Ajattelin että tähän voisi laittaa kokemuksia yksinäisyydestä. Kaikenlaisia. Oli sitten omasta tahdostaan sinkku tai vapaaehtoisesti. Itselläni tunteet vaihtelevat vapauden riemusta lievään kauhuun kun tajuaa että tässä olen vain yksin ja jos saan kohtauksen niin joudun itse soittamaan hätäkeskukseen, jos pystyn.
Välimuodon tunteita on ainakin se että maailma menee menojaan ja itse olen sen ulkopuolella. Toisaalta jos on hyvä olo muuten niin silloin on ilo seurata sivusta kun maailma rullailee radallaan.
Yksinäisyys
Anonyymi
44
707
Vastaukset
- Anonyymi
Juuri tänään ajattelin, että olisihan se mukavaa sitten vanhempana, kun olisi kaveri soittamassa hätäkeskukseen, kun se hätä tulee... Mutta useimmiten ajattelen, kuinka mukavaa on ihan vaan itsekseen touhuta, mitä nyt milloinkin haluaa. Sillä toisellahan olisi tietenkin kaikenlaisia odotuksia ja ehdotuksia menemisistä ja tekemisistä. Rasittavaa. Mutta jos sen toisen hissukkahiippailijan löytäisi, niin mikäs olisi vaikka kahdestaankin hiljalleen elellä kaikessa rauhassa. Ehkä maailman menoa kommentoiden..
Että samoilla linjoilla ehkä ollaan.- Anonyymi
Yksinäisyydelle hyvä vastakohta ei varmaankaan ole mihinkään bileremmiin pääseminen vaan juurikin toinen hiippailija. Siinä mielessä ei ole kovin hyvä ohje yksinäiselle että hakeudu jonnekin missä on menoa ja meininkiä.
- Anonyymi
Sinkkuna ei myöskään kukaan käy kaupassa, jos olet sairaana, vastaa asunnon vara-avaimista tai maksa laskuja puoliksi kanssasi.
- Anonyymi
Ei tosiaan. Sinkkuna joutuu tekemään ihan joka päivä kaiken itse. Kukaan ei auta. Että siinä mielessä elämä on sinkulla paljon haastavampaa ja raskaampaa kuin pariskunnalla, jotka jeesaavat toisiaan, joskus taloudellisesti ja muutenkin.
Sinkkuudesta ei varsinaisesti mitään haittaa ole. Mutta yhteiskunta asumisjärjestelyineen ja työpaikkoineen on tehty perheellisille. Näin sinkkuna ois maukava vaan heittää patja tehtaan lattialle koneen viereen. Ja tehdä siinä 16 tunnin työpäivää ja päivän päätyttyä nukkua siinä yön yli. Sitten kun puoli vuotta ois painanu töitä, niin lähtis etelään. Sillon pystys vähän nauttiin elämästä. Nyt kun on niin sidottu työhön. Eikä sinkulle oo iltasin oikein mitään järkevää tekemistä. Mielellään painais pitkää päivää ja sitten kun lomailis, niin ois kunnolla lomalla ja pitkään. Toi asunnon ylläpito ja maksaminen on kans vaan sellanen turha rasite elämässä. Yksinkin pärjää elämässä, kun se on vaan mielekästä.
- Anonyymi
Oli joo. Silloin nuorena, toisessa kaupungissa. Ehkä suojani oli, etten oikein ymmärtänyt sen tuskan olevan yksinäisyyttä, näinhän kuitenkin ihmisiä lähes päivittäin opiskelun ja töiden parissa. Mutta viikonloppuisin olin täysin yksin. Pitkiä viikonloppuja... Kirjoittelin, join tuoremehua ja vodkaa ja luoja, että poltin paljon itse käärimiäni savukkeita. Ulkona, parvekkeella, lumen sadellessa. Kuuntelin musiikkia ja katselin mustavalkoisia ohjelmia. Olin yksin.
- Anonyymi
Itse nuorena opiskeluaikana, vieraassa kaupungissa, kuuntelin myös paljon musiikkia ja varsinkin tuttua ja turvallista sellaista. Muistan että Juha Vainion isällisen lohduttava ääni oli iso lohtu ja jonkinlainen kiinnekohta.
