Oletko tavaroiden keräilijä vai ostatko niitä harkiten? Karsitko itsellesi tarpeettomia tavaroita pois nurkista vai annatko niiden lojua vain kaappien kätköissä? Säilötkö vielä sellaisiakin vaatteita, jotka eivät enää ole oman tyylisiä tai jotka ovat liian pieniä tai liian isoja? Mietitkö tavaroita ja vaatteita ostaessasi niiden laatua? Entä onko ekologisuus sinulle tärkeä arvo?
Itseäni liika tavarapaljous ahdistaa. Toisaalta taas liika tavarattomnuuskin, esim. se jos tuntuu, ettei ole sopivia vaatteita, joita laittaa päälle. Pidän selkeydestä, siitä ettei hyllyjen ja lipastojen päällä ole liikaa tavaraa eikä seinät ole täynnä tauluja, valokuvia yms. tai lattiatila ole tukittu huonekaluilla. Tosin sitten taas liika hallimaisuuskin ahdistaa, esim. seinillä ei ole mitään taulua tai huonekaluja on niukasti vain seinien vierellä. Vaikka en halua kaikenlaisia pieniä koriste-esineitä hyllyjen ja lipastojen päälle, niin tykkään polttaa tuikkuja tuikkukipoissa ja muutama harkittu esine saa olla esillä. Myös mattoja on lattialla, verhot ikkunoissa, muutama taulu seinällä ja valokuviakin on(eteisen seinällä) ja muutama sohvatyynykin löytyy. Silloin tällöin myös maljakossa on leikkokukkia.
Mulle myös omistamieni tavaroitten ja vaatteiden kestävyys on tärkeä asia (ei kaikki mun omistamat asiat ole huippulaatua, mutta yritän mahdollisuuksien mukaan ostaa ainakin kohtuulaatuista). Myös ekologisuus on asia, jota välillä mietin. Harmittaa, jos jokin vaate ei kestä pitkään tai vaikka puhelin menee rikki vuoden tai kahden käytön jälkeen.
Kuitenkaan en nipota asioitten suhteen enkä käske ketään toista muuttumaan samanlaiseksi kuin itse olen.
Kiinnytkö tavaraan?
41
241
Vastaukset
- Anonyymi
Jossain vaiheessa tulee tarve siivota tarpeettomat tavarat pois.
- Anonyymi
Jaa-a. Muakin tavarapaljous ahdistaa, mutta on mulla myös sellaisia tavaroita, joihin olen kiintynyt.
Mä olen muuttanut elämässäni vähän liiankin monta kertaa. Olen muuttanut 12 kertaa elämäni aikana, pahimmillan kahdesti vuoden aikana. Se karsii tehokkaasti ylimääräistä roinaa. Vaan on mulla tosiaan sellaisiakin tavaroita, jotka ovat kulkeneet mukanani kaikki nuo muutot.
Nyt viimeisimpänä muutin vanhempieni vanhaan asuntoon, kun he halusivat muuttaa pienempään ja pienitöisempään. Tämän muuton suurin ongelma on porukoiden taakseenjättämä tavaravuori. He kun tosiaan muuttivat vain välttämättömin mukanaan. Pikkuhiljaa sitten hakivat joitain mitä kokivatkin tarvitsevansa. Mä olen asunut tässä nyt pari vuotta ja edelleen ahdistaa tavaran määrä. Sitä on viety pois kiertoon pariinkin otteeseen, mutta aina vaan joka paikka tuntuu olevan täynnä. Taas harkitsen, että jahka syksy tulee, niin tilaan kuljetuksen. Toisaalta omakotitalossa on omat tarpeensa ja ihan kaikesta ei voi eroon päästä. Heti kun sellainen toimiva palvelu avataan, josta voisi aina kesäksi vuokrata pihakalusteet, aurinkovarjot, ruohonleikkurit, trampoliinit, ynnä muut, niin tässä on yksi vakioasiakas. Talveksi tarvittavat tietysti myös vuokraisin heti.
