viihteellä käytyä. Jossain pubissa voitiin istua ja kuunnella musaa, mutta ei sen kummempia bileitä.

Lue lisää

Jeps, mulle tanssiminen on se ravintolan ainoa anti. :)

PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

Jeps, mulle tanssiminen on se ravintolan ainoa anti. :)

Eipä ole tullut juuri aikaa ravintoloissa vietettyä. Jos joskus on tullut yökerhoon eksyttya. niin se on ollut nimenomaan tanssimisen takia. Suorastaan hikipäässä baillaamista ystävien kanssa, jossa ei ehtisi edes mitään alkoholia juomaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ole tullut juuri aikaa ravintoloissa vietettyä. Jos joskus on tullut yökerhoon eksyttya. niin se on ollut nimenomaan tanssimisen takia. Suorastaan hikipäässä baillaamista ystävien kanssa, jossa ei ehtisi edes mitään alkoholia juomaan.

Lue lisää

Näinpä. :)