Useat henkilöt yrittävät luoda tunnelman vaarojen olemassaolosta.
Ainut asia jonka tiedän todella vaaralliseksi on psykiatria, joka käyttää huomattavan paljon vaarallisia "hoitomuotoja" kuten sähköshokki ja huumeet ja omia merkillisiä mielipiteitä joita kutsutaan psykoanalyysiksi jotta henkilö "ymmärtäisi" paremmin tilansa ja kun hän sen vihdoin tajuaa hän saa huomata olevansa mielenvikainen jonka ainut "apu" on Prozac tai Ritalin tai muu vastaava myrkky.
ilman psykiatriaa ja psykiatreja ihmiset voisivat olla vapaampia ja ei olisi harmeja.
Ainut asia jonka tiedän todella vaaralliseksi on psykiatria, joka käyttää huomattavan paljon vaarallisia "hoitomuotoja" kuten sähköshokki ja huumeet ja omia merkillisiä mielipiteitä joita kutsutaan psykoanalyysiksi jotta henkilö "ymmärtäisi" paremmin tilansa ja kun hän sen vihdoin tajuaa hän saa huomata olevansa mielenvikainen jonka ainut "apu" on Prozac tai Ritalin tai muu vastaava myrkky.
ilman psykiatriaa ja psykiatreja ihmiset voisivat olla vapaampia ja ei olisi harmeja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko vainoharhaisen elämä jännittävää vai ahdistavaa?
oletkaan esim Ritalinsta lukenut, entä Prozacista? Niin ja millä vuosikymmenellä tehdyistä sähköshokkihoidoista puhut? Tiedätkö eron psykologian ja psykiatrian välillä?
Miten olet tutustunut juuri tuollaisiin,tai edes mihin tahansa psyyke lääkkeeseen? Miten asia koskee juuri Sinua....haloo
Kyllä tuossa "vainoharhaisen" jutussa on vinha perä. Nykyisin kun ollaan hylätty kaikki viitauksetkin siihen, että ihmisellä olisi autonominen mieli, ja lähdetään mekanistisesta "biologisesta" teoriasta, että olemme ***vain*** välittäjäainerobotteja joihin ei voi muulla tavalla vaikuttaa kuin myrkyillä, joita ei ole koskaan ennen ollut maapallon biosfäärissä, tiedä mitä siitäkin sitten seuraa kun virtsaamme ja ulostamme niiden lopputuotteet ulos juomavesiimme. Lagactil - ensimmäinen neurolepti - kehitettiin ehkä joskus -50-luvulla, kun joku älytön lekuri vahingossa antoi hyönteismyrkkyä skitsofreenikolle ja huomasi yllätyksekseen myönteisiä vaikutuksia. Että sanamukaisesti myrkkyjä, hyönteismyrkkyjohdannaisia, joita suunnattomin voitoin väärin, maksetuin tutkimustuloksinkin kaupataan markkinoille toivorikkaasti, ettei todellakaan mitään muuta apua hulluille olisi. Ja tässä lekurit ovat täysin rinnoin mukana. Onhan heillä lääketehtaitten osakeita yms. etuisuuksia siltä taholta. "Vainoharhaa", todellakin!
moni potilaistani syö em. lääkkeitä.
Ongelmana ovat stereotypioista kärsivät ihmiset, jotka leimaavat ihmisen hänen sairautensa perusteella,eivät lääkärit(psykiatrit, psykologit)!Lääkäärit hoitavat potilasta ja yrittävät auttaa häntä pärjäämään ja ottamaan vastuuta elämästään, jotta he tulisivat paremmin toimeen yhteiskunnassa ihmisten ja itsensä kanssa!
Lääkehoito on tieteellisesti todettu tehokkaaksi ja se on mahdollistanut monelle esim. skitsofreniasta kärsivälle elämän "normaaleissa" oloissa, eikä laitoksissa. Kaikkia ei voida hoitaa, mutta kun ennen suurin osa sairastuneista suljettiin laitoksiin, nykyään suurin osa käy avohoidossa ja tämän ohella saa lääkehoitoa ja pystyvät muuten elämään normaalia elämää!Parhaat mahdollisuudet ovat sellaisilla ihmisillä, jotka hakeutuvat hoitoon ajoissa.
