Legendaarisen mukavaa viikkoa.

En olekkaan tuota ehkä nähnytkään. Onko jossain stream palvelussa?

Auts. Kävikö pahasti?

Nice! 👍 Ihmettelen viel töissä pari tuntia. Ihan liian hiljaista. Ristikko kaverina kun hommat tehty, ja potilaatkin lähteny.

Satakiloinen jössikkä olen. 😄 Pituutta onneksi on 182cm.

Sanat eivät maksa mitään, mutta voivat antaa paljon.

Mukavaa iltaa toivotan erityisesti sinulle! Saat halin vielä päälle, kun vaikutat olevan sen tarpeessa. 🤗

ScifiNörtti kirjoitti:

Satakiloinen jössikkä olen. 😄 Pituutta onneksi on 182cm.

Sanat eivät maksa mitään, mutta voivat antaa paljon.

Mukavaa iltaa toivotan erityisesti sinulle! Saat halin vielä päälle, kun vaikutat olevan sen tarpeessa. 🤗

Lue lisää

Aika plösö

Anonyymi kirjoitti:

Aika plösö

Pitää sitä vähän olla pehmykettä. 😉

Tuohan on just hyvä loma. Itselläni oli samantapainen. Sai vain olla ja rauhoittua. Ladata pattereita. Ei ollut kiirettä mihinkään. Ihmetellä ja pohtia rauhassa asioita.

Kyllä sitä sitten taas vaiheessa joutaa reissata yms. Elämä on aika pitkä loppujen lopuksi, niin kiirekkös tässä. Joutaa jättää jotain ehtoopuolellekkin.

Tietty riippuu myös jokaisen omista mieltymyksistä.

ScifiNörtti kirjoitti:

Tuohan on just hyvä loma. Itselläni oli samantapainen. Sai vain olla ja rauhoittua. Ladata pattereita. Ei ollut kiirettä mihinkään. Ihmetellä ja pohtia rauhassa asioita.

Kyllä sitä sitten taas vaiheessa joutaa reissata yms. Elämä on aika pitkä loppujen lopuksi, niin kiirekkös tässä. Joutaa jättää jotain ehtoopuolellekkin.

Tietty riippuu myös jokaisen omista mieltymyksistä.

Lue lisää

No voihan tuon noinkin ajatella. Kaikkien aikojen loma. Itselle.

Aikanaan kun olin fyysisesti sänkypotilaana ja silmätkään ei toiminut, opin että oma sisäinen maailmani on riittävän rikas täyttämään tarpeeni. Lähes kolme kuukautta makasin sairaalassa ja ainoa mitä pystyin oli ajatella tai kuunnella toisella korvalla radiota. Radio kävi tylsäksi aika pian ja keskityinkin omaan ajatusmaailmaani.

Nykyään kun olen täysin toimintakykyinen .. myönnän että kaipaan sitä sisäistä rauhaa mikä minulla silloin oli. Ehkäpä löydän sen taas.
Tässä nykyajan vouhotuskulttuurissa on vaan vaikeaa pysähtyä ja kuunnella omia ajatuksiaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No voihan tuon noinkin ajatella. Kaikkien aikojen loma. Itselle.

Aikanaan kun olin fyysisesti sänkypotilaana ja silmätkään ei toiminut, opin että oma sisäinen maailmani on riittävän rikas täyttämään tarpeeni. Lähes kolme kuukautta makasin sairaalassa ja ainoa mitä pystyin oli ajatella tai kuunnella toisella korvalla radiota. Radio kävi tylsäksi aika pian ja keskityinkin omaan ajatusmaailmaani.

Nykyään kun olen täysin toimintakykyinen .. myönnän että kaipaan sitä sisäistä rauhaa mikä minulla silloin oli. Ehkäpä löydän sen taas.
Tässä nykyajan vouhotuskulttuurissa on vaan vaikeaa pysähtyä ja kuunnella omia ajatuksiaan.

