Saatte olla hetken mielissänne velhoja jotka keittäisivät padassaan keiton, jota rakkaudeksi kutsutaan. Mitä raaka-aineita ripottelisit pataan veden lisäksi, vesi alkaa jo hitaasti kiehua, kannattaa hämmentää ja sekoittaa ainekset.
AV
AV
Rakkaus, mitä se on?
Anonyymi
52175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kiehuva vesi tässä yhteydessä on sillä tavalla väärällä tavalla kuumaa.
🦄
Elämä on se kuuma vesi, vai pidätkö haaleasta?
Ainekset eivät siinä sekoitu, mutta onhan sekin valinta.
AV
Minulla on digitaalinen lämpömittari elämän veden lämpötilan tarkkailuun ja vastukset lämpötilan säätämiseen.
🦄
jännittävästi alkaa tuokin elokuva nelosella bondi:1.00
007 - Erittäin salaine
Maireaa setämiestä näköjää ainakin
:)
No, setämies taitaa tietää aika maistuvan keiton, keittäkää nyt omanne.
AV
Ymmärrän että teitä pelottaa, voihan keitos olla myös monelle epäsopiva, ei voi syödä vuottakaan. Palstalla on kuitenkin sana rakkaus aika yleinen mutta ette edes pysty tekemään siitä maistuvaa:)
Jos nämä palstan kokeneimmat naiset voisivat aloittaa, heillä kun on jo kokemusta kaikenlaisista raaka-aineista.
Mutta nyt, pakko sanoa hyvää yötä. Siinäpä teille ajattelemista....
AV
nyt on äitelää tuubaa..
Ry bpo ,rmm' yipm öipldr milli,ssm bsolls åudyuodo j'm, hassua mutta niin.
Hölmö kysymys. Tietenkin ätmistä keitetään soppa. Siinä tulee patoutuneet tunteet mukana.
Kun sen on kokenut, voi jälleen viisastuneena jatkaa eloansa oikeana ihmisenä.
voi tuntua vähän pahalle jos ei tykkää brunetti-naisista,, mutta ei sinänsä haittaa.
Tää tuli mieleen https://www.youtube.com/watch?v=vQOrMzBewG0
Pataan heittäisin hellyyttä ja puolukoita
Rakkauskeitos on teoriaa helppo tehdä, mutta oikeassa elämässä ihan joka kokki ei yllä Michelin tähtien arvoisena tulokseen. Ja ainesosien saatavuus on joskus haaste. Jos ainesosat ei ole priima, jää keitos väkisinkin mikroaterian tasolle.
Kiehuva keitto on ikävä syödä ja voi aiheuttaa rakkoja suun limakalvoilla. Mielummin haudutan keiton pienellä lämmöllä pitkään, jolloin maut uuttuu paremmin esiin. Myös rasvaa tarvitaan makujen uuttamiseen, kerma tai hyvä öljy ajaa asian. Pelkkää kaalia sisältävät diettikeitot ei kuulu rakkauteen, keitoksen pitää olla täyteläinen ja maukas. Hyvä keitto muuten paranee, joka kerta kun sitä lämmittää, Huonoa ei viitsi toisten lusikoida.
Toistan itseäni tällä palstalla, mutta kun kerran kysyt voin toistaa itseäni. Rakkauskeitossa on oltava reilusti samaa aaltopituutta, intohimoa, oikeaa ihon tuoksua ja älykkyyttä. Ilman vikaa, tuskin on ekaa, ja keskimmäiset ainesosat myös esiintyy parina. Keiton haluan maustaa saman suuntaisella arvomaailmalla ja haaveilla, hellyydellä, kosketuksella, kunnioituksella, kuuntelulla, kuulluksi ja nähdyksi tukemisella, tunneyhteydellä ja riittävällä erillisyydellä. Eipä siitä keitosta puutu enää kuin kaksi riittävän samanlaista (aaltopituus!) ja riittävän erilaista (jännite!) ihmistä.
Sitten rakkautta pitää hauduttaa ihan rauhassa ja maistella aina välillä onko maut kohdillaan. Jos ainesosat on laadukkaita, herkullisuus on taattu ja huonosta taas ei tule hyvää, vaikka kuinka keittää!