Psyykkiset sairaudet ovat tutkimusten mukaan yhä enenevissä määrin perinnöllisiä ja johtuvat esim. jositakin aivovaurioista. Esim. skitsofrenia voi olla perinnöllinen tai johtua raskauden aikana äidin sairastamasta influenssasta tai synnytyksen aikaisesta aivovaurioista. Tutkimusten edetessä ja tullessa ihmisten tietoon, toivon mukaan ihmisten ennakkoluulotkin laimenevat ajan myötä ja psyykkisiä sairauksia aletaan ymmärtää osana normaalia yhteiskuntaa, aivan kuten fyysisiä sairauksiakin. On turha syyttää alan ammattilaisia ongelmista!Ennen tieteen kehitystä asiat olivat paljon heikommassa jamassa: sairaita ihmisiä on milloin luokiteltu noidiksi, milloin heitä on teloitettu ja laitosolot ovat olleet sietämättömiä. Karmeaa ajatellakin,mutta toisaalta tuo kertoo juuri siitä, kuinka nykyään yhteskunnasta on tiedon mukana tullut hyväksyvämpi!
höpö, kaunosielu!
kuka nyt lukisi itsensä psykiatriksi ja ajattelisi, että pääsenpä kiusaamaan ihmisiä...
Psykologia on jaettu eri koulukuntiin: on behavioristeja, psykoanalyytikkoja, humanisteja ja kognitiivisen psykologian ajatuksia kannattavia. Käsitykset mielestä ja aineesta poikkeavat: on dualisteja, jotka ajattelavat että aivot ja psyyke ovat olemassa toisistaan riippumatta ja eliminoivia materialisteja, jotka ajattelevat, että on vain aivot, eikä psyykettä ole olemassakaan.
Suosituin suuntaus on kognitiivinen ja se on nykyaikana hallitsevin, kun taas vanhin on Freudin kehittämä psykoanalyysi, joka on saanut osakseen kritiikkiä! Kun menee terapiaan, niin kannattaa ottaa selvää etukäteen, millaisia hoitokeinoja missäkin käytettään, koska näkemykset ovat todella erilaisia ja joku mikä sopii toiselle, ei ole hyvä toiselle.
Se, mitä psykiatreihin tulee, niin tottakai tautiluokitukset ovat kaikille samat, vaikka terapioita on erilaisia. Pointtini on se, että jos joskus on saanut huonoja kokemuksia hoidoista, ei parane olettaa, että kaikki lääkärit ovat ammattitaidottomia ja tunteettomia robotteja, jotka määräävät lääkkeitä ja tekevät diagnooseja, jotta lääkefirmoilla menisi paremmin. Vaan tulisi ottaa selvää eri hoitovaihtoehdoista tai syyttää hallitusta siitä, että verorahoja on suunnattu liian vähän psykiatriseen hoitoon. Sekin, että kaikille ei ole resursseja avohoitoon, johtaa siihen, että potilas saa ainoastaan lääkehoitoa ja näin ongelmia lakaistaan maton alle. Se ei ole kuitenkaan hoitohenkilökunnan syytä, vaan kasvavien jonojen ja yhteiskunnan pahoinvoinnin seurausta!
Siinähän se höpö onkin - oikein todellinen - että resurssit on vähennetty niin minimaalisiksi, että siitä seuraa, että henkilökuntakin luonnollisesti myös käyttäytyy sen mukaisesti.
Paljonko tosissaan tiedät yhteiskunnassa olevista ongelmista, joissa yhteiskunnan rahoittamia hoitopaikkoja on rajallinen määrä ja monet esim. masunnnuksesta kärsivät lapset ja aikuiset eivät yksinkertaisesti saa muuta kuin lääkehoitoa, koska avohoitoon ei ole aikoja tai sairaalapaikkoja ei ole tarjolla. Joskus jopa itsemurhaa yrittäneitä ohjataan tekoa seuraavana päivänä sairaalasta kotiin, kun kriisiosastot ovat täynnä. Silloin ei ole psykiatreillakaan muuta keinoa, kun määrätä lääkkeitä ja toivoa, että hoitoon pääsisi mahdollisimman pian. Mitä konsteja heillä on, jos yksinkertaisesti lääkäreitä ei ole tai heitä ei palkata sitä mukaa, että jokaiselle voitaisiin tarjota sellaista hoitoa, joka kullekin kuuluu!? Heidän on toimittava kiristyneen tilanteen mukaan ja siis keskityttävä vain vakavimpiin potilaisiin, vaikka tosissaan kaikki tarvitsisivat kunnollista hoitoa.
Joten miksi suremaan itsemurhaa yrittäneiden kohtaloita kun murhatuilla voisi olla enemmän asiaa!