Lue lisää

Auts. Kuulostaa pahalta. Mutta kiva kuulla, että olet siitä toipunut. 😊

Se on nykyään. On kaikenlaista vipstaakia ja vimpainta. Kova meno aina joka paikkaan.

Olen aika vähään tyytyväinen. Pihakeinu tai lähimetsä missä voi rauhoittua. En muutenkaan ravaa oikein missään. Ihmettelen maailmaa sivustaseuraajana. Seesteinen elämä sopii mulle hyvin. Pohdiskelen asioita, välillä tietty kiva huseeratakkin jotain jossain.

Varaa ihmeessä aikaa itsellesi juurikin siihen olemiseen välillä. Eipä se maailma mihinkään karkaa tai kaadu jos hetken pysähtyy nuuskimaan kukkia ja kuuntelemaan lintujen laulua. 😄

ScifiNörtti kirjoitti:

Auts. Kuulostaa pahalta. Mutta kiva kuulla, että olet siitä toipunut. 😊

Se on nykyään. On kaikenlaista vipstaakia ja vimpainta. Kova meno aina joka paikkaan.

Olen aika vähään tyytyväinen. Pihakeinu tai lähimetsä missä voi rauhoittua. En muutenkaan ravaa oikein missään. Ihmettelen maailmaa sivustaseuraajana. Seesteinen elämä sopii mulle hyvin. Pohdiskelen asioita, välillä tietty kiva huseeratakkin jotain jossain.

Varaa ihmeessä aikaa itsellesi juurikin siihen olemiseen välillä. Eipä se maailma mihinkään karkaa tai kaadu jos hetken pysähtyy nuuskimaan kukkia ja kuuntelemaan lintujen laulua. 😄

Lue lisää

Oih.. olet niin oikeassa.

Minua harmittaa vain kun ei ole metsää mihin mennä.. siitä olen kateellinen sinulle.

Pentuna tuli kaikki lähimetsät koluttua, mutta yhtäkään niistä ei ole jäljellä. Sitäpaitsi en asu niillä kulmilla enää.

Minun on niin ikävä metsään että melkein kipeää tekee. Mutta selviän kyllä citykaninakin. Enkä kyllä enää vaihtaisi tätä kaupungin keskustan elämää mihinkään. On tämä vain niin helppoa.

Rande on monasti puhunut vievänsä minut metsään, mutta jääpi nähtäväksi. Viime kesänä käytiin puskareissulla Fiskarssissa, mutta se ei oikein ollut oikea metsä. Vaikka kivaa olikin.

Olet kaunosielu ihan selvästi. Itse todellakin iloitsen esim. pääskysien tulosta aina vallattoman paljon,kuten myös ensilumesta. Meri on hyvinkin lähellä sydäntäni ja rakastan tuulta. Luonnon pikku eläimet ihastuttavat ja minä todella olen siinä suhteessa aika maanläheinen.

Taidat olla pikkuisen samanlainen kuin minäkin.. ehkä?

Pikku-pirpana kirjoitti:

Oih.. olet niin oikeassa.

Minua harmittaa vain kun ei ole metsää mihin mennä.. siitä olen kateellinen sinulle.

Pentuna tuli kaikki lähimetsät koluttua, mutta yhtäkään niistä ei ole jäljellä. Sitäpaitsi en asu niillä kulmilla enää.

Minun on niin ikävä metsään että melkein kipeää tekee. Mutta selviän kyllä citykaninakin. Enkä kyllä enää vaihtaisi tätä kaupungin keskustan elämää mihinkään. On tämä vain niin helppoa.

Rande on monasti puhunut vievänsä minut metsään, mutta jääpi nähtäväksi. Viime kesänä käytiin puskareissulla Fiskarssissa, mutta se ei oikein ollut oikea metsä. Vaikka kivaa olikin.

Olet kaunosielu ihan selvästi. Itse todellakin iloitsen esim. pääskysien tulosta aina vallattoman paljon,kuten myös ensilumesta. Meri on hyvinkin lähellä sydäntäni ja rakastan tuulta. Luonnon pikku eläimet ihastuttavat ja minä todella olen siinä suhteessa aika maanläheinen.

