Vaikka miten kauan on asiaa käsitellyt mielessä niin asia on aina järjettömän suuressa systeemissä.
Miten sen kaasut on kyenneet valmistamaan aurinkoja ympäriinsä jotka fuusioi miljardeja vuosia jatkumona kun toinen tuhoutuu niin uusia syntyy toisaalla?
Auringon loppu on aina sen aurikokunnan loppu. Kuin aika jossa sen kehityttävä tai tuhouduttava pois.
Me olemme nyt aikaikunassa jossa tapahtuu se kehitys tai totaalinen loppu. Se loppu vaikuttaa olevan edessä ja aikaikkuna ihmiselle sulkeutuu.
Onko se huonoasia niin se onkin vaativa kysymys. Mielestäni kyseessä hyvä asia kun loppuukin aikanaan ja pidämme hetken kaikista huolta!
Miten sen kaasut on kyenneet valmistamaan aurinkoja ympäriinsä jotka fuusioi miljardeja vuosia jatkumona kun toinen tuhoutuu niin uusia syntyy toisaalla?
Auringon loppu on aina sen aurikokunnan loppu. Kuin aika jossa sen kehityttävä tai tuhouduttava pois.
Me olemme nyt aikaikunassa jossa tapahtuu se kehitys tai totaalinen loppu. Se loppu vaikuttaa olevan edessä ja aikaikkuna ihmiselle sulkeutuu.
Onko se huonoasia niin se onkin vaativa kysymys. Mielestäni kyseessä hyvä asia kun loppuukin aikanaan ja pidämme hetken kaikista huolta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me havaitsemme nämä tapahtumat siksi, että vain näiden tapahtumien vuoksi olemme ylipäätään olemassa. Jos fysiikan lait olisivat toisenlaisia niin elämää ei olisi koskaan syntynyt tähtitaivasta katselemaan ja masilmankaikkeuden rakennetta ihmettelemään.
Meilläkin tämä ihmettelyn vaihe on ollut varsin lyhyt verrattuna elämän olemassaolon aikaan Maapallolla.
S. J. Gould on verrannut Homo sapiens lajin olemassaoloa maapallon eliöiden olemassaoloon koripalloilijavertauksella.
"Jos Maan elämän kokonaisaika olisi koripalloilija kädet ojennettuna, koko Homo sapiens laji häipyisi parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä."
Mielestäni hyvä vertaus.
Tähän on pakko lisätä huomio, joka avasi silmiäni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Edustan yksilönä elämän katkeamatonta ketjua n. 3 600 000 000 vuoden takaa.
Melkoinen sukuhistoria.