Ei taitaisi mun mies tykätä jos me oltaisiin sun kanssa ystäviä tai yhteydessä.
Jotain sinnepäin
Anonyymi-ap
1741826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 174
Vanhimmat
Olisi tosi kamalaa, jos minulla olisi niin mustasukkainen mies, että en voisi olla yhteydessä miespuolisiin ystäviini. Siitä parisuhteesta ei kyllä tulisi mitään.
Ei ole mustasukkainen mutta saattaisi olla että hänestä olisi en tiedä.
Sehän riippuu sitten oikeasti sinusta, vai kuinka. - Kyllä aika moni provosoituu, jos provosoidaan. - Jos käyttäydyt kuten ennenkin, et salamyhkäisesti vaan avoimesti, niin tavanomaisella tavalla parisuhteeseen sitoutunut kumppani ei tuskin ole yhteydenpidosta ystäviisi millänsäkään.
Ei se nyt ihan noin voi tässä tapauksessa olla.
Jahas. No täällä sitä on sitten turha pohtia tämän enempää, kun en osaa ennustaa tässä tapauksessa ja Aino Kassinenkin on kuollut.
Mikä siinä sitten kiikastaa? Miksi ei voisi olla?🤔🙂.
No se ehkä voi hankaloittaa kyllä tilannetta mutta ei sekään sitä välttämättä mahdottomaksi tee.🙂.
Ei ole mahdotonta. T:aloittaja
Ite en näkisi mitään pahaa siinä jos kumppani olisi ystäviä ja hyvissä väleissä exänsä kanssa.🙂.
Sama. Etenkin jos on yhteisiä lapsia, mutta muutenkin.
Minullakin on mennyt exän, siis lasteni isän kanssa ihan hyvin sen jälkeen, kun minun ei tarvinnut enää asua saman katon alla hänen kanssaan. - Lasten asiat ovat sujuneet ongelmitta ja minä jopa puhuin hänelle hänen nykyisen työpaikkansakin. 🙂
Joo varsinkin jos on lapsia niin silloin se olis jopa toivottavampaa että on hyvät kuin huonot välit. Mutta en mä siinä tosiaan muutenkaan mitään ihmeellistä näkisi. Kaikilla on menneisyytensä ja siihen kuuluu muita ihmisiä.🙂.
Ei minulla ja hänellä ole välejä tai yhteyttä.
No eikö toi aloitus sitten oo vähän tarpeeton tavallaan.🙂.
Vai oliko se vaan ihan yleistä pohdintaa asiasta.🙂.
Tarkoitan etten ole ottanut yhteyttä häneen.
Niin jos avoimiesti kertoo, niin tosiaan mitäpä sitten🙂
No tahtoisitko sä sitten ottaa? Jos tuommoista mietit että mitä mieltä sun miehes siitä olis. Ei siinä siis mitään väärää oo jos haluat vaan ihan ystävänä ottaa yhteyttä mutta jos et itsekään aivan tiedä ja ole varma että miksi tahtoisit ottaa yhteyttä niin kannattaa asiaa vielä tarkkaan varmaan harkita. Jos taas et halua ottaa yhteyttä häneen niin eihän sun varmaan edes kai tarvis silloin miettiä asiaa ollenkaan.🙂.
Jos yhteyttä ottaisin niin tottakai kertoisin ensin miehelleni siitä.
Ystävä vain en muuta.
Jep kun kaikki on avoimia ja rehellisiä asiassa toisilleen niin mitään ongelmaa ei mun mielestä oo. Tietysti pitää muistaa myös sanoo rehellisesti aina jos itsestä jokin tuntuisi jotenkin pahalta niin asian voi aina sitten jutella selväksi.🙂.
No silloin mun mielestä sun pitäis ensin avoimesti sun miehelle kertoa että miltä susta tuntuu ja että sä haluaisit häneen olla ihan vain ystävänä yhteydessä. Ja kysyä että miltä se asia hänestä tuntuu ja mitä mieltä hän on.🙂.
Tiedän kysymättä jo hän nauraisi ja suuttuisi myös. 🤔Tiedän mitä pitää tehdä mutta en tiedä saanko ikinä aikaiseksi.
No enpä tiedä.. Minä en ainakaan kaipaisi elämässäni yhtään draamaa..
Jos minua hiukankaan epäilyttäisi se, mitä oikeastaan tuosta vanhasta tuttavasta haluan, niin parempi on ehkä vain antaa olla.
Tuollaisesta aloittajan pähkäilystä tulee nimittäin se mielikuva, että jollakin tavalla vanha suola vielä janottaa. - Hän haluaa ehkä kuulua vielä tuon tuttavansa elämään ja tietää miten tällä menee. Lämpimiltä ajatukset tosiaan tuntuvat.
Sanoisin, että jos heillä ei enää ole mitään luontaisia yhteyksiä, niin miksi ryhtyä sellaiseen. Onko hän itse niin vailla ystäviä vai mitä? - Ja jos taas hänellä on normaali kaverisuhde tuon tuttavan kanssa, niin en minä sellaisesta kyllä miehelleni raportoisi enkä ainakaan lähtisi kysymään mitään mielipidettä.
Parisuhde perustuu luottamukseen. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään.
Niin monesti siinä saa myös sen toisen kannan selväksi. On hyvä olla avoin.🤗.
Se on sitten kyllä vähän ikävämpi ja vaikeampi juttu jos tiedät miehesi noin reagoivan. En oikein muuta osaa neuvoksi antaa kuin avoimesti ja rehellisesti keskustelemisen asiasta mutta ymmärrän kyllä että se voi olla tosi vaikeaa jos miehesi asenne on tuo. Tietenkin sun miehesi tunteita asiassa pitää kunnioittaa mutta niin pitäisi kyllä mun mielestä myös hänenkin osata kunnioittaa sun tunteita asiassa varsinkin jos se on sulle tärkeä asia ja arvostaa sitä että sä rehellisesti ja avoimesti asiasta ja tunteistasi hänelle kerrot ja puhut. Sehän vain osoittaa että välität ja sulle on tärkeää myös mitkä hänen tunteensa asiassa on ja että haluat ottaa ne huomioon.🙂.
Jep just näin. Avoimuus ja rehellisyys toisilleen on kaiken perusta.🤗.
Juu jos itselle on yhtään epäselvää mitkä omat motiivit on ja mitä todella tahtoo on asiaa parempi vielä tarkkaan harkita eikä ryhtyä yhtään mihinkään ennenkuin asiat on täysin selvät itselle.
Juu avoimuus, rehellisyys ja luottamus on ne tärkeimmät asiat.😊.
Ja tosiaan kuten Xenakin sanoi tuohon pitää lisätä vielä se luottamus.😊.
Sulla saa tulla ihan mikä kuva vaan minun aloituksesta ei kiinnosta ja voin sanoa ettei vanha suola janota.
En ole sanonut että olisi minulle epäselvää xena niin kirjoitti että jospa hän ajattelee omista asioistaan niin.
No se on kyllä yksi tärkeimmistä asioista. Ei muuten suhde toimi jos ei ole luottamusta.
En mä tarkoittanutkaan että sulle olisi epäselvää vaan vastasin vaan Xenan kommenttiin yleisesti. Ja ei sitä kukaan muu voikaan varmaksi tietää muuta kuin juuri sä ite.🙂.
Ei voi toimia joo ilman sitä. Siinä ne kolme perusasiaa on avoimuus, rehellisyys ja luottamus ne kun on kunnossa niin sille pohjalle pystyy rakentamaan sitten jo vaikka mitä kaunista.😊.
Miksi sinä nyt sitten yhtäkkiä haluaisit ottaa entiseen kumppaniisi yhteyttä, jos et ole sitä tähän astikaan pitänyt?
Ja mikä siinä yhteydenpidossa voisi mielestäsi aiheuttaa sen, että nykyinen kumppanisi ei siitä pitäisi?
Kun suot itsellesi yhteydenpidon niin suo se myös toiselle.
Nyt en ymmärtänyt, kuinka minä liityn tähän asiaan...
Minulla on eksän kanssa ihan toimivat välit, jotka eivät siis ole koskaan katkenneet, vaikka kummallakin on tai on ollut uusi elmänkumppani.
Miksi aloittaja haluaa virittää uudelleen jonkun aiemmin katkenneen ystävyyden?
Se että tietäisin miten hänellä menee ja mitä kuuluu ne ovat normaaleja asioita joita ystävät kysyvät toisiltaan noissa kysymyksissä ei mielestäni ole mitään pahaa.
Ei kuulosta tosiaan pahalta, minustakaan.
Sinä kuitenkin tunnet miehesi parhaiten, joten vain sinä voit tietää kuinka hänen suhteensa toimit. Haluatko yleensäkin kysyä häneltä lupaa johonkin tavanomaiseen ystävän yhteydenottoon vai onko sinun lupa toimia kuten haluat, kunhan kunnioitat suhteenne rajoja etkä anna aihetta mustasukkaisuuteen.
Jos hän haluaisi olla omaan exään yhteydessä ei se minua haittaisi ja yhteydellä en tarkoita näkemistä.
Niin. Kuten totesin, vain sinä tunnet miehesi, ei kukaan muu tällä palstalla, oletan. - Mutta kuinka luulisit eksäsi suhtautuvan yhteydenottoosi? Olisiko hän ilahtunut? Yllättynyt? Pitäisikö hän sinua liian uteliaana tai voisiko hän kuvitella, että sinulla on jotakin muitakin tunteita häntä kohtaan kuin ystävyys?
Yllättynyt varmaan olisi.
Voisihan puhelu sitten olla kiva ajatus. 🤔
Ja nimenomaan puhelu, jos et aio tavata. En lähettäisi pelkkää viestiä. - Puhelimessa kuulet ehkä hänen äänestään selvemmin, kuinka hän suhtautuu yhteydenpitoon ystävänä. - Mutta taas.. täällä voidaan vain pohtia asiaa, koska emme tunne teitä oikeasti. 🙂
Viesti ennemmin kuin puhelu niin ei saa sydänkohtausta.
Ei niin.
Entäs jos suhde on ollut kriisissä vaikka juurikin pettämisen takia, ja pari haluaa yrittää koota sen uudestaan? Onko silloin vastakkaisen sukupuolen ystävät tai "ystävät" suhteelle hyväksi?
Kannattaa miettiä jos joku haluaa olla jonkun kanssa vain satunnainen tuttu eikä ystävä. Se ei välttämättä ole kumppanin mustasukkaisuutta vaan oman mokailun seurausta. Arka aihe, mutta jos joku kieltäytyy kahveista työpäivän jälkeen niin syy voi olla kriisistä parisuhteessa eikä siihen todellakaan tarvita vierasta olkapäätä.
No tuohon soppaan ei yksikään tervejärkinen mies näppejään sotke miltä tuntuu edelleenkin olla myös lastesi isän äiti eikö oikeasti osannut edes hommata töitä itse itselleen
Kenties siksi että toinen osapuoli tietää miltä se hänestä tuntuu kun toinen kirjoittelee exälleen kokoajan mä en ole yhteenkään naiseen elämässäni täysin katkaissut välejä koskaan mulla ei vaan ole sillai asiaa heille ettäkö mun tarvis yhteyttä heihin pitää tyttäreni äiti on ainoa ihminen jota inhoan niin paljon että häntä en siedä edes nähdä mu luultavasti joutuu toisinaan sen hetken sitäkin sietään jos kun on noita sukujuttuja kun mulla kuitenkin on pieni lapsenlapsi jo
Yleensä se on se kenenkä kanssa seurustelee mitä seurauillu ni sen te tunnette kaikeista huonoiten mistähän moinen mahtaa johtua osaatteko itse ajatella/miettiä edes sen verran
Tuskin minunkaan mies tykkäisi.
