Yllättävä ihastuminen/rakastuminen

Anonyymi

Toisessa ketjussa käydyn keskustelun innoittamana heräsi seuraava kysymys ... oletko koskaan ihastunut ns. yllättävään ihmiseen? Oletko ihastunut ihmiseen, jonka ei pitäisi ns. olla lainkaan sinun makusi tai joka ei tuntunut lainkaan vastaavan kriteerejäsi? Kuinka niin pääsi käymään? Oliko tilanne jotenkin erikoinen, vai pettikö kenties ensivaikutelma? Millaisia ajatuksia tuo sinussa herätti? Muuttuivatko valintakriteerisi tai toimintasi jotenkin tuon jälkeen?

-mf-

121

2777

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Toki olen montakin kertaa. Voisi jopa sanoa, että ihastun/rakastun enimmäkseen ihmisiin tiettyjen rajojen ulkopuolelta. Aina myös ihmetyttää ihmiset, jotka sanovat ihastuvansa/rakastuvansa tai tuntevansa seksuaalista vetovoimaa vain kovin rajattuilla kriteereillä.

      Minulle on aivan arkipäivää ihastua/rakastua juuri sellaisiin, sattumanvaraisiin ihmisiin kuin ihastun/rakastun. Parisuhdetta ajatellen ei mikään muutu, mutta ihastumiset ja rakastumiset tuovat valoa elämään. Vaikka olisi varattukin.

      • Anonyymi

        Ok. Itselleni tuo kuulostaa kovin vieraalta. Mä ihastun niin harvoin ja parisuhteessa ollessani en ole ikinä (ainakaan vielä) ihastunut.

        -mf-


    • Anonyymi

      Olen hiljainen kympin tyttö ja rakastuin huumeita käyttävään murhamieheen!

      • Anonyymi

        Tilanne siis yllätti sinut? Et ollut koskaan aiemmin tuntenut mitään vetoa tuon tyyppisiin miehiin? Oletko pohtinut miksi niin kävi ja miksi juuri tuo mies vetosi sinuun, vaikka muut samanlaiset eivät?

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tilanne siis yllätti sinut? Et ollut koskaan aiemmin tuntenut mitään vetoa tuon tyyppisiin miehiin? Oletko pohtinut miksi niin kävi ja miksi juuri tuo mies vetosi sinuun, vaikka muut samanlaiset eivät?

        -mf-

        Kaikki vain tapahtui.


      • Anonyymi

        Aha no enpä usko tai¯\_(ツ)_/¯


    • Kyllä totta tosiaan yllätyin itsekin, että ihastuin pujottelijaan. Näin kun rehellisiä ollaan. Hän ei ole yhtään minun tyyppiäni, pidinkin häntä aika jörököllinä ja jääränä. Mutta kyllä vaan ihastuin häneen jo ennen kuin tapasimme. Ja ihastuin uudelleen sen jälkeen kun olimme tapailleet jo jonkun aikaa.

      Minä olen aina ollut kova ihastumaan.. niin romanttisesti kuin muutoinkin. Se, että jokin on ihastuttanut minua, ei tarkoita että olisin kiinnostunut hänestä muutoin. Simppelisti olen vain pitänyt ihastuksen kohdetta ihastuttavana.
      Sallin sen itselleni, sillä ihastuminen on elämää rikastuttavaa.

      • Anonyymi

        Koetko, että ihastuit sinulle epätavalliseen ihastumisen kohteeseen? Vai koetko, että mielikuvasi hänestä oli ehkä aluksi väärä?

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koetko, että ihastuit sinulle epätavalliseen ihastumisen kohteeseen? Vai koetko, että mielikuvasi hänestä oli ehkä aluksi väärä?

        -mf-

        Ihastuin hänen suoraan ja huomaavaiseen tyyliinsä kirjoittaa minulle. Siihen lämpimään persoonaan joka niin välittömästi otti minut omakseen sellaisena kuin olen. Ihastuin hänen tapaansa olla oma itsensä. Ja ihastuin alkuunsa mielikuvaan jonka loin hänestä.

        Se mielikuva jonka loin oli aika oikeanlainen sisimmiltään. Mutta kohdatessamme hän ei ollutkaan mielikuvieni mukainen. Se oli tietysti ylläri. Enkä tarkoita ulkoista olemusta. En ole ulkonäkökeskeinen.

        Ihastumiseni romahti, ihan peruslukemiin. Mutta kun opin tuntemaan häntä paremmin, ymmärsin hänen olevan vain varovainen ja suojelevan itseänsä. Siksi niin pidättyväinen.

        Hänen alkaessa luottamaan alkoi näkymään se ihminen, johon ihastuin netin välityksellä. Ja ihastuin uudelleen. Samoihin asioihin joihin alunperinkin. Nyt vain irl.

        Aidosti täytyisi kyllä myöntää, että jos hän tulisi kadulla vastaan sellaisella pidättäytyvällä asenteella, mikä oli alkuunsa, en olisi kiinnittänyt häneen mitään huomiota. En ulkoisesti tai sisäisesti. Olisin toki ollut ystävällinen, kuten kaikille, mutta tuollainen pidättäytyneisyys ei ole oikein minua vetoava juttu.

        Jos hän ei olisi ehdottanut treffejä täällä palstalla, emme olisi aloittaneet privakeskusteluja ja emme olisi koskaan tavanneet. Sekin treffikutsu.. varmaan oli läpällä laitettu alkuunsa...


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ihastuin hänen suoraan ja huomaavaiseen tyyliinsä kirjoittaa minulle. Siihen lämpimään persoonaan joka niin välittömästi otti minut omakseen sellaisena kuin olen. Ihastuin hänen tapaansa olla oma itsensä. Ja ihastuin alkuunsa mielikuvaan jonka loin hänestä.

        Se mielikuva jonka loin oli aika oikeanlainen sisimmiltään. Mutta kohdatessamme hän ei ollutkaan mielikuvieni mukainen. Se oli tietysti ylläri. Enkä tarkoita ulkoista olemusta. En ole ulkonäkökeskeinen.

        Ihastumiseni romahti, ihan peruslukemiin. Mutta kun opin tuntemaan häntä paremmin, ymmärsin hänen olevan vain varovainen ja suojelevan itseänsä. Siksi niin pidättyväinen.

        Hänen alkaessa luottamaan alkoi näkymään se ihminen, johon ihastuin netin välityksellä. Ja ihastuin uudelleen. Samoihin asioihin joihin alunperinkin. Nyt vain irl.

        Aidosti täytyisi kyllä myöntää, että jos hän tulisi kadulla vastaan sellaisella pidättäytyvällä asenteella, mikä oli alkuunsa, en olisi kiinnittänyt häneen mitään huomiota. En ulkoisesti tai sisäisesti. Olisin toki ollut ystävällinen, kuten kaikille, mutta tuollainen pidättäytyneisyys ei ole oikein minua vetoava juttu.

        Jos hän ei olisi ehdottanut treffejä täällä palstalla, emme olisi aloittaneet privakeskusteluja ja emme olisi koskaan tavanneet. Sekin treffikutsu.. varmaan oli läpällä laitettu alkuunsa...

        Kyllä. Hyvin monella meistä taitaa usein olla jonkinlainen rooli, jota aluksi vedämme. Useista eri syistä ja eri tilanteissa usein erilainen rooli. Ei sitä taida monestikaan edes itse huomata miten eri tavalla eri tilanteissa käyttäytyy.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Hyvin monella meistä taitaa usein olla jonkinlainen rooli, jota aluksi vedämme. Useista eri syistä ja eri tilanteissa usein erilainen rooli. Ei sitä taida monestikaan edes itse huomata miten eri tavalla eri tilanteissa käyttäytyy.

        -mf-

        Meillä kaikilla on naamarimme eri tilanteita varten. Erilaisista syistä johtuen. Pidän itse itseäni aitona, jolla ei ole naamareita, mutta totesin huijaavani itseäni.

        En vielä ehkä ole saanut pujottelijaa riisumaan naamariaan kokonaan, ehkä en saa koskaan kokonaan, mutta se, että hän ainakin kykenee raottamaan sitä, riittää minulle.

        Suhteemme kun ei tähtää pariutumiseen, niin se ei ole niin tarkkaa. Hän saa olla kuin on. Minä tykkään hänestä ja toivottavasti hän tietää sen.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Meillä kaikilla on naamarimme eri tilanteita varten. Erilaisista syistä johtuen. Pidän itse itseäni aitona, jolla ei ole naamareita, mutta totesin huijaavani itseäni.

        En vielä ehkä ole saanut pujottelijaa riisumaan naamariaan kokonaan, ehkä en saa koskaan kokonaan, mutta se, että hän ainakin kykenee raottamaan sitä, riittää minulle.

        Suhteemme kun ei tähtää pariutumiseen, niin se ei ole niin tarkkaa. Hän saa olla kuin on. Minä tykkään hänestä ja toivottavasti hän tietää sen.

        Aika moni varmasti haluais pitää itseään aitona ja väittää, ettei omista tollasia naamareita. Mä en vaan usko, että sellainen väite voisi olla täysin rehellinen, ellei ko. ihmisellä ole jotain personallisuushäiriötä tai vastaavaa. Kyllä lähes jokainen jollain tasolla tosiaan itseään muiden ihmisten mukaan muokkaa. En minäkään sitä haluaisi itsestäni myöntää, mutta kyllä se niin on.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika moni varmasti haluais pitää itseään aitona ja väittää, ettei omista tollasia naamareita. Mä en vaan usko, että sellainen väite voisi olla täysin rehellinen, ellei ko. ihmisellä ole jotain personallisuushäiriötä tai vastaavaa. Kyllä lähes jokainen jollain tasolla tosiaan itseään muiden ihmisten mukaan muokkaa. En minäkään sitä haluaisi itsestäni myöntää, mutta kyllä se niin on.

        -mf-

        Juu. Jokainen haluaisi olla aito ja alkuperäinen oma itsensä. Mutta kyllä on tosi, että komerosta löytyy noita naamareita kaikilta. Tosin toisilta enemmän kuin toisilta.

        Minä olen kova tytsy ihastumaan...
        Mulla vähän vastaava tarina aikuisopiskelustani ..

        Olin opiskelemassa sähköautomaatiota ja yhtenä päivänä olin hieman tavallista väsyneempi ja nojailin luokan ulkopuolella silmät suljettuina seinään. Odotin tunnille pääsyä.

        Ja sit kuulin maailmankaikkeuden seksikkäimmän miesäänen kutsuvan opiskelijat luokkaan.. mulla polvet kirjaimellisesti notkahti.

        En nähnyt kenelle ääni kuului, sillä hän oli mennyt jo luokkaan. Ihastuin pelkän äänen perusteella. Ihan silmittömästi.

        Nooh, selvisi että ihastuin kouluni kierosilmäiseen, naimissa olevaan rehtoriini. Jolla oli upea ääni.

        Pari kuukautta norkosin hänen peräänsä, niin naurettavaa kuin se olikin. Ja hän todellakin huomasi sen. Hävettää vieläkin, mutta se ääni. Aivan jumalainen.

