Pyhä Henki nainen?

Apostolien tekojen, Helluntaina vuodatettu, Henki on kyllä neutri mutta vaikkapa Joh.16:13, jossa puhutaan Totuuden Hengestä, on feminiininen aspekti mukana. Henki tosin on neutri mutta totuuden suku on feminiini.

Epiktetos kirjoitti:

Apostolien tekojen, Helluntaina vuodatettu, Henki on kyllä neutri mutta vaikkapa Joh.16:13, jossa puhutaan Totuuden Hengestä, on feminiininen aspekti mukana. Henki tosin on neutri mutta totuuden suku on feminiini.

Lue lisää

No, ok, mennään sitten ensin kielitieteeseen, eli lingvistiseen analyysiin. Miten luen toisista lähteistä että Pyhä Henki on nimenomaan feminiini?

Heprean kielen sana "henki" - ruaka, ruah, ru'ah, ruwach tarkoittaa henkeä, henkäystä, hengitystä ja inspiraatiota; ja ei ole neutri, eikä maskuliini vaan nimenomaan feminiinimuoto.

"Recent studies of the original Hebrew New Testament, before it was translated into Greek, show conclusively that the Holy Spirit is feminine in both Old and New Testament.
‘The Old testament word for spirit is ruaka, meaning wind, breath, inspiration, and the OT Hebrew noun is always feminine." http://www.spiritbride.com/

Sitten puh, päästään pois kielitieteellisestä pilkkomisesta & analyysistä, ja voimme tarkastella Raamattua sen merkityksen kannalta. Kuten messiaan käsite hahmottuu jo VTn profeettojen kirjoituksissa, samoin hahmottuu Pyhän hengen käsite, Se ei suinkaan syntynyt tyhjästä, eikä yhtäkkiä, joten tarkastelkaamme tätä VT:n kehityskaarta. Viisaus ilmaantuu kuningas Salomonin yhteydessä, ja juutalaiset kutsuvat Häntä(=persoonaa) nimellä "Wise Bride of Solomon" - kuningas Salomonon viisas morsian. Toinen nimitys on Chokmah. Ja kristinuskossa Häntä nimitetään Totuuden Hengeksi, myös Viisauden Hengeksi.( Holy Spirit of Wisdom )

Mun mielestä sanoilla "totuus" ja "viisaus" on merkitysero, ja jos painotetaan Apostolien tekoja, mun mielestä tehdään vääryyttä Jeesuksen sanoille, kun hän sanoi että "laki ja profeetat" eivät erehdy; Jeesus ei voinut tarkoittaa Apostolien tekoja, koska kys. kirjaa ei silloin ollut vielä kirjoitettu.

Mä luulen että kyse ei olekaan siitä mikä on asian raamatullinen merkitys, tai mitä Jeesus sanoi alunperin, vaan siitä että käytämme Jeesusta ja hänen sanomisiaan omiin tarkoituksiimme, eli: joka haluamme todistaa että nainen on miestä alempana, tai sitten että Jumalalla on pelkästään maskuliininen persoona, ja miksi näin haluamme todistaa?

Ehkä siksi että oma persoonamme on sellaisessa tilassa että oman feminiinisen puolen tunnustaminen johtaisi henkiseen kriisiin. Silloin koko "usko" on valjastettu pönkittämään jotain sellaista jota voisi kutsua "neuroosiksi".

En sano että kyse on henkilökohtaisesta neuroosista, henkilökohtaisesta ongelmasta, vaan että hyvin yleisestä ongelmasta. Kollektiivisen psyyken ongelmasta, ja uskon myös että ongelma ratkeaa kun tiedostaa sen. Kenellä riittää rohkeus siis.

Pilgrim_2005 kirjoitti:

No, ok, mennään sitten ensin kielitieteeseen, eli lingvistiseen analyysiin. Miten luen toisista lähteistä että Pyhä Henki on nimenomaan feminiini?

Heprean kielen sana "henki" - ruaka, ruah, ru'ah, ruwach tarkoittaa henkeä, henkäystä, hengitystä ja inspiraatiota; ja ei ole neutri, eikä maskuliini vaan nimenomaan feminiinimuoto.