Olen harkitseva ostaja ja ostan myös kestäviä vaatteita (ei tosin ole nykyään aina kovin helppoa, kun merkkivaatteisiinkaan ei voi aina luottaa). Mulla on mm. talvitakkeja, jotka olen ostanut teininä ja jotka luultavasti kestävät koko ikäni. Koriste-esineistä ja muista vastaavista en pidä lainakaan. Mun hyllyiltäni ja pöydiltäni ei pikkuesineitä löydy. - Anonyymi
Joka aamu menen ovesta lukee ”tavaran vastaanotto”.
- Anonyymi
🍑🍑🍑
En kiinny. Asuntoihinkaan. Voin mielihyvin päivittää huushollin sisältöä ja roudata ylimääräiset krääsät pois. Voisin muuttaakin jokusen vuoden välein uuteen kotiin. Mutta käytännön syistä en sitä tee.
Miettinyt sitäkin, että kotipaikka jos jää mulle, niin toisaalta tykkään paikasta. Toisaalta taas en enää tässä iässä välittäisi mistään työleiristä, vaan vielä mennä ja elää. Nähdä maailmaa, kokea elämyksiä. Vois sen rahan käyttää niinkin, eikä johonkin vanhaan maalaispaikkaan.
En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Miettinyt sitäkin, että kotipaikka jos jää mulle, niin toisaalta tykkään paikasta. Toisaalta taas en enää tässä iässä välittäisi mistään työleiristä, vaan vielä mennä ja elää. Nähdä maailmaa, kokea elämyksiä. Vois sen rahan käyttää niinkin, eikä johonkin vanhaan maalaispaikkaan.
En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta.Voi pakata lentolaukun ja loikata koneeseen ja lähteä lomalle extemporee vaikkapa. Eikä pohtia uusia ulkovuorauksia taloon.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Miettinyt sitäkin, että kotipaikka jos jää mulle, niin toisaalta tykkään paikasta. Toisaalta taas en enää tässä iässä välittäisi mistään työleiristä, vaan vielä mennä ja elää. Nähdä maailmaa, kokea elämyksiä. Vois sen rahan käyttää niinkin, eikä johonkin vanhaan maalaispaikkaan.
En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta.PALSTANVALTAAJA: "En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta."
Minulla oli joskus idea, että kaiken omistamani suurin piirtein pystyisin kuljettamaan mukanani. Esimerkiksi ei sänkyä vaan makuualustaja ja makuupussi. Rinkassa kaikki olisi kulkenut mukana. Tilillä olisi pitänyt olla rahaa ja jossain asunto jääkaapilla. Sitä en olisi voinut ottaa mukaan.
Käytännössä tämä kaatui siihen, että halusin television, stereot ja pöytätietokoneen. Läppäri ei kelvannutkaan korvaamaan näitä kaikkia. Läppäristä olisi voinut katsella YLE Arenaa ja Netflixiä, mutta mieluummin sen tekee kunnon televisiosta. Lisäksi haluan nukkua kunnon sängyssä makuupussin sijaan. Kuulostiko hippi-ideani oudolta?Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
PALSTANVALTAAJA: "En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta."
Minulla oli joskus idea, että kaiken omistamani suurin piirtein pystyisin kuljettamaan mukanani. Esimerkiksi ei sänkyä vaan makuualustaja ja makuupussi. Rinkassa kaikki olisi kulkenut mukana. Tilillä olisi pitänyt olla rahaa ja jossain asunto jääkaapilla. Sitä en olisi voinut ottaa mukaan.
Käytännössä tämä kaatui siihen, että halusin television, stereot ja pöytätietokoneen. Läppäri ei kelvannutkaan korvaamaan näitä kaikkia. Läppäristä olisi voinut katsella YLE Arenaa ja Netflixiä, mutta mieluummin sen tekee kunnon televisiosta. Lisäksi haluan nukkua kunnon sängyssä makuupussin sijaan. Kuulostiko hippi-ideani oudolta?Ei kuulostanut. Mä voisin yksinäni asua hyvinkin alkeellisesti. Kaipaan lähinnä lämmintä suihkua ja tuulensuojaa, sen verran tulta että ruokaa saa tehtyä.
- Anonyymi
Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
PALSTANVALTAAJA: "En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta."
