Onko älymme vain selviytymeseemme tarvittavaa kekseliäisyyttä ja logiikka vain lainalaisuuksien ymmärtämistä? Onko uskonto "vain" biologinen viettimme, jonka mukaan järjestäydymme ja luomme yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunnetta? Voimmeko ajatella muuta kuin ainetta ja keksiliäisyyden ansiosta voimme muutta sitä uudenlaiseen käyttökelpoiseen muotoon. Mistään ainetta kummemmasta emme voi ymmärtää mitään, koska emme kertakaikkiaan tiedä. Ihmetystä kuitenkin herättävät hengen tuotteemme kuten numerot kirjaimet kuvataide taikka internet sivut. Jos tulevaisuudessa todellakin voimme siirtää tietoisuutemme tietokoneelle, alkaa minua ihmetyttämään kumpi onkaan oikea todellisuus unemme vai uskomamme todellisuus. Vai tarvitsemmekohan niitä molempia tietoisuuden saavuttamiseksi.
jos jumala on totuus mitä se silloin on
pieni ymmärrykseni
3356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tieteen, taiteen ja uskonnon tuottaman tiedon voi visualisoida vaikkapa kaikenlaisia ruokia/juomia sisältäväksi tarjottimeksi, josta meidän on pakko syödä/juoda selviytyäksemme yhteiskunnallisista velvoitteistamme ja sitä myötä omasta arkipäivästämme tyytyväisin mielin.
Yhteiskunta alkaa tutkia jo kohdussa kehittyvää, tiedettä apuna käyttäen, tuleeko hänestä yhteiskunnallisesti tuottava yksilö (terve) ja mikäli ei, suositellaan aborttia.
Vastasyntyneen kehitystä aletaan mittaamaan ns. normaalijakauman puiteissa koulutusta silmälläpitäen ja ryhdytään toimenpiteisiin mikäli esteitä havaitaan.
Seuraavan karsinnan asettaa koulu, jos pärjäät, vihreä oksa häämöttää, jos et, syrjäydyt yhteiskunnasta.
Pakkopurtavan lisäksi yhteiskuntamme tuottaa meille median välityksellä myös länsimaista tieteellistä tietoa, sitten 1700-luvun ja uskontofilosofista tietoa (kristinusko) se on tuottanut kirkkomme välittämänä sitten 1300-luvun, jonka tarjoamilla herkku/karvaspaloilla voimme vapaaehtoisesti yksilöllisesti "herkutella" ja taidepalojahan me käytämme pelkästään "herkutteluun". Toki sieltäkin löytyy myös karvaita paloja.
Mitä ikivanhaan uskontofilosofiseen tietoon tulee, vaikkapa maailmankaikkeuden iästä, sen sanotaan olevan olemassa 311 triljoonaa vuotta neljätoista eri ulottuvaisuutta käsittävänä.
Tiedegurumme kertovat maailmankaikkeuden iäksi 20 miljardia vuotta sitten "alkuräjähdyksen".
Ja ulottuvaisuuksien suhteen vielä todistamattoman säieteorian pohjaltahan tiedegurumme ovat päätyneet jo yhteentoista ulottuvaisuuteen, jotka ulottuvaisuudet on myös laskettava maailmankaikkeuden ikämääritelmään.
Mitä ns. Jumalaan tulee ikivanha uskontofilosofia on määritellyt aineellisen maailmankaikkeuden vain "Herran reunaenergiaksi". Tiedegurumme ovat laskeneet tätä atomitasoa olevan aineellisen energian määräksi 4 %, johon tasoon kuuluu myös ruumiimme. Painovoimateorian pohjalta tiedegurumme ovat havainneet ns. pimeää ainetta 23 % ja pimeää energiaa 73 % (atomitasoa hienojakoisempaa energiaa), joita energioita kaikki aine sisältää, myös ihminen, ja joista energioista aletaan saada viitteitä säieteorian pohjalta.
Eli jo länsimaisetkin tiedegurumme alkavat ymmärtää energian aineen synnyttäjänä.
Uskontofilosofinen tieto taas opettaa, että ihminen eläväna olentona, voi viihdyttää itseään aineellisten lainalaisuuksien asetamissa rajoissa jälleensyntymien ketjussa niin kauan kuin häntä huvittaa.
Kyllästyttyään aineelliseen olemassaoloonsa hänelle on tarjolla muutakin, jonka Jeesus myös vahvisti: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa".
Voimme siis valita. Mielemme täyttää joko aineellisuus sen tuottamine viehtymyksineen tai henkisyys. Sanotaan, että "Aineen Itse" ja "Hengen Itse" eivät koskaan voi kohdata.
"Aineen Itsen" (kristittyjen Saatana) tulee hävitä mielemme rattaissa mikäli haluamme uusiin ulottuvaisuuksiin.
"Eli jo länsimaisetkin tiedegurumme alkavat ymmärtää energian aineen synnyttäjänä."
Energia on materiaa. Vastoin yksinkertaistuksia, materialistinen ontologia ei ole pulassa puhuttaessa energiasta, joka on aivan yhtä fysikaalinen ja luonnollinen asia kuin muutkin luonnon rakennusaineet. Spiritualistien ja muiden "energia" jonain aineen vastaisena ihmesubstanssina on taas auttamatta poissa "tiedegurujen" keskusteluista, koska tällaiselle "energialle" ei ole sijaa tieteellisessä maailmankatsomuksessa, jossa ei siis ole mitään ongelmia puhua energiasta fysikaalisena ilmiönä.
Einstein sanoi, että näkemämme aine on tiivistynyttä energiaa eli atomitasoa.
Astrofyysikkojemme mielestä painovoimaterorian (Einsteinin suhteellisuusteoria) pohjtalta laskettuna tätä atomitasoista ainetta, johon myös ruumiimme kuuluu tätä planeettaa ja kaikkea sillä oleva myöten aina miljardeihin galakseihin asti, on maailmankaikkeudessa vain 4 %.
Pimeää ainetta, jota ei voi nähdä, on 23 % ja pimeää energiaa peräti 73 %.
Tämän tuntemattoman 96 %:n osalta astrofyysikkomme ovat kehittäneet säieteorian ja sitä kautta M-teorian, eli kaiken teorian, mitä Einsteinkin yritti kuolemaansa asti. He nimittävät kaikkeutta bulkiksi, josta tuntemamme maailmankaikkeus on vain viipale. Eli tiedegurummekin ovat paneutumassa vielä heille tuntemattomiin uusiin maailmankaikkeuksiin kunhan he saavat ensin M-teoriansa todistettua.
Tiedegurummehan ovat yksitoistaulottuvaisuuksineen lähestymässä ikivanhaa uskontofilosofista neljäntoista ulottuvaisuuden tietoa, jossa puhutaan seitsemästä henkisestä ja seitsemästä aineellisesta tasosta ja näiden tasojen tuottamista lukemattomista planeetoista niillä elävine elävine olentoineen.
Maapallomme kuuluu neljänteen aineelliseen tasoon, eli tiedeguruiltamme on havaitsematta vielä kolme aineellisempaa tasoa.
Sanoisinko, että maailmankatsomuksensa suhteen on olemassa Darwinin opetuslapsia, mutta on olemassa myös Einsteinin opetuslapsia.
Darwinin opetuslapset kaivelevat luita, mutta Einsteinin opetuslapset kurkottelevat tähtiin ja kauas niiden taa.