- Anonyymi
Hienoa tilannekuvausta, tunnelma välittyy muutamalla sanalla. Kuin tarinan alku. Hyvän tarinan alku.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa tilannekuvausta, tunnelma välittyy muutamalla sanalla. Kuin tarinan alku. Hyvän tarinan alku.
Kiitos sanoistasi. Olet hyvä lukija.
Tarvitsen ympärilleni enemmän nuoria tieteen ja taiteen tekijöitä. Nykyinen kaarti keski-ikäistyi pahasti. Osakuntien bileistä voin vain haaveilla.
- Anonyymi
Yuollsin4n boidi ollsddus jod yulr joku hikksszken j9otn kil0p dihaluas, doyro åudy7u p0olrom diptoyus
- Anonyymi
Olen pitkässä avioliitossa alkoholistin kanssa ja tunnen syvää yksinäisyyttä useinkin. Puolisoni käy kyllä töissä, mutta kaikki vapaa-aika kuluu alkoholin parissa.
Arki sinänsä sujuu mutta tunneyhteys on väliltämme katkennut juopottelun myötä.
Koen hyvin raskaaksi sen ettei meillä ole enää normaalia keskusteluyhteyttä.
Meitä ei myöskään enää kutsuta kaveripariskuntien illanviettoihin koska mieheni "vetää aina lärvät", ja se on aiheuttanut niin paljon kiusallisia tilanteita.
Itse en myöskään enää jaksa kutsua ketään enkä järjestää mitään loputtomien pettymysten jälkeen.
Maailma menee menojaan ja minä olen täällä yksin ja puolisoni rakkaan alkoholinsa kanssa.- Anonyymi
Jos olisit yksin ilman puolisoasi niin mitä luulet, olisiko se samanlaista vai jotenkin erilaista yksinäisyyttä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos olisit yksin ilman puolisoasi niin mitä luulet, olisiko se samanlaista vai jotenkin erilaista yksinäisyyttä?
Olen miettinyt tuota ja myös sitä että jos puolisoni olisi rakastunut toiseen ihmiseen, eikä alkoholiin.
En osaa vastata sinulle enkä itselleni mutta yhdessä yksin tuntuu todella pahalta.
Toisinaan jopa pelkään että kohtaan ihmisen jolta saan huomiota ja normaalia keskustelua, mitenköhän helposti tässä voisikaan kiinnostua jostain toisesta ihmisestä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen miettinyt tuota ja myös sitä että jos puolisoni olisi rakastunut toiseen ihmiseen, eikä alkoholiin.
En osaa vastata sinulle enkä itselleni mutta yhdessä yksin tuntuu todella pahalta.
Toisinaan jopa pelkään että kohtaan ihmisen jolta saan huomiota ja normaalia keskustelua, mitenköhän helposti tässä voisikaan kiinnostua jostain toisesta ihmisestä?Kuulostaa jotenkin siltä että yksinäisyys parisuhteessa ja yksinäisyys yksin ollessa on kuitenkin aika samanlainen tila. Toki olosuhteet ympärillä on erilaiset. Normaalia keskustelua kai me yksin olevat yksinäisetkin kipeästi kaipaamme.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa jotenkin siltä että yksinäisyys parisuhteessa ja yksinäisyys yksin ollessa on kuitenkin aika samanlainen tila. Toki olosuhteet ympärillä on erilaiset. Normaalia keskustelua kai me yksin olevat yksinäisetkin kipeästi kaipaamme.
Varmasti juuri näin.
Yksinäisyys tosiaankin vain korostui siinä vaiheessa kun sosiaalinen piirimme alkoi melko nopeaan tahtiin kaventua.
Lisäksi mitään kahdenkeskeistä tekemistä on turha suunnitella,
Koska kaikki peruuntuu jos onkin krapula, pöhnässä tai alkoholin käyttö ei ole mahdollista.
Elinpiiri kaventuu kuin huomaamatta.
Olen miettinyt, mikäli todella olisin fyysisesti yksin olisi seuran löytäminen sentään mahdollista, tässä tilanteessa olen jumissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti juuri näin.
