1-vuotiaalla pojallani on ilmennyt jo jonkin aikaa näitä kohtauksia itkun yhteydessä ja nyt ollaan tehty kaikenlaisia tutkimuksia sairaalassa.Varmistus ollaan asiaan saatu. Nyt huolestuttaa että voinko mennä töihin tammikuussa 06? Vai pitääkö palkata hoitaja kotiin, vai elellä normaalia elämää muiden lasten rinnalla. Perhepäivähoitajilla kun on yleensä useampi lapsi hoidettavanaan. Meillä on myös n. 2 vuotias tyttö.
affekti-kohtaus
mietityttää
15
16340
Vastaukset
- uskomatonta
VOITKO MENNÄ TÖIHIN?!!tottakai.sehän on täysin vaaraton ja ohimenevä kohtaus jolle ei edes tehdä mitään sen sattuessa!!!!mitä ihmeen tutkimuksia muka tehty.huh huh.
ei jätä kohtauksen jlk vaurioita ja loppuu aikanaan.
vai voitko mennä töihin...- nainen
Huoli on tavallaan ihan aiheellinen. Vaikka itse kohtaus onkin vaaraton, niin kohtaus voi aikaansaada todellisia vaaratilanteita. Oman poikani krampit päättyivät tajuttomuuteen, jolloin hän esimerkiksi kahdesti putosi portaat alas (lievä aivotärähdys) ja kerran löi päänsä saaden ikävännäköisen vekin. Ja kyllä omalle pojalleni myös tehtiin sairaalassa tutkimuksia, joissa varmistettiin, ettei kyse ole jostakin muusta kuin näistä "vaarattomista" krampeista.
Kyllä minun mielestäni kramppaava lapsi vaatii tiukempaa valvontaa, mutta miksi se ei onnistuisi myös päivähoidossa. Ehkä kuitenkin paremmin pph:ssa kuin päiväkodissa. Oma lapseni oli tuohon aikaan kotihoidossa ja koko ajan valvovan silmän alla, mutta silti en kyennyt estämään häntä kolhiintumiselta. - mietityttää
Kun kyseessä on oma lapsi niin asialle tehdään kaikki mahdollinen. Ja kyllä sairaalassa asia otettiin todella vakavasti, kun ollaan otettu magneettikuvat, verikokeet ja ekg. Kuinka viitsit edes kirjoittaa jotain tuollaista. Poikani on kaikki kaikessa kuin myös toinen lapseni.
- hullu olet
"täysin vaaraton ja ohimenevä kohtaus jolle ei edes tehdä mitään sen sattuessa!!!!mitä ihmeen tutkimuksia muka tehty.huh huh."
Niin, kerropa minulle, miten erotat tämän täysin vaarattoman kohtauksen esim. epileptisesta kohtauksesta, kuumekouristuksesta tms. Kerro hyvä ihminen, kun tulit tänne noin aukomaan päätä!!
Tätä ei voi mistään tietää ilman tutkimuksia, joten älä tule tänne aukomaan päätäsi asioista, joista sinulla ei ole pienintäkään tietoa. - Tarja
onko itselläsi lapsi jolla tälläisiä oireita?minun pojallani oli paha affektikramppi ja hän oli monta minuuttia tajuton.luulimme pojan jo kuolleen.onneksi ambulanssa tuli nopeasti.että älä kirjoita että ei vaadi toimenpiteitä,koska kohtaus voi olla vaarallinen.
- n.m.
