Muistikuvahan on mielikuva ja toisinpäin aina poikkeuksettakin kai.
Uni on myöskin muistikuva.
Uni on myöskin muistikuva.
Kuvista. Mikä on mielikuvan ja muistikuvan ero?
Anonyymi
21349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Muistikuva peustuu koettuun asiaan, mutta mielikuva toisenkäden informatiioon, vaikka matkailuesitteen katselemiseen.
Muistikuva on muistijälki mielikuvasta.
Uni ei ole muistikuva.
Nii-in, missähän se ero on. Mielikuvathan voivat muuttua "muistikuviksi" jolloin on kyseessä valemuistot.
minun pahimmassa painajaisessa ,joka toistuu usein kuumeessa, ei ole visuaalisesti mitään.
kädet tuntuu ilmapalloilta.
jokin isompi musertaa pienemmän.
tuska on suuri, mutta ei kipua.
Muistikuva on muistiin tallentunut kuva jostain. Muistikuva-ilmaisua käytetään myös ihan vain muistosta. Mielikuva taas on mielikuvituksen luoma "kuva" jostain.
No onneks olkoon. Sanakirjastako katoit. Mutta eikös nyt olla filosofia palstalla, eli vois vähän kanssa kyseenalaistaa että mikä näiden ero loppujen lopuks on jne.
Ei tuossa ole mitään kyseenalaistamista. Ne kun ovat kaksi eri asiaa. Erillisinä asioina niistä toki voi filosofoida.
Mielikuva on tapahtumamuistiin ja asiamuistiin tallentuneista tiedoista tai niiden perusteella vapaasti mielessä rakennettava kuva jostain, tai jonkin perusteella, jonka on aiemmin havainnut. Esim. kuvittelet olevasi sankarisotilas Ukrainassa rintamalla ja pudottelet venäläisiä kuin Rambo = mielikuva. Mielikuvitteluhan on rakentamista vapaalla tahdolla.
Muistikuva on kuva jostain koetusta tapahtumasta tai asiasta. Sen voi palauttaa mieleen tai se voi tulla mieleen tahtomattaankin. Voimakkaista muistikuvista puhutaan takautumina.
Mielikuvan voi siis rakentaa vapaasti, kun taas muistikuvaa ei voi.
Miten sitten selität valemuistot?
Se on oma ilmiönsä, joka rakentuu esim. siten, että yksilö uskoo jonkin tapahtuman tapahtuneen, mutta kokee unohtaneensa sen tai siihen liittyviä yksityiskohtia. Sitten hän turvautuu ulkopuoliseen apuun, jolta hän uskoo saavansa apua. Ulkopuolinen taho tenttaa ja kaivelee yksilön muistia, josta lopulta rakentuu kokonaisuus tapahtumasta, jonka yksilö uskoo todeksi.
Esim. lapsi kokee, että häntä on vuosia sitten käytetty hyväksi. Hän istuu psykologin tms. juttusilla ja kertoo epäilyksistään ja kokemuksistaan. Haastattelija esittää hänelle erilaisia kysymyksiä, josta lopulta voi muotutua lapsen muistin tonkimisen kautta vaikka lausunto "hän asetteli minut mahalleen... ja sanoi, näin hoidetaan tuhmia tyttöjä... tunsin erektion." Jokainen näistä kokemuksista voi olla joko täysin kuviteltuja tai sitten tapahtuneita, mutta eri asiayhteyksistä poimittuja "muistoja", jotka haastattelija (ikävä kyllä) voi jalostaa harhaanjohtavaksi, josta muodostuu lapselle "näinhän se tapahtui!" -ilmiö.
Jos muistissa on kuva tai vcalvcontakamera-tellennekin, muistkuvcana, onkoli se unta ai oli se mielikucva cai tt
Muisti ja Mieli mikä niiden ero on, joku voi eroitella sitten aivojen soluja mikä tallentaa mitäkin?
Aika jännäkäsite sinänsäajettä mielikuva oli sellainen kun oli joku joka oli fakta, ja siten muistikuvatäydensi toduuden.
Mutta niin edelleenkin sanoisin että joku uni on kuin ihmisen ROM- muistia eli totuutta enemmän kuin joku muistikuvat.
Miwelikuvcista coi syntyä aicoissa muiskuva,l mitä sitten?=
Uni on todellakin totta eli muisikuva, se on koettu asia.
Uni on erilaisista muistiin tallentuneista asioista, sekä tunteista, elämyksistä yms. koostuva epälooginen, jopa surrealistinen tai absurdi tapahtuma. Uni ei ole totta, mutta perustuu tosiin koettuihin asioihin.
Ei uni välttämättä perustu kokemuksiin vaikka näin usein unia määritellään. Oikeastaan ihmisellä on unista vain aavistus. Ei unien lähdettä tiedetä.
Unien lähde: aivot.
Unen lähde voi olla tietysti aivojen luoma kooste muistiin tai alitajuntaan tallentuneista kokemuksista. Uneen voi sekoittua myös ihan oikeita ääniä eli ei lähde välttämättä ole aivot. Luultavasti aivot kyllä prosessoi unen. Kuitenkin se mitä unet ovat ja miksi näemme niitä, ei ole ihmisen tiedossa kuin teoriatasolla.
Vai olisko unen muistaminen unikuva?