Ja yhdessä asumisesta naisen tai miehen kanssa?
Haaveiletko rakkaudesta
Anonyymi
3255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
En.
En, ei tartte haaveilla, mä teen sen kun aika on oikea.
Joudun roviolle, jos myönnän. En siis myönnä.
En haaveile. Yksin oleminen on parasta. En halua uutta kaveria, ystävää tai kumppania. Auttaa voin vain sellaista, jonka olen tuntenut kymmenien vuosien ajan.
Rakkaudesta kyllä, yhdessä asumisesta en niinkään.
-keinovaginamies-
Haaveilen tottakai rakkaudesta, yhdessä tai erikseen asuen. Mitä sitä kieltämään,
Kai sitä haaveiluksikin voi kutsua. Toivo elää sydämessä, että löytäisin vielä rakkauden ja jos asiat siihen pisteeseen etenisivät, niin olisihan se ihana vielä joskus jakaa koti ja arki jonkun kanssa.
Rakkaus menis, mutta että sama osoite, niin ehei... ei ensimmäiseen viiten vuoteen. 😁
Kuuluisia viimeisiä sanoja kuukautta ennen yhteenmuuttoa 😄
Niinkö? No 2014 asti ei ole mun osoitteessa asunut muita kuin mä ja lapset. Että ihan hyvin on pitänyt tuo lupaus. 😁
Pistän paremmaksi, kohta 10 vuotta kahdestaan lapsen kanssa 😅 Että en nyt itsekään ole elänyt tuon mukaan, mutta tuttavapiirissä käynyt monen kohdalla noin, että ensin vannotetaan, että ei tässä kyllä yhteen muuteta ja hupsista vaan, yhtäkkiä onkin sukunimet samassa postilaatikossa 😄
No sanotaanko suoraan, että toiveita on ollut, mutta tavallaan jopa onneks on tunteet pistänyt liikaa vastaan.. ehkä traumat???
https://youtu.be/wsjt8fQtTQA
Oikeasti pitäis pystyy nollaamaan kaikki, mut jos on lapsia, ei siitä tuu mitään, jos ne on läheisiä....ja pieniä. Se on fakta. 😊
Ah traumat.. Nuo pirulliset pienet paskiaiset, jotka iskee puukkoa sydämeen usein juuri sellaisella hetkellä, kun sitä vähiten kaipaisi. Surullista toki, jos traumojen takia on joutunut jarruttelemaan, mutta tärkeintä tehdä miten oikealta tuntuu. Muuten tulee vain lisää traumoja.
Lapset täytyy huomioida olipa omat fiilikset mitkä tahansa, se on selvä. Itselläkin lapsen etu on merkittävin syy siihen, että näin pitkään olen yksin taloutta pyörittänyt. Enkä tarkoita tätä mitenkään uhrautuvasti, mutta meillä nyt on asiat monestakin syystä menneet näin ja mikäs meillä on ollut lapsen kanssa kahdestaan ollessa 😊
Sain biisistä kivan korvamadon, ei pysty lopettaan.. kiitosta vaan 😄
Mä oon lopettsnut suhteita, kun olen nähnyt erilaisia arvojs lasten suhteen...mielestäni.
Erosinkin sillä, että halusin lapsille täysipäisen isän..edes.
Ehkä monella tapaa se saattoi olla lasten puolesta fiksuinta...mä oon ainakin kustantanut/mahdolkistanut paljon muksuille.
https://youtu.be/FecytKjSa_8
Oon kahden erilaisen lapsen isä. Ja he ovat mun syy elää...ehkä jos heitä ei olisi, ja ois sama tuska, olisin juonut vähintään itseltäni hengen ajat sitten.
On muuten nätti biisi. 😊
Erilaiset arvot lasten suhteen on deal breaker. Sellaista miestä ei olekaan, kenen vuoksi olisin valmis riskeeraamaan lapseni etua.
