Ihmisarvo-aloitukseni taisi poistua.

Jaa-a. Ihmisarvoaan ei huomaa, ellei siinä ole puutteita.

Ai tää, vai? https://keskustelu.suomi24.fi/t/17899400/ihmisarvoisen-elaman-hinta-

Sisäministeri rantanen sanoi sen olevan rotuarvo !!
Putinilla ja Hitlerillä ei ole ihmisarvoa sanavarastossa .. se on turhaa !! Rotu ja raha on tärkeintä !!

Ei poistunutkaan, oli vaan piilossa hetken.

Mutta mitä se ihmisarvo on? Kukaan ei vastannut siinä alkuperäisessäkään.

Oisko vaan jyräytynyt kaiken muun alle?

Mä en tiedä...tai en osaa sanoittaa sitä ihmisoikeutta.. jotkut ymmärtäisivät väärin ja alkais taas hirveä selittely... ei nyt vaan huvita sellainen...sorppa.

Jokainen ihminen on saanut synnyinlahjana ihmisarvon. Se ihmisarvo on kaikilla ihmisillä sama. Ihmisarvoa ei kukaan voi riistää pois, se on jokaisen ihmisen omaa omaisuutta.

Eihän se minnekään poistunut?

Ihmisarvo on henkisyys. Ihminen ei ole eläin. Ei elä kuin eläin. Ihminen pitää huolta heikommistaan. Eläimistä,luonnosta,maapallosta,jonka hallitsiaksi ihminen oikeutettiin. Ihmis arvo on olla sen suuren luottamuksen arvoinen. 💩

Google kertoo määritelmän, sieltä voi jokainen lukea.
Lähisuhteissa vaadin että minulle annetaan ihmisarvo. ei sekaannuta liikaa asioihini ja hyväksytään sellaisena kuin olen tai jos ei hyväksytä kaikkia kotkotuksiani, annetaan niiden vain olla. Jos ei näin mene, lakkaavat olemasta lähisuhteita.
Minulla on kaikenlaisia tuttavia, joiden kanssa rupattelen ohikulkiessa, kaikista yhteiskuntaluokista, just niitä petettyjä pudonneita ja sitten menestyjiä, miehiä, naisia. Vähemmän ihan nuoria ja lapsia, koska en tiedä mitä heidän kanssaan puhun, aiheet hukassa. Kaikki ovat minulle yhtä arvokkaita juttukavereina, oletteko muuten huomanneet millainen elämänviisaus on pitkäänryypanneellä dokulla. Huomaa että on kännipäissään analysoinut asioita. En tiedä pitääkö siinä olla pohjalla jokin suurempi älykkyys ettei sitä anlysointia kaikki dokut omaisi.
Ihmisarvon antaminen pohjautuu kotikasvatuksesta, sieltä tämän monipuolisen hyväksynnän imin.

Ihmisarvolla on hinta.

Se on 30 hopearahaa.

Joku ihmisarvo on saatu futaajalle määriteltyä….”Lionel Messi voi ansaita jopa 25 miljoonaa dollaria toimimalla Saudi-Arabian matkailulähettiläänä”

Palstalaisuus on ihmisarvoa !

Ei poistunut, on se tuolla alempana jonossa.

Vastaan yhä.

"Hmm, ihmisarvo on yhteiskunnallinen ja myös subjektiivinen määritelmä, joka ei koskaan toteudu kaikkien ihmisarvoa kunnioittaen.

Lähtökohtaisesti siis ihmisarvo on ihmisen muodostama käsitys siitä, mitä sen pitäisi olla, jotta ihminen kokisi arvon toteutuvan.

Monisyinen käsite, jossa on kerroksia kuin sipulissa."

Ei siihen ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa vastausta, ihan sama miten veivaa.