        Se hiipui, kun menin töihin, se ihastus meinaan.
        Mutta pienestä se minäkin ihastun...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika moni varmasti haluais pitää itseään aitona ja väittää, ettei omista tollasia naamareita. Mä en vaan usko, että sellainen väite voisi olla täysin rehellinen, ellei ko. ihmisellä ole jotain personallisuushäiriötä tai vastaavaa. Kyllä lähes jokainen jollain tasolla tosiaan itseään muiden ihmisten mukaan muokkaa. En minäkään sitä haluaisi itsestäni myöntää, mutta kyllä se niin on.

        -mf-

        Jokainenhan on oma itsensä siitä huolimatta, että käyttäytyy eri seurassa eri tavalla. Seuran jäsenien mukaan muodostuu sen dynamiikka ja ilmapiiri.

        Tuosta on tehty kenttäteoriakin, psykologi Kurt Lewinin kehittelemä psykologinen teoria, joka tutkii yksilön ja ympäristön vuorovaikutusmalleja. Erittäin mielenkiintoinen.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainenhan on oma itsensä siitä huolimatta, että käyttäytyy eri seurassa eri tavalla. Seuran jäsenien mukaan muodostuu sen dynamiikka ja ilmapiiri.

        Tuosta on tehty kenttäteoriakin, psykologi Kurt Lewinin kehittelemä psykologinen teoria, joka tutkii yksilön ja ympäristön vuorovaikutusmalleja. Erittäin mielenkiintoinen.

        - Sheena

        Täytyy sanoa, että silloin "omaa itseä" tulkitaan kyllä hyvin joustavasti. Itse en tunne yhtään ihmistä, jotka olisivat oma itsensä aina. Osaa hyvä jos tunnistaa edes samaksi ihmiseksi. Itsekään en todellakaan monessa tilanteessa ole lainkaan "oma itseni". Suorastaan itseäkin ahdistaa joskus miten erilainen sitä onkaan.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokainenhan on oma itsensä siitä huolimatta, että käyttäytyy eri seurassa eri tavalla. Seuran jäsenien mukaan muodostuu sen dynamiikka ja ilmapiiri.

        Tuosta on tehty kenttäteoriakin, psykologi Kurt Lewinin kehittelemä psykologinen teoria, joka tutkii yksilön ja ympäristön vuorovaikutusmalleja. Erittäin mielenkiintoinen.

        - Sheena

        Ja toiset ovat näyttelijöitä. Ihmisiä, jotka antavat seuran päättää kuinka olla. He eivät ole vielä löytäneet omaa itsellisyyttään, joten imevät vaikutteita seurasta ja osaavat mukautua olematta todellisia itsejään.

        Hyvänä esimerkkinä teinit ja muut keskenkasvuiset. Ja tästä ei tietääkseni ole tutkimuksia, vaan kyse on mielipiteestäni.

        Sosiaalisen ryhmäytymisen paine tappaa yksilöllisyyden.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ihastuin hänen suoraan ja huomaavaiseen tyyliinsä kirjoittaa minulle. Siihen lämpimään persoonaan joka niin välittömästi otti minut omakseen sellaisena kuin olen. Ihastuin hänen tapaansa olla oma itsensä. Ja ihastuin alkuunsa mielikuvaan jonka loin hänestä.

        Se mielikuva jonka loin oli aika oikeanlainen sisimmiltään. Mutta kohdatessamme hän ei ollutkaan mielikuvieni mukainen. Se oli tietysti ylläri. Enkä tarkoita ulkoista olemusta. En ole ulkonäkökeskeinen.

        Ihastumiseni romahti, ihan peruslukemiin. Mutta kun opin tuntemaan häntä paremmin, ymmärsin hänen olevan vain varovainen ja suojelevan itseänsä. Siksi niin pidättyväinen.

        Hänen alkaessa luottamaan alkoi näkymään se ihminen, johon ihastuin netin välityksellä. Ja ihastuin uudelleen. Samoihin asioihin joihin alunperinkin. Nyt vain irl.

        Aidosti täytyisi kyllä myöntää, että jos hän tulisi kadulla vastaan sellaisella pidättäytyvällä asenteella, mikä oli alkuunsa, en olisi kiinnittänyt häneen mitään huomiota. En ulkoisesti tai sisäisesti. Olisin toki ollut ystävällinen, kuten kaikille, mutta tuollainen pidättäytyneisyys ei ole oikein minua vetoava juttu.

        Jos hän ei olisi ehdottanut treffejä täällä palstalla, emme olisi aloittaneet privakeskusteluja ja emme olisi koskaan tavanneet. Sekin treffikutsu.. varmaan oli läpällä laitettu alkuunsa...

        Kuulostaapa suloiselta🥰😍

        Empä usko, että oli läpällä heitetty, sinähän olet aivan ihastuttava ja pujottelijan en voisi uskoa pilailevan moisella.

        Sivustakatsoja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy sanoa, että silloin "omaa itseä" tulkitaan kyllä hyvin joustavasti. Itse en tunne yhtään ihmistä, jotka olisivat oma itsensä aina. Osaa hyvä jos tunnistaa edes samaksi ihmiseksi. Itsekään en todellakaan monessa tilanteessa ole lainkaan "oma itseni". Suorastaan itseäkin ahdistaa joskus miten erilainen sitä onkaan.

        -mf-

        Ihminen onkin varsinainen tunteiden ja ajatusten cocktail. Määritys jonkinsorttiseksi vakaaksi ja muuttumattomaksi kuvakkeeksi on aika epäkiitollinen tehtävä sekä muille, että ihmiselle itselleen.

        Ihminen on aina oma itsensä, jopa silloinkin kun teeskentelee😅


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen onkin varsinainen tunteiden ja ajatusten cocktail. Määritys jonkinsorttiseksi vakaaksi ja muuttumattomaksi kuvakkeeksi on aika epäkiitollinen tehtävä sekä muille, että ihmiselle itselleen.

        Ihminen on aina oma itsensä, jopa silloinkin kun teeskentelee😅

        Ok ... eli psykoosissakin ihminen onkin sitten oma itsensä. Hyvä tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok ... eli psykoosissakin ihminen onkin sitten oma itsensä. Hyvä tietää.

        Tavallaan kyllä, koska ihminen voi olla perimältään psykoosiherkkä ja siten myös psykoottisuus on häntä itseään.

        Jos psykoottisuus aiheutuu traumoista, niin silloin se on reaktio johonkin ja ihminen on reagoinut luonteensa mukaisesti esim pelkopsykoottisesti ja psykoosi onkin kuin joku kärjistynyt tunne.

        Onko ihminen joku tietty yksi tunne?

        Näitähän voi miettiä ja pohtia omia mahdollisuuksiaan kohdata itsensä ja heikkoutensa.


      • Anonyymi

        Alatko mun kaa oon 10V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan kyllä, koska ihminen voi olla perimältään psykoosiherkkä ja siten myös psykoottisuus on häntä itseään.

        Jos psykoottisuus aiheutuu traumoista, niin silloin se on reaktio johonkin ja ihminen on reagoinut luonteensa mukaisesti esim pelkopsykoottisesti ja psykoosi onkin kuin joku kärjistynyt tunne.

        Onko ihminen joku tietty yksi tunne?

        Näitähän voi miettiä ja pohtia omia mahdollisuuksiaan kohdata itsensä ja heikkoutensa.

        MIstä ihmeestä keksit, että ihminen muka olisi "yksi tunne"? Aika yksinkertaistettu tulkinta.

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan kyllä, koska ihminen voi olla perimältään psykoosiherkkä ja siten myös psykoottisuus on häntä itseään.

        Jos psykoottisuus aiheutuu traumoista, niin silloin se on reaktio johonkin ja ihminen on reagoinut luonteensa mukaisesti esim pelkopsykoottisesti ja psykoosi onkin kuin joku kärjistynyt tunne.

        Onko ihminen joku tietty yksi tunne?

        Näitähän voi miettiä ja pohtia omia mahdollisuuksiaan kohdata itsensä ja heikkoutensa.

        Kyllä minä ainakin reagoin aina tiettyihin asioihin samalla tavalla. Eri asia on sitten näytänkö mä sitä reaktiotani vai enkö. Kaikissa tilanteissa ei kannata, vaan on pakko purra hammasta ja reagoida täysin toisin kun oikeasti tekisi mieli. Tuo toinen reaktio on puhdas feikki, eikä lainkaan oikeaa minua.

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        MIstä ihmeestä keksit, että ihminen muka olisi "yksi tunne"? Aika yksinkertaistettu tulkinta.

        -mf-

        Se oli retorinen kysymys.

        Nimenomaan ei olekkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minä ainakin reagoin aina tiettyihin asioihin samalla tavalla. Eri asia on sitten näytänkö mä sitä reaktiotani vai enkö. Kaikissa tilanteissa ei kannata, vaan on pakko purra hammasta ja reagoida täysin toisin kun oikeasti tekisi mieli. Tuo toinen reaktio on puhdas feikki, eikä lainkaan oikeaa minua.

        -mf-

        Reaktio on feikki kuten vale, mutta se mikä sen päätöksen takana on, on sinua itseäsi.

        Miten nyt johonkin reagoit, niin sehän voi olla esim opittua tai kertoa mieltymyksistäsi.

        Näitä johdanteita syineen voi miettiä niin paljon ettei ikinä mitään muuta tarvi enää miettiä, mutta minä menen nyt nukkumaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Reaktio on feikki kuten vale, mutta se mikä sen päätöksen takana on, on sinua itseäsi.

        Miten nyt johonkin reagoit, niin sehän voi olla esim opittua tai kertoa mieltymyksistäsi.

        Näitä johdanteita syineen voi miettiä niin paljon ettei ikinä mitään muuta tarvi enää miettiä, mutta minä menen nyt nukkumaan!

        Ei tietenkään ole, vaan reaktion on aina aito. Valhella sen voi toki peittää. Aitoa reaktiota ei voi feikata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se oli retorinen kysymys.

        Nimenomaan ei olekkaan.

        Eikä kukaan ole sellaista missään sanonutkaan. Se vaan ei oikein liity koko asiaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaapa suloiselta🥰😍

        Empä usko, että oli läpällä heitetty, sinähän olet aivan ihastuttava ja pujottelijan en voisi uskoa pilailevan moisella.

        Sivustakatsoja

        Totta. Pujottelija ei ole sen tyyppinen, että leikkisi ihmisillä. Yksi erittäin viehättävä piirteensä. Hyvätapainen, kiltti ja kunnollinen mies kun on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy sanoa, että silloin "omaa itseä" tulkitaan kyllä hyvin joustavasti. Itse en tunne yhtään ihmistä, jotka olisivat oma itsensä aina. Osaa hyvä jos tunnistaa edes samaksi ihmiseksi. Itsekään en todellakaan monessa tilanteessa ole lainkaan "oma itseni". Suorastaan itseäkin ahdistaa joskus miten erilainen sitä onkaan.

