olen kasvattanut ja nykyisten äitien tavoin tehnyt kaiken mahdollisen ja joskus mahdottomankin heidän vuokseeen. Niin itsekkäitä lapsia olen kasvattanut että äiti ei heille merkitse muistamista. Kaksi joilla jo oma perhe ovat kauempana ja tämä nuorin vielä opiskelee. Ei korttia, ei kukkia, ei aamukahvia. Seuraavana aamuna menin sairaalaan leikkaukseen. Mieliala oli apea ja surullinen ja niinpä olin vähällä nukahtaa kokonaan. Niin paljon se vaikutti. En taida koskaan tottua siihen että lapsilleni en merkitse kuin auttajaa kun on joku hätä. Luulin jo päässeeni niistä tunteista yli mutta ei ja sairaus vielä pahensi tilannetta. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
kolme poikaa
4
991
Vastaukset
- on täälläkin
Kaksi vanhinta lastani lopettivat kokonaan yhteydenpidon kun tulin siihen ikään ja sairastuin etten enää jaksanut heitä ja heidän perheitään passata ja paapoa.
Kuin myös sekin oli syynä ettei minulla ollut enää varaa ostaa tälle laumalle koko ajan lahjoja, se kun oli mahdottomuus pienestä työttyyskorvauksesta ja sen jälkeen maksettavasta sairauspäivärahasta.
Minä olen kylläkin päässyt siitä aivan hienosti yli, koska olen huomannut mitenkä paljon helpompaa minun elämäni on sen jälkeen ollut, rahaa jää hieman omaankin käyttöön ja ei tarvitse kuunnella jatkuvaa haukkumista, eikä tarvitse painaa niska limassa töitä toisten eteen.
Nyt saan elää itselleni ja nauttia lopultakin elämästäni, eiköhän minullakin ole siihen lopultakin oikeus. - annabelle
Olen kuullut tuon saman ongelman ennenkin.Oma äitini taistelee saman asian takia veljieni suhteen.Itse pidän äitiä maailman ihanimpana olentona.Tapaamme usein ja vien hänelle tuliaisia millon mitäkin.Käymme yhdessä marjassa ja joskus ostosksilla.Autan häntä taloudellisesti kun hänellä on pieni eläke.Mikähän siinä on että toista on niin vaikea muistaa.Mulla on ystävä joka muistaa kaikki mun nimipäivät ja synttärit kortilla.Itse olen toivottoman huono laittamaan kortteja.Poden siitä huonoa omaatuntoa aina.Voisitko keksiä jotain yhteistä tekemistä lastesi kanssa.Haluaisin käydä isäni luona useammin mutta tällä hetkellä tuntuu että saan vain paskaa niskaani kun juttelen hänen kanssa.Ei kauheesti houkuttele mennä kylään.Aina valittaa jostain asiasta.enimmäkseen yksinäisyydestä.ei munkaan aika riitä joka suuntaan.ja mitä siitä saa itselleen .kyllä sitä odottaa jonkunlaista vuorovaikutusta, mistä jää hyvä mieli.
- Mummo
Aikuisten lasten tulee viettää äitienpäivää ja samoin isänpäivää omien lastensa kanssa. Vanhat äidit ja isät ovat jo tehtävänsä tehneet ja voivat olla iloisia että jälkikasvu elää omaa elämäänsä ja hoitaa omia lapsiaan. Samoin jouluna aikuisten lasten tulisi viettää omien pienten lastensa kanssa omassa kodissa eikä kiertää lapsuuden kodeissaan tai muiden sukulaisten luona. Äitienpäivä ja muut juhlat ovat oman perheen parissa vietettävää aikaa!
- oikeassa
Olet, mummo ihan oikeassa. Ei ole meidän tehtävämme paapoa ja passata aikuisia kakaroita pienestä eläkkeestämme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 202902
Ulosotossa olevan tulisi saada itse päättää
Maksetaanko hänen ulosotossa olevia velkoja takaisin yksi kerrallaan vai ripotellen pikku summia sinne tänne, kuten ulos1912673Sanna Marin veti posket lommolla röökiä Ruisrockissa
Tai ainakin röökin näköistä, liekö itse käärittyä 🫢1431587Antin piti riuhtoa Sofia irti pojankIopista
Oli festivaaleilla Iiimautunut johonkin jätkään, niin Antin piti käydä irroittamassa täti ja pelastamassa poikanen. Pah2501355- 1061180
Nainen rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan
Ihastunut olen moniin vuosien varrella mutta vain sinä jäit sydämeen enkä vaan osaa unohtaa. Olit silloin parasta elämäs401026Olet ollut aika törkeä minua kohtaan
Sillä tavalla ovelasti, ettei mitään "todisteita" ole mistään. Eli niin kuin, että mitään et ole tehnyt, mutta toisaalta46987Saisipa sitä palata ajassa taaksepäin
maailmaan jossa oli vielä edes joku järki tallella ja ajatus takana. Sain myös suunnatonta iloa erään henkilön näkemises32894- 135879
- 43784