"Recent studies of the original Hebrew New Testament, before it was translated into Greek, show conclusively that the Holy Spirit is feminine in both Old and New Testament.
‘The Old testament word for spirit is ruaka, meaning wind, breath, inspiration, and the OT Hebrew noun is always feminine." http://www.spiritbride.com/

Sitten puh, päästään pois kielitieteellisestä pilkkomisesta & analyysistä, ja voimme tarkastella Raamattua sen merkityksen kannalta. Kuten messiaan käsite hahmottuu jo VTn profeettojen kirjoituksissa, samoin hahmottuu Pyhän hengen käsite, Se ei suinkaan syntynyt tyhjästä, eikä yhtäkkiä, joten tarkastelkaamme tätä VT:n kehityskaarta. Viisaus ilmaantuu kuningas Salomonin yhteydessä, ja juutalaiset kutsuvat Häntä(=persoonaa) nimellä "Wise Bride of Solomon" - kuningas Salomonon viisas morsian. Toinen nimitys on Chokmah. Ja kristinuskossa Häntä nimitetään Totuuden Hengeksi, myös Viisauden Hengeksi.( Holy Spirit of Wisdom )

Mun mielestä sanoilla "totuus" ja "viisaus" on merkitysero, ja jos painotetaan Apostolien tekoja, mun mielestä tehdään vääryyttä Jeesuksen sanoille, kun hän sanoi että "laki ja profeetat" eivät erehdy; Jeesus ei voinut tarkoittaa Apostolien tekoja, koska kys. kirjaa ei silloin ollut vielä kirjoitettu.

Mä luulen että kyse ei olekaan siitä mikä on asian raamatullinen merkitys, tai mitä Jeesus sanoi alunperin, vaan siitä että käytämme Jeesusta ja hänen sanomisiaan omiin tarkoituksiimme, eli: joka haluamme todistaa että nainen on miestä alempana, tai sitten että Jumalalla on pelkästään maskuliininen persoona, ja miksi näin haluamme todistaa?

Ehkä siksi että oma persoonamme on sellaisessa tilassa että oman feminiinisen puolen tunnustaminen johtaisi henkiseen kriisiin. Silloin koko "usko" on valjastettu pönkittämään jotain sellaista jota voisi kutsua "neuroosiksi".

En sano että kyse on henkilökohtaisesta neuroosista, henkilökohtaisesta ongelmasta, vaan että hyvin yleisestä ongelmasta. Kollektiivisen psyyken ongelmasta, ja uskon myös että ongelma ratkeaa kun tiedostaa sen. Kenellä riittää rohkeus siis.

Lue lisää

Mielestäni en sanonut enempää enkä vähempää kuin että Apt.2:4:ssä Pyhä Henki on neutri. Mitä tulee heprean ´ruah´iin en väittänyt siitä mitään. Totta on, että juutalaisessa ajattelussa Viisaus lienee todella ajateltu feminiiniseksi: tässä olet varmasti oikeassa. UT kirjoitettiin kuitenkin tietääkseni alun perin (suurimmaksi osaksi) kreikan kielellä. Tuosta ajatuksesta että feminiinisen puolen kieltäminen kristillisessä uskossa johtuisi jostakin kollektiivisesta, tiedostamattomasta, naisellisuuden puolen itsessämme kieltävästä, neuroosistamme en osaa sanoa mitään. -- Saattaisi kyllä olla tervehdyttävää jos meilläkin olisi Maria arvossaan kuten sekä idän että lännen kirkoissa on.

Epiktetos kirjoitti:

Apostolien tekojen, Helluntaina vuodatettu, Henki on kyllä neutri mutta vaikkapa Joh.16:13, jossa puhutaan Totuuden Hengestä, on feminiininen aspekti mukana. Henki tosin on neutri mutta totuuden suku on feminiini.

Lue lisää

Olisi hyvä vastaanottaa Pyhä Henki. Olisi hyvä hankkia ja vastaanottaa parhaimpia armolahjoja 1 Kor 12 luettelosta! Toki Pyhän Hengen sinetti ja PYhä Henki on jokaisessa uskovassa, mutta olisi hyvä päästä yhteyteen Jumalan, Jeesuksen kanssa Pyhän Hengen kautta. Tässä armolahjat ovat ensimmäinen käytännön taso. Seuraava taso on sanan julistajan virat, saarnavirat. Molempiin Pyhä Henki tekee aloitteen, milloin hän ne antaa! Lahjat ovat armosta, ei ansioista. Jumala ei kadu eikä peruuta armolahjojaan eikä kutsumistaan. Jumalan etsiminen auttaa, rukouskokoukset, meneminen siunattavaksi, ylistäminen, Uuden testamentin lukeminen!