Minulla oli joskus idea, että kaiken omistamani suurin piirtein pystyisin kuljettamaan mukanani. Esimerkiksi ei sänkyä vaan makuualustaja ja makuupussi. Rinkassa kaikki olisi kulkenut mukana. Tilillä olisi pitänyt olla rahaa ja jossain asunto jääkaapilla. Sitä en olisi voinut ottaa mukaan.
Käytännössä tämä kaatui siihen, että halusin television, stereot ja pöytätietokoneen. Läppäri ei kelvannutkaan korvaamaan näitä kaikkia. Läppäristä olisi voinut katsella YLE Arenaa ja Netflixiä, mutta mieluummin sen tekee kunnon televisiosta. Lisäksi haluan nukkua kunnon sängyssä makuupussin sijaan. Kuulostiko hippi-ideani oudolta?Mä ihan käytännössä elinkin useamman vuoden niin, että kaikki tavarani mahtuivat isoon putkikassiin (sellaseen "jääkiekkokassiin") ja lentolaukkuun. Vuokrasin kalustetun asunnon ja tietokone oli läppäri.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Ei kuulostanut. Mä voisin yksinäni asua hyvinkin alkeellisesti. Kaipaan lähinnä lämmintä suihkua ja tuulensuojaa, sen verran tulta että ruokaa saa tehtyä.
"Ei kuulostanut. Mä voisin yksinäni asua hyvinkin alkeellisesti. Kaipaan lähinnä lämmintä suihkua ja tuulensuojaa, sen verran tulta että ruokaa saa tehtyä."
Meinasin niin asua opiskelija-soluasunnossa. Vuokra olisi ollut alle 200 euroa. Suihkun, saunan, veden ja sähköt olisi saanut samaan hintaan. Meinasin, että en käytä sänkyä ja muita huonekaluja. Kirjoitushommat olisin hoitanut yliopistolla. Kesäisin olisin matkanut teltan kanssa pitkin Suomea polkupyörällä. Suihkussa olisi voinut käydä leirintäalueilla ja uida järvissä. Mutta ehkä elämä olisi ollut liian askeettista?Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
"Ei kuulostanut. Mä voisin yksinäni asua hyvinkin alkeellisesti. Kaipaan lähinnä lämmintä suihkua ja tuulensuojaa, sen verran tulta että ruokaa saa tehtyä."
Meinasin niin asua opiskelija-soluasunnossa. Vuokra olisi ollut alle 200 euroa. Suihkun, saunan, veden ja sähköt olisi saanut samaan hintaan. Meinasin, että en käytä sänkyä ja muita huonekaluja. Kirjoitushommat olisin hoitanut yliopistolla. Kesäisin olisin matkanut teltan kanssa pitkin Suomea polkupyörällä. Suihkussa olisi voinut käydä leirintäalueilla ja uida järvissä. Mutta ehkä elämä olisi ollut liian askeettista?Vaatii sekin vähän viitseliäisyyttä jos noin eläisi.
Anonyymi kirjoitti:
Mä ihan käytännössä elinkin useamman vuoden niin, että kaikki tavarani mahtuivat isoon putkikassiin (sellaseen "jääkiekkokassiin") ja lentolaukkuun. Vuokrasin kalustetun asunnon ja tietokone oli läppäri.
Ihanko tosissaan elit useamman vuoden niin? Missä kaupungissa, jos saanen kysyä? Kannattiko elää hipittävästi?
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Vaatii sekin vähän viitseliäisyyttä jos noin eläisi.
Kiitos vastauksesta ja hyvää yötä! Itse olen muuten onnellinen siitä, että näen molemmat siskoni tällä viikolla. Toinen tulee pääkaupunkiseudulta Faijan kaupunkiin ja toinen sisko koukkaa Oulun kautta takaisin Etelään torstaina. Onko koskaan harmittanut se, että olet perheen ainoa lapsi?
- Anonyymi
Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
Ihanko tosissaan elit useamman vuoden niin? Missä kaupungissa, jos saanen kysyä? Kannattiko elää hipittävästi?
Asuin joo, yhteensä 4 vuotta. Asuin silloin Keski-Euroopassa, parissa eri kaupungissa. En tiedä kuinka helppoa Suomessa on kalustettuna vuokrata, mutta tuolla se oli silloin aika tavallista.
