Sinkkuna vai parisuhteessa?
Oletteko onnelisempia
Anonyymi-ap
51117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Molemmissa on puolensa. Täydellisessä parisuhteessa olisin onnellisimmillani, mutta sellaistahan ei ole olemassakaan. Sitä taas on vaikea määrittää missä epätäydellisyysprosentissa sinkkuus ohittaa parisuhteen onnellisuudessa. tilanteessa 50/50 sinkkuus voittaa jo ihan totaalisesti. Ehkä parisuhteen pitäisi olla vähintään 76% täydellinen, jotta se voisi voittaa sinkkuuden onnellisuudessa. Puhun tietysti vain itsestäni.
En enää ihan tarkkaan muista millasta sinkkuna eläminen oli. Joku mielikuva on, että kaipasin rakkautta ja edes pienimuotoista perhettä.
Jasu
Yksin ehdottomasti.
Ainoastaan yksi ihminen saa minut onnelliseksi läsnäolollaan, mutta ei taida enää hänkään minulle sitä iloa suoda... :(
Ehdottomasti sinkkuna. Nyt elämä on mallillaan.
Sinkkuelämää on tullut selibaatissa vietettyä ihan riittävästi nyt... Toki mieluummin sitä kuin huonossa suhteessa.
Mieluummin onnellinen parisuhteessa, vaikka yksinkin koen olevani ihan onnellinen.
Kyllä
Riippuu ihan parisuhteesta.
Parisuhteessa, joka kuplii ja maistuu mansikkapirtelölle. Muuten ei maksa vaivaa ja sinkkuna on paree.
Sinkkuna tästä en luovu.
Suhteessa saa pillua joten onnellinen. Ei sinkkuna voi olla onnellinen jos ei saa pillua joka päivä.
voisi ottaa aikaa hypätä seuraa parisuhteenseen ilman esi leikkiä,
Naisille käy mielenterveyden päälle kun ei saa miestä eli iki omaa miestä kotia ja perhettä mut se on luonnollinen juttu oman rakkaan jokainen nainen tarvitsee
Paitsi että miehille käy mt päälle suhteettomuus.
Ei se käy mielenterveyden päälle, mutta sitä haikailee niin kauan, kunnes se toteutuu. Mulla ainakin on monesti niin mennyt, etten osaa lopettaa ennen kun saan sen mitä haluan. Voin työntää sen ajatuksen ikään kuin tuonnemmas odottamaan parempaa ajankohtaa, mutta on se silti takaraivossa ja olen valmis tavoittelemaan haavettani.
Joskus tosin voi mieli myös muuttua, nään asiassa jotain erilailla kun alkuun olin ymmärtänyt ja välttämättä sen myötä en enää tavoittelekkaan asiaa.
Jasu
Itse olen onnellisempi hyvässä parisuhteessa.
Onko niin hyvää parisuhdetta olemassa, että se voittaisi sinkkuuden? Ei ole kokemusta vielä, epäileväinen enemmän hyvästä suhteesta 🤔
Onnellisia ne joita ei kiusata. Sama se mikä on suhteen...status.
Ajattelin veneellä olla yksin https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009212681.html
Parisuhteessa. On hyvä olla tässä ja nyt. Ei tämä ole itsestään selvä asia. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, panostaa ja raivata kalenterista tilaa. Arjen pyörityksessä kumppanin huomioiminen saattaa unohtua. Ei saa ottaa toista itsestäänselvyytenä.
Olisin jonkin verran onnellisempi parisuhteessa. Oma poikamieselämä kun on vähän risaista välillä, tulee juopoteltua liikaa ja savukkeitakin palaa aina välillä. Parisuhdeaikoina elämäntavat ovat olleet selkeästi parempia mikä tuo omalta osaltaan onnellisuutta tai ainakin mahdollistaa sen.
😜🥰🥰😍😘🎾 koska olet viimeksi ollut parisuhteessa?
Taitaa siitä jotain viisi vuotta olla.
Parisuhteessa on helpompi olla onnellinen.
Ehdottomasti sinkkuna. Minulla tuntuu olevan parisuhteesta hyvin erilainen käsitys kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Kaipaan vapautta ja omaa rauhaa.
Onko käsityksesi parisuhteesta vapaa suhde, vai millainen?
Ihan perinteinen parisuhde ilman, että tarvitsee kuitenkaan ihan koko aikaa nyhrätä toisen kanssa. Että kummallakin on omat menot ja harrastukset. Luottamus ja uskollisuus on minulle tärkeitä arvoja. Olen niin epäsosiaalinen, että jos toinen on hyvin ripustautuva, tunnen tukehtuvani. Sovin siis parhaiten yhteen toisen epäsosiaalisen ihmisen kanssa.
Itellä muuten samaa vikaa, mutta tukehdun jos kaverit tai tuttavat ripustautuu minuun liiaksi kiinni. Ei mua niinkään oman kumppanin tiiviskään läsnäolo haittaa, toki jatkuvadti ei tartte kyllä persvaossa kiinni kävellä. Se alkaa nyppimään tai kalkattaa jotain puhuen. Voi olla hiljaakin eikä mölistä jatkuvasti. Muuten ei haittaa olla näkösällä.
Jasu
En ole ison lauman laumaeläin, mutta oman perustamani lauman läheisyys maittaa.
Jasu
Silläpä jos oma lauma hajoaa, lapset lähtee maailmalle, ukko ehkä kyllästyy minuun tai minä häneen, niin parempi olla yksinäinen susi, kun perustaa uutta ulisevaa laumaakaan.