P.S. Toivottavasti reissu meni hyvin ja oma keitokseksi on jo hautumassa. 😉
Aatsipoppaa pojat keitti soppaa. :)
Hyvää yötä.
Se ei käy noin, rakkaus vaan tulee tai ei tule. Kussakin tapauksessa, jolloin rakkaus syntyy, on aikalailla erilainen cocktail eri aineksia.
Rakkaus vaan tulee tai on tulematta, mutta on eri asia tuleeko keitosta katkeran tai kamalan makuinen pakkopulla vai herkullinen ja kutsuva keitto, jota halua uudestaan ja uudestaan valmistaa, rakkaudella tietenkin. Siinä, että keitos kestää aikaa, on ainesosilla ja makujen yhteensopivuudella iso merkitys.
Harvoin tulee pelkästään kamalaa pakkopullaa tai kutsuvaa soppaa. Mielestäni rakkauskeittosi ainekset on liian imeliä. Väkisinkin tulee pahan makuisia sattumia joukkoon, se on selvä.
Keittoni on ehkä romantisoitu, mutta klimppiytyvää ongelmasoppaa en aio enää syödä. Parisuhteeseen kuluu henkinen kasvaminen, yhteen hioutuminen, riidat, erilaisten tarpeiden törmäykset yms. Ei ne tee sopasta huonoa vaan todellisen!
Silti, jos vaikka täysin erilaisia arvomaailmoja alkaa vääntämään yhteen, ei suhde kestä kuun aikansa. Tai jos otan liian tyhmän miehen, ei suhde voi koskaan olla tasa-arvoinen tai eikä meillä ole alun jälkeen enää mitään keskusteltavaa.
Kuka haluaisi syödä klimppiytyvää ongelmasoppaa? Eihän se haluamisesta kiinni ole. Todellisuudessa parisuhde ei ole koskaan erinomainen tai huono, vaan jotain siitä väliltä.
Todellisuuteen kuuluu sekä kumppanin että itsensä epätäydellisyyden hyväksyminen. Enkä tarkoita tällä, että pitäisi ottaa kuka tahansa kumppani, vaan sitä, että huolella valittu todella sopivalla kumppanillakin on huonot puolensa. Niistä voi matkan varrella tulla ongelmia.
En tunne sinua tietysti yhtään, tiedä mitä teillä exän kanssa on tapahtunut, olen vain lukenut kirjoituksiasi. Niistä tulee sinusta sellainen kuva, että et hyväksy ja voi ajatella mitään muuta kuin sitä mikä on mielestäsi täydellistä, parasta, älykkäintä. Suoritat itse asioita mielestäsi täydellisesti ja haluat muilta samaa, vaikka meistä jokaisella on eri prioriteetit ja jaksaminenkin. Huomaatko, että vaatimus täydellisyydestä sinun malliin tuntuu toisista kenties turhauttavalta ja ikävältä?
Perfektionismisi saa muut tuntemaan itsensä riittämättömäksi lähelläsi. Voisit ottaa rennommin, olla armollisempi itsellesi ja muille, kaikki ei ole sinun kontrolloitavissa.
Tiedän+mitä+tarvitsen+parisuhteelta+ja+minkä+tyyppisen+ihmisen+kanssa+asiat+onnistuu.+Parisuhteeni+ei+ole+ollut+hyviä,+vastoin+mitä+sanot+olen+kestänyt+huonoa+pitkään+ja+kestänyt+epätäydellisyyttä+ja+vaikeuksia.
Olet mennyt ääripäästä toiseen, ehkä viimeisessä suhteessa kaivannut välillä myös jonkinlaista "hulluutta" elämään? Liian tasapainoisen ja yllätyksettömän kanssa voi olla tylsää, sellaisilla ihmisillä ei ole vahvaa halua tehdä mitä itse haluaa. Menee totutun, lähes tieteellisesti todetun turvallisen kaavan mukaan, elämä jossa ei ole riskejä mutta lopputulos on aineellisesti hyvä.