Meillä oli aikanaan myös tytöllä affektikramppeja. Tyttö pidätti raivostuessaan henkeään sillä seurauksella että pyörtyi sinisenä. Pahimmillaan kohtauksia tuli hieman yli 1-vuotiaana kahdeksankin kertaa päivässä, sattui vielä olemaan yhteinen juhannus mummojen luona, ja johan minua sen jälkeen patistettiin lääkäriin lapsen kanssa :)
Mentiin sitten, vaikken hetkeäkään itse epäillyt mitään muuta kuin affektikramppeja. Tilanteet olivat aina niin selviä, eli niihin liittyi aina lapsen kiukunpurkaus/suuttuminen. Otettiin aivosähkökäyrät, sydäntutkimukset jne, diagnoosina tutkimusten jälkeen tuli affektikramppi. Lastenneurologi antoi monisteen kotityrannin hoidosta, heh! Ja sovimme, että kun tyttäremme kehittää kohtaustaan (pidättää hengitystään), minä tyynen rauhallisesti siirrän lapsen esim. nurmikon, maton tms pehmeän päälle ja käännän selkäni, enkä ole huomaavinani koko asiaa...Siellähän neiti sitten lyhistyi kasaan ja sivusilmällä seurasin tilanteen etemistä. Mahtoi näyttää hurjalta vieraan silmissä, koska pyrin käyttäytymään näin myös julkisilla paikoilla jne. Välillä ikäänkuin kellistin tytön valmiiksi makuuasentoon ja sitten vasta käänsin selkäni, ettei pää kolahdellut jatkuvasti.
Aiemmin olin napannut tytön syliin, ja hätääntyneenä herätellyt tajuttomuudesta.
Kun kaikki tutkimukset oli tehty ja diagnoosi saatu, niin kerran tyttö ei sitten herännytkään heti tajuttomuudestaan vaan jäi kouristelemaan oudon tuntuisesti. Soitimme hätänumeroon ja ambulanssilla mentiin sairaalaan. Matkalla sinne tyttö heräsi noin 10 minuutin tajuttomuus- ja kouristustilan jälkeen. Todella pelottava tilanne, ja sitten halusin tytön uudelleen tutkimuksiin, koska pelkäsin että saisi taas yhtä pahan "kohtauksen".
Tutkimukset uusittiin ja mitään uutta ei löytynyt. Eli diagnoosi pysyi affektikramppina, eikä yhtä pahaa tajuttomuutta enää onneksi tullut.
Lapsi aloitti päiväkodissa 2 vuoden ja 4 kk:n ikäisenä. Kerroin sinne mahdollisista kohtauksista, mutta siellä niitä ei sitten esiintynyt kertaakaan! Tyypillisesti tyttö saikin kohtauksia aina juuri minulle, harvoin isälleen tai mummoille. Päiväkodissa taisi hoitajilla olla vaikea uskoa edes, että pikkuneidistä löytyy sellaista temperamenttia ;) Siellä kun kaikki sujui ja tyttö oli kuin enkeli, säästi ne parhaat palat kai aina äidille iltaisin!
Sitten kohtaukset vähitellen loppuivatkin jo hyvissä ajoin ennen 3-vuotispäivää. Ja nykyään neiti on ihan herttainen ja ihana 9-vuotias. Temperamenttia riittää lähinnä täällä kotona, mutta harvemmin niitä kiukunpuuskia tulee kyllä ja eivät ole mitään verrattuina pariin ekaan vuoteen :) Pikemminkin neiti on luonteeltaan herkkä nykyisin.
Eli hyvillä mielin voit viedä lapsesi hoitoon. Muistat tietenkin vain kertoa avoimesti näistä affektikrampeista, jotta hoitaja tietää mistä on kyse, jos lapsesi saa niitä hoitopäivän aikana. Saattaahan olla, että niitä ei siellä edes esiinny. Hyvää jatkoa sinulle :) - jaksamisia!
Meillä tyttö kramppasi aikanaan ja todellakin mietin voisinko jättää hoitoon...olin itse kyllä kotiäitinä, joten päätöstä ei tarvinnut tehdä.Yleensä ne kiukunpuuskat tulee äidille, joten ei niin suurta huolta, mutta tuleeko niitä myös sattuessa tai säikähdyksestä?Ainakin on syytä keskustella asiasta hoitajan kanssa, ettei jo hoitajakin sitten säikähdä(sillä hurjaltahan se tajuttomuus näyttää.)
Lue näitä sairastapauksia seuraavalle sivulle, siellä on myös ollut puhetta samasta asiasta. - Tarja
hei huolestunut.pojallani on myös samoja kohtauksia,ei ole vaarallisia.voit huoletta laittaa hoitoon.kohtaukset menevät lapsen kasvaessa ohi.mekin säikähdimme ensin tilannetta mut emme enään. kannatta vaan olla rauhallinen itse.kerro hoitajalle näistä oireista.se voi olla että poikasi ei saa kohtuksia hoidossa.meillä ainankin lapsi kiukuttelee vanhemmille.kannattaa lukea affektikrampeista netistä.