Kuulostaa, että teit lasten kannalta parhaan ratkaisun. Lapset ansaitsevat hyvin voivat vanhemmat. On vaikea olla se paras versio itsestään, jos kotona/parisuhteessa on jatkuvasti paha olla. Joskus tai itseasiassa aika usein ero on todellakin oikea ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta, vaikkei se tietystikään mikään helppo ratkaisu ole. Itsellä on ainakin eron jälkeen ollut vanhempana parempi olla ja kaikesta päätellen lapsellakin on ollut hyvä.
Ihanasti puhut lapsistasi 😊 Lapset antaa elämään ihan oman upean ulottuvuuden. Ei sitä osaa edes kuvailla, se vain on.. rakkaus lasta kohtaan ❤
Nätti on biisi 😊 Sen myötä siirryn höyhensaarille. Kiitos keskustelusta ja hyvää yötä!
Lapsilta olen hitusen oppinut itsestänikin. Sitä ymmärtää paremmin miten ja miksi on jotain omaksunut, kun näkee omien lasten etsivän totuuksia huonosti sanoitetusta aikuisten maailmasta. 😊
https://youtu.be/q_EdL7TSOOc
Kaunis biisi, vaan tää on aikuisten maailma...
Ei sitä lapsi ymmärrä...tiedän nyt sen. 😊
Ainiin js öitä..
Rakkauslaulut on parhaita.
Haaveilen. Tietysti.
Hmm ... en voi sanoa varsinaisesti haaveilevani. Olisi tietysti mikavaa löytää joku kiva mies, mutta en mä siitä aktiivisesti haaveile. Rakastumisen sekopäisyyttä en kaipaa lainkaan. Sen jättäisin mielummin väliiin ja hyppäisin suoraan siihen rakastamiseen.
Yhdessä asumista en voi sanoa kaipaavani. Se on vähän välttämätön paha. En usko, että jaksaisin olla kauaa suhteessa, jos en asuisi yhdessä. Mä tuskin kovin kummoisesti kiintyisin sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa en jakaisi arkea.
En haaveile kokonaan yhdessä asumaan, mutta viikonloput voisin tai vastaavasti parit kolmet yöt arkisin. Siihen tässä pyriskellyt jo pidemmän aikaa, toivon että natsaa. Joitakin päiviä vaan pitää saada asua yksin.
Kyllä olisi mahtavaah
Nicepappi
Haaveilen rakkaudessa
Haaveita kaikki vain on
En kiitos.
Haaveilen yksin asumisesta.
Haaveilen rakkaudesta mutten haaveile yhdessä asumisesta naisen kanssa. Olen jo kahdesti tehnyt sen virheen että muutan saman katon alle toisen sukupuolen kanssa, kolmatta ei taida enää tulla.
Yhteistä kaikille caseilla on ollut että erillään ollessa touhu on maistunut kaikkein parhaalta.
Lukioikäiset siitä haaveilee. Muut ovat jo kaiken nähneet.
Kyllä täälä naamalla jää haaveeksi kaikki. Jos ei olis ennen hapattumista ehtinny, ei olis enää toivoakkaan.
Tottakai haaveilen . Ei vaan tässä elämässä taida toteutua . Ei ole näköjään minkäänlaista arvoa tässä maailmassa. Ihmettelen miten voi löytää naisen elämäänsä ? Mistä olette löytäneet kumppanin ? Yhtään vastausta / tykkäystä ei saa mistään nettijutuista. Siitä nollasta kontaktista on vaikea kumppani valita / löytää ..
Kun on jo ikää ja kokemusta yhdessä asumisesta, niin ei enää yhteisasumista. Kyllä omilla lapsilla pitää olla paikka, mihin tulla. Näin varmaan olisi sillä vastakkaisellakin sukupuolella. Olisi tietysti mukava tehdä yhteisiä matkoja yms tekemistä , mutta kalusteet pysyköön erillään.