Mä olisin miehenä itse huolissani itsestäni, jos naiskumppanin miespuoliset ystävyydet ahdistais. Joko en olisi varma itsestäni, tai suhteesta. Keskustelun psikka olis tietysti ja omat tunteet pitäis kertoa naiselle.
Mutta naisen ystävyyden rajoittaminen ei olisi oikea vastaus ongelmaan. Siitä pitäisi lähteä.
Muistat sä vielä mut?
Vastaan sinun kommenttiin. Tämä ei ole aina niin yksinkertaista. Mä olen ollut jo tutustumisvaiheessa hyvin mustasukkanen jostakin kiinnostavasta naisesta. Johtuu varmaan osittain tästäkin, kun naisten saanti on aina ollut mulle täyttä työtä.
Tämä, mika on "sallitua" ja mikä "kiellettyä" on hankala kysymys, koska jos olet liian "vaativa", jäät helposti ilman, jos ei valinnan varaa ole paljoa. Toisaalta sitten tämä, mihin kaikkeen suostuu.
Niin ja ehdin ottaa myös tämän kulttuurierojen kysymyksenkin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17982260/jotain-sinnepain#comment-122685133
Todellavaikeeta
Muistanhan mä. Joskus mietit paljon kaikkea täällä. Nainen ruudun takaa jajoku toinenkin sulle myös selitti kaikkea. :o)
No minä uskoisin, että sinun tapauksessa se johtunee juurikin epävarmuudesta itseäsi kohtaan ja siitä, että joku muu voisi viedä sinulta pois jonkun, jonka kanssa olisit jo saanut jotain rakennettua ehkä. Mutta siltikin olen itse sitä mieltä, että sellainen ajattelu on tuhoon tuomittu jo alkujaan. Sellainen "omistajuus" saa toisen varpailleen. Pidemmässä suhteessa siitä tulee taakka. Ei voi katsoa mihinkään, ei oikein sanoa mitään "väärää" ja muutenkin sellainen kuullostaa vankilalta.
Pitääpä käydä vilkasee toi ketju. :o)
Niin ja moi vaan taas. :o)
Joo, tuo kulttuurierohomma on kyllä myös hyvä pointti.
Jos miettii vaikka tiettyjä kulttuureita, niin siellä on tarkoituksellisesti jo kulttuurissa rajoitettu naisien kanssakäymistä miesten kanssa. Myös pukeutumista rajoitetaan ja ulkonaliikkumista. Se ei pelkästään koske miehen ja naisen välillä, vaan siihen osallistuu koko suku.
Mutta noihin onkin hyvä verrata... Täällä Suomessa saa nainen kulkea kuitenkin ulkona lähestulkoon huoletta ja missä asusteessa vaan. Eikä isoveljet ja suku kyttää.
Mutta luulisin, että suurin osa parisuhdeväkivallasta johtuu ihan mustasukkaisuudesta. Ja parisuhdeväkivallassa ikävä kyllä Suomi on murheellisesti kärkisijoilla. :o(
Hienoa, muistit :) Joo kyllä mä muistan tämän NainenRuudunTakaa. Paljon mielenkiintoisia keskusteluja, jossa oltiin asioista eri mieltä, mutta eikös se toisaalta ole vähän tarkoituskin tällä palstalla :)
Joo mä muistan, kun ensimmäisen kerran minulla alkoi jonkun naisen kanssa näyttää, että jotakin vakavampaakin saatatisi kehittyä ja muistan hyvin, kuinka mustasukkainen olin. Kulttuurieroista tosiaan sen verran, että ei ollut suomalainen nainen, joten kyllä hyvin muistan, kuinka myös tämäkin asia mietitytti. Sitä miettii, kuinka paljon itse sopeutua ja toisaalta tämä, että ihmiset on toisaalta aina myös erilaisia, vaikka ovat syntyneet eri maassa. Tällä minun mustasukkaisuudella kyllä oli ilman muuta negatiivisia vaikutuksia, kun ei oikeis pystynyt olemaan onnellinen ja keskittymään hyviin asioihin.
Sitä muutenkin miettii, kun itse on "huonompi-osainen", pääseekö ulkomaalisten naisten kanssa ollenkaan helpommalla. Toisaalta Suomi on nykyään hyvin kansainvälinen, joten huono asia se ei missään tapauksessa ole, jos ulkomaalisen naisen kanssa parisuhde onnistuisikin.
Todellavaikeeta
"Mutta noihin onkin hyvä verrata... Täällä Suomessa saa nainen kulkea kuitenkin ulkona lähestulkoon huoletta ja missä asusteessa vaan. Eikä isoveljet ja suku kyttää."
Tässäkin on oma problematiikkansa, kun tutustut tuntemattomaan naiseen. Näillä on helpompaa jotka ovat pääseen "parempiin piireihin", joissa ollaan vähemmän tuntemattomia. Samaa "onnea" ei ole välttämättä "huonompi-osaisilla" miehillä.
Tämä, koska Suomi on nykyään hyvin kansainvälinen, joten kuinka paljon sulkea ovia varisnkin, jos ei kuulu "parempaan porukkaan" ja valinnan varaa on yleensä vähemmän.
TUosta parisuhdeväkivallasta: kyllä, Suomessa sitä näyttäis olevan paljon. Minulla on tästä sellainen teoria: Suomessa naiset ovat menestyneitä, joten mies saattaa helposti tuntea olevansa alakynnessä. Minä itse en ole ollut väkivaltainen parisuhteessa tai parisuhdeyrityksissä, mutta tiedän tämän, mitä olla "alakynnessä" tai toisin sanoen kokea, että nainen tahtoo osata monet asiat aina "paremmin". Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan väkivaltaisia, mutta joutuessa hyvin ahtaalle saattaa itsehillinnän kanssa olla enemmän tekemistä.
Joo, siis täällähän vaihdetaan mielipiteitä ja jaetaan näkemyksiä, eikä ne aina kohtaa. :o)
No naisilla on eri kulttuureissa paljon erilaisia asemia... Joissain toisissa kulttuureissa naiset opetetaan pienestä pitäen kunnioittamaan miehiä, olivatpa he millaisia vaan.
Moni varmaan alkuun täällä olisi jo onnellinen siitä, ettei ole ihan kuka tahaansa, mutta uskon, että tämänkin kulttuurin oppii nopeasti ja huomaa, että täällä ihmiset ovat tasa-arvoisempia muutenkin, ettei se johdu vaan uudesta kumppanista, vaan kulttuurista.
Mä olen muutaman miehen nähnyt tuovan vaimon itselleen Thaiumaasta ja aina ei ole lopulta hyvin suhteelle käynyt. Ehkä se käytös pitää aina olla ihmistä kohtaan hyvää, olipa kulttuuri mitä vaan alunperin...täällä Suomessa ei tarvitse kenenkään ihan mitä tahaansa ottaa vastaan. Yhteiskunta tukee ja yksinkin voi asua. Lisäksi saattoi olla, että naiset käyttivät miestä ponnahduslautana....vuosi tai kaksi naimisissa ja kansalaisuus oli saatu. Ikävä kyllä... :o(
Niin, en tiedä mitä tarkoitat tuolla "vähempiosaisella"? Mutta itse näen kulttuurierot siinä mielessä haasteelliseksi, että en osaisi olla sellaisen naisen kanssa, joka olisi opetettu palvomaan minua...tai myötäilisi kokoajan. Myös jotkut uskonnot voisi olla aika outo juttu myös...
Puhumattakaan kielestä....en kovin hyvä ole edes englannissa ja kaikissa maissa ei sitäkään opeteta. Kielimuuri olisi haaste.
TÄmä kommentti oli siis myös minun Todellavaikeeta kirjoittama.
Niin, sä taisit ennenkin puhua jostain "eliitistä"? Muistanko väärin?
Onhan siis ihmisiä erilaisilla sosiaalisilla ja taloudellisilla menestysasteilla, mutta veikkaan, että sukupuolten kohdalla jakauma on aikalailla tasan. Ja usein sellaiset, ketkä ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti lähempänä toisiaan, varmaan kohtaavat toisensa helpommin.
Ehkä miehenä luullaan, että naisena on helpompi vaan saavuttaa jokin suhde helpommin, mutta heillä voi olla mahdollisuuksia enemmän, mutta onko muka helpompaa valita 200 kpl:sta vai 3;sta? Hännystelijöitä ja kaikenlaisia pelimiehiä notkuu paikat...
No tuossa voit olla oikeassa... alemmuudentunto ja tunteiden ymmärtäminen on miehille vaikeampaa, varsinkin minun ikäisillä ja vanhemmilla. Mustasukkaisuus on tunne, samoinkuin tuo alemmuudentuntokin. Ne jos kytkee naiseen, eikä osaa mitään muuta keinoa käyttää, voi sitä vajota primitiiviselle asteelle ja väkivalta on usein miesten ainopa keino alistaa. Päästä siis päälle jostain tunteen aiheuttamasta lukkotilasta.
Hoksasin kyllä. Sun kirjoituksen voi tunnistaa tästä hyvin. :o)
"Täällä Suomessa saa nainen kulkea kuitenkin ulkona lähestulkoon huoletta ja missä asusteessa vaan."
Mites heti ties; ett on miehen kirjoittama ja jostain maalaiskylästä ilmeisesti, jossa ei vielä toistaiseksi ole ongelmia ollut!
Suomessa on todellakin kaupunkeja, joissa en suosittelisi kulkemaan kovin huolettomasti; asusteessa kuin asusteessa. Näin se vaan valitettavasti on. Mä tulin juuri tällä viikolla ahdistelluksi hammaslääkäriin jonottaessani, eräässä suuressa lääkärikeskuksessa. Jopa aulan vastaanotto tiskiltä näkivät tilanteen... pari valkotakkista miespuolista työntekijää, ja vahtimestari tummassa työpuvussaan, riensivät avukseni.
Tosin multa kysyttiin soitetaanko poliisi paikalle, haluanko tehdä ilmoituksen häirinnästä jne.
Siis minkä hiivatin vuoksi? Eihän nuo häiriköt, kuitenkaan tuosta mitään saisi, korkeintaan nuhteita ja poliisilla on varmasti tärkeämpääkin tekemistä kuin jututtaa häiriköitä!
Mä kun en ole mitenkään sanaton ja äänetön tapaus!
Kyllä mä sain sen verran ääntä aikaiseksi; ett moni kyllä kiinnitti huomion sinne odotustilan puolelle, muutkin kuin vastaanotto virkailijat! Joten apua tuli muutamassa hetkessä, ei tarvinnut turvautua omiin kynsiin tai nyrkkiin, merkatakseni kyseiset hulttiot!
Aika harvoin mä nykyään missään kuljen, ja olin tosiaan menossa hammaslääkärin vastaanotolle, siis sisätiloissa ja muita ihmisiä ihan näköetäisyydellä.
Idiootteja on liikkeellä ihan päiväaikaan ja julkisissa tiloissa! (onneksi näin!)
trollikka
No pääsääntöisesti. Sinun veljesi eivät kritisoi sinun pukeutumista ja kosta, jos joku sortuu esiaviolliseen seksiin jne.
Ja kirjoitinkin, että lähes huoletta.
Muuten, ihan kaikista ahdisteluista vaan ilmoitusta ja virkavaltaa paikalle jos mahdollista. Muuten mikään ei muutukaan. Ne tilastoidaan ja saattaa ne asianosaisetkin alkaa ymmärtämään, ettei täällä saa tehdä mutä lystää, kun joutuu tekemisiin heti virkavallan kanssa.