        -mf-

        Ajatteletko kenties, että "oma itse" on aina samanlainen, muuttumaton?

        Minulla ainakin on ihan toisenlainen käsitys omasta itsestä, se on monipuolinen - eri ihmisten seurassa erilaisissa tilanteissa siitä tulee esiin eri puolia. Aina olen kuitenkin oma itseni. Sama toimii myös toiseen suuntaan: minun seurassa eri ihmisistä itsestään tulee esiin erilaisia puolia kuin jossain toisessa seurassa.

        Usein kuulee joillekin sanottavan kiperässä tilanteessa "ole vain oma itsesi". Sillä, ihme kyllä, tarkoitetaan yleensä jotain positiivista 🤔. Se pisti miettimään, kun kerran tuo lausuttiin yhdelle aivan järkyttävän vaikealle ja hankalalle ihmisille viheliäässä tilanteessa. Joku mutisi korvaani, eikö olisi pitänyt paremmin sanoa "älä vaan ole oma itsesi, yritä edes käyttäytyä". Kyseinen henkilö todellakin löysi kehotuksesta oman mukavan ,hyvän itsensä ja osasi käyttäytyä. Ehkäpä kenties kukaan ei aiemmin ollut suhtautunut häneen positiivisesti, vaan leimannut heti "hankala", joka arvatenkin on tuottanut lisää hankaluutta. Kun ihmiselle sanoo tarpeeksi monta kertaa "olet hankala" "olet huono" jne se aiheuttaa ihmisessä hankaluutta ja huonoutta. Erityisesti lasten kanssa olisi vältettävä leimaamista.

        Oma itse on kokoelma käsityksiä siitä millaisena kukin itse ja muut ihmiset hänet näkee ja millainen on vallitseva todellisuus. Tutkittu tosiasia, että monet näkevät itsensä omissa silmissään hieman vaaleanpunaisten lasien läpi.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatteletko kenties, että "oma itse" on aina samanlainen, muuttumaton?

        Minulla ainakin on ihan toisenlainen käsitys omasta itsestä, se on monipuolinen - eri ihmisten seurassa erilaisissa tilanteissa siitä tulee esiin eri puolia. Aina olen kuitenkin oma itseni. Sama toimii myös toiseen suuntaan: minun seurassa eri ihmisistä itsestään tulee esiin erilaisia puolia kuin jossain toisessa seurassa.

        Usein kuulee joillekin sanottavan kiperässä tilanteessa "ole vain oma itsesi". Sillä, ihme kyllä, tarkoitetaan yleensä jotain positiivista 🤔. Se pisti miettimään, kun kerran tuo lausuttiin yhdelle aivan järkyttävän vaikealle ja hankalalle ihmisille viheliäässä tilanteessa. Joku mutisi korvaani, eikö olisi pitänyt paremmin sanoa "älä vaan ole oma itsesi, yritä edes käyttäytyä". Kyseinen henkilö todellakin löysi kehotuksesta oman mukavan ,hyvän itsensä ja osasi käyttäytyä. Ehkäpä kenties kukaan ei aiemmin ollut suhtautunut häneen positiivisesti, vaan leimannut heti "hankala", joka arvatenkin on tuottanut lisää hankaluutta. Kun ihmiselle sanoo tarpeeksi monta kertaa "olet hankala" "olet huono" jne se aiheuttaa ihmisessä hankaluutta ja huonoutta. Erityisesti lasten kanssa olisi vältettävä leimaamista.

        Oma itse on kokoelma käsityksiä siitä millaisena kukin itse ja muut ihmiset hänet näkee ja millainen on vallitseva todellisuus. Tutkittu tosiasia, että monet näkevät itsensä omissa silmissään hieman vaaleanpunaisten lasien läpi.

        - Sheena

        Missä minä sellaista sanoin,että omaitse olisi muuttumaton? Eihän tuollainen olettama edes liity koko asiaan.

        "Oma itse" ei ole sellainen asia, jota kukaan meistä edes noin vain tuntisi. Moni ihminen elää elämänsä pohtimatta koskaan miksi toimii miten toimii. Moni ei koe hyvää itsetuntemusta kovinkaan oleelliseksi asiaksi. Hän joka alkaa näitä asioita oppii kyllä itsensä tuntemaan. Vain syväluotaamalla itseään voi löytää ne aidot asiat, mutta se tietenkin vaatii rehellisyyttä itseä kohtaan. Minäkuva voi olla paitsi ruusunpunainen, niin myös tarpettoman negatiivinen.

        Omaa käytöstään voi muokata vaikka loputtomiin. Käytös on valtaosin opittua. Se miltä jokin asia tuntuu, taas on pitkälti omaa itseä, jos ei takana ole jotain traumaattista tmv. Myös tunnetta voi muokata ja jotain hyvin vastenmielistä voi oppia sietämään, jos haluaa. Se vastenmielisyydentunne lientyy, mutta harvoin katoaa kokonaan. Tosin siitä voi tavallaan oppia jopa pitämään, jos itsensä voittamisen tunne tuo riittävästi palkintoa. Kaiken pohja on kuitenkin aina itsetuntemus.

        Ja kyllä, oma itse on aina positiivista. Ihmisellä on täysi oikeus reagoida asioihin omalla aidolla tavallaan, varsinkin lapsena. Aidosta reaktiosta ei saisi moittia. Siitä voidaan keskustella ja jos se on epäsopiva, voidaan nätisti miettiä mikä olisi parempi ja miten siihen voisi päästä. Lapsi ei kuitenkaan koskaan saisi joutua häpeämään omaa itseään. Häpeä ei koskaan ole positiivinen muutosvoima.

        Oma itse on oma itse, eikä sillä ole mitään tekoa muiden ihmisten näkemysten kanssa. Muiden ihmisten näkenystä on lopulta valtavan helppo manipuloida haluamaansa suuntaan.

        -mf-


    • Joo. Olen ihastunut ihan omituisiin miehiin. Enkä oikein osaa perustella edes miksi niin kävi. Jälkeenpäin kun mietin en näe mitään järkeä niissä ihastumisissa. Ei mulla varmaan paljon järkeä silloin ollutkaan.

      Aika tyhjä pää.

      Yllättävintä on kuitenkin ollut ihastumiset naisiin. Niiden intensiivisyys on ihan eri luokkaa, kun miehiin ihastumiset. Kahdesti nyt silleen kunnolla ihastunut hameväkeen, mutta tuun niistä tunteista ihan kahjoksi. Siinä määrin yllättänyt itseni perusteellisesti.

      Eihän mun pitänyt tytöistä edes tykätä.

      • Anonyymi

        Sama juttu. Js rakastun johonkin mieheen LIIKAA, tulen ihan hulluksi ja käytös on outoa. Mistä tuo voi johtua????
        Olen nyt oikeastaan aika hyvässä suhteessa. Kumpikaan ei välitä liikaa, niin ei tule koko ajan tunnesykkyrämykkyrää jostain aiheesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sama juttu. Js rakastun johonkin mieheen LIIKAA, tulen ihan hulluksi ja käytös on outoa. Mistä tuo voi johtua????
        Olen nyt oikeastaan aika hyvässä suhteessa. Kumpikaan ei välitä liikaa, niin ei tule koko ajan tunnesykkyrämykkyrää jostain aiheesta.

        En osaa sanoa. Ehkä siinä ihmisessä on jotain kissanminttumaista mistä menee ihan ääliöksi? Sikäli huolestuttavaa, kun muuten hillitty jopa varovainen ja harkitseva ihminen sekoaa.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        En osaa sanoa. Ehkä siinä ihmisessä on jotain kissanminttumaista mistä menee ihan ääliöksi? Sikäli huolestuttavaa, kun muuten hillitty jopa varovainen ja harkitseva ihminen sekoaa.

        Hmm ... mä en taida olla koskaan kokenut tuota. Tai en tiedä, ehkei sitä hullua käytöstään aina tajua itse?

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hmm ... mä en taida olla koskaan kokenut tuota. Tai en tiedä, ehkei sitä hullua käytöstään aina tajua itse?

        -mf-

        Tää on kyllä niin hullua ollut, että ei voi olla tajuamatta. Muuttuu ihan toisenlaiseksi. Tulee uhkarohkeeksi, levottomaksi ja muuttuu vähän alkukantaiseksi. Normaalisti kontrolli kun pelaa, niin tuntuu että kontrollin kadottaa. Menee jollekin autopilotille ja vauhti kiihtyy.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Tää on kyllä niin hullua ollut, että ei voi olla tajuamatta. Muuttuu ihan toisenlaiseksi. Tulee uhkarohkeeksi, levottomaksi ja muuttuu vähän alkukantaiseksi. Normaalisti kontrolli kun pelaa, niin tuntuu että kontrollin kadottaa. Menee jollekin autopilotille ja vauhti kiihtyy.

        Okei, sitten en ole sitä kokenut :)

        -mf-


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Tää on kyllä niin hullua ollut, että ei voi olla tajuamatta. Muuttuu ihan toisenlaiseksi. Tulee uhkarohkeeksi, levottomaksi ja muuttuu vähän alkukantaiseksi. Normaalisti kontrolli kun pelaa, niin tuntuu että kontrollin kadottaa. Menee jollekin autopilotille ja vauhti kiihtyy.

        Oon kyllä sitäkin miettinut, että ehkä se todellinen minä vaan tulee esiin sen huolitellun kuosin alta?


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Oon kyllä sitäkin miettinut, että ehkä se todellinen minä vaan tulee esiin sen huolitellun kuosin alta?

        :D Mikä saa sut arvelemaan, että se menis noin? Huomaatko sä itsessäsi tuollasta käytöstä jossain muussakin tilanteessa? Yllätät itses uhkarohkeana, levottomana ja alkukantaisena?

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        :D Mikä saa sut arvelemaan, että se menis noin? Huomaatko sä itsessäsi tuollasta käytöstä jossain muussakin tilanteessa? Yllätät itses uhkarohkeana, levottomana ja alkukantaisena?

        -mf-

        Joskus huomaan, että mulla on opeteltu minä ja minäminä. Opeteltu minä on ehkä se turvallinen helposti hyväksytty minä ja se minäminä on se joka pysyy piilossa, koska se ei ole niin hyväksytty.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Joskus huomaan, että mulla on opeteltu minä ja minäminä. Opeteltu minä on ehkä se turvallinen helposti hyväksytty minä ja se minäminä on se joka pysyy piilossa, koska se ei ole niin hyväksytty.

        Vähän sellainen rooli naamio, jotta pärjää ihmisten kanssa ilman selkkauksia ja sitten se pinnan suojissa, joka tulee esiin vain kun se riehaantuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Okei, sitten en ole sitä kokenut :)

        -mf-

        Ok. :)


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Vähän sellainen rooli naamio, jotta pärjää ihmisten kanssa ilman selkkauksia ja sitten se pinnan suojissa, joka tulee esiin vain kun se riehaantuu.

