Kauan sitten avaruus oli avara. Missään ei näkynyt mitään, sillä mitään ei ollut olemassa, oli vain musta tyhjyys. Jossain oli kuitenkin energiapallo, joka piti sisällään tuntemattomassa muodossa olevaa energiaa. Energian määrä oli niin valtava, ettei ihmismieli pysty edes käsittämään sen suuruutta.
Sitten räjähti. Energia alkoi tuntemattomasta syystä muuttua materiaaliksi. Ainetta sinkoutui valonnopeudella pallomaisesti joka suuntaa. Miljardien vuosien päästä syntynyt masssa tiivistyi kaasuplaneetoiksi, tähdiksi sekä tähtikuvioiksi ja muiksi taivaan kappaleiksi. Ihmisen tuntema avaruus oli syntynyt. Aurinkokunta syntyi myös, kehittyi Maa ja elämä. Kehittyi ihmiset, minä ja sinä ja tuo.
Miljardien vuosien päästä maailmankaikkeus alkaa kuitenkin pienetä. Tuo samainen massa kerääntyy samansuuruiseksi energiamöltiksi, kuin mitä se oli satoja miljardeja vuosia sitten ollut. Kaikki energia energiansäilymislain mukaisesti on taas koossa viimeistä kvanttia myöten.
Ja jälleen energia vapautuu identtisesti. Joulen tarkkuudella sama määrä energiaa muuttuu samoiksi aineiksi, kun mitä se oli ollut aiemmassa alkuräjähdyksessä. Syntyy samat planeetat, tähdet ja tähtikuviot. Syntyy myös Maa ja Maan elämä, sinä minä ja tuo. Samat asiat tapahtuvat yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaa. Samat sodat tappavat samat ihmiset, samat lapset syntyvät ja kuolevat niinkuin joka kerta. Tapahtuu samat asiat mitä on tapahtunut jo ääretön kertaa aiemminkin. ja tapahtuu yhä ainakin yhtä monta kertaa...
Ihminen elää ikuisesti, miljardien vuosien välein.
Sitten räjähti. Energia alkoi tuntemattomasta syystä muuttua materiaaliksi. Ainetta sinkoutui valonnopeudella pallomaisesti joka suuntaa. Miljardien vuosien päästä syntynyt masssa tiivistyi kaasuplaneetoiksi, tähdiksi sekä tähtikuvioiksi ja muiksi taivaan kappaleiksi. Ihmisen tuntema avaruus oli syntynyt. Aurinkokunta syntyi myös, kehittyi Maa ja elämä. Kehittyi ihmiset, minä ja sinä ja tuo.
Miljardien vuosien päästä maailmankaikkeus alkaa kuitenkin pienetä. Tuo samainen massa kerääntyy samansuuruiseksi energiamöltiksi, kuin mitä se oli satoja miljardeja vuosia sitten ollut. Kaikki energia energiansäilymislain mukaisesti on taas koossa viimeistä kvanttia myöten.
Ja jälleen energia vapautuu identtisesti. Joulen tarkkuudella sama määrä energiaa muuttuu samoiksi aineiksi, kun mitä se oli ollut aiemmassa alkuräjähdyksessä. Syntyy samat planeetat, tähdet ja tähtikuviot. Syntyy myös Maa ja Maan elämä, sinä minä ja tuo. Samat asiat tapahtuvat yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaa. Samat sodat tappavat samat ihmiset, samat lapset syntyvät ja kuolevat niinkuin joka kerta. Tapahtuu samat asiat mitä on tapahtunut jo ääretön kertaa aiemminkin. ja tapahtuu yhä ainakin yhtä monta kertaa...
Ihminen elää ikuisesti, miljardien vuosien välein.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja kun kaikki energia on siinä käsittämättöman olemattomassa pisteessä ei ole mitään missään ja aikakin on lakannut olemasta. Ja sitten tapahtuu se räjähdys. Onko se väli pitkä vai lyhyt? Hypoteettinen kysymys, kun aikaa ei ole. Muuten, eikö "musta tyhjyyskin" ole "jotain".
