affekti-kohtaus

mietityttää

1-vuotiaalla pojallani on ilmennyt jo jonkin aikaa näitä kohtauksia itkun yhteydessä ja nyt ollaan tehty kaikenlaisia tutkimuksia sairaalassa.Varmistus ollaan asiaan saatu. Nyt huolestuttaa että voinko mennä töihin tammikuussa 06? Vai pitääkö palkata hoitaja kotiin, vai elellä normaalia elämää muiden lasten rinnalla. Perhepäivähoitajilla kun on yleensä useampi lapsi hoidettavanaan. Meillä on myös n. 2 vuotias tyttö.

15

15585

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • uskomatonta

      VOITKO MENNÄ TÖIHIN?!!tottakai.sehän on täysin vaaraton ja ohimenevä kohtaus jolle ei edes tehdä mitään sen sattuessa!!!!mitä ihmeen tutkimuksia muka tehty.huh huh.
      ei jätä kohtauksen jlk vaurioita ja loppuu aikanaan.
      vai voitko mennä töihin...

      • nainen

        Huoli on tavallaan ihan aiheellinen. Vaikka itse kohtaus onkin vaaraton, niin kohtaus voi aikaansaada todellisia vaaratilanteita. Oman poikani krampit päättyivät tajuttomuuteen, jolloin hän esimerkiksi kahdesti putosi portaat alas (lievä aivotärähdys) ja kerran löi päänsä saaden ikävännäköisen vekin. Ja kyllä omalle pojalleni myös tehtiin sairaalassa tutkimuksia, joissa varmistettiin, ettei kyse ole jostakin muusta kuin näistä "vaarattomista" krampeista.

        Kyllä minun mielestäni kramppaava lapsi vaatii tiukempaa valvontaa, mutta miksi se ei onnistuisi myös päivähoidossa. Ehkä kuitenkin paremmin pph:ssa kuin päiväkodissa. Oma lapseni oli tuohon aikaan kotihoidossa ja koko ajan valvovan silmän alla, mutta silti en kyennyt estämään häntä kolhiintumiselta.


      • mietityttää

        Kun kyseessä on oma lapsi niin asialle tehdään kaikki mahdollinen. Ja kyllä sairaalassa asia otettiin todella vakavasti, kun ollaan otettu magneettikuvat, verikokeet ja ekg. Kuinka viitsit edes kirjoittaa jotain tuollaista. Poikani on kaikki kaikessa kuin myös toinen lapseni.


      • hullu olet

        "täysin vaaraton ja ohimenevä kohtaus jolle ei edes tehdä mitään sen sattuessa!!!!mitä ihmeen tutkimuksia muka tehty.huh huh."

        Niin, kerropa minulle, miten erotat tämän täysin vaarattoman kohtauksen esim. epileptisesta kohtauksesta, kuumekouristuksesta tms. Kerro hyvä ihminen, kun tulit tänne noin aukomaan päätä!!
        Tätä ei voi mistään tietää ilman tutkimuksia, joten älä tule tänne aukomaan päätäsi asioista, joista sinulla ei ole pienintäkään tietoa.


      • Tarja

        onko itselläsi lapsi jolla tälläisiä oireita?minun pojallani oli paha affektikramppi ja hän oli monta minuuttia tajuton.luulimme pojan jo kuolleen.onneksi ambulanssa tuli nopeasti.että älä kirjoita että ei vaadi toimenpiteitä,koska kohtaus voi olla vaarallinen.


    • n.m.