        Riehaantuu tai on turvallinen olo paljastaa se. Näyttää se minäminä.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Riehaantuu tai on turvallinen olo paljastaa se. Näyttää se minäminä.

        Mut siis yhä enemmän se aito minä puskee läpi. Mutta huomaan, että otan joskus tietoisesti sen opetellun minän niin pääsen helpommalla. Vähemmällä ihmettelyllä.

        Ihmiset haluaa nähdä tietynlaista naamaa ja olemusta ja mä oon oppinut jo lapsena etten kelpaa ihan aitona ittenäni. Niin oon opetellut kelpaavan minän. Joka on tylsä. Mutta helppo.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Riehaantuu tai on turvallinen olo paljastaa se. Näyttää se minäminä.

        Jos sä tarkotat sitä tuolla tavalla, niin sitten kyse on vain erilaisesta minäminästä. Mä olen lempeämpi, kiltimpi, rauhallisempi ja kaikenkaikkiaan pehmeämpi, jos tunnen oloni turvalliseksi.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos sä tarkotat sitä tuolla tavalla, niin sitten kyse on vain erilaisesta minäminästä. Mä olen lempeämpi, kiltimpi, rauhallisempi ja kaikenkaikkiaan pehmeämpi, jos tunnen oloni turvalliseksi.

        -mf-

        Yym, luulen et mulla toi liittyy koulukiusaamiseen ja kiltti syndroomaan? Oon huomannu, että tietyllä roolilla pääsee läpi tukalien tilanteiden?


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Yym, luulen et mulla toi liittyy koulukiusaamiseen ja kiltti syndroomaan? Oon huomannu, että tietyllä roolilla pääsee läpi tukalien tilanteiden?

        Lähinnä siis vieraitten kanssa. Kotona ei tartte esittää.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Yym, luulen et mulla toi liittyy koulukiusaamiseen ja kiltti syndroomaan? Oon huomannu, että tietyllä roolilla pääsee läpi tukalien tilanteiden?

        Ehkä identiteettiinkin. Pidin aika kauan piilossa aidon itseni.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Yym, luulen et mulla toi liittyy koulukiusaamiseen ja kiltti syndroomaan? Oon huomannu, että tietyllä roolilla pääsee läpi tukalien tilanteiden?

        Itseänikin yritettiin joskus koulussa kiusata ja se varmasti on vaikuttanut siihen, että piilotan herkkyyden ja pehmeyden. Ne yritykset kyllä jäivät vain yrityksiksi, mutta se miten miistä helpoiten selvisi ehkä jäi jossain määrin päälle. Itsekin olin kiltti, kunnes en enää sitten eräässä kohtaa jaksanut olla niin kiltti.

        Tuo miten ihmiset ottavat rooleja, no minusta aidosti tosi mielenkiintoista. mä tajusin jossain kohtaa yhden eroni jälkeen, että se eksäni pisimmästä parisuhteestani, ei tuntenut mua lainkaan. Se oli outoa ja toisaalta myös tosi surullista. Tajusin siinä kohtaa, että en varmaan sitten ollut koskaan tuntenut oloani turvalliseksi siinä, kun en ollut omaa itseäni tainnut oikein sitten koskaan avata ja näyttää. Sen kun olisi tajunnut aikaisemmin, niin en olisi tuhlannut siihen suhteeseen niin montaa vuotta.

        -mf-


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ehkä identiteettiinkin. Pidin aika kauan piilossa aidon itseni.

        Ja mulla on olemassa ns. naisroolikin. Otan sen käyttöön, kun huomaan että herätän ongelmia itselleni muutoin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itseänikin yritettiin joskus koulussa kiusata ja se varmasti on vaikuttanut siihen, että piilotan herkkyyden ja pehmeyden. Ne yritykset kyllä jäivät vain yrityksiksi, mutta se miten miistä helpoiten selvisi ehkä jäi jossain määrin päälle. Itsekin olin kiltti, kunnes en enää sitten eräässä kohtaa jaksanut olla niin kiltti.

        Tuo miten ihmiset ottavat rooleja, no minusta aidosti tosi mielenkiintoista. mä tajusin jossain kohtaa yhden eroni jälkeen, että se eksäni pisimmästä parisuhteestani, ei tuntenut mua lainkaan. Se oli outoa ja toisaalta myös tosi surullista. Tajusin siinä kohtaa, että en varmaan sitten ollut koskaan tuntenut oloani turvalliseksi siinä, kun en ollut omaa itseäni tainnut oikein sitten koskaan avata ja näyttää. Sen kun olisi tajunnut aikaisemmin, niin en olisi tuhlannut siihen suhteeseen niin montaa vuotta.

        -mf-

        Niinpä. Mä huomaan joskus omassa suhteessanikin, että otan jonkun roolin vain tullakseni toimeen. Toinen kun ei jousta, mutta rehellisesti en usko että se on kovin järkevää.

        Puolisoni on rakas, muttei aivan ideaalein kumppani mulle, koska ne eroavaisuudet mitkä meillä on, ne on aikamoiset ja lutviutuu koska olen päättänyt että ne lutviutuu. Ilman sitä päätöstä ei ehkä hengailtas enää.

        Eli mukaudun.

        Ei kaikkien kanssa osaa olla ittensä.


    • Anonyymi

      Ihastuin itseäni huomattavasti vanhempaan, älykkäämpään ja kypsempää ihmiseen. Ulkonäkö olikin täysi yllätys. Kasvattava kokemus vaikka hajottavakin. Tuskin kokemukseni jälkeen enää ikinä ihastun itsekkäisiin, pinnallisiin ja epäkypsiin tyyppeihin.

    • Anonyymi

      Olin nuorena eläinaktivisti. Rakastuin metsästäjään.

      • Anonyymi

        Riippuu eläiaktivismin luonteesta, että ovatko nuo edes ristiriidassa. Kaikkein aktiivisimmat luonnonsuojelijat, jotka itse tunnen, ovat metsästäjiä. Heistä osa tekee todella paljon luonnon ja sen suojelemisen eteen.

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu eläiaktivismin luonteesta, että ovatko nuo edes ristiriidassa. Kaikkein aktiivisimmat luonnonsuojelijat, jotka itse tunnen, ovat metsästäjiä. Heistä osa tekee todella paljon luonnon ja sen suojelemisen eteen.

        -mf-

        Ja riistalla on sentään ollut mielekäs elämä, toisin kun jossain suurtuotantolaitoksessa eläimillä😪😪😪


    • Anonyymi

      No niin ... voisin laittaa nyt tähän vähän omia kokemuksiani, ettei ole pelkkää muilta kyselemistä.

      Mä olen siis hyvin harvoin ihastuvaa sorttia. En tiedä johtuuko se siitä, että minusta ihastuttavia ihmisiä on vähän vai vain siitä, että harva ihminen pääsee niin lähelle minua, että ihastuminen olisi minulle mahdollista. Voi olla kumpi vaan. Oli miten oli, niin olen vain kerran elämässäni ihastunut ihmiseen, joka ensivaikutelmani mukaan oli jotain ihan muuta kuin "minun tyyppiäni".

      Mä päätin tuossa joitain vuosia takaperin vaihtaa alaa ja menin opiskelemaan. Alotin opintoni kesken lukuvuoden, eli menin sitten sille ensimmäiselle oppitunnilleni silleen yks ja kaks kesken kaiken. Toinen mun opettajistani esitteli mut sille silloin oppituntia vetäneelle opettajalle. Silloin mietin, että ihan kivan näköinen mies, eiköhän tuo osaa jotain opettaakin (mielessäni ei siis käynyt mitään ihastumiseen tai sen mahdollisuuteen viittaavaakaan). Etsin itselleni paikan ja katselin siinä sitä menoa ja mietin, että mitä hittoa täällä tapahtuu, ihan teinimeininkiä. Jokikinen sen luokan naispuolisista opiskelijoita tuntui olevan jotenkin ihastunut siihen opettajaan ja hirveää flirttiä koko ajan. Ei niitä naispuolisia siinä luokassa montaa ollut ja myöhemmin tajusin, että niitä äänekkäitä flirttailijoita oli tasan yksi ja sanotaan nyt heti, että kyse oli aikuisopiskelijoista. Minun ensimäiset vaikutelmani ko. miehestä olivat siis varsin epämiellyttävät, mä en pidä kovista flirttailijoista ja mietin kun hän mulle niitä aiemmin opettamiaan siinä yksityisesti opetti, että no koitetaan nyt kestää ja hän vaikuttaa kuitenkin ihan asiallisesti käyttäytyvän minua kohtaan. Siinä seuraavien parin viikon aikana tajusin, että tyyppi oli oikeasti minun seurassani hyvin ujo ja varovainen, mutta tosi kiltti ja kärsivällinen ja mukava. Eli juu tajusin miksi eräät muutkin vaikuttivat häneen ihastuneilta, vaikkakin he taisivat olla ihastuneita ihan eri puoleen siitä ihmisestä. :D

      Siinä sitä touhua katsellessani mietin moneenkin kertaan miten ihmisillä joskus onkin niin jotenkin keskenään erilaisia "naamareita" kasvoillaan. Mä muistan miten se kaikkein koviten flirttaillut tyttö (jonka kanssa tein usein paritöitä yhdessä) sanoi minulle, ettei tajua miten minä sen "teen". Hän oli yrittänyt sitä kovaa flirttailua jo monta kuukautta ja vaikka hän saikin flirttiä takaisin niin sitten minä olin kuulemma vain kävellyt luokkaan ja yks kaks saan heti erikoiskohtelua. Hän ei ollut mitenkään mustasukkainen, kun ei koskaan tajunnut minunkin ihastuneen. Enhän minä "fiksu ja aina niin asiallinen" todellakaan lähde tuollaista julkisesti näyttämään. Tunsin itseni muutenkin siinä joksikin hiton teiniksi. Vaan myönnetään kyllä minäkin koin saavani erityiskohtelua, aina välillä. :D

      Vaan siis juu, kaikinpuolin totaalisen odottamaton tilanne. Minä joka en koskaan teininäkään opettajiin ihastunut, menen sitten aikuisena ihastumaan opettajaani. Kaiken lisäksi vielä ihmiseen, josta sain muiden ihmisten käytöksen vuoksi aluksi hyvin itselleni vastenmielisen kuvan. Jos tilanne olisi ollut joku muu, kuin opettaja ja opiskelija, niin olisin siinä taatusti jotain yrittänytkin. :D

      Opin mä tuosta jotain ... yritän olla vetämättä johtopäätöksiä noin pikaisesti. Jos tuo olisi ollut toisenlainen tilanne, niin enhän minä olisi antanut sille miehelle edes mahdollisuutta ja tutustunut häneen.

      • Anonyymi

        Ylemmän kirjoittanut

        -mf-


      • Anonyymi

        Ei hemmetin kuustoista miten noloa. Minulta olisi varmaan jäänyt opiskelu kesken, en voi sietää tuollaista opettajan kanssa flirttailua.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hemmetin kuustoista miten noloa. Minulta olisi varmaan jäänyt opiskelu kesken, en voi sietää tuollaista opettajan kanssa flirttailua.