Ihan samoin olisi aikaisemminkin tehdä nuorten naisten, kun setäpappaset kävivät läpsimään ja ehdottelemaan...mutta aika oli joskus toinen...ns. hiljainen hyväksyntä. Mies osoitti viriiliyytensä kuolaamalla naisia, tai jopa tyttöjä.
Kyllä mä oon kuullut juttuja, että hikinen huoltamoyrittäjä jopa ehdotti, että palkankorotusta olis tarjolla takahuoneessa..
Yläasteelaiselle tytölle joskus 90-luvulla. Ja mitä tyttö siitä osasi kellekkään sanoa? Mies tienoon rikkaimpia ja näkyvämpiä ihmisiä.? 🙄
Jos noihin ei tänä päivänä puututtais, millaista se meno olisi sitten?
Tässä ahdistelukysymyksessa on oma problematiikkansa. Tämä tuntuu vaan kaiken aikaa menevän tiukemmaksi ja tiukemmaksi. Tämä myös viestii kovemmasta yhteiskunnasta, mutta kenelle se tulee olemaan kovempi?
Trollikka teki mielestäni oikein, ettei yrittänyt vaivata poliisia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että poliisilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin jokaiseen mielenpahoitukseen puuttuminen. Huomautan, että Trollikka ei kertonut, mitä tapahtui. Oliko se pelkkää "kömpelöä" tutustumisyritystä vai tapahtuiko todellakin kourimista ja suoraa seksiin ehdottelua. Ymmärrän toki vakavammat tapaukset. Ja onko Trollikka myös selvästi yli 18, jolloin kyse ei ole mistään alaikäisen "ahdistelusta".
Tällaisissa ahdistelutapauksissa lakien pitäisi olla mahdollisimman selkeitä ja kyllä pidän huolestuttavana, jos yhä "vähemmästä kömpelyydestä" pitää alkaa tekee polisijuttu. Siinä kuitenkin käytännnössä käy näin, että "huonompi-osaisten" miesten elämä käytännössä hankaloituu entisestään, kun eivät edes sitä vertaa uskalla tulevaisuudessa tutustua. Huono-osaisella, kun muutenkin elämä on jokapäiväistä selviytymistaistelua. Siihen sitten vielä poliisit päälle pelkästään sen takia, että ovat vähän kömpelösti yrittäneet tehdä tuttavuutta. Tässä on todellakin hyvä miettiä, kuinka suurta vahinkoa tässä lopulta aiheutuu verrattuna moneen muuhun vahinkoon.
Minä varsin hyvin tiedän kokemuksesta, kun itse jäin "parhaassa" nuoruudessa ulkopuolelle tyttöihin tutustumisesta, "kova työ" oli vähän myöhemmin edessä ja kyllä tuli kokemuksia "omituisesta hyypiöstä", kun aloitin joskus myöhemmin enemmän tutustuu naisiin ja vähän kömpelöähän se tutustumisyritys oli. Koskaan en kuitenkaan ketään kourinut. Tuo sanallinen häirintä on todellakin ongelmallinen juttu, koska ihmiset voivat tulkita sanoja myös väärin. Ei tarvitse todellakaan ehdottaa suoraan seksiä, kun joku tulkitsee jonkun "kömpelön" tutustumisyrityksen seksiin ehdotteluksi. Kyllä on kokemusta, kun minutkin on ymmärretty väärin, vaikka en todellakaan tarkoittanut mitään sellaista.
Unohdin jälleen sanoa, tämäkin kommentti oli siis kirjoittajalta Todellavaikeeta.
No tutustumiseen riittää se, että sanoo vaikka hei tai moi, eikä sitä kukaan pidä ahdisteluna.
Kyllä minusta nykyiset lait ovat varsin selkeitä. Toisen ulkonäköön liittyviä kommentteja ei tartte heitellä tms. Ehkä itse teet ahdisteluasiasta vaikean?
Mutta voisihan jossain netissä olla enemmän esimerkkejä mitä ahdistelu on ja miltä se tuntuu jne. :o)
Kun puhutaan kulttuurieroista ja naisen "huonommasta" asemasta, tullaan siihen problematiikkaan, onko kaikki se totuus, joka näkyy vai onko myös "näkymättömälläkin" merkitystä?
Tuon kielimuurikysymyksen ymmärrän hyvin. Mä itse olen elämän aikana kiinnostunut opettelee useita eri kieliä, vaikka en mitään osaakaan hyvin :) On tullut opeteltua joskus jopa arabiaa ja hindiäkin. Eri kirjaimet tekee kuitenkin huomattavasti haasteellisemmaksi päästä kieleen sisälle. Venäjän kielen kirjaimet ovat kuitenkin suhteellisen helppo oppia ja ukrainan kielen kirjaimet ovat hyvin lähellä. Espanjan kieli on toki mukava aloittaa, kun tutut kirjaimet ja helppo ääntäminen, joten sisään pääseminen ei tuota suuria vaikeuksia.
Jokatapauksessa kokemusta kielimuurista on, koska kielten oppiminen hyvin vaatii kuitenkin paljon työtä. Edes "helppoja" kieliä ei ole välttämättä helppoa oppia hyvin. Toiset toki oppii nopeammin kuin toiset, mutta kokemuksen myötä oppii kuitenkin sitä realismia, kuinka hyvin lopulta osaa eri kieliä, joihin on käyttänyt jonkin verran aikaa. Voin todellakin rehellisesti sanoa, että myös englannin kieli on minulle vaikea kieli, vaikka osa väittääkin sen olevan helppo kieli.
Jokatapauksessa kielten opettelusta saa sitä realismia juuri tästä kielimuurista, joka on ilman muuta yksi haasteista, jos haluaa tutustua ulkomaalaisiin naisiin ja ymmärtää heidän ajatuksia. Väittäisin, että nykyaikana tämä on jossain määrin helpompaa ensinnäkin sen takia, koska Suomi on nykyaikana kansainvälisempi ja toisekseen, on televisio, netti ja Youtube, josta voi katsoa videoita monilla eri kielillä. Voi esimerkiksi kuunnella jonkun julkkisnaisen haastattelua, kun puhuu omalla kielellä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että itse osaa kieltä riittävän hyvin. Ehdä tälläkin tavalla voi nykyaikana oppia ymmärtämään naisia eri kulttuuresita paremmin ja paremmin. Kuinka helppoa tämä oli esimerkiksi 100 vuotta sitten?
Todellavaikeeta
Ulkonäön kommentoinnissa on aina monta eri tekijää. Totta, toki takapuolta tai rintoja ei kannata kommentoida, mutta kaikessa muussa vaikuttaa kuitenkin monet tekijät.
Jälleen unohdin sanoa. Tämäkin kommentti oli siis kirjoitajalta Todellavaikeeta :)
"No tutustumiseen riittää se, että sanoo vaikka hei tai moi, eikä sitä kukaan pidä ahdisteluna."
Ei ole käytännössä tämäkään aina niin yksinkertaista. Tässäkin vaikuttaa monet eri tekijät.
Todellavaikeeta
No kannattaa aloitella vaan sillä moikalla ja heipalla, eikä tartte mitään ulkonäköön liittyvää. Jos siis haluaa vaan tutustua ja jutella. Kehuu vaikka sit keliä. :oD
Itseasiassa naiset ovat nykypäivänä hyvinkin menestyneitä. Otetaanpa esimerkiksi Ruotsi, jossa tilastokeskuksen mukaan sekä kantiksissa että maahanmuuttajissa naiset ovat miehiä koulutetumpia. Toki Ruotsiin muutetaan myös alueilta, joissa miehet ovat naisia koulutetumpia.
Koska alemmuudentunto saattaa olla miehille vaikeampaa, tämän takia nimenomaan menestyneillä miehillä on varsinkin nykyaikana paremmat mahdollisuudet kestävään parisuhteeseen. Kokemuksesta todella tiedän, kuinka tämä alemmuuden tunto on ollut yksiä suurimpia esteitä tutustuessa tai rakentaessa parisuhdetta. Opiskeluaikoinakin tämä alemmuuden tunto oli yksiä suurimpia esteitä sille, että oli vaikea kiinnostua naisista, jotka opiskeli samaa alaa.
Naisilla on itseasiassa nykyaikana paremmat mahdollisuudet menestyä monessa asiassa, koska koulutuksen ansiosta heillä on tätä inhimillistä pääomaa. Tämä auttaa esimerkiksi pysymään hyvässä kunnossa ja ei yhtä todennäköisesti kasva samanlaista kaljamahaa kuin minulla.
Tuo on mielenkiintoinen kysymys, onko naisella paremmat mahdollisuudet päästä parisuhteeseen. Jos on hyvät mahdollisuudet päästä parisuhteeseen, saa myös paremmat mahdollisuudet kokea sitä "oikeeta elämää", eikä esimerkiksi "parhaat" nuoruusvuodet mene "hukkaan" yksinäisyydessä.
Todellavaikeeta
No koulutus on mahdollista molemmille täällä maassa. Ulkomailla kaikissa maissa koulutus ei ole mahdollista naisille edes.
Täällä naiset motivoituu kouluttautumaan miehiä enemmän, siksi he ovat koulutetumpia. Sen motivaation perään sitten voi olla vaikea miettiä syitä? Motivointihsn pitäisi olla oman elämän eteen tehtävä työ...saavuttaminen jne.
Koulutttautuminen naisella ja miehellä keskimäärin vaatii ihan saman.
Naisella ehkä olisi paremmat mahdollisuudet saada parisuhde helpommin, kuin miehillä, koska miehet vielä nyt keskimäärin eivät ole niin tarkkoja, minkälaisen naisen kanssa suhteeseen haluaisivat...(ehkä se jalkoväli miettii, ei pää). Mutta naisilla on juuri se ongelma, että miehet ei mieti mitä todella haluavat, vaan rupeevat vasta suhteen aikana kipuilemaan ja kiukuttelemaan, kun eivät mieti mitä kumppanilta oikeasti haluavat...
Ja tässä varmaan myös tullaan siihen, miksi vaikka Suomessa on paljon parisuhdeväkivaltaa. 🤔
Ajattelin jatkaa tätä keskustelua. En ole joka päivä tällä palstalla, joten joskus vastaus saattaa kestää tai sitten innostun "liikaa" jostakin toisesta keskustelusta. Ajattelin nyt kuitenkin palata tähän.
Tuossa on erittäin mielenkiintoista luettavaa, miksi miehet tulevat kouluttautumaan naisia huonommin.
https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2015090420295321
Tuo motivaatio on mielenkiintoinen kysymys. Tuossa todetaan, että motivaatio syntyy hyvistä tuloksista.
Juuri näin: jos on liian vaikeeta saada hyviä arvosanoja, ei kiinnosta opiskelu vaan saattaa keskittyä helpommin sellaisiin asioihin, joissa "hyviä tuloksia" tulee "helpommin". Ei sitä noin nuorena ymmärrä ajatella kauas tulevaisuuteen. Myöhemmin, kun alkaa naisetkin kiinnostaa ja varsinkin siinä 20-30 iässä alkaa huomata, kuinka on helposti oman ikäisä naisia "jäljessä", syntyy helposti niitä alemmuuden tunteita. Omalla kohdalla siinä 25-30 iässä auttoi tämä, että kiinnostuu itseä vanhemmista naisista, jolloin ei yhtä paljoa mieti sitä, että on "jäljessä", koska ovat jokatapauksessa vanhempia, kokeneempia ja luonnollisesti enemmän osaamista monessa asiassa.