Taidat olla pikkuisen samanlainen kuin minäkin.. ehkä?

Lue lisää

Hyvää huomentapäivää.

Ei kai se metsään meneminen niin vaikeaa ole? Hyppää vaikka junaan tai bussiin? Luontopuistoja on aika paljon mihin pääsee vaikka julkisilla.

Itse en voisi asua keskustassa, se jatkuva meteli ja ihmismassat. Asustelen n.30 min fillarimatkan päässä keskustasta. On ihan sopiva etäisyys.

Meri on kyllä hieno. Kesäisin auringonlaskun aikaan. Ai että. 😊 Katselee kuinka joutsenpesue uiskentelee ja kuuntelee laineiden liplatusta

Nojaa. Olen vähän kaikenlaista. Laajan spektrin ihminen. Tykkään kauhusta, mutta myös kauniista asioista. Tieteestä ja taiteesta. Auringosta ja rankkasateesta. Syvällisten pohtimisesta ja pieruhuumorista. Tykkään vähän kaikesta siis. 😄

Mukavaa päivänjatkoa. Pitää valmistautua töihin lähtöön.

ScifiNörtti kirjoitti:

Hyvää huomentapäivää.

Ei kai se metsään meneminen niin vaikeaa ole? Hyppää vaikka junaan tai bussiin? Luontopuistoja on aika paljon mihin pääsee vaikka julkisilla.

Itse en voisi asua keskustassa, se jatkuva meteli ja ihmismassat. Asustelen n.30 min fillarimatkan päässä keskustasta. On ihan sopiva etäisyys.

Meri on kyllä hieno. Kesäisin auringonlaskun aikaan. Ai että. 😊 Katselee kuinka joutsenpesue uiskentelee ja kuuntelee laineiden liplatusta

Nojaa. Olen vähän kaikenlaista. Laajan spektrin ihminen. Tykkään kauhusta, mutta myös kauniista asioista. Tieteestä ja taiteesta. Auringosta ja rankkasateesta. Syvällisten pohtimisesta ja pieruhuumorista. Tykkään vähän kaikesta siis. 😄

Mukavaa päivänjatkoa. Pitää valmistautua töihin lähtöön.

Lue lisää

No ei kai se metsään meneminen olisi niin vaikeaa, mutta minulla on harvinaisen huono suuntavaisto. En luota itseeni. Päästessäni metsään vaan ihastun ja unohdan kokonaan ajan ja paikantajun. Siksi metsän pitää olla tuttu tai mukana joku, joka tuntee sen metsän.

Ehkä minä vain idealisoin metsää, mutta luulempa etten kuitenkaan. Metsä on ihmeellinen paikka. Taivaallinen. Se hiljaisuus ja rauha. Vain luonto. Tiedän, että lumoutuisin ja eksyisin.

Äitini kotikunnailla Pohjois-Karjalassa samoilin paljon tietymillä teillä metsissä.. lapsena, enkä koskaan yksin. Soilla ja järvillä.. susirajan takana. Siellä eksyminen olisi voinut tarkoittaa jopa hyvinkin vakavia seurauksia esimerkiksi Venäjän puolelle katoamista. Rakastin niitä loppumattomia metsiä. Kaupunkilaislapselle se oli satumaista.

Kaiho jäi, mutta joudun toteamaan realiteetit.. olen citykani ja muuksi en muutu. Minä olen metsässä kuin norsu posliinikaupassa.
Joten haaveilen metsistä ja samalla olen realisti.

Yksi elämäni ihmeellisimmistä asioista oli, kun Gambian reissulla käytiin sademetsässä sijaitsevassa luonnonpuistossa.. se oli tietty opastettu kierros leveitä ja hyvinhoidettuja teitä pitkin, mutta lumouduin ihan totaalisesti. Jäin monta kymmentä metriä muun porukan jälkeen, se metsä vain lumosi minut kokonaan.