Yksinäisyys tosiaankin vain korostui siinä vaiheessa kun sosiaalinen piirimme alkoi melko nopeaan tahtiin kaventua.
Lisäksi mitään kahdenkeskeistä tekemistä on turha suunnitella,
Koska kaikki peruuntuu jos onkin krapula, pöhnässä tai alkoholin käyttö ei ole mahdollista.
Elinpiiri kaventuu kuin huomaamatta.
Olen miettinyt, mikäli todella olisin fyysisesti yksin olisi seuran löytäminen sentään mahdollista, tässä tilanteessa olen jumissa.Se on sinun valintasi olla juuri siinä tilanteessa.
- Anonyymi
"minä olen täällä yksin ja puolisoni rakkaan alkoholinsa kanssa."
Oma valinta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"minä olen täällä yksin ja puolisoni rakkaan alkoholinsa kanssa."
Oma valinta.Ei ole "oma valinta". Kun aikoinaan avioiduimme oli puolisoni energinen, aktiivinen ja sosiaalisesti lahjakas persoona. Hän myös huolehti ulkonäöstään ja hygieniastaan.
Tämä jonka kanssa nyt elän on lähes vastakohta- en minä tuollaista ihmistä ole "valinnut" elämääni jakamaan.
Toki on ymmärrettävää että pitkässä parisuhteessa puoliso muuttuu,
enhän minäkään ole kuten nuorena.
Kysymys onkin lähinnä siitä että puolison sekä ulkoinen että sisäinen repsahtaminen etäännyttää.
Ja minä en ole valinnut itselleni alkoholistia puolisoksi, vaan puolisoni valitsi alkoholin. Mieheni ei juurikaan käyttänyt alkoholia kun tutustuimme. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole "oma valinta". Kun aikoinaan avioiduimme oli puolisoni energinen, aktiivinen ja sosiaalisesti lahjakas persoona. Hän myös huolehti ulkonäöstään ja hygieniastaan.
Tämä jonka kanssa nyt elän on lähes vastakohta- en minä tuollaista ihmistä ole "valinnut" elämääni jakamaan.
Toki on ymmärrettävää että pitkässä parisuhteessa puoliso muuttuu,
enhän minäkään ole kuten nuorena.
Kysymys onkin lähinnä siitä että puolison sekä ulkoinen että sisäinen repsahtaminen etäännyttää.
Ja minä en ole valinnut itselleni alkoholistia puolisoksi, vaan puolisoni valitsi alkoholin. Mieheni ei juurikaan käyttänyt alkoholia kun tutustuimme.Joka päivä valitset hänet uudelleen. Voisit valita myös parisuhteen päättämisen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joka päivä valitset hänet uudelleen. Voisit valita myös parisuhteen päättämisen.
Tottahan toki voisin valita yli 36-v kestäneen liiton päättämisen ja siinä samassa hötäkässä jättää iäkkäät appivanhemmat alkoholistin armoille ja
Ilmoittaa aikuisille lapsillemme että tervetuola lastensa kanssa mummolle, vaari asuu yksin ja ryyppää.
Olisi ollut paljon helpompaa, mikäli mieheni olisi alkoholisoitunut kun olimme nuorempia ,
Silloin päätös eroamisesta olisi ollut helpompi tehdä.
Se että tunnen oloni yksinäiseksi örveltävän juopon kanssa on minun kokemukseni, minun tunteeni ja varmasti monelle vaikea ymmärtää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tottahan toki voisin valita yli 36-v kestäneen liiton päättämisen ja siinä samassa hötäkässä jättää iäkkäät appivanhemmat alkoholistin armoille ja
Ilmoittaa aikuisille lapsillemme että tervetuola lastensa kanssa mummolle, vaari asuu yksin ja ryyppää.
Olisi ollut paljon helpompaa, mikäli mieheni olisi alkoholisoitunut kun olimme nuorempia ,
Silloin päätös eroamisesta olisi ollut helpompi tehdä.