Jasu
Itellä on just noin, että ei haittaa vaikka oleskellaan yhdessä, mutta kunhan ei tarvitse koko ajan toista ikään kuin tukea.
Jep eikä välttämättä olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Mä ainakin väsyn nimenomaan siihen, että jatkuvasti pitäisi olla läsnä ja korvat hörössä.
Jasu
Just toisaalla mainitsinkin, etten enää muuttas yhteen kenenkään kanssa, kun kaipaan omaa rauhaa, tilaa ja aikaa. Kun on takki tyhjä ja toinen mouhottaa vieressä käläkälä ja ravaa ees taas, voi perkele että irtoo äkkiä ruma kommentti. Sit suututaan.
Jasu
Et ehkä siis lapsia kumppanin kanssa haluaisi? Tai kun toisen aikuisen kanssa voi vaikka asua eri osoitteessa, silti hengaten joskus yhdessä, mutta tenavat on sius kii aika tiukkaan...tai siinä toisessa osapuolessa...ehkä siellä toisessa osoitteessa...no mikä jottei toki niinkin voisi.
Toisaalta eikö se ole ihan mukavaa, kun tavallaan toinen tasapainottaa omaa luonnetta? Tietenkään se ettei osaa lukea kumppania, ettei tajua antaa omaa rauhaa silloin kun toinen sitä kaipaa ei ole hyvä juttu.
Tällä hetkellä en kaipaa edes sitä kumppania. Ehkä joskus vanhoilla päivillä kaipaan sitten seuraa, mutta omia lapsia en aio hankkia. Toisaalta jos naisella olisi lapsia, se voisi olla ihan hauskaa, kun niillä on jo oma isä. Saisi ikään kuin rusinat pullasta.
No täytyy sanoa, että joko ikä tai sauraudet tai molemmat on tehneet minusta tokinaisemman. Tykkään joo kyhnäämisestäkin, ei ole pahitteeksi joskus liimautua kylki kylkeen ja keskittyä vain toisiinsa, kuunnellen, puhuen ja kosketellen.
Tai pitkin päivääkin huomata toinen ohimdnnen, mutta semmonen roikkumalla roikkuminen on ahdistavaa. Huomasin vadtikään kun kumppanini oli jotenkin lääpöllään minuun kuin uudestaan rakastuneena. Hän oli jo vähän rasittava liimatainen.
Oli jo epämukavaa liika roikkuminenkin. Ääripäästä toiseen. Joko ei mitään tai jatkuvasti kiinni. Välimalli ja tilannetaju on aika kivat. :)
Ja ei kyllä mä huomaan etten enää jaksasi mitään itseni vastakohtaa, joka on kuin papupata tai adhd. Mulla menee hermot nykyään sellaseen ja äkkiä.
Pilasin varmaan tunnelman, kun puoliso istuu taas sohvalla, kun sanoin jo että ihanaa kun välität ja tykkäät minusta. Tuntuu hyvältä, mutta voisko pikkusen himmailla siinä iholla ratsastamisessa. Kun ei meinaa vessaan päästä niin ettei tuu perässä.
Oon kai tittunut kuivuuteen. :D
Tyrha koittaa kostuttaa enää rutikuivaa maaperää. Enkä tarkoita pillua.
Jasu
Ei onnellisuuteeni vaikuta mitenkään se onko rinnalla toista ihmistä vai ei. Onnellisuus lähtee sisältä.
Ei se yleensä vaikutakkaan, ennen kun on rakastunut johonkin ihmiseen. Sitten se voi jo vaikuttaa. Onko yhdessä vai erikseen.
Jasu
Tai useinmiten niitä ihmisiä kaipaa lähelleen ja elämäänsä, joita rakastaa ja niiden läsnäolo lisää onnellisuuden tunnetta. Erossa olo saa ikävöimään.
Jasu
Olisin onnellisempi parisuhteessa. Toki sinkkuudessa on vaihtoehtoja elää miten tahansa. Ja onhan tämä tosi mielenkiintoista aikaa ollut. Luultavasti juuri sitä mitä ex kaipasi. Mutta minä en.. tämä on todella nurinkurista, että minä sain sen mitä hän toivoi, vaikka minä en.
nuodena parisuhde oli romanssi jota ei voi elää uudestaan,niin vanhenpana katoaa uutuuden viehätys,
Sinkkuna olen viihtynyt monia vuosia, mutta jos löytyy ihminen johon rakastun ja se on molemminpuolista haluan parisuhteen.
Hyvässä parisuhteessa olen onnellisempi kuin sinkkuna. Sinkkuna olen onnnellisempi kuin huonossa tai keskinkertaisessa parisuhteessa.
Kohdannut todella petollisia naisia, vaikea uskoa sen jälkeen sitä, onko onnellisia parisuhteita olemassakaan? Onko parisuhde aina leikkiä vain toisen tunteilla? Siltä se tuntuu ainakin itsestä, että monilla se on just sitä. Ei houkuttele enää kokeilemaan kepillä jäätä. Usko hyvää jo mennyt itsellä.
No varmaan sitten jos on hyvä parisuhde, muutama muksu ja muutenkin asiat järjestyksessä. Mutta ihan vaan siviilisääty statuksen takia en mitään parisuhdetta alkaisi.
Olen joo.
Sinkkuna.
Yksin koska en ole sasnut kokea vielä edes 40 ikävuoden häämöttäessä sitö paljin puhuttua onnea ihmissuhteissani...
Toiveita on ollu ja tulee olemaan kyllä.
Nyt taas sinkkuna kohti uutta...
Kyllä parivuoteessa.
Niin vastasin väärin!