Minussa on sellaista omintakeista haaveilijaa.. saatan unohtua kokonaan kun lumoudun jostakin. Unohdan tyystin itseni ja tavallaan sulan pois. Minuuteni katoaa. Ja noin käy metsässä. Siksikin minun on vaarallista lähteä yksin metsään joka on minulle tuntematon.

Elämässä on paljon kauniita ja lumouksellisia asioita. On ihan itsestä kiinni haluaako niitä nähdä ja ennen kaikkea kokea.
Sekin on asennekysymys. Noin niin kuin mielestäni.

Noh.. en edes tiedä miksi avaudun sinulle, mutta niin se nyt vaan on tällä kertaa.
En murehdi siitä. Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No ei kai se metsään meneminen olisi niin vaikeaa, mutta minulla on harvinaisen huono suuntavaisto. En luota itseeni. Päästessäni metsään vaan ihastun ja unohdan kokonaan ajan ja paikantajun. Siksi metsän pitää olla tuttu tai mukana joku, joka tuntee sen metsän.

Ehkä minä vain idealisoin metsää, mutta luulempa etten kuitenkaan. Metsä on ihmeellinen paikka. Taivaallinen. Se hiljaisuus ja rauha. Vain luonto. Tiedän, että lumoutuisin ja eksyisin.

Äitini kotikunnailla Pohjois-Karjalassa samoilin paljon tietymillä teillä metsissä.. lapsena, enkä koskaan yksin. Soilla ja järvillä.. susirajan takana. Siellä eksyminen olisi voinut tarkoittaa jopa hyvinkin vakavia seurauksia esimerkiksi Venäjän puolelle katoamista. Rakastin niitä loppumattomia metsiä. Kaupunkilaislapselle se oli satumaista.

Kaiho jäi, mutta joudun toteamaan realiteetit.. olen citykani ja muuksi en muutu. Minä olen metsässä kuin norsu posliinikaupassa.
Joten haaveilen metsistä ja samalla olen realisti.

Yksi elämäni ihmeellisimmistä asioista oli, kun Gambian reissulla käytiin sademetsässä sijaitsevassa luonnonpuistossa.. se oli tietty opastettu kierros leveitä ja hyvinhoidettuja teitä pitkin, mutta lumouduin ihan totaalisesti. Jäin monta kymmentä metriä muun porukan jälkeen, se metsä vain lumosi minut kokonaan.

Minussa on sellaista omintakeista haaveilijaa.. saatan unohtua kokonaan kun lumoudun jostakin. Unohdan tyystin itseni ja tavallaan sulan pois. Minuuteni katoaa. Ja noin käy metsässä. Siksikin minun on vaarallista lähteä yksin metsään joka on minulle tuntematon.

Elämässä on paljon kauniita ja lumouksellisia asioita. On ihan itsestä kiinni haluaako niitä nähdä ja ennen kaikkea kokea.
Sekin on asennekysymys. Noin niin kuin mielestäni.

Noh.. en edes tiedä miksi avaudun sinulle, mutta niin se nyt vaan on tällä kertaa.
En murehdi siitä. Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

Lue lisää

Nojuu. Kannattaa olla ainakin kompassi mukana ja ilmoittaa jollekkin, mihin on menossa. Tietää sitten lähteä etsimään jos eksyy.

Onhan siinä metsässä se oma juttunsa ja rauha. Nuorena vietin kesät aina maalla, niin ei ole ihan niin taianomainen paikka. Tosin pimeä metsä onkin sitten eri juttu. Se tuntemattomuus ajatuksena. Vielä kun on vilkas mielikuvitus.

Tuohan on kiva, jos pystyy ns. kadottamaan itsensä haaveisiin. Ei ole semmoista taitoa itsellä.

Tottahan tuo. Beauty is everywhere if you just stop and look around.

Ei mittään. 😄 Mulle yleensä kaikki avautuu, niin olen tottunut siihen. Eikä se multa ole kuitenkaan pois, jos luen tai kuuntelen hetken.

Kiitos kiitos.

Kiitos kiitos.