Se että tunnen oloni yksinäiseksi örveltävän juopon kanssa on minun kokemukseni, minun tunteeni ja varmasti monelle vaikea ymmärtää.Juu, sinun tehtäväsi on tietenkin pitää maailmaa pystyssä ja kulisseja korkealla. Sinä mahdollistat miehesi ryyppäämisen. Sinun ansiostasi hän voi ryypätä niiin kuin ryyppää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, sinun tehtäväsi on tietenkin pitää maailmaa pystyssä ja kulisseja korkealla. Sinä mahdollistat miehesi ryyppäämisen. Sinun ansiostasi hän voi ryypätä niiin kuin ryyppää.
En minä mitään kulisseja pystyssä pidä, en ole koskaan salaillut mieheni alkoholismia missään tilanteessa.
Silti tuntuu pahalta jos esimerkiksi työpaikallani on jokin tilaisuus Avec ja en todellakaan voi puolisoni kanssa osallistua, tällöin tunnen yksinäisyyttä jos menen yksin.
Kuten AP kirjoitti, myös minä olisin toivonut vanhuudenpäivilleni puolisostani turvaa, mutta ei hänestä taida paljon turvaa saada.
Appivanhempani ovat suloisia kun yrittävät keskenään pärjätä, auttelen heitä mielelläni, rakastan heitä.
Outo ajatusmalli että alkoholistin läheistä syytetään ... syytetäänkö myös muiden päihderiippuvaisten ja esim ylilihavien puolisoita jos kumppani antaa itsensä repsahtaa? Jos minä repsahdan johonkin on vsstuu minulla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En minä mitään kulisseja pystyssä pidä, en ole koskaan salaillut mieheni alkoholismia missään tilanteessa.
Silti tuntuu pahalta jos esimerkiksi työpaikallani on jokin tilaisuus Avec ja en todellakaan voi puolisoni kanssa osallistua, tällöin tunnen yksinäisyyttä jos menen yksin.
Kuten AP kirjoitti, myös minä olisin toivonut vanhuudenpäivilleni puolisostani turvaa, mutta ei hänestä taida paljon turvaa saada.
Appivanhempani ovat suloisia kun yrittävät keskenään pärjätä, auttelen heitä mielelläni, rakastan heitä.
Outo ajatusmalli että alkoholistin läheistä syytetään ... syytetäänkö myös muiden päihderiippuvaisten ja esim ylilihavien puolisoita jos kumppani antaa itsensä repsahtaa? Jos minä repsahdan johonkin on vsstuu minulla.AA:ssa on myös läheisten tukiryhmiä. Kannattaa hakea vertaistukea. Sinä elät elämääsi alkoholistin takia yksinäisenä. Teitä ei kutsuta enää mihinkään ja sinua ei ilmeisesti kutsuta yksinään. Elinpiiri kapenee, ei ole ystäviä, ei ketään jonka kanssa jutella. Näin itse kerrot.
Aikuiset lapsesi luultavasti toivovat, että alkaisit elää omaa elämääsi ihan täysin rinnoin. Eivät he sokeita ole tilanteelle. Mikä sinua estäisi edelleen auttamasta appivanhempiasi, vaikka eroaisittekin. Kyllä, sinulta löytyy vastaukset: kyllä sinä lastesi ajatukset tiedät ja se ei vain käytännössä onnistuisi ja niin edelleen.
Miehelläsi on kissanpäivät juopotella, kun sinä huolehdit kaikesta. Yhä vieläkin, vaikka hän ei anna mitään sinulle. Olet puolustuskannalla. Tietenkään sinä et ole syyllinen hänen juomiseensa, mutta kuinka paljon pidät huolta arjen pyörimisestä, että hän voi toimia niin kuin toimii? Teillä ei ole oikeaa parisuhdetta, ei keskusteluyhteyttä. Mieti, millainen suhteenne oikein on. Mitä siinä tapahtuu Mitä te teette? Mikä on se suhde? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
AA:ssa on myös läheisten tukiryhmiä. Kannattaa hakea vertaistukea. Sinä elät elämääsi alkoholistin takia yksinäisenä. Teitä ei kutsuta enää mihinkään ja sinua ei ilmeisesti kutsuta yksinään. Elinpiiri kapenee, ei ole ystäviä, ei ketään jonka kanssa jutella. Näin itse kerrot.