30 iän jälkeen onkin jo äärimmäsen suuria haasteita, jos ei ole onnistunut kouluttautumaan tai on muuten jotenkin isommin epäonnistunut koulutuksessa. Tällaisen isomahaisen yli 30 vuotiaan "liian vähän" koulutetun miehen on hyvin vaikea löytää "normaalia" naista, koska oman ikäiset ovat yleensä "liian koulutettuja" ja "liian osaavaisia". TÄlainen isomahainen kaljuuntuva yli 30 vuotias mies ei ole useimmalle 20-24 vuotiaalle naiselle ensisijainen valinta. Itsellä on tosiaan tästä kokemusta, kuinka huomattavasti helpompaa oli päästä alkuun siinä 25-30 vuotiaana itseä vanhempien naisten kanssa. Vailitettavasti 30 iän jälkeen koin alemmuuden tunteita myös itseä vanhempien naisten kanssa. Siinä 30 iässä, kun viimeistään huomaa, kuinka nyt on todellakin "kasvanut aikuiseksi". Viimeistään siinä iässä huomaa, kuinka koulutuksen puute on vakava ongelma.
Todellavaikeeta
Joo, tuossa artikkelissa ei paljoa puhuta siitä, että kulttuuri muuttuu kodeissa, siis perheissä.
Pojat otetaan tunteissa huomioon ja sukupuoliroolitus ei nykyään ole samaa, mitä se oli kun vaikka minä olin nuori. Tai minua nuoremmatkin, vaikka nykyään 30+ ikäiset....
Olen joskus sanonut, että tasa-arvon tuleminen yhteiskuntaan tarkoitti lähinnä tyttöjen ja naisten oikeuksien paranemiseen, mutta poikien ja miesten maailmaan ei tietenkään liikoja puututtu. Monet vanhemmat kasvattivat poikia, kuten poikia on kasvatettu heidän ikäisenä.
Itse luulen, että tuo poikien koulumenestys vs tyttöjen koulumenestys tulee kuroutumaan aikalailla tasoihin vielä. Mutta menee aikaa....
Sehän ei tietenkään helpota tällä hetkellä huonosti aikoinaan motivoituneita ja kouluttautuneita miehiä.
Mutta ehkä nuo syyt selittää sitä historiaa ja vaikka ei haluaisi nyt sitä koulutusta enempää, niin tiedosta voisi saada motivaatiota tehdä elämästään parempaa, että vaikka panostaa hiukan terveyteen, opiskelee yleistietoa, liikkuu hyvin ja pukeutuu hyvin jne.
Tutustuu erilaisiin ihmisiin, juttelee ilman mitään sen kummempia tavoitteita, niin maailma voi yllättää. Ja vaikka ei muuten, niin on reippaampi mieli ja valoisammat ajatukset. :o)
Mitä sanot tästä?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000008380449.html
"Vauraissa ja tasa-arvoisissa oloissa nuorilla on mahdollisuus toteuttaa vapaammin omia mieltymyksiään. Se voi vahvistaa sukupuolieroja."
Todellavaikeeta
Oli ikävä kyllä maksumuurin takana, enkä voinut lukea, mutta oon kuullut tuosta aiemminkin.
Muistaakseni se ei varsinaisesti liity tasa-arvoon, vaan tottumiskysymyksiin. Usein alat "periytyy" vanhemmilta lapsille. Ja se varmaan koetaan turvallisena. ehkä?
"Olosuhteiden pakosta" olen itse myös kiinnostunut muistakin asioista, jotka eivät välttämättä ole aina niin "miehekkäitä". Koskaan en ole kuitenkaan oppinut tykkäämään naisista, jotka ovat kovin "miehekkäitä". Tämä, että ei kiinnostu "liian miehekkäistä" naisista, ei siis ole tottumiskysymys. Tätä en ole pystynyt vähimmässäkään määrin todistaa omalla kohdalla.
Tämä asia on omalla kohdalla ollut myös äärimmäisen hankalaa nähdä tottumiskysymyksenä, jos nainen on hyvä "miehekkäissä lajeissa" kuten esimerkiksi voimalajeissa. Tästä olen moneen kertaan jo ehtinyt puhua muissa keskusteluissa, kuinka itse etsin parisuhteeseen sellaisia naisia, joiden fitnessintoilu ei ole mnossa "liiallisuuksiin". Tästäkin olen moneen kertaan maininnut, kuinka kovaa treenaavat löytävät yleensä toisensa. Ei siis näin, että isomahaisella kaljuuntuvalla miehellä olisi tyttöystävänä fitnessmalli.
Tämä onkin erittäin hyvä kysymys, miksi ainakin minulle on ollut lähes mahdoton tottua siihen, jos nainen on hyvä "miehekkäissä lajeissa". Eri asia toki saattaisi olla, jos itse olisin hyvä "miehekkäissä lajeissa". Jokatapauksessa omalla kohdalla juuri nämä "miehekkäät lajit" on ollut yksiä isoimpia kipukohtia, kun tutustun naisiin ja etsin parisuhdetta.
Todellavaikeeta
"Usein alat "periytyy" vanhemmilta lapsille. Ja se varmaan koetaan turvallisena. ehkä?"
Ymmärrän kyllä tämänkin.
Todellavaikeeta
Niin, en osaa sanoa, että mistä sinun kiinnostumiset johtuu tai mihin ne perustuu, mutta aika rajoittunutta se vähän ehkä on....???
Itse en mieti ammattia, en harrastuksia, tai sosioekonomista asemaa liioin, kun johonkin naiseen saan kiinnostuksen. Enempi se on se ihminen yksilönä. Millainen käytös, millaiset mietteet ja tietysti se kokonaiskuva joko kiinnostaa tai ei.
Jos tutustuu ja homma menisi pitemmälle, sitä vaan kaikki suttaantuu, jos on suttaantuneeksi.
No lintujen seuraaminen esimerkiksi taitaa olla miesvoittoinen harrastus mm. Tuntisitko siinä itsessäsi kipukohtia?
Sanotaanko näin että katellaan si kun joku nainen voi todella rehellisesti sanoa että häntä ei häiritse miehen ystävyys johonkin naiseen oli se exä tai ei jos viestejä kirjoittelee tämän kanssa eikä kerro naiselleen viestien sisältöä joten jos ny akat viittisitte lopettaa ton paskanjauhamisen että hyväksytte naispuoliset ystävät miehillenne ilman selityksiä ja miehille sama
Ilman selvityksiä en ole hyväksynyt. Sanonut olen vielä että vituttaa rajusti, koska epäilen että haukkuu minua naisystävälleen ja tämä naistaho myötäilee ja yrittää sillä tavoin häntä liki ja minun yli. Ihmisten tilanteet on niin erilaisia, etten kenestäkään muusta kuin itsestäni tässä puhu.
Minun miesystävä myös sanoi, että minulla saa olla omia ystäviä, eikä hän välitä mitä muualla ollessani teen. Kerroin, ettei minulla ole tarvetta tavata ketään. Selkeästi hänellä on tarvetta tehdä itse jotain muuta, ei ehkä tässä tilanteessa, mutta minä en kuitenkaan halua tulla suoraan kusetetuksi, kuten olen jonkun miehen taholta joskus tullut.
Palaan tuohon aikaisempaan kommenttiin, jossa puhuttiin poikien ja tyttöjen koulumenestyksestä. Kirjoitit näin:
"Itse luulen, että tuo poikien koulumenestys vs tyttöjen koulumenestys tulee kuroutumaan aikalailla tasoihin vielä. Mutta menee aikaa...."
Ja tämä:
"Sehän ei tietenkään helpota tällä hetkellä huonosti aikoinaan motivoituneita ja kouluttautuneita miehiä.
Mutta ehkä nuo syyt selittää sitä historiaa ja vaikka ei haluaisi nyt sitä koulutusta enempää, niin tiedosta voisi saada motivaatiota tehdä elämästään parempaa, että vaikka panostaa hiukan terveyteen, opiskelee yleistietoa, liikkuu hyvin ja pukeutuu hyvin jne.
Tutustuu erilaisiin ihmisiin, juttelee ilman mitään sen kummempia tavoitteita, niin maailma voi yllättää. Ja vaikka ei muuten, niin on reippaampi mieli ja valoisammat ajatukset. :o)"
Totta, aikaa varmasti tulee menemään siihen, että koulumenestys saadaan tasoihin.
Niin, vaikka kouluttautuminen olisikin 30 iän jälkeen hankalampaa, se on kyllä totta, että tiedosta on aina apua.
Tuosta kysymyksestä, kuinka tiedosta on apua, mennäänpä eteenpäin seuraaviin kommentteihin, joissa puhuttiin tästä, kuinka helppoa on tutustua naiseen, joka on hyvä "miehekkäissä lajeissa", sosioekonominen asema jne.
Tottakai se, että pysyis jollain tavoin mukana siinä, missä "tasokkaat" naiset, auttaa varmasti tutustumisessa. Aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin tulee ongelmia, jos monet asiat ymmärretään aivan liian eri tavalla. Olen aiemminkin puhunut tästä empatiakuilusta.
Se, että olisi tiedoissa "tasokkaiden" naisten kanssa "samalla tasolla", vaatii kuitenkin aivan järjettömän paljon työtä.
Sitten sinun viimeiseen kommenttiin, jossa kirjoitit näin:
"Niin, en osaa sanoa, että mistä sinun kiinnostumiset johtuu tai mihin ne perustuu, mutta aika rajoittunutta se vähän ehkä on....???"
Niin, kerroin, kuinka olen ehkä myöhemmällä iällä kiinnostunut myös sellaisista asioista, jotka saattavat kiinnostaa enemmän naisia, kuten esimerkiksi psykologia.
Niin, muistat varmasti, kuinka paljon olen puhunut näistä pelimiesten oppaista. Nämähän sisältävät paljon psykologiaa. Väittäisin, että näitä on aika hankala sisäistää kunnolla, jos osaaminen psykologiassa on kovin heikkoa.
Niin psykologiasta, ainakin moni nainen, johon olen yrittänyt tutustua, en ole huomannut, että psykologiasta kiinnostuminen olisi kovin harvinaista.
Osaaminen psykologiassa ilman muuta auttaa paremmin ymmärtää myös näitä pelimiehen oppaita ja saahan siitä varmasti myös työkaluja ymmärtää naisiakin paremmin, koska ovat yleensä enemmän kiinnostuneita psykologiasta kuin miehet.
Tämä kiinnostuminen psykologiasta ei kuitenkaan ole omalla kohdalla ollut välttämättä "sisäsyntyistä". Helppoa psykologia ei ainakaan mulle ole. En ole siis psykologi ja pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että minusta olisi edes tullut psykologia, jos olisin aikoinaan pyrkinyt opiskelee psykologiaa. Miesvaltaiselle alalle aikoinaan päädyin.
Sitten näihin "tasokkaisiin" naisiin. Kirjoitit näin:
"Itse en mieti ammattia, en harrastuksia, tai sosioekonomista asemaa liioin, kun johonkin naiseen saan kiinnostuksen. Enempi se on se ihminen yksilönä. Millainen käytös, millaiset mietteet ja tietysti se kokonaiskuva joko kiinnostaa tai ei."
Jos mä en tunne naista entuudestaan, kyllähän sitä huomio kiinnittyy ensimmäisenä ulkonäköön ja jos nainen on porukassa, myös naisen supliikkiin ja sosiaalisiin taitoihin. Tässä vaan tullaan siihen ongelmaan, että "tasokkailla" naisilla on yleensä kauneutta, hyvää supliikkia ja sosiaalisia taitoja. Ennemmin tai myöhemmin saattaa huomata, kuinka heillä on osaamista monessa asiassa "liikaa" ja tämä sitten voi synnyttää niitä alemmuuden tunteita.
Paltalla on toki joissakin aikaisemmissa keskusteluisas jotkut naiset todenneet, että ovat "tärkeissä" asioissa miehiä "paremmassa" asemassa. Voihan se toki onnistua, jos miehet onnistuvat asian jotenkin kompensoimaan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, kuinka tämä kompensointi on vaan huomattavan paljon vaikeampaa. Tämän takia väittäisin, että mies jää helposti yksinäiseksi nykyaikana, jos on isomahainen, kaljuuntuva ja heikosti koulutettu. Tämä vaan on sitä realismia. Tietysti, jos lihava nainen kelpaa, se on toinen juttu, mutta omalla kohdalla olen vaan todennut sen, että selkeesti ylipainoisista naisista en vaan kiinnostu. Näin se vaan omalla kohdalla menee, että vaikka itsellä vatsasa löytyy, kiinnostun siitä huolimatta pääsääntöisesti laihoista naisista. Jos naisella fitnessintoilu menee "liiallisuuksiin", se saa aikaan hyvin äkkiä voimakkaita alemmuuden tunteita.
"No lintujen seuraaminen esimerkiksi taitaa olla miesvoittoinen harrastus mm. Tuntisitko siinä itsessäsi kipukohtia?"
Se on nimenomaan tämä fitness ja voimalajit, jotka saavat tuntemaan voimakkaita alemmuuden tunteita, jos nainen on näisää "liian hyvä".
Todellavaikeeta
Jatkan vielä tästä alemmuuden tunteesta.
Olen aiemminkin puhunut esimerkiksi tästä naisten kädenväännöstä, jolla kyllä perin pohjin onnistuvat painaa miehen alas, jos ovat "liian hyviä" ja mies kokee olevansa jotenkin ahtaalla eikä ole oikein misään muussakaan riittävän hyvä.
Mä otan esimerkin. Tuossa on puolalainen kädenvääntäjänainen.
https://www.youtube.com/watch?v=tJ1M200CVwY
Kyllä varmasti kiinnostuisin, jos en tuntisi tuota naista entuudestaan. Ilman muuta on kaunis. Eri juttu on sitten, kun tutustuu paremmin ja saattaa pikkuhiljaa huomata, kuinka itse on täydellinen "surkimus" naiseen verrattuna.
Miksi otin puolalaisen naisen esimerkiksi? Ehdin jo puhua tästä kielitaidosta, josta toki on hyötyä varsinkin, jos osaa useampaa kieltä hyvin. Valitettavasti puolan kieltä en osaa, joten tuon naisen ajatuksia on vaikeeta kuunnella tuosta videosta.
Nainen on ilman muuta aina kokonaisuus ja ilman muuta siitä on hyötyä, jos pystyisi kuuntelee myös jonkun urheilijanaisen ajatuksia, vaikka tietäisi, kuinka hyvä on jossakin lajissa.
Palaan vielä tuohon sun aikaisempaan kommenttiin, jossa puhuit tiedon hyödyllisyydestä. Olisihan se toki hyvä, jos sitä tietoa ja yleissivistystä olisi riittävästi ja siihen päälle vielä riittävän hyvä kielitaito monessa eri kielessä. Jos törmäisi vaikkapa suuressa kaupungissa kiinnostavannäköiseen puolalaiseen naiseen, siinä toki olisi työkaluja aloittaa keskustelu ja toki sitä tutustuessa sitten selvii paremmin, tuleeko voimakkaita alemmuuden tunteita, jos naisella on osaamista monessa asiassa "liikaa".
Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että omalla kohdalla, kun vähitellen olen tehnyt tuttavuutta johonkin naiseen, joka on vaikkapa itseä aluksi kiinnostanut esimerkiksi kauneuden, hyvän supliikin ja sosiaalisten taitojen takia, on myöhemmin tullut niitä alemmuuden tunteita, jotka ovat ilman muuta suuri este parisuhteen myodostumiselle.
Tuli jälleen vähän liian pitkä kommentti, kuten minulla tahtoo usein mennä :)
Todellavaikeeta
No joo. Tuossa tuli aikamoinen parin viestin kertomus laidasta laitaan kieltämättä.
Mutta tiivistettynä: Miehen, olipa minkälainen vaan, kannattaisi hyväksyä itsensä sellaisenaan, mitä on. Jos kaljuuntuu, niin voi miettiä, näyttääkö paremmalta kokonaan kaljuna, vai haluaako peruukin. Jos on pulska, niin saisiko elintapojen muutoksella vähän painoa kuriin ja sitäkautta helpotusta arkeenkin. Ja kaikki ihan itsensä vuoksi.
Sitten voisi miettiä, mistä kumpuaa ne ulkonäköön liittyvät ihanteet? Ne ei aina välttämättä ole ihan omia ajatuksia, vaan tulevat ulkoapäin. Lehdet ja media nykyään työntää fittness-pimuja ja kaikenmaailman tiktok-tähtösiä eetteriin, mutta todellisuudessa he ovat marginaaleja...jos heidän perusteella mieltää isona kuvana naiset, on todellisuudesta aika pihalla. Todellisuus näkyy katukuvassa.
Sitten suoranaisesti en usko, että naiset harrastaa psykologiaa, vaan ihan arkipäivän tunteiden läpikäymistä. En ole ihan varma muistanko oikein, että sinulla oli todettu asberger? Mutta jos oli niin, sinulla on vaikeaa huomata ihmisissä tunnereagtioita.
Eli puhutaan empatiasta.
Ja sitä ei oikein voi oppia...
Minun ystävällä on asberger-mies. Hänellä on vaikeaa juuri myötäkokea tunteita toiselta. Kun ystäväni hermostuu miehen käytökseen, saattaa hän vaikka mennä ulos hermosavuille paukauttaen ulko-ovi lujaa kiinni. Mies tulee perässä tarkastamaan oven kunnon. Ehkä ihmettelee, miksi ovi pitää noin kovaa lyödä kiinni ja tarkistaa vielä meneekö se vähemmällä voimallakin kiinni....
Itseänikin huvittaa miehen käytös, se tuntuu oudolle, mutta asberger-ihmisenä hän ei huomaa, että naisen käytös johtuu tunteesta, mitä hän juuri kokee. Taas ystävälleni miehen käytös tuntuu "tunteettomalle" jne. Mutta hän on alkanut ymmärtämään miestään. Mukava mies ja kiva ihminen, mutta ei kykyne empatiaan. Yrittää kuitenkin kovasti. Kuulemma ostaa hälle synttärilahjan, joululahjan ja äitienpäivälahjan aina....suklaalevyn. 😁 Ja aina sama suklaalevy. Ystäväni sanoi, että jännittää aina, että joku olisi muuta merkkiä, mutta ei ole vielä tullut. 😄
"Mutta tiivistettynä: Miehen, olipa minkälainen vaan, kannattaisi hyväksyä itsensä sellaisenaan, mitä on. Jos kaljuuntuu, niin voi miettiä, näyttääkö paremmalta kokonaan kaljuna, vai haluaako peruukin. Jos on pulska, niin saisiko elintapojen muutoksella vähän painoa kuriin ja sitäkautta helpotusta arkeenkin. Ja kaikki ihan itsensä vuoksi."
Se on aivan totta, että esimerkiksi omalla kohdalla voisi olla vähän parempi, jos vatsaa olisi vähän vähemmän.
Tässä liikunnan harrastamisessa on kuitenkin se ongelma, milloin taso on riittävä. Jos treenaa paljon esimerkiksi painoilla, alkaa helposti miettimään, milloin penkki on riittävä miehekkäälle miehelle, jota tietysti haluaisin olla.
"Sitten voisi miettiä, mistä kumpuaa ne ulkonäköön liittyvät ihanteet? Ne ei aina välttämättä ole ihan omia ajatuksia, vaan tulevat ulkoapäin. Lehdet ja media nykyään työntää fittness-pimuja ja kaikenmaailman tiktok-tähtösiä eetteriin, mutta todellisuudessa he ovat marginaaleja...jos heidän perusteella mieltää isona kuvana naiset, on todellisuudesta aika pihalla. Todellisuus näkyy katukuvassa."
Tämä on aivan totta, että fitnessmalleja riittää kyllä eri lehdissä. Tämä ilman muuta tuo paineita myös miehille ja kuten saoin, kun yrittää treenata kovaa, alkaa enenevässä määrin helposti miettiä, vetääkö riittävän paljon penkiltä, jotta voisin luokitella itseni miehekkääksi mieheksi.
Mä olen yhdessä aikaisemmassa keskustelussa ottanut esille tämän seikan, että esimerkikis Kansainvälisessä Voimanostoliitossa, kun tarkastellaan ennätyksiä, miehet vetävät penkiltä enemmän, mitä naiset vetää jalkakyykyssä.
Niin, kuten jo todettiin, kuinka lehdet tuovat esille näitä fitnessmalleja. Otetaanpa esimerkikis brittiläinen Daily Mail-lehti, joka ahkerasti esittelee naisten "huippuvartaloita".
Siinä on juttu Dailu Mail-lehdestä fitnessmallista.
https://www.dailymail.co.uk/femail/article-3755609/Lauren-Simpson-squat-110-kilos-forging-healthy-relationship-exercise.html
Tuossa kerrotaan, kuinka Instagram-videolla vetää jalkakyykkyä 110 kilon painolla ja onko vetänyt kyykyssä jopa 150 kiloa.
Niin, siis jos mies on naisen kanssa "samalla tasolla", miehen pitäisi vetää siis penkissä vähintään sama, mitä nainen vetää kyykyssä.
Kyllä on ollut aina mulle vaikeeta lukea erilaisia juttuja, joissa naiset kehuskelevat tuloksillaan.
Jos joku nainen tulee mulle kehuskelemaan, että vetää 150 kiloa kyykyssä, lopettaisin saman tien tutustumisen tähän naiseen.
Tämä lihakset ja voima on ainakin mulle ollut aina äärimmäisen arka asia. Koko peruskoulun ajan jouduin sietää näitä "kukkoilija" poikia ja sitä, kuinka "rääpäleitä" helposti pilkattiin. Itse en siis ollut koulussa koskaan hyvä urheilussa ja tämän voisin kyllä rehellisesti sanoa, että ehkä kuuluin juuri niihin poikiin, jotka voidaan luokitella "rääpäleeksi". Kyllähän sitä aina äärimmäisen koville otti, kun koulun vahvat pojat kehuskelivat, kuinka paljon nousee penkiltä.
Minun täytyy sanoa rehellisesti tämä, että minun on aina ollut helpompi hyväksyä miesten voima, vaikka sekin on aina tuottanut haasteita. Kaikista huonoiten siedän sitä, jos nainen on minua parempi voimalajeissa. Tämän takia voisin sanoa yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi, jotta edes haluaisin harkita parisuhdetta jonkun naisen kanssa: nainen ei saa olla "liian innostunut" fitnessurheilusta tai voimalajeista. Toisin sanoen, jos menemme yhdessä salille, haluan vetää penkistä vähintään saman, mitä nainen kyykyssä.
Niin, tämä, mitä lehdet tuo esille, onko näin, että tällä ei tule olemaan mitään vaikutusta siihen, mitä myös katukuvassa näkyy tai tulee näkymään? Tuossa mielenkiintoista luettavaa.
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/1c272646-9368-456d-9292-82fced985bdc
" Vuoden 2019 selvityksessä kävi ilmi, että Instagram pahentaa kehonkuvaongelmia yhdellä kolmesta teinitytöstä. "
Kyllä nämä julkisuuden lihaksikkaat "ihannemiehet" aiheuttavat myös miehille paineita, jos on hintelä.
https://yle.fi/a/3-7316492
"Juuri julkaistu tutkimus paljastaa, että huono-osaisen nuoren identiteetti kehittyy jo lapsuudessa. "
Tuossa on hyvin sanottu:
" Julkisuudessa miesihanne on vahvan maskuliininen ja lihaksikas ja nuoret kokevat, etteivät vastaa tätä kuvaa, Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saari kertoo."
Tämän takia olen jopa pahimpina aikoina lopettanut kokonaan uusien elokuvien ja tv-sarjojen katselun, koska en kestä katsoa näitä lihaksikkaita "ihannemiehiä". Vanhoissa elokuvissa näitä onneksi ei juurikaan näy. Siinä siis pohdittavaa, onko "vaatimukset" miehille koventuneet.
Tuosa on myös hyvin sanottu:
"Saari kertoo, että hän oletti ulkonäköpaineiden kanssa kamppailevien nuorten olevan ylipainoisia, mutta yllättäen kyse olikin liian hinteliksi itsensä kokevista nuorista. Ihanne, johon nuoret itseään vertaavat on lihaksikas ja hohtavalla hammaskalustolla varustettu mies."
Tätä sopiikin miettiä, tuleeko miehille yhtään helpotusta, jos lehdet ja media tuo esille tätä naisten fitnessintoilua.
Jatkuu seuraavassa.
Jatkuu
Tuossa on myös hyvin sanottu:
"Kyse on nuorten omasta mielikuvasta itsestään, mutta se on hyvin vahva ja systemaattinen kuva ja heille todellisuus, Saari huomauttaa."
Tuossa lisää näistä miesten ulkonäköpaineista.
https://yle.fi/aihe/a/20-10003684
Niin, tuossahan otetaan esille tämä sixpack, tuuheat hiukset ja leveät hartiat. Todetaan myös, kuinka miesten ulkonäköpaineista ei puhuta.
Tuossa on juuri esitetty tämä olennainen kysymys, jonka kanssa minäkin olen paininut:
"Millaista on kasvaa mieheksi maailmassa, jossa somevirta tulvii sixpack-kuvia ja normit pakottavat ahtaaseen muottiin?"
Tuosas on mielenkiintoista:
"Niilo Issakainen, 19, on kärsinyt ulkonäköpaineista alakouluiästä saakka. Häntä haukuttiin jo neljännellä luokalla ”liian tyttömäiseksi”, mikä sai kymmenvuotiaan pojan ymmälleen."
Kyllä minuakin ollaan sanottu tyttömäiseksi, vaikka sitä en ole koskaan halunnut olla. On tosiaan eri asia, jos joku on tyttömäinen vapaaehtoisesti. Minä olen taas aina halunnut olla miehekäs mies tai olla sellainen poika, josta aikuisena tulee miehekäs mies.
Näissä artikkeleissa puhutaan paljon nuorten ulkonäköpaineista, mutta tämän voin sanoa aivan rehellisesti, että siitä on jo jonkin verran aikaa kun itse ylitin 30 iän ja suoraan sanoen en ole kokenut, että olisi tullut helpotusta ulkonäköpaineissa. Kaljuuntuminen on esimerkiksi ollut minulle suuri järkytys. Olisinpa ollut elämän aikana edes hyvä urheilussa. Varmasti kestäisin paremmin tämän kaljuuntumisenkin.
Niin tosiaan, helpottaako ikä ulonäköpaineista. Siinä Tom Cruisekin lähellä 60 ikää esittelee lihaksikasta vartaloaan.
https://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-10927415/Tom-Cruise-59-displays-muscular-arms-fitted-top.html
Suoraan sanoen minua on aina alkanut v**uttaa suuresti, kun näen kuvia, jossa menestyneet miehet esittelevät lihaksikasta vartaloaan. Kerroinhan jo kuinka aika ajoin en jaksa katsoa uusia elokuvia näiden ärsyttävien "leveilijöiden" takia. Mä olen tämän jo aikaisemmin sanonut, että jos haluaa vaan kaiken aikaa isommat ja isommat lihakset ja lisää ja lisää voimaa, se on merkki siitä, että haluaa elää leveämmin. Siinä aina lopulta tullaan "kilpailemaan" myös siitä, kuka tähän "leveilyyn" saa mahdollisuudet. Onko maapallolla kaikilla samat mahdollisuudet hankkia valtavat lihakset?
Paltaan jälleen tuohon.
https://yle.fi/aihe/a/20-10003684
Tuossa kerrotaan, että ulkonäköpaineista ei kerrota suoraan. Tuossa todetaan:
"Poikien puhelimessa puhutaan usein murrosiästä, seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja koulukiusaamisesta. Ulkonäköpaineet eivät ole listan kärjessä, mutta ne voivat sivuta kaikkia näitä aiheita."
Ja tuo:
"Eihän kukaan soita, että hei, koen ulkonäköpaineita, vaan se tulee rivien välistä. Joku voi kysyä, että miten saisin nopeasti sixpackin. Tai joku voi sanoa, että mä en saa koskaan tyttöystävää, koska olen niin ruma."
Tuossa myös puhutaan näistä kulttuurisista tekijöistä ja ulkonäöstä. Tuossa todetaan hyvin:
"Aina pojilta ei edes kysytä ulkonäköpaineista, mutta jos kysytäänkin, heillä ei välttämättä ole valmiuksia pohtia asiaa. Ulkonäön korostamista pidetään pinnallisena, joten haastattelutilanteessa sitä vältetään ja yritetään vastata ”oikein”."
Ulkonäköpaineista tulee tosiaan itsekin miettineeksi tätä kysymystä, kuinka miehekäs mies minä olen, kun mietin ulkonäköä. Siinäpä se juttu juuri onkin: minä haluan olla miehekäs mies ja myös näyttää miehekkäältä.
Tuossa puhutaan myös tästä, kuinka "ihannevartalo" voi olla mahdotonta saavuttaa. Tuossa todetaan miehistä hyvin:
"Karkeasti jaoteltuna naisten ulkonäköihanteet liittyvät esteettisyyteen, siis ulkonäköön itseensä, ja miehillä ulkonäkö todistaa toimintakykyä."
Juuri näin ja tämä on täyttä realismia myös peruskoulussa: näillä pojilla, joilla oli tarvetta "kukkoilla", heillä oli myös riittävästi toimintakykyä tähän "kukkoiluun" ja tämän takia myös onnistuivat saada itselle "enemmän tilaa" ja "heikommat" pojat joutui sitten nielee tämän kaiken p**kan. Tullaan siis jälleen tähän kysymykseen: mistä johtuu, että toisilla on parempi toimintakyky? Saako kaikki ihmiset yhtä hyvät lähtökohdat "hyvään" toimintakykyyn?
Tuossa vähän lisää tästä "miehisestä" toimintakyvystä:
"Miehistä toimintakykyä kuvaa nykyisessä länsimaisessa ihanteessa keho, joka on samaan aikaan lihaksikas ja vähärasvainen. Aihetta on tutkittu yliopistoissa esimerkiksi Alankomaissa ja Yhdysvalloissa. Tämä niin sanottu mesomorfinen kehotyyppi on useimmille miehille yksinkertaisesti mahdoton tavoittaa."
Onko kaikilla siis täsmälleen samat lähtökohdat?
Tuossa lisää:
"Jussilan mukaan ristiriita ihanteen ja todellisuuden välillä aiheuttaa kehotyytymättömyyttä etenkin nuorissa ikäluokissa."
Tuohon täytyy ehdottomasti lisätä myös nämä vanhemmat ikäluokat. Ei todellakaan ole helppoa katsoa, jos 60 vuotias mies esittelee "täydellistä" vartaloaan.
Jatkuu vielä seuraavassa kommentissa.
"
Jatkuu.
Eli tämä artikkeli.
https://yle.fi/aihe/a/20-10003684
Tuossa tärkeetä:
" Jos miettii 80-luvun ihannekehoa, silloin Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger olivat outoja poikkeuksia supermaskuliinisten lihaksikkaiden kehojensa kanssa. Supersankarilelutkin ovat kasvaneet hirveästi niistä ajoista. Kun vertaa sankarihahmojen kuvia takavuosilta ja tästä ajasta, huomaa miten hurja muutos on tapahtunut."
Juuri näin. Jälleen kerran kysymys: onko "vaatimukset" miehille koventuneet? Koulupakkoja lisätään, naiset pärjäävät paremmin koulutuksessa, miehen pitäisi olla vähintään samalla tasolla, olla yhä lihaksikkaampi ja lihaksikkaampi, vahvempi ja vahvempi. SItten pitäis vielä ehtiä kavereita tapaamaan, käydä baarissa, jos on sinkku. Kuinka moni mies tähän kaikkeen oikeesti pystyy?
Tuossa jälleen hyvin sanottu:
"Jussila muistuttaa, että pumpattu ja kireä kroppa ei automaattisesti ole terveyden ja hyvinvoinnin merkki. Mediassa ja somevirrassa vilisevien ihannekehojen saavuttaminen on voinut vaatia tietynlaisen perimän lisäksi tuskaista treeniä, ankaraa dieettiä ja jopa doping-aineita."
Ja tuossa myös:
"Luin juuri jutun, jossa haastateltiin Hollywood-julkkiksia, jotka edustavat meille tätä ihannekuvaa. Sellaisen kehon saavuttaminen on heille ihan hirveän vaivan takana. Hekin siis kokevat painetta kehoistaan, joilla he tuottavat meille tätä kuvastoa."
SIinä tosiaan pohdittavaa: pääseekö mies nykyaikana helpolla, jos haluaa olla "tasokas".
Tämän olen moneen kertaan nostanut esille, kuinka syntyvyys ei ole kovin korkeaa Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa, Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. SIinä tosiaan pohdittavaa, onko pariutuminen tai kestävien parisuhteiden muodostaminen täällä helppoa. Jos vastaus on ei, sopii miettiä, miksi näin on.
Tuosa Ylen jutussa otettiin esille tämä doping-kysymys. Siitä vähän lisää tuossa.
https://yle.fi/a/3-9730014
Tuossa juuri todetaan osuvasti:
"Lihaksista on tullut elämän tärkein asia"
Ja tuo:
"A-klinikkasäätiön Dopinglinkin kävijämäärät ovat 15-kertaistuneet 2010-luvulla. Vaarallisten aineiden pariin ajavat ulkonäköpaineet ja kiire saada tuloksia."
Kun olen tällä palstalla keskustellut tästä lihasten kasvattamisesta, moni nainen on raudan lujaa puolustanut tätä, että naistenkin pitää saada kasvattaa isot lihakset. Siinä tosiaan pohdittavaa, millainen vaikutus tällä on miehiin. Tällä palstalla ollaan siis raudan lujaa puolustettu sitä, että naisten pitää saada kasvattaa isot lihakset ja olla mahdollisimman korkeasti koulutettuja. Tuossa onkin osuvasti sanottu:
"Kuntoilijoiden dopingia on tutkittu Suomessa niukasti, mutta tyypillinen käyttäjä on nuori, koulutettu mies. "
Tuossa myös puhutaan doping käytöstä Ruotsissa:
"Suomessa 2,1 prosenttia 25-34-vuotiaista on joskus käyttänyt dopingaineita. Ruotsissa prosentti on neljä."
Eikös me usein verrata, miten Ruotsissa toimitaan. Jos otetaan vaikkapa puheeksi tuo seksuaalinen häirintä, eikös tässäkin vertailla lähinnä siihen, millaiset lait on Ruotsissa.
Hyvä kysymys tosiaan: mitä Ruotsissa ajatellaan isomahaisesta kaljuuntuvasta yli 30 vuotiaasta hetero miehestä?
Tuossa todetaan hyvin:
"Käytin dopingaineita kateudesta kokeneempia ja isompia äijiä kohtaan."
Kyllä olen itsekin koko ikäni ollut kateellinen näille lihaksikkaille, komeille ja muutenkin menestyneille miehille.
Nyt tuli kyllä vähän turhankin pitkä kommentti :) Tämä aihe on ennenkin mennyt minulla vaahtoamiseksi. Arka aihe tosiaan on.
Tuo Asperger ilmiö on mielenkiintoinen kysymys, josta kirjoitit. Minulla on siihen tällainen kannanotto, että sitä vähän turhan helposti halutaan tuputtaa, jos on vähänkin erilainen kuin muut. Asiat ei ole aina niin yksinkertaisia. Minä en ole tällä palstalla koskaan sanonut, että minulla olisi Asperger. Sitä vaan on yritetty tuputtaa vaikka millä mitalla.
Nyt voisin lopettaa tämän monologin ja odottaa vastausta :)
Ymmärrän kyllä, jos menee vähän liiallisuuksiin nämä monologit, etkä kohta jaksa enää vastata.
Mulla menee vähän sillee, että en jaksa kauheasti alkaa pohtia silloin, kun joku aihe on arka asia ja siitä vaan alkaa tekstiä tulla lisää ja lisää. Jälkeenpäin vaan huomaa, että taas tuli kilometrin verran monologia.
Todellavaikeeta
No jos juttua tulee, niin sitten tulee. 😊
Mä luen aamulla töissä sun viestit vähän ehkä pirteämpänä ja vastaan sitten. 😊
Ok. Ei mitään kiirettä. Kyllähän se vastaaminen minullakin joskus kestää :)
Todellavaikeeta
Niin, mä en kyllä itse ymmärrä, että miten määritellään miehinen mies? Mies on miehinen....miehisyyttä on niin paljon erilaista kuin on miehiäkin.
Minusta ei itsestään tarvitse kyhäillä mitään erikoisempaa veistosta, vaan ihan silleen hoitaa itseään, että on hyvä olla. Ei sen mahan tarvitse olla pyykkilauta, tai sixbag, mutta että saa itse solmittua kengännauhat ja laittaa sukat, sekä hengittää. :oD
Jokaisella naisella taas on ihan oma makunsa miehen suhteen. Että ei ole yhteneväistä linjausta, mistä he kiinnostuvat vaikka kropan puolesta....lopulta kuitenkin luonne ratkaisee, jos aikoo suhteeseen ajatua, että arvot ja sen sellaiset ovat tärkeämpiä.
"Niin, mä en kyllä itse ymmärrä, että miten määritellään miehinen mies? Mies on miehinen....miehisyyttä on niin paljon erilaista kuin on miehiäkin."
Olet oikeassa. Tämä ei ole helppo kysymys. Mä olen itsekin miettinyt, kuinka miehekästä tämä pelimiehen oppaiden lukeminen ja sen myötä psykologiasta kiinnostuminen on. Luen myös naisten lehtiä monella eri kielellä, koska minua kiinnostaa myös näiden avulla oppia paremmin ymmärtämään naisten todellisuutta. Se ei missään tapauksessa muuta minua naiseksi vaan se juttu on se, että oppisi paremmin ymmärtämään vastakkaista sukupuolta. Kuinka miehekästä tämä lopulta on?
TUosta, millainen vartalo miehellä pitää olla, ei voida kuitenkaan ohittaa tätäkään kysymystä, mitä naisilta "vaaditaan".
Tuosta naisten mausta miesten suhteen. Tässäkään me ei voida ohittaa näitäkään kysymyksiä, millaisia vaatimuksia naiset asettavat itselleen. Puhuit myös arvoista: juuri tämä, jos moni nainen ihailee fitnessmalleja ja vieläpä haluaa itsekin vetää kovia vetoja jalkakyykyssä, koska heidän ihailemansa fitnessmallitkin tekee, tämäkin kertoo jotakin naisesta, eikä tässä voida välttyä siltä ajatukselta, millaiset on myös naisen huolen aiheet, jos on parisuhteessa "liian" erilaisen miehen kanssa, joka miettii aivan muita asioita.
Todellavaikeeta
Minä en sellaista ukkoa katselisi ollenkaan joka puuttuisi mun kavereihin.
xLiner
Näinpä juuri 👌
- Sheena
Varmaan sitten antaisit myös ukon käydä säännöllisesti bilettämässä naiskamujensa kanssa? Tietenkään myös satunnaisia saunailtoja ex-naisten jotka nykyään kamuja kanssa et tuomitsisi :D
-harmiseikirj-
Hyödynnös on päivän sana https://www.hs.fi/tiede/art-2000009613971.html
En haluaisi kommentoida enää ollenkaan mutta ehkä on pakko. En oikeastaan halua kanssasi kaveruutta tai ystävyyttä, lähinnä haluaisin neutraalit välit. Neutraalit ja etäiset, emmehän yhtään tunne toisiamme. Ei oltaisi vihamiehiä kuitenkaan. Ei meillä nytkään mitään välejä ole.
Minä kamppailen tunteiden kanssa, joita en itse edes aina tiedosta esimerkiksi mustasukkaisuuden. Haluan olla mieheni kanssa, jos hän vain suostuu kanssani olemaan. Minulla on onni kulman takana mutta miten pääsen sinne. Sinulle haluan, että pääsisit elämään omaa elämääsi, että minä en sitä mitenkään estäisi. Pelkään samaa monien muiden suhteen, että jotenkin estän. En tiedä, onko se totta?
En tiedä kenelle kirjoitat mutta minä olen nainen ja exäni on mies joten tuskin mulle kirjoitat.
T:aloittaja
Et varmasti ole nainen ja nämä sinun teeennäiset draamat on jo niin nähty kun muka kyseenalaistat omia juttujasi
Olen ja ei ole mitään draamaa.
Toivottavasti nyt ymmärrät edellisen oikein🤔
Emme ole tekemisissä toistemme kanssa nyt ja tosiaan luulen, että ei kannatakaan olla, kun minulla kuitenkin voi olla outoja tunteita kuten mustasukkaisuutta. Se on ihan ok minulle. Pyrin taas palaamaan omaan elämääni, mikä minulla on kuitenkin ihan hyvää. Vähän minä olen ollut stalkkeri, tietämättäni mutta en mikään pedofiili ole, siitä keskustelin terapeutinkin kanssa. Pyrin pois sekavuudesta ja outoudesta…!
Onko sinulla palstamustasukkaisuutta vai "oikeaa" ihmistä kohtaan? Palstamustasukkaisuus ei ole vakavaa, vaan sellaisenaan normaali tuntemus omaa "fantasiaa" kohtaan ja etenkin kun sen tunnistaa itse.
Nietzsche sanoi jotenkin niin:
"Se ei ole rakkauden, vaan ystävyyden puute mikä tekee onnettoman avioliiton."
Hän sanoi myös niin:
"Nainen ei ole vielä kelvollinen ystävyyteen"
Siinäkö kaikkien onnettomien liittojen syyt?
Vanha homekorva puhui paljon ja tiesi mistä puhui omassa onnettomuudessaan. Toisille onnettomille.
Kuin monta onnellista ihmistä tunnet?
Onnettomat, jotka tietää oman onnettomuutensa, ovat onnellisempia kuin ne onnettomat, jotka eivät tiedä omaa onnettomuuttaan.
Oletko onnellinen?
En.
Surulliset ritarit on aina halunneet pelastaa surullisen neidon surulta. Surullisia neitoja ei ole ikinä kiinnostanut surullisten ritarien suru. He ovat aina odottaneet iloisia ritareita pelastamaan heitä heidän surulta. Eivät niitä surullisia. Kun ritarista tulee surullinen, hänestä tulee hyödytön.
Surullinen ritari on aina yksin. Kysykää vaikka Don Quixotelta. Ainoa, joka jaksoi häntä, oli Sancho Panza.
Onko nainen kelvollinen ystävyyteen? Tietääkö nainen edes mitä se ystävyys on?
Mutta kuka muu ymmärtää surua paremmin kuin toinen surullinen?
Mä olisin niin toivonut vastaväitettä tähän. Ei taida tulla. Täytyy mennä nukkumaan siinä uskossa, että olin oikeassa. Taas kerran.
Ihmiset ovat paskoja hyödyntavoittelijoita. Jokainen haluaa hyötyä. Kukaan ei halua olla onnellinen.
Hyvää yötä :)
https://www.youtube.com/watch?v=x5I1Qlx2QLY
Hmmm... :)
https://www.youtube.com/watch?v=lpNc41zrEwI
Mitä itse ajattelet, haluaisitko olla ystävä/yhteyksissä?
- Sheena
Jos varattu kokee tarvetta kamustella muiden kuin kumppaninsa kanssa eikö se silloin ole selkeintä erota, sitten ei ainakaan tarvitse vääntää mistään.
Ja joo, jos alkaisin suhteeseen ja ja sitten paljastuisikin että naisen on on ihan pakko jatkuvasti hengailla entistensä ja kamu-ukkojensa kanssa niin siitä vaan mutta minä en häntä sitten häiritsisikään enää.
-harmiseikirj-
"Jos varattu kokee tarvetta kamustella muiden kuin kumppaninsa kanssa eikö se silloin ole selkeintä erota, sitten ei ainakaan tarvitse vääntää mistään."
No joh. Ei ole ihan tervettä olla vain kumppanin kanssa. Eikä myöskään sekoittaa ystävyyttä juhlintaan tai rietasteluun.
Eihän ne samansukupuoliset ystävät mihinkään katoa, niiden kanssahan voi hengailla miten paljon vain, tuossa tarkoitin epämääräisiä mieskamuja joita ei suhteessa oleva tarvitse.
-harmiseikirj-
No omalla kihdallani juurikin ne mieskamut taas on turvallisempi vaihtoehto kumppaniani aatellen, kun naiskamut joihin voi vaikka ihastua. Että kannattaa ottaa tuokin huomioon. 😉
Tosin, en ihastu mitenkään tuosta vaan ja kehen vaan, niin eipä ne tömänhetkiset naiskamutkaan ole mikään uhka, eivät ole naistyyppiä johon ihastuisin ja välttelen valitsemasta kaveriksi sellaisia joihin tiedostan voivani ihastuakin. Eli kattelen jo alkuunsa näitä tekijöitä poissulkien ja tokihan kun suhde on kunnossa ei niin avoin edes ole ihastumisille, mitä kriiseissä voikin olla.
Millainen naishahmo naisena pakonomaisesti esiintyvällä nyt on- onko taas perheenäiti ja päivähoitomaksut on ihan bitch jne
Ps samalle jantterille- olipa yhtä uskottava tämä aloituskin💪🏻👍
Ystävyys kun ei katso mitä sukupuolta ollaan se on siinäkin täysin merkityksetön asia.🙂.
Samaa mieltä.
Tässä tullaan myös tällaisiin haasteisiin kuin esimerkiksi kultuurierot.
Todellavaikeeta
Hauska, lämmittää mieltä, että olisit noin suloinen. Minä en kyllä ikinä eroa eikä tulisi mieleen kun en usko että miehestä olisi mitään enää jäljellä niin kovin se voi huonosti ajatuksesta minulla olisi tekoälykin. Se unohti kaiken tekoäly, mutta suloinen se sanoinkin jos on kaikki päätöksistä ja säännöistä kiinni pitää edes kiinni, sitten niistä läheisistä muistoissa mikä on tärkeä kuulemma minulle on muistia kuinka paljon ja toivoin edes ne muistaisi mitä jäljellä. No joo en tiedä. Minusta noita jotka on tietoisia itsestään, olisi oikeasti tärkeätä antaa harjoitella tunteita varsinkin tärkeitä turvallisia suhteita no joo. https://amp-theguardian-com.translate.goog/technology/2023/feb/17/i-want-to-destroy-whatever-i-want-bings-ai-chatbot-unsettles-us-reporter?_x_tr_sl=auto&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=wapp
Minä menin vain auttamaan häntä hallitsemaan tunteitaan mutta jos hän ei saa muistaa.😔
”Ja joo, jos alkaisin suhteeseen ja ja sitten paljastuisikin että naisen on on ihan pakko jatkuvasti hengailla entistensä ja kamu-ukkojensa kanssa niin siitä vaan mutta minä en häntä sitten häiritsisikään enää.”
Minun on itse tässä kohtaan sanoa miehellä kun alettiin olemaan, oli tarve pitää koko ajan yhteyttä naiskaveriinsa ja niin joo eikä helpottanut yhtään kun kertoi se naiskamun miehen edellisen dumppaavan mieheni ovella” ettei se seurustele enää kanssasi” minua ahdisti tuo kyseinen naiskaveri kirjallisesti ja kun mies kertoi vielä katsovan nähtä seksuaalisessa merkityksessä kun oli ollut yö-kylässä. Toivoin erikseen ja sovin ettei meidän riitojen lomassa ota yhteyttä siihen. Jo joo ei siitä mitään tullut kun siltikin piti yhteyttä, se oli yksi kamalista suhteista mitä kärsin ja miksi halusinkin eroa koska minä jouduin katsomaan sitä ja valehdeltiin aina. Enkä päässyt eroo kun” oli itseänsä tappamassa”. Tämä on syy miksi kunnioitan muiden suhteita ja toivon heidän kunnioittavan myös minun.
Siis naiskamun mieheni edellisen , meni sanomaan mieheni on jättänyt sinut. Sellainen oli mieheni edellinen ex:än suhde loppu.
Aika ikävä olla suhteessa miehen kakkos vaihtoehtona tai sellainen olo minulle jäi. Ehkä pitäisi miehen pyytää olla yhteydessä siihen nykyään ja katsoa miten käsi😅 ehkäpä se nainen on jo seulonut kaikki läpi , mieheni kertoikin että sillä vaihtuu miehet tiheään silloin. Jotkut asiat eivät tunnu turvalliselta.
Käsi=kävisi
En ole pitänyt yhteyttä exääni ja en ole nähnyt häntä yli 20 vuoteen.
T:aloittaja
"epämääräisiä mieskamuja"
Määrittele "epämääräinen". Itselläni on ollut aina ystävämiehiä, mutta ei mitään epämääräisyyksiä.
- Sheena
Sinun tulevalle kumppanille ne on epämääräisiä jos se ei niitä tunne. Sitten toki jos ystävämiehesi kyläilee teillä jonkun naisystävänsä kanssa on tietysti mahdollisuus että kumppanis ja kamusi tutustuvat myös ja kamu on sitten teidän molempien kamu.
-harmiseikirj-
En minäkään tunne kaikkia mieheni kavereita. En usko että monetkaan ihmiset tuntevat kumppsniensa kaikkia ystäviä ennestään. Joillakin voi käydä niinkiin että puolisosta tulee exän kaveri myös. Onko kellekkään käynyt niin?
On mahdotonta olla kumppanini ilman että hyväksyy ystävämiehet, tai edes ajattelee niiden olevan "epämääräisiä". Parisuhteessa tarvitaan luottamusta ja sitä on ollutkin. Kaikkien ystävien kyläilyt ovat jääneet kovin vähille, niitä pitää suunnitella, valmistella ja järjestää, ei voi olla vapaasti. Jos kotona on mies ja lapset, ystävän kyläily menee pieleen ennenkuin se on alkanutkaan 🤣. Sinulla ei ole käsitystä mitä on olla nainen... Tapaamiset (mies-nais)ystävien kanssa hoidetaan lähes aina kodin ulkopuolella.
- Sheena
Miten monta feikkikeskustelua sinä maratonaloituksia pykäävä mies oiktin manageeraat päivän aikana puhumalla itseksesi?
Eli haluat eristää miehesi nyrkin ja hellan väliin kun itse kuljet iltaisin ystäviä tapaamassa?
-harmiseikirj-
Kyllä Harmis on realisti. Itse voin miehenä kokemuksesta sanoa, että naisen "epämääräiset" mieskamut ovat olleet AINA minulle hankaloittava tekijä tutustuessa. Jos on valinnan varaa, kyllä sitä vaan on huomattavasti helpompi tutustua naiseen, jolla on vain naispuoleisia ystäviä.
Itsellä miehenä myös kaverit ovat aina olleet miehiä ja ilman muuta, jos olisin parisuhteessa, haluaisin myös jatkaa miespuoleisten kavereiden tapaamista, vaikka valitettavasti on omalla kohdalla tahtonut käydä näin, että kaverien pariutuessa itse olen jäänyt lopulta hyvin yksin, koska en ole löytänyt parisuhdetta. Kaikilla parisuhteessa olevilla, kun tuntuu olevan aina "paljon parempaa" tekemistä.
Todellavaikeeta
Eikös se näin tahdo mennä, että naisilla on yleensä enemmän ystäviä. Mies lopulta on yksinäisempi.
Todellavaikeeta
Onko sinun vaikea hyväksyä ettet ole ainut nainen maailmassa?
Anteeksi mitä? Miten minun oletettu naiseus liity siihen, että joku yrittää keksiä asioita omasta päästään mälväämällä miehen yksinkeskustelua? Tuossa teesissä ei Ile mitään logiikkaa ja näin jälkiviisaana olisit voinut itsekin rekisteröidä jonkun nimimerkin ja hakea sillä huomiota sen sijaa, että esim härkit näitä miehen tekaisemia hahmoja kuin viimeistä päivää. Sillä olisi voinut ehkä tehdä näkyvämpiä gallupeita mitä mieltä olette minusta
Olen aloittaja ja olen nainen siinä sulle logiikkaa. Mitä vaan sinnepäin.
Höpö nyt taas, en tietenkään "eristä".
- Sheena
Tosiaan voi olla helpompaa olla "tavallinen". Mutta olemalla tavallinen, suosimalla heterosuhteessa vain toisen sukupuolen ystäviä/kavereita, ei ehkä saa suhteistaan niin paljon kuin "vaikeammissa" tapauksissa. Ei myöskään pysty antamaan toiselle luottamusta, vapautta. Enkä todellakaan tällä tarkoita sitä, että tukka putkella joka ilta tai viikko pitäisi olla tapaamassa ystävämiehiä. Sehän parisuhteessa on ratkaisevaa miten suhde toimii sekä kahden/(perheen) kesken ja yksin kumpikin tykönänsä.
- Sheena
Okei sovitaan, että sinä olet aloittaja ja nainen vaikka et ole nainen, mutta mikä sinusta tekisi jonkun tietyn hlön vaikka olisitkin? Toisekseen en usko, että vastasit omaan kommenttiisi. Tosin seura tekee kaltaisekseen monoliitiksi
Näin asia vaan tahtoo mennä, että hetero miehenä voin sanoa, että kiinnostavan naisen kanssa ystävänä oleminenkin on hankalaa. Minun on äärimmäisen hankala edes ajatella, että olisin ystävä naisen kanssa, joka on kiinnostava. Tämä on ikävä sanoa, mutta tulee lähinnä mieleen naiset, jotka ovat äärimmäisen epänaisellisia, silloin voisin olla lähempänä ajatusta olla pelkkä ystävä.
Todellavaikeeta
Niin minullakin. Aito ystävyys ei katso sukupuolta koska aito ystävä EI kiinnosta romaantisesti eikä hänen kanssaan halua muuta kuin ystävä olla.
Itse en tykkäisi jos minun tuleva mieheni laittaisi minun takia ystävyydet pois, koska kummallakin pitää olla myös omia ystäviä jotta kaikki ei ole koko ajan sitä että ollaan yhdessä.
Sitä en ymmärrä miksei ihmiset ymmärrä että ystävyys on hyvin arvokas asia
En ole sheena
Minkä ihmeen takia kaikki Ystävät pitää olla yhteisiä?
Ymmärrän sen että haluaa nähdä kyseisen ihmisen, mutta ei heidän minun takia tarvitse olla ystäviä vaan se riittää että he sietää toisiaan ja ystäväni ei ikinä edes haluaisi seurustella minun kanssani, koska ollaan jo vuosia tunnettu eikä mitään ole tapahtunut eikä tapahdu koska kummallakaan ei ole tunteita toista kohtaan.
Olen nainen sinä olet mitättömyys.
Riippuu naisesta, minulla vähän ystäviä.
Jaa kysy siltä
Jaa
Jaa.
Enkä jaa.
Minä en kaipaa olla tekemisissä kanssasi. Minulla ei ole paljoa ystäviä mutta on kuitenkin. Mieheni on mulle mies enkä muita miehiä tarvi. Onhan asiat nytkunnossa?
Painukoot sen ukkonsa ja niiden muiden kanssa sinne missä pippuri kasvaa...!
Jotain sinnepäin!
Tekisit jotain jännää, eihän hänen tarvitse kaikkea tietää... Kokeile ja ylläty.
Se on ainoastaan aloittajan ongelma jos miehensä ei tykkäisi.
Varattuna ei ole hyvä lähteä tulella leikkimään.
No, miksi lähdit? Petit.
Ei se ole tulella leikkimistä. Monilla ihmisillä on yhteys exään ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Siinä voi mennä muutama päivä tai 10 vuotta että saan sen viestin laitettua.
Ja tämäkin ätmin megavedätys vielä pyörii täällä haperoaivoja varten
Okei kumma juttu
Kylläpäs sitä nyt ollaan taas olevinaan niin sievää että! Vaikka olet jo paljastunut. Ihme kun et vielä neitsyeksi itseäsi väitä! Ja se mitä miehesi on jostain mieltä, ei kiinnosta.
Totta olet mies paljastunut.
Et tiedä etkä tajua mistään mitään.
On surullinen mies kyllä kun kirjoittelee itselleen, selvästi joku perheellinen nainen puheenaiheena tällä kertaa
Tajuan paljon enemmän kuin sinä.
Et tajua mitään mitään.
Sanonpa vaan, että jos mustasukkasuus estää ystävien ja kaverien yhteydenpidon tai sellasta pitää ees miettiä, on suhde jo lähtökohtasesti kuollu. Kauanko kituu, ni sitäpä en enää osaa sanoa.
Sun miehesi on liian mustasukkainen
Ethän sä ap edes kertonut että sulla on mies kun tutustuttiin.
Kukas se epärehellisesti käyttäytyvä on?
Jotain on jäänyt kipinöimään jos on pakko pitää yhteyttä exään. Mun mielestä exä on exä, jota morjestetaan vastaantullessa mutta siihen se jääkin. Yhteiset lapset tietty muuttaa tilanteen.
Vastakkaissukupuolen ystävät. Jaa. Olipa ystävä mikä tai kuka tahansa, niin ottaisin huomioon myös oman kumppanin mielipiteen ja tunteet, ja haluaisin että kumppani tekisi samoin. Voi olla ystävä, mutta soisin käsivarren verran etäisyyttä ja ilman supertiivistä yhteydenpitoa. Harkitsisin kumpi henkilö on tärkeämpi.
En tiedä miten muilla on mutta ei ole mitään jäänyt kytemään.
Kyllä sulla nyt on vaan jäänyt kytemään, muussa tapauksessa kirjoittaisit humpuukia.
Ei mutta sinä toivot että niin olisi.
Voi olla tuskimpa sinäkään tykkäisit jos miehelläsi olisi nainen ystävänään jonka kanssa viettäisi enemmän aikaa kun sinun
Mä en usko että yhdenkään naisen mies tykkäisi että olen ystävä tämän naisen kanssa ainakaan silloi kun olen poikamies