Kyllä se kannatti ja voisin ihan hyvin edelleenkin elää noin. Ei mulla ole mitään tarvetta omistaa niin kalusteita ympärilläni. Jos se olis taloudellisesti järkevää, niin mikä jottei. Suomesta ei vaan taida noita kalustettuja kovin helposti pidempään vuokralle saada. Tai en tiedä, kun en ole etsinyt. Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
Kiitos vastauksesta ja hyvää yötä! Itse olen muuten onnellinen siitä, että näen molemmat siskoni tällä viikolla. Toinen tulee pääkaupunkiseudulta Faijan kaupunkiin ja toinen sisko koukkaa Oulun kautta takaisin Etelään torstaina. Onko koskaan harmittanut se, että olet perheen ainoa lapsi?
Mukavaa. Hyvää yötä. :)
Anonyymi kirjoitti:
Asuin joo, yhteensä 4 vuotta. Asuin silloin Keski-Euroopassa, parissa eri kaupungissa. En tiedä kuinka helppoa Suomessa on kalustettuna vuokrata, mutta tuolla se oli silloin aika tavallista.
Kyllä se kannatti ja voisin ihan hyvin edelleenkin elää noin. Ei mulla ole mitään tarvetta omistaa niin kalusteita ympärilläni. Jos se olis taloudellisesti järkevää, niin mikä jottei. Suomesta ei vaan taida noita kalustettuja kovin helposti pidempään vuokralle saada. Tai en tiedä, kun en ole etsinyt.Kiitos vastauksesta ja hyvää yötä! Ihmettelinkin missä Suomen kaupungissa noin on voinut tehdä. Olen lähinnä kuullut, että jotkut vuokraavat asuntoja muutamaksi kuukaudeksi tai viikoksii kalustettuna. Sen ajaksi, että ovat jossain matkalla. Faijan nurkkanaapurissa brittitytöt vuokrasivat kalustetun omakotitalon festareitten ajaksi. Lisäksi tutustunut tapaukseen, että omakotitalo vuokrattu muutamaksi kuukaudeksi.
- Anonyymi
Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
Kiitos vastauksesta ja hyvää yötä! Ihmettelinkin missä Suomen kaupungissa noin on voinut tehdä. Olen lähinnä kuullut, että jotkut vuokraavat asuntoja muutamaksi kuukaudeksi tai viikoksii kalustettuna. Sen ajaksi, että ovat jossain matkalla. Faijan nurkkanaapurissa brittitytöt vuokrasivat kalustetun omakotitalon festareitten ajaksi. Lisäksi tutustunut tapaukseen, että omakotitalo vuokrattu muutamaksi kuukaudeksi.
Kyllä mä olen pääkaupunkiseudulla nähnyt välillä sellasia tyyliin vuoden vuokra-aikoja tarjolla. Kyllähän ihmiset välillä ulkomaankomennuksille menee. Vaan harvassa taitavat valmiiksi kalustetut asunnot Suomessa olla ja yleensä turhan hinnakkaita.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Miettinyt sitäkin, että kotipaikka jos jää mulle, niin toisaalta tykkään paikasta. Toisaalta taas en enää tässä iässä välittäisi mistään työleiristä, vaan vielä mennä ja elää. Nähdä maailmaa, kokea elämyksiä. Vois sen rahan käyttää niinkin, eikä johonkin vanhaan maalaispaikkaan.
En välttämättä halua omistaa mitään, käteistä rahaa korkeintaan. Et olis vapaa kaikesta omaisuuden tuomasta murehtimisesta.Mietin yhtenä päivänä, että en ole kovinkaan moneen mun omistamaan tavaraan kiintynyt mitenkään erityisesti. On toki tavaroita ja vaatekappaleita, joista tykkään, mutta en kauheasti ripustaudu materiaan. Tykkään silti, että asunnossa on ihan kodikasta, vaikka en pidäkään kauheasti siitä, että kippoja ja kuppeja ja pieniä koristefiguureja on joka paikka täynnä tai seinät vuorattu lattiasta kattoon tauluilla.
