200 vuoden päästä

Mutta ei se haittaa.

Mitä sitten? En minä tai tenava enää elä silloin.

>simiti<

Muutama koviin oloihin tottunut asunnoton selviää. Uusi uljas ihmiskunta alkaa Kassi-Almasta ja Karhu-Matista.

Ainoastaan ätmit jää. Mutta ei sillä väliä, kun muutenkaan eivät saa naisia.

Muinainen poliitikko Ahti Karjalainen sanoi, että ennustaminen on vaikeata, varsinkin tulevaisuuden.

Ei muutama tuhat ydinpommia riitä edes väestön puolittamiseen. Vielä jäisi väkeä niin paljon lisääntymään, ettei tilapäisestä vähenemisestä olisi sen suurempaa muistoa kuin mustasta surmasta. 🌹👀

Riittää ihan 30 vuotta kun kaikki tuhoutunut.

200 vuotta sitten eläneillä saattoi olla samanlaisia ajatuksia, vaikka ydinsodan tilalla olikin jokin muu syy. Yhtä lailla he eivät tienneet nykyhetkestä mitään, koska yksilö muistaa vain menneisyyden mutta ei tulevaisuutta.

2000 vuotta sitten täällä eläneet taas saattoivat kuvitella että 200 vuodenkierton jälkeen kaikki on koko lailla samoin kuin sillä hetkellä ja aina.

Kirjoitustaito on tuonut mukanaan historian kirjaamisen ja muuttanut aikakäsityksen ympyrästä janaksi. Luulen että ennen kirjoitustaitoa on ollut seesteisempää kun ei koko ajan tarvitse olla huolissaan mihin ollaan menossa kun tiedettiin ettei mihinkään vaan kehää tässä vaan kierretään.

Ehkä jo lähivuosina.

Ihmiskunnan tuhoutuminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta.
Ihmiselämän loppuminen on taas arkipäiväistä.

Kuljeskelin maaseudulla ja kohtasin hylätyn talovanhuksen. Katselin ympärille huomaten miten joskus aikoinaan oli nähty paljon vaivaa parempien elinolosuhteiden eteen ja nyt tuo kaikki oli unohdettu. Metsittynyt ympäristö kertoo omaa kieltään siitä miten me kaikki jäämme tulevaisuudessa historiaan, lähes unohdettuina kuin tuo talovanhus. Aivan sama miten elämme tai mitä teemme, kohtalo on sama jokaisella.

AV