      Meillä oli aikanaan myös tytöllä affektikramppeja. Tyttö pidätti raivostuessaan henkeään sillä seurauksella että pyörtyi sinisenä. Pahimmillaan kohtauksia tuli hieman yli 1-vuotiaana kahdeksankin kertaa päivässä, sattui vielä olemaan yhteinen juhannus mummojen luona, ja johan minua sen jälkeen patistettiin lääkäriin lapsen kanssa :)
      Mentiin sitten, vaikken hetkeäkään itse epäillyt mitään muuta kuin affektikramppeja. Tilanteet olivat aina niin selviä, eli niihin liittyi aina lapsen kiukunpurkaus/suuttuminen. Otettiin aivosähkökäyrät, sydäntutkimukset jne, diagnoosina tutkimusten jälkeen tuli affektikramppi. Lastenneurologi antoi monisteen kotityrannin hoidosta, heh! Ja sovimme, että kun tyttäremme kehittää kohtaustaan (pidättää hengitystään), minä tyynen rauhallisesti siirrän lapsen esim. nurmikon, maton tms pehmeän päälle ja käännän selkäni, enkä ole huomaavinani koko asiaa...Siellähän neiti sitten lyhistyi kasaan ja sivusilmällä seurasin tilanteen etemistä. Mahtoi näyttää hurjalta vieraan silmissä, koska pyrin käyttäytymään näin myös julkisilla paikoilla jne. Välillä ikäänkuin kellistin tytön valmiiksi makuuasentoon ja sitten vasta käänsin selkäni, ettei pää kolahdellut jatkuvasti.
      Aiemmin olin napannut tytön syliin, ja hätääntyneenä herätellyt tajuttomuudesta.

      Kun kaikki tutkimukset oli tehty ja diagnoosi saatu, niin kerran tyttö ei sitten herännytkään heti tajuttomuudestaan vaan jäi kouristelemaan oudon tuntuisesti. Soitimme hätänumeroon ja ambulanssilla mentiin sairaalaan. Matkalla sinne tyttö heräsi noin 10 minuutin tajuttomuus- ja kouristustilan jälkeen. Todella pelottava tilanne, ja sitten halusin tytön uudelleen tutkimuksiin, koska pelkäsin että saisi taas yhtä pahan "kohtauksen".
      Tutkimukset uusittiin ja mitään uutta ei löytynyt. Eli diagnoosi pysyi affektikramppina, eikä yhtä pahaa tajuttomuutta enää onneksi tullut.
      Lapsi aloitti päiväkodissa 2 vuoden ja 4 kk:n ikäisenä. Kerroin sinne mahdollisista kohtauksista, mutta siellä niitä ei sitten esiintynyt kertaakaan! Tyypillisesti tyttö saikin kohtauksia aina juuri minulle, harvoin isälleen tai mummoille. Päiväkodissa taisi hoitajilla olla vaikea uskoa edes, että pikkuneidistä löytyy sellaista temperamenttia ;) Siellä kun kaikki sujui ja tyttö oli kuin enkeli, säästi ne parhaat palat kai aina äidille iltaisin!

      Sitten kohtaukset vähitellen loppuivatkin jo hyvissä ajoin ennen 3-vuotispäivää. Ja nykyään neiti on ihan herttainen ja ihana 9-vuotias. Temperamenttia riittää lähinnä täällä kotona, mutta harvemmin niitä kiukunpuuskia tulee kyllä ja eivät ole mitään verrattuina pariin ekaan vuoteen :) Pikemminkin neiti on luonteeltaan herkkä nykyisin.

      Eli hyvillä mielin voit viedä lapsesi hoitoon. Muistat tietenkin vain kertoa avoimesti näistä affektikrampeista, jotta hoitaja tietää mistä on kyse, jos lapsesi saa niitä hoitopäivän aikana. Saattaahan olla, että niitä ei siellä edes esiinny. Hyvää jatkoa sinulle :)

    • jaksamisia!

      Meillä tyttö kramppasi aikanaan ja todellakin mietin voisinko jättää hoitoon...olin itse kyllä kotiäitinä, joten päätöstä ei tarvinnut tehdä.Yleensä ne kiukunpuuskat tulee äidille, joten ei niin suurta huolta, mutta tuleeko niitä myös sattuessa tai säikähdyksestä?Ainakin on syytä keskustella asiasta hoitajan kanssa, ettei jo hoitajakin sitten säikähdä(sillä hurjaltahan se tajuttomuus näyttää.)
      Lue näitä sairastapauksia seuraavalle sivulle, siellä on myös ollut puhetta samasta asiasta.

    • Tarja

      hei huolestunut.pojallani on myös samoja kohtauksia,ei ole vaarallisia.voit huoletta laittaa hoitoon.kohtaukset menevät lapsen kasvaessa ohi.mekin säikähdimme ensin tilannetta mut emme enään. kannatta vaan olla rauhallinen itse.kerro hoitajalle näistä oireista.se voi olla että poikasi ei saa kohtuksia hoidossa.meillä ainankin lapsi kiukuttelee vanhemmille.kannattaa lukea affektikrampeista netistä.