Mulle arjen sujuvuus on aika tärkeää ja olis kiva, että jonain päivänä mulla ei olis kauheast lautasia ja aterimia, mää kun en jaksa tiskata kovin usein, jos astioita on iso kasa tiskipöydällä ja tiskialtaassa. Niiden näkeminen alkaa jotenkin ahdistaa. Joissain asioissa on sitten ihan hyvä olla vähän enemmän kuten vaikka kengissä tai niissä vaatteissa, joita käyttää enemmän.
Mää en ole koskaan ollut mikään tavaroitten hamstraaja (en ruuankaan). Yhteen aikaan keräsin vähän Arabian vanhoja kahvi-ja teekuppeja, mutta tänä keväänä ja kesänä olen joitain myynnyt yhellä kirpputorilla, parit korvakorutkin pistin myyntiin (en ole kauheasti pitänyt, toisia korviksia en lähes ollenkaan) ja välillä vien tarpeettomia vaatteita ja tavaroita, esim. kirjoja ja kippoja ja kuppeja kierrätyskeskukseen tai vaikka Uffiin.Norppa83 kirjoitti:
Mietin yhtenä päivänä, että en ole kovinkaan moneen mun omistamaan tavaraan kiintynyt mitenkään erityisesti. On toki tavaroita ja vaatekappaleita, joista tykkään, mutta en kauheasti ripustaudu materiaan. Tykkään silti, että asunnossa on ihan kodikasta, vaikka en pidäkään kauheasti siitä, että kippoja ja kuppeja ja pieniä koristefiguureja on joka paikka täynnä tai seinät vuorattu lattiasta kattoon tauluilla.
Mulle arjen sujuvuus on aika tärkeää ja olis kiva, että jonain päivänä mulla ei olis kauheast lautasia ja aterimia, mää kun en jaksa tiskata kovin usein, jos astioita on iso kasa tiskipöydällä ja tiskialtaassa. Niiden näkeminen alkaa jotenkin ahdistaa. Joissain asioissa on sitten ihan hyvä olla vähän enemmän kuten vaikka kengissä tai niissä vaatteissa, joita käyttää enemmän.
Mää en ole koskaan ollut mikään tavaroitten hamstraaja (en ruuankaan). Yhteen aikaan keräsin vähän Arabian vanhoja kahvi-ja teekuppeja, mutta tänä keväänä ja kesänä olen joitain myynnyt yhellä kirpputorilla, parit korvakorutkin pistin myyntiin (en ole kauheasti pitänyt, toisia korviksia en lähes ollenkaan) ja välillä vien tarpeettomia vaatteita ja tavaroita, esim. kirjoja ja kippoja ja kuppeja kierrätyskeskukseen tai vaikka Uffiin.Ihminen ei loppu pelissä niin kauheasti tarvitse ollakseen onnellinen ja pärjätäkseen arjessaan. Mulla on kyllä ollut joskus ihan liikaakin kaikkea, mutta en minä yksin sitä kotia sisustanut tavaranpaljoudella. Osasyyllinen oli myös exäni, joka on enemmän hamstraaja kun minä.
Nykyään mun tasoja koristaa kippojen sijaan lasten valokuvat eri ikäisinä. Ne on kauniita eikä niihin kyllästy ikinä. :)
- Anonyymi
en kiinny tavaroihin, kaikki turhat vaan pois aina kun innostuu enempi siivoileen, tavarat , mitään muuta kun pölyä keräävät
Minä kiinnyn asioihin. Kuten entisen kotini pihaköynnökseen, jonka exä leikkasi alas muutettuani pois. Olen ollut kiintynyt lapsuudenkotini ikkunasta avautuneeseen upeaan näköalaan. Olen kiintynyt ajatukseen, että kaikilla voisi olla hyvä olo. Samoin olen kiintynyt mereen, lähikauppani vaihtuvaan taidenäyttelyyn ja keräämiini messinkiesineisiin.
En kerää tavaraa, mutta jos jotakin haluan, hommaan sen hinnalla millä hyvänsä. Onnekseni minulla ei ole kallis maku. Ja harvoin, siis todella harvoin haluan mitään. Ennemminkin huomaan tarvitsevani jotakin ja siksi hommaan sen.
En välitä niinkään ekologisuudesta, mutta on kiva lisä jos hankkimani tuote on sellainen. Käytän tavarat ja vaatteet lähestulkoon loppuun asti, joten olen siinä mielessä ekologinen.