        - Sheena

        Mä halusin ne opinnot loppuun, pitkäaikainen haaveeni ja kaikkea. En mä olisi antanut minkään muiden touhun vaikuttaa omaan tekemiseeni. Saahan aikuiset toimia miten toimivat. Ei siinä mitään sovinnaisuuden rajoja ylitetty.

        Se oma puoleni oli musta pitkälti piristävää, jahka pääsin ensijärkytyksestäni eroon. Tilanne olisi ehkä ollut eri, jos nyt en olis luonteeltani juuri tollanen, että mä piilotan omat tunteeni erittäin hyvin. Varmasti jos siinä joku todella tarkkaavainen ihmistuntija olisi ollut sivusta seuraamassa, niin sen olisi voinut huomata.

        Jos mä nyt häneen jossain törmäisin ja hän edelleen samalla tavalla mua kohtaan käyttäytyisi niin who knows. :D

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä halusin ne opinnot loppuun, pitkäaikainen haaveeni ja kaikkea. En mä olisi antanut minkään muiden touhun vaikuttaa omaan tekemiseeni. Saahan aikuiset toimia miten toimivat. Ei siinä mitään sovinnaisuuden rajoja ylitetty.

        Se oma puoleni oli musta pitkälti piristävää, jahka pääsin ensijärkytyksestäni eroon. Tilanne olisi ehkä ollut eri, jos nyt en olis luonteeltani juuri tollanen, että mä piilotan omat tunteeni erittäin hyvin. Varmasti jos siinä joku todella tarkkaavainen ihmistuntija olisi ollut sivusta seuraamassa, niin sen olisi voinut huomata.

        Jos mä nyt häneen jossain törmäisin ja hän edelleen samalla tavalla mua kohtaan käyttäytyisi niin who knows. :D

        -mf-

        No pääasia, että sinulla oli tilanteessa kivaa 😁

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No pääasia, että sinulla oli tilanteessa kivaa 😁

        - Sheena

        Olihan se ... lopulta. Jos sen olisi päästänyt vakavaksi, niin tuskin olisi ollut. Tuollaisenaan se kuitenkin piristi ja pisti hymyn huulille.

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olihan se ... lopulta. Jos sen olisi päästänyt vakavaksi, niin tuskin olisi ollut. Tuollaisenaan se kuitenkin piristi ja pisti hymyn huulille.

        -mf-

        Enkä tarkota pelkää ihastuneen tyhmää tyhjään hymyilevää ilmettä, vaan sellaista sisäänpäinkääntynyttä itselle hymyilevää ja naureskeleva oloa.

        -mf-


    • Olihan se yllättävää että rakastuin vasta vuosia sen jälkeen kun tapasin emännän.
      Suhteemme oli alussa fyysisesti niin intensiivinen, ettei siinä tarvittu suuria tunteita.

      • Anonyymi

        Joillain se tosiaan taitaa mennä noinkin. Itse en oikeastaan kykene siihen fyysisyyteen, jollei mulla ole tunteita.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joillain se tosiaan taitaa mennä noinkin. Itse en oikeastaan kykene siihen fyysisyyteen, jollei mulla ole tunteita.

        -mf-

        Rakkautta on monen tasoista, mutta ne suuret tunteet, jotka panevat sydämen tykyttämään, ne syttyivät myöhään.

        Itse olen suhtautunut hyvin avoimesti ja lämpimästi muihin ihmisiin, jopa rakastavasti.
        Mutta iän myötä minustakin on tullut varautuneempi, enkä osaisi aloittaa uutta suhdetta
        luonnonlapsen luonteella.


      • Anonyymi
        Carl-Gustaf kirjoitti:

        Rakkautta on monen tasoista, mutta ne suuret tunteet, jotka panevat sydämen tykyttämään, ne syttyivät myöhään.

        Itse olen suhtautunut hyvin avoimesti ja lämpimästi muihin ihmisiin, jopa rakastavasti.
        Mutta iän myötä minustakin on tullut varautuneempi, enkä osaisi aloittaa uutta suhdetta
        luonnonlapsen luonteella.

        Niin. Me olemme ilmeisesti hyvin erilaisia. Itse olen hyvin hitaasti lämpenevä, mutta sen jälkeen taas hyvin nopeasti rakastuva.

        -mf-


    • Anonyymi

      Ihastun/rakastun vain yllättäviin miehiin, koska minulla ei ole mitään erikoisempaa "makua" miesten suhteen, se on kovin monipuolinen kaikin osin 🤔. Pari kertaa olen ihastunut/rakastunut alkoholin suurkuluttajaan. Sellaisen kanssa tietysti on mahdotonta ajatella parisuhdetta, vaikka kuinka hyvin muuten synkkaisi.

      - Sheena

    • Anonyymi

      Ehkä hieman. Toisaalta komeaan jos ihastuu, ei se yllätä. Eniten ihmettelin sitä, että olen ollut tosi ehdoton joissain asioissa, niin hänen suhteen olin kanssa siis periaatteessa, mutta käytännössä katsoin läpi sormien sellaista, mitä en missään vaiheessa olisi ikinä uskonut 🧐

      • Anonyymi

        Ok. Itse olisin hyvinkin yllättynyt, jos joskut ihastuisin johonkuhun stereotyyppisen tai perinteisen komeaan mieheen. En ole vielä edes tykästynyt yhteenkään sellaiseen.

        -mf-


    • No en varsinaisesti....

      Mutta toisaalta olen valmis rikkomaankin "rajoja", eikä uskoa omia kuvitelmia. Uskoisin, että aika monesti se sopiva saattaakin löytyä sellaisen oman mukavuusalueen ulkopuolelta...

      • Hyvä näkemys.. tuollenostan peukkua.
        Säki olet aika muottiintunut ollut nuorempana, mutta elämä antanut sinullekin kovan koulun parisuhderintamalla. Ymmärtääkseni.

        Todellakin se oma näkemys siitä ideaalista kumppanista ei välttis ole sinnepäinkään mitä oikeasti tarvitsee.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Hyvä näkemys.. tuollenostan peukkua.
        Säki olet aika muottiintunut ollut nuorempana, mutta elämä antanut sinullekin kovan koulun parisuhderintamalla. Ymmärtääkseni.

        Todellakin se oma näkemys siitä ideaalista kumppanista ei välttis ole sinnepäinkään mitä oikeasti tarvitsee.

        No sen verran oikeastaan pitää olla jonkinlainen paketti omasta mielestä, että hänen kanssaan viihtyy...
        No kohta tapaan erästä, josta mulla ei kovin vaikuttuneet fiilikset ole, mutta eipä sitä tiedä mitä siitä seuraa, vai seuraako?


      • Disseisback kirjoitti:

        No sen verran oikeastaan pitää olla jonkinlainen paketti omasta mielestä, että hänen kanssaan viihtyy...
        No kohta tapaan erästä, josta mulla ei kovin vaikuttuneet fiilikset ole, mutta eipä sitä tiedä mitä siitä seuraa, vai seuraako?

        Niin ymmärrän tuon viihtymisnäkökulman..
        Totta kai, jos jotakin vakituista on hakemassa, se seikka korostuu entisestään.

        Hee, ne kuuluisat moottoripyörätreffitkö? Kuulostaa ihan nastalta. Anna palaa ihan omalla painollaan ja nauti kyydistä. Ilman odotuksia. Saatat yllättyä.. tai sit et. Kun ei koskaan ennakolta tiedä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin ymmärrän tuon viihtymisnäkökulman..
        Totta kai, jos jotakin vakituista on hakemassa, se seikka korostuu entisestään.

        Hee, ne kuuluisat moottoripyörätreffitkö? Kuulostaa ihan nastalta. Anna palaa ihan omalla painollaan ja nauti kyydistä. Ilman odotuksia. Saatat yllättyä.. tai sit et. Kun ei koskaan ennakolta tiedä.

        Juu, ne. Se on vähän tiukkapipoisen oloinen lapseton ope, joten äkkiä ei tulis mieleenkään, mutta silloin kun hänet ensi kertaa tapasin sinkkutapaamisessa, ei oikein saanut sellaista letkeää kuvaa, mutta kahdestaan homma onkin jo äkkiä toinen.... ei ehkä ole sellaista esitystä päällä...

        Noh, saa nähdä. Ainakin kiva päästä pikkuiseks aikaa tekee jotain kivaa. Tässä on taas ollut vaikka mitä säätöö ja vastoinkäymistä...🙄


      • Disseisback kirjoitti:

        Juu, ne. Se on vähän tiukkapipoisen oloinen lapseton ope, joten äkkiä ei tulis mieleenkään, mutta silloin kun hänet ensi kertaa tapasin sinkkutapaamisessa, ei oikein saanut sellaista letkeää kuvaa, mutta kahdestaan homma onkin jo äkkiä toinen.... ei ehkä ole sellaista esitystä päällä...

        Noh, saa nähdä. Ainakin kiva päästä pikkuiseks aikaa tekee jotain kivaa. Tässä on taas ollut vaikka mitä säätöö ja vastoinkäymistä...🙄

        Ikävä kuulla. Mutta toivottavasti säätäminen jää lyhyeksi vaiheeksi ja elämäsi lutviutuu taas uomiinsa.

        No mä sain sun kuvauksestasi siitä naisesta todella negatiivisen kuvan. Vibat aika sellain tömpsähtäviä. Juu .. voipi olla että siitä ei mitään tuu, tai anna ny kuiteskin mahis. Josko se on villi sitten vaikka kammarissa.. heh.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ikävä kuulla. Mutta toivottavasti säätäminen jää lyhyeksi vaiheeksi ja elämäsi lutviutuu taas uomiinsa.

        No mä sain sun kuvauksestasi siitä naisesta todella negatiivisen kuvan. Vibat aika sellain tömpsähtäviä. Juu .. voipi olla että siitä ei mitään tuu, tai anna ny kuiteskin mahis. Josko se on villi sitten vaikka kammarissa.. heh.

        No auto ois pitänyt katsastaa eilen viimeistään ja kun ei mennyt läpi myöhässä, on ajokiellossa...

        Sit taas ylitöitä tiedossa ja siskon muuttohässäkkää...nyt kyllä saa loput avunpyytelijät tiukan ein vastaan. En auta ketään ainakaan kuukauteen... Syyskuussa ehkä. 😤

        Joo, no toisaalta ei mua yhden päivän ajan sinakaan kukaan nipo haittaa seurana, eikä sen kannata liikaa nipottaa, jos ei halua kävellä sit matkakohteesta takaisin. 🤣


      • Disseisback kirjoitti:

        No auto ois pitänyt katsastaa eilen viimeistään ja kun ei mennyt läpi myöhässä, on ajokiellossa...