Jos ajatellaan, niin elämän arvot jakaantuvat epätasaisesti ihmisten kesken.
Joillakin on paljon rahaa, muttei vapaa-aikaa, koska koko aika voi mennä rahan ansaitsemiseen.
Heille ylellisyyttä olisi vapaa-aika, jota heille ei jää, koska he käyttävät kaiken aikansa rahan hankkimiseen.

Sitten on niitä pienituloisia, jotka eivät tienaa tarpeeksi, eikä heillä ole vapaa-aikaakaan, koska kaikki aika menee rahan tienaamiseen, mutta he kuitenkin tienaavat niin vähän, etteivät voi jättäytyä vapaalle.
Heille ei jää säästöjä, eikä vapaa aikaa elämälleen ja se vähä vapaa-aika menee lepäämiseen jaksaakseen seuraavana päivänä töihin.

Sitten on niitä, joilla ei ole työtä, mutta vapaa-aikaa runsaasti, niin paljon, että eivät enää nauti vapaa-ajasta, kuten ne, joilla vapaa-aikaa ei ole.
Yleensä heillä ei ole muita tuloja, kuin yhteiskunnan antamat tuet, jotka eivät ole automaattisia.

Sitten on niitä, joilla on elämässään ollut tuuria, ovat saaneet suuren perinnön tai muuten rikastuneet.
Heille työ ei ole välttämättömyys selviytyäkseen pakollisista elinkustannuksista.
Heitä ei myöskään kosketa työvoima viranomaisten määräykset, koska eivät saa mitään yhteiskunnan tukia, koska eivät niitä taloudellisen pärjäämisen vuoksi tarvitse.

Yhteiskunnassa ihmisarvo mitataan rahassa ja annetaan arvostus rahalle.
Yhteiskunnassa ei vapaa-ajalle anneta juurikaan arvoa, jos annettaisiin, niin varmasti olisi keksitty vero ihmisen vapaa-ajalle, koska silloinhan ihminen ei tuota verotuloja valtiolle.

Ihmisarvo ei ole rahaa, omaisuutta tai lomareissuja. Ihmisarvo on kanssa-ihmisten kunnioitusta ja arvostavaa kohtelua, sitä että on joku kenestä välittää ja joku joka välittää sinusta edes vähän. Se voi olla äiti, isä, kummitäti, mummo, lapsi, ystävä, naapuri tai rakastettu. Vaikka eläisi miljoonan päällä, voi ihmisarvo olla heikko.

Kohtuullinen sosiaalinen asema luo ihmisarvoa, vaikka rahatilanne olisi heikko. Sosiaaliseen asemaan voi jokainen vaikuttaa myös itse, olemalla hyvä kuuntelija, läsnä ja avaamalla toiselle itseään. Antamalla itse saa myös muilta. Jos on laiminlyönyt omaa osuuttaan tai mielenterveys- tai päihdesyistä on siihen ollut kykenemätön, voi tilanteen tasapainoittaminen olla hyvin vaikeaa ja vaatii kovaa ponnistelua. Silti vaikka AA, mielenterveyskuntoutujien tai leskien sururyhmästä joukosta voi löytää toisen samassa tilanteessa olevan, joka myös kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä.

Samoin fiksuus selvitä haastavan tilanteen yli lisää ihmisarvon kokemusta (kyky lohduttaa itseään, arjen taidot esim. kyky tehdä edullista hyvää perusruokaa juureksista ja perunoista, kyky pitää ihmissuhteista huolta, kyky ratkaista arjen ongelmia). Muistan palstallakin olleen puhe isojen keittoannosten tekemisestä punalaputetuista tuotteista aina koko viikoksi. Jos itse suhtautuu asiaan niin, että keitto tai punalaput syö ihmisarvoa, ihmisarvo oikeasti laskee. Jos taas ajattelee sen järkevänä taloudenpitona ja mahdollistavan edes minipienen puskurin tai vaikka saunaoluen hankkimisen juhannukseksi, sama asia on iso voimavara ja oma valinta.