Olen hyvin käytännönläheinen.. en hanki tuotteita, joita en tarvitse. Astioita minulla on kuuden sarja, enenpää en tarvitse. Kattiloita kaksi ja yksi paistinpannu. Yksi uunivuoka. Niillä pärjään oikein hyvin. Ehkäpä olen jopa minimalistisuuteen taipuvainen. Vain kirjoja ja korvakoruja minulla on yli tarpeen.- Anonyymi
En kiinny, olen minimalisti.
Asuntojen neliöhinnat ovat sitä luokkaa, että kodista ei kannata tehdä varastoa.
On osattava luopua turhasta tavarasta. Puoliso on samaa mieltä, mutta ei pysty siihen.
Välillä tuntuu että tavaraa tulee lisää, eikä sille ole mitään käyttöä.
Mielestäni sisustuksen tärkein elementti on tyhjäksi jäänyt tila.Norppa83 kirjoitti:
Olet siis sisustustyyliltäsi minimalisti? Entä ajattelulta?
Zeniläinen ajattelu viehättää mutta maailma on liian meluisa. Olen ollut materialisti ja minulla on jo kaikkea, jopa kahteen kertaan, mutta onni ei tavarasta huolimatta lisäänny.
Nyt tarvitsen tyhjää tilaa ja seinälle minimalistisen teoksen, jota voin vaihdella fiilisten mukaan.
- Anonyymi
Kyllä kiinnyn.
Tavarani ovat miellyttäviä, hyvin tehtyjä ja antavat esteettistä ja käytännöllistä mielihyvää päivästä toiseen.
Harvoista ihmisistä voi sanoa samaa, eläimistä ennemmin.
Vaikka olenkin materialisti, niin olen silti myös hyvin henkinen. Ne kaksi asiaa eivät mitenkään poissulje toisiaan ellei henkilö itse niin valitse.- Anonyymi
Niin joo ja ostan hyvin harkiten ja aina laatua.
Ostopäätös voi toki tulla nopeastikkin, joistain esineistä on heti varma ja joitain harkitsee vähän pidempään.
- Anonyymi
Olen kiintyvää sorttia, mutta vastapainoksi osaan tarvittaessa luopua. Tietenkään en kiinny mihin tahansa tavaroihin. Asun pienemmin kuin ikinä, joten tänne mahtuu vain parhaat palat. Joitain suosikkejani ei vain voi olla liikaa, siksi tavarat vuorottelevat; tietyt asiat on kodissa esillä vuoden aikojen mukaan. Sama periaate tietysti vaatteissa.
Lapsesta asti on ollut sääntö "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" ja se on aikalailla näin. Kun jotain ostaa, sen on kestettävä käytössä, mitä pidempään sitä parempi. Kiinalaisia tuotteita vältän kuin myrkkyä. Ilmastoteko ja politiikkaa.
- Sheena- Anonyymi
Nykyään kiinalaisten tuotteet on jo todella korkea laatuisia, ei voi valittaa.
Tietysti kaikkein halvimmat on heikompaa laatua vaikka olisi missä tehty.
Muistan minäkin, kun joskus ennen merkki made in china oli takuu heikosta laadusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykyään kiinalaisten tuotteet on jo todella korkea laatuisia, ei voi valittaa.
Tietysti kaikkein halvimmat on heikompaa laatua vaikka olisi missä tehty.
Muistan minäkin, kun joskus ennen merkki made in china oli takuu heikosta laadusta.En minäkään kiinalaista osta, oli laatua tai ei. Sama valinta olisi venäläisissä tuotteissa, tai pohjois-korealaisissa.
Kiinnyn, ostan harkiten ja vielä luovunkin
- Anonyymi
Vanhoihin tavaroihin kiinnyn, en uusiin. On helppo olla ostamatta uutta mutta on vaikea heittää pois vanhaa. VHS-videot toimivat edelleen ja niistä voi katsella Englannin liigan vanhoja jalkapallo-otteluita.
- Anonyymi
autokin on tavara kuin kenkä johon voi ihasstua.