        Sit taas ylitöitä tiedossa ja siskon muuttohässäkkää...nyt kyllä saa loput avunpyytelijät tiukan ein vastaan. En auta ketään ainakaan kuukauteen... Syyskuussa ehkä. 😤

        Joo, no toisaalta ei mua yhden päivän ajan sinakaan kukaan nipo haittaa seurana, eikä sen kannata liikaa nipottaa, jos ei halua kävellä sit matkakohteesta takaisin. 🤣

        No voihan perhana sen autosi kanssa. Nissaniko reputti?

        Mutta joo.. vastoinkäymisensä kaikilla. Sä himppusen auliisti autat kaikkia. Nyt sit iso ja jämäkkä paatos sille eille. Ihan sun ihtesi takia.

        Töistä et oikeastaan voi kieltätyä, ihan siksi kun et voi. Mutta monesta muusta voit. Sun tarvii asettaa välillä itsesi ja jaksamisesi etusijalle.. vaikka tykkäätkin touhuta. Ja muista nukkua kunnolla. Se on jaksamisen a ja ö.

        Sun on tosiaan hyvä päästä irtautumaan arjesta. Sitä mieltä minä olen.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No voihan perhana sen autosi kanssa. Nissaniko reputti?

        Mutta joo.. vastoinkäymisensä kaikilla. Sä himppusen auliisti autat kaikkia. Nyt sit iso ja jämäkkä paatos sille eille. Ihan sun ihtesi takia.

        Töistä et oikeastaan voi kieltätyä, ihan siksi kun et voi. Mutta monesta muusta voit. Sun tarvii asettaa välillä itsesi ja jaksamisesi etusijalle.. vaikka tykkäätkin touhuta. Ja muista nukkua kunnolla. Se on jaksamisen a ja ö.

        Sun on tosiaan hyvä päästä irtautumaan arjesta. Sitä mieltä minä olen.

        Joo. Alatukivarren oikea puoli ja pari pikku hitsaushommaa, mutta ajokieltoahan siitä tuli. Just vein nyrkkipajalle ja se hoitaa leiman siihen. Mä en kerkee...enkä haluu nyt sitä p.skaa laitella. Setvin nää muut läpi jotenkin.

        Työhommissakin joku taas mättää... pomot ei hoida vieläkään asioitaan hyvin ja sit työtekijät saa juosta.

        Toisaalta yks niistä on alkanut laitella hommia hoitoon ja se näkyy vasta vähän myöhemmin, kun kaikki on laiteltu järjestykseen....nyt on menty vähän kädestä suuhun..

        No mä oottelen lomia...just mietin, että taidankin laittaa yhden vuoropätkän lisäksi toisenkin lomaks...kyllä sitä voi lomiakin pitää...


      • Disseisback kirjoitti:

        Joo. Alatukivarren oikea puoli ja pari pikku hitsaushommaa, mutta ajokieltoahan siitä tuli. Just vein nyrkkipajalle ja se hoitaa leiman siihen. Mä en kerkee...enkä haluu nyt sitä p.skaa laitella. Setvin nää muut läpi jotenkin.

        Työhommissakin joku taas mättää... pomot ei hoida vieläkään asioitaan hyvin ja sit työtekijät saa juosta.

        Toisaalta yks niistä on alkanut laitella hommia hoitoon ja se näkyy vasta vähän myöhemmin, kun kaikki on laiteltu järjestykseen....nyt on menty vähän kädestä suuhun..

        No mä oottelen lomia...just mietin, että taidankin laittaa yhden vuoropätkän lisäksi toisenkin lomaks...kyllä sitä voi lomiakin pitää...

        Lomaa sä tarvitset. Sä todella tarvitset. Hiton paha toi autojuttu, mut oikea ratkaisu, et laitoit pajalle.

        Mä aloitin loman eilen.. ihan fiilareissani. Viikonloppu meni ihan nukkuessa, tosin käytiin pujottelijan kanssa soutelemassa tuossa läheisellä järvellä lauantaina.

        Huomenna lähden Kouvolaan. Mulla hotelli varattuna sinne yhdeksi yöksi. Pujis tulee kans.

        Exä on lomalla kans ja se nakittaa mua ihan samaan tyyliin kuin ennenkin. Tänään piti avata tukkeutunut lavuaari kylpyhuoneesta. Eilen kävin tekemässä ruokaa ja tänään kans. Pikkuisen sapettaa. Mutta onneksi pääsen häneltä karkuun sanomalla moro ja poistumalla paikalta.

        Mä joudun tulemaan toimeen hänen kanssaan. Mutta toi nakittaminen vituttaa.

        Ny muutes laskeutui mediheli meidän parkkipaikalle.. toivottavasti ei mitään isompaa härdelliä siitä synny...


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Lomaa sä tarvitset. Sä todella tarvitset. Hiton paha toi autojuttu, mut oikea ratkaisu, et laitoit pajalle.

        Mä aloitin loman eilen.. ihan fiilareissani. Viikonloppu meni ihan nukkuessa, tosin käytiin pujottelijan kanssa soutelemassa tuossa läheisellä järvellä lauantaina.

        Huomenna lähden Kouvolaan. Mulla hotelli varattuna sinne yhdeksi yöksi. Pujis tulee kans.

        Exä on lomalla kans ja se nakittaa mua ihan samaan tyyliin kuin ennenkin. Tänään piti avata tukkeutunut lavuaari kylpyhuoneesta. Eilen kävin tekemässä ruokaa ja tänään kans. Pikkuisen sapettaa. Mutta onneksi pääsen häneltä karkuun sanomalla moro ja poistumalla paikalta.

        Mä joudun tulemaan toimeen hänen kanssaan. Mutta toi nakittaminen vituttaa.

        Ny muutes laskeutui mediheli meidän parkkipaikalle.. toivottavasti ei mitään isompaa härdelliä siitä synny...

        No niin tartten.... Ja sitten tartten ihan lomaa näistä ympyröistä. Meen mökille ja törötän siellä jonkinaikaa.... Sitten heitän moottoripyöräreissuja ja oon ihan yksinkin....ettei kukaan tuu kyselee yhtään mitään mihinkään. :oD

        Vetäsen sellaisen suojakännin ja korkeintaan prutkutan veneellä lähibaariin pitsalle ja kaljalle. :oD

        No sulla toi exä on kuin mun sisko ja äiti...ne kun ei osaa jotain/kykene, niin ne on mun kimpussa. Lisäksi kaikenmaailman sukulaiset ja tuttavat, kun nyt on vissiin sellaiset tekevät miehet kuollut, huonossa kunnossa tai olemattomissa....
        Mutta toisaalta on se niinkin, että jos en minä kerkee/pääse, niin sitten saavat ostaa sen palvelun muualta. Sama se on sun exäskin kohdalla.... On niitä ruokapalveluja ja talonmiespalveluita ja kodinhoitajia. Soittakuut sinne. :o)

        No se voipi olla tuiki tavallinen sairastapaus, mihin tarttee lääkäriä, eipä ne muuta varten sillä lentele...vähän tyhmä systeemi tähän aikaan, kun vois puhelimitsekin hoitaa noita hommia, ei tarviis kalliita helikoptereita olla.... :o/


      • Disseisback kirjoitti:

        No niin tartten.... Ja sitten tartten ihan lomaa näistä ympyröistä. Meen mökille ja törötän siellä jonkinaikaa.... Sitten heitän moottoripyöräreissuja ja oon ihan yksinkin....ettei kukaan tuu kyselee yhtään mitään mihinkään. :oD

        Vetäsen sellaisen suojakännin ja korkeintaan prutkutan veneellä lähibaariin pitsalle ja kaljalle. :oD

        No sulla toi exä on kuin mun sisko ja äiti...ne kun ei osaa jotain/kykene, niin ne on mun kimpussa. Lisäksi kaikenmaailman sukulaiset ja tuttavat, kun nyt on vissiin sellaiset tekevät miehet kuollut, huonossa kunnossa tai olemattomissa....
        Mutta toisaalta on se niinkin, että jos en minä kerkee/pääse, niin sitten saavat ostaa sen palvelun muualta. Sama se on sun exäskin kohdalla.... On niitä ruokapalveluja ja talonmiespalveluita ja kodinhoitajia. Soittakuut sinne. :o)

        No se voipi olla tuiki tavallinen sairastapaus, mihin tarttee lääkäriä, eipä ne muuta varten sillä lentele...vähän tyhmä systeemi tähän aikaan, kun vois puhelimitsekin hoitaa noita hommia, ei tarviis kalliita helikoptereita olla.... :o/

        Hyvä suunitelma.. muutoin, mut sä keksit siellä mökilläkin jotakin huisin jännittävää hommelia kuiteskin ensimmäisen rai-rai illan jälkeen...

        Mutta toisaalta.. sun hermo lepää kun saat puuhastella ittekses omaan tahtiin.

        Mulla tuo budjetti pitänee minut aika lailla kotosalla koko loman.. hissukseen kotosalla. Sopii minulle aivan vallan mainiosti.

        Mä olen opettanut eksän siihen, että kaikki tapahtuu hänen puolestaan. Mä venäytin ranteeni sitä viemäriä avatessa ja nyt vituttaa ihan sillain asenteellisesti.

        Mut mun oikeasti pitää tulla toimeen exän kanssa, niin se vaatii kompromisseja.

        Luulen, et se oli liikenneonnettomuus. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tuossa suojatiellä joku jää auton alle. Muutama siinä on jo jääny. Lapsia enimmäkseen, valitettavasti.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Hyvä suunitelma.. muutoin, mut sä keksit siellä mökilläkin jotakin huisin jännittävää hommelia kuiteskin ensimmäisen rai-rai illan jälkeen...

        Mutta toisaalta.. sun hermo lepää kun saat puuhastella ittekses omaan tahtiin.

        Mulla tuo budjetti pitänee minut aika lailla kotosalla koko loman.. hissukseen kotosalla. Sopii minulle aivan vallan mainiosti.

        Mä olen opettanut eksän siihen, että kaikki tapahtuu hänen puolestaan. Mä venäytin ranteeni sitä viemäriä avatessa ja nyt vituttaa ihan sillain asenteellisesti.

        Mut mun oikeasti pitää tulla toimeen exän kanssa, niin se vaatii kompromisseja.

        Luulen, et se oli liikenneonnettomuus. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tuossa suojatiellä joku jää auton alle. Muutama siinä on jo jääny. Lapsia enimmäkseen, valitettavasti.

        No mökillä korkeintaan saunon ja käyn veneilee. Tissutten pikkuisen ja ehkä käyn tuttujen luona... :o)

        No niinhän mäkin oon kaikki opettanut kysymään aina mua...helppoahan se on, kun aika monesti suostuu...

        Aijai....no toivottavasti ei pahempaa...


      • Disseisback kirjoitti:

        No mökillä korkeintaan saunon ja käyn veneilee. Tissutten pikkuisen ja ehkä käyn tuttujen luona... :o)

        No niinhän mäkin oon kaikki opettanut kysymään aina mua...helppoahan se on, kun aika monesti suostuu...

        Aijai....no toivottavasti ei pahempaa...

        Sä olet niin touhuavaa sorttia ja kaikki luottavat sinuun. Olet se selkäranka. Mutta rajansa se on sinunkin taakkojen kantokyvyllä.