" Miljardien vuosien päästä maailmankaikkeus alkaa kuitenkin pienetä."
Onko asiasta pienintäkään todistusta ja havaintoa, vai oliko kaikki vilkkaan mielikuvituksen tuotetta? Uusi ajatushan tuo ei tietenkään ole, mutta enpä ole kenenkään nähnyt esittävän asiaa varmana, ilman muita vaihtoehtoja...
Toistaiseksi ei ole löydetty syytä, massaa, mikä estäisi maailmankaikkeuden ikuisen laajenemisen.
Eikö koko alkuräjähdysteoria ole olettamusta? Sitä vain tukee jotkut asiat(en tiedä mitkä).
Ja kuinka voidaan olla varmoja, ettei alkuräjähdyksiä ole useita. Jos maailmankaikkeus on loputon, eikö sielä jossain 1*10^600 valovuosien päässä ole mahdillista olla toista alkuräjähdystä. Tai useita. Jos alkuräjähdykset ovatkin kuin tähtiä, joista muodostuu aina isompi kokonaisuus: kvarkki-atomi-molekyyli...-tähti-tähtikuvio-alkuräjähdyksen luoma maailmankaikkeus- #alkuräjähdyksien luomien maailmankaikkeksien kirjo- BiggerBang, joka sitoo pienemmät BigBangit yhteen#
Kyseessähän voi olla loputon jatkumo.
Avaruudesta puhuttaessa käytetään usein sanoja joka viittaavat jonkin kokoon. Onko avarus "iso" vai "pieni"?? Jospa se onkin "pienen-pieni"! Ja sillä jossakin on jotain oikein "isoa".
"Eikö koko alkuräjähdysteoria ole olettamusta? Sitä vain tukee jotkut asiat(en tiedä mitkä). "
Nykyisillä havainnoilla ei ole löydetty mitään mikä lopetttaisi laajenemisen, joten ikuinen laajeneminen on nykytiedoilla ehkä se paras arvaus. Havainnot eivät kuitenkaan ole niin kattavia, että voitaisiin asiasta olla läheskään varmoja ja etteikö olisi aivan perusteltua hieman ennakoida jos myöhemmin löydetäänkin laajenemisen pysäyttävä asia.
Fysiikkaa ei tehdä "arvailemalla mukavia" ja päättämällä, että asia on näin. Sellainen on uskontoa. Arvailu kylläkin muuten kuuluu olennaisesti fysiikkaan, siten myös kosmologiaan, mutta tieteelliseen arvailuun kuuluu myös hypoteesin rakentaminen tai vähintäänkin muiden, samoilla tiedoilla yhtä mahdollisten, vaihtoehtojen esittäminen.
Alkuräjähdystä tukee muutama seikka, voin kirjoitella niistä hieman jos kiinnostaa...
Kauan sitten ei ollut avaruutta eikä tyhjyyttä, ei ollu avara-avaruudessa leijuvaa energiapalloa.
Kaikki -jopa tyhjyyskin- syntyi alkuräjähdyksessä.
En usko pätkääkään maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksestä, niin yksinkertainen maailman synty ei voi olla. Kaikki ympärillämme havaittava olisi ollut joskus pisteessä, jolla ei olisi ollut ulottuvuutta lainkaan. Näin se ei voi olla.
Yksinkertainen ja ainoa oikea selitys tälle kaikelle on se, että ihminen on kaikessa viisaudessaan perin vajavainen. Mehän ymmärrämme vain kolme ulottovuutta. Einstein esitti teoriassaan, jotta aika olisi neljäs ulottovuus.
Kaiketi noita ulottovuuksia on useampiakin, mutta me emme kertakaikkiaan tule niitä koskaan ymmärtämään.