Lähtökohtaisesti en materiaaliin kiinny koska se on kuitenkin korvattavissa. Kuitenkin minulla on talossa yhdeksän esinettä joihin olen kiintynyt. Kaksi kpl palovaroittimia, yksi kpl 12kg jauhesammutin, kaksi kpl 6kg jauhesammuttimia, yksi kpl sammutuspeite, yksi lääke-/ea-kaappi ja kaksi kpl ea-laukkuja. Nämä pienentävät riskiä menettää jotakin sellaista joka olisi korvaamatonta.
Kyllähän sitä tavaraa on kertynyt mutta ei nyt haitaksi asti. Jahka tässä viimeinenkin lapsonen lentää pesästä niin voisi aloittaa inventaarion ja kysellä mitä haluavat että säilytetään.
Yleensä ostot ovat harkittuja ja tarpeeseen mietittyjä mutta joskus on kyllä heräteostoksiakin tullut tehtyä jos halvalla on saanut työkaluja tai rakennusmateriaalia.Itse en ole kiintynyt sammutuspeitteeseen enkä palovaroittimeen. Palovaroitinta en voi ottaa mukaan sitten kun muutan tästä joskus, koska vuokra-asunto ja kuuluu asunnon kiinteään kalustukseen, sammutuspeite taas on mun oma ja otan mukaan, kun aikanaan tästä lähden, vaikka ei sillä peitteellä ole mulle tunnearvoa, mutta kai se ihan tarpeellinen on olla olemassa.
Norppa83 kirjoitti:
Itse en ole kiintynyt sammutuspeitteeseen enkä palovaroittimeen. Palovaroitinta en voi ottaa mukaan sitten kun muutan tästä joskus, koska vuokra-asunto ja kuuluu asunnon kiinteään kalustukseen, sammutuspeite taas on mun oma ja otan mukaan, kun aikanaan tästä lähden, vaikka ei sillä peitteellä ole mulle tunnearvoa, mutta kai se ihan tarpeellinen on olla olemassa.
En kyllä itsekkään ole varma mihin nuo tuntemukset kohdallani perustuvat. Toki lähipiiristä löytyy polttoitsemurhan tekijä sekä kotitalonsa palossa menettänyt. Toisaalta ehkä tuollaiset esineet jotka voivat autta myös muita jotenkin antaa jotakin syvempää merkitystä.
Tullainen turvallisuushakuinen ajattelu taitaa kyllä olla jo selkärangassa. Kun toiset menevät elokuviin treffeille niin alkuun etsitään paikat tai katsotaan toista silmiin kun taas itse pyörin kuin hyrrä kun katson missä on exit-kyltit ja sammuttimet.
En kiinny. Päinvastoin, kiinnyn antimateriaan kuten matkoihin, illanviettoihin, kulttuurielämyksiin sekä nopeisiin naisiin ja hitaisiin hevosiin 💸
- Anonyymi
tuollsainen ei ehkä ole kovin hengenvaarllistajos jaslsat tuntuvast aikas mukasvsastikin viilreillr kun nuuyuy.
- Anonyymi
Minusta on tulossa minimalisti. Aivan liikaa on ollut tavaraa. Pikku hiljaa olen onnistunut vähentämään tavaraa. Nyt on mietinnässä tarvitsenko edes sohvaa ollenkaan. Taiteen ystävänä tauluja pitää kuitenkin olla, tosin niitten ympärillä pitää olla paljon tilaa. Ruokailuryhmä vaihtui 4 -> 2-hengen ryhmäksi. Kirjahyllyn poistin kokonaan.
- Anonyymi
Hyvin harvoin. Muutamia pienesineitä vuosien varrelta kulkee mukana ja harkitusti ostan. Tällä hetkellä haussa kotimaista käsityötä oleva kahvikuppi. Ei riitä pelkkä lipunkuva pohjassa. Ekologisuudesta en välitä ja laatua pitää olla. Sen verran idealisti, että kiinalaisuus vituttaa nykyään. Kyyläävä tyrannivaltio kansalaisilleen mutta tuoltahan käytännössä kaikki sellipuhelimetkin tulevat. Kiitos tuotantoaan halpuuttavien länsimaiden. - cu-
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3494111Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2782317By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei1321662Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(1011452J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851413Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611267- 591238
Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks551115Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361074Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3431016