Silti, aina kannattaa miettiä myös omaa käyttäytymistä. Itse ajattelen etten ole helppo koska onhan kaksi parisuhdetta tullut ja mennyt. Tosin tämä toinen on kyllä vielä ilman päätöspistettä, ollut sitä jo vuosia vaikka olemme virallisesti eronneita.
Onhan se epänormaalia käydä eron jälkeen yhdessä saunassa 50 kertaa tai viettää paljon aikaa yhdessä, mennen aina omiin asuntoihin nukkumaan. Tuossa on samaa mitä syvä ystävyys, syvä luottamus, jotain outoa tunteet voivat tuoda tullessaan. Rakkautta...en tiedä mitä se olisi, sehän on illuusiota, monen hyvän tunteen luomaa kokonaisuutta.
AV
Viimeisessä suhteessa vain tyydyin, koska se oli paljon parempaa ja helpompaa kuin raivoavan maanisen puolisona. Minulla ei ~9.5 sairaan vuoden jälkeen ollut mitään kuvaa mitä voin suhteelta odottaa ja mitä itse tarvitsen. Olin tottunut antamaan itse, saamatta itse kovinkaan paljon (sairauden takia). Olin suhteen jälkeen 1.5v lähes puhumatta yhdellekään miehelle (paitsi töissä) ja kävimme 9kk parisuhdeterapiassa ennen eroa. Tuo aika ei kuitenkaan riittänyt toipumiseen. Se missä elin oli täyttä helvettiä, hyvin vähän tuntui sen jälkeen juhlalta.
Sairaudelle enkä toisen vaikealle elämälle ennen tapaamista ei voi mitään kukaan, siitä en ota vastuuta, enkä syyllisyyttä! Eikä kenenkään mukaan pitäisin ottaa! Kun menet yhteen, voit ehkä intuitiolla arvata, että jotain häikkää on takana, mutta jos ihminen ei itse tiedä etukäteen sairastumista miten sitä voisi puoliso ennustaa? Virheeni oli etten kuunnellut intuitiota, johon ei ollut järkisyytä. Miehen edellinen tyttöystävä oli kuollut vain vähän aikaa aikaisemmin, ja ajattelin järjellä että intuitio johtuu siitä, ja en saa pistää omia ennakkoluuloja suhteen teille. Olisi väärin rankaista ihmistä, joka on jo kärsinyt tarpeeksi. Kun masennus alkoi, hänen terapeuttinsa sanoi, että sairastui nyt, koska hänellä oli ensimmäistä kertaa turvallinen ihmissuhde elämässä ja vasta nyt oli tilaa käsitellä asia. Masentunutkaan ei ole kovin helppo puoliso….
Viimeiseen suhteeseen en olisi lähtenyt ilman keskimmäinen suhteen traumaa. Arki ja tylsyys ei saa minua eroamaan, mutta se ettei mitään parisuhdetta tai tunneyhteyttä ole, eikä mikään korjausyritys auta, tekee suhteesta järjettömän. LUE uudestaan mitä kerron suhteesta ja mieti sen jälkeen itse olisitko jäänyt samassa tilanteessa? Tein itse mitä tehtävissä on omalta puolelta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta! Minun oli joko valittava, että elän loppuelämäni ilman kosketusta, seksiä ja ilman tunneyhteyttä vain kulissin takia tai sitten lähteä. Myös lapset huomasi rakkaudettomuuden, vanhin sanoi minulle 12v ettei puoliso rakasta minua…. Auts.
Virheeni oli etten alussa tiennyt mitä tarvitsen, en taaskaan kuunnellut intuitiota, että toinen on liian erilainen (hän sanoitti itse omat tarpeensa ja luonteensa hyvin erilaiseksi mitä oli). Hän voi olla hyvä puoliso jollekin toiselle, muttei minulle. Traumassa/stressissä muutun ENFP:stä enemmän INTJ, mikä puoli minusta luultavasti kiehtoi ex (selväjärkinen, kerrankin nainen, joka ei vaadi tunnehömppää ja jonka kanssa pystyi keskustelemaan tieteestä).