Voidaan pelkistää tilanne esimerkin voimalla: emme saa matoa milloinkaan ymmärtämään, että tämä taapertaa pallon pinnalla eikä tasoa myöden.
Samoin voidaan kuvitella, että tähtien tuolta puolen tulee olio, jonka tajunnassa esim. kuusi ulottuvuutta ovat itsestään selvyys. Tämän yrittäessä takoa noita kaikkia ulottovuuksia päähämme, olisi samassa tilanteessa, kun yritimme opettaa matoa.
Itse uskon, että maailman kaikkeus on ääretön tila, jolla on ääri.
Ihminen on toki kaikessa viisaudessaan perin vajavainen. Mutta jos vui puhua "äärettömästä tlasta" niin täytyy voida puhua myös "tilasta, jolla ei ole ulottuvuutta lainkaan". Mitä on siellä "äären" takana? Ei mitään! Mitä on "ei mitään"?
Kysymyksesi ajasta ja iäisyydestä, siihen en osaa vastata muutoin kuin omalla näkemykselläni, jotta ihminen vajavaisuudessaan ei ymmärrä kuin kolme ulottovuutta. Albert Einstein esitti tunnetussa väittämässään, että aika olisi neljäs ulottovuus. Onko niitä useampiakin? Voi olla niin ettei ihminen IKINÄ tule ymmärtämään kaikkia maailmankaikkeuden ulottovuuksia, siksi meidän on vaikea hahmottaa ajakin olemusta. Voi olla niinkin, että aika juoksee myös taaksepäin – mene ja tiedä.
Vaikelta se tuntuu ymmärtää, että maailmankaikkeus olisi äärellinen äärettömyys. Itse uskon, että se on äärellinen, jolla on ääri eli juuri niin kuin Einstein on laskenut, aika vääristää maailmankaikkeuden niin ettei se ole ääretön.
Voi olla niinkin, että ihmiskunta kohtaa linnunradan tuoltapuolen tulevat humanoidit, jotka yrittävät opettaa meille usempien ulottuvuuksien käsitteet, mutta emmehän me niitä voi ikinä tajuntaamme daada. Aivan sama tilanne kuin yrittäisimme opteeaa koiraa ymmärtämään, että tämä kävelee pallon pinnalla, eikä suinkaan äärettömän suudella tasopinnalla.
Näin se on nähtävä!
Om ymmärrykseni alkuräjähdyksistä.
Maailmankaikkeudessa on tietty määrä energiaa, tosin näennäisesti älyllinen elämä tuhlaa sitä. Kun riittävästi energiaa, eli tässä tapauksessa massaa, on yhdessä, sen painovoima ylittää se kantokyvyn, ja tämä jättiläismäinen kappale romahtaa sisään, syntyy musta aukko. Energia(täsää tilanteessa massa) vetää energiaa puoleensa, joten mustat aukot imaisevat lopulta toisensa, ellei toinen joudu jotenkin toisen kierto radalle(epätodennäköistä). Tällöin niiden massa kasvaa, joten niiden vetovoima kasvaa. Mustan aukon pinnallakin on pakko olla jokin raja kantokyvylle, ja kun se ylittyy, musta-aukko romahtaa uudellee. Mutta oletan, että massa ei voi mennä paljoakaan tiheämmäksi, joten tämä on vain rajallinen hetki(Aika tälle mahdoton selvittää) muotoa, vaan energia pyrkii purkautumaan. Tälläisessä on jo suurin osa koko maailman kaikkeuden energiasta, joten kun se purkaantuu, rakentuu koko maailman kaikkeus uudelleen. Tätä jatkuu jonkin aikaa, mutta ei loputtomasti, sillä energiaa kuluu myös, esim turhiin liikkeisiin, joten ennemmin tai myöhemmin, ei massaa ole riittävästi purkautumaan, vaan se jää mustaksi aukoksi. Tosin tälläiset massat yhdessä paikassa vääristävät aikaa niin paljon, että loppu tulosta on mahdoton arvata ennalta.