Tiedän mistä puhun. Olen nimittäin sanan julistaja, ja Jumalan armosta on 1 vuodessa ja 2 viikossa tullut 75 ihmistä uskoon ja kyse on Pyhän Hengen palveluvoitelusta, ei tuputtamisesta eikä pakottamisesta. Neljä sairasta on parantunut. Tästä kaikesta kiitos ja kunnia Jumalalle. Tällä hetkellä palvelutyöni on ulkona missä tavoitan paljon sellaisia ihmisiä, jotka todella tarvitsevat Jeesusta ja joita Jumala kutsuu ja lähettää.

jumalan-tulenkantaja kirjoitti:

Olisi hyvä vastaanottaa Pyhä Henki. Olisi hyvä hankkia ja vastaanottaa parhaimpia armolahjoja 1 Kor 12 luettelosta! Toki Pyhän Hengen sinetti ja PYhä Henki on jokaisessa uskovassa, mutta olisi hyvä päästä yhteyteen Jumalan, Jeesuksen kanssa Pyhän Hengen kautta. Tässä armolahjat ovat ensimmäinen käytännön taso. Seuraava taso on sanan julistajan virat, saarnavirat. Molempiin Pyhä Henki tekee aloitteen, milloin hän ne antaa! Lahjat ovat armosta, ei ansioista. Jumala ei kadu eikä peruuta armolahjojaan eikä kutsumistaan. Jumalan etsiminen auttaa, rukouskokoukset, meneminen siunattavaksi, ylistäminen, Uuden testamentin lukeminen!

Tiedän mistä puhun. Olen nimittäin sanan julistaja, ja Jumalan armosta on 1 vuodessa ja 2 viikossa tullut 75 ihmistä uskoon ja kyse on Pyhän Hengen palveluvoitelusta, ei tuputtamisesta eikä pakottamisesta. Neljä sairasta on parantunut. Tästä kaikesta kiitos ja kunnia Jumalalle. Tällä hetkellä palvelutyöni on ulkona missä tavoitan paljon sellaisia ihmisiä, jotka todella tarvitsevat Jeesusta ja joita Jumala kutsuu ja lähettää.

Lue lisää

Jumalan tulenkantaja,

Voisin melkein itkeä. Uskon että olet tosissasi ja rehellinen näissä asioissa, ja kunnioitan sitä. Kunnioitan rohkeutta, miten se ilmeneekään. Odotinkin sinua. Silti en usko että voimme kohdata millään tasolla, hengen tai sielun, siitä suru. Luuletko etten rakasta sinua? Luin pari kirjoitustasi täällä, ja tunsin sellaisen humauksen kämmenistä.

Kuule, olin minä mukana kristittyjen piirissä, herätyskristillisyydessäkin. Tulin uskoon parikymppisenä, tutustuin pariin aivan upeaan veljeen, vastaanotin Kristuksen, annoin elämäni Herralle. Niinä päivänä kuljin valossa, kylvin Hengen täyteydessä, riemuitsin sydämessäni, luin Raamatun pariin kertaan selitysteosten ja suurennuslasin kanssa.

Olen luonteeltani hiljainen, ja sitten koin myöhemmin ikävänä, kun multa alettiin vaatia kielilläpuhumista, "kovaan ääneen", ja se ei onnistu. Se oli sitten todiste että en ollut saanut henkikastetta. Itse ajattelin että henkikasteen voi saada hiljemminkin, hiljaisen tuulen lailla.