- äippä
pojallani oli affektikramppi ja erittäin kova.hän oli tajuton monta minuuttia,luulimme jo hänen menehtyvän,mutta onneksi ambulanssi tuli nopeasti.sinä joka kirjoitit että ei tehdä mitään,ihmettelen vähän.kyllä meidän poka tutkittiin sairaalassa ettei ole epilepsiaa.kuulema affektikrampissa on paha jos se aiheittaa pitkän tajuttomuuden se voi vaurioittaa aivoja.kannattaa yrittää olla rauhallinen.
- Tipsu
Vastustan tuota ajatusta, että kyseessä olisi lapsen kiukuttelu, ainakaan alun perin. Sain itse affektikramppeja lapsena. Muistan viimeisimmät tapaukset, koska olin niiden loppuessa 5-6 -vuotias. Yleensä kouristus tuli, jos satutin itseni tavallista pahemmin. Kun normaalisti lapsi alkaa itkeä, minulla kurkku kouristui itkun "aloitusasentoon" ja jäin ikään kuin tukehtumisen tilaan. Äiti oli opetellut jo vauva-ajasta lähtien nostamaan minua käsistä ylös ja puhumaan rauhoittavasti, ja sillä kohtaus saatiin ohi. En tiedä, menikö koskaan taju.
Muistan vieläkin sen, kun kurkku meni "lukkoon", enkä pystynyt tekemään sille mitään. Viimeisen kerran se tapahtui, kun löin polveni penkinkulmaan. Meillä oli naapurin mummo kylässä. Muistan, kun en saanut henkeä, ja äiti selitti minulle rauhoittavasti, että hengitä vaan, kaikki on ihan hyvin, sinä selviät tästä. Ja selvisin. - eemilia
Tipsu kirjoitti:
Vastustan tuota ajatusta, että kyseessä olisi lapsen kiukuttelu, ainakaan alun perin. Sain itse affektikramppeja lapsena. Muistan viimeisimmät tapaukset, koska olin niiden loppuessa 5-6 -vuotias. Yleensä kouristus tuli, jos satutin itseni tavallista pahemmin. Kun normaalisti lapsi alkaa itkeä, minulla kurkku kouristui itkun "aloitusasentoon" ja jäin ikään kuin tukehtumisen tilaan. Äiti oli opetellut jo vauva-ajasta lähtien nostamaan minua käsistä ylös ja puhumaan rauhoittavasti, ja sillä kohtaus saatiin ohi. En tiedä, menikö koskaan taju.
Muistan vieläkin sen, kun kurkku meni "lukkoon", enkä pystynyt tekemään sille mitään. Viimeisen kerran se tapahtui, kun löin polveni penkinkulmaan. Meillä oli naapurin mummo kylässä. Muistan, kun en saanut henkeä, ja äiti selitti minulle rauhoittavasti, että hengitä vaan, kaikki on ihan hyvin, sinä selviät tästä. Ja selvisin.Meillä kanssa näitä affekteja ollut. Meille siihen ei liity kiukuttelua, vaan itsensä satuttaminen.
Minulla siis 3 vuotias tyttö ja nyt noita kramppeja ollut noin 20 kpl. Tyttö vetää itsensä puolikaarelle, silmät pyörähtävät ympäri, haroo käsillään ilmaa ja haukkoo happea. Ikinä ei ole mennyt kunnolla tajuttomaksi. Todella pelottavan näköistä! Mietin ensimmäisellä kerralla, että kuoleeko tyttö käsiin.
Meillä ei auta ns. kohtauksen pysäytys mitenkään..tyttö vetää krampin alusta loppuun ja alkaa taas itse hengittää. Mietin kanssa tutkimuksia ja tilasinkin aikaa. Mutta miettikääs, se ajanvarauksen täti sanoi "ota nauhalle tämä kramppi!". Miten hitossa sen muka saa nauhalle??! Heti ensimmäiseksihän krampin tullessa alan etsiä videokameraa..jepjep.