Aikuiset lapsesi luultavasti toivovat, että alkaisit elää omaa elämääsi ihan täysin rinnoin. Eivät he sokeita ole tilanteelle. Mikä sinua estäisi edelleen auttamasta appivanhempiasi, vaikka eroaisittekin. Kyllä, sinulta löytyy vastaukset: kyllä sinä lastesi ajatukset tiedät ja se ei vain käytännössä onnistuisi ja niin edelleen.
Miehelläsi on kissanpäivät juopotella, kun sinä huolehdit kaikesta. Yhä vieläkin, vaikka hän ei anna mitään sinulle. Olet puolustuskannalla. Tietenkään sinä et ole syyllinen hänen juomiseensa, mutta kuinka paljon pidät huolta arjen pyörimisestä, että hän voi toimia niin kuin toimii? Teillä ei ole oikeaa parisuhdetta, ei keskusteluyhteyttä. Mieti, millainen suhteenne oikein on. Mitä siinä tapahtuu Mitä te teette? Mikä on se suhde?Muttama vuosi sitten kävin AA-kerhon tapaamisissa jotka olivat läheisille suunnattuja. Pidin tapaamisia ihan rakentavina. Mieheni ei ole suostunut mitään apua hakemaan.
Aikuiset lapset ovat oikeutettuja elämään omaa elämäänsä ja ovat kyllä ihan tietoisia isänsä ryyppäämisestä, vaikka se varsinaisesti ryöpsähtikin heidän jo lähdettyä opiskelemaan.
Mikäli päädymme eroon niin todellakin eroan, en tule jäämään puolittain kenenkään elämään - en edes appivanhempieni.
AP.n aloitus koski yksinäisyyttä, kokemukseni tästä aiheesta on että tosiaankin parisuhteessa voi tuntea yksinäisyyttä, päihderiippuvuus aiheuttaa yksinäisyyttä.
Yksinäisyydentunne on hyvin henkilökohtainen kokemus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muttama vuosi sitten kävin AA-kerhon tapaamisissa jotka olivat läheisille suunnattuja. Pidin tapaamisia ihan rakentavina. Mieheni ei ole suostunut mitään apua hakemaan.
Aikuiset lapset ovat oikeutettuja elämään omaa elämäänsä ja ovat kyllä ihan tietoisia isänsä ryyppäämisestä, vaikka se varsinaisesti ryöpsähtikin heidän jo lähdettyä opiskelemaan.
Mikäli päädymme eroon niin todellakin eroan, en tule jäämään puolittain kenenkään elämään - en edes appivanhempieni.
AP.n aloitus koski yksinäisyyttä, kokemukseni tästä aiheesta on että tosiaankin parisuhteessa voi tuntea yksinäisyyttä, päihderiippuvuus aiheuttaa yksinäisyyttä.
Yksinäisyydentunne on hyvin henkilökohtainen kokemus.En usko, että monikaan kiistää yksinäisyytesi tuntemukset. Kuulostat olevat todella yksinäinen.
Sinulla on vielä todennäköisesti vuosikymmeniä elämää jäljellä. Millaista haluat sen olevan? No, alkoholisti todennäköisesti kuolee ennen aikojaan, joten voit päästä tilanteesta irti sitä kautta. Onnea loppuelämällesi, jonka joka ikinen päivä on päivä vähemmän loppuelämääsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko, että monikaan kiistää yksinäisyytesi tuntemukset. Kuulostat olevat todella yksinäinen.
Sinulla on vielä todennäköisesti vuosikymmeniä elämää jäljellä. Millaista haluat sen olevan? No, alkoholisti todennäköisesti kuolee ennen aikojaan, joten voit päästä tilanteesta irti sitä kautta. Onnea loppuelämällesi, jonka joka ikinen päivä on päivä vähemmän loppuelämääsi.En tule saamaan sellaista loppuelämää , jonka haluaisin.
Olisin halunnut jakaa elämäni puolisoni kanssa, myös tulevat eläkepäivät.
Kun on tehnyt pitkän työuran, maksellut ison asuntolainan ja kasvattanut fiksut lapset jotka pärjäävät maailmalla,
haluaisi nauttia elämästä -myös vielä jäljellä olevista työvuosista
Ja virikkeellisestä vapaa-ajasta.