        Mä olen pikkuisen yrittänyt vetäytyä tuosta naapurihommasta, mut ei se oikein onnistu. On niitä yhteisiä vastuita. Mutta on mulla sentään oma pesä mihin piiloutua. Vähän sama kun sulla mökki. Mulla se on oma koti.

        Noh.. tasan ei käy onnenlahjat, sitä niittää mitä kylvää. Ihan saan katsoa peiliin tuon exän kanssa. Ei se hänen vikansa ole, että on ihan käsi. 25 vuotta passaamista. Oma vika.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sä olet niin touhuavaa sorttia ja kaikki luottavat sinuun. Olet se selkäranka. Mutta rajansa se on sinunkin taakkojen kantokyvyllä.

        Mä olen pikkuisen yrittänyt vetäytyä tuosta naapurihommasta, mut ei se oikein onnistu. On niitä yhteisiä vastuita. Mutta on mulla sentään oma pesä mihin piiloutua. Vähän sama kun sulla mökki. Mulla se on oma koti.

        Noh.. tasan ei käy onnenlahjat, sitä niittää mitä kylvää. Ihan saan katsoa peiliin tuon exän kanssa. Ei se hänen vikansa ole, että on ihan käsi. 25 vuotta passaamista. Oma vika.

        No tässä on vaan sattunut nyt kaikenlaista ja sitten on vaan ollut paljon ja kaikkea...

        Mutta aion mä tätä muuttaakin niin, että ensi keväänä ja kesänä ei tule samanlaista. Syksyllä muummoassa lähtee puskia reippaasti maalta ja suorempaa tilaa tulee ajaa nurmikkoa, näin oten helpompi ja nopeampi. Lisäksi katselen talven aikana vehkeitä parempaan kuntoon, ettei niitten kanssa tarvitse veivata, niin maalla kuin kotona.

        Sitten kevääksi ja syksyksi en ota mitään ylimääräistä.

        Säkin voisit miettiä yhdessä sen exän kanssa, että hommais vaikka sapuskat jostain puolivalmiina, että lämmittäis vaan ja sillä siisti. Yleensä vaikeammatkin tapaukset ymmärtää, kun ei anna muita vaihtoehtoja.

        Näihin vaikeisiin aikoihin luisuu helposti....ja joskus tarvii vaan painattaa jotain uudistusta läpi itse, ei ne muut siihen olekaan halukkaita, kun ei kyse ole heidän ongelmistaan....


      • Disseisback kirjoitti:

        No tässä on vaan sattunut nyt kaikenlaista ja sitten on vaan ollut paljon ja kaikkea...

        Mutta aion mä tätä muuttaakin niin, että ensi keväänä ja kesänä ei tule samanlaista. Syksyllä muummoassa lähtee puskia reippaasti maalta ja suorempaa tilaa tulee ajaa nurmikkoa, näin oten helpompi ja nopeampi. Lisäksi katselen talven aikana vehkeitä parempaan kuntoon, ettei niitten kanssa tarvitse veivata, niin maalla kuin kotona.

        Sitten kevääksi ja syksyksi en ota mitään ylimääräistä.

        Säkin voisit miettiä yhdessä sen exän kanssa, että hommais vaikka sapuskat jostain puolivalmiina, että lämmittäis vaan ja sillä siisti. Yleensä vaikeammatkin tapaukset ymmärtää, kun ei anna muita vaihtoehtoja.

        Näihin vaikeisiin aikoihin luisuu helposti....ja joskus tarvii vaan painattaa jotain uudistusta läpi itse, ei ne muut siihen olekaan halukkaita, kun ei kyse ole heidän ongelmistaan....

        Niin tai sittenhän niistä saattaa tulla heille ongelma...mutta oma on elämänsä.... ei se sun tai mun vastuulla ole. :o)


      • Disseisback kirjoitti:

        No tässä on vaan sattunut nyt kaikenlaista ja sitten on vaan ollut paljon ja kaikkea...

        Mutta aion mä tätä muuttaakin niin, että ensi keväänä ja kesänä ei tule samanlaista. Syksyllä muummoassa lähtee puskia reippaasti maalta ja suorempaa tilaa tulee ajaa nurmikkoa, näin oten helpompi ja nopeampi. Lisäksi katselen talven aikana vehkeitä parempaan kuntoon, ettei niitten kanssa tarvitse veivata, niin maalla kuin kotona.

        Sitten kevääksi ja syksyksi en ota mitään ylimääräistä.

        Säkin voisit miettiä yhdessä sen exän kanssa, että hommais vaikka sapuskat jostain puolivalmiina, että lämmittäis vaan ja sillä siisti. Yleensä vaikeammatkin tapaukset ymmärtää, kun ei anna muita vaihtoehtoja.

        Näihin vaikeisiin aikoihin luisuu helposti....ja joskus tarvii vaan painattaa jotain uudistusta läpi itse, ei ne muut siihen olekaan halukkaita, kun ei kyse ole heidän ongelmistaan....

        No mulla on nyt rahallisesti tiukkaa ja meillä sellainen yya, että exä maksaa ruoat ja mä valmistan.

        Järjestely toimii ihan ok molemmille.
        Se vaan on tottunut siihen, että joku tekee puolestansa. Remontti ja korjaushommista se ei tiedä mitään. Nekin jäi minun vastuulleni aina. Mutta joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No mulla on nyt rahallisesti tiukkaa ja meillä sellainen yya, että exä maksaa ruoat ja mä valmistan.

        Järjestely toimii ihan ok molemmille.
        Se vaan on tottunut siihen, että joku tekee puolestansa. Remontti ja korjaushommista se ei tiedä mitään. Nekin jäi minun vastuulleni aina. Mutta joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään.

        No siihenkin löytyy ratkaisu.... Feelia. Sieltä saa ihan kelpo evästä ja ei maksakaan mahdottomia. Lämmittää vaan ja siinä on ukollekin evästä silloin, kun sä et kerkee laittamaan. Ne säilyy jääkaapissakin kuukausia ja vasta kun avaa, ne pilaantuu kuten tavallinen ruoka.

        Erilaisia annoskokoja ja eri sapuskoja... Kokeilkaa. :o)


    • Anonyymi

      Kuka alkaa mun kaa❤️( ˘ ³˘)♥︎

    • Anonyymi

      En varsinaisesti aseta mitään rajoja. Jotkut kiinnittävät huomion, jotkut eivät.

      Ennemmin muut ihmiset on ihmetelleet kehen ihastun ja tullut kommenttia:"Saisit kyllä paremmankin" ja paljon ihmettelyä miksi joku mies ei ole "kelvannut".

    • Anonyymi

      En oikeastaan. Ehkä huumori voi jollain lailla yllättää ja tietysti yllättävään huumoriin ihastuu helpommin kuin tuttuun mutta muuten ihastumiset ovat tapahtuneet aika samantapaisiin "tolkun naisiin". Entä aloittajalla?

      • Anonyymi

        Yllättävään huumoriin ihastuu ennemmin kuin tuttuun? Onpa erikoinen näkemys, miten se voisi viehättää?

        täysin sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yllättävään huumoriin ihastuu ennemmin kuin tuttuun? Onpa erikoinen näkemys, miten se voisi viehättää?

        täysin sivusta

        Eikö yleensäkin huumori perustu jonkinlaiseen yllätykseen? Sitä tarkoitin.


      • Anonyymi

        Aloittaja taisi tuossa välissä omista kokemuksistaan kertoakin. Mä ihastun ylipäänsä harvoin ja kaikki ihastukseni ovat sitten kuitenkin osoittautuneet pohjimmiltaan hyvin samantyyppisiksi ihmisiksi. Tuo yksi vain oli, jonka aluksi kuvittelin joskikin ihan muuksi.

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö yleensäkin huumori perustu jonkinlaiseen yllätykseen? Sitä tarkoitin.

        Annahan, kun mietin… kyllä se tavallaan perustuu, mutta eikö se ole tylsää, jos toisen huumori ei tunnu omalta?


    • Anonyymi

      Olen nainen, joka ihastuu oikeastaan äärimmäisen harvoin ja jokainen näistä on tullut itselleni yllätyksenä että millaiselle ihmiselle sitä nyt on tunteensa ja ajatuksensa nyt oikein menettänyt. Yllättäviä ihmisiä elämäni varrella jokainen. Yhdelläkään ei ole ollut yhdistäviä tekijöitä keskenään, paitsi se että ovat olleet henkisesti minulle ilmeisesti saavuttamattomia. En tiedä miltä se tuntuu kun saa vastarakkautta.

    • Anonyymi

      No toki. Joskus joissakin on vaan jotakin. Ajan kanssa niin pääsee käymään, kun näkee jotakin ihmistä jossakin liian paljon, niin voi alkaa näkemään hänessä jotakin. Ensivaikutelma voi olla heti mukava tai joku voi nousta myöhemmin esiin kiinnostavalla tavalla. Sellaisia ajatuksia, että toivottavasti peitän tämän hyvin ja tai että huh huh, voinkohan vältellä näitä tilanteita. En ole muuttanut valintakriteereitäni. Olen vain kerran edennyt em. tilanteesta vakavampaa suhteeseen ja se oli exäni.

    • Anonyymi

      Olen.
      Liian pitkä tarina tähän...
      Kirjoitan joskus vielä kirjan

    • Anonyymi

      Ihastuin sellasee vähä emo biseksuaali tyttöön joka oli värjännyt tukan ja paljo lävistyksiä. Ei varsinaisesti niitä mun kauneusihanteita mut vittu kyl se o ihana muija.

    • Anonyymi

      Olen ihastunut yllättävän henkilöön ja se oli toiseen naiseen. Olen hetero, joten tuo tuli vähän puskista. Se oli opiskeluaikoina ja tämä nainen oli opiskelukaverini. Meillä ei koskaan ollut mitään sutinaa eikä ihastus takuulla ollut molemminpuolista, mutta hän oli mielestäni niin eteerisen kaunis ja lumoava ja luonteeltaan lempeä, että vatsassa oli aina perhosia kun olimme tekemisissä. Muistan vieläkin miten hän siirsi hiuksiani pois korvani edestä meluisassa baarissa, jätti kätensä olkapäälleni paineutuen ihan lähelle selittämään jotain. Itselleni tuo oli todella eroottinen hetki, mikä kuulostaa ehkä oudolta kun mitään ei tapahtunut muuta kuin juttelua 😄

      Se oli kuitenkin hyvin pintapuolinen ihastus ja hiljalleen hiipui. Kävin tuolloin myös pohdintaa seksuaalisuudestani, mutta kyllä miehet silti on minun juttu. Ei naiset aiheuta minulle sitä samaa alkukantaisen eroottista ja syvää tunnelatausta, mitä mies saa aikaiseksi.

      • Anonyymi

        Monet naiset ihastuvat/ihailevat toista naista, ilman mitään seksuaalista motiivia.

