Tutkijat ovat palauttaneet Koillis-Siperian asutuksen historian

Tutkijat pystyivät palauttamaan Koillis-Siperian asutuksen historian. He puhuivat muinaisten paleo-siperialaisten väestöstä.
Novosibirskin arkeologian ja etnografian instituutin, Magadanin koilliskompleksin tutkimuslaitoksen ja Kööpenhaminan yliopiston luonnonhistoriallisen museon tutkijat selvittivät tarkalleen, kuinka Koillis-Siperia asutettiin. Tämän kertoo "Science in Siberia" viitaten Nature-lehdessä julkaistuun julkaisuun.

"Useiden löydettyjen hampaiden ja harvinaisten luufragmenttien perusteella arkeologisista kohteista tutkijat analysoivat 34 uutta muinaisen ihmisen genomia ja osoittivat, milloin ja mistä ihmiset tulivat Koillis-Siperiaan, mitkä populaatiot seurasivat toisiaan", raportissa sanotaan. "Esimerkiksi voitiin todeta, että nykyaikaisilla tšuktšeillä, koriakilla, itelmeneillä ja Amerikan alkuperäiskansoilla oli yksi yhteinen esi-isä."

Nykyaikainen ihmistyyppi syntyi Afrikassa. Noin 70-80 tuhatta vuotta sitten hän alkoi aktiivisesti asettua Euraasiaan. Viimeisen ja menestyksekkäimmän uudelleensijoitusyrityksen aikana väestö jakautui useisiin haaroihin: yksi suuntautui pohjoiseen, toinen itään, kohti Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa.

”Viimeisen haaran edustajat antoivat elämän Australian alkuperäisväestölle. Pohjoiseen lähteneet, kuten Omskin alueelta löydetyn Ust-Ishim-miehen genomi osoitti, olivat yksi populaatio 45 tuhatta vuotta sitten, kirjoittaa Science in Siberia. - Myöhemmin ne jakautuivat kahteen haaraan - länsi- ja itäeuraasialaisiin. Juuri näistä ihmisistä tuli Aasian ja Euroopan nykyajan väestön esi-isiä. Hyvin pian osa länsieuraasialaisista erottui pääväestöstä ja asettui Euraasian pohjoisosaan liikkuen koilliseen. Todisteena heidän olemassaolostaan ​​oli Yanan arkeologinen paikka, jonka Pietarin arkeologi Vladimir Pitulko löysi vuonna 2001 Jakutian pohjoisosasta. Yansky-kompleksin ikä oli noin 31-32 tuhatta vuotta (myöhäinen paleoliitti).

Yansky-kompleksin tutkimus, josta löydettiin paitsi ainutlaatuisia koruja ja työkaluja, myös kaksi hammasta, mahdollisti tietojen saamisen muinaisten asukkaiden genomista. Kuten Kööpenhaminan yliopiston geogenetiikan keskuksen tutkijat ovat todenneet, Yanan asukkaat ovat länsi-euraasialaisten suoria jälkeläisiä.

”On nyt vaikea sanoa, miten he päätyivät Koillis-Aasiaan, mitä reittiä he tulivat sinne. Tämän sivuston samankaltaisuus Maltan kanssa (Irkutskin alueella - noin Taigi.info) jäljitettiin toistuvasti - siellä on samankaltaisia ​​luun esineitä (helmiä ja riipuksia, koristeellisia diadeemeja ja neuloja), - sanoi Alexander Fedorchenko, nuorempi tutkija Venäjän tiedeakatemian Siperian osaston arkeologian ja etnografian instituutti. — <…> Geneettinen sekvensointi osoitti, että maltilaiset olivat yantsyn jälkeläisiä. Mutta ensimmäinen asui Baikalilla ja toinen - Jakutian pohjoisosassa.

Geneettiset tiedot osoittivat, että noin 24-18 tuhatta vuotta sitten itäeuraasialaisten jälkeläisiä tuli Amurin alueelta ja Baikalista Koillis-Siperiaan. Muuttoaallot suuntautuivat Kolymaan, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan. Kolyman alajuoksulla, erityisen suojellulla Duvanny Yar -luonnonalueella, löydettiin noin 10 tuhatta vuotta vanha ihmisen kallon fragmentti, jonka analyysi osoitti läheisen suhteen nykyaikaisten Koryakin, Itelmenin, Chukchin ja Tšukchin genomiin. intiaanit.

"Duvanny Yarista peräisin olevaa ihmisgenomia edustavaa väestöä kutsuttiin "muinaiseksi paleosiperialaiseksi". Tutkijat ovat todenneet, että heidän geenipoolinsa koostui kahdesta komponentista - Itä-Aasiasta ja muinaisesta Pohjois-Siperiasta, lähellä sitä, mitä löydettiin Yansky-kompleksin edustajista ja Maltasta kotoisin olevasta lapsesta. Muinaisista paleo-siperialaisista tuli useiden perinnöllisten linjojen esi-isiä: itse muinainen paleo-siperialainen väestö ja myöhemmin Amerikkaan asettuneiden alkuperäiskansojen esi-isät ”, tutkijat huomauttavat.

Myöhäisellä paleoliittikaudella Chukotkan ja Alaskan alueita yhdisti suuri maa-alue, nimeltään Beringia. Se kattoi alueen Kanadan länsiosasta Taimyriin. Jäätiköt ottivat osan vedestä, ja sen pinta pleistoseenin lopulla oli 100 metriä nykyistä matalampi. Ihmiset saattoivat muuttaa mantereelta toiselle. Siksi tutkijat eivät sulje pois sitä, että Beringian ensimmäiset asukkaat olivat muinaiset pohjoissiperialaiset.

"Yhden nykyaikaisen käsitteen, jota kutsutaan Beringin seisokkiksi ("Beringian pysähdys"), mukaan Beringin maan kehittäminen ihmisen toimesta saattoi alkaa jo ennen viimeisen jääkauden maksimin alkamista (27-19 tuhatta vuotta sitten). Tämä malli perustuu Siperian ja Amerikan nykyajan alkuperäiskansojen paleogeografisten ja paleogeneettisten tietojen tulkintaan, Fedorchenko sanoi. - Tämän hypoteesin tekijöiden mukaan saavutettuaan n