    • äippä

      pojallani oli affektikramppi ja erittäin kova.hän oli tajuton monta minuuttia,luulimme jo hänen menehtyvän,mutta onneksi ambulanssi tuli nopeasti.sinä joka kirjoitit että ei tehdä mitään,ihmettelen vähän.kyllä meidän poka tutkittiin sairaalassa ettei ole epilepsiaa.kuulema affektikrampissa on paha jos se aiheittaa pitkän tajuttomuuden se voi vaurioittaa aivoja.kannattaa yrittää olla rauhallinen.

      • Tipsu

        Vastustan tuota ajatusta, että kyseessä olisi lapsen kiukuttelu, ainakaan alun perin. Sain itse affektikramppeja lapsena. Muistan viimeisimmät tapaukset, koska olin niiden loppuessa 5-6 -vuotias. Yleensä kouristus tuli, jos satutin itseni tavallista pahemmin. Kun normaalisti lapsi alkaa itkeä, minulla kurkku kouristui itkun "aloitusasentoon" ja jäin ikään kuin tukehtumisen tilaan. Äiti oli opetellut jo vauva-ajasta lähtien nostamaan minua käsistä ylös ja puhumaan rauhoittavasti, ja sillä kohtaus saatiin ohi. En tiedä, menikö koskaan taju.

        Muistan vieläkin sen, kun kurkku meni "lukkoon", enkä pystynyt tekemään sille mitään. Viimeisen kerran se tapahtui, kun löin polveni penkinkulmaan. Meillä oli naapurin mummo kylässä. Muistan, kun en saanut henkeä, ja äiti selitti minulle rauhoittavasti, että hengitä vaan, kaikki on ihan hyvin, sinä selviät tästä. Ja selvisin.


      • eemilia
        Tipsu kirjoitti:

        Vastustan tuota ajatusta, että kyseessä olisi lapsen kiukuttelu, ainakaan alun perin. Sain itse affektikramppeja lapsena. Muistan viimeisimmät tapaukset, koska olin niiden loppuessa 5-6 -vuotias. Yleensä kouristus tuli, jos satutin itseni tavallista pahemmin. Kun normaalisti lapsi alkaa itkeä, minulla kurkku kouristui itkun "aloitusasentoon" ja jäin ikään kuin tukehtumisen tilaan. Äiti oli opetellut jo vauva-ajasta lähtien nostamaan minua käsistä ylös ja puhumaan rauhoittavasti, ja sillä kohtaus saatiin ohi. En tiedä, menikö koskaan taju.

        Muistan vieläkin sen, kun kurkku meni "lukkoon", enkä pystynyt tekemään sille mitään. Viimeisen kerran se tapahtui, kun löin polveni penkinkulmaan. Meillä oli naapurin mummo kylässä. Muistan, kun en saanut henkeä, ja äiti selitti minulle rauhoittavasti, että hengitä vaan, kaikki on ihan hyvin, sinä selviät tästä. Ja selvisin.

        Meillä kanssa näitä affekteja ollut. Meille siihen ei liity kiukuttelua, vaan itsensä satuttaminen.
        Minulla siis 3 vuotias tyttö ja nyt noita kramppeja ollut noin 20 kpl. Tyttö vetää itsensä puolikaarelle, silmät pyörähtävät ympäri, haroo käsillään ilmaa ja haukkoo happea. Ikinä ei ole mennyt kunnolla tajuttomaksi. Todella pelottavan näköistä! Mietin ensimmäisellä kerralla, että kuoleeko tyttö käsiin.
        Meillä ei auta ns. kohtauksen pysäytys mitenkään..tyttö vetää krampin alusta loppuun ja alkaa taas itse hengittää. Mietin kanssa tutkimuksia ja tilasinkin aikaa. Mutta miettikääs, se ajanvarauksen täti sanoi "ota nauhalle tämä kramppi!". Miten hitossa sen muka saa nauhalle??! Heti ensimmäiseksihän krampin tullessa alan etsiä videokameraa..jepjep.
        Mutta eiköhän nämä nyt jossakin vaiheessa lopu. :)