Tykkään runoista, joskus kirjoittelen itsekin. Löysin kauniita sufilaisia runoja, joissa puhuttiin Jumalasta ja rakkaudesta ja koin ne läheisiksi; ja uskoin myös pyhittymiseen siinä mielessä mitä Pelastusarmeijan kirjoista luin. Uskoin pyhiin ihmisiin, pyhimyksiin. Mietin liikaa asioita, mulle tuli liikaa omia ajatuksia, olin liian avara ja suvaitsevainen, ja puhuin liikaa ääneen, lopulta kukaan ihmiset vättivät seuraani, ja jos puhuivat mulle, se oli tuntui teennäiseltä, alentuvalta. En kokenut että olisin ollut ihminen ihmisten joukossa.. Kokeilin muita uskontoja, ja en vieläkään pysty näkemään kovin suurta eroa hengellisessä kokemuksessa. Näin vieraannuin kristillisyydestä, ja myös muista ihmisten uskonnoista. Koin ne turhan muodollisina, sovinnaisina teinä epäsovinnaisen Jumalan luo. Jumalan joka teki profeetoistaankin villejä, erämaan asukkeja, heinäsirkkojen syöjiä, ja kamelinkarvaan pukeutuvia. Olin liiaksi "taiteilija", olisin halunnut laittaa tauluun vähän enemmän väriä. Näin monen entisen uskovaisen sortuvan, kuka mielisairauteen, kuka alkoholiin; ne oli niitä kivoimpia tyyppejä.

Raamattu, sitten... menin lukemaan Nag Hammadin kirjoitukset, Carl Jungin kirjoitukset ja muita apokryfejä, ja menetin uskoni Rooman kaanonin erehtymättömyyteen. Myös en pysty uskomaan enää Paavaliin. Tulin tekstikriittiseksi, ei niin että olisin kadottanut uskoni Jeesukseen, vaan niin että ajattelin että tuo kaanon on vaan ihmisten kirjoittama, yksi, antignostilaisen lahkon näkemys Ihmisen Pojasta.

Voiko tällainen olla kristitty? Niin erilainen kristitty. Mä uskon edelleen Jeesukseen, Jumalaan, mutta olen aika pahasti kerettiläinen. En pahuuttani, vaan koska en muuta voi. Koska en voi pettää omaatuntoani. Mä vaadin rehellisyyttä itseltäni, muilta, kirjoituksilta, en voi itseäni muuttaa.
Olen hyväksynyt ulkopuolisuuteni, en valita sitä, en kaipaa suuria massoja. Mutta mä olen kadottanut uskoni ihmiseen, se tuottaa tuskaa. Ihan kiva olisi puhua kanssasi Pyhästä Hengestä, ja Hänen vaikutuksistaan, armostaan, rakkaudestaan, ja voin sydämestäni sanoa että rakastan ja kunnioitan sua; mutta samalla tunnen että se on mahdotonta. Näkemyserot ovat niin valtavia.

Rauhaa,

Pilgrim_2005 kirjoitti:

Jumalan tulenkantaja,

Voisin melkein itkeä. Uskon että olet tosissasi ja rehellinen näissä asioissa, ja kunnioitan sitä. Kunnioitan rohkeutta, miten se ilmeneekään. Odotinkin sinua. Silti en usko että voimme kohdata millään tasolla, hengen tai sielun, siitä suru. Luuletko etten rakasta sinua? Luin pari kirjoitustasi täällä, ja tunsin sellaisen humauksen kämmenistä.

Kuule, olin minä mukana kristittyjen piirissä, herätyskristillisyydessäkin. Tulin uskoon parikymppisenä, tutustuin pariin aivan upeaan veljeen, vastaanotin Kristuksen, annoin elämäni Herralle. Niinä päivänä kuljin valossa, kylvin Hengen täyteydessä, riemuitsin sydämessäni, luin Raamatun pariin kertaan selitysteosten ja suurennuslasin kanssa.

Olen luonteeltani hiljainen, ja sitten koin myöhemmin ikävänä, kun multa alettiin vaatia kielilläpuhumista, "kovaan ääneen", ja se ei onnistu. Se oli sitten todiste että en ollut saanut henkikastetta. Itse ajattelin että henkikasteen voi saada hiljemminkin, hiljaisen tuulen lailla.