        Itselläni on työkaverina nainen, joka antaa minulle positiivista huomiota, myönteisiä sanoja ja kuuntelee aina keskittyneesti mitä sanon. Siitä huolimatta, ettei mielipiteet aina kohtaa lähellekään, välillä kiivampaakin sananvaihtoa, hän tuntuu ihailevan minua. Ihminen on siitä hauska, että kun joku ihailee, olkoonkin nainen, se vaan on kerrassaan ihastuttavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monet naiset ihastuvat/ihailevat toista naista, ilman mitään seksuaalista motiivia.

        Itselläni on työkaverina nainen, joka antaa minulle positiivista huomiota, myönteisiä sanoja ja kuuntelee aina keskittyneesti mitä sanon. Siitä huolimatta, ettei mielipiteet aina kohtaa lähellekään, välillä kiivampaakin sananvaihtoa, hän tuntuu ihailevan minua. Ihminen on siitä hauska, että kun joku ihailee, olkoonkin nainen, se vaan on kerrassaan ihastuttavaa.

        Tjaa, noinko naiset ajattelee? Heterot siis.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monet naiset ihastuvat/ihailevat toista naista, ilman mitään seksuaalista motiivia.

        Itselläni on työkaverina nainen, joka antaa minulle positiivista huomiota, myönteisiä sanoja ja kuuntelee aina keskittyneesti mitä sanon. Siitä huolimatta, ettei mielipiteet aina kohtaa lähellekään, välillä kiivampaakin sananvaihtoa, hän tuntuu ihailevan minua. Ihminen on siitä hauska, että kun joku ihailee, olkoonkin nainen, se vaan on kerrassaan ihastuttavaa.

        Juuri noin, sitä voi ihastua monenlaisiin ihmisiin ilman, että on aikomustakaan viedä sitä pidemmälle eikä siinä välttämättä ole mitään seksuaalistakaan, vaikka itse koin kyllä tuota opiskelukaveriani kohtaan myös niitä seksuaalisia tuntemuksia. Ihastuksista voi nauttia puolin ja toisin, kun ne pysyvät sellaisina harmittomina ihastuksina eikä satuta ketään. Tilanne on eri, jos alkaa kehittyä syvempiä tunteita. Silloin ei kyseessä ole enää tuollainen mitä itse kutsun kepeäksi ihastukseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin, sitä voi ihastua monenlaisiin ihmisiin ilman, että on aikomustakaan viedä sitä pidemmälle eikä siinä välttämättä ole mitään seksuaalistakaan, vaikka itse koin kyllä tuota opiskelukaveriani kohtaan myös niitä seksuaalisia tuntemuksia. Ihastuksista voi nauttia puolin ja toisin, kun ne pysyvät sellaisina harmittomina ihastuksina eikä satuta ketään. Tilanne on eri, jos alkaa kehittyä syvempiä tunteita. Silloin ei kyseessä ole enää tuollainen mitä itse kutsun kepeäksi ihastukseksi.

        Kepeä ihastus, kepä lounas, kepeä ehostus, kepeä liikunta, kepeä olo....liian kepeää. :)

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kepeä ihastus, kepä lounas, kepeä ehostus, kepeä liikunta, kepeä olo....liian kepeää. :)

        Jasu

        No jottei homma menisi liian raskaaksi 😄

        Yritän aloitella tässä deittailua ja sana kepeä pyörii koko ajan kielen päällä, koska yritän psyykata itseäni siihen, että tutustun vain kepeästi ja siitä sitten tulee jotain jos on tullakseen, ettei olisi mitään paineita, etten menisi paniikkiin jo alkumetreillä. Joten kepeyttä vaan lisää tänne 😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jottei homma menisi liian raskaaksi 😄

        Yritän aloitella tässä deittailua ja sana kepeä pyörii koko ajan kielen päällä, koska yritän psyykata itseäni siihen, että tutustun vain kepeästi ja siitä sitten tulee jotain jos on tullakseen, ettei olisi mitään paineita, etten menisi paniikkiin jo alkumetreillä. Joten kepeyttä vaan lisää tänne 😁

        Älä suutu, mutta tykästyin sun kepeään. Yritän kuiteskin käyttäytyä asiallisesti kepeydestä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi. :)

        Tsemiä deiteille. 👍

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin, sitä voi ihastua monenlaisiin ihmisiin ilman, että on aikomustakaan viedä sitä pidemmälle eikä siinä välttämättä ole mitään seksuaalistakaan, vaikka itse koin kyllä tuota opiskelukaveriani kohtaan myös niitä seksuaalisia tuntemuksia. Ihastuksista voi nauttia puolin ja toisin, kun ne pysyvät sellaisina harmittomina ihastuksina eikä satuta ketään. Tilanne on eri, jos alkaa kehittyä syvempiä tunteita. Silloin ei kyseessä ole enää tuollainen mitä itse kutsun kepeäksi ihastukseksi.

        Voihan niitä syvempiäkin tunteita syntyä, ja se tekee joskus tilanteesta ehkäpä kiusallisen, ainakin haasteellisen.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monet naiset ihastuvat/ihailevat toista naista, ilman mitään seksuaalista motiivia.

        Itselläni on työkaverina nainen, joka antaa minulle positiivista huomiota, myönteisiä sanoja ja kuuntelee aina keskittyneesti mitä sanon. Siitä huolimatta, ettei mielipiteet aina kohtaa lähellekään, välillä kiivampaakin sananvaihtoa, hän tuntuu ihailevan minua. Ihminen on siitä hauska, että kun joku ihailee, olkoonkin nainen, se vaan on kerrassaan ihastuttavaa.

        On se noinkin, tosiaan.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä suutu, mutta tykästyin sun kepeään. Yritän kuiteskin käyttäytyä asiallisesti kepeydestä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi. :)

        Tsemiä deiteille. 👍

        Jasu

        En suutu 😊 Kepeyttä vaan lisää!

        Ja kiitos, yritän puolestani käyttäytyä treffeillä asiallisesti 😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan niitä syvempiäkin tunteita syntyä, ja se tekee joskus tilanteesta ehkäpä kiusallisen, ainakin haasteellisen.

        - Sheena

        Toki. Joskus kevyt ihastus syvenee sen verran, että alkaa tuntua jo sydämessä. Parhaimmillaan se voi olla alku jollekin kauniille, mutta jos vaikkapa sattuu ihastumaan varattuun työkaveriin, niin silloin tilanne voi olla vähintäänkin kiusallinen.


    • Ensin ajattelin, että tämä ei osu, mutta sitten että joo, sittenkin tarkemmin ajateltuna, ei ensimmäisenä ajatuksena ollut hänenlainen ihminen... Mutta sitä ihastuu mihin ihastuu. Se vaan tapahtuu. Eikä kaduta yhtään, että niin kävi. Edelleen tykään hänestä kovasti...

      • Anonyymi

        Noinhan se menee. Ei voi valita keneen ihastuu.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinhan se menee. Ei voi valita keneen ihastuu.

        - Sheena

        Eikä valitettavasti ajankohtaakaan. Se tulee kuin ripulipaska, eikä toimi edes sulkijalihas esteenä.

        Jasu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikä valitettavasti ajankohtaakaan. Se tulee kuin ripulipaska, eikä toimi edes sulkijalihas esteenä.

        Jasu

        Kylläpä puhut kauniisti ihastumisesta. Sääli että sinulla on siitä noin synkkä kuva.


      • Anonyymi
        PalstaRinssi kirjoitti:

        Kylläpä puhut kauniisti ihastumisesta. Sääli että sinulla on siitä noin synkkä kuva.

        Vertauskuva joka on varsin kuvaava äkillisyyttä ja yllätystä kuvaamaan. Minä jos kuka osaan nähdä ja puhua kauneutta ja kauniisti, en vain näe aina tarvetta sille. Joskus on paljon parempi puhua sanoin, jotka menee laakista perille asti. Vaikkei ne ihan kaikkien mieleen olisikaan.

        Jasu


    • Anonyymi

      Oma tilanne on seuraavanlainen ihastuin korvia myöten lapseni Eskarin ohjaajaan samaa ikäluokkaa kanssani, itse olen sinkku enkä tiedä mitä tehdä, udeita katseita vaihdettu mutta ei oikeastaan koskaan päästy kunnolla juttusille ❤️‍🩹

      • Anonyymi

        Mieti jos olisitkin varattu, mitä silloin tehdä?

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieti jos olisitkin varattu, mitä silloin tehdä?

        - Sheena

        Luulisin että menisi ohitse mutta hankalaa kun en tiedä halaisin jotenkin ottaa selvää mutta en vain uskalla ❤️‍🩹


    • Anonyymi

      En. En omaa mitään erityisiä kriteereitä tai odotuksia joten ihastuminen tulee kun on tullakseen, olen asialle yksinkertaisesti avoin.

      Oikeastaan yllätyn siitä että EN ihastu johonkuhun joka miellyttää monella tasolla, sitäkin tapahtuu.

    • No oikeastaan en. Olis toisaalta hyvä poistua joltain alueelta, mihin ihastumisissa luisuu, mutta ei se oikein onnistu, jos ei vaan ihastu...

    • Anonyymi

      En minä kriteerejä laita rakkaudelle. Se tunne tulee ja se tunne on. Siinä ei kysellä mitään eikä tunneta rajoja.

    • Anonyymi

      Henkisesti olen ollut ihastunut kaksi kertaa, mutta en ole halunnut suhdetta kummankaan kanssa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan

      anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html
      Maailman menoa
      302
      3908
    2. BLACKFRIDAY 186e 4pv Alicantte lennoilla ja hotellilla

      No nyt löytyi hyvä blackfriday tarjous. Sivustolla matkapörssi myös muita hyviä tarjouksia. 4 Päivän reissu, 3 tähden ho
      Matkailu
      6
      2495
    3. Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin

      että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html
      Maailman menoa
      277
      2404
    4. Millaista naista ikävöit

      Ulkonäkö/persoona
      Ikävä
      69
      2200
    5. Minkälainen naama

      kaivatullasi on? 🫠
      Ikävä
      77
      1834
    6. Purra esiintyi epäasiallisesti

      Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M
      Pyhäjärvi
      400
      1566
    7. MTV: Jyrkistä eronnut Jenni kritisoi kovin sanoin Ensitreffit-ohjelmaa: "Ei esimerkiksi kysytty..."

      Ohhoh! Jenni lataa tekstiä! Tsemppiä Jennille ja Jyrkille "sen oikean" löytämiseen. Lue lisää: https://www.suomi24.fi/
      Ensitreffit alttarilla
      32
      1351
    8. Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!

      Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola
      Kotimaiset julkkisjuorut
      200
      1218
    9. Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!

      Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      1166
    10. "Tapaus" Aittakumpu/Simula hyvin paljastaa kuinka tyhmää ja turhaa sakkia Suomesta

      löytyy. Toissapäivänä "joku" teki tänne avauksen liittyen Kalevan juttuun, että noilla kahdella olisi suhde. Eli Otsikko
      Maailman menoa
      34
      1162
    Aihe