      • henu82
        eemilia kirjoitti:

        Meillä kanssa näitä affekteja ollut. Meille siihen ei liity kiukuttelua, vaan itsensä satuttaminen.
        Minulla siis 3 vuotias tyttö ja nyt noita kramppeja ollut noin 20 kpl. Tyttö vetää itsensä puolikaarelle, silmät pyörähtävät ympäri, haroo käsillään ilmaa ja haukkoo happea. Ikinä ei ole mennyt kunnolla tajuttomaksi. Todella pelottavan näköistä! Mietin ensimmäisellä kerralla, että kuoleeko tyttö käsiin.
        Meillä ei auta ns. kohtauksen pysäytys mitenkään..tyttö vetää krampin alusta loppuun ja alkaa taas itse hengittää. Mietin kanssa tutkimuksia ja tilasinkin aikaa. Mutta miettikääs, se ajanvarauksen täti sanoi "ota nauhalle tämä kramppi!". Miten hitossa sen muka saa nauhalle??! Heti ensimmäiseksihän krampin tullessa alan etsiä videokameraa..jepjep.
        Mutta eiköhän nämä nyt jossakin vaiheessa lopu. :)

        Äitini kertoi minulle eilen,että sain kolmevuotiaaseen asti säännöllisen väliajoin noita kohtauksia.Itkin todella pahasti ja sitten sen jälkeen minulta meni kuulemma taju.Ja 5vuotiaana tuli viimeinen.Minulla tutkittiin myöskin lääkärissä asiaa.
        Eli ihminen joka ei tiedä asiasta mitään,ei kannata puhua mitään asiasta.olivat varmaan pelottavia minusta lapsena.Jaksamista kaikille affektikramppeja saaville lasten äideille!


      • ellu87
        henu82 kirjoitti:

        Äitini kertoi minulle eilen,että sain kolmevuotiaaseen asti säännöllisen väliajoin noita kohtauksia.Itkin todella pahasti ja sitten sen jälkeen minulta meni kuulemma taju.Ja 5vuotiaana tuli viimeinen.Minulla tutkittiin myöskin lääkärissä asiaa.
        Eli ihminen joka ei tiedä asiasta mitään,ei kannata puhua mitään asiasta.olivat varmaan pelottavia minusta lapsena.Jaksamista kaikille affektikramppeja saaville lasten äideille!

        Hei!
        meillä on 8½kk ikäinen poika...eilen illalla laitoimme hänet nukkumaan n. 21:00 omaan sänkyynsä makuuhuoneeseen. Noin klo 23:10 hän alkoi itkeä ja olin menossa laittamaan tuttia suuhun.avatessani makkarin oven poika muutti itkun kovemmaksi ja hysteerisemmäksi,itku kuulosti aivan siltä kuin olisi sattunut johonkin ja pahasti...menin pojan sängyn viereen ja yhtäkkiä itku loppui kuin seinään.aloin nostaa poikaa sängystä syliin ja hän oli aivan veltto (tajuton) eli ei reagoinut mihinkään..

        Mentiin PHKS päivystykseen ja kerrottiin mitä oli tapahtunut ja lastenlääkäri kuunteli pojan keuhkot,sydämen,vatsan...hän katsoi myös pojan korvat ja suun...tämän jälkeen hän sanoi ettei tarvita jatkotoimenpiteitä, että kyseessä normaali pienten lasten kohtaus...kun tällainen tulee tulisi pysyä rauhallisena ja odottaa että kohtaus menee itsestään ohi...kuulosti aika hurjalta...


    • mk

      Kuulin, että affektikohtauksen saaneen vauvan kasvoille kannattaa puhaltaa, koska puhallus laukaisee vauvalla hengenvedon sisään. Ainakin ystäväni vauvan kohtaukset katkeavat tällä tavoin; hän oli saanut ohjeen lääkäriltä. Ehkä kokeilun arvoinen..

    • äätee

      myös taputus selkään voi auttaa

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      66
      4519
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      14
      2229
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      25
      1754
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1498
    5. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      27
      1423
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1298
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1217
    8. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      13
      1136
    9. 22
      1086
    10. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      291
      1014
    Aihe