Tykkään runoista, joskus kirjoittelen itsekin. Löysin kauniita sufilaisia runoja, joissa puhuttiin Jumalasta ja rakkaudesta ja koin ne läheisiksi; ja uskoin myös pyhittymiseen siinä mielessä mitä Pelastusarmeijan kirjoista luin. Uskoin pyhiin ihmisiin, pyhimyksiin. Mietin liikaa asioita, mulle tuli liikaa omia ajatuksia, olin liian avara ja suvaitsevainen, ja puhuin liikaa ääneen, lopulta kukaan ihmiset vättivät seuraani, ja jos puhuivat mulle, se oli tuntui teennäiseltä, alentuvalta. En kokenut että olisin ollut ihminen ihmisten joukossa.. Kokeilin muita uskontoja, ja en vieläkään pysty näkemään kovin suurta eroa hengellisessä kokemuksessa. Näin vieraannuin kristillisyydestä, ja myös muista ihmisten uskonnoista. Koin ne turhan muodollisina, sovinnaisina teinä epäsovinnaisen Jumalan luo. Jumalan joka teki profeetoistaankin villejä, erämaan asukkeja, heinäsirkkojen syöjiä, ja kamelinkarvaan pukeutuvia. Olin liiaksi "taiteilija", olisin halunnut laittaa tauluun vähän enemmän väriä. Näin monen entisen uskovaisen sortuvan, kuka mielisairauteen, kuka alkoholiin; ne oli niitä kivoimpia tyyppejä.

Raamattu, sitten... menin lukemaan Nag Hammadin kirjoitukset, Carl Jungin kirjoitukset ja muita apokryfejä, ja menetin uskoni Rooman kaanonin erehtymättömyyteen. Myös en pysty uskomaan enää Paavaliin. Tulin tekstikriittiseksi, ei niin että olisin kadottanut uskoni Jeesukseen, vaan niin että ajattelin että tuo kaanon on vaan ihmisten kirjoittama, yksi, antignostilaisen lahkon näkemys Ihmisen Pojasta.

Voiko tällainen olla kristitty? Niin erilainen kristitty. Mä uskon edelleen Jeesukseen, Jumalaan, mutta olen aika pahasti kerettiläinen. En pahuuttani, vaan koska en muuta voi. Koska en voi pettää omaatuntoani. Mä vaadin rehellisyyttä itseltäni, muilta, kirjoituksilta, en voi itseäni muuttaa.
Olen hyväksynyt ulkopuolisuuteni, en valita sitä, en kaipaa suuria massoja. Mutta mä olen kadottanut uskoni ihmiseen, se tuottaa tuskaa. Ihan kiva olisi puhua kanssasi Pyhästä Hengestä, ja Hänen vaikutuksistaan, armostaan, rakkaudestaan, ja voin sydämestäni sanoa että rakastan ja kunnioitan sua; mutta samalla tunnen että se on mahdotonta. Näkemyserot ovat niin valtavia.

Rauhaa,

Lue lisää

Eräs puhuja sanoi kerran: Kun katsomme alas, näemme suppeasti vain polun, jolla kuljemm; kun katsomme toisiamme, näemme vain virheitä, mutta katsoessamme Kristukseen näemme täydellisen rakkauden ihmishahmossa. Siispä sinäkin, ystävä, katso vain Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä puolestasi. "Siinä hiljaa himmenee maailma, eessä armon ja kunniansa..."

Ei Pyhä Henki pahastu jos Hänen persoonastaan keskustellaan myös sukupuolikysymykseen viitaten.

Otsikko ei ole sopimaton vaan keskustelua herättävä.

Kuten esim. http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=176571&sana=

voimme lukea.

Mikko L kirjoitti:

Ei Pyhä Henki pahastu jos Hänen persoonastaan keskustellaan myös sukupuolikysymykseen viitaten.

Otsikko ei ole sopimaton vaan keskustelua herättävä.

Kuten esim. http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=176571&sana=

voimme lukea.

Lue lisää

Raamatusta löytyy paljon symboliikkaa.Paavali mainitsee avioliiton sisältävän symboliikkaa.Karitsan häät asettavat kysymyksen morsiamesta.Samoin Israelin asema profeettojen kielessä vaimona.Edelleen Messias kuvataan myös Israelina.Jumala ja Jeesus hallitsevat yhdessä kuin aviopari.Syntiinlankeemus tätä taustaa vastaan?Eevan luominen miehestä otetusta kylkiluusta.