On jo käynyt selväksi että sellaista elämää en tule saamaan jonka haluaisin.
Haluaisin tehdä asioita pariskuntana puolisoni kanssa, hän on tunnollinen työssään mutta vapaa-ajallaan juovuksissa/ krapulassa ja kurjaa seuraa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tule saamaan sellaista loppuelämää , jonka haluaisin.
Olisin halunnut jakaa elämäni puolisoni kanssa, myös tulevat eläkepäivät.
Kun on tehnyt pitkän työuran, maksellut ison asuntolainan ja kasvattanut fiksut lapset jotka pärjäävät maailmalla,
haluaisi nauttia elämästä -myös vielä jäljellä olevista työvuosista
Ja virikkeellisestä vapaa-ajasta.
On jo käynyt selväksi että sellaista elämää en tule saamaan jonka haluaisin.
Haluaisin tehdä asioita pariskuntana puolisoni kanssa, hän on tunnollinen työssään mutta vapaa-ajallaan juovuksissa/ krapulassa ja kurjaa seuraa.Ei ole kyse siitä mitä olisit halunnut, vaan valinnasta. Siitä mitä voit itsellesi tarjota ja pystyt antamaan. On oma valinta jäädä itselle haitalliseen parisuhteeseen.
- Anonyymi
Toisinaan saa helpotusta maksullisen seuralaisen kanssa. Muuten olenkin aika paljon yksin mutta semmoista se elämä on.
- Anonyymi
Tuollainen on jo vähän hauskaakin jos itysellesi tulee jatkuvasti Gik eli hikka juttu.
- Anonyymi
itseäni huvittaa vähän kun yuto hkka-juttu, kun hikottaa lähes kokoajuan, joka on aika hassuakin, mutya s4 panee43 h43lposti, mutta hassua jos hikottaa läh4s kokoajan.
- Anonyymi
Tuollainen on jo vähän hasua että mitä ihmettä olen syönyt kun tuli tuollainen olo 34e66ä nikot6l 34eli siis niin 6tod3lla niko6t6el44 sill4i hassus6ikin.
- Anonyymi
Yli miljoona suomalaista asuu yksin ja määrä lisääntyy kokoajan.
Minusta on turvallisinta asua kerrostalossa yksin. Naapureihin kannattaa pitää jonkunmoisia yhteyksiä.
Vanhana hommaan turvarannekkeen.- Anonyymi
Aloita sen hommaaminen jo nyt koska siellä on kuukausien jollei jopa vuoden jonot.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloita sen hommaaminen jo nyt koska siellä on kuukausien jollei jopa vuoden jonot.
Eihän ole, hölmö.
- Anonyymi
En mä oikein usko. Tolla menollahan suomalaiset kuolee sukupuuttoon. Vai meinaatko, että ne on miehiä ja naiset on sitten yh. Mutta pikemminkin tilastoharha. Ei niitä pidä lukea kun piru raamattua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En mä oikein usko. Tolla menollahan suomalaiset kuolee sukupuuttoon. Vai meinaatko, että ne on miehiä ja naiset on sitten yh. Mutta pikemminkin tilastoharha. Ei niitä pidä lukea kun piru raamattua.
Ei ole tilastoharha. Suomessa näyttäisi olleen vuoden 2021 lopussa 1,28 miljoonaa yksinasuvaa. Ja se tarkoittaa tosiaankin yhden hengen asuntokuntia. Jos on lapsia samassa taloudessa, ei ole yksin asuva.
Lisää voit lukea sivustolta yksinasuvat . fi (en laita suoraa linkkiä, koska silloin viesti herkästi poistuu) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En mä oikein usko. Tolla menollahan suomalaiset kuolee sukupuuttoon. Vai meinaatko, että ne on miehiä ja naiset on sitten yh. Mutta pikemminkin tilastoharha. Ei niitä pidä lukea kun piru raamattua.
Kyllähän yksinasuvilla lapsia voi olla, mutta ne ovat jo aikuisia.
- Anonyymi
Pakko olla yksin koska naiset seurustelee jännämiesten kanssa.