Ensimmäinen oli puhdas tunteisiin perustuva nuoruuden suhde, vaikka kesti 4.5v, ja siinä ei vielä perhe tai yhdessäasuminen tms. ei käynyt kummankaan edes mielessä. Vakavia suhteita on siis vain kaksi, vaikka tuo eka olikin pitkä.
Olen jokaisen liiton katsonut niin pitkälle kuin on järkevää, tai oikeastaan liiankin pitkälle. Olen oppinut: luota intuitioon; älä lähde suhteeseen ilman molemmin isoja tunteita; kuka tahansa ei sovi kelle tahansa -luonteella ja arvoilla on merkitystä; yksin ei voi hyvää suhdetta tehdä- jos haette liian eri asioita tai vain toista kiiinnostaa tai vain toinen panostaa, parempi jättää väliin; kummankin pitää suhteesta saada riittävästi, jotta tapailu kannattaa muuttaa suhteeksi. Pariterapeutti oli aikanaan jo sanoi minulle suoraan, että parisuhteessa pitää molempien saada, myös minun, ja käski sanoittaa tunteita ja tarpeita enemmän (minkä jo osaan).
Muistelen sinun kertoneen, että ensimmäisessä erossa et nähnyt ex tai lapsia 8 vuoteen. Siis aika erilainen tapa käsitellä eroa ja ex kuin nykyinen? Mitä mielestäsi opit itsestäsi ja omista virheistäni noissa suhteissa?
"Tiedän mitä tarvitsen parisuhteelta ja minkä tyyppisen ihmisen kanssa asiat onnistuu. "
Sekoilen tähän väliin.
Sinulla on ollut aika monta suhdetta. Mikä saa sinut ajattelemaan, että tiedät minkä tyyppisen ihmisen kanssa asiat onnistuu, kun nuo edelliset suhteet ovat päättyneet eroon? Mikset tietänyt heidän kohdallaan? Joo, ei ole kenelläkään kristallipalloa, josta näkisin tulevaisuuteen. Silti kehottaisin miettimään mikä sinulla on se juttu, joka johtaa "dramaattisiin" suhteisiin. Ei ole sattumaa, että neljässä miehessä on ilmennyt outoja piirteitä.
Minulla oli naapuri, joka rakastui silmittömästi neljään mieheen (siis eri aikaan!) "juuri niin paras, minulle sopiva, ihanteellinen". Jokainen mies pahoinpiteli häntä viimeistään kolmen vuoden päästä.
Itse olen todennut elämäni aikana, että sellaista suhdetta ei olekaan, joka olisi aina täysin priimakunnossa ja terve. Jokaisessa suhteessa on enemmän tai hiukan vähemmän haasteita, suuressa osassa valtavasti.
- Sheena
Ensimmäisessä erossa etäisyys oli parasta lääkettä. Lapsia näin 2 kertaa vuodessa ollen viikon puolentoista verran heidän kanssaan yhdessä.
Tässä toisessa taas läheisyys on parasta lääkettä meille molemmille, eihän tytär edes ymmärrä sitä että olisimme eronneet. Isä ja äiti vaan asuvat eri osoitteissa, muuten elämä on kuin normaalia perheyhteisöä. Ainut erottava tekijä on se ettei riidellä ollenkaan, eikä kyllä ole seksuaali elämäkään suhteen keskiössä. Käytännössä emme odota toisiltamme mitään, mutta silti teemme jotain toistemme hyväksi.
Oppii sitä aina jotakin, nyt katson itseäni enemmän sen vastapuolen silmin. Aikaisemmin en ymmärtänyt sitä mistä kenkä puristaisi, ja mikä olisi syy ja seuraus suhde.
Suhteessa tulisi heti olla selkeät säännöt siitä mitkä ovat ne hyväksytyt toimintatavat, millaista käyttäytymistä ei sallita jne. Ei kannata odottaa sitä että suhde paranisi, jos noita sääntöjä ei voitaisi noudattaa. Sehän kielisi kunnioituksen puutteesta?