Mutta eiköhän nämä nyt jossakin vaiheessa lopu. :) - henu82
eemilia kirjoitti:
Meillä kanssa näitä affekteja ollut. Meille siihen ei liity kiukuttelua, vaan itsensä satuttaminen.
Minulla siis 3 vuotias tyttö ja nyt noita kramppeja ollut noin 20 kpl. Tyttö vetää itsensä puolikaarelle, silmät pyörähtävät ympäri, haroo käsillään ilmaa ja haukkoo happea. Ikinä ei ole mennyt kunnolla tajuttomaksi. Todella pelottavan näköistä! Mietin ensimmäisellä kerralla, että kuoleeko tyttö käsiin.
Meillä ei auta ns. kohtauksen pysäytys mitenkään..tyttö vetää krampin alusta loppuun ja alkaa taas itse hengittää. Mietin kanssa tutkimuksia ja tilasinkin aikaa. Mutta miettikääs, se ajanvarauksen täti sanoi "ota nauhalle tämä kramppi!". Miten hitossa sen muka saa nauhalle??! Heti ensimmäiseksihän krampin tullessa alan etsiä videokameraa..jepjep.
Mutta eiköhän nämä nyt jossakin vaiheessa lopu. :)Äitini kertoi minulle eilen,että sain kolmevuotiaaseen asti säännöllisen väliajoin noita kohtauksia.Itkin todella pahasti ja sitten sen jälkeen minulta meni kuulemma taju.Ja 5vuotiaana tuli viimeinen.Minulla tutkittiin myöskin lääkärissä asiaa.
Eli ihminen joka ei tiedä asiasta mitään,ei kannata puhua mitään asiasta.olivat varmaan pelottavia minusta lapsena.Jaksamista kaikille affektikramppeja saaville lasten äideille! - ellu87
henu82 kirjoitti:
Äitini kertoi minulle eilen,että sain kolmevuotiaaseen asti säännöllisen väliajoin noita kohtauksia.Itkin todella pahasti ja sitten sen jälkeen minulta meni kuulemma taju.Ja 5vuotiaana tuli viimeinen.Minulla tutkittiin myöskin lääkärissä asiaa.
Eli ihminen joka ei tiedä asiasta mitään,ei kannata puhua mitään asiasta.olivat varmaan pelottavia minusta lapsena.Jaksamista kaikille affektikramppeja saaville lasten äideille!Hei!
meillä on 8½kk ikäinen poika...eilen illalla laitoimme hänet nukkumaan n. 21:00 omaan sänkyynsä makuuhuoneeseen. Noin klo 23:10 hän alkoi itkeä ja olin menossa laittamaan tuttia suuhun.avatessani makkarin oven poika muutti itkun kovemmaksi ja hysteerisemmäksi,itku kuulosti aivan siltä kuin olisi sattunut johonkin ja pahasti...menin pojan sängyn viereen ja yhtäkkiä itku loppui kuin seinään.aloin nostaa poikaa sängystä syliin ja hän oli aivan veltto (tajuton) eli ei reagoinut mihinkään..
Mentiin PHKS päivystykseen ja kerrottiin mitä oli tapahtunut ja lastenlääkäri kuunteli pojan keuhkot,sydämen,vatsan...hän katsoi myös pojan korvat ja suun...tämän jälkeen hän sanoi ettei tarvita jatkotoimenpiteitä, että kyseessä normaali pienten lasten kohtaus...kun tällainen tulee tulisi pysyä rauhallisena ja odottaa että kohtaus menee itsestään ohi...kuulosti aika hurjalta...
- mk
Kuulin, että affektikohtauksen saaneen vauvan kasvoille kannattaa puhaltaa, koska puhallus laukaisee vauvalla hengenvedon sisään. Ainakin ystäväni vauvan kohtaukset katkeavat tällä tavoin; hän oli saanut ohjeen lääkäriltä. Ehkä kokeilun arvoinen..
- äätee
myös taputus selkään voi auttaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu2752470Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3001334- 1081231
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n831221Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n581175Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi811116- 44992
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi67917Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa22870- 33787