- Anonyymi
Yksinäisyys on käteen vetämistä. Ei ole naista auttamassa.
- Anonyymi
Olen yksinäinen, toivon parisuhdetta, läheisyyttä. Ilta on kotona hiljainen.
Kävin baarissa, oli hyvin juttuseuraa, muttei se innostanut ottaa tavaksi, kun katseli sitä porukkaa. Oliko ne känniin turtuneina onnellisia. - Anonyymi
https://www.youtube.com/watch?v=9rE6Ys3PBug
Tätä laulua kuunnellessa tulee aina mieleen se yksinäisyyden positiivisempi puoli. Mitä mä täältä keräilisin? Yksin vietetty elämä voi olla rikas ja vivahteikas omalla tavallaan. Mutta kun tulee synkät päivät niin ajatus kääntyy päälaelleen. - Anonyymi
Yksinäisyyteni on lisääntynyt vuosien myötä vaivihkaa. Erosin pitkästä suhteesta n 10 vuotta sitten ja jäin kahdestaan lapseni kanssa. Minulla oli kuitenkin paljon ystäviä, työ, harrastuksia jne enkä tuntenut oloani mitenkään erityisen yksinäiseksi eron jälkeisinä vuosina, vaikka toki kävin läpi eron aiheuttaman alakulon ja ajoittain tunsin olevani todella yksin.
Nyt huomaan etääntyneeni monista ystävistäni. Siihen on vaikuttanut oma uupumukseni sekä koronan aiheuttama sosiaalisten kohtaamisten vähentyminen. En ole itse jaksanut samaan tapaan pitää yhteyttä ystäviini yrittäessäni selvitä uupumuksesta ja korona oli kuin viimeinen naula arkkuun. En ole edelleenkään täysin yksin enkä voi sanoa kokeneeni täydellistä yksinäisyyttä. Minulla on läheisiä ihmisiä elämässäni, joille voin soittaa vaikka keskellä yötä. Minulla on ystäviä, joita voin pyytää vaikka kahville ja mukavia työkavereita, mutta tunnen silti usein olevani todella yksinäinen, eritoten silloin kun lapseni on isällään. Kaikki on niin hiljaista ja tasaista. Kaipaan elämää, iloa, naurua, läheisyyttä, kosketusta, intohimoa, keskustelua.. Tunnen kuitenkin lipuneeni niin kauas itsestäni, etten edes tiedä mistä aloittaa, jotta saisin elämääni taas niitä asioita, joita olen vailla enkä tuntisi itseäni niin yksinäiseksi enää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anna vielä vähän vihreää valoa
Teen sitten siirtoni, nainen. Tiedän, että olet jo varovaisesti yrittänyt lähestyä, mutta siitä on jo aikaa. Jos tunnet281768- 2271170
Koulu kielsi therianit - "tunneilla kontataan ja nau'utaan"
Oululainen koulu on kieltänyt eläin- ja rooliasujen käytön koulussa. Hyvä homma, sillä koulussa keskitytään muihin asioi108813- 180787
Onhan se myönnettävä
Että alkaa jo vähän puuduttamaan tämä. Aion silti ottaa tästä kaiken irti viimeisiä rippeitä myöden. Olenpa sitten suju52765Astuin tuntemattomaan
kun sinut tapasin, sieluni valo. Niin olen paljaaksi riisuttu kuin syksyiset puut.50742Rakastan sinua niin paljon
Kun ollaan tutustuttu lisää niin se rakkaus ei ole vähentynyt vaan muuttunut. Jännitys on vähentynyt ja tilalle on tullu40720Enemmistön diktatuuri Ähtärin valtuustossa
Salo ja Nortunen, ette saa keikuttaa venettä. Olette mätiä omenoita, jotka pitää poimia pois Ähtärin kaupunginhallitukse22720Mulla on ihan hirveä ikävä sua
Ja sitten kun me taas nähdään, tai jos, niin mua vaan pelottaa että sinä inhoat sitä että mulla on tunteita sinuun.47689Taisit vähän aliarivoida minua ihmisenä
Et tajunnut että olenkin aika nokkela tyttö 🤭 Jutut ja ulkonäkö varmaan hämäs.35686