AV
"Minulla oli naapuri, joka rakastui silmittömästi neljään mieheen (siis eri aikaan!) "juuri niin paras, minulle sopiva, ihanteellinen". Jokainen mies pahoinpiteli häntä viimeistään kolmen vuoden päästä"
Menikö hän kontalleen, ojentaen piiskan, laittoi Apulantaa soimaan odottaen niska kyyryssä?
https://www.youtube.com/watch?v=WLuALsbfLOI
AV
Sinulle näyttää olevan parisuhdeväkivaltakin vitsi.
Parisuhteeseen voi kuulua henkinen kasvaminen, yhteen hioutuminen, riidat, erilaisten tarpeiden törmäykset. Yhtälailla kuin nuo voi todellisuuteen kuulua ero. Eihän sitä koskaan tiedä mikä suhteessa ajan myötä alkaa mättää.
Pitkiä suhteita on 3, joista yksi loppui dramaattisesti maanisdepressiivisyyteen. Ei ole neljää dramaattista! Suhteissa el ole toistunut mikään kaava, esim. hakkaava tai pettävä mies.
Ensimmäinen oli nuoruutta ja viimeisessä ei ollut mitään draamaa, ei edes erovaiheessa eikä sen jälkeenkään. Välitkin on täysin asialliset. Ilman dramaattista suhdetta, tuota vikaa ei olisi tullut, koska menneen draaman takia olin hyvin vaatimaton toiveissani. Tyydyin vähään, enkä edes tajunnut tyytyväni. Sitä sattuu, jos ei ole toipunut kunnolla. 9kk pariterapiaa ja 2v seurustelutauko päälle ei ollut lähellekään riittävä!
Ensimmäisessä olimme liian nuoria, jotta perhe tai sitoutuminen olisi ollut ajankohtaista. Halusimme eri asioita, vaikka nuori mies joskus sekoili, suurin osa ajasta oli hyvää ja normaalia. Aikuistuin vain paljon aiemmin kuin tuo mies, ja hän lähinnä halusi juhlia ja bilettää, kun minä taas haluaisin jo toisenlaista elämää. Hän halusi JetSet elämää (oli niistä piireistä) ja minä taas inhosin samaa.
Suhteissa on vaikeuksia, se on normaalia. Jos toinen sekoa päästään, ostaa autoja hetken mielijohteesta tai tuhoaa omaisuutensa sormia napsauttamalla tai pitää 3 itäblokin naisen ja vaimon haaremia (kaikki tyypillistä manialle), ei ole enää kyse tälläisestä tavallisesta parisuhteen vaikeudesta!
Parisuhteen pituus ei ole millään tasolla parisuhteen paremmuuden mittari. Tiedän paljon esim. äitini kavereita, jotka ovat pysyneet yhdessä, koska kuuluu. Mies hakkaa ja panee kaikkea liikkuvaa ja pari nukkuu erikseen, muttei eroa. Tai toinen pari myös nukkuu erikseen, mies ei puhu eikä pussaa (asperger) ja vaimo matkustaa itsekseen, nauttii paljon alkoholia ja vieraita miehiä. Itse näen ettei nykyaikana naisen tarvitse enää kestää tuollaista elämää tai ylläpitää kulissia vain ympäristön paineiden takia!
Minun reikäni päässäni on optimisti, hyvään uskominen ja ennakkoluulottomuus ja se etten ole vaatinut riittävästi vaan olen ollut omissa vaatimuksissani vaatimaton. Enää minun ei tarvitse, koska lapset jo tehty, ja alaan suhteeseen vain jos se tuo lisää ja hyvää elämään.
Oman dramaattisen kokemukseni perusteella on helppo samaistua useassa suhteessa hakattuun naiseen. Ihminen menettää omanarvontuntonsa hakattuna, ja on sen jälkeen altiimpi huonolle suhteelle, koska menettää kosketuksen siihen mikä on neutraalia. Ja kaikki ei pääse alistuksen musertamana edes pois suhteesta. Lisäksi ymmärtääkseni ihminen saattaa yrittää parantua traumasta altistamalla itsensä alitajuisesti uudestaan samalle. Olen mennyt itse väliin kun naapuri oli hakkaamassa vaimoaan. Iso mies pelästyi, ja lopetti kun huusin täysiä stop ja komensin naisen pois ja meille sisään. Toimin itse kovassa adrealiinissä, lähdin ulos alusvaatteissa, ja jätin vauvan (jota olin imettämässä) vain rattaisiin. Se mitä hakattu joutuu kokemaan on kamalaa. Minusta on julmaa ja epäempaattista syyllistää nujerrettua ihmistä! Nainen pääsi pois, mutta kaikki eivät pääse!