Huono-osaisuus ja köyhyys on iso paha rasti ihmisen elämässä. Se mihin pitäisi pistää paukkuja on kehittää määräaikaista työkyvyyttömyyseläke niille, jolla työkykyä ei ole, mutta saman aikaan helpottaa päihde- ja mielenterveyshoitoon pääsyä ja tehdä oma hoitolinja mt-ongelmaisille päihteen käyttäjille. Sen verran painotan ihmisen omaa vastuuta myös, että määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ehtona saa ja pitää olla hoitoon sitoutuminen tietysti niin, että edut palaa kun keskeyttämisen jälkeen hoitoon palataan. Vaikka narkkina elävän elämää ei saa ihmisarvoiseksi (julma ja kova maailma), vaikka antaisi 3000e puhtaana käteen, se kuluisi vain rikollisuuden rahoittamiseen.

Sama koskee mieleltään vaikeasti sairaan elämää, tuska on läsnä rahasta huolimatta. Tietysti sairastuneen pitäisi saada oikea-aikaista ja riittävää apua, ja määräaikaisen eläkepäätöksen kuntoutuksen ajaksi. Ja myös heille, joille edes osa-aikaisesti työelämään paluu on utopiaa edes levon ja kuntoutuksen jälkeen ja mahdollisen ammatinvaihdon jälkeen, pitäisi olla mahdollisuus työkyvyttömyyseläkkeeseen (nyt ei ole).

Yhden pitkäaikaisen ex sairastuessa (20v sitten milloin tilanne oli luultavasti parempi kuin nyt) näki miten vaikea on saada apua. Ex ei olisi saanut tarvitsemaansa apua, ellen olisi puolisona selvittänyt mekanismeja millä apu hankitaan, mitkä lausunnon tarvitaan, miten lääkärille vaivansa kannattaa sanoittaa, jotta kirjoittaa oikeanlaisen lausunnon, miten kelan hakemus täytetään ja kun päätös tuesta on, muten löytää terapeutti. Pistin kaverin ykstyiselle lääkärille, ilman sitä apu olisi venynyt. Soitin myös toisen puolesta kymmeniä puheluita ennen kuin terapeutti tärppäsi ja sairaalle riitti vain yksi puhelu, jossa itse sopi aloituksen. Ilman tukea ja mahdollisuutta yksityislääkäriin, ei hänellä olisi mitään saumoja sairaana viedä samaa pyrokratiaa läpi. Apua pitäisi saada helposti matalalla kynnyksellä myös kun ei jaksa itse sitä hakea! On todella väärin, että on läheisistä ja koulutustasosta kiinni (kelan pyrokratia vaatii aikamoista sisälukutaitoa ja pitkäjänteisyyttä), kuinka helposti saa apua. Kun on tilastollinen fakta, että huono-osaisuus ja mielenterveysongelmat on alimmassa koulutustasossa ja sosiaaliluokassa paljon yleisimpiä, nykyinen järjestelmä on aivan kohtuuton.

Ihmisiä pitäisi auttaa pääsemään jaloilleen, pääsemään työkykyisiksi ja yhteiskuntaan mukaan. Kokemus osallisuudesta luo ihmisarvoa. Samasta syystä myös kannatan toimeentulotuen vastikkeellisuutta. Vastike voi olla hoitoon sitoutumista tai pientä lähimmäisen auttamista vaikka vanhusten parissa. Hoitajaresurssit on nykyään niin pienet, että pelkkä jutteluseura tai syömisessä auttaminen lisäisi molempien sekä auttajan että vanhuksen ihmisarvoa.

Kerro kantasi

Ihmisarvo on se miksi se on laeissa ja sopimuksissa määritelty.

Itse kysymys on sitä luokkaa että en yritä keksiä ratkaisua. Hevosen mietittäväksi. Lähtisin kuitenkin pohdin alla onko kahden eri ihmisen ihmisarvo yhtä suuri. Jos ei ole, niin onko arvo absoluuttinen vai suhteellinen. Jne.