Ei se vitsi ole. Tuttu poliisiystäväni kertoi miten yllättävän paljon on hälytyksiä myös hyvinvoiville alueille.
Vastuu on ihmisellä itsellään, pitää ymmärtää poistua väkivaltaisesta suhteesta jo hyvissä ajoin. Loppujen lopuksi ihmistä auttaa vain ihminen itse.
Jos neljä eri miestä on käynyt väkivaltaiseksi, on jotain outoa oltava myös naisessa.
AV
Rakkaus on färssiä eli lihamureketta, keittoa se on vain naisten hömppäkirjallisuudessa 😌 Lihamureke symboloi romanttisen rakkauden lihallista puolta, mutta maistuu myös hyvälle ja toimii niin arkena kuin pyhänä ja tuottaa henkistä mielihyvää. Jälkkäriksi mansikoita ja kermavaahtoa kultsi tarjoilualustana 🤤
1 osa intohimoa, 1 osa romantiikkaa ja 1 osa vakaata kumppanuutta.
Mittasuhteet+miun+maun+mukaan:+
Minä en osaa mitään keittää, eikä se toinenkaan. Se vain kehkeytyy jostain kasaan. Sä tiedät että menet tyhjään taloon, ajat autoa teräksen harmaan räntäsateen keskellä ja yllättäen kuin joku aura sen tunne ja keitokseen pöllyt tunkeutuu sun tajuuntaan. Se on kuin kaipaus ja ilo yhdessä paketissa ja tunnet että jotain suurta on tapahtumassa. Olet kuin tyyppi, joka ei tiedä että salama on iskemässä, mutta odottaa ilolla kuin ilmapallo.
Se rakkaus on vähän mystistä, merenrantaa, vanhan talon remppaa, ripaus ruotsalaista rapujuhlaa ja joulun tuntua ja hyvää loppua kuten Fanny ja Alexander. Tasapainoa, aktiviteettia, oman kodin tuntua, läheisyyttä ja intohimoa.
Rakastumisen tunne kuuluu rakkauteen, huuman tunne "voisin olla viikon syömättä vuoksesi". Luovutaan jopa itsestä toisen vuoksi. Alkuhuuma on tavallaan vaihtokauppaa joka tukee jokaisen omaa näkemystä siitä mitä tulisi saada.
Tuo ei itseasiassa ole sitä pyhää kestävää rakkautta. Tunteet ovat ohimeneviä, mutta syvällisempi rakkaus on pysyvä, muuttumaton olotila.
Todellinen rakkaus ei katso virheitä, se pystyy näkemään virheiden läpi ihmisen sieluun ja sydämeen. Todellisessa rakkaudessa ei ole ketään toista, jonka tulisi tehdä minut onnelliseksi. Toisen ihmisen tehtävä ei ole täydentää minun vajaavaisuutta, ollakseni kokonainen. Voi muuttaa vain omia ajatuksia ja tunteita, rakkaus on vapaa molemmille olla sitä, mitä oikeasti on.
Parisuhde voi kaatua omaan ymmärtämättömyyteen siitä miten elämä toimii, tyytymättömyys itseemme näyttää aina johtuvan muista.
Sokeaa ulkoilupäivää kaikille!
AV
Kappas, no pentele. Mähän osaan sitten rakastaa todellisesti. Emmä kyllä muuta tapaa tunnekkaan. 🤷🏼♂️
En ole sitä epäillyt, neljän ihmisen välisen rakkauden soppa teillä. Pitää vain jo nauttia tuosta rakkauden määrästä, eikä vain ajatella minkä osan tuosta itse saa.
AV
En paljon mietikkään sellasia.
Eikö olekin mukavaa, sitä miettisi vasta jos sen menettäisi.
AV
Ei oikeestaan, mä ymmärrän kyllä mitä menettäisin. Olen yllättävän fiksu ja paljon ajatellut. :)
Mitä, jos ei ole yhdessäkään suhteessa ajattelut toisen tuovan onnea ja tekevän kokonaiseksi? En myöskään ole kääntänyt tyytymättömyyttä elämään kumppanin päälle vaan tehnyt itse asioille jotain kun on tarvinnut (esim. lähtenyt vakityöpaikasta määräaikaiseksi väitöskirjatutkijaksi tai hakenut uuden työpaikan, kun vanha on turhauttanut). Olen harrastanut, paitsi vika suhde, koska en päässyt käytännössä harrastukseen koskaan, vaikka maksoin kausimaksua kaksi kautta (ex tuli aina niin myöhässä kotiin etten ehtinyt enää tunnille).
Olen ollut aina itsenäinen, kokonainen ja pitänyt myös omat asiat. Pikkulapsiaikana se ei ole onnistunut, koska en ole päässyt yksin minnekään olosuhteiden pakosta kuin isovanhempien avulla. Kaikki muu on kunnossa, paitsi se parisuhde. Lapset tietysti joskus teettää huolta, mutta sitä kukaan vanhempi ei voi kokonaan vältää eikä se tee elämää huonoksi.
Kaikilla meillä ei ole samanlaiset tilanteet parisuhteet takana, eikä syyt eroon ole samoja! Jos itse torjuu parinsa säännöllisesti, ei keskustele tai avaa itseään mitenkään tai kohtelee väärin (haukkuminen, rumasti puhuminen, pettäminen, väkivalta), on hyvä mennä itseensä. Jos taas parisuhde loppuu vaikka toisen alkoholisoitumisen tai väkivaltaan tai psykoosiin, ei itse voi tehdä muuta kuin lähteä tai jäädä ja kärsiä.
Minulle rakkaus on hyvin laaja käsite. Riippuisi paljon rakkauden lajista mitä soppaani laittaisin.
Romanttiseen keitokseeni laittaisin suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää, ripauksen kauniita eleitä, hippusellisen itsekkyyttä, roimasti rehellisyyttä, itsevarmuutta ja inhimillisyyttä. Hyväksyntää. Ja koko keitoksen maustaisin intohimolla.
Ja keittoa nautittaisiin vain sopivin väliajoin. Jotta en pääsisi kyllästymään.. heh.
hassuja ajatuksia voi tulla mieleen jos puudutettu jollain kokaiini-jutuilla, mutta on vain merkkki siitää että jyuo juttu hänelle toimii, eikä kovin vaarallista.
kuten mapallo ei ole pallo vaa n on maapylly :D
Tuolla tavoin voi tehdä itselle tulee lämmin olo vähäksi aikaa kun menee jonkun peiton alle lepaaään vähäksi aikaa.
Muttaq niiin jännä elokuva bonnd Octopussy pitäisi katsoa, hauska koska se nainen on se octopussy
Hellyys puuttui
Se enin mauste
Mielenkiintoisempaa olisi miettiä, mitä se ei ole?
Se on luopumista.
Hellyys on suolani
Sitä se todella on.
Kesä- ja kalakeittoja ei ainakaan tehdä rakkaudella.
Jaa'as?
Mä velhona laittaisin keitokseen ensinnäkin malttia kunnolla . Se vois olla fiftysixty koko keitoksen suhteessa. Rakkauteen tarvitaan sitä reilusti. Sitten kivunsietokykyä kauhallinen, koska keitoissa tarvitsee olla lisukkeita. Avoimuuden laittaisin tukevoittamaan ja antamaan sen rungon keittoon.
Mausteiksi lisäisin läsnäoloa, ihokosketusta, seksiä ja hippusen heittäytymistä.
Tarjolle laitettaessa mä koristaisin lautasen reunale vähän kauniita sanoja, sekä eleitä ja juomaksi hyvää mieltä.
Hetkonen...olinkos mä velho